Naisasiat

[julle-jr]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa.

Ei kun vaisto nimenomaan sanoo, että ei kannata tappaa, koska siitä on liian suuri riski joutua vankilaan, mikä taasen on omien jälkeläisten kannalta huono asia. Lisäksi vankilaan joutumisesta on haittaa omille parittelumahdollisuuksille usean vuoden ajaksi. Ei eläinkään hakeudu paikkaan, jossa on eristettynä huolenpitoa tarvitsevista jälkeläisistään ja jossa ei ole sukukypsiä naaraita tarjolla kuin korkeintaan hyvin pieni määrä verrattuna uroksiin.

 

[Mace]

Ja kyseessähän ei edes ole mikään suoranainen hyvän tekeminen, vaan lähinnä pahointekemisen välttäminen.

Kyllä, ihan tarpeellinen tarkennus.

 

[JypFabu]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa. Eivät eläimet pistä ketään vankilaan.

Välillä mielestäsi ihmisen pitää saada päästää sisäinen eläimensä vapaaksi ja toimia viettinsä vietävänä ja välillä taas ei; koeta siis päättää kumpaa mieltä olet.

Niin no, jotkut eläimethän käyvät ihan viettiensä varassa kutemassa veden alle kiven koloon, tai hautaavat jälkeläisensä hiekkakuoppaan, että sikäli aika haetulta tuo rinnastus tuntuu.

Ehkä ihmisen tulisi käyttäytyä lajityyppinsä mukaisesti, jossa ei toisen jälkeläisiä popsita välipalaksi, tai harrasteta muutenkaan (laillisesti) toisen henkeen ja terveyteen käyvää väkivaltaa.

Koko tää keskustelu tuntuu aika lajityyppiseltä jankutukselta, mihin voi mainiosti sukellella myös tuolla kannabis- ketjussa, eli joukko ihmisiä rakentelee poteronsa ja heittelee tekstillistä sontaa sen kummemmin ajattelematta toistensa niskaan. Itse asia unohtuu lajityyppisesti noin kolmessa sekunnissa päättymättömän vänkäämisen alttarille.

Tämä sama sopii jotenkin tähänkin alkaneeseen kesähiekan heittelyyn.

Voisiko kuitenkin ajatella, että siinä kun jokainen on yksilö, jokainen tapauskin on yksilöllinen ja kaikkinainen moralisointi pelkkää ajanhukkaa. Soppansa kun keittää, soppansa myös jotenkin lopulta nielee ja viisastuu tai ei, joku jopa saattaa löytää onnen tai hukata sen, sellaista elämä on.

 

[Mace]

Kun jokainen panisi omat raaminsa kuntoon ja pohtisi, haluaako elää tämän puolison kanssa loppuelämänsä tässä puutalossa kasvattaen kaksi lasta ja labradorinnoutajan ennen kuin vastaa "kyllä", pettämisongelma pienenisi marginaaliin.

Olen samaa mieltä kanssasi. Siltikään en koe, että jos joku yo. asiassa epäonnistuu, se antaisi minulle rajoittamattoman vapauden temmeltää seurauksista välittämättä ihan vain sillä perusteella, että mitäs meni poloinen tyrimään. Mutta nämähän ovat tietenkin yksilökohtaisia asioita. Joku toinen ottaa heti muille mahdollisesti aiheutuvista seurauksista piittaamatta, jos kokee, että jotain on saatavilla ja se ei ole laissa kiellettyä.

Mutta, kuten Bertrand Russell sanoi: "It has been said that man is a rational animal. All my life I have been searching for evidence which could support this."

Tai kuten Matti Nykänen sanoi: "Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."

 

[Alamummo]

Ei kun vaisto nimenomaan sanoo, että ei kannata tappaa, koska siitä on liian suuri riski joutua vankilaan, mikä taasen on omien jälkeläisten kannalta huono asia. Lisäksi vankilaan joutumisesta on haittaa omille parittelumahdollisuuksille usean vuoden ajaksi. Ei eläinkään hakeudu paikkaan, jossa on eristettynä huolenpitoa tarvitsevista jälkeläisistään ja jossa ei ole sukukypsiä naaraita tarjolla kuin korkeintaan hyvin pieni määrä verrattuna uroksiin.

Ei tuo ole vaiston sanomaa, vaan opittua ja ihmisten sopimaa koodistoa: ole paha, saat rangaistuksen (joka voi olla eristäminen muista eli vankila). Jos tappamisesta ei seuraisi ihmisten kesken sovittua vankeusrangaistusta, ihmisten kynnys tappaa toisiaan alenisi merkittävästi ja toisia tapettaisi kuka mistäkin syystä (vaikka naisesta).

 

[julle-jr]

Ei tuo ole vaiston sanomaa, vaan opittua ja ihmisten sopimaa koodistoa: ole paha, saat rangaistuksen (joka voi olla eristäminen muista eli vankila).

Ei vaisto ole mikään opitusta irrallinen asia. Ei eläintäkään ohjaa mikään yliluonnollinen voima, jota vaistoksi kutsutaan. Vaisto sanoo ihmiselle, että parittelemaan täytyy päästä ja toisaalta jälkeläisistä täytyy huolehtia. Tämä sitten ohjaa ihmisen toimia mm. siten, että vankilaa vältetään jos mahdollista.

 

[Ted Raikas]

Varmasti jokainen hoitaa omia asioitaan niin hyvin kuin osaa tai katsoo tarpeelliseksi. Ei tuo kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös toisille voisi tehdä hyvää. Kuten kuitenkin jo sanoin, ei kenenkään pidä tehdä kanssaihmisilleen mitään hyvää. Ihan vapaaehtoista se on ja vaatii empatiakykyä.

En itse näe, että ns. hyvän tekeminen toisilleen olisi suoranaisesti merkki empaattisuudesta. Sitä hyvää tehdään ihan moraalikoodistonkin kautta, koska niin kuuluu toimia ja kohdella lähimmäisiä. Ei siinä mitään myötätuntoisuutta ja todellista ymmärrystä ole, vaan toimitaan velvollisuuden tunteesta. Toki sekin parempi, kuin ei mitään.

Empatia on edelleenkin mielestäni ihmisissä aika harvinainen ominaisuus. Pääasiassa sitä löytyy vain kun on kyse ihan läheisimmistä ihmisistä/eläimistä, joilla on sinulle erityisarvoa ja toimivat tukiverkkonasi. Sen kauemmas harvemmin empatia todella yltää. Usein on kyse lähinnä muodollisista kauhisteluista ja voivotteluista ja myös sisäisistä tuntemuksista, että "onneksi minulle ja läheisilleni ei käynyt noin, mutta olisi voinut käydä..." Eli eniten kauhistuttaa, että olisit itse voinut olla tragedian uhri. No, empatiaa kai sekin...

 

[KiVi]

Miksi tässä vaiheessa astuvatkin ihmisten väliset säännöt mukaan? Eihän vaiston varassa toimimisessa pitänyt olla mitään pahaa. Eivät eläimet pistä ketään vankilaan.

Välillä mielestäsi ihmisen pitää saada päästää sisäinen eläimensä vapaaksi ja toimia viettinsä vietävänä ja välillä taas ei; koeta siis päättää kumpaa mieltä olet.

Arvelinkin, ettei Alamummo mene noin helppoon. :]

Jos ajatellaan laitonta (heh) maailmaa, toisen lasten tappaja ei varmasti pääsisi lisääntymään tappamiensa lasten vanhemman kanssa, koska tämä voisi olla aika vihainen tai silleen. Jos tappaja on jo ehtinyt lisääntyä ko. henkilön kanssa ennen kuin tappaa tämän lapset, hänen kannattaa olla huolissaan kostosta. Tapetun lapsen vanhempi saattaa hyvinkin ottaa tappajalta hengen pois, jolloin hänen lisääntymisensä on lisäännytty. --> Ei kannata.

Ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei ole laissa määrätty. Kyllä minä silti esim. olen kohtelias muille ihmisille ja pyrin tekemään heille hyvää mahdollisuuksieni mukaan. Jos empatiakyky ei ulotu kuin korkeintaan aivan siihen omaan, välittömään lähipiiriin, niin sitten henkilö ei varmaankaan toimi kuvailemallani tavalla.

Totta kai järkevä ihminen tekee näin. Toisille kannattaa tehdä palveluksia, koska silloin voi odottaa myös saavansa vastapalveluksen.

***

Minun on poistuttava toteuttamaan eläintä sisälläni kuntosalin rautojen ja joukkueurheilun pariin. Jatkakaa toki keskustelua ilman opponenttiakin.

 

[Mace]

En itse näe, että ns. hyvän tekeminen toisilleen olisi suoranaisesti merkki empaattisuudesta. Sitä hyvää tehdään ihan moraalikoodistonkin kautta, koska niin kuuluu toimia ja kohdella lähimmäisiä. Ei siinä mitään myötätuntoisuutta ja todellista ymmärrystä ole, vaan toimitaan velvollisuuden tunteesta. Toki sekin parempi, kuin ei mitään.

Varmasti on paljon niitäkin, jotka toimivat vain "velvollisuuden tunteen" pohjalta. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika paljon myös niitä, jotka ovat aidosti iloisia, kun kykenevät tekemään toiselle ihmiselle jonkin hyvän teon.

Empatia on edelleenkin mielestäni ihmisissä aika harvinainen ominaisuus. Pääasiassa sitä löytyy vain kun on kyse ihan läheisimmistä ihmisistä/eläimistä, joilla on sinulle erityisarvoa ja toimivat tukiverkkonasi. Sen kauemmas harvemmin empatia todella yltää. Usein on kyse lähinnä muodollisista kauhisteluista ja voivotteluista ja myös sisäisistä tuntemuksista, että "onneksi minulle ja läheisilleni ei käynyt noin, mutta olisi voinut käydä..."

Minusta tuo on kovin kyyninen näkemys, tai sitten määrittelet empatian jonkinlaiseksi äititeresamaiseksi tuntemiseksi / toiminnaksi. Tuota loppuosaa kommentistasi en oikein ymmärrä, koska eikös empatia nimenomaan tarkoita sitä, että asetutaan toisen asemaan ja sitä kautta kyetään tuntemaan toisen tuska?

 

[Mace]

Totta kai järkevä ihminen tekee näin. Toisille kannattaa tehdä palveluksia, koska silloin voi odottaa myös saavansa vastapalveluksen.

Kommenttini koski myös sellaisia ihmisiä ja tilanteita, joihin ei voi olettaa liittyvän vastapalvelusmahdollisuutta, mutta ihminen tekee silti toiselle hyvää.

 

[benicio]

En ota tuohon vaistosemantiikkaan kantaa, mutta mielestäni tilanne on ihan selvä, jos ajatellaan asiaa esimerkiksi termin "aviorikos" kannalta. Tällöin pettäjän partneri on kiistatta avunantaja "rikokselle", eli rikollinen itsekin.
Eli siis, minusta varattujen paneminen on erittäin perseestä. Ja kaikenlainen pettämisen perusteleminen vaistojen, viettien, tunteiden, sydämen äänen, rakkauden yms seuraamisella ihan tuubaa.
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että en kannata mitään rikosoikeudellista seurausta aviorikoksesta, vaikka Pahanteon kaaren 55. ja 56. luku ihan tervehenkisiä ovatkin.

 

[Ted Raikas]

Varmasti on paljon niitäkin, jotka toimivat vain "velvollisuuden tunteen" pohjalta. Minusta kuitenkin tuntuu, että on aika paljon myös niitä, jotka ovat aidosti iloisia, kun kykenevät tekemään toiselle ihmiselle jonkin hyvän teon.

Aivan varmasti, mutta en usko, että se on mikään enemmistö. Suurinta osaa kannustaa puhdas itsekkyys eteenpäin ja todellinen pyyteettömyys on harvassa. Pyyteettömyys: Eli ei odoteta saavansa mitään palkkioksi konkreettisesti auttamisesta, edes välttämättä kiitosta. Sitäkään ei moni tee, siis kiitä.

On tietysti hyvä, jos sinä pystyt aidosti empatiaan ja olemaan myötätuntoinen. Arvostan sitä suuresti.

Minusta tuo on kovin kyyninen näkemys, tai sitten määrittelet empatian jonkinlaiseksi äititeresamaiseksi tuntemiseksi / toiminnaksi. Tuota loppuosaa kommentistasi en oikein ymmärrä, koska eikös empatia nimenomaan tarkoita sitä, että asetutaan toisen asemaan ja sitä kautta kyetään tuntemaan toisen tuska?

Kieltämättä on vuosien varrella tullut pientä kyynisyyttä ihmiskuntaa kohtaan. Ei voi kieltää. En tiedä Äiti Teresankaan empatiasta, koska tuostakin henkilöstä ja hänen motiiveistaan oli ja on aika monta näkemystä. No, sivuseikka.

Voihan se käydä niinkin, että ymmärtää todella toisen tuskaa (varsinkin jos on käynyt läpi samoja asioita), mutta luulen, että enimmäkseen se on vain pohjimmiltaan huojennusta, ettei itselleen ja lähipiirille käynyt niin - tiedostamista, miten hauraan langan varassa kaikki on. Aika raadollista, mutta ei siitä voi ketään syyttää noin ajatuksena. Se on myös tätä biologiaa mistä tässä ketjussa on jauhettu. Enemmänkin siinä tilanteessa mitataan sitä, miten näkyvästi suhtautuu toisiin ja joitain asioita ei nyt ole ehkä viisasta sanoa ääneen. Kyllä minusta ne muodolliset osanotot onsiis ihan paikallaan, kunhan pysytään sopivuuden rajoissa eikä yliammu sitä voivottelua. Tällöin se kuulostaa juuri helposti falskilta.

 

[Nume]

Miten teidän naisenne ovat suhtautuneet jääkiekkoon ja sen katsomiseen? Oma kaukosuhteeni sai sinetin, kun ensin oli SM-liigan playoffit ja sitten MM-kisat ja katsoin ne pelit mitkä kiinnosti, en katsonut lähellekään kaikkia pelejä, mutta se oli riidan aiheena lähes päivittäin. Selitin, että kisat ovat vasta vuoden päästä jne. Silti hän koko ajan kyseli, että onko jääkiekko tärkeämpää kuin hän. Vastauksella ei ollut ikinä mitään merkitystä. Luulen, että se oli alkusoittoa erolle.

Onko maailmassa naisia, jotka ymmärtäisivät miehen himon jääkiekkoa ja urheilua kohtaan? En kuitenkaan haluaisi naistenkaan takia lopettaa urheilun seuraamista.

Voin kuulostaa itsekkäältä paskiaiselta, mutta tämä asia korpeaa minua kyllä.

 

[Mace]

Onko maailmassa naisia, jotka ymmärtäisivät miehen himon jääkiekkoa ja urheilua kohtaan? En kuitenkaan haluaisi naistenkaan takia lopettaa urheilun seuraamista.

Voin kuulostaa itsekkäältä paskiaiselta, mutta tämä asia korpeaa minua kyllä.

Sellaisia naisia on paljonkin, heistä käytetään termiä aikuinen nainen. Käytännössä tuo aikuisuus tarkoittaa sitä, että henkilö ymmärtää toisella olevan myös niitä omia kiinnostuksen kohteita ja hyväksyy ne itsestäänselvinä asioina. Lisäksi se tarkoittaa sitä, ettei henkilön itsetunto perustu siihen, valitseeko kumppani jossain tietyssä, täysin arkisessa tilanteessa hänen vai harrastuksensa tarjoaman seuran.

 

[Creed Bratton]

Onko maailmassa naisia, jotka ymmärtäisivät miehen himon jääkiekkoa ja urheilua kohtaan? En kuitenkaan haluaisi naistenkaan takia lopettaa urheilun seuraamista.

Voin kuulostaa itsekkäältä paskiaiselta, mutta tämä asia korpeaa minua kyllä.

Naurettavaa paskaa ex-naiseltasi. Ei ainakaan oma tyttöystäväni valita lainkaan vaikka SM-liigaa seuraankin ja MM-kisoja katsottiin/juhlittiin yhdessä. Toisekseen todella säälittävää lähteä horisemaan jotain "Merkitseekö jääkiekko enemmän kuin minä"-lätinöitä. Hyvä kun erosit.

 

[Nume]

Kiitos molemmat! En menetä siis toivoani vaan seuraavan naisen on ymmärrettävä tämä asia. Ja en ota kyllä sellaista, jolla ei ole mitään muuta tekemistä kuin kyhjöttää yksin kotona. Silloin varmasti saa itsekin nauttia omista harrastuksistaan siinä sivussa, kumpikin. Minulla vaan on joku ihmeellinen taito saada mun tyttöystäväni mustasukkaisiksi ja omistushaluisiksi, vaikken ikinä ole pettänyt tms. Varmaan myöskin nuoruus vaikuttaa siihen.. Tai sitten olen vaan liian ihana? :D

 

[Trenchtown]

Hyvä kun erosit.

No todellakin. Mä elän parisuhteessa, eikä vaimokkeella ole mitään valitettavaa siitä, että olen intohimoinen penkkiurheilija. Sm-liiga, Veikkausliiga, Mestarien liiga, Valioliiga, NHL, you name it. MM-kisoja katseltiin yhdessä ja itse asiassa niin myös viime yön 6. finaalia. Ei häntä kiinnosta, että voittaako Bruins vai Canucks, jotain kommenttia antoi siitä, että peli näyttää hirmu paljon nopeammalta ja kovemmalta kuin MM-kisoissa. Tähän toki kuuluu se, että myös minä tingin jostain, eli että ihan kaikkia tarjolla olevia pelejä ei tarvitse katsoa. Tärkeimmät pelit kuitenkin poikkeuksetta. Olen ollut siinä uskossa, että suurinta osaa nykynaisista ei miehen penkkiurheilu niin kovasti häiritse ja hyvä niin.

 

[Puscutractori]

Miten teidän naisenne ovat suhtautuneet jääkiekkoon ja sen katsomiseen?

Mukavasti on suhtautunut. Vaimoni ei juuri jääkiekosta välitä, mutta käy kanssani katsomassa noin 1-2 peliä vuodessa. Hän sanoo, että ymmärtää hyvin, mikä jääkiekossa viehättää, muttei itse ole niin innostunut, että haluaisi käydä enemmän peleissä.

Ikinä ei ole tullut mitään sanomista peleissä käymisestä. Meillä on sellainen diili, että kumpikin saa vapaasti käyttää yhden illan viikossa omiin harrastuksiinsa ilman eritysiä neuvotteluita (olemme lapsiperhe, joten jommankumman on aina huolehdittava lapsesta). Enemmistäkin harrastamisista on aina saatu neuvotelluksi puolin ja toisin ihan kivuttomasti, joten hyvin on järjestely siltä osin toiminut.

 

[TQoFE]

Mikä on käsityksesi siitä, että heikkenevätkö lasten "selviytymismahdollisuudet" keskimäärin, jos pettämisen seurauksena lasten vanhempien parisuhde kariutuu ja lapsilla ei enää ole molempia vanhempia saman katon alla?

Harva parisuhde kaatuu pettämiseen. Yleensä - ei tietenkään aina - noissa tapauksissa suhteella on jo ennen pettämistä vain minimaaliset selviämismahdollisuudet. Empiirisen tutkimuksen perusteella etenkin naisista vain harva pettää, ellei suhde ole jo loppuvihellystä vaille pelattu.

Tällä en silti tarkoita, että pitäisin varatun panemista kovin ylevänä toimintana.

* * * * *

Miten teidän naisenne ovat suhtautuneet jääkiekkoon ja sen katsomiseen?

Hanki jääkiekkoa seuraava nainen?

Ne yleensä ymmärtävät ihan hyvin myös muun urheilun seuraamista. Pientä piruilua voi toki tulla, mutta ei kovin vakavissaan. Parhaassa tapauksessa ymmärrämme tuoda teille olutta kun katsotte formuloita tai potkupalloa tai jotain muuta yhtä typerää ;)

Silti hän koko ajan kyseli, että onko jääkiekko tärkeämpää kuin hän.

Tähän on olemassa vain yksi oikea vastaus: "Rakkaani, olet elämäni tärkein asia heti kun tämä matsi / sarja / mestaruus on ratkaistu."

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Silti hän koko ajan kyseli, että onko jääkiekko tärkeämpää kuin hän.

Kun tuollaista alkaa ilmetä useammin kuin noin yhden kerran ja vieläpä tosissaan lausuttuna, niin naisen kierrätykseen laittamista tulee viipymättä harkita. Hyvä että asia onkin kohdallasi jo loppuun käsitelty.

Jääkiekon voi muuten tuossa sitaatissa vaihtaa melkein mihin tahansa muuhun asiaan, ja neuvo on aina sama. Tuollaisia kyselevä nainen (tai mies) on potentiaalisesti sen tyyppistä seuraa, että suhteen voi ennakoida kuukahtavan hapenpuutteeseen.

 

[Lampinen]

Onko maailmassa naisia, jotka ymmärtäisivät miehen himon jääkiekkoa ja urheilua kohtaan?

Omassa tapauksessani tein heti selväksi mitä lätkä ja fudis merkitsee minulle. Joutuuhan sitä penkkiurheilua pakostakin vähentämään seurustelun johdosta, mutta ns. "pakolliset pelit" on pakollisia pelejä ja piste. Nykyinen muija ymmärtää kyllä todella hyvin intohimoni urheilua kohtaa ja antaa minun seurata ne pelit mitä haluankin. Siinä mielessä olen erittäin onnellisessa asemassa.

 

[Delter]

Pettämisdebaattia jatkaen kysymys nimimerkille thego, että sallitko muille miehille, esimerkiksi kuvitellun vaimosi kuvitelluille työkavereille, mahdollisuuden helpottaa seksinnälkäisen naisesi biologista viettiä vaikkapa firman pikkujouluissa?

 

[eagle]

Olen ollut siinä uskossa, että suurinta osaa nykynaisista ei miehen penkkiurheilu niin kovasti häiritse ja hyvä niin.

Itse uskoisin näin myös. Siis jos oikeasti puhutaan naisista. Varsinkin sellaisista joille elämä ei ole sitä että ollaan vain ja ainoastaan aina kahdestaan. Yksikään nainen(tai aiemmin tyttö) ei ole omalla kohdallani valittanut urheilun seuraamisesta. Osa on seurannut mukana, osa kysellyt sivusta ja osaa ei kiinnosta, mutta ei heitä se ole haitannutkaan.

Uskon että asia on ongelma vain niille joilla on heikko itsetunto ja/tai ovat sairaalloisen mustasukkaisia sekä niillä jotka aiheuttavat jonkunlaisia riippuvuussuhteita.

 

[Humpauttaja]

Uskon että asia on ongelma vain niille joilla on heikko itsetunto ja/tai ovat sairaalloisen mustasukkaisia sekä niillä jotka aiheuttavat jonkunlaisia riippuvuussuhteita.

Meikäläisen 5 vuoden suhteen alussa oma kihlattuni oli aluksi näreissään ainaisesti lätkän katsomisesta ja muustakin urheilusta, mutta asioista puhuttiin ja minä kerroin, että lätkää et minusta pois saa ja JYP on yksi tärkeimmistä asioista ja aion pelejä seurata jatkossakin.

Naiseni ei ennen minua ollut seurannut itse urheilua ollenkaan, joten ajatus urheilun tärkeydestä tuntui hänelle vieraalta. Ehdotin hänelle, että alkaisi katsomaan otteluita kanssani ja opettelemaan sitä penkkiurheilua ja niinpä ajan myötä hänkin on jonkin verran kiinnostunut urheilusta ja etenkin lätkästä ja olen saanut häneen JYPPIfaniuden istutettua. Nykyään siis tämän suhteen ongelmia ei ole, ja mm-kisat sekä JYPin pelit katsotaan usein yhdessä ja meillä on kavereille monet kisastudiot pidetty.

Jos nainen ei tykkään urheilusta, niin kannattaa pyytää sitä yhdessä katsomaan ja opettaa sille vähän sääntöjä ja kunkin lajin ominaisuuksia, niin sekin alkaa kiinnostua ;)

 

[sampio]

Uskon että asia on ongelma vain niille joilla on heikko itsetunto ja/tai ovat sairaalloisen mustasukkaisia sekä niillä jotka aiheuttavat jonkunlaisia riippuvuussuhteita.

Itsetunto taas on kytkyssä usein nuoruuteen. Ihan perusfiksu nuori henkilö voi olla tällaisissa asioissa hyvin epävarma, mutta täysin kehityskelpoinen yksilö kuitenkin. Tuo Humpauttajan pointti keskustelusta oli oikein hyvä esimerkki, miten asiaa voi yrittää ratkoa muutenkin kuin dumppaamalla tyttis heti. Joskus onnistuu, joskus ei. Ei tietenkään toivottoman mustasukkaiseen suhteeseen kannata jäädä riutumaan, mutta ihmisiä tässä ollaan ja kehitytyään varmasti hautaan saakka, joten ei nyt ihan ensimmäiseen inahdukseen penkkiurheilusta kannata hommaa haudata. Ja toisaalta, varmasti noottia tulee aikuiseltakin naiselta, jos omista sohvasessioistaan ei ole valmis tinkimään tippaakaan.

Mulla on sikäli hyvä tilanne, että oma vaimoni on itsekin kohtalaisen kiinnostunut urheilun seuraamisesta. Ei se nyt yömatseihin herää tai tuloksia sinänsä seuraa, mutta kyselee usein sarjojen tilanteita ja keitä pelaajia missäkin jengissä pelaa, jos puhutaan NHL:stä. Sm-Liigan kanssa sama juttu. Futista se seurailee joskus itse telkkarista, kun sitä tykkää pelatakin, samoin säbää, vaikken olisi itse katsomassa. Joskus futiksen MM-kisojen tai olympialaisten isojen lajien aikana tulee itseasiassa pientä kinaa siitä, kumpi esim. pistää lapset nukkumaan tms. Lätkässä tätä harvemmin on, koska vaimoni tietää kyllä, miten iso juttu lätkä mulle on.