Eikös settiin kuulunut vielä se muki, ilman sitä ei onnista, jos haluaisi ihan vimpanpäälle vetää voisi laittaa ekstrana vielä miehen hoivapakkauksen kynsisaksineen yms. no, ehkä tää ois jo flaksin maksimointia.
Helppoa kuin heinänteko.
Katsoin eilisen jakson. DI:n kompastuskiveksi näin naisena sanoisin sen, että hän selkeästi alkoi hermoilla eikä osannut olla rauhallinen ja itsevarma paineen alla. Sellainen tekisi ulkomuodollisesta adoniksestakin epäseksikkään ja -haluttavan.
Tähän tyhmä kysymys, onko naisille olemassa moisia kaksoisstandardeja? Onneksi mä oon niin vanha, että muistelen vaan helgaa kylvyssä ja senkin muistan varmaan väärin.
Edit. Tässä on hymiö ja vähän kieltä poskessa. Osassa noista onnistun ja osassa en. Miellytän sitten niitä joita miellytän, kun kaikkia ei kuitenkaan voi, vaikka millainen olisi :) En osaa ottaa asiasta stressiä tai olla katkera.
Hienosti laitettu! Vaikka en mää ole koskaan naiseltani edellyttänyt yhtään mitään muuta, kun että tykkää musta, loppu on kimppaduunia, että se notski pysyy, jos vaan toinen puhaltaa, niin sammuuhan se.
Kiitos, ja kuin myös :)
Unohdin muuten listaltani pari oleellista asiaa. Sängyssä on hyvä olla aktiivinen, intohimoinen, kommunikointiin kykenevä ja taitava niin teknisesti kuin toisen kehon lukemisessakin, mutta silti on huono asia, mikäli ei ole neitsyt ja kokematon tavatessaan Miehen ensimmäistä kertaa. Muutenkaan parisuhdehistoriaa ei oikein saisi olla, vaikka niissä olisi voinut oppia tärkeitä asioita vaikkapa arjen jakamisesta ja riitojen selvittelystä, sekä oman toiminnan vaikutuksista toiseen konfliktitilanteissa.
Minä itseasiassa en tätä kys. ohjelmaa ole nähny, kuulopuheiden varassa ihan, mutta olisi tää elämä meille miehille litsaria molemmille poskille, kun pitäs olla herkkä avoin ja tunteensa näyttävä, mutta oikeasti itsevarma oman tiensä kulkija. Toisaalta toinen on niin sexyä ja toisaalta toinen, kuka helvetissä pystyy olemaan moinen kameleontti?
Tähän tyhmä kysymys, onko naisille olemassa moisia kaksoisstandardeja? Onneksi mä oon niin vanha, että muistelen vaan helgaa kylvyssä ja senkin muistan varmaan väärin.
Hienosti laitettu! Vaikka en mää ole koskaan naiseltani edellyttänyt yhtään mitään muuta, kun että tykkää musta, loppu on kimppaduunia, että se notski pysyy, jos vaan toinen puhaltaa, niin sammuuhan se.
Se tuossa kyllä mieleen tuli, kun tuon kysymyksen esitin, että aiempia miekkosten purkauksia täällä lukeneena en ole kokenut niiden olevan niinkään kaksoisstandardeja vaan rehellistä alistamista tyyliin kumarru huora niin otan sinut ja sitten leikkaat mun varpaankynnet ja keität kahvit. Siihen päälle sitten jotain keksittyjä selityksiä, että tämä on lajityyppistä olemista ja ainoa tae onneen ja harmoniaan, muu on sodomiaa tai jotain muuta kauheeta mitä raamatussa mainitaan. Näitä lukiessa on ihan aidosti käynyt säälittämään ne naisraukat, jotka tuohon verkkoon joutuvat tai sen jopa valitsevat ja on kyllä ollu myös pikkuinen häpeän puna oman sukupuolen puolesta, tyyliin facepalm.
Loppujen lopuksi riittää, että kumppanuus toimii, kun alkuhuuma loppuu. Pelataan samassa tiimissä ja tietysti petiasiat toimii puolin ja toisin. Kumpikin hoitaa tonttinsa ja ei mokaile liikaa. Kuunnellaan toista ja hellyyttä peliin. Pienet eleet ja vähän kosketusta piristää arkea. Keskustellaan ja kunnioitetaan. Tehdään yhdessä kivoja asioita.
Tämäpä oli alistunut avautuminen, jännä juttu sinänsä että muuten pitäisi elämässä olla intohimoisia tavoitteita mutta parisuhteen (naisen) suhteen... rakkaus tulee ja vie voiton. Nykyajan herrasmiesmäisyys lienee feministien tahtiin nyökyttelyä. Ja kuitenkin ne naiset vasta vaativatkin, mitä tasa-arvoa.
Unohdin muuten listaltani pari oleellista asiaa. Sängyssä on hyvä olla aktiivinen, intohimoinen, kommunikointiin kykenevä ja taitava niin teknisesti kuin toisen kehon lukemisessakin, mutta silti on huono asia, mikäli ei ole neitsyt ja kokematon tavatessaan Miehen ensimmäistä kertaa. Muutenkaan parisuhdehistoriaa ei oikein saisi olla, vaikka niissä olisi voinut oppia tärkeitä asioita vaikkapa arjen jakamisesta ja riitojen selvittelystä, sekä oman toiminnan vaikutuksista toiseen konfliktitilanteissa.
Jep jep. Oletko kuullut että maailmassa on erilaisia kulttuureita ja ihmisiäkin? Mielestäni saat olla rasisti jos haluat mutta voisit olla niin myös rehellisesti, muuten sinunkin tarvitsee näköjään henkilöidä asiat tarpeettomasti.
Tähän ei ole vielä vastattu joten kysyn uudestaan: miten se on alistamista kun nainen itse jopa vaatii moisia? Toki tähän ei tulla järkevää vastausta saamaan koska edeltävässäkin kappaleessa piti jo turvautua naurettavaan olkiukkoiluun.
Tuota, jos sallit hieman henkilökohtaisen kysymyksen? Olen ymmärtänyt, että sinun mielestäsi naisen paikka on visusti hellan ja nyrkin välissä ja jollain toisella vuosisadalla kuin nykyisellä, mutta miten ovat nuo käytännön kokemuksesi näistä nykyaikaisista feministisistä hirviöistä tai noin yleensä naisista? Missä määrin olet törmännyt elämässäsi näihin alistaviin (ja turhautuneisiin kun ei alistettuihin) naishirviöihin?
Mitä nyt yleensä tulee tähän ikuisuusaiheeseen niin kiltteyttä ei ole, jos ei uskalla olla muuta kuin kiltti (vaikka mahdollisesti haluaisikin). Arkuus ei ole kiltteyttä. Jokaisen henkilön sukupuolesta välittämättä tulisi tuntea itsensä ja olla oma itsensä - yleensä tämä ei johda mihinkään äärimmäiseen niin hyvässä kuin pahassakaan, mutta kuitenkin tiettyyn särmään, särmikkyyteen.
...törmäsin elämässäni aasialaisiin naisiin. He taas suhtautuvat kaltaiseeni hyväkäytöksiseen mieheen käytännössä täysin päinvastaisesti: avoimen lämpimästi, hymyillen usein itse ensin, ymmärtäväisesti luonnollisella huumorilla ja ennenkaikkea... naisellisesti.
Missäköhän olisi ratkaiseva syy, minussa vai naisissa?!
Jaa, mikähän olisi syynä? Kovasti varmasti tietävät paikkansa Aasiassa ja kolmannessa maailmassa ja
Suomessa eivät enää (joskus kyllä tiesivät, voi niitä ihania menneisyyden aikoja) - naiset voivat täällä käyttäytyä huonosti, pukeutua rumasti, olla epäkohteliaita, itsekkäitä, mitenkä sen nyt sanoisi, vapaita...
Ongelmasi ei ole mikään feminismi, ateismi tai juutalais-bolsevismi ja mitä näitä on. Ongelmasi on liberalismi.
Miehilläkin, mutta eri tavoilla ja vähemmän dramaattisin seurauksin.
Heh, hieno vanha kunnon kolonialistinen asenne sieltä puskee suomalaiseltakin esiin. Kerrassaan vastenmielisiä ilmaisuja ja kaiken lisäksi totaalisen virheellisiä.
Myönnän toki että omassakin tekemisessä oli myös varmasti jonkin verran liikaa myötämielisyyttä. Feminismi vaan on niin aivopesevä syöpä että sitä on hankalaa vastustaa täysin sisältäpäin.
Kerropa enemmän, että mitä tällä meinaat?
Kuule, olet niin kaukana sellaisesta keskustelusta, jota pidän rationaalisena, etten tiedä onko tästä suurta hyötyä. Anyway, kannatan systeemiä, jossa ihmiset voivat valita tiensä ja olemuksensa ilman, että heille asetetaan etukäteisiä ja irrationaalisia rajoituksia ja jopa rangaistuksia. En osaa sanoa, miten feminismi tähän suhtautuu - ehkäpä radikaaleimmat essentialistiset näkemykset pitävät naisia jotenkin miehiä parempina, ja haluaisivat rajoittaa valinnan vapautta tällä perusteella. En vain ole kiinnostunut tälläisistä sukupuoli-yleistyksistä - olen kiinnostunut yksilöistä.
Miehet ovat vastuuttomampia kuin ennen ja omaavat myös enemmän vapauksia. Pelaavat pleikkaria päivät pitkät kaljaa samalla toisella kädellä kitaten. Moni ostaa varaston täyteen viikonlopuksi.
Perheessä ja parisuhteessa naisen rooli on kuitenkin se ydin, sanoisinko jopa moottori. Silloin kun tuo perusydin alkaa heikentyä kuten on parhaillaankin käynnissä ei mies voi korvata tekemisellään sitä roolia vaan peli on ihan tilastollisestikin liian usein menetetty jo ennen kuin se alkoikaan. Noin yhteiskunnalliselta kannalta kuin myös yksilöiden. Ei ole miesten etu että naiset ovat vapaampia eikä lopulta naistenkaan. Miehet turhautuvat ja keskittyvät pleikkariin naiset taas jäävät sinkkupyörän unelmiinsa. Vastareaktioita on jo: miehistä ja japanilaisista on tullut haluttomampia.
Perusongelma tässä on se että sukupuolten luonnolliset roolit hämärtyvät. Mieti jos miehille annettaisiin jo neuvolasta lähtien naishormonia ja naisille mieshormonia pelin tasaamiseksi? Tämä on nykytilanne, ihan LGBTXYZ-vastalauseista huolimatta.
Toki ongelmat ovat toistaiseksi lähinnä paikallisia (Suomessa eniten sinkkunaisia Euroopassa, Kiinassa valtavia määriä ylimääräisiä sinkkumiehiä jne.) joihin löytyy lääkkeitä esim. maastamuutosta mutta noin ison mittaluokan ilmiöt tuntuvat jossain vaiheessa ja esim. Suomessa tuollaiseen yhteiskuntakokeiluun on tuskin varaa... Itse linkitän nämä myös kasvaneisiin mielenterveysongelmiin vaikka siinä varmasti vaikuttaa se kuuluisa liberalismi yms. yleensäkin.
No jaa, voihan se olla joillain noinkin. Itse olen päivät pitkät duunissa ja kotosalle en juuri jaksa keskittyä edes pleikkariin. Tosin eihän mulla edes ole sellaista, mutta aina sitä jotain mukavaa puuhaa löytyy, jos vaan jaksaa. Kaljaa toki tulee vedeltyä vapaapäivinä, joskus runsaastikin, mutta niinhän tässä maassa on tehty satoja vuosia. En siis täysin ymmärrä, että mitä tai ketä kohtaan tässä ollaan miehenä "vastuuttomampia", kun kuitenkin käyn duunissa, maksan verot, en ole vaikeuksissa lain kanssa ja hoidan asiani suht hyvin?
Jotenkin hankalaa siis ymmärtää, että miksi susta on ongelma, ettei ihmisiin enää kohdistu "pakkoa" tai painostusta väen vängällä löytää puoliso, muuttaa yhteen, perustaa perhe ja olla ns "onnellinen" tätä kautta? Joskus vuonna maitolaituri kai munkin olisi pitänyt kokea syvää häpeää siitä, että olen yhä yksin tässä iässä, enkä halua uhrata aikaani ja mielenterveyttäni pari- tai perhejutuille. Siitä niitä mainitsemiasi mielenterveysongelmia vasta pukkaisikin, jos pitäisi hampaat irvessä ja kyynel silmässä olla täyttämässä jonkun "roolin" asettamia vaatimuksia vastoin tahtoaan.
Nämä tällaiset jaksaakin vasta huvittaa.. Ensin oletetaan tietty kuvio, ja sitten ihmetellään sen vastaisia ristiriitoja.
Eli, kuvaamasi asiat eivät edes ole ollenkaan väistämättä ristiriidassa keskenään.
Sängyssä on hyvä olla aktiivinen, intohimoinen, kommunikointiin kykenevä ja taitava niin teknisesti kuin toisen kehon lukemisessakin, mutta silti on huono asia, mikäli ei ole neitsyt ja kokematon tavatessaan Miehen ensimmäistä kertaa.
Tilastojen mukaan ennen ihmiset olivat vähemmän onnettomia. Tai vähemmän avoimia siitä tms.