Naisasiat

[Sphinx]

Kävinpä tavallaan treffeillä erään tyttösen kanssa, joka ajatteli aiemmin olevansa täysin lesbo. Nykyään ilmeisesti miehet ovat alkaneet viehättämään enemmän, koska kuulemma "naiset ovat ihan helvetin vaikeita ihmisiä."

 

[Nume]

Kävinpä tavallaan treffeillä erään tyttösen kanssa, joka ajatteli aiemmin olevansa täysin lesbo. Nykyään ilmeisesti miehet ovat alkaneet viehättämään enemmän, koska kuulemma "naiset ovat ihan helvetin vaikeita ihmisiä."

Nyt kun tätä miettii niin sullahan on hyvät mahdollisuudet vaikka mihin! ;D

Ei vaan onnea matkaan ja sun pitää olla varmasti aika houkutteleva mies, kun saat lesbonkin kääntymään heteroksi tai ainakin bi-seksuaaliksi!

 

[Worrell]

Samaa on koettu. Eli ero ja sitten n. kuukauden päästä siitä saa tietää, että on joku ukko tullut toisella kuvioihin. Vielä myöhemmin saa tietää, että oli jo jollain tasolla kuvioissa heti samalla viikolla kun se meidän ero tuli, vaikka jutuista sai alkujaan käsitystä, että siinä oli sitä "väliä" enemmän. Vielä tarkemmin ottaen olivat tutustuneet jo kun tämä neitokainen oli vielä suhteessa minun kanssani. Tuskin pettämistä tapahtui, mutta molemminpuolista ihastumista kyllä. Se oli vaan hauskaa, miten se totuus tuli sieltä vähitellen esiin.

Been there done that. Ex-avokillani oli aikanaan peliä jonkun toisen miehen kanssa hyvän tovin ennen kuin erottiin. Näin jälkikäteen sitä huvittaa, että kuinka naivi sitä rakastuneena osaa olla, eikä heti tajua tarttua johonkin mieltä painavaan asiaan. Tuo nainen piti tiiviisti yhteyttä nykyiseen kihlattuunsa täysin silmieni edessä enkä tajunnut ottaa asiaa puheeksi. Huvittavaa sinänsä sekin, että nainen ei erotessamme eikä myöhemminkään koskaan myöntänyt, että hänellä on vispilänkauppaa menossa toisen kanssa. Tiesin sen ja kysyin asiasta suoraan, mutta ei hän sanonut siihen halaistua sanaa. Exä muutti nykyisen kihlattunsa luo toiseen kaupunkiin samantien ja kihloihin olivat menneet kahden kuukauden sisällä tästä. Eivätkä nämä olleet ikinä livenä toisiaan nähneet sitä ennen. Ns. Fyysisestä pettämisestä siis ei ollut kyse. Ihmisen mieli on näköjään joskus aivan käsittämätön... Ei pystyisi meikäläinen moiseen.

Tuolloin eron aikana oli aika petetty olo. Mutta kun sitten tosiaan tajusin, että ex-naiseni oli löytänyt toisen ja pelaillut pelejä selkäni takana, niin oli kyllä lopulta helpottunut olo, kun pääsin tuollaisesta petturista eroon. Parin kuukauden jälkeen exän tekemiset eivät liikuttaneet enää pätkääkään.

Mitä tulee nykyiseen naistilanteeseeni, niin hyvin menee. Noin 10-11 kuukauden sinkkuilun jälkeen löysin naisen ja tässä ollaan about kolme kuukautta tapailtu todella tiiviisti.

 

[Kulkija]

Harva parisuhde kaatuu pettämiseen. Yleensä - ei tietenkään aina - noissa tapauksissa suhteella on jo ennen pettämistä vain minimaaliset selviämismahdollisuudet. Empiirisen tutkimuksen perusteella etenkin naisista vain harva pettää, ellei suhde ole jo loppuvihellystä vaille pelattu.

Tällä en silti tarkoita, että pitäisin varatun panemista kovin ylevänä toimintana.

* * * * *
"

Eli voitko vahvistaa käsitykseni siitä, että etenkin naiset käyttävät tuota pettämistä eräänlaisena keinona ettei itse joutuisi olemaan se kuka viheltää pelin poikki. Omalla kohdalla käynyt tuolla tavalla ja parilla kaverilla. Eli pettämisen jälkeen, jos mies haluaakin antaa anteeksi nainen viheltää sen pelin poikki hetken kulttua?


Jatketaan samaa rataa sitten, kun aloitettiin. Itselle kävi tässä samassa suhteessa myös niin, että nainen tahtoi elää yksin ja omaa elämää. Alle kuukausi ja hän jo tapailee/seurustelee uuden kanssa. Huvittavinta tuosta teki se, että suhteen aikana ja heti suhteenloputtua "vannoi" miten hän tahtoo olla yksin, koska olin tärkeä ja plaaplaaplaa. Tunteet sen jälkeen, kun sain kuulla, oli jotain käsittämättömiä. "Välittikö hän minusta paskan vertaa" oli mieti joka pyöri ajatuksissa hyvin useaan otteeseen. Kertooko tuo sitten kypsymättömyydestä vaiko mistä. Muuten toki tämä nainen suhtkypsä oli ja minä olin se suhteen pentu. Luulin noiden jääneen sinne yläasteelle, jolloin suhden pituus oli max 2kuukautta, mutta monta vuotta myöhemmin ja suhteetkin kestävät huomattavasti pidempään. Sitä ene ymmärrä.

 

[Jeepeli]

Päivitänpä omaakin tilannetta, jos ei muuten, niin että voin itse myöhemmin lueskella. Aiemmin kerroin tilanteeni, en sitä enää selitä.

Nyt on tullut tuskallisen selväksi, ettei yhteistä tulevaisuutta ex-vaimon kanssa ole. Hän ei vain näe mahdollisena paluutamme yhteen. Sattuu niin saatanasti mutta minkäs teet, selvittävä on. Tunti kerrallaan. Välillä menee paremmin, jos pystyy olemaan ajattelematta liikaa. Välillä tuntuu, etten jumalauta tästä selviä vaikka kuinka yritän. Ex tapailee jotain kollia ja se varsinkin tuntuu aivan hirveälle, varsinkin kun juuri sanoi, ettei voi pitkään aikaan mitään miesjuttuja edes ajatella, koska on itsekin niin rikki. Itsestä tuntuu, etten koskaan voi tuntea mitään ketään naista kohtaan - enkä halua, en halua tuntea tätä paskaa enää koskaan. Näkyy seuraa aina yhdeksi yöksi riittävän, niin mennään niillä eteenpäin. Levätään ja mennään eteenpäin, kuten Jutila sanoisi.

Onneksi juuri nyt tuntuu, että selviän varmasti. Hajanaisena mutta selviän. Eikä niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Olen alkanut rääkkäämään itseäni kunnolla. Joka ilta vedän kunnon hien pintaan punnertamalla, painoja nostamalla, lenkillä jne. Se on jo jotain läskiltä, joka ei ole tehnyt MITÄÄN yli kymmeneen vuoteen. Tuntuu, että se vie ajatukset pois, kun on kroppa pirun kipeä, ei se kipeä sydän tunnu koko ajan.

Linkki vie aiempaan kirjoitukseeni.

 

[Sphinx]

Ei vaan onnea matkaan ja sun pitää olla varmasti aika houkutteleva mies, kun saat lesbonkin kääntymään heteroksi tai ainakin bi-seksuaaliksi!

Haha, no en ole oikeastaan hänestä kiinnostunut sillä tavalla tai muutenkaan, tulipa nyt vaan tavattua. Ja tuo "kääntyminenkin" oli tapahtunut jo pari vuotta sitten, joten en voi ottaa siitä mitään ansiota itselleni.

 

[Vanha Len]

Päivitänpä omaakin tilannetta, jos ei muuten, niin että voin itse myöhemmin lueskella.

Mä päivitän myös, että voi joskus lukea.

Eli 17 vuotta aviossa ja runkkaan.

 

[vilperi]

Eräs työkaverini on sinkku. Naispuoleinen.

Olen hulluna häneen. Täytyisikö minun kertoa se hänelle, vaikka se tekisikin työn teostani vaikeaa? Siis, jos hän vastaisi kosiskeluuni negatiivisesti?

Vaikeita nämä tapaukset, kun on ihastunut työkaveriinsa. Oikeastaan olin siihen jo pihkassa viime kesänäkin. Nyt se perkele tuli takaisin. Heh

 

[Tadu]

Eräs työkaverini on sinkku. Naispuoleinen.

Olen hulluna häneen. Täytyisikö minun kertoa se hänelle, vaikka se tekisikin työn teostani vaikeaa? Siis, jos hän vastaisi kosiskeluuni negatiivisesti?

Vaikeita nämä tapaukset, kun on ihastunut työkaveriinsa. Oikeastaan olin siihen jo pihkassa viime kesänäkin. Nyt se perkele tuli takaisin. Heh

Ehkäpä kannattaa sutjakkaasti pyytää naista vaikkapa ulos bisselle, pelaamaan bilistä tai tylsästi kahville. Uskoakseni harva nainen kuitenkaan innostuu jos hänelle pelkkä työkaveri yhtäkkiä kertoo olevansa hulluna häneen. Toisaalta, eipä niistä tiedä.

 

[Killeri]

Mä päivitän myös, että voi joskus lukea.

Eli 17 vuotta aviossa ja runkkaan.

Samalla linjalla....... "parisuhteen" kaikki muut asiat kuuluu ilman muuta molemmille, mutta seksi ei ilmeisesti.... Olen ilmoittanut, etta selibaatissa en aio elää, mutta eipä korviaan liikauta. Kai se sitten on vaan pakko käydä vieraissa kun kotona ei saa.... Tylyä, mutta totta.

 

[thego]

Omasta tilanteesta sen verran, että tämän Helsingin naisen kanssa olen jutun pistänyt ikään kuin "jäähylle". Livenä nähtiin nyt kun oli Tampereella käymässä ja sama kemia tuntu edelleen olevan ilmassa. Muuten hän onki jotenki tosi etäinen, ellei jopa kylmä. Eikä oo mitään myönnytyksiä vielä tehnyt tän jutun eteen. Ite olen yrittäny ehdottaa et tulisin hänen luo omilla vapailla tai sit toisinpäin, mut joka kerta tulee aina jotain tekosyitä. Tuntuu ylipäätään et mun pitäis tehdä kaikki tän jutun eteen.. Ja kyseinen nainen on kyllä sen verran hyvä pakkaus etten paljoa yllättyis vaikka siellä ois hieman kusi noussu päähän. Niin ja tää jäähy nyt tarkoittaa sitä etten ite ota mitään yhteyttä tai yritä järjestää yhteistä aikaa. Ehkä se sit tajuaa et senki pitää jotain tehdä tai sit tää juttu vaan oli tässä..

Itseasiassa mulla onkin jo treffit sovittuna erään Tampereella asuvan yksinhuoltajan kanssa. Vaikuttanu näin alkuun tosi mukavalta ja mielenkiintoiselta tyypiltä ja oon jopa vähän innoissani kun pitkästä aikaa pääsee ihan oikeille treffeille :-D

 

[Nume]

Enkä mä ole mustasukkainen, on vaan niin petetty olo, koska tottakai mietin, että tuo mies on ollut kuvioissa jo pitempään.

Sanoin sille nyt kaiken ihan suoraan ja kiertelemättä ja kaartelematta. Tuli selville, että hän on tuntenut sen miehen noin 6vuotta ja nyt vasta on tunteet syttyneet. Minä uskon häntä. Tai niinku hän olisi voinut sanoa ihan varmasti suoraan, jos olisi ollut juttua jo meidän aikaan.

Hyvästeltiin toisemme hyvässä hengessä ja korostin koko ajan, että haluan että niillä on hyvä olla enkä halua aiheuttaa mitään mustasukkaisuutta suhteeseen. Hänkin pyysi anteeksi jne. Vaikutti, että oli oikeasti pahoillaan kaikesta tästä kärsimyksestä. Sain moniin kysymyksiin vastauksia. Oli ne sitten valheellisia tai oikeita, niin silti sain vastaukset ja näillä mennään. Enää vähään aikaan en aio yhteydessä olla häneen, ja nyt on ollut tänä päivänä todella hyvä fiilis itselläni. Minä nautin elämästäni nyt hetkittäin paljon, vaikka välillä tuleekin pahoja ajatuksia. Pitänee itselläkin alkaa nauttia sinkkuudesta ja ottaa ilo kesästä ja silmänruoasta. Mitään vakavaa tuskin kenenkään kanssa on tulossa, en siihen vielä pystyisi, mutta pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä! Ja kovimmat pettymykset on varmasti takanapäin niin täältä pohjalta on hyvä ponnistaa, kun huomaa sen miten koko ajan alkaa ajatukset olemaan positiivisempia ja elämä alkaa hymyillä. Epäilin, että itselläni oli jonkunlaista masennusta (väärä sana, mutta en tiedä parempaakaan) tuossa melkeen puolisen vuotta, en tiedä mistä se johtui tarkalleen, mutta nyt minulla on ollut virtaa ihan kauheasti ja pystyn nukkumaan paljon enempi kuin ennen heräämättä jne. ja tuntuu, että nyt parin kuukauden ajan kun on ollut paljon enempi omaa aikaa niin on mieli ollut paljon valoisampi niin kenties se syy on löytynyt siihen valtavan pahaan oloon. On ollut jännä seurata itseään nyt, kun kuitenkin tuo ero otti koville ja koko ajan on päässyt ylemmäs ja ylemmäs.

Ex tapailee jotain kollia ja se varsinkin tuntuu aivan hirveälle, varsinkin kun juuri sanoi, ettei voi pitkään aikaan mitään miesjuttuja edes ajatella, koska on itsekin niin rikki. Itsestä tuntuu, etten koskaan voi tuntea mitään ketään naista kohtaan - enkä halua, en halua tuntea tätä paskaa enää koskaan.

Itsellä on aivan samat ajatukset. Varsinkin tuo, että tuntuu ettei voi tuntea enää mitään syvällistä ketään naista kohtaan ja pelottaa se, että entä jos oikeasti antaisi kaikkensa jollekin naiselle niin taas vetästäisiin matto jalkojen alta..

Tuntuu vähän pahalta avautua, kun vertaa teitä minuun, joilla on perhe ja kaikki ja olette eronneet. Hyvänä esimerkkinä Jeepeli. Teidän tuskaanne en voi varmasti edes käsittää. Tätä ei varmasti voi edes verrata siihen, mutta tämä oli minun omassa maailmassani iso juttu. Ja älkää vihaantuko, että tuo teini täällä taas avautuu, kun ei se vittu edes tiedä mistään mitään. Tämä on vaan ollut minulle helppoa, kun on saanut purkaa tuntojaan anonyymisti. Puhukaa te muutkin, ketkä olette ihan oikeasti eronneet avioliitosta, se ihan varmasti auttaa.

 

[Dark Heart]

Omasta tilanteesta sen verran, että tämän Helsingin naisen kanssa olen jutun pistänyt ikään kuin "jäähylle". Livenä nähtiin nyt kun oli Tampereella käymässä ja sama kemia tuntu edelleen olevan ilmassa. Muuten hän onki jotenki tosi etäinen, ellei jopa kylmä. Eikä oo mitään myönnytyksiä vielä tehnyt tän jutun eteen. Ite olen yrittäny ehdottaa et tulisin hänen luo omilla vapailla tai sit toisinpäin, mut joka kerta tulee aina jotain tekosyitä. Tuntuu ylipäätään et mun pitäis tehdä kaikki tän jutun eteen.. Ja kyseinen nainen on kyllä sen verran hyvä pakkaus etten paljoa yllättyis vaikka siellä ois hieman kusi noussu päähän. Niin ja tää jäähy nyt tarkoittaa sitä etten ite ota mitään yhteyttä tai yritä järjestää yhteistä aikaa. Ehkä se sit tajuaa et senki pitää jotain tehdä tai sit tää juttu vaan oli tässä.. Itseasiassa mulla onkin jo treffit sovittuna erään Tampereella asuvan yksinhuoltajan kanssa. Vaikuttanu näin alkuun tosi mukavalta ja mielenkiintoiselta tyypiltä ja oon jopa vähän innoissani kun pitkästä aikaa pääsee ihan oikeille treffeille :-D

Heh ei helvata, meillä on pakko olla sama nainen kiikarissa :D. No en tiedä aika moni nainen vaan taitaa käyttäytyä noin, eri syistä.

Noi tekosyyt - ne on aika tuttua kauraa. Nainen ei oo joko kiinnostunu tai esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Tai sitten taustalla on vaan joku toinen mies, kun naiselle ei yhtäkkiä tapaamiset enää sovi, vaikka ennen ois miten hyvin tultu toimeen. Ja toi, että joutuu itse aina ottamaan yhteyttä on myös varsin perseestä, tulee vääjäämättä olo haluaako se toinen edes olla missään tekemisissä. Sun kannattaa ehkä tehdä toi nainen tietoiseksi siitä, että sulla on vientiä muuallekkin. Yleensä toi laukasee noi "vaikeaa esittävät" aloitteellisemmaksi. Tai no vittuako minä neuvomaan, kun ei nää omatkaan naiskuviot oo taas yhtään missään. Ei näy kesäheiloja ei :D.

 

[thego]

Heh ei helvata, meillä on pakko olla sama nainen kiikarissa :D. No en tiedä aika moni nainen vaan taitaa käyttäytyä noin, eri syistä.

No jos on niin sä saat mun puolesta pitää sen. Tarjoat sit vaik kaljat joskus ;)

Noi tekosyyt - ne on aika tuttua kauraa. Nainen ei oo joko kiinnostunu tai esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Tai sitten taustalla on vaan joku toinen mies, kun naiselle ei yhtäkkiä tapaamiset enää sovi, vaikka ennen ois miten hyvin tultu toimeen. Ja toi, että joutuu itse aina ottamaan yhteyttä on myös varsin perseestä, tulee vääjäämättä olo haluaako se toinen edes olla missään tekemisissä. Sun kannattaa ehkä tehdä toi nainen tietoiseksi siitä, että sulla on vientiä muuallekkin. Yleensä toi laukasee noi "vaikeaa esittävät" aloitteellisemmaksi.

Itellä tuntunu koko elämän ajan et joko naiset on epätoivoisia jostain syystä (ulkonäkö esim.) tai sit ne esittää vaikeasti tavoiteltavaa (ne kuvittelee olevansa joku hienoki saalis tai sit ne oikeasti on). Meillä tosiaan meni tää juttu nyt siihen et ite oon se joka koko ajan ottaa toiseen yhteyttä ja yrittää järjestää yhteistä aikaa. Nyt en oo muutamaan päivään ollu siihen missään yhteyksissä, en edes FB:ssä tykänny sen tiloista ja eipä siitäkään oo mitään kuulunu. Ja jos se nyt yhtään kyttää meikän profiilia naamakirjassa niin kyl se ehkä tajuaa et vientiä ois muualleki..

Ite oon vähän sellanen etten oikein jaksais pelata mitään pelejä (ei tää elämä niin pitkä oo et sellasiin kandee aikaa tuhlata) vaan osoitan kyllä suoraan jos oon kiinnostunu ja teenki sit hommia sen suhteen eteen. Aika hyvin oon kyllä saanu ton muijan unohdettua, mutta ei nyt hirveästi haittais vaik se ottaiski joku päivä vielä yhteyttä. Siltä kyllä vähän vaikuttaa et joko sitä ei kiinnosta/on joku toinen siel Helsingis tai sit se vaan on niin saatanan hyvä pakkaus et sen ei tarvi tehdä mitään aloitetta, koskaan. Toisaalta taas kuulin eräältä tuttavalta joka tuntee kyseisen naisen et "mitenköhän se jaksaa yhden miehen kanssa olla pitkään". Eli ilmeisesti ei oo kovin sitoutuvaa tyyppiä..

 

[Wilson-]

Tuntuu ylipäätään et mun pitäis tehdä kaikki tän jutun eteen..

Omien havaintojen pohjalta sanoisin, että noinhan se menee melkein aina ellei sitten nainen ole alusta asti ollut se aloitteellinen osapuoli.

Meidän miesten (ainakin minun) on aivan helvetin hankala käsittää miksi naisten pitää aina vetää jotain roolia ja olla liikkeellä sellaisella "ihan sama" asenteella. Monesti sitten kun mies vetää homman koville ja sanoo että jos ei kiinnosta niin antaa olla niin käykin ilmi että kiinnostusta on.

 

[thego]

Tänään tapahtui pienimuotoinen ihme ja tuo edellä mainittu Helsingin nainen alkoi Facebookissa juttelemaan. Muutaman päivän se näköjään jakso leikkiä ennen ku oli pakko alkaa kyseleen kuulumisia. Tosin juteltiin ihan niitä näitä enkä jaksanu taas ottaa sitä tapaamista puheeksi eikä hänkään siitä mitään sanonu. Muuten kyl oli taas ihan normijuttua ja kyl se edelleen kiinnostuneelta vaikuttaa. Tosin mul ois tiistaina treffit yhen yh:n kanssa mut ketäpä se haittaa...

Meidän miesten (ainakin minun) on aivan helvetin hankala käsittää miksi naisten pitää aina vetää jotain roolia ja olla liikkeellä sellaisella "ihan sama" asenteella. Monesti sitten kun mies vetää homman koville ja sanoo että jos ei kiinnosta niin antaa olla niin käykin ilmi että kiinnostusta on.

En tiedä.. tai no mitä oon lukenu naistenlehtiä tai kattonu sarjoja niin näissähän juuri on tää et pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa ynnä muuta paskaa. Miks vitussa? Kuinka tylsää elämän pitää olla et pitää suhteissa erikseen alkaa pelaileen jotain vitun pelejä, eikö se uuden suhteen alkujännitys jne. riitä? En mä ainakaan sen enempää kiinnostu jos toinen alkaa leikkimään, päinvastoin.

 

[alwahla]

Vaikka tänne taas aion viestin kirjoittaa, ei se tarkoita sitä, että olisin löytänyt elämäni naisen. Haluan vain tietää pari juttua ennen kuin tällainen ihme eteeni tipahtaa.

Miten muotoilisin nätisti kuvitteelliselle naisihmiselle, joka on alkanut osoittaa minuun kohtaan positiivisia tunteita ja eleitä, että en osaa tulla lasten kanssa toimeen enkä näin ollen juurikaan heistä välitä? Lähdetään siis sellaisesta perusolettamuksesta, että tämä kyseinen naisolento olisi kovasti kiinnostunut ja hullaantunut lapsiin. En halua vaikuttaa kylmältä Dexter Morgan-tyyppiseltä ihmiseltä.

Minulla on turvakielto, joten en voi kertoa kellekään osoitettani enkä edes asuinseutuani (uhkana on merkittävä joukko erinäisiä alamaailman hemmoja). Olen ymmärtänyt sekä tätä ketjua seuraamalla, tuhansia leffoja nähneenä sekä liian monta kirjaa lukeneena, että seurustelevien parien tapoihin kuuluu visiiteerata toinen toisensa luona. En halua kuitenkin ottaa sellaista riskiä, että joku näistä kolmansista osapuolista saisi tietää, missä asun, joten miten hoitaisin tällaisen eteeni tulevan tilanteen?

Edelleenkään en koe mitään tarvetta ryhtyä kenenkään kanssa petitouhuihin, joten jos ilmoitan asian tälle kuvitteelliselle tytölle - tai minun tapauksessani nuorehkolle naiselle, niin miten tämä asia tulisi korrektisti hoitaa?

 

[Freya]

^ Ööh, noilla ehdoilla voi kyllä tosiaan kestää vähän aikaa ennenkuin tuollainen nainen eteen tipahtaa.

 

[pernaveikko]

Toivottavasti et sekoita ketään viatonta tyttöä omiin sekoiluihisi. Jos et ole Dexter, niin jätä hänet rauhaan.

Ethän sinä voi seurustella tuommoisessa valheessa.

 

[alwahla]

Toivottavasti et sekoita ketään viatonta tyttöä omiin sekoiluihisi.

Tästä turvakiellosta on kiittäminen omaa systeriä, joka sekaantui väärään porukkaan. En harrasta sekoilua.

 

[pepsi]

Eikös se niin mene, että nainen kyllä ottaa itse yhteyttä, jos todella on kiinnostunut? Tullut tässä parin kuukauden aikana tapailtua yhtä neitosta noin viitisen-kuutisen kertaa. Mukavaa on ollut, pusuja vaihdeltu, mutta silti pientä jännitettä aina ilmassa, kun kuitenkin niin "harvoin" on nähty (viikon tahi kahen välein).

Itse ongelma on kuitenkin se, että neitonen ei ikinä lähesty minua ensimmäisenä. Olen siis tähän asti tehnyt jokaiseen tapaamiiseen liittyen aloitteen. Vaikeaa tästä tekee se, että emme kummemmin viestittele, soittele tai pidä muuten mitään yhteyttä. Hän ei pahemmin facebookkailekkaan, joten ei voi jorista muuten vaan. Mennyt sitten yleensä siihen, että pamautan viestillä tyyliin "mikä päivä nähdään tällä viikolla?", näemme pari tuntia ja thats it. Mennyt ihme suorittamiseksi, luontaisuus puuttuu.

Kaippa se on sitten vain tulkittava, ettei neitoa vain kiinnosta. Sen kyllä tiedän, että hän on hieman ujohko ja muutenkin hiljainen, suosittu kaveripiirissään ja tekee näin kesällä paljon duunia. Mutta...

Tässä nyt itse pitänyt toista viikkoa täydellistä radiohiljaisuutta, eikä sieltä päästä kuulu vain mitään. Harmittaa vain, kun ei tiedä, että onko tyttö vain niin saamarin ujo vai eikö nappaa? Kuitenkaan käsittääkseni ei ole paljoa seurustellutkaan. Sen toki voisi vielä todeta, että hän kyllä lähtee aina ehdottamiini tapaamisiin ja toki viesteihin vastaa, mutta olisihan se kiva saada joskus sieltäkin päästä kontaktia nimenomaan ENSIMMÄISENÄ.

Vinkkejä! On kuitenkin niin hyvä pakkaus kyseessä, ettei tahtoisi nyt ihan olkia kohauttamalla unohtaa ja laittaa uutta matoa koukkuun..

 

[Cemetery Gates]

Vinkkejä!

Niinkin eksoottinen vinkki olisi tarjolla kuin että mitäs jos nostaisit kissan pöydälle ja kysyisit naiselta suoraan, että mikä on homman nimi. Tai sitten voit kirjaimellisesti nostaa kissan pöydälle ja tuikata sitä herrasmiesmäisesti, ilman turhia puheita. Suosittelisin kuitenkin ehkä sitä puhumista noin ens alkuun. Tai jos puhuminen ujostuttaa, niin koita tsättää facebookissa tms. ja tiedustele kohteliaasti, että missä mennään.

Epätietoisuus on peffasta, eikä siitä pääse välttämättä eroon muutoin kuin lyömällä kortit pöytään ja ottamalla mieltä askarruttava asia puheeksi.

 

[pernaveikko]

Harmittaa vain, kun ei tiedä, että onko tyttö vain niin saamarin ujo vai eikö nappaa?

Tai jos siellä sitten kuitenkin on se toinen taustalla. Ilmeisesti ei, mutta ei saa myöskään olla tyhmä.

 

[Wilson-]

Eikös se niin mene, että nainen kyllä ottaa itse yhteyttä, jos todella on kiinnostunut?

Omien kokemusten perusteella ei kyllä mene kuten jo tuossa viime sivulla kirjoitin. Juttunne on kuitenkin alkuvaiheessa joten tuota suoraan kysymistä en ehkä välttämättä vielä suosittelisi. Itse tekisin niin, että antaisin naikkoselle helpon tilaisuuden antaa pakit. Eli mainitset seuraavaan tapaamisen tiedustelun yhteydessä jotain tyyliin että "mikään pakkohan meidän ei ole enää nähdä mikäli sinua ei kiinnosta".

Mikäli hän sitten haluaa nähdä niin tuo että ei ota yhteyttä on todennäköisesti sitten tuota Numen mainitsemaa vaikeasti tavoiteltava yms. paskaa mitä naiset tykkäävät harrastaa. Eli naikkonen haluaa, että juuri sinä olet se enemmän kiinnostunut osapuoli ja sinun tehtävänä on hurmata hänet eikä toisinpäin.

 

[Kirjoittelija]

. Entä jos touhu paljastuu, kuka kärsii eniten? Mahdollisesti täysin ok mies ja joka tapauksessa lapset.

On niitä lapsettomiakin varattuja akkoja.

Ja mitä vielä lapsiin tulee, niin ei minulla itsellänikään ole koskaan faijaa ollut, joten en koe olevani myöskään vastuussa kenenkään muun perheauvosta.

Kai niitä paisteja on ympäriinsä poimittaviksi ilman liittojen sotkemista. En vain voi ymmärtää.

Köyhällä ei ole varaa olla ronkeli, vaan on otettava se vähä mitä saa. Ei siinä ole varaa valikoida sen perusteella, onko toinen osapuoli parisuhteessa vai ei. Itselläni on naiselle seuraavanlaiset kriteerit: pituutta 140-190 senttiä, ikää 16-60 vuotta, hiuksia päässä, painoindeksi 15-30, hengittää. Jos tämän lisäksi hyllystä ei löydy Yön, Mamban tai Palefacen levyjä, olen jo rakastunut.

Jos tuohon vaatimuslistalle vielä lisäisi sinkkuuden, niin entistä heikommat olisi saumat.