Omasta mielestäni vaan suhde, joka alkaa voimakkailla rajanvedoilla yksilöllisen vapauden rajoittamiseen ja joidenkin pelisääntöjen kirjaamisella on lähtökohtaisesti paskan tulevaisuuden parisuhde. Niissä suhteissa toinen tai molemmat yrittää rakentaa jotain unelmiensa puolisoa jota toinen ei ole, eikä kykene olemaan. Jos ei kunnioita toisen perinteitä ja tapoja, ei kunnioita toista ihmisenäkään.
Sen takia itse valikoin naisen, joka kestää ajoittaista maistelua tahi ryypiskelyä jos niikseen tulee ja tykkää itsekin ottaa jotakuinkin samassa mittakaavassa. Balanssi säilyy. Plussaa, jos arvostaa hyvää olutta, viiniä, konjakkia ja viskiä.
Eikös tekstissäsi ole pahemman luokan sisäinen ristiriita? Paskan tulevaisuuden suhteessa aloitetaan voimakkailla rajanvedoilla, mutta kuitenkin itse haluat valikoida naisen, joka ryyppää samassa mittakaavassa kuin sinäkin. Voimakasta rajanvetoahan tuo on. Jos et sinä kunnioita vähemmän juovan naisen perinteitä olla juomatta yhtä lailla, niin kunnioitatko häntä sitten ihmisenä?
En väitä olevani asiantuntija parisuhteiden aloittamisessa tai niiden rakentamisessakaan, mutta millä sinä "valikoit" naisen, jolla on samanlainen halu/kyky juoda? Aloitetaanko tutustuminen toiseen heti korkkaamalla pottu? Jos taas sattuu tapaamaan kiinnostavan ja kenties kiihottavankin naisen selvin päin, niin pitääkö tämä saada juotettua heti sopivaan tuiteriin sen varmistamiseksi, että nainen on oikeaa ainesta? Vai jääkö unelmienkin nainen rannalle ruikuttamaan, jos kuppi ei maistu toivotulla tavalla?
Eipä siinä mitään, onhan tuo pidemmällä tähtäimellä hyvä metodi ja tuottaa tosiaan varmasti harmonisemman parisuhteen, kun suhteen tärkeimmistä asioista (tässä tapauksessa alkoholipolitiikka) on päästy heti alussa samalle viivalle. Mutta et voi väittää, etteikö valikoimisesi olisi nimenomaan voimakkaiden rajanvetojen vetämistä.
Sinänsä metodisi (valikointi ja rajanvetojen vetäminen) on suositeltava tietyissä asioissa, tosin kannatan TQoFE:n tavoin kompromissien tekemistä niissä asioissa, joissa joustaminen puolin ja toisin on mahdollista. Joissain asioissa joustaminen ei ole suotavaa tai mahdollista, ja niissä asioissa ei ole syytä tehdä kompromisseja lainkaan, koska niiden lopputuloksena ei ole kuin vääristynyt parisuhteen tasapaino tai sitten jatkuva mielipahan ja omien periaatteittensa pettämisen tunne.
Se on sitten jokaisen oma asia, mitkä asiat ovat niitä, joista ei tingitä tai jousteta ja mitkä asiat ovat niitä, joista voi antaa myöten sillä edellytyksellä, että kumppani antaa myös tarvittaessa myöten jossain muussa asiassa. "Kyllä, kulta"-kynnysmatoksi ei tarvitse heittäytyä, mutta toinenkin ääripää eli "en, saatana, en"-vastarinta pikkuasioissa ei myöskään ole paras metodi.