Naisasiat

[pepsi]

Tännehän on virinnyt paljon keskustelua chattaily-keissistä. Tattista vaan neuvoista ja pointeista kaikille. Avataan nyt hommaa sen verran, että itse olen ainakin sellainen persoona, että jos jokin hiertää ja häiritsee, se myös näkyy minusta. Ja sitä kautta asiasta on pakko puhua tai en normaalisti toisen seurassa pysty olemaan. Ja niin varmasti olisin tehnytkin mutta hommaa vaikeuttaa se, että suhteen alkuaikoina sain melko pahoja mustasukkaisuuskohtauksia. Kohtaukset yllättivät minutkin täysin, enhän ollut kokenut moisia tunteita ja fiiliksiä. Ja nyt kun vanhat on melkolailla unohdettu ja savu laskeutunut, en viitsisi alkaa kyselemään ja kyttäämään, vaikkakin sen tekisin hillitysti. Toisaalta yksi keskustelu sinne tai tänne, mutta ei näillä asioilla paranisi leikkiä, ettei tosiaan joudu sinne freak zonelle. Vaikka sinne varmasti kuuluisikin näiden epäilysten kanssa. Kai se on vaan rauhassa katseltava mihin tilanne kehittyy, kun kuitenkin muuten menee hyvin ja kaikenlaista on viritteillä.

 

[Musta_Kyy]

Toisaalta yksi keskustelu sinne tai tänne, mutta ei näillä asioilla paranisi leikkiä, ettei tosiaan joudu sinne freak zonelle. Vaikka sinne varmasti kuuluisikin näiden epäilysten kanssa. Kai se on vaan rauhassa katseltava mihin tilanne kehittyy, kun kuitenkin muuten menee hyvin ja kaikenlaista on viritteillä.

Oot ajanut itses jo aikoinaan vähän paitsioon sitten, mutta kellepä ei jotain vastaavaa tms. voisi käydä. Ainahan sitä voi vahingossa vilkaista mitä ja/tai kuinka usein chatissa on keskusteltu jatkossakin. Käsittääkseni se että jotain on viritteillä yhdessä ei takaa vielä mitään, voit tulla ihan puuntakaa ajetuksi.

 

[Red Label]

Nyt rupes vituttamaan ja ahdistamaan. Ollaan seurusteltu mimmin kanssa vasta parisen kuukautta (juu tiedän, todella lyhyt aika), mutta kaikki on ollut todella ihanaa ja romanttista, juuri palattiin viiden päivän lomaltakin Hollannista.

Reissun jälkeen on vääntänyt 15-16-tuntisia päiviä, ja ollaan nähty periaatteessa vain kun hän herää aamulla töihin. Molemmat tehdään yötöitä, mutta hän on kotona jo 2.30 maissa kun itse olen vasta viiden maissa.

Koko reissun kaikki oli ihanaa, mutta reissun jälkeen olen huomannut parin viime päivän aikana pientä etääntymistä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että hän saa nukuttua noin viisi tuntia yössä, ja ei olla nähty ollenkaan.

Nyt pisti viestiä kahden jälkeen, että hän käy yhdellä ja tulee sitten. Noh, soittelin 4.30 lähtien hänelle, laitoin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin keskustaan etsimään häntä, ja laitoin tästä viestinkin hänelle.

Vastaus tuli viiden jälkeen osapuilleen näin: hän tarvitsee hieman omaa aikaa, jos en ole huomannut. On asioita joista hän haluaa puhua, mutta ei ehkä tänään kun on niin väsynyt. Turha lähteä keskustaan, hän tulee jossain vaiheessa.

Ainoa mikä tulee mieleen, on se että hän olisi raskaana. Tosin mainitsi toissayönä jurrissa vain että menkat on viikon myöhässä, muttei muuta. En sitten tiedä, oliko tuo vihjaus jo siihen että on raskaana, vai pelkkää huolta.

Vituttaa kun ei tämmöisiä keskusteluita voi aloittaa kasvotusten, vaan pitää pistää yksi viesti ja sen jälkeen taas hiljentyä. Muuten on aikuinen ihminen ynnä muuta, mutta hieman kummastuttaa tämä toimintatapa.

 

[LannyMc]

Koko teksti

Entä jos vain annat naisellesi hieman sitä aikaa mitä hän kuulema tarvitsee?

Ei ehkä ole paras ratkaisu iskeä paniikkinappia pohjaan näiden merkkien perusteella, ja vahvasti uskon että tilanteen takana on muitakin vaihtoehtoja kuin naisen raskaus. Maltti on valttia ja jossain vaiheessa alkuhuuman jälkeen tilanne vääjäämättä parisuhteessa normalisoituu arjeksi, jolloin suhteen kumpikin osapuoli tarvitsee hetken sopeutuessaan tilanteeseen.

Jos naisesi pysyy etäisen oloisena pitempäänkin, voi olla aihetta huolestumiseen, mutta anna tässä vaiheessa hänelle hetki aikaa. Äläkä missään nimessä lähde yöllä juoksemaan naisesi perään pitkin kaupunkia hulluna huolesta, se voi antaa hänelle hivenen vainoharhaisen kuvan sinusta.

 

[Rod Weary]

Entä jos vain annat naisellesi hieman sitä aikaa mitä hän kuulema tarvitsee?

Jees, sellainen vajaa 9 kk tuohon ehkä menee.

Mutta onhan tuo hiukan persiistä, että jo tuossa vaiheessa suhdetta alkaa oman ajan etsiminen. En tiedä nyrkkisääntöä tälle, mutta kuvittelisin tuon alkavan vasta muutaman vuoden yhteiselon jälkeen, jos se on yleensäkään alkaakseen.

 

[LannyMc]

Mutta onhan tuo hiukan persiistä, että jo tuossa vaiheessa suhdetta alkaa oman ajan etsiminen. En tiedä nyrkkisääntöä tälle, mutta kuvittelisin tuon alkavan vasta muutaman vuoden yhteiselon jälkeen, jos se on yleensäkään alkaakseen.

Tuskimpa tuolle mitään nyrkkisääntöä on olemassakaan. Ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella se oman ajan tarvitseminen on tapahtunut suhteen alkuaikoina. Kai sitä kumpikin osapuoli on havahtunut tilanteeseen, että suhteesta on tulossa jotain pysyvää ja toiseen sitoutuminen on ajatuksena pelottanut. Omien ajatusten selvittäminen onnistuu silloin parhaiten ilman toisen osapuolen jatkuvaa läsnäoloa. Ja tämä omien ajatusten selvittäminen ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi syytä olla huolissaan. Mutta nämä havainnot siis vain omien kokemuksien perusteella. Eiköhän näissä ole niin monta yhtälöä kuin on parisuhteitakin.

 

[Haidekkeri]

Eilen se sitten tapahtui... Vietimme tyttöystäväni kanssa nyt 17.8. vuosipäiväämme. Eka vuosi seurustelua takana ja kaikki meni todella hyvin. Tyttö oli helmikuusta toukokuun loppuun asti Venäjällä kielikurssilla ja selvittiin hienosti se eroaika. Kävin jopa Venäjälläkin häntä katsomassa ja täytyy sanoa että kyseisen tytön kanssa vietetty aika on ollut tähän mennessä melko surkean elämäni parasta aikaa. Nyt sitten hän lähti kesätöihin kotipuoleensa ja viipyi siellä pari kuukautta. Palasi takaisin noin kaksi viikkoa sitten. Siitä se sitten lähti.

Tyttönen alko mököttää joka asiasta lähes päivittäin eikä osannut sanoa syytä siihen. Eilen sitten sanoi että tunteet minua kohtaan on haalistuneet. Syynä tähän kuulemma se, että oltiin liian paljon erossa tän vuoden aikana. Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

En tiiä mitä tässä tekis. Masentaa. En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat. Mulla on ollu kaksi kertaa aikaisemminkin vähän samanlaisia tilanteita ja oon aika tavalla jo sillä kannalla että tässä elämässä ei mitään helvetin onnellisia loppuja ole.

 

[Rod Weary]

Omien ajatusten selvittäminen onnistuu silloin parhaiten ilman toisen osapuolen jatkuvaa läsnäoloa. Ja tämä omien ajatusten selvittäminen ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi syytä olla huolissaan.

Minusta parisuhdeasioiden selvittäminen onnistuu parhaiten, kun molemmat osallistuvat hommaan. Omien ajatusten hautominen kuulostaa lähtölaskennalta, jos se tapahtuu parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Pessimisti ei pety.

 

[mikse]

Eka vuosi seurustelua takana

Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat.

Tähän vaikuttaa ehkä eniten teidän ikä. Jos olette vielä alle parikymppisiä, sun ei kannata kiusata itseäsi hengailemalla muijan kanssa ja katsella, kun muut kundit hoitavat panemispuolen. Jos mimmi on tullakseen takaisin, se tulee. Siihen asti jatkat elämääsi ja tarkistat taas kuinka vihreätä se ruoho aidan toisella puolen on. Joskus joku muija on herännyt, kun on nähnyt kundinsa uuden mimmin kanssa.

 

[benicio]

Tyttönen alko mököttää joka asiasta lähes päivittäin eikä osannut sanoa syytä siihen. Eilen sitten sanoi että tunteet minua kohtaan on haalistuneet. Syynä tähän kuulemma se, että oltiin liian paljon erossa tän vuoden aikana. Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

Ymmärräthän että se hengaillee kanssasi tasan niin kauan kunnes sieltä kesätöistä hankittu uusi mies on hankkiutunut nykyisestä naisestaan eroon tai muu yhteinen kämppä on löytynyt?

 

[MacRef]

Koko teksti, varsinkin se lomaan liittyvä maininta.

Joskus käy myös niin, että lomalla (tai muu ns. normioloista poikkeava tilanne tai reissu) saa aikaan sen havainnon, jossa toinen osapuoli huomaakin että a) tämä homma todella voi toimia tai b) eihän tästä suhteesta mitään tule. Tuommoinen poikkeusolosuhde kun saa esiin toisesta joskus niitä piirteitä, joita ei niissä normioloissa niin nopeasti tai helpolla näe. Eli pahimmassa tapauksessa ihanan loman päätteeksi tyttö on huomannut, että suhteella ei ole jatkoa ja homma on menossa pakettiin.

 

[Surukuku]

Eilen se sitten tapahtui...

En tiiä mitä tässä tekis. Masentaa. En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat. Mulla on ollu kaksi kertaa aikaisemminkin vähän samanlaisia tilanteita ja oon aika tavalla jo sillä kannalla että tässä elämässä ei mitään helvetin onnellisia loppuja ole.

Muistahan veliseni, että "Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa".

Eli - elä elämääsi vähän kuten mikse tuossa kuvaili äläkä murehdi ja uhraa aikaasi semmoiseen, mihin et itse edes voi oikein vaikuttaakaan - menetyksen suru kuitenkin kestää vähemmän aikaa kuin odotuksen epävarmuus ja epätoivo.

 

[Carlos]

Nyt rupes vituttamaan ja ahdistamaan. Ollaan seurusteltu mimmin kanssa vasta parisen kuukautta (juu tiedän, todella lyhyt aika), mutta kaikki on ollut todella ihanaa ja romanttista, juuri palattiin viiden päivän lomaltakin Hollannista.

Reissun jälkeen on vääntänyt 15-16-tuntisia päiviä, ja ollaan nähty periaatteessa vain kun hän herää aamulla töihin. Molemmat tehdään yötöitä, mutta hän on kotona jo 2.30 maissa kun itse olen vasta viiden maissa.

Koko reissun kaikki oli ihanaa, mutta reissun jälkeen olen huomannut parin viime päivän aikana pientä etääntymistä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että hän saa nukuttua noin viisi tuntia yössä, ja ei olla nähty ollenkaan.

Nyt pisti viestiä kahden jälkeen, että hän käy yhdellä ja tulee sitten. Noh, soittelin 4.30 lähtien hänelle, laitoin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin keskustaan etsimään häntä, ja laitoin tästä viestinkin hänelle.

Vastaus tuli viiden jälkeen osapuilleen näin: hän tarvitsee hieman omaa aikaa, jos en ole huomannut. On asioita joista hän haluaa puhua, mutta ei ehkä tänään kun on niin väsynyt. Turha lähteä keskustaan, hän tulee jossain vaiheessa.

Ainoa mikä tulee mieleen, on se että hän olisi raskaana. Tosin mainitsi toissayönä jurrissa vain että menkat on viikon myöhässä, muttei muuta. En sitten tiedä, oliko tuo vihjaus jo siihen että on raskaana, vai pelkkää huolta.

Vituttaa kun ei tämmöisiä keskusteluita voi aloittaa kasvotusten, vaan pitää pistää yksi viesti ja sen jälkeen taas hiljentyä. Muuten on aikuinen ihminen ynnä muuta, mutta hieman kummastuttaa tämä toimintatapa.

Ensinnäkin en minäkään usko että on raskaana, naisilla vaan tuppaa nuo menkat olemaan usein myöhässä varsinkin nuoremmalla iällä, ja jos on kovin paljon rasitusta ja stressiä. Itse olin kerran tilanteessa jossa kerran paljaalla kepillä kokeilemani nainen kertoi hiukan sen jälkeen että on viikon myöhässä. Sitten ei kuulunut mitään pariin viikkoon, niin ajattelin että varmaan ihan ok sitten. Kunnes tuli sitten viesti että NYT alkoi menkat. Hiukan olisi tullut kylmä hiki otsaan jos olisin tuon tiennyt myös ne kuluneet 2 vkoa.

Mutta joo, naiset on vaan niin kovin mystisiä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Itsellä on eräs "vanha" naisystävä, jonka ehkä kohtalon tarkoittamana tapasin vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun olin tavannut nykyisen vaimoni. Molemmat on asuttu eri maissa koko aika, mutta aina välillä polut kulkee ristiin ja ollaan samassa kaupungissa samaan aikaan.

Joka kerta hän yleensä kertoo että moikkaa mua vaan pikaisesti kahvilla, pitää vielä illalla tehdä jotain tekosyytä. Ja joka kerta sitten sen kahvikupposen ääressä huomataan miten vaan uskomattoman hyvin meillä synkkaa, ja hoiputaan lopulta vasta pikkutunneilla tuhannen tuiskeessa baarista pois. Ja sitten taas sama uudestaan, jos olen yhteydessä niin on oikea icequeen, ei vastaa viesteihin, eikä oikein "ehdi" mitään. Ja sitten taas kun nähdään niin se on menoa. Todella outoa.

Ja sitten joskus tuli treffailtua erästä naista ihan kotosuomessa jonka sattumoisin tapasin eräällä jääkiekkoaihaisella foorumilla, harvakseltaan viestiteltiin ja sen sellaista. Mutta annas olla kun sitten ensimmäisen kerran oltiin "sillai" ja jäin yöksi, niin seuraavana aamuna töissä ollessa jo n. klo 10 eteenpäin kävi puhelin kuumana että miksei musta kuulu mitään! Siis hemmetti olin vasta 2,5h aikaisemmin edes lähtenyt "sieltä"! Kyseisestä tapauksesta tuli tosi maanvaiva, joka tosin sitten onneksi osasi ottaa vihjeen kun kerroin että emmätästämitäänvakavaaoikeinaikonu.

Ja sitten tietty on näitä kaikkia siltä väliltä, joskus menee yhteydenpitotoiveet yksiin, joskus ei. Mutta ihan vaan vihjeenä että varsinkin alkuvaiheessa kyllä kannattaa olla TOSI varovainen hameväen kanssa ettei vaan olen liian päällekäyvä. Pitää osoittaa n. 90,7356151681321% siitä kiinnostuksesta mitä nainen sisimmissään toivoisi (mikä on tietysti tuntematon määre), silloin hänellä on päällä koko ajan pieni kaipaus, mutta kuitenkin tuntee olevansa haluttu ja kipinä pysyy yllä.

Tsemppiä vaan, ärsyttäviä tilanteita nuo, muistat vaan ettet takerru. Itse olen ylipäätänsä jo niin väsynyt nähin kuvioihin, että jos jostain syystä vaimon kanssa tiet eroaisivat niin olisin kyllä sinkkuna loppuikäni. Ei vaan jaksaisi enää. Ostaisin vaan jonkun kivan urheiluauton ja ajelisin sillä N. Kyllikin kanssa.

 

[Haidekkeri]

Tähän vaikuttaa ehkä eniten teidän ikä. Jos olette vielä alle parikymppisiä, sun ei kannata kiusata itseäsi hengailemalla muijan kanssa ja katsella, kun muut kundit hoitavat panemispuolen. Jos mimmi on tullakseen takaisin, se tulee. Siihen asti jatkat elämääsi ja tarkistat taas kuinka vihreätä se ruoho aidan toisella puolen on. Joskus joku muija on herännyt, kun on nähnyt kundinsa uuden mimmin kanssa.

No jooh. Onhan tuossa pointti. Iästä sen verran että molemmat ollaan reippaasti yli parinkympin ja ite jo virallisesti lähempänä kolmeakymppiä.

 

[Bruno]

Noin. Vajaa kahdeksan kuukautta sitä kesti. Loppu tulikin sitten eilen. Viimeisimpänä syynä viisi juotua olutta sunnuntaina. Ongelmia oli muitakin, mutta tämä oli se viimeinen niitti.
Luottamuspuoli kuoli viimeistään silloin, ku minun exäni päätti lähettää facebook-viestin nykyiselle. Yllättäen siinä viestissä ei sanottu mitään positiivista minusta, mutta neiti päätti silti uskoa minua exääni.
Noh, paskalta tuntuu, mutta ei muuta kuin eteenpäin. Pakko vain ajatella niin, että sieltä olisi ollut tulossa vielä jotain älyttömämpää.
Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

 

[Birchman]

Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.

Asiat voi nähdä monelta eri kantilta. Kun ihminen on juonut alkoholia, hän ei toisen silmissä välttämättä enää ole se sama ihminen kuin selvinpäin. Alkoholi haisee, persoona saattaa muuttua etc... Mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, jos mimmi siitä ottaa kierroksia.

 

[Bruno]

Alkoholi on aika monelle ihmiselle no go parisuhteessa. Henk. koht. ei kiinnostaisi ainakaan katsoa jos tyttöystävä joisi muutaman iltasiiderin silloin tällöin. Varsinkin jos itse ei ole tapana ottaa, kuin silloin kun vedetään kunnolla.

Asiat voi nähdä monelta eri kantilta. Kun ihminen on juonut alkoholia, hän ei toisen silmissä välttämättä enää ole se sama ihminen kuin selvinpäin. Alkoholi haisee, persoona saattaa muuttua etc... Mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, jos mimmi siitä ottaa kierroksia.

Niin on. Kyllähän se on omaa syytä, mutta niin erilaiset ovat näkemykset alkoholin suhteen. Kun minua taas ei haittaa, jos tyttö muutaman siiderin, kaljan tai/ja lonkeron ottaa. Mulla tuppaa olemaan turhan rento suhtautuminen tuohon.
Eli, kuten todettua, syy on minussa itsessäni. Sen verran kuitenkin voin todeta, etten ollut tyttöä näkemässä sunnuntaina, en maanantai-aamuna vaan vasta iltapäivällä. Viisi kaljaa edellisenä iltana ei siis näy eikä haise.

 

[moby]

Niin on. Kyllähän se on omaa syytä, mutta niin erilaiset ovat näkemykset alkoholin suhteen. Kun minua taas ei haittaa, jos tyttö muutaman siiderin, kaljan tai/ja lonkeron ottaa. Mulla tuppaa olemaan turhan rento suhtautuminen tuohon.

Kannattaa suorittaa scouttaus paremmin ja ainakin sopivan mittainen try-out, jotta näistä hommista pääsee perille. Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

 

[Bruno]

Kannattaa suorittaa scouttaus paremmin ja ainakin sopivan mittainen try-out, jotta näistä hommista pääsee perille. Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

Näköjään juu, mutta ei se selvinnyt mulle ajoissa. Tunnettiin kuitenkin pitkän aikaa ennen yhdessä oloa. Mutta ensi kerralla kyllä tutustun paremmin ennen mitään vakavaa.
Ja kyllä vituttaa rankasti oma touhu. Hieno nainen oli tuota alkoholikysymystä lukuunottamatta.

 

[DiamondDoll]

Vituttaa vastikään sinkkuuntunut kaveri joka nyt väkisin koittaa toitottaa sinkkuilun ihanuutta. Sitä tuntuu nykyään kovasti nyppivän se että onnellisessa parisuhteessa elävänä minua ei huvita juosta baareissa joka keskiviikko/perjantai/lauantai jotta se voisi löytää itselleen jonkun vittumarkon. Jos kerran sinkkuna eläminen on niin ihanaa niin miksi pitää epätoivoisesti löytää joku uusi äijä? Samalla myös vituttaa sen piilovittuilu minun parisuhteestani. Ukko ei ole täydellinen mutta se on mun ukkoni ja mun asiani joten tekee mieli haistattaa vitut ja unohtaa koko eukko.

Taitaa vaan olla niin että kaikki naiset eivät sovellu toisille naisille ystäviksi. Tätä puolta en kyllä omassa sukupuolessani ymmärrä. Miksi ei voi hyväksyä toisen parisuhdetta vaan pitää olla ikeä ja kateellinen. Ei ihme että suurin osa mun kavereista on miehiä.

 

[SamSpade]

Taitaa vaan olla niin että kaikki naiset eivät sovellu toisille naisille ystäviksi. Tätä puolta en kyllä omassa sukupuolessani ymmärrä. Miksi ei voi hyväksyä toisen parisuhdetta vaan pitää olla ikeä ja kateellinen. Ei ihme että suurin osa mun kavereista on miehiä.

Kaveri taitaa vain olla katkera ja surullinen ja puolustella itselleen "että kyllä minulla on sittenkin hyvä olla" vaikka haluaisi parisuhteen.
Näinhän se monesti menee.
Vanha sanonta myös sanoo "Tuhat miestä voi olla keskenään kavereita, mutta ei kaksi naista"

 

[PataJaska]

Noin. Vajaa kahdeksan kuukautta sitä kesti. Loppu tulikin sitten eilen. Viimeisimpänä syynä viisi juotua olutta sunnuntaina.

Toki minussa on vikaa, kun olen tuon kaljan kanssa lätrännyt, mutta on se jumalauta, jos ei ees paria kaljaa saa juoda. Viidestä oluesta ei tule edes krapulaa, joka haittaisi elämään seuraavana päivänä.

Minun kokemukseni mukaan ylivoimaisesti suurinta osaa naisista ärsyttää aivan mielettömästi juuri tämä jonka he kokevat ns. turhanpäiväisenä tissutteluna. Eniten tulee etenkin yhdessä asuttaessa sanomista juuri siitä, jos ottaa nimenomaan sen muutaman kaljan useamman kerran viikossa. Naista ei tällöin kiinnosta paskan vertaa, vaikkei tule krapulaa ja vaikka miten olet kunnossa menemään töihin seuraavana aamuna.. kokemusta on takavuosilta täälläkin

Oma alkon käyttöni onkin jo monia vuosia (jona aikana olen ollut sekä sinkkuna että nykyisin parisuhteessa) ollut sitä, että otan aina sen isomman määrän kerralla, pari kertaa kuussa tilanteesta riippuen, ja muuten en ota pisaraakaan. Tämän järjestelyn olen havainnut ainakin itselleni toimivimmaksi, ja parhaaksi mahdolliseksi kompromissiksi elämän kaikkien osa-alueiden suhteen. Parisuhteessa elävänä tämä systeemi ei ole aiheuttanut mitään ylimääräistä sanomista, johon toki vaikuttanee sekin että kumppanillani on käytännössä samanlainen sykli myös itsellään. Kun esimerkiksi käyn katsomassa lätkää, en koskaan käy peleissä oluella (ellen sitten ole esim. lauantai-ottelun jälkeen tietoisesti siitä jatkamassa illanviettoa, jolloin usein aloittelen hallilla). Mukavaa on muuten sekin, että vaikka emäntä ei itse valita lätkästä yhtään, niin päästää muuten menemään peleihin ilman mitään mutinoita, kun tietää että menen sinne katsomaan peliä enkä tissuttelemaan :D

Bruno ei näemmä asunut yhdessä naisensa kanssa, joten jos nyt lähdetään siitä näkökulmasta saivartelemaan, niin periaatteessahan hänelle ei siis silloin kuulu mitä sinä kotonasi teet. Mutta koska kirjoitit että teillä oli jo muitakin ongelmia suhteessa, niin mahtoiko hän vain odottaa että saa jonkin "syyn" päättää suhde? Ei kukaan muutoin pelkästään viiden oluen juomisesta vielä välejä poikki pistä, vaikea ainakaan sitä on niin kuvitella..

Voimia! Ero on aina tietynlainen kriisi joka pitää pureskella rauhassa, vaikka se olisi miten kauan roikkunut ilmassa tai suhde olisi kestänyt miten vähän aikaa tahansa..

 

[julle-jr]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä. Mitäs sitten kun teette esimerkiksi sellaista kalaruokaa, joka vaatii seurakseen sopivan valkoviinin? Onko tällöin ryhdyttävä neuvottelemaan ruokajuomista, siis jos ei satu olemaan juuri se teidän viikkokännin aika?

 

[Ted Raikas]

Tykkään tissutella ja poltella tupakkia, joten nainen joka ei näistä tykkää on välittömästi no go.

Pitää etsiä nainen jolla on samat tavat tai ainakin lähelle. Yksinkertaista.

Mikäs sen mukavempaa kuin jakaa harrasteet.

 

[penkinlämmittäjä]

Hieman ehkä ihmetyttää joidenkin edelläkirjoittaneiden, sekä erityisesti ilmeisesti heidän naisystäviensä asenne alkoholiin. Nähdään ikään kuin parempana ja fiksumpana vetona vetää silloin tällöin kunnon kännit kuin käyttää alkoholia sen normaaliin tarkoitukseen, eli ruokajuomana, seurustelujuomana sekä muuten vain rentoutumismielessä.

Sama. Omalla kohdallani tosin tässä ei ole ongelmaa, koska en tykkää olla kännissä laisinkaan ja avopuolisolleni on ok-asia se, että pidän oluen mausta ja silloin tällöin juon yhden tai kaksi. Itseasiassa se on hänestä huomattavasti parempi asia, kuin se kännin juominen toisinaan. Hän useimmiten itse tekee baarikaapista itselleen jonkin drinkin mikäli otan saunaoluen tai leffaa katsoessa nautin oluen mausta.