Naisasiat

[Klose16]

Kerro toki lisää. Se, että sinä vaikutat olevan jokseenkin katkeroitunut suomalaisiin naisiin ja omaat kirjoitustesi perusteella ilmeisesti vain huonoja kokemuksia parisuhteista suomalaisten kanssa, ei riitä näytöksi yhtään mistään. Kokemuksesi ovat vain sinun subjektiivisia kokemuksiasi ja kun emme tiedä, kuinka monta suhdetta sinulla on ollut ja minkälaisten naisten kanssa, minkäänlaisia johtopäätöksiä on mahdotonta vetää.

Katkeruus tulee syystä, tai tässä tapauksessa lukuisista syistä. Tuskinpa olen myöskään kuvitellut koko juttua, joten eiköhän se ole objektiivistakin. Pitäisin itseäni hulluna jos uskoisin sattumaan joka toistuu sata kertaa jne.

Hassua kyllä vaikka sinä ensin tyrmäät kokemukseni subjektiivisina, olet sitten kuitenkin halukas kuulemaan niistä lisää.

No, mielipiteeni eivät tule toki pelkästään vain omista suhteistani ja kokemuksistani, vaan suuresta määrästä aineistoa. Näihin kuuluu satojen (ellei tuhansien) deittiprofiilien läpikäynti niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla sivustoilla, ihan normaali suullinen kyselyaineisto niin naisten kuin miesten keskuudessa, kohtuullinen määrä kirjallista ja nettiaineistoa ihmisten parisuhdekokemuksista 2000-luvulla (Jatkoaika mm.), aiheeseen liittyvä tutkimusdata asiantuntijoiden analysoimana niin teoriassa kuin käytännössä esim. pelimiesgurujen kehittämät teoriat, populaarikulttuuri jossa aihetta on käyty läpi tähän päivään asti jo melko massiivisesti jne. jne. Aihepiiri on toki melko valtava joten sikäli perehdyttävää sinänsä riittää.

Tuosta kaikesta on tullut aika selkeä kuva asioista ja nimenomaan naisista nykypäivän parisuhdemarkkinoilla niin koti- kuin ulkomailla. Sehän on selvä että pelkästään omista kokemuksista olisi helposti harhaanjohtavaa vetää selkeitä johtopäätöksiä, mutta siinä vaiheessa kun sekä oma että muu tutkimus noudattaa ns. samoja kaavoja ei tarvitse paljon arpoa.

 

[Reverent]

Sivutolkulla melko erikoista tilittämistä nummenkalliolta. Herra on selvästi kehittänyt itselleen tästä ylitsepääsemättömän ongelman ja tuskinpa se millään nettipalstalla vatvomisella muuksi muuttuu. Nähdäkseni paras vaihtoehto on sanoa mahdollisimman nopeasti kiitos ja näkemiin.
Tuskin pitäisin puolisoni vapaarouvana olemistakaan mitenkään keskeisenä murheena, jos kemiat muuten kohtaavat ja ihmisen kanssa on hyvä olla. Voisi kuvitella, että joku voisi olla jopa iloinen, jos sattuisi oikeasti rakastumaan varakkaan suvun jälkeläiseen, mutta näköjään siitäkin voi kehittää itselleen ahdistuksen aiheen.

 

[pernaveikko]

Tuosta kaikesta on tullut aika selkeä kuva asioista ja nimenomaan naisista nykypäivän parisuhdemarkkinoilla niin koti- kuin ulkomailla. Sehän on selvä että pelkästään omista kokemuksista olisi helposti harhaanjohtavaa vetää selkeitä johtopäätöksiä, mutta siinä vaiheessa kun sekä oma että muu tutkimus noudattaa ns. samoja kaavoja ei tarvitse paljon arpoa.

Hyvin sanottu. Itsellänikin on nyt hieman kokemusta aasialaisista tytöista (ei Thaimaa) ja mielenkiinnolla olen juttujasi seurannut, en vain ole keksinyt mitään järkevää lisättävää. On kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että tulisin enää koskaan olemaan parisuhteessa valkoihoisen kanssa. Se johtuu myös pitkälle siitä, että olen täysin heidän tavoittamattomissaan, vaikka käyn jopa töissäkin.

Miksiköhän se on suomineidoille niin kova paikka, että jotkut saattavat nähdä tulevaisuuden onnellisempana muualta tulevan kanssa, vaikka erittäin paljon perustelujakin Klose on jo esittänyt. Suomi ei ole mikään maailman paras maa (vaikka toki hyvä sellainen muiden puristuksessa) enkä siitä johtuen asu Suomessa. Lähtökohtaisesti ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että joskus vielä olisin suhteessa valkoisen kanssa, mutta onneksi en ole niin ahdasmielinen, että en osaisi katsoa muuallekin. Niin se aika vain kuluu ja tässä on oltu jo muutama vuosi sinkkuna. Nuo muutamat viritykset eivät ole kaatuneet siihen, että ne ovat aasialaisia, ei ollenkaan. Sen sijaan hyvin toiveita herättäviä ajatuksia on tullut ja olen ymmärtänyt sen valtavan potentiaalin. Mikään kiire ei parisuhteeseen ole enkä sellaista etsi Tinderin klikkailua kummemmin, mutta ehkä joskus vielä oikea suhdekin saapuu jostain nurkan takaa.

Johan sen Tinderissäkin huomaa, että valkoihoiset ei sinulle vastaa puhumattakaan, että itse laittaisivat viestiä, Tai no, eihän siellä tule edes matcheja, kun aina etsitään sitä parempaa ja täydellistä. Aasialaisten kanssa voi sen sijaan tsättäillä mutkattomasti ja eihän ne nyt helvetti ainakaan jokainen ole minkään viisumin perässä, siellä on paljon onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Ei se niiden elämä mitään kehitysmaahelvettiä ole mistä pitäisi millä tahansa kusetuksella päästä pois. Se on vain helppo kuvitella niin, kun on lottovoitto syntyä Suomeen.

 

[JypFabu]

Mikä työn tekemisessä on tärkeää? Se on tapa kiinnittyä yhteiskuntaan.

Se on yksi tapa, mutta ei suinkaan ainoa.

Olen yrittänyt puhua tuosta töiden hakemisesta, mutta kun toinen ei halua puhua. Hän sanoo hoitavansa asian itse.

Ja oikeassahan hän on, sinä olet seurustelukumppani hänelle, etkä työvoimatoimiston virkailija.

Täällä jotkut ovat jo ymmärtäneet, että kyse ei ole pelkistä omista peloista vaan siitä, että toiselta on kadonnut kosketus tavallisen ihmisen arkeen.

Minusta sinä olet hirttänyt itsesi omiin kuvitelmiisi siitä, millaista elämä on, eikä siihen voi olettaa olevan muuta syytä kuin pelko katsoa asioita laajemmin.

Jos olisin kateellinen, en edes seurustelisi hänen kanssaan.
Urat ja työt eivät sitä paitsi ole mielestäni mitään ulkokultaista lätinää. Ne ovat keskeisiä asioita useimpien ihmisten elämässä. Ilman työtä harva tulee toimeen.

Moisella pohjalaasella jääräpäisyydellä olet kapoista maailmankuvaasi täällä toistellut, että se kyllä ihmetyttää suuresti, että seurustelet yhyäkin hänen kanssaan. Onhan tuo sun puoleltasi myös töydellistä pelisilmättömyyttä jankata jostain urasta ja duuneista ihmiselle, joka on ehtoopuolella lisääntymisensä suhteen. Yhtä vedenpitävästi joku voi esittää lapset ja perheen oikeasti merkittävämmäksi ihmiselle kuin ne urat ja työt, oletko edes tajunnut, että se neitosi viesteily vilkuttaa kun viittojarapu rannalla, että pane mut tiineeks ja perustetaan perhe. Hänen unelmansa ja päämääränsä elämässään voi olla ihan toiset kuin sinun ja yhtä perustellusti omista lähtökohdistaan. Parisuhde on kuuntelemista ja kompromisseja ei omien ulkoa opittujen toimintamallien jääräpäistä vänkäämistä, kun sokea reettakin näkee, ettet ole oikein sisäistänyt elämää ja sen rajattomia ja arvaamattomia sisältöjä olevan olemassakaan, siksi lätinä urasta ja työstä tässä kontekstissa on pelkästään ymmärtämättömyydestä johtuvaa ulkokultaista lätinää, tai peität sillä itseltäsi ne paljon fundamentimmät kysymykset joita et tohdi ottaa rehellisesti käsittelyyn pääsi sisällä.

Voimia naisellesi, jos ajatusmaailmasi ei tuostra avarru, etkä ymmärrä julkisivun kannattelulta tekemään suoraselkäistä pesäeroa tilanteeseen, jonka hoitamiseen sulta puuttuu palikat.

 

[Blöö]

Ei ole kyllä omakohtaista näyttöä parisuhdeasioissa (onnistumisia siis), mutta eipä se estä nytkään neuvomasta... Muutama yhdistävä asia kyllä pariskunnalta tulisi löytyä. Niitä ovat jokseenkin samansuuntainen arvopohja ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Jos vaikka toisella on selkeät tavoitteet, joihin sisältyy talo, lapset ja kultainen noutaja ja toinen taas ei kelaa elämää viittä minuuttia enempää eteenpäin, niin vaikeuksia tulee. Ilmeisesti @nummenkallio ja siippakandidaatti eivät ole tulevaisuudesta puhuneet. Ehkä kannattaisi, sillä muuten elämä vie helposti eri suuntiin. Ihmisellä on hyvä olla unelma, jota tavoitella. Vaikka ei sitä saavuttaisikaan, ainakaan kokonaan. Mutta jos toisella on tavoite ja toisella taas hinku saada lisää kaljaa/pullaa/muuta viihdykettä eikä muuta, niin ongelmia tulee. Siis siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti ryhtyä "leikkimään kotia", täytyy tietyistä asioista olla yksimielisyys. Siis ainakin tietää ja hyväksyä toisen kanta, vaikka ei ihan samaa mieltä olisikaan.
Jopa monelle pariskunnalle tuottaa nykyään vaikeuksia aikuistua. Suomessa nelikymppiset teinit ovat aivan tavallinen ilmiö. Kallio on näitä täynnä. Jossain vaiheessa elämää tulee hetki, milloin tulee joko kasvaa aikuiseksi ja tietoisesti asettaa itselleen tavoitteet joihin pyrkiä. Tai muuttaa Kallioon ja jatkaa ikinuoren elämää, vailla ikäviä velvollisuuksia.

 

[Klose16]

En ymmärrä, mitä huonoa olisi siinä, että nainen on se älykkäämpi...

Eihän siinä itsessään välttämättä olekaan, ellei älykkyysero ole turhan suuri jolloin voi olla tunnetusti yhteensopivuusongelmaa. Tietysti älykkyyttä on monenlaista, naiset on yleensä tunneälyssä valovuoden edellä. Mutta jos nyt mietitään sitä teknistä älykkyyttä, niin mieheyteen kuuluu tietty edelläkävijyys, perheen päänä oleminen ja ilman älykkyyspääomaa se on varmasti haasteellisempaa. Mies voi sitä paitsi hyvinkin keskittyä esim. harrastuksiinsa ja yleensä miehenä olemiseen vapaasti vaikka olisi huomattavankin älykäs, naisella tuo voi sen sijaan olla rasite. Nainen itse saattaa turhautua naiselliseen rooliin jos älykkyyttä on "liikaa" ja aika usein tahtoo korreloida niinkin että ne älykkäämmästä päästä olevat naiset eivät välttämättä omaa sitä naisellista roolia joka palvelisi hyvän parisuhteen dynamiikkaa.

Loppujen lopuksi tärkeintä lienee että mies kokee olevansa älykkäämpi. Se on yksinkertaisesti helpompaa ja todennäköisempää kun näin on myös oikeasti. Samalla nainen kokee että mies pystyy johtamaan mikä antaa turvaa. Naisethan ovat monesti todella älykkäitä taustatoimijoina.

Tällainen taloudenhoitajana toimiminen on tuttua vaikkapa Jane Austenin romaaneista, joissa Mr Darcy ja Mr Bingley omistivat ja elättivät, Elizabethin ja Janen paikka oli huolehtia sitten aviomiestensä ja näiden tilusten kunnossapidosta (+tilaisuuden tullen synnyttää perillinen). Käytännössä yhä monikin liitto perustuu tällaiseen napoleaanisen aikakauden meininkiin, mutta miksikään ihanteeksi en sitä 2000-luvun todellisuudessa kutsuisi.

Niin siis ideaalitilanteeni koski rehellistä parisuhdetta, ei niinkään salasuhteita tms. Luonnollisesti ihan nykyajassa, joten vertauksesi jonnekin 1800-lukuun on aika ihmeellinen. Tälläkin hetkellä Aasiassa on hyvin yleistä että nainen hoitaa kodin lisäksi perheen raha-asioitakin, siis aivan valtavirtaa oleva konsepti eikä mitään menneisyyttä. Monissa itämaissahan tasa-arvo onkin paljon esim. Suomea edellä, eipä mitään sattumaa tuokaan. Ilmeisesti Suomessa on vähän jumituttu mainitsemasi kaltaisiin vanhanajan fiktiivisiinkin näkemyksiin, mikä estää kehitystä.

Koska tuo on siis toimivaksi havaittu konsepti suuressa osin maailmaa todella isolla otoksella ja pitkäaikaisella seurannalla, se voi hyvinkin olla ideaali.

Henkisellä pääomalla tarkoitin siis tuota älykkyyttä. Oma rehellinen mielipiteeni on se, että kun henkilö A kontrolloi niin rahoja kuin on samalla henkilö B: tä älykkäämpi, niin kyseessä on perinteinen vallankäytön muoto, B on alistettu osapuoli.

Ok. Niin siis jos henkilö A tuo perheeseen enemmän rahaa, ei se kuitenkaan vielä tarkoita että vain henkilö A myös päättäisi tuosta rahasta. Suomessa tietysti on aika yleistä, että parisuhteessa - jopa avioliitossa - pidetään kummankin rahat erikseen, joten ehkä mallisi tulee tutuista ympäristöistä. Älykkyysero ei suinkaan estä yhteistä neuvonpitoa ja suunnittelua, muutenhan mikään työpaikkakaan ei toimisi käytännössä. Edelleen kun molemmat tiedostavat tilanteen pitäen sitä toisilleen hyvänä, on vaikea nähdä kuka siinä alistaa ja ketä.

Henkilö A voi tietysti vakuutella itselleen kohtelevansa tätä toista hyvin, mutta se on sivuseikka. Mutta siis eniten nyt ihmetyttää, miksi miehen ylipäätään pitäisi olla rikkaampi ja älykkäämpi tässä ideaalitilanteessa. Moni varmaan toteaisi, että naisen vähemmän varallisuuden ja vähäisemmän älyn toivominen on merkki huonosta itsetunnosta... (?)

Parisuhteita on tietysti valtavasti ja niihin mahtuu kaikenlaisia. Siksikin on hämmentävää miten päättelet että kaikki tietyn malliset johtavat johonkin alistamiseen tai että toinen osapuoli olisi huonommassa asemassa? Minusta kun parisuhteessa ei ole kyse edes mistään "kohtelusta". Eläimiä kohdellaan. Eikä toivomisesta, em. malli perustuu havaittuun todellisuuteen.

Selvästi suurin osa parisuhteista maailmassa perustuu asetelmalle, jossa mies on johtavassa asemassa ja nainen tukevassa. Tältä pohjalta on loogista ajatella tämän olevan ideaalitilanne, siis kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Tietysti jos esim. parisuhteen kestävyydellä tai sen luonnollisella toimintakyvyllä ei ole väliä, voidaan miettiä asiaa uusiksi - omasta mielestä nuo kuuluvat ideaaliin. Siis esim. se ettei tarvitse olla jatkuvaa kinastelua kaiken maailman pikkujutuista vaan pari menee eteenpäin päivästä päivään yhteisin ajatuskuvioin ja työnjaoin.

Johtavuuteen kuuluu se että mies näyttäytyy käytännössä rikkaampana ja älykkäämpänä osapuolena. Luonnollisesti parisuhteen sisällä on vielä oma kuvionsa, jonka takia kyse ei ole esittämästäsi alistussuhteesta per se.

 

[MustatKortit]

...Parisuhteita on tietysti valtavasti ja niihin mahtuu kaikenlaisia. Siksikin on hämmentävää miten päättelet että kaikki tietyn malliset johtavat johonkin alistamiseen tai että toinen osapuoli olisi huonommassa asemassa? Minusta kun parisuhteessa ei ole kyse edes mistään "kohtelusta". Eläimiä kohdellaan. Eikä toivomisesta, em. malli perustuu havaittuun todellisuuteen...

Olen ihan samaa mieltä tästä todellisuudesta. Minua rassasi vain puhuminen "ideaalista" tai "ihanteesta" sellaisessa yhteydessä, että miehellä olisi enemmän niin rahaa kuin älyäkin.

Loppuviimeksi kyse on subjektiivisista mielipiteistä, itse pitäisin ideaalina sitä, että pariskunta tulee suht samoista taustoista, ovat about yhtä fiksuja jne. Minä en henkilökohtaisesti jaksaisi naista, joka olisi minua älyllisesti alempana, kuulostaa pitkäveteiseltä.

...
Selvästi suurin osa parisuhteista maailmassa perustuu asetelmalle, jossa mies on johtavassa asemassa ja nainen tukevassa. Tältä pohjalta on loogista ajatella tämän olevan ideaalitilanne, siis kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Tietysti jos esim. parisuhteen kestävyydellä tai sen luonnollisella toimintakyvyllä ei ole väliä, voidaan miettiä asiaa uusiksi - omasta mielestä nuo kuuluvat ideaaliin. Siis esim. se ettei tarvitse olla jatkuvaa kinastelua kaiken maailman pikkujutuista vaan pari menee eteenpäin päivästä päivään yhteisin ajatuskuvioin ja työnjaoin..

Mitä tulee parisuhteen sisäisiin asioihin, asioihin jotka liittyvät yhteisiin asioihin, mahdolliseen jälkikasvuun jne niin minun mielestäni on suotavaa, että nainen omaa itse asiassa johtavan aseman. Toki ihanne on se, että mieskin on vastuullinen ja kaiken muistava huoltaja ja huolehtija, mutta todellisuus on jotain muuta. Täytyy rehellisesti sanoa, etten todennäköisesti jaksaisi imuroida joka torstai tai pestä ikkunoita keväisin, mutta kuitenkin nautin siitä, että nämä asiat hoidetaan ja että on puhdasta. Siksi onkin hyvä, että on joku joka patistaa näitä tekemään, välillä joutuu jopa ärähtämään ;)

 

[Klose16]

Johan sen Tinderissäkin huomaa, että valkoihoiset ei sinulle vastaa puhumattakaan, että itse laittaisivat viestiä, Tai no, eihän siellä tule edes matcheja, kun aina etsitään sitä parempaa ja täydellistä. Aasialaisten kanssa voi sen sijaan tsättäillä mutkattomasti ja eihän ne nyt helvetti ainakaan jokainen ole minkään viisumin perässä, siellä on paljon onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Ei se niiden elämä mitään kehitysmaahelvettiä ole mistä pitäisi millä tahansa kusetuksella päästä pois. Se on vain helppo kuvitella niin, kun on lottovoitto syntyä Suomeen.

Tässä on syvä totuus elämästä näissä asioissa. Suosittelen tutkimaan avoimesti ja ajan kanssa ketä (A)asia kiinnostaa.

 

[Musta_Kyy]

Tuskin pitäisin puolisoni vapaarouvana olemistakaan mitenkään keskeisenä murheena, jos kemiat muuten kohtaavat ja ihmisen kanssa on hyvä olla. Voisi kuvitella, että joku voisi olla jopa iloinen, jos sattuisi oikeasti rakastumaan varakkaan suvun jälkeläiseen, mutta näköjään siitäkin voi kehittää itselleen ahdistuksen aiheen.

Joo, ei hyvältä näytä sen suhteen, ettei kemiat tunnu olevan sillä tasolla enää, että noinkin "pieni" ongelma vielä olisi vain pikkuinen haittatekijä. Jotenkin nummenkallion ensimmäisen viestin ensimmäinenkin kappale tuo sen "liikaa" järkitasolla etenemisen vaiheen jo alkaneen, jota tietysti koko keskusteluketju on edustanut.

Mitähän sitä tekisi? Uusi emäntä on monin puolin aivan loistava. On kaunis (niin minun silmiini kuin muutenkin), mukava, ei ole lapsia, ja haluaa vielä tulevaisuudeltakin samoja asioita kuin minä. Ei ole mikään uraohjus, vaan haluaisi pikemminkin olla äiti. Toki siinä biologinen kellokin tikittää, kun molemmat lähestymme neljääkymppiä, mutta ei se minua pelota. Tässä iässä asiansa hyvin hoitanut mies voi saada parisuhdemarkkinoilla lottovoiton (=hieman ikääntyneen unelmiensa naisen), jos ei pelkää sitoutumista ja lasten hankkimista.

Hyvä nummenkallio, asia on aika selvä, ihan muutamin viivoin mietittävä:

- Rakastatko ko. naista niin paljon, että tämä ongelma on sivuutettavissa? Ongelma ei tule koskaan kokonaan häviämään, tausta ja kasvatus on hänellä se mikä on.
- Syvällinen keskustelu aiheesta olisi paikallaan. On saatava hänet ymmärtämään, että sinun on tehtävä työtä ja mitä työnteko tarkoittaa kohdallasi.
- Sinun on itsesi mietittävä, miksi on niin tärkeää sinulle, että toinen olisi työssä. Eikö ongelma ole enemmänkin se, että naiseltasi puuttuu realistinen käsitys työelämästä ja työtätekevän ihmisen arjesta? Toki se ehkä vaatisi naiseltasi työssäoloa lähiaikoina.
- Eikö olisi mukavaa, jos päädytte lastentekoon, että hän hoitaisi sen/ne kotona? Arvokasta työtä ja sinä saat paremman mahdollisuuden keskittyä töihin.
- Raha-asiat; ne sinun olisi hyvä tietää, allekirjoittaneesta käsittämätöntä, ettet tiedä naisen raha-asioista enempää, vaikka "suunnittelette" perhettä.
- Lastenteko; lapset on ihania. Ne muuttavat kuitenkin suurella todennäköisyydellä parisuhteen kemiaa, koko elämäntilanteesi ja mullistavat ajattelua molemmilta. Keskustelu ja päätökset pitäisi tehdä näemmä pian.

Asia on selvä sen osalta mitä tehdä, mutta päättämäinen on vaikeaa. Mahdollisuudet ja riskit on suuret, yksittäisen ihmisen elämässä.

 

[Klose16]

Olen ihan samaa mieltä tästä todellisuudesta. Minua rassasi vain puhuminen "ideaalista" tai "ihanteesta" sellaisessa yhteydessä, että miehellä olisi enemmän niin rahaa kuin älyäkin.

Loppuviimeksi kyse on subjektiivisista mielipiteistä, itse pitäisin ideaalina sitä, että pariskunta tulee suht samoista taustoista, ovat about yhtä fiksuja jne. Minä en henkilökohtaisesti jaksaisi naista, joka olisi minua älyllisesti alempana, kuulostaa pitkäveteiseltä.

En ole täällä sinänsä ehdottamassa omaa näkemystäni muiden malliksi. Jotenkin vaan aika jämähtäneitä ovat kotimaiset kuviot mielestäni joten ihan jo vertailuksi että hyviä vaihtoehtoja ihan oikeasti on olemassa.

Samankaltaisuutta pidän itsekin olennaisena arvona persoonatasolla. Kemiasta ei puhuta turhaan ja eiköhän se ole yksi tärkeimpiä hyviä indikaattoreita tulevaisuuden kannalta. On totta että hirveän suuret erot älykkyydessä ovat varmaan tuossa haitaksi, harvemmalla se kuitenkaan mistään äo:sta kiinni jää. Omakin naiseni on yllättänyt minut monesti, kaikki kun eivät edes tuo älykkyytensä puolia heti esiin.

Aika paljon kiinni on ihan jo kommunikaatiosta, siinä tasaisista lähtökohdista lähtevässä Suomipariskunnassa annettaneen usein vähemmän aikaa rauhassa suhteen kasvulle kun taas erilaisista lähtökohdista tuleville tuo on aika lailla itsestäänselvyys tai muuten koko juttu ei lähde lentoon.

Mitä tulee parisuhteen sisäisiin asioihin, asioihin jotka liittyvät yhteisiin asioihin, mahdolliseen jälkikasvuun jne niin minun mielestäni on suotavaa, että nainen omaa itse asiassa johtavan aseman. Toki ihanne on se, että mieskin on vastuullinen ja kaiken muistava huoltaja ja huolehtija, mutta todellisuus on jotain muuta. Täytyy rehellisesti sanoa, etten todennäköisesti jaksaisi imuroida joka torstai tai pestä ikkunoita keväisin, mutta kuitenkin nautin siitä, että nämä asiat hoidetaan ja että on puhdasta. Siksi onkin hyvä, että on joku joka patistaa näitä tekemään, välillä joutuu jopa ärähtämään ;)

Nainen on kodin myös parisuhteen selkäranka. Itsekin esim. tiskaan mielelläni mutta arvostan kyllä naista joka pitää miehen huolet vähäisinä tuolla osastolla. Eihän tuo kuitenkaan poissulje yhteistä tekemistä joskus esim. ruuanlaiton tai vaikka syömisen merkeissä. ;-)

 

[Leelian Lepotuoli]

Alkais olemaan jo uuden aivopähkinän aika..

 

[Sanainen arkku]

Alkais olemaan jo uuden aivopähkinän aika..

Sanopa muuta. Siedetäänkö erilaisuus ilman yritystä käännyttää ketään? Täysin hedelmätöntä on keskustelu nimimerkki Klose16:n arvomaailman ympärillä. Toisaalta keskustelupalstoilla keskustellaan. Ja jankutetaan.

Anteeksi tämä sisällötön viesti.

 

[attendo]

Alkais olemaan jo uuden aivopähkinän aika..

Niin alkais joo. Ei kannattaisi enää kenekään ruokkia, miten tän nyt sanois, no klosea. Hän tykkää aasialaisista, joku muu venäläisistä ja esim. minä tykkään suomalaisista naisista koska heillä on niin paljon parempi suuhygienia verrattuna esim. aasialaisiin naisiin. Suomalaista naista on ihana suudella kun hampaat ovat suorat eikä hengitys haise. Ja leipoakin osaavat. Saa nähdä tuleeko kohta vastapalloon......

 

[JypFabu]

Niin alkais joo. Ei kannattaisi enää kenekään ruokkia, miten tän nyt sanois, no klosea. Hän tykkää aasialaisista, joku muu venäläisistä ja esim. minä tykkään suomalaisista naisista koska heillä on niin paljon parempi suuhygienia verrattuna esim. aasialaisiin naisiin. Suomalaista naista on ihana suudella kun hampaat ovat suorat eikä hengitys haise. Ja leipoakin osaavat. Saa nähdä tuleeko kohta vastapalloon......

Saamelaisilla on taas remakka nauru ja sirkeet silmät, heikkona ollu aina niihin. Ihastuin kyllä kerran yhteen jenkkityttöönkin, joka kysyi multa lontoossa, että mikä on lontoon pääkaupunki, niin vilpittömästi tiedonhaluisena että. Se oli niin kerta kaikkiaan viaton ja tietämätön kun vastasyntynyt bambi.

 

[JypFabu]

Kai sinä isällisesti turmelit viattoman bambin jossain yleisövessassa maailmanpyörän laitamilla? .

Ei sinnepäinkään pidin pokerin kuin Leonid Breshnev kuoltuaan ja siirryin pubin vessaan kiireisenä kuin ripulin kourissa päästämään jättinaurun. en suinkaan niin vilpittömälle sielulle voinut nauraa päin naamaa, mutta mieleen se tyttö jäi ihanteellisena vaimomateriaalina ja söpönä kun sarjakuvien pepi koira.

 

[Jeffrey]

minä tykkään suomalaisista naisista koska heillä on niin paljon parempi suuhygienia verrattuna esim. aasialaisiin naisiin. Suomalaista naista on ihana suudella kun hampaat ovat suorat eikä hengitys haise. Ja leipoakin osaavat. Saa nähdä tuleeko kohta vastapalloon......

Tulee... Omista kokemuksistani ylivoimaisesti pahin tällä saralla oli nimenomaan suomalainen. Hampaat oli vinot kuin ikean kalusteet, ja suu haisi kuin lehmän perse johon oltaisiin vuoronperään tungettu lampaan paskaa, alkoholia ja tupakkaa sekä vielä jotain todella pahoja juttuja joista minulla ei ole tietoakaan. Sääli, sillä ihan nätti likka oli kyllä muuten kyseessä. Vieläkin tulee oksennusrefleksi tuosta tapauksesta, mutta asia tuli huomattua vasta kun perääntyminen olisi ollut jo liian kiusallista.

Ja sitten toiseen asiaan...

Sanovat ettei parisuhde etsimällä löydy, toisaalta tuskin kukaan tulee elämääsi, mikäli ei olemassaoloasi tiedä. Elän itse elämänvaihetta jossa edellisestä erosta alkaa olla jo tarpeeksi aikaa, valmistuminen edessä ja vielä muutama vuosi kolmekymppisiin. Toisaalta olen myös aina ollut seurustelu- ja perheihmisiä ja kovasti toivoisin sitä onnea omaankin elämään, sinkkuelämä alkaa tulla jo korvista ja muutenkin tuntuu siltä, että alkaisi olla aika. Voiko kuitenkaan insinööri oikeasti rakastua, vai tulisiko vain etsiä se rationaalisesti paras kumppani? Jollain tasolla ajattelen itse, että kunhan hän olisi rationaalisesti hyvä kumppani ja minä pitäisin hänestä, oppisin kyllä myös välittämään syvästi enkä välttämättä piittaisi siitä ns. rakkaudesta. Kerran olen elämässäni sen virheen tehnyt, että olen painanut järkisyyt sivuun, ja turpaanhan siinä tuli.

Uskoakseni olen monelle naiselle melko ihannekumppani. Suurin vaikeus itselläni tuntuu olevan jonkinasteinen ujous ja ehkä jopa jonkinasteinen itsetunnon puute, niille kiinnostaville naisille vain on niin saatanan vaikea mennä puhumaan. Lisäksi itse toivoisin suhteessa melko nopeaa etenemistä, tai ainakin sen mahdollisuutta, joten mahdollisen työtön elämäntilanne on minulle tärkeä asia.

Eli siis varsinaiseen asiaan, miten Jatkoaikalaiset ovat seurustelukumppaneitaan valinneet? Itselleni varmaan paras vaihtoehto olisi se, että tämä löytyisi omasta ns. "vanhojen tuttujen" -kategoriasta. Tällä hetkellä ainoa nainen joka jonkinmoista mietintää herättää onkin juuri tällainen yksilö. Lisäksi kun Suomeen palaan toivon olevani aavistuksen sosiaalisempi kuin sieltä lähtiessäni, eli siis näille kiinnostaville yksilöille puhuminen saattaisi onnistua helpommin. Mitä taas Tinderiin tulee, niin olen jo päättänyt, että varsin tiukalla linjalla mennään ja niitä hyviä naisia sieltä vain haetaan. Lisäksi sitten sinkkuvaiheen aikana taso on päässyt vähän laskemaan, ja enemmän ollut floppeja kuin toppeja. Tätäkin asiaa on pakko pyrkiä kehittämään.

Varmaan vähän sekava avaus nyt taas tälläkertaa. Pääpointteina kuitenkin se, että mitä, missä ja miten? Odotellakko vain, että se "oikea" napsaahtaa kohdalle? Edetäkkö pidemmälle vaikkei sydän heti alkuun roihuaisikaan jos muuten kaikki hyvin? Onko sopivaa lähestyä kaunista naista vaikkapa kadulla, vaikka tämän taustoistaan ja mahdollisista seurustelukuvioistaan ei tietäisikään? Itse olen aina ollut tyyppiä, otan iskun mielummin itse kuin annan sen muille, ja tästä olisi ehkä hyvä päästä eroon sinkkumarkkinoilla?

 

[Trenchtown]

Omista kokemuksistani ylivoimaisesti pahin tällä saralla oli nimenomaan suomalainen.

En epäile, mutta kyllä ainakin omien kokemusten perusteella suomitytöillä yleisesti ottaen suuhygienia on kiitettävän korkealla tasolla. Tosin ulkomaalaisista naisista ei ole kuin juuri ja juuri kourallisen verran kokemuksia, mutta kuitenkin.

Tuli vielä mieleen tosta röökistä, että juuri mikään ei ole niin ällöttävää ja epäseksikästä kuin tupakkahengityksellä varustettu nainen, hyi helvetti. Röökaaminen muutenkin on typerää, mutta tupakoivista naisista mulle tulee heti mielleyhtymä sellaiseen lähikapakassa keppanaa kiskovaan ja sätkiä käärivään Riitta-Liisaan. Tiedostan kyllä kaksinaamaisuuteni tässä asiassa, kun itsekin olen aikanaan tupakkaan ollut koukussa. Jostain järjettömästä syystä tupakoiminen ei mun mielestä sovi naiselle alkuunkaan, jos sen nyt yleensäkään sukupuolesta riippumatta voi katsoa kenellekään sopivan.

Eli siis varsinaiseen asiaan, miten Jatkoaikalaiset ovat seurustelukumppaneitaan valinneet? Itselleni varmaan paras vaihtoehto olisi se, että tämä löytyisi omasta ns. "vanhojen tuttujen" -kategoriasta.

Noin se omallakin kohdalla on pääsääntöisesti mennyt, seurustelukumppanit ovat löytyneet kavereista, tutuista tai tutuntutuista. Helpottaa alussa, kun toisen tuntee edes jollain tasolla jo valmiiksi. Toisaalta vaimoni oli mulle tavatessa täysin vieras ihminen ja se oli kyllä heti menoa. Tuli fiilis, että tuossahan tuo etsimäni on.

 

[pettter]

Suomalaista naista on ihana suudella kun hampaat ovat suorat eikä hengitys haise. Ja leipoakin osaavat. Saa nähdä tuleeko kohta vastapalloon......

Eikö noi suutelujutut lopeteta muutenkin viimeistään parikymppisenä. Mä en kyllä teininäkään tykännyt imeskellä mitään tyttöjen limoja, varsinkaan suusta.

 

[TweetyLeaf]

Eikö noi suutelujutut lopeteta muutenkin viimeistään parikymppisenä. Mä en kyllä teininäkään tykännyt imeskellä mitään tyttöjen limoja, varsinkaan suusta.

Mikään ei ole parempaa kun tyttöjen limat.

 

[Klose16]

Tuli vielä mieleen tosta röökistä, että juuri mikään ei ole niin ällöttävää ja epäseksikästä kuin tupakkahengityksellä varustettu nainen, hyi helvetti. Röökaaminen muutenkin on typerää, mutta tupakoivista naisista mulle tulee heti mielleyhtymä sellaiseen lähikapakassa keppanaa kiskovaan ja sätkiä käärivään Riitta-Liisaan. Tiedostan kyllä kaksinaamaisuuteni tässä asiassa, kun itsekin olen aikanaan tupakkaan ollut koukussa. Jostain järjettömästä syystä tupakoiminen ei mun mielestä sovi naiselle alkuunkaan, jos sen nyt yleensäkään sukupuolesta riippumatta voi katsoa kenellekään sopivan.

Tuossahan se syy oli aika pitkälti avattu. Toki aika imaginäärisin sanakääntein ja ei kai kukaan enää Suomessa kuvittele etteikö nainen voisi kiskoa röökiä siinä missä mieskin.

 

[attendo]

Eikö noi suutelujutut lopeteta muutenkin viimeistään parikymppisenä. Mä en kyllä teininäkään tykännyt imeskellä mitään tyttöjen limoja, varsinkaan suusta.

Itse kyllä tykkään suudella ja imeskellä naisen eritteitä niin ylä- kuin alapäästäkin.

 

[pettter]

Itse kyllä tykkään suudella ja imeskellä naisen eritteitä niin ylä- kuin alapäästäkin.

Ennemmin melkeinpä tunkisin mulkun jonkun miehen persuksiin. Sekin tuntuu ällöttävältä, mutta kikkeli sentään voisi saada kiksit siitä kitkasta kun nylkyttää. Mitä kiksejä mies saa suutelusta?

No joskus Tallinnassa oon saattanut tunkea kielen tytön suuhun tai jotain kun oon huomannut että sitä etoo. Siitä saa kiksit.

 

[attendo]

Ennemmin melkeinpä tunkisin mulkun jonkun miehen persuksiin. Sekin tuntuu ällöttävältä, mutta kikkeli sentään voisi saada kiksit siitä kitkasta kun nylkyttää. Mitä kiksejä mies saa suutelusta?

No joskus Tallinnassa oon saattanut tunkea kielen tytön suuhun tai jotain kun oon huomannut että sitä etoo. Siitä saa kiksit.

Niin tässä on ehkä ajattelutavassa ja kikseissä eroja. Mä saan kiksejä siitäkin kun nainen nauttii, enkä mene aina oma nautinto edellä. Jos aina ajattelee pelkästään omaa nautintoa, niin eikö sitä voisi tyytyä pelkästään runkkaamiseen ja jättää naiset kokonaan väliin?

 

[pettter]

Jos aina ajattelee pelkästään omaa nautintoa, niin eikö sitä voisi tyytyä pelkästään runkkaamiseen ja jättää naiset kokonaan väliin?

Kyllä se pimppikin on kiva, ja naisissa moni muukin juttu.

 

[Salama15]

Eritteistä ei oo sanottavaa, mutta muutama sananen omasta tilanteesta.

Erosin siis reilu vuosi sitten 25 vuotta kestäneestä parisuhteesta (2 lasta). Homma meni vihkoon pitkälti oman loppuunpalamisen vuoksi ja keväällä / alkukesästä oli aika vaikea olla, meni vähän tuon depressioketjun suuntaan. Noh, kesä ja kärpäset, huilia, liikuntaa ja ajatusten kasaamista, elämä alkoi taas maistua ja silmä vilkkua...

Elokuun alussa tapasin itseäni muutaman vuoden nuoremman, samoihin aikoihin eronneen mimmin (lapsia hälläkin) ja tultiin juttuun todella mainiosti heti kättelyssä. Hän, kuten minä, oli ollut heidän perhessään se joka istuu siellä kaukalon laidalla / valmentaa / pitää pöytäkirjaa / toimii joukkueenjohtajana yms. eli yhteistä juttua löytyi paljon. Tää mimmi on siis 40 v. mutta rehellisesti sanottuna näyttää max. about kolmekymppiseltä, which is nice... Tähän ulkonäköjuttuun sellainen hauska sattuma, että oltiin tossa viime viikolla Ruotsin risteilyllä ja paluumatkalla (yökerho-aikaan) jätin hänet hetkeksi yksin => palatessa siellä oli yksi HIFK:n nuoremman kaartin liigapelaaja jututtamassa tätä mimmiä ihan tosissaan ja oli niin "ei tässä mitään tapahtunut, kunhan pidin vähän seuraa", että tällaista vanhempaa valtiomiestä nauratti!

Otettiin siis aika rauhassa alkuun, mikäs kiire tässä, ja annettiin aikaa itsellemme ja lapsillemme, kumpikin tahollaan. Nyt ollaan käytännössä vuorotellen viikonloput toistemme luona (kun toisen mukelot muualla) ja aika mukavalta tuntuu, tästähän voi vaikka tulla jotain pysyvää? Kahtellaan...