Naisasiat

[Alamummo]

Eivät tietenkään ole kyvyttömiä hallitsemaan tuntemuksiaan, mutta tekeekö tuntemuksien hallinta pidemmän päälle hyvää ja ihmisestä onnellisen? Viettiensä varassa elävät eläimet vaikuttavat olevan melko tasapainoisen oloisia.

Pitäisikö siis uuden puolison saada tappaa naisensa edellisen suhteen lapset saadakseen omilleen paremmat mahdollisuudet selviytyä? Tämäkin on monen eläinlajin vaistonvaraista toimintaa.

 

[Infamous]

Itse pyrin välttämään varattuja naisia, turha synnyttää mitään ylimääräistä draamaa jos se on vältettävissä. Kännissä tulee kuitenkin silloin tällöin hairahdettua, ja täytyy sanoa etten näistä pode minkäänasteista omantunnontuskaa. Se suoraselkäisyys, mitä potentiaalisessa pettämistilanteessa vaaditaan, on löydyttävä siltä suhteelliselta osapuolelta. Näin minä asian näen.

En kuitenkaan näe mahdollisena, että itse aloittaisin vakavaa suhdetta pettävän naisen kanssa. Tästä syystä pyrin varattuja välttämään, ei heistä kuitenkaan irtoa kuin yhden tai maksimissaan muutaman illan ilo. Kyllä niitä sinkkunaisiakin on ihan riittämiin tarjolla.

 

[sampio]

On toki selvää, ettei noissa tilanteissa ehkä tule sovellettua schollimaista mitä panohaastattelua tms. kartoitusta, kun joku tulee tyrkylle. Kyllä minä ymmärrän inhimilliset halut ja virheet, mutta näkisin kyllä asian niinkin, että kolmantena osapuolena pyörivällä on myös oma taakkansa kannettavana ainakin pitkäaikaisessa sivusuhteessa.

 

[Hippi Hiiri]

Pitäisikö siis uuden puolison saada tappaa naisensa edellisen suhteen lapset saadakseen omilleen paremmat mahdollisuudet selviytyä? Tämäkin on monen eläinlajin vaistonvaraista toimintaa.

Käsittääkseni lapsien selviytymismahdollisuudet heikkenevät, jos isä istuu linnassa.

 

[Mace]

Käsittääkseni lapsien selviytymismahdollisuudet heikkenevät, jos isä istuu linnassa.

Mikä on käsityksesi siitä, että heikkenevätkö lasten "selviytymismahdollisuudet" keskimäärin, jos pettämisen seurauksena lasten vanhempien parisuhde kariutuu ja lapsilla ei enää ole molempia vanhempia saman katon alla? Pointtini tässä on nyt siis se, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät käytännössä voi vaikuttaa omiin etuihinsa, ja muiden tekemät päätökset voivat vaikuttaa isosti myös heidän elämäänsä.

Yleisesti ottaen sanoisin, että on aikamoista itsepetosta ajatella, että parisuhteessa elävä pettäjä olisi ennen tekosiaan pohtinut tekojaan ja niiden seurauksia kovinkaan kattavasti. Sanoisin, että aika harvoin tilanne on tuollainen. Itselläni on sellainen kutina, että jos unohdamme tunnevammaiset, patologiset pettäjät, aika moni pettää ns. heikolla hetkellä ja voi katua tapahtunutta hyvinkin paljon jälkeenpäin. Olen siis tässä asiassa aika pitkälti sampion kannalla eli kyllä sinkullakin on vastuunsa siitä, mitä tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Olkoonkin, että nykyäänhän aika monet ihmiset eivät tyypillisestikään ole kiinnostuneita toisten asioista, joten ei ole lainkaan yllättävää, että suhtautuminen kolmannen pyörän rooliinkin vaihtelee.

 

[Isaskar]

Väittäisin, että viettiensä varassa elävät ihmiset eivät todellakaan ole.

Platonin ajattelussa viettiensä varassa elävät olivat heikointa osaa kansasta. Kun eivät pystyneet hallitsemaan itseään(järjellä), ei heillä ollut myöskään kykyä hallita muita.

Mielestäni pätee ainakin siltä osin, ettei viettiensä varassa elävän kannata harkita perheen perustamista.

 

[Hippi Hiiri]

...

Minä ajattelen asian siten, että jos on lapsia tähän maailmaan tehnyt, on myös vastuullinen heistä huolehtimaan parhaansa mukaan. Miksi kolmannen henkilön pitäisi käydä huolehtimaan toisen pennuista? Tai siis yhteiskunta tulee aivan oikein väliin, jos vanhemmista ei yksinkertaisesti ole hoitamaan lapsiaan. Mutta miksi ulkopuolisen pitäisi alkaa miettiä, mikä on parasta toisen lapsille? Hänellä ei ole osaa eikä arpaa siihen, että lapset on tänne tehty.

Eivätkö kaikki voisi hoitaa omia asioitaan kunnolla sen sijaan, että hoidetaan toisella kädellä muiden huolia, murheita, turhia toiveita? Näin niin kuin karrikoidusti.

 

[Squit]

Itse en ole pettämistä ymmärtänyt, enkä sitä kannattanut. Mutta jokunen aika sitten hyppäsin yllättäen suhteeseen naimisissa olevan naisen kanssa. Olihan sinä oma vääntämisensä itsensä kanssa, koska kuitenkin kesti 3 kuukautta suhteen alkamisesta kunnes homma meni fyysiselle puolelle. Kyllä sitä kerkesi miettimään asiaa joka suunnasta. Olin pari kertaa tunnontuskissa pistämässä välejä poikki, mutta en kuitenkaan pystynyt. Tuosta on nyt aikaa kolme ja puoli vuotta ja kyllä tuo naikkonen pyörii menossa mukana (ei tosin enää naimisissa). Eihän se kiva tapa ollut aloittaa suhde, mutta en kyllä kadukaan mitään. Ainut on tuo, että hän petti suhteen alussa ja että toistuuko se. Siinä oli omat paininsa, mutta ainakin vielä näyttää hyvältä. Tiedän tosin, ettei hän ainakaan mitään yhden illan juttuja rupeaisi häsäämään.

Mutta tosiaan noita yhden illan juttuja en ymmärrä ainakaan pettäjän näkökulmasta. Se on sitten eri asia lähtisinkö tuohon mukaan. Mene ja tiedä, mutta tuo yksi pettämis juttu meni ainakin ihan kivasti. Hyvä että läksin.

 

[sampio]

Eivätkö kaikki voisi hoitaa omia asioitaan kunnolla sen sijaan, että hoidetaan toisella kädellä muiden huolia, murheita, turhia toiveita? Näin niin kuin karrikoidusti.

Pointtihan ei ollut toisten asioista huolehtimisessa, vaan siinä, että suhteeseen tavalla tai toisella tunkevalla kolmannella osapuolella on myös jonkinmoinen vastuu asiassa. Hän tekee jotain, mikä vaikuttaa todennäköisesti negatiivisesti muiden elämään, vaikka asia ei sinänsä hänelle kuuluisikaan. Sun logiikallasi vaikuttaisi siltä, että millään ei ole mitään väliä, jos kyseessä ei ole suoranaisesti oman elämän viitekehys.

 

[Hippi Hiiri]

Sun logiikallasi vaikuttaisi siltä, että millään ei ole mitään väliä, jos kyseessä ei ole suoranaisesti oman elämän viitekehys.

Olen näköjään onnistunut ilmaisemaan ajatukseni tarpeeksi selkeästi. Kun jokainen panisi omat raaminsa kuntoon ja pohtisi, haluaako elää tämän puolison kanssa loppuelämänsä tässä puutalossa kasvattaen kaksi lasta ja labradorinnoutajan ennen kuin vastaa "kyllä", pettämisongelma pienenisi marginaaliin.

Mutta, kuten Bertrand Russell sanoi: "It has been said that man is a rational animal. All my life I have been searching for evidence which could support this."

 

[Alamummo]

Käsittääkseni lapsien selviytymismahdollisuudet heikkenevät, jos isä istuu linnassa.

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa. Eivät eläimet pistä ketään vankilaan.

Välillä mielestäsi ihmisen pitää saada päästää sisäinen eläimensä vapaaksi ja toimia viettinsä vietävänä ja välillä taas ei; koeta siis päättää kumpaa mieltä olet.

 

[Mace]

Minä ajattelen asian siten, että jos on lapsia tähän maailmaan tehnyt, on myös vastuullinen heistä huolehtimaan parhaansa mukaan.

Minä ajattelen ihan samalla tavalla.

Miksi kolmannen henkilön pitäisi käydä huolehtimaan toisen pennuista?

Minä en koe, että esim. empatiakyky ja sen mukaan toimiminen olisi toisten pennuista huolehtimaan käymistä.

Tai siis yhteiskunta tulee aivan oikein väliin, jos vanhemmista ei yksinkertaisesti ole hoitamaan lapsiaan.

Eihän nyt ollut suinkaan kyse mistään sellaisesta, johon yhteiskunta puuttuisi. Ne ovat aivan eri asioita.

Mutta miksi ulkopuolisen pitäisi alkaa miettiä, mikä on parasta toisen lapsille? Hänellä ei ole osaa eikä arpaa siihen, että lapset on tänne tehty.

Ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei ole laissa määrätty. Kyllä minä silti esim. olen kohtelias muille ihmisille ja pyrin tekemään heille hyvää mahdollisuuksieni mukaan. Jos empatiakyky ei ulotu kuin korkeintaan aivan siihen omaan, välittömään lähipiiriin, niin sitten henkilö ei varmaankaan toimi kuvailemallani tavalla.

Eivätkö kaikki voisi hoitaa omia asioitaan kunnolla sen sijaan, että hoidetaan toisella kädellä muiden huolia, murheita, turhia toiveita? Näin niin kuin karrikoidusti.

Varmasti jokainen hoitaa omia asioitaan niin hyvin kuin osaa tai katsoo tarpeelliseksi. Ei tuo kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös toisille voisi tehdä hyvää. Kuten kuitenkin jo sanoin, ei kenenkään pidä tehdä kanssaihmisilleen mitään hyvää. Ihan vapaaehtoista se on ja vaatii empatiakykyä.

 

[sampio]

Varmasti jokainen hoitaa omia asioitaan niin hyvin kuin osaa tai katsoo tarpeelliseksi. Ei tuo kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös toisille voisi tehdä hyvää. Kuten kuitenkin jo sanoin, ei kenenkään pidä tehdä kanssaihmisilleen mitään hyvää. Ihan vapaaehtoista se on ja vaatii empatiakykyä.

Ja kyseessähän ei edes ole mikään suoranainen hyvän tekeminen, vaan lähinnä pahointekemisen välttäminen.

 

[julle-jr]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa.

Ei kun vaisto nimenomaan sanoo, että ei kannata tappaa, koska siitä on liian suuri riski joutua vankilaan, mikä taasen on omien jälkeläisten kannalta huono asia. Lisäksi vankilaan joutumisesta on haittaa omille parittelumahdollisuuksille usean vuoden ajaksi. Ei eläinkään hakeudu paikkaan, jossa on eristettynä huolenpitoa tarvitsevista jälkeläisistään ja jossa ei ole sukukypsiä naaraita tarjolla kuin korkeintaan hyvin pieni määrä verrattuna uroksiin.

 

[Mace]

Ja kyseessähän ei edes ole mikään suoranainen hyvän tekeminen, vaan lähinnä pahointekemisen välttäminen.

Kyllä, ihan tarpeellinen tarkennus.

 

[JypFabu]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa. Eivät eläimet pistä ketään vankilaan.

Välillä mielestäsi ihmisen pitää saada päästää sisäinen eläimensä vapaaksi ja toimia viettinsä vietävänä ja välillä taas ei; koeta siis päättää kumpaa mieltä olet.

Niin no, jotkut eläimethän käyvät ihan viettiensä varassa kutemassa veden alle kiven koloon, tai hautaavat jälkeläisensä hiekkakuoppaan, että sikäli aika haetulta tuo rinnastus tuntuu.

Ehkä ihmisen tulisi käyttäytyä lajityyppinsä mukaisesti, jossa ei toisen jälkeläisiä popsita välipalaksi, tai harrasteta muutenkaan (laillisesti) toisen henkeen ja terveyteen käyvää väkivaltaa.

Koko tää keskustelu tuntuu aika lajityyppiseltä jankutukselta, mihin voi mainiosti sukellella myös tuolla kannabis- ketjussa, eli joukko ihmisiä rakentelee poteronsa ja heittelee tekstillistä sontaa sen kummemmin ajattelematta toistensa niskaan. Itse asia unohtuu lajityyppisesti noin kolmessa sekunnissa päättymättömän vänkäämisen alttarille.

Tämä sama sopii jotenkin tähänkin alkaneeseen kesähiekan heittelyyn.

Voisiko kuitenkin ajatella, että siinä kun jokainen on yksilö, jokainen tapauskin on yksilöllinen ja kaikkinainen moralisointi pelkkää ajanhukkaa. Soppansa kun keittää, soppansa myös jotenkin lopulta nielee ja viisastuu tai ei, joku jopa saattaa löytää onnen tai hukata sen, sellaista elämä on.

 

[Mace]

Kun jokainen panisi omat raaminsa kuntoon ja pohtisi, haluaako elää tämän puolison kanssa loppuelämänsä tässä puutalossa kasvattaen kaksi lasta ja labradorinnoutajan ennen kuin vastaa "kyllä", pettämisongelma pienenisi marginaaliin.

Olen samaa mieltä kanssasi. Siltikään en koe, että jos joku yo. asiassa epäonnistuu, se antaisi minulle rajoittamattoman vapauden temmeltää seurauksista välittämättä ihan vain sillä perusteella, että mitäs meni poloinen tyrimään. Mutta nämähän ovat tietenkin yksilökohtaisia asioita. Joku toinen ottaa heti muille mahdollisesti aiheutuvista seurauksista piittaamatta, jos kokee, että jotain on saatavilla ja se ei ole laissa kiellettyä.

Mutta, kuten Bertrand Russell sanoi: "It has been said that man is a rational animal. All my life I have been searching for evidence which could support this."

Tai kuten Matti Nykänen sanoi: "Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."

 

[Alamummo]

Ei kun vaisto nimenomaan sanoo, että ei kannata tappaa, koska siitä on liian suuri riski joutua vankilaan, mikä taasen on omien jälkeläisten kannalta huono asia. Lisäksi vankilaan joutumisesta on haittaa omille parittelumahdollisuuksille usean vuoden ajaksi. Ei eläinkään hakeudu paikkaan, jossa on eristettynä huolenpitoa tarvitsevista jälkeläisistään ja jossa ei ole sukukypsiä naaraita tarjolla kuin korkeintaan hyvin pieni määrä verrattuna uroksiin.

Ei tuo ole vaiston sanomaa, vaan opittua ja ihmisten sopimaa koodistoa: ole paha, saat rangaistuksen (joka voi olla eristäminen muista eli vankila). Jos tappamisesta ei seuraisi ihmisten kesken sovittua vankeusrangaistusta, ihmisten kynnys tappaa toisiaan alenisi merkittävästi ja toisia tapettaisi kuka mistäkin syystä (vaikka naisesta).

 

[julle-jr]

Ei tuo ole vaiston sanomaa, vaan opittua ja ihmisten sopimaa koodistoa: ole paha, saat rangaistuksen (joka voi olla eristäminen muista eli vankila).

Ei vaisto ole mikään opitusta irrallinen asia. Ei eläintäkään ohjaa mikään yliluonnollinen voima, jota vaistoksi kutsutaan. Vaisto sanoo ihmiselle, että parittelemaan täytyy päästä ja toisaalta jälkeläisistä täytyy huolehtia. Tämä sitten ohjaa ihmisen toimia mm. siten, että vankilaa vältetään jos mahdollista.

 

[Ted Raikas]

Varmasti jokainen hoitaa omia asioitaan niin hyvin kuin osaa tai katsoo tarpeelliseksi. Ei tuo kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös toisille voisi tehdä hyvää. Kuten kuitenkin jo sanoin, ei kenenkään pidä tehdä kanssaihmisilleen mitään hyvää. Ihan vapaaehtoista se on ja vaatii empatiakykyä.

En itse näe, että ns. hyvän tekeminen toisilleen olisi suoranaisesti merkki empaattisuudesta. Sitä hyvää tehdään ihan moraalikoodistonkin kautta, koska niin kuuluu toimia ja kohdella lähimmäisiä. Ei siinä mitään myötätuntoisuutta ja todellista ymmärrystä ole, vaan toimitaan velvollisuuden tunteesta. Toki sekin parempi, kuin ei mitään.

Empatia on edelleenkin mielestäni ihmisissä aika harvinainen ominaisuus. Pääasiassa sitä löytyy vain kun on kyse ihan läheisimmistä ihmisistä/eläimistä, joilla on sinulle erityisarvoa ja toimivat tukiverkkonasi. Sen kauemmas harvemmin empatia todella yltää. Usein on kyse lähinnä muodollisista kauhisteluista ja voivotteluista ja myös sisäisistä tuntemuksista, että "onneksi minulle ja läheisilleni ei käynyt noin, mutta olisi voinut käydä..." Eli eniten kauhistuttaa, että olisit itse voinut olla tragedian uhri. No, empatiaa kai sekin...

 

[Hippi Hiiri]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa. Eivät eläimet pistä ketään vankilaan.

Välillä mielestäsi ihmisen pitää saada päästää sisäinen eläimensä vapaaksi ja toimia viettinsä vietävänä ja välillä taas ei; koeta siis päättää kumpaa mieltä olet.

Arvelinkin, ettei Alamummo mene noin helppoon. :]

Jos ajatellaan laitonta (heh) maailmaa, toisen lasten tappaja ei varmasti pääsisi lisääntymään tappamiensa lasten vanhemman kanssa, koska tämä voisi olla aika vihainen tai silleen. Jos tappaja on jo ehtinyt lisääntyä ko. henkilön kanssa ennen kuin tappaa tämän lapset, hänen kannattaa olla huolissaan kostosta. Tapetun lapsen vanhempi saattaa hyvinkin ottaa tappajalta hengen pois, jolloin hänen lisääntymisensä on lisäännytty. --> Ei kannata.

Ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei ole laissa määrätty. Kyllä minä silti esim. olen kohtelias muille ihmisille ja pyrin tekemään heille hyvää mahdollisuuksieni mukaan. Jos empatiakyky ei ulotu kuin korkeintaan aivan siihen omaan, välittömään lähipiiriin, niin sitten henkilö ei varmaankaan toimi kuvailemallani tavalla.

Totta kai järkevä ihminen tekee näin. Toisille kannattaa tehdä palveluksia, koska silloin voi odottaa myös saavansa vastapalveluksen.

***

Minun on poistuttava toteuttamaan eläintä sisälläni kuntosalin rautojen ja joukkueurheilun pariin. Jatkakaa toki keskustelua ilman opponenttiakin.

 

[Mace]

En itse näe, että ns. hyvän tekeminen toisilleen olisi suoranaisesti merkki empaattisuudesta. Sitä hyvää tehdään ihan moraalikoodistonkin kautta, koska niin kuuluu toimia ja kohdella lähimmäisiä. Ei siinä mitään myötätuntoisuutta ja todellista ymmärrystä ole, vaan toimitaan velvollisuuden tunteesta. Toki sekin parempi, kuin ei mitään.

Varmasti on paljon niitäkin, jotka toimivat vain "velvollisuuden tunteen" pohjalta. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika paljon myös niitä, jotka ovat aidosti iloisia, kun kykenevät tekemään toiselle ihmiselle jonkin hyvän teon.

Empatia on edelleenkin mielestäni ihmisissä aika harvinainen ominaisuus. Pääasiassa sitä löytyy vain kun on kyse ihan läheisimmistä ihmisistä/eläimistä, joilla on sinulle erityisarvoa ja toimivat tukiverkkonasi. Sen kauemmas harvemmin empatia todella yltää. Usein on kyse lähinnä muodollisista kauhisteluista ja voivotteluista ja myös sisäisistä tuntemuksista, että "onneksi minulle ja läheisilleni ei käynyt noin, mutta olisi voinut käydä..."

Minusta tuo on kovin kyyninen näkemys, tai sitten määrittelet empatian jonkinlaiseksi äititeresamaiseksi tuntemiseksi / toiminnaksi. Tuota loppuosaa kommentistasi en oikein ymmärrä, koska eikös empatia nimenomaan tarkoita sitä, että asetutaan toisen asemaan ja sitä kautta kyetään tuntemaan toisen tuska?

 

[Mace]

Totta kai järkevä ihminen tekee näin. Toisille kannattaa tehdä palveluksia, koska silloin voi odottaa myös saavansa vastapalveluksen.

Kommenttini koski myös sellaisia ihmisiä ja tilanteita, joihin ei voi olettaa liittyvän vastapalvelusmahdollisuutta, mutta ihminen tekee silti toiselle hyvää.

 

[benicio]

En ota tuohon vaistosemantiikkaan kantaa, mutta mielestäni tilanne on ihan selvä, jos ajatellaan asiaa esimerkiksi termin "aviorikos" kannalta. Tällöin pettäjän partneri on kiistatta avunantaja "rikokselle", eli rikollinen itsekin.
Eli siis, minusta varattujen paneminen on erittäin perseestä. Ja kaikenlainen pettämisen perusteleminen vaistojen, viettien, tunteiden, sydämen äänen, rakkauden yms seuraamisella ihan tuubaa.
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että en kannata mitään rikosoikeudellista seurausta aviorikoksesta, vaikka Pahanteon kaaren 55. ja 56. luku ihan tervehenkisiä ovatkin.

 

[Ted Raikas]

Varmasti on paljon niitäkin, jotka toimivat vain "velvollisuuden tunteen" pohjalta. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika paljon myös niitä, jotka ovat aidosti iloisia, kun kykenevät tekemään toiselle ihmiselle jonkin hyvän teon.

Aivan varmasti, mutta en usko, että se on mikään enemmistö. Suurinta osaa kannustaa puhdas itsekkyys eteenpäin ja todellinen pyyteettömyys on harvassa. Pyyteettömyys: Eli ei odoteta saavansa mitään palkkioksi konkreettisesti auttamisesta, edes välttämättä kiitosta. Sitäkään ei moni tee, siis kiitä.

On tietysti hyvä, jos sinä pystyt aidosti empatiaan ja olemaan myötätuntoinen. Arvostan sitä suuresti.

Minusta tuo on kovin kyyninen näkemys, tai sitten määrittelet empatian jonkinlaiseksi äititeresamaiseksi tuntemiseksi / toiminnaksi. Tuota loppuosaa kommentistasi en oikein ymmärrä, koska eikös empatia nimenomaan tarkoita sitä, että asetutaan toisen asemaan ja sitä kautta kyetään tuntemaan toisen tuska?

Kieltämättä on vuosien varrella tullut pientä kyynisyyttä ihmiskuntaa kohtaan. Ei voi kieltää. En tiedä Äiti Teresankaan empatiasta, koska tuostakin henkilöstä ja hänen motiiveistaan oli ja on aika monta näkemystä. No, sivuseikka.

Voihan se käydä niinkin, että ymmärtää todella toisen tuskaa (varsinkin jos on käynyt läpi samoja asioita), mutta luulen, että enimmäkseen se on vain pohjimmiltaan huojennusta, ettei itselleen ja lähipiirille käynyt niin - tiedostamista, miten hauraan langan varassa kaikki on. Aika raadollista, mutta ei siitä voi ketään syyttää noin ajatuksena. Se on myös tätä biologiaa mistä tässä ketjussa on jauhettu. Enemmänkin siinä tilanteessa mitataan sitä, miten näkyvästi suhtautuu toisiin ja joitain asioita ei nyt ole ehkä viisasta sanoa ääneen. Kyllä minusta ne muodolliset osanotot onsiis ihan paikallaan, kunhan pysytään sopivuuden rajoissa eikä yliammu sitä voivottelua. Tällöin se kuulostaa juuri helposti falskilta.