Nyt rupes vituttamaan ja ahdistamaan. Ollaan seurusteltu mimmin kanssa vasta parisen kuukautta (juu tiedän, todella lyhyt aika), mutta kaikki on ollut todella ihanaa ja romanttista, juuri palattiin viiden päivän lomaltakin Hollannista.
Reissun jälkeen on vääntänyt 15-16-tuntisia päiviä, ja ollaan nähty periaatteessa vain kun hän herää aamulla töihin. Molemmat tehdään yötöitä, mutta hän on kotona jo 2.30 maissa kun itse olen vasta viiden maissa.
Koko reissun kaikki oli ihanaa, mutta reissun jälkeen olen huomannut parin viime päivän aikana pientä etääntymistä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että hän saa nukuttua noin viisi tuntia yössä, ja ei olla nähty ollenkaan.
Nyt pisti viestiä kahden jälkeen, että hän käy yhdellä ja tulee sitten. Noh, soittelin 4.30 lähtien hänelle, laitoin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin keskustaan etsimään häntä, ja laitoin tästä viestinkin hänelle.
Vastaus tuli viiden jälkeen osapuilleen näin: hän tarvitsee hieman omaa aikaa, jos en ole huomannut. On asioita joista hän haluaa puhua, mutta ei ehkä tänään kun on niin väsynyt. Turha lähteä keskustaan, hän tulee jossain vaiheessa.
Ainoa mikä tulee mieleen, on se että hän olisi raskaana. Tosin mainitsi toissayönä jurrissa vain että menkat on viikon myöhässä, muttei muuta. En sitten tiedä, oliko tuo vihjaus jo siihen että on raskaana, vai pelkkää huolta.
Vituttaa kun ei tämmöisiä keskusteluita voi aloittaa kasvotusten, vaan pitää pistää yksi viesti ja sen jälkeen taas hiljentyä. Muuten on aikuinen ihminen ynnä muuta, mutta hieman kummastuttaa tämä toimintatapa.
Ensinnäkin en minäkään usko että on raskaana, naisilla vaan tuppaa nuo menkat olemaan usein myöhässä varsinkin nuoremmalla iällä, ja jos on kovin paljon rasitusta ja stressiä. Itse olin kerran tilanteessa jossa kerran paljaalla kepillä kokeilemani nainen kertoi hiukan sen jälkeen että on viikon myöhässä. Sitten ei kuulunut mitään pariin viikkoon, niin ajattelin että varmaan ihan ok sitten. Kunnes tuli sitten viesti että NYT alkoi menkat. Hiukan olisi tullut kylmä hiki otsaan jos olisin tuon tiennyt myös ne kuluneet 2 vkoa.
Mutta joo, naiset on vaan niin kovin mystisiä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Itsellä on eräs "vanha" naisystävä, jonka ehkä kohtalon tarkoittamana tapasin vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun olin tavannut nykyisen vaimoni. Molemmat on asuttu eri maissa koko aika, mutta aina välillä polut kulkee ristiin ja ollaan samassa kaupungissa samaan aikaan.
Joka kerta hän yleensä kertoo että moikkaa mua vaan pikaisesti kahvilla, pitää vielä illalla tehdä jotain tekosyytä. Ja joka kerta sitten sen kahvikupposen ääressä huomataan miten vaan uskomattoman hyvin meillä synkkaa, ja hoiputaan lopulta vasta pikkutunneilla tuhannen tuiskeessa baarista pois. Ja sitten taas sama uudestaan, jos olen yhteydessä niin on oikea icequeen, ei vastaa viesteihin, eikä oikein "ehdi" mitään. Ja sitten taas kun nähdään niin se on menoa. Todella outoa.
Ja sitten joskus tuli treffailtua erästä naista ihan kotosuomessa jonka sattumoisin tapasin eräällä jääkiekkoaihaisella foorumilla, harvakseltaan viestiteltiin ja sen sellaista. Mutta annas olla kun sitten ensimmäisen kerran oltiin "sillai" ja jäin yöksi, niin seuraavana aamuna töissä ollessa jo n. klo 10 eteenpäin kävi puhelin kuumana että miksei musta kuulu mitään! Siis hemmetti olin vasta 2,5h aikaisemmin edes lähtenyt "sieltä"! Kyseisestä tapauksesta tuli tosi maanvaiva, joka tosin sitten onneksi osasi ottaa vihjeen kun kerroin että emmätästämitäänvakavaaoikeinaikonu.
Ja sitten tietty on näitä kaikkia siltä väliltä, joskus menee yhteydenpitotoiveet yksiin, joskus ei. Mutta ihan vaan vihjeenä että varsinkin alkuvaiheessa kyllä kannattaa olla TOSI varovainen hameväen kanssa ettei vaan olen liian päällekäyvä. Pitää osoittaa n. 90,7356151681321% siitä kiinnostuksesta mitä nainen sisimmissään toivoisi (mikä on tietysti tuntematon määre), silloin hänellä on päällä koko ajan pieni kaipaus, mutta kuitenkin tuntee olevansa haluttu ja kipinä pysyy yllä.
Tsemppiä vaan, ärsyttäviä tilanteita nuo, muistat vaan ettet takerru. Itse olen ylipäätänsä jo niin väsynyt nähin kuvioihin, että jos jostain syystä vaimon kanssa tiet eroaisivat niin olisin kyllä sinkkuna loppuikäni. Ei vaan jaksaisi enää. Ostaisin vaan jonkun kivan urheiluauton ja ajelisin sillä N. Kyllikin kanssa.