Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?
Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.
En nyt halua kritisoida toisten ajatusmaailmaa, eikä siksi sellaisena tätä pidä ottaa, mutta hieman kummastuttaa, jos itsellä on vain on/off asento viinanjuonnin suhteen, niin muille ei sallita esim. saunakaljaa.
Pitää etsiä nainen jolla on samat tavat tai ainakin lähelle. Yksinkertaista.
Mikäs sen mukavempaa kuin jakaa harrasteet.
Etsiä/pyrkiä lienee tosiaan vähän väärä sana. Etsiminen ei yleensä tuota mitään hyviä tuloksia. Pikemminkin pitäisi puhua valikoimisesta. Aina pitäisi olla mahdollisuus valita. Jos valikoima ei tyydytä, vai jatkaa itsekseen oleilua, oluen sekä viinin että viskin siemailua ja muuten vaan huoletonta elämää ilman, että joku nalkuttava naaras on siinä rajoittamassa menemisiä/tekemisiä. Pyrkimykset rajoittaa toisen elämää ja jotenkin luoda tarkkoja sääntöjä on omiaan tuhoamaan parisuhteen heti alkumetreillä. Yhdenkään miehen ei tulisi sellaiseen alistua.Tähän olen pyrkinyt ja osittain onnistunutkin tässä viime aikoina. Tosin en nyt etsikään mitään elämänkumppania, joka olisi tekemisiäni kyttäämässä.
Elämä on täynnä valintoja. Osa valinnoista on tyhmiä. Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, ei kannata ihmetellä, jos asiasta tulee napinaa. Kaikki eivät välitä, mutta joillekin se on iso asia. Mulle viina ei ole tosin niin tärkeä asia, että se vaikuttaisi valintoihin.
Pakko kommentoida sen verran, että omalla kohdalla vaimon pyrkimykset rajoittaa elämääni ovat merkittävästi parantaneet elämänlaatuani. Onko se sitten alistumista, enpä tiedä. Kärjistäen, jos ei vaimoa olisi, tekisinkö juuri muuta kuin joisin kaljaa ja rakentaisin huonoja vaneriveneitä, tuskin.Pyrkimykset rajoittaa toisen elämää ja jotenkin luoda tarkkoja sääntöjä on omiaan tuhoamaan parisuhteen heti alkumetreillä. Yhdenkään miehen ei tulisi sellaiseen alistua.
En usko, että vasemmalla kädellä on mitään mutinoita asian suhteen. Mutta onhan tuo totta, että jos tykkää tissutella tai ottaa useasti rankemminkin, niin vakka kantensa valitsee. Kai sellaisiakin pariskuntia löytyy, varmaan onnellisiakin. En syytä enkä väitä, pikemminkin päinvastoin. Oma asiahan se on itse kullakin. Mutta sitä en oikeasti ymmärrä, että otetaan vastoin omia lupauksia/vastoin kumppanin toiveita ja sitten itketään, kun jäi nalliksi kalliolle. Enkä ymmärrä sitäkään, että tehdään syyllinen siitä osapuolesta, joka ei ole yhteisiä pelisääntöjä rikkonut. Ja siis paino sanalla yhteisiä. Jos kyseessä on yksipuolinen sopimus, sillä voi pyyhkiä persettä.Jos valitsee 3-4 kevyet kännit per viikko, kannattaa valita myöskin sellainen kumppani, jota moinen ei haittaa.
No kuka mitenkin. Jos alkoholi on selkeä ongelma, niin toki hyvä jos elämänkumppanin tuleminen kuvioihin saa asian ruotuun. Silti tulee mietittyä, että pitäisi se ongelma selättää ihan muutenkin. Jos se kumppani on tuossa se elämänlaatua parantava tekijä niin mahdollinen ero voisi tuoda ne juoppotaipumukset uudelleen esiin. Kenties jopa pahempana.Pakko kommentoida sen verran, että omalla kohdalla vaimon pyrkimykset rajoittaa elämääni ovat merkittävästi parantaneet elämänlaatuani. Onko se sitten alistumista, enpä tiedä. Kärjistäen, jos ei vaimoa olisi, tekisinkö juuri muuta kuin joisin kaljaa ja rakentaisin huonoja vaneriveneitä, tuskin.
Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?
Kyllä se pääpaino olisi siinä rakentelussa. Juomisen voisin korvata vaikka syömiselläkin. Pointti oli kuitenkin se, että ihminen voi olla elää paremman elämän ja olla jopa onnellisempi, kun ei hän saa elää juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Haluan ajatella että tämä voisi toimia myös toiseen suuntaan, eli meidän on pateettisesti sanottuna parempi yhdessä kuin erikseen. Vaikka kumpikin rajoittaa toisen elämää.No kuka mitenkin. Jos alkoholi on selkeä ongelma, niin toki hyvä jos elämänkumppanin tuleminen kuvioihin saa asian ruotuun. Silti tulee mietittyä, että pitäisi se ongelma selättää ihan muutenkin. Jos se kumppani on tuossa se elämänlaatua parantava tekijä niin mahdollinen ero voisi tuoda ne juoppotaipumukset uudelleen esiin. Kenties jopa pahempana.
Vastasit itse omaan kysymykseesi, vaikket sitä varmaan tajunnut esittäneesikään. Eli eihän kukaan täysjärkinen perusta parisuhdetta/perhettä noin, että aletaan vain olemaan jonkun sutturan/jantterin kanssa ja katsotaan, mihin hommat johtaa. Kyllä se karsinta suoritetaan jo siinä vaiheessa, kun tutustutaan. Jos homma vaikuttaa silloin vielä mielekkäältä, ollaan jo niin pitkällä, ettei tuota hampaat irvessä konsensusta ole tarvis edes rakentaa. Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei näköjään ole.Puhuin itse tosiaan valikoimisesta. Ihmisellä tulee aina olla mahdollisuus valita, eikä vaan hypätä johonkin ja sitten hampaat irvessä rakennellaan niitä konsensuksia. En jaksa uskoa kauhean pitkää parisuhteen kestoaikaa siinä tapauksessa jos niihin välimalliratkaisuihin joudutaan hirmuisten vääntöjen kautta, eikä siltikään olla ihan tyytyväisiä toisen toimintamalleihin.
Eli jos minusta vaikuttaa jo heti alkuun, että elämäntavat ja tyyli ei täsmää jonkun naismaikkulin kanssa, niin en välttämättä jaksa kummoisia viritelmiä ruveta kehittelemäänkään.
<klips>
Niuhottajien kanssa ei tarvitse elää. Valitsee paremmin tai sitten tykkää olla itsekseen. Noin se menee.
Bruno ei näemmä asunut yhdessä naisensa kanssa, joten jos nyt lähdetään siitä näkökulmasta saivartelemaan, niin periaatteessahan hänelle ei siis silloin kuulu mitä sinä kotonasi teet. Mutta koska kirjoitit että teillä oli jo muitakin ongelmia suhteessa, niin mahtoiko hän vain odottaa että saa jonkin "syyn" päättää suhde? Ei kukaan muutoin pelkästään viiden oluen juomisesta vielä välejä poikki pistä, vaikea ainakaan sitä on niin kuvitella...
...tai ihan joka päivä on oltava pienessä muutaman kaljan pöhnässä.
Tämä varmaan haittaa jo harrastuksia (ja niiden mielekkyyttä, kun tuo alkoholi ei kuitenkaan suorityskykyä varsinaisesti paranna) siinä määrin, että elämänlaatu on muutenkin enemmän siellä ojan puolella. Vaan asiaahan tuo muukin tekstisi oli, ihan sanasta sanaan.
No kyllä sitä vaan usein näkee. Mistä voidaan päätellä, että valikointia ei olla niin tehty. Menty vaan esimerkiksi sen perusteella eteenpäin, että toinen näyttää hyvältä tai on siinä elämäntilanteessa ollut sietämätöntä olla yksin ja tarvittu siippa siihen tuomaan sisältöä elämään.Jos homma vaikuttaa silloin vielä mielekkäältä, ollaan jo niin pitkällä, ettei tuota hampaat irvessä konsensusta ole tarvis edes rakentaa. Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei näköjään ole.
Omasta mielestäni vaan suhde, joka alkaa voimakkailla rajanvedoilla yksilöllisen vapauden rajoittamiseen ja joidenkin pelisääntöjen kirjaamisella on lähtökohtaisesti paskan tulevaisuuden parisuhde. Niissä suhteissa toinen tai molemmat yrittää rakentaa jotain unelmiensa puolisoa jota toinen ei ole, eikä kykene olemaan. Jos ei kunnioita toisen perinteitä ja tapoja, ei kunnioita toista ihmisenäkään.
Naisista varsin huomattava prosentti pyrkii kyykyttämään miestä.
No helppohan sinun on niitä kannattaa. Ne kun tuppaavat yleensä olemaan mallia, että jos esim. nainen haluaa hankkia koiran, mutta mies ei, niin tuloksena on kompromissi ja koira hankitaan.Edelleen kannatan kompromisseja.
No en kai ole moista väittänyt? Jos on tunneälyä niin ei tee toisen mieltä pahoittavia asioita. Harva meistä silti on mikään telepaatikko ja osaa kaiken sanomisen ja tekemisen edeltävänä aikana tietää, tuleeko se mahdollisesti loukkaamaan vai ei. Tuossakin olen törmännyt naispuoleisissa ihmisissä kummallisia vaatimuksia tuon telepatian osaamisen suhteen. Kun ei vaan osaa lukea niitä ajatuksia niin ei, vaikka kuinka olisi empaattinen ja kohtelias.Eikö se sitten ole naisen kyykyttämistä, että mies tekee parisuhteessakin tasan kuten lystää välittämättä vähääkään toisen tunteista?
Niin minäkin, mutta ne ei tule määräyksillä, vaatimuksilla eikä varsinkaan kiristämisillä. Ne tulee sillä tapaa jouhevasti ja huomaamatta ja ihmisen oman tahdon mukaan. tinkezione tuolla edellisessä viestissään muistaakseni erittäin hyvin kuvailikin tilannetta.Edelleen kannatan kompromisseja.
No helppohan sinun on niitä kannattaa. Ne kun tuppaavat yleensä olemaan mallia, että jos esim. nainen haluaa hankkia koiran, mutta mies ei, niin tuloksena on kompromissi ja koira hankitaan.
En nyt halua kritisoida toisten ajatusmaailmaa, eikä siksi sellaisena tätä pidä ottaa, mutta hieman kummastuttaa, jos itsellä on vain on/off asento viinanjuonnin suhteen, niin muille ei sallita esim. saunakaljaa.