Naisasiat

[Haidekkeri]

Tähän vaikuttaa ehkä eniten teidän ikä. Jos olette vielä alle parikymppisiä, sun ei kannata kiusata itseäsi hengailemalla muijan kanssa ja katsella, kun muut kundit hoitavat panemispuolen. Jos mimmi on tullakseen takaisin, se tulee. Siihen asti jatkat elämääsi ja tarkistat taas kuinka vihreätä se ruoho aidan toisella puolen on. Joskus joku muija on herännyt, kun on nähnyt kundinsa uuden mimmin kanssa.

No jooh. Onhan tuossa pointti. Iästä sen verran että molemmat ollaan reippaasti yli parinkympin ja ite jo virallisesti lähempänä kolmeakymppiä.

 

[Bruno]

Noin. Vajaa kahdeksan kuukautta sitä kesti. Loppu tulikin sitten eilen. Viimeisimpänä syynä viisi juotua olutta sunnuntaina. Ongelmia oli muitakin, mutta tämä oli se viimeinen niitti.
Luottamuspuoli kuoli viimeistään silloin, ku minun exäni päätti lähettää facebook-viestin nykyiselle. Yllättäen siinä viestissä ei sanottu mitään positiivista minusta, mutta neiti päätti silti uskoa minua exääni.
Noh, paskalta tuntuu, mutta ei muuta kuin eteenpäin. Pakko vain ajatella niin, että sieltä olisi ollut tulossa vielä jotain älyttömämpää.
Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

 

[Birchman]

Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.

Asiat voi nähdä monelta eri kantilta. Kun ihminen on juonut alkoholia, hän ei toisen silmissä välttämättä enää ole se sama ihminen kuin selvinpäin. Alkoholi haisee, persoona saattaa muuttua etc... Mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, jos mimmi siitä ottaa kierroksia.

 

[Bruno]

Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.

Asiat voi nähdä monelta eri kantilta. Kun ihminen on juonut alkoholia, hän ei toisen silmissä välttämättä enää ole se sama ihminen kuin selvinpäin. Alkoholi haisee, persoona saattaa muuttua etc... Mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, jos mimmi siitä ottaa kierroksia.

Niin on. Kyllähän se on omaa syytä, mutta niin erilaiset ovat näkemykset alkoholin suhteen. Kun minua taas ei haittaa, jos tyttö muutaman siiderin, kaljan tai/ja lonkeron ottaa. Mulla tuppaa olemaan turhan rento suhtautuminen tuohon.
Eli, kuten todettua, syy on minussa itsessäni. Sen verran kuitenkin voin todeta, etten ollut tyttöä näkemässä sunnuntaina, en maanantai-aamuna vaan vasta iltapäivällä. Viisi kaljaa edellisenä iltana ei siis näy eikä haise.

 

[moby]

Niin on. Kyllähän se on omaa syytä, mutta niin erilaiset ovat näkemykset alkoholin suhteen. Kun minua taas ei haittaa, jos tyttö muutaman siiderin, kaljan tai/ja lonkeron ottaa. Mulla tuppaa olemaan turhan rento suhtautuminen tuohon.

Kannattaa suorittaa scouttaus paremmin ja ainakin sopivan mittainen try-out, jotta näistä hommista pääsee perille. Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

 

[Bruno]

Kannattaa suorittaa scouttaus paremmin ja ainakin sopivan mittainen try-out, jotta näistä hommista pääsee perille. Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

Näköjään juu, mutta ei se selvinnyt mulle ajoissa. Tunnettiin kuitenkin pitkän aikaa ennen yhdessä oloa. Mutta ensi kerralla kyllä tutustun paremmin ennen mitään vakavaa.
Ja kyllä vituttaa rankasti oma touhu. Hieno nainen oli tuota alkoholikysymystä lukuunottamatta.

 

[DiamondDoll]

Vituttaa vastikään sinkkuuntunut kaveri joka nyt väkisin koittaa toitottaa sinkkuilun ihanuutta. Sitä tuntuu nykyään kovasti nyppivän se että onnellisessa parisuhteessa elävänä minua ei huvita juosta baareissa joka keskiviikko/perjantai/lauantai jotta se voisi löytää itselleen jonkun vittumarkon. Jos kerran sinkkuna eläminen on niin ihanaa niin miksi pitää epätoivoisesti löytää joku uusi äijä? Samalla myös vituttaa sen piilovittuilu minun parisuhteestani. Ukko ei ole täydellinen mutta se on mun ukkoni ja mun asiani joten tekee mieli haistattaa vitut ja unohtaa koko eukko.

Taitaa vaan olla niin että kaikki naiset eivät sovellu toisille naisille ystäviksi. Tätä puolta en kyllä omassa sukupuolessani ymmärrä. Miksi ei voi hyväksyä toisen parisuhdetta vaan pitää olla ikeä ja kateellinen. Ei ihme että suurin osa mun kavereista on miehiä.

 

[SamSpade]

Taitaa vaan olla niin että kaikki naiset eivät sovellu toisille naisille ystäviksi. Tätä puolta en kyllä omassa sukupuolessani ymmärrä. Miksi ei voi hyväksyä toisen parisuhdetta vaan pitää olla ikeä ja kateellinen. Ei ihme että suurin osa mun kavereista on miehiä.

Kaveri taitaa vain olla katkera ja surullinen ja puolustella itselleen "että kyllä minulla on sittenkin hyvä olla" vaikka haluaisi parisuhteen.
Näinhän se monesti menee.
Vanha sanonta myös sanoo "Tuhat miestä voi olla keskenään kavereita, mutta ei kaksi naista"

 

[PataJaska]

Noin. Vajaa kahdeksan kuukautta sitä kesti. Loppu tulikin sitten eilen. Viimeisimpänä syynä viisi juotua olutta sunnuntaina.

Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

Minun kokemukseni mukaan ylivoimaisesti suurinta osaa naisista ärsyttää aivan mielettömästi juuri tämä jonka he kokevat ns. turhanpäiväisenä tissutteluna. Eniten tulee etenkin yhdessä asuttaessa sanomista juuri siitä, jos ottaa nimenomaan sen muutaman kaljan useamman kerran viikossa. Naista ei tällöin kiinnosta paskan vertaa, vaikkei tule krapulaa ja vaikka miten olet kunnossa menemään töihin seuraavana aamuna.. kokemusta on takavuosilta täälläkin

Oma alkon käyttöni onkin jo monia vuosia (jona aikana olen ollut sekä sinkkuna että nykyisin parisuhteessa) ollut sitä, että otan aina sen isomman määrän kerralla, pari kertaa kuussa tilanteesta riippuen, ja muuten en ota pisaraakaan. Tämän järjestelyn olen havainnut ainakin itselleni toimivimmaksi, ja parhaaksi mahdolliseksi kompromissiksi elämän kaikkien osa-alueiden suhteen. Parisuhteessa elävänä tämä systeemi ei ole aiheuttanut mitään ylimääräistä sanomista, johon toki vaikuttanee sekin että kumppanillani on käytännössä samanlainen sykli myös itsellään. Kun esimerkiksi käyn katsomassa lätkää, en koskaan käy peleissä oluella (ellen sitten ole esim. lauantai-ottelun jälkeen tietoisesti siitä jatkamassa illanviettoa, jolloin usein aloittelen hallilla). Mukavaa on muuten sekin, että vaikka emäntä ei itse valita lätkästä yhtään, niin päästää muuten menemään peleihin ilman mitään mutinoita, kun tietää että menen sinne katsomaan peliä enkä tissuttelemaan :D

Bruno ei näemmä asunut yhdessä naisensa kanssa, joten jos nyt lähdetään siitä näkökulmasta saivartelemaan, niin periaatteessahan hänelle ei siis silloin kuulu mitä sinä kotonasi teet. Mutta koska kirjoitit että teillä oli jo muitakin ongelmia suhteessa, niin mahtoiko hän vain odottaa että saa jonkin "syyn" päättää suhde? Ei kukaan muutoin pelkästään viiden oluen juomisesta vielä välejä poikki pistä, vaikea ainakaan sitä on niin kuvitella..

Voimia! Ero on aina tietynlainen kriisi joka pitää pureskella rauhassa, vaikka se olisi miten kauan roikkunut ilmassa tai suhde olisi kestänyt miten vähän aikaa tahansa..

 

[julle-jr]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?

 

[Ted Raikas]

Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

Pitää etsiä nainen jolla on samat tavat tai ainakin lähelle. Yksinkertaista.

Mikäs sen mukavempaa kuin jakaa harrasteet.

 

[penkinlämmittäjä]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä.

Sama. Omalla kohdallani tosin tässä ei ole ongelmaa, koska en tykkää olla kännissä laisinkaan ja avopuolisolleni on ok-asia se, että pidän oluen mausta ja silloin tällöin juon yhden tai kaksi. Itseasiassa se on hänestä huomattavasti parempi asia, kuin se kännin juominen toisinaan. Hän useimmiten itse tekee baarikaapista itselleen jonkin drinkin mikäli otan saunaoluen tai leffaa katsoessa nautin oluen mausta.

 

[karhu]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?

Tämä kuulostaa itsenikin mielestä lähinnä käsittämättömältä!
Ihminen ei saa juoda mieleistään juomaa vapaa-aikanaan, koska siinä on prosentteja?
Ja ruoan kanssa ei voi avata pulloa viiniä tai muutamaa olutta, kun tarvii joko vetää perseet tai olla selvä?
Kaikkeen sitä ihmiset sitten ilmeisesti suostuvat.

 

[Wolves]

Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.

En nyt halua kritisoida toisten ajatusmaailmaa, eikä siksi sellaisena tätä pidä ottaa, mutta hieman kummastuttaa, jos itsellä on vain on/off asento viinanjuonnin suhteen, niin muille ei sallita esim. saunakaljaa.

 

[Sistis]

En nyt halua kritisoida toisten ajatusmaailmaa, eikä siksi sellaisena tätä pidä ottaa, mutta hieman kummastuttaa, jos itsellä on vain on/off asento viinanjuonnin suhteen, niin muille ei sallita esim. saunakaljaa.

Ei kai tuossa ollut puhe saunakaljasta, vaan siitä, että tissuttelua muutaman siiderin verran tapahtuisi "silloin tällöin", eli suhteellisesti huomattavasti useammin kuin saunakaljan ottamista? Silloin sitä siideriä tai olutta kuluu kuukaudessa aika lailla huomattavasti enemmän kuin pelkällä kerran viikossa otetulla yksittäisellä saunaoluella tulisi menemään.

En minä ainakaan tykkäisi, jos avovaimoni kittaisi säännöllisesti siideriä tai olutta muutaman pullon verran "siinä sivussa". Eikä hän varmasti tykkää siitä, jos minä tekisin niin. Se ei ehkä haittaa seuraavaa päivää eikä välttämättä sitä kyseistä iltaa, mutta alkaa varmasti näkyä pidemmän päälle jo ihan terveydessä. Ja se estäisi myös aika monelta muultakin yhteiseltä tekemiseltä tuona iltana, jolloin kittaus tapahtuu. Eli esim. elokuviin menemiseltä, lenkkeilyltä yms.

Mutta minusta täysin eri asia on se, jos saunan päälle ottaa yhden tai kaksi olutta, tai sitten vaikkapa ruoan kanssa silloin tällöin lasillisen viiniä. Ei sitä voi mitenkään rinnastaa siihen, että "ottaa muutaman silloin tällöin", jos tuo "silloin tällöin" tarkoittaa esimerkiksi kolmea iltaa viikossa.

Kyllä meilläkin saunaolutta otetaan, mutta se jää siihen yhteen tai kahteen naamaa kohden. Joskus olutta saatetaan ottaa myös vaikkapa grillauksen yhteydessä, mutta määrä pysyy siinäkin samana. Ja nuo ajoittuvat aina viikonloppuun. Joskus saatetaan taas käydä istumassa iltaa ja ottaa jokunen juoma. Niin, ja on meillä ihan sallittua käydä (yksin tai yhdessä) kavereiden kanssa lasillisella. Eipä tämän neljän ja puolen vuoden yhteiselon aikana ole kertaakaan käynyt sellaista, että sieltä olisi tullut jompi kumpi tuhannen tuiterissa kotiin.

Pointtini tässä on ihan se, että kyllä minä ainakin ymmärrän sen ettei toinen osapuoli tykkää, jos "muutaman oluen ottaminen" tapahtuu turhan säännöllisesti. Kyllä lähtökohtaisesti kodin pitäisi olla sellainen paikka, että siellä voi rentoutua ja viettää aikaa toisen kanssa ihan selvänäkin.

 

[moby]

Pitää etsiä nainen jolla on samat tavat tai ainakin lähelle. Yksinkertaista.

Mikäs sen mukavempaa kuin jakaa harrasteet.

Tähän olen pyrkinyt ja osittain onnistunutkin tässä viime aikoina. Tosin en nyt etsikään mitään elämänkumppania, joka olisi tekemisiäni kyttäämässä.

 

[Ted Raikas]

Tähän olen pyrkinyt ja osittain onnistunutkin tässä viime aikoina. Tosin en nyt etsikään mitään elämänkumppania, joka olisi tekemisiäni kyttäämässä.

Etsiä/pyrkiä lienee tosiaan vähän väärä sana. Etsiminen ei yleensä tuota mitään hyviä tuloksia. Pikemminkin pitäisi puhua valikoimisesta. Aina pitäisi olla mahdollisuus valita. Jos valikoima ei tyydytä, vai jatkaa itsekseen oleilua, oluen sekä viinin että viskin siemailua ja muuten vaan huoletonta elämää ilman, että joku nalkuttava naaras on siinä rajoittamassa menemisiä/tekemisiä. Pyrkimykset rajoittaa toisen elämää ja jotenkin luoda tarkkoja sääntöjä on omiaan tuhoamaan parisuhteen heti alkumetreillä. Yhdenkään miehen ei tulisi sellaiseen alistua.

Jos kohdalle osuu pientä tissuttelua ymmärtävä yksilö ja sillä tapaa avarakatseinen neitokainen joka ei pienestä hätkähdä, niin mikäs siinä. Kyllä niitäkin onneksi löytyy.

 

[Leon]

Mä en oikein ymmärrä noita alistumispuheita. Jos ei sopeudu parisuhde-elämään, voi elää yksikseen. Jos haluaa rakentaa toimivan suhteen, pitää osata ajatella omaa napaansa pidemmälle. Ota tai jätä -mentaliteetti tuppaa kallistumaan aika usein siihen jättämiseen. Mutta mistään alistumisesta ei tuossa ole kyse. Elämä on täynnä valintoja. Osa valinnoista on tyhmiä. Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, ei kannata ihmetellä, jos asiasta tulee napinaa. Kaikki eivät välitä, mutta joillekin se on iso asia. Mulle viina ei ole tosin niin tärkeä asia, että se vaikuttaisi valintoihin.

 

[tinkezione]

Elämä on täynnä valintoja. Osa valinnoista on tyhmiä. Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, ei kannata ihmetellä, jos asiasta tulee napinaa. Kaikki eivät välitä, mutta joillekin se on iso asia. Mulle viina ei ole tosin niin tärkeä asia, että se vaikuttaisi valintoihin.

Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, kannattaa valita myöskin sellainen kumppani, jota moinen ei haittaa. Toisaalta, hittojako kenenkään tekemiset kuuluvat toiselle jos ei asuta yhdessä eikä tekeminen haittaa yhteistä aikaa silloin, kun sitä on järjestetty? (Tosin Brunon tapauksessa taisi jo tuo luottamus olla mennyttä, joten vastaava asia hiertäisi varmasti jatkossakin aina, kun hyvä tekosyy siihen ilmenee.) Tätä jeesustelua voi varmasti jatkaa halutessaan seuraavat 342 sivua, mutta todetaan nyt tähän väliin sellainen, että oikeaan kumppaniin osuttaessa kriisien määrä pienenee olennaisesti. Elämä on aivan liian lyhyt tarpeettomaan toimintaan haaskattavaksi. (Kyllä, luen näennäisen merkityksettömistä aiheista syntyvät riidat tarpeettomaksi toiminnaksi.)

Ted Raikkaalta muuten hyvin kiteytetty kirjoitus samalta kantilta ylempänä.

 

[benicio]

Pyrkimykset rajoittaa toisen elämää ja jotenkin luoda tarkkoja sääntöjä on omiaan tuhoamaan parisuhteen heti alkumetreillä. Yhdenkään miehen ei tulisi sellaiseen alistua.

Pakko kommentoida sen verran, että omalla kohdalla vaimon pyrkimykset rajoittaa elämääni ovat merkittävästi parantaneet elämänlaatuani. Onko se sitten alistumista, enpä tiedä. Kärjistäen, jos ei vaimoa olisi, tekisinkö juuri muuta kuin joisin kaljaa ja rakentaisin huonoja vaneriveneitä, tuskin.

 

[Leon]

Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, kannattaa valita myöskin sellainen kumppani, jota moinen ei haittaa.

En usko, että vasemmalla kädellä on mitään mutinoita asian suhteen. Mutta onhan tuo totta, että jos tykkää tissutella tai ottaa useasti rankemminkin, niin vakka kantensa valitsee. Kai sellaisiakin pariskuntia löytyy, varmaan onnellisiakin. En syytä enkä väitä, pikemminkin päinvastoin. Oma asiahan se on itse kullakin. Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että otetaan vastoin omia lupauksia/vastoin kumppanin toiveita ja sitten itketään, kun jäi nalliksi kalliolle. Enkä ymmärrä sitäkään, että tehdään syyllinen siitä osapuolesta, joka ei ole yhteisiä pelisääntöjä rikkonut. Ja siis paino sanalla yhteisiä. Jos kyseessä on yksipuolinen sopimus, sillä voi pyyhkiä persettä.

 

[Ted Raikas]

Pakko kommentoida sen verran, että omalla kohdalla vaimon pyrkimykset rajoittaa elämääni ovat merkittävästi parantaneet elämänlaatuani. Onko se sitten alistumista, enpä tiedä. Kärjistäen, jos ei vaimoa olisi, tekisinkö juuri muuta kuin joisin kaljaa ja rakentaisin huonoja vaneriveneitä, tuskin.

No kuka mitenkin. Jos alkoholi on selkeä ongelma, niin toki hyvä jos elämänkumppanin tuleminen kuvioihin saa asian ruotuun. Silti tulee mietittyä, että pitäisi se ongelma selättää ihan muutenkin. Jos se kumppani on tuossa se elämänlaatua parantava tekijä niin mahdollinen ero voisi tuoda ne juoppotaipumukset uudelleen esiin. Kenties jopa pahempana.

Puhuin itse tosiaan valikoimisesta. Ihmisellä tulee aina olla mahdollisuus valita, eikä vaan hypätä johonkin ja sitten hampaat irvessä rakennellaan niitä konsensuksia. En jaksa uskoa kauhean pitkää parisuhteen kestoaikaa siinä tapauksessa jos niihin välimalliratkaisuihin joudutaan hirmuisten vääntöjen kautta, eikä siltikään olla ihan tyytyväisiä toisen toimintamalleihin.

Eli jos minusta vaikuttaa jo heti alkuun, että elämäntavat ja tyyli ei täsmää jonkun naismaikkulin kanssa, niin en välttämättä jaksa kummoisia viritelmiä ruveta kehittelemäänkään. Ehkä olen tullut sen verran itsekkääksi, että toivon ajoittain hiukan epäsäännöllisten ja epäterveellistenkin tapojeni olevan toiselle ok ja kenties hänellä on itsellään vähän samoja tapoja. En minä ainakaan rupeaisi nitisemään jos naisystäväni tykkäisi hörppäistä oluen/siiderin tai pari vaikka arki-iltaisin rentoutumismielessä tai käydä kaverinsa kanssa jossain pubissa ottamassa muutaman. Itsekin tykkään toimia noin aika ajoin. Joskus ei maistu ollenkaan.

Niuhottajien kanssa ei tarvitse elää. Valitsee paremmin tai sitten tykkää olla itsekseen. Noin se menee.

 

[SamSpade]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?

Juuri näin. Minua vtuttaisi nainen joka vetää perskännit joka toinen lauantai. Sen sijaan itse otan joskus lasillisen hyvää viiniä/viskiä/ pullon olutta viikolla ja niin tekee avopuolisikin. Ihan hyvällä minä sitä katson, vaikka ottaisi sen kaksikin lasia viiniä viikolla. Parempi näin.

 

[benicio]

No kuka mitenkin. Jos alkoholi on selkeä ongelma, niin toki hyvä jos elämänkumppanin tuleminen kuvioihin saa asian ruotuun. Silti tulee mietittyä, että pitäisi se ongelma selättää ihan muutenkin. Jos se kumppani on tuossa se elämänlaatua parantava tekijä niin mahdollinen ero voisi tuoda ne juoppotaipumukset uudelleen esiin. Kenties jopa pahempana.

Kyllä se pääpaino olisi siinä rakentelussa. Juomisen voisin korvata vaikka syömiselläkin. Pointti oli kuitenkin se, että ihminen voi olla elää paremman elämän ja olla jopa onnellisempi, kun ei hän saa elää juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Haluan ajatella että tämä voisi toimia myös toiseen suuntaan, eli meidän on pateettisesti sanottuna parempi yhdessä kuin erikseen. Vaikka kumpikin rajoittaa toisen elämää.

 

[Leon]

Puhuin itse tosiaan valikoimisesta. Ihmisellä tulee aina olla mahdollisuus valita, eikä vaan hypätä johonkin ja sitten hampaat irvessä rakennellaan niitä konsensuksia. En jaksa uskoa kauhean pitkää parisuhteen kestoaikaa siinä tapauksessa jos niihin välimalliratkaisuihin joudutaan hirmuisten vääntöjen kautta, eikä siltikään olla ihan tyytyväisiä toisen toimintamalleihin.

Eli jos minusta vaikuttaa jo heti alkuun, että elämäntavat ja tyyli ei täsmää jonkun naismaikkulin kanssa, niin en välttämättä jaksa kummoisia viritelmiä ruveta kehittelemäänkään.

<klips>

Niuhottajien kanssa ei tarvitse elää. Valitsee paremmin tai sitten tykkää olla itsekseen. Noin se menee.

Vastasit itse omaan kysymykseesi, vaikket sitä varmaan tajunnut esittäneesikään. Eli eihän kukaan täysjärkinen perusta parisuhdetta/perhettä noin, että aletaan vain olemaan jonkun sutturan/jantterin kanssa ja katsotaan, mihin hommat johtaa. Kyllä se karsinta suoritetaan jo siinä vaiheessa, kun tutustutaan. Jos homma vaikuttaa silloin vielä mielekkäältä, ollaan jo niin pitkällä, ettei tuota hampaat irvessä konsensusta ole tarvis edes rakentaa. Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei näköjään ole.