Tännehän sitä sitten päädyttiin, Vitutusketjun kautta. Onnellisuusketju saa jäädä hetkeksi taas hollille, ehkä sitten joskus.
Kaverikortti napsahti tänään pöytään, se lopetti tämänkertaisen pelin. Kortti oli pelätty, mutta viimeiseen asti toivoin toista. Kortti lyötiin pöytään kuitenkin onneksi(?) kohtalaisen varhaisessa vaiheessa ja pitkälti sen takia, että päätin itse korottaa panoksia ja latoa omat korttini pöytään. Omissa korteissani ei ollut kaverikorttia, vaan toive jostain enemmästä.
Mikä kiintoisinta (tai nolointa), luultavasti tartun tähän kaverikorttiin, koska kyse on niin positiivisen sympaattisesta ja fiksusta "naapurintytöstä", että haluan nähdä hänet uudestaan ja saada hieman valoa normaaliin poikamiehen arkeeni, jonka kohokohdat ovat monesti olleet lähinnä Jatkikseen kirjoittaminen, lätkäpelit ja musiikin/leffojen kuuntelu/arvostelu.
Naisen taholta kyse ei edes ole säälistä heitetystä kaverikortista, jolla olisi tarkoitus päästä minusta eroon vaan ilmeisen oikeasta halusta olla minulle kaveri, koska meillä on paljon yhteisiä asioita, yhteisiä harrastuksia ja vastaavaa. Kuulemma miehet ja naiset voivat olla ystäviä keskenään, näin olen kuullut väitettävän.
Säälittävää vai viisasta, kas siinäpä pulma, jota en tänä ilta ratkaise vaan vedän viinaa kunnes naama turtuu.
Tai itse asiassa se turtui jo, mutta silmät vielä silti liikkuvat. Sitä se teettää, kun tinttaa zubrowka-vodkaa kolpakosta eikä shottilaseista - varsinkin kun juo yleensä hyvin hillitysti eikä vedä kaksin käsin viinaa pala kurkussa ja mieli mustana. Jatketaan perisuomalaisella tunne-elämän ja tunnekuohujen korjaussetillä, ehkä se huomenna tuntuu tasaisemmalta. Tai ainakin ylihuomenna.