Naisasiat

[Worrell]

Itse tiedän kyllä monessa tapauksessa, että neidistä ei sitten kuulukaan mitään. Mikä tietysti kertoo vaan sen, että olen ollut silkka hyvän päivän tuttu ja en ole merkinnyt mitään erityisempää. Surettaa monesti, mutta näin se helposti vaan menee.

Päivitettäköön itse omaa naisasiaa sen verran, että itse tämän aiemman tapauksen kanssa menettelin juuri näin, niin neiti luopui leikistä. Hän tosin muutenkin oli vähän "en minä tiedä" asenteella, että ei sinänsä yllätä. Kyllähän tuo nyt aluksi harmitti, mutta kun itsestään ei useampaan viikkoon mitään ilmoittanut, niin se kertoo paljon.

 

[Noitarumpu]

Suosittelisin kanssa tätä keinoa. Sillä voidaan tosiaan mitata asioita. Jotkut naiset saattaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Jos sitä kuitenkin kiinnostaa tarpeeksi, niin se hiljaisuuden laskeuduttua alkaa hiukan huolestumaan ja miettimään, jos on mokannut jotain. Tällöin joutuu sitten nielemään ylpeytensä ja kysellä perään.

Ei välttämättä leiki vaikeaa, mutta sen mitä omasta sukupuolestani tiedän, niin liian "puudeli" ei saa olla! Älä ole aina tavattavissa, vaan järjestä omia menojakin, äläkä liikaa hyysää ja passaa hokemalla vähän väliä, et onko sulla nyt kaikki jees.Saalis ei saa olla liian helppo, muttei karatakaan.Naisen on kuitenkin hyvä huomata, että miehellä on elämää myös hänen ulkopuolellaan. Se jos jokin pitää varmasti mielenkiinnon korkealla.Kaikki ei olekaan itsestäänselvää.

 

[CaptainSlow]

Okei. Kiitoksia taas! :)

Pitääpä kokeilla tuota sitten. Saa nähdä miten onnistuu, kun kuitenkin tekisi mieli olla kokoajan tuon tytön kanssa jossain. Mutta tosiaan, nythän se sitten varmaan selviää, että onko noissa sen puheissa mitään perää, vai onko tuo käyttäytyminen sitten luonteenomaista kyseiselle neidolle.

 

[julle-jr]

Saalis ei saa olla liian helppo, muttei karatakaan.

Mulle ei ole ihan avautunut tällainen saalisjuttu tai saalistamisen helppouden ja vaikeuden merkitys. Jos yksinkertaisesti kaksi ihmistä viihtyy toistensa kanssa, niin miksi siinä kummankaan pitää olla sen enempää vaikea tai helppo? Luulisi sen riittävän, että on mahdollisuus olla yhdessä, jos kerran molemmat oikeasti toisistaan pitävät. Miksi jomman kumman pitää saalistaa tai olla saalistettavana? Minusta tuollaisessa tilanteessa todellista kiinnostusta ainakaan vakavaan suhteeseen ei jommalla kummalla ole, koska jos oikeasti kiinnostaa, ei silloin tarvitse mitään kissa-hiiri -leikkejä leikkiä.

Jossain panojutuissa ehkä joten kuten ymmärrän, että se saalistaminen voi olla ihan hauskaakin. Tosin silloin kun itse harrastin baaripokailuja, niin paras tilanne oli se, että itse sai keskittyä keitonottoon ja seura tuli siinä sivussa. Ei minua silloinkaan mikään saalistaminen sen kummemmin kiinnostanut, kunhan pääsi panemaan.

 

[Ted Raikas]

Naisen on kuitenkin hyvä huomata, että miehellä on elämää myös hänen ulkopuolellaan. Se jos jokin pitää varmasti mielenkiinnon korkealla.Kaikki ei olekaan itsestäänselvää.

Tämä on ihan totta ja miksei muukin mitä sanoit. Kyllä noillakin asioilla tosiaan on painoarvoa ja liian kiinni ei tietenkään saisi olla naisessa. Se voi vaan olla vaikeata jos sattuu olemaan yltiöromanttinen miehenpuolikas ja jos on erittäin otettu jostain naisihmisestä. Silloin usein ehkä käyttäytyy liian innokkaasti. Pitää osata sopivin väliajoin vetäytyä. Kyllä se tosiaan voi lisätä kiinnostusta. Ihminen on juuri niin mutkikas olento. Kyllä se sama miehissäkin vetoaa naisiin, jos heissä on tiettyä etäisyyttä, eivätkä koko ajan huhuile perään.

***

Omissa naisasioissa ehkä on tapahtunut edistystä parempaan. Liikaa ei uskalla vielä toivoa, mutta on vähän sellainen positiivinen hyrinä päällä... Elämme mielenkiintoisia aikoja. =)

 

[Noitarumpu]

Mulle ei ole ihan avautunut tällainen saalisjuttu tai saalistamisen helppouden ja vaikeuden merkitys. Jos yksinkertaisesti kaksi ihmistä viihtyy toistensa kanssa, niin miksi siinä kummankaan pitää olla sen enempää vaikea tai helppo? Luulisi sen riittävän, että on mahdollisuus olla yhdessä, jos kerran molemmat oikeasti toisistaan pitävät. Miksi jomman kumman pitää saalistaa tai olla saalistettavana?

EIJEI!En todellakaan ajatellut mitään pikapanoa ja sen näkökulmasta katsottua saalistusta. Ehkä tuo sana ei sitten ole oikea kuvaamaan tarkoitustani. Kuitenkin meissä ihmisissä asuu olento, joka jossain määrin tarvitsee sen oman tilan ja toisaalta läheisyyttä. Kyse onkin näiden asioiden balanssista. Kun se puuttuu alkaa asiat rasittamaan ja vastapuoli esimerkiksi juttelemaan tyyliin: "oot ihan kiva, mutta...", "ollaan vaan kavereita" jne.jne.you name it. Tietänet mitä ajan takaa.

Olen sen verran monen naisystävän kuullut valittavan, kun mies huomioi paljon. Alussa kaikki on mahtavaa ja nainen mielellään kehuu muille naisille millainen mies on kyseessä. Mutta kun tämä toistuu riittävän monta kertaa homma menettää vaan hohtonsa. Vähän sama kuin syöt herkkuruokaasi päivästä toiseen. Onko se enää herkkua samalla tavoin kuin ennen? Kun nainen ei voi olla IHAN varma miehestä mielenkiinto säilyy ja toisinpäin. Se arki nääs tulee kuitenkin aika nopeasti suhteissa vastaan. Avioliitostakin on sanottu, että homma alkaa olla selvä ilman molempien kovaa panostusta jo parin vuoden jälkeen.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö tykkää toisesta, rakkaudesta voidaan ihan varmasti kuiskia tosissaan, mutta tietynlaista jännitettä suhteessa täytyy ylläpitää. Ei liikaa, se käy raskaaksi molemmille, mutta sopivasti. Kyse on sitten siitä vastapuolesta mikä kenellekin sopii. Taitoahan tuo vaatii.En siis voi määritellä kenenkään kohdalla sanaa "sopivasti" se täytyy itse aistia ja havaita.

Jos otetaan nyt vain vaikka itseni tarkkailuun, niin kyllä mun on sanottava, että mies, joka ei ole aina saatavilla, kun haluaa, niin vetoaa minuun. Hän antaa kuvan, että on itsenäinen ja hänellä on elämää muuallakin. Naisena se antaa myös jonkinlaista vahvuudentunnetta miehestä, ainakin mulle.

Vaikeita asioitahan nämä on neuvoa, kun olemme erilaisia, mutta usko pois, se pitää varmasti paikkansa, että ei pidä olla aina valmis kuin partiopoika kun käsky käy. Sen verran on elämää jo tämäkin nimimerkki ehtinyt nähdä ja todeta:)

 

[Noitarumpu]

Tämä on ihan totta ja miksei muukin mitä sanoit. Kyllä noillakin asioilla tosiaan on painoarvoa ja liian kiinni ei tietenkään saisi olla naisessa. Se voi vaan olla vaikeata jos sattuu olemaan yltiöromanttinen miehenpuolikas ja jos on erittäin otettu jostain naisihmisestä. Silloin usein ehkä käyttäytyy liian innokkaasti. Pitää osata sopivin väliajoin vetäytyä. Kyllä se tosiaan voi lisätä kiinnostusta. Ihminen on juuri niin mutkikas olento. Kyllä se sama miehissäkin vetoaa naisiin, jos heissä on tiettyä etäisyyttä, eivätkä koko ajan huhuile perään.

***

Omissa naisasioissa ehkä on tapahtunut edistystä parempaan. Liikaa ei uskalla vielä toivoa, mutta on vähän sellainen positiivinen hyrinä päällä... Elämme mielenkiintoisia aikoja. =)

Romantiikka on hyvä juttu, tuskin sitä vastaan on kukaan muu nainen kuin jonkin sortin luonnehäiriöinen. Mutta älä siirapoi liikaa, se alkaa muuten menemään yli. Eikä jatkuvasti. Pidät miellyttävässä värinässä naisen fiiliksiä, niin avot! Jos nainen huomaa, että olet niin nalkissa kuin olla ja voi, niin se on hetken upeeta, mutta sitten väljähtyy. Suhde toiseen ihmiseen tarvitsee aina uusiutumista ja panostamista. Molempien. Aina.

 

[julle-jr]

EIJEI!En todellakaan ajatellut mitään pikapanoa ja sen näkökulmasta katsottua saalistusta. Ehkä tuo sana ei sitten ole oikea kuvaamaan tarkoitustani. Kuitenkin meissä ihmisissä asuu olento, joka jossain määrin tarvitsee sen oman tilan ja toisaalta läheisyyttä. Kyse onkin näiden asioiden balanssista.

No kyllä minä tuon ymmärrän. Omaa tilaa tarvitaan totta kai. Kiinnitinkin huomiota tuohon saalistukseen, josta tulee mieleen joku lasten kissa-hiiri -leikki. Sitä en ole oikein ikinä hiffannut, enkä myöskään mitään vaikeasti tavoiteltavuutta. Oma tila on minusta aika lailla eri asia. Ja toki ymmärrän senkin, että ihmisellä on oltava myös ns. oma elämä ollakseen kiinnostava ihminen. Siltikin aikuiset ihmiset voivat minusta ihan vain sanoa toisilleen, että kiinnostaako toinen vai ei ilman sen kummempia vaikeasti tavoiteltavuuksia. No joo, ehkä tästä ei tämän enempää ole syytä spekuloida.

 

[CaptainSlow]

Okei. Kiitoksia taas! :)

Pitääpä kokeilla tuota sitten. Saa nähdä miten onnistuu, kun kuitenkin tekisi mieli olla kokoajan tuon tytön kanssa jossain. Mutta tosiaan, nythän se sitten varmaan selviää, että onko noissa sen puheissa mitään perää, vai onko tuo käyttäytyminen sitten luonteenomaista kyseiselle neidolle.

Nojoo, hiljaista on edelleen. Ollaan oltu päivittäin yhteyksissä (tai oikeastaan minä olen ollut häneen) ja nyt on ollut pari päivää aika hiljaista (yhtä parin virkkeen mittaista mesekeskustelua lukuunottamatta). Pitää vielä pari päivää tässä katsella ja jos ei mitään kuulu, niin sitten pitää vaan koettaa unohtaa koko homma. Fiilikset alkaa muutenkin olla jo hieman kaksijakoiset... Toisaalta vituttaa melko paljonkin, mutta toisaalta tuntuu ettei minua oikeastaan haittaa ollenkaan.

 

[penkinlämmittäjä]

Täytyy sanoa, että nyt on aihetta tähän ketjuun. Eipä ole ennen tullut tämmöistä tilannetta vastaan.

Tutustuin pari kuukautta sitten kaverini tyttökaveriin. Oikeestaan saman aikaan kun kaverinikin. Tämän tytön sisko ilmestyi mökille meidän kanssa viettämään viikonloppua. Silloisen tyttökaverinsa kanssa. Eli kaverini tyttökaverin sisko siis seurusteli naisen kanssa ja asuivatkin yhdessä. Tätä en alkuun tiennyt. En tehnyt mitään, mutta tyttönen tuntui kiinnostavalta. Sittenpä selvisi, että hän tykkääkin tytöistä. Harmitus oli tavallaan kova, vaikka mitään en tehnytkään. Tutustuin vain sen viikonlopun aikana hienoon ihmiseen.

Meni jonkin aikaa ja samalla porukalla vietettiin ilta, jos toinenkin. Sitten kuulin, että tämä tyttönen erosi naisavokistaan ja muutti kotiinsa. Tämän jälkeen sain kuulla, että minä olin siihen osasyy. Tämä tyttöhän rupesi sitten pitämään minuun yhteyttä enemmänkin. Ja nimenomaan niin päin. No kyllähän minua edelleenkin kiinnosti se nainen. Ei sitä kieltämäänkään pidä ruveta. Olemme sitten tutustuneet tämän jälkeen paremminkin. Ehkä parisenkymmentä tuntia yhdessä vietettyä aikaa plus pari yötä. En ole halunnut seksiä, koska se ei tapoihini heti kuulu. Eli siis tutustumisen merkeissä vietetty laatuaikaa. Molemmat viihtyneet hyvin ja kehuja kuuluu joka suunnalta. Hänen vanhempansa ja muu perhe kehuu huhupuheiden mukaan minua.

Mutta yksi pieni mutta löytyy... Silti tuntuu, etten tiedä onko kyseessä lintu vai kala? Johtunee ainakin osittain siitä, että on edellisen puolitoista vuotta seurustellut naisen kanssa ja osan ajasta myös asunut yhdessä. Välillä tuntuu myös, ettei ajatusmaailmaa oikein ymmärrä. Se tosin on kaikkien naisten kanssa. Hän on tässä kuitenkin mennyt koko ajan pienen askeleen edellä, koska olen kuitenkin suhtautunut hyvin varauksella. Joskin erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kysymys kuuluukin, että kannattaako tämmöisessä tilanteessa vain odottaa ja katsoa miten hommat edistyy.? Vai pitäisikö tehdä jotain. Kerroin hänelle myös avoimesti, etten tosiaankaan tiedä mitä hän ajattelee ja mitä minun pitäisi siitä ajatella. En saanut vastausta, mutta hän kyllä lähentyi tämän jälkeen ja on selvästi avoimempi. Mutta vastausta en edelleenkään saa mieleeni.

Jos arvon palstaveljillä on kokemusta vastaavanlaisista, niin kuuntelen mielelläni. Itselleni totaalisen uusi tilanne.

 

[SeitsemäsPakki]

Fiilikset alkaa muutenkin olla jo hieman kaksijakoiset... Toisaalta vituttaa melko paljonkin, mutta toisaalta tuntuu ettei minua oikeastaan haittaa ollenkaan.

Ei sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun! Ei tollaseen kannata jäädä roikkumaan. Pilaa vaan hyvää "peliaikaa" muiden naisten etsinnässä. Tsemppiä jatkoon!

 

[Wallesmanni]

Meni tyttöystävän kanssa kattilat jakoon reilun 5 vuoden seurustelusuhteen jälkeen. Tilanne on tämä, että itse haluaisin ratkaista meidän parisuhteen ongelmat ja yrittää vielä. Ongelmana on ollut se, että olemme molemmat pitäneet toisiamme itsestäänselvyytenä ja romantiikka on hävinnyt sen kautta. Molemmilla on ollut omat menot aina etusijalla. Tämä ero tuli kuitenkin minulle puun takaa, vaikka hän on miettinyt tätä jo muutaman kuukauden. Emme kuitenkaan käyneet mitään keskusteluita ongelmistamme, jotta olisimme ne voineet ratkaista ja korjata suhteemme. Tyttöystäväkin ajatteli, että ongelmat ratkeavat omalla painollaan...

Minä haluaisin kovasti muuttaa suhdettamme parempaan, koska tiedän, että voin tehdä tyttöystäväni onnelliseksi ja hän minut. Tyttöystävä taas ei ole haluakas ratkaisemaan ongelmiamme. Hän on kuitenkin epävarma omasta ratkaisustaan. Hän toivoisi, että asiat selviäisi, mutta hän ei halua. Hänellä on todella paljon tunteita vielä minua kohtaan. Minua harmittaa todella paljon, että emme keskustelleet näistä ongelmista. Minua myös surettaa todella paljon se, että emme saaneet mahdollisuutta kurssin muuttamiseen.. Ajatus siitä jää varmasti vaivaamaan minua pitkäksi aikaa..

Mitä minun tulisi tehdä? Yrittää romanttisilla eleillä vakuuttaa hänet uuteen yritykseen vai pitäisikö minun antaa hänelle aikaa selvittää omia ajatuksiaan?

 

[Kulttimörkö]

Mitä minun tulisi tehdä? Yrittää romanttisilla eleillä vakuuttaa hänet uuteen yritykseen vai pitäisikö minun antaa hänelle aikaa selvittää omia ajatuksiaan?

Samoin kävi mulle. Ex päätti että 12 vuoden suhde on nyt siinä eikä minkäänlaista pelastusta suvaittu. Ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

Sinä sanoit sen itsekin. Hän ei halua tehdä töitä suhteenne tervehdyttämiseksi. Siinä oli se taikasana. Valitettavasti. Ketään ei voi pakottaa parisuhteeseen vaan siinä pitää olla aitoa haluamista mukana. Suosittelisin että otat nyt itsekin hieman etäisyyttä tilanteeseen jos se vain on mitenkään mahdollista...

 

[Snakster]

Mutta yksi pieni mutta löytyy... Silti tuntuu, etten tiedä onko kyseessä lintu vai kala? Johtunee ainakin osittain siitä, että on edellisen puolitoista vuotta seurustellut naisen kanssa ja osan ajasta myös asunut yhdessä. Välillä tuntuu myös, ettei ajatusmaailmaa oikein ymmärrä. Se tosin on kaikkien naisten kanssa. Hän on tässä kuitenkin mennyt koko ajan pienen askeleen edellä, koska olen kuitenkin suhtautunut hyvin varauksella. Joskin erittäin suurella mielenkiinnolla.

No et nyt helvetissä ala tuollaisen asian takia spennaamaan. Aika harvan ihmisen (lukuunottamatta Jatkoajan raavaita uroskirjoittajia) seksuaalisuus on kovin yksiselitteinen juttu. Se, että hän on seurustellut naisen kanssa, ei kerro yhtään mitään siitä, miten homma sinun kanssasi tulisi toimimaan. Osa ihmisistä ei vain tee näistä asioita isompaa ongelmaa, vaan ryhtyvät suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon sattuvat tykästymään riippumatta sukupuolesta. Voisi ainakin arvella, että tuo mimmi on suurin piirtein sinut itsensä kanssa eikä ainakaan mikään neurootikko.

 

[CaptainSlow]

Kyllä minä olen penkinlämmitäjän tilanteesta samaa mieltä myös Snaksterin kanssa. Eli antaa palaa vaan! Minun kohdalla ei haittaisi yhtään, vaikka saattaisi ehkäpä aluksi oudolta tuntuakin

Ei sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun! Ei tollaseen kannata jäädä roikkumaan. Pilaa vaan hyvää "peliaikaa" muiden naisten etsinnässä. Tsemppiä jatkoon!

On nuo kyllä aivan ihmeellisiä nuo naiset. Tänään tyttö tuli taas juttelemaan ihan normaalisti ja maailman kaunein hymy oli palannut huulille (opiskellaan samassa laitoksessa). :) Kuitenkin edellisellä kerralla tavatessa näytti hapanta naamaa ja minkäänlaista yhteyttäkään ei ole oikein ottanut, niin on tämä kyllä outoa. Nyt taas tuntuu siltä niin kuin tässä olisin vain joku tuttu, jonka kanssa on kiva jutella, kun ei ole muutakaan tekemistä tai sattuu muuten vaan hyvä päivä. Toivottavasti se nyt ehdottaisi jotain tapaamista, niin voisi taas olla täysillä mukana tässä hommassa! :)

 

[SeitsemäsPakki]

On nuo kyllä aivan ihmeellisiä nuo naiset. Tänään tyttö tuli taas juttelemaan ihan normaalisti ja maailman kaunein hymy oli palannut huulille (opiskellaan samassa laitoksessa). :) Kuitenkin edellisellä kerralla tavatessa näytti hapanta naamaa ja minkäänlaista yhteyttäkään ei ole oikein ottanut, niin on tämä kyllä outoa. Nyt taas tuntuu siltä niin kuin tässä olisin vain joku tuttu, jonka kanssa on kiva jutella, kun ei ole muutakaan tekemistä tai sattuu muuten vaan hyvä päivä. Toivottavasti se nyt ehdottaisi jotain tapaamista, niin voisi taas olla täysillä mukana tässä hommassa! :)

Älä nyt kuitenkaan hermoile. Sinuna jatkaisin radiohiljaisuutta ja katsot mihin tilanne etenee. Itellä on ollut vähän samankaltainen tilanne ja sillon nainen pyöritti toista jätkää. En nyt sano, että tilanne on sama mutta en sinuna lähtisi nyt hötkyilemään. Jäitä hattuun ja housuihin.

 

[Spiit]

Älä nyt kuitenkaan hermoile. Sinuna jatkaisin radiohiljaisuutta ja katsot mihin tilanne etenee. Itellä on ollut vähän samankaltainen tilanne ja sillon nainen pyöritti toista jätkää. En nyt sano, että tilanne on sama mutta en sinuna lähtisi nyt hötkyilemään. Jäitä hattuun ja housuihin.

Samoilla linjoilla SeitsemännenPakin kanssa CaptainSlown keissistä. Älä lähde juoksemaan väkisin naisen perässä, jos tämä on nihkeä sinun suuntaasi.. siitäkään huolimatta, että on tullut nyt taas juttelemaan. Kun jatkat maltillista radiohiljaisuutta, juoksee nainen pian sinun perässäsi kun tajuaa ettet olekaan mikään perässähiihtäjä, josta saa seuraa silloin kun itseä nappaa. Tai jos nainen lyö sitten itsekin kontaktit jäihin, niin eipä se koskaan mitään erityistä halunnutkaan.

 

[Kulkija]

Mitä minun tulisi tehdä? Yrittää romanttisilla eleillä vakuuttaa hänet uuteen yritykseen vai pitäisikö minun antaa hänelle aikaa selvittää omia ajatuksiaan?

Oikeastaan minulle kävi samoin tässä syksyllä. Ero tuli hieman puuntakaa ja syinä oli, että suhteesta oli se romantiikka hävinnyt ja pidimme toisiamme liian itsestäänselvyyksinä. Itse olin samassa tilanteessa, että olisin tehnyt mitä tahansa jatkaaksemme. Tyttö ei tiennyt enään mitä hän halusi ja sieltä ei ongelmia haluttu ratkaista. Olivat kuulemma jo liian suuria. Erosimme ja itse pilasin ystävyytemme liialla uteliaisuutella ja kyselyllä. Mutta kyllä tuossa tilanteessa melkein kannattaa jatkaa eteenpäin, jos toinen ei ongelmia halua mitenkään ratkaista. Turhaa roikkumista se vain on.

Omasta tilanteesta, että tuossa ennen joulua tapaamani tytön kanssa olemme loman aikan jo parin kertaakin nähty, yhteinen yö vietetty. Itselläni on todella mukavaa ollut ja kuulema myös tytöllä. Mehän sopisimme, että "suhteemme" olisi avoin ja minkäänlaisia suuria sitoumuksia ei tarvita. Mutta nyt mietin miten käyttäydyn koulussa häntä kohtaan, sillä samassa opinahjossa opiskelemme.

 

[Wallesmanni]

Kiitoksia Pakkiparille ja Kulkijalle omien kokemuksien jakamisesta.

Joo, kyllä se vaan niin on, että en pysty tälle tilanteelle tekemään yhtään mitään.. Se on todella vaikeaa. Luovuttaminen ja toisesta luopuminen on käsittämättömän vaikeaa. En ole ikinä pystynyt kuvittelemaan mitään tällaista tunteiden vuoristorataa surusta ahdistukseen ja ilosta vihaan. Harmittaa vaan, että en ole nähnyt niitä pieniä vihjeitä syksyn mittaan. Puhetta suhde olisi tarvinnut todellakin. Pelkillä keskusteluilla ei minunkaan välttämättä tarvitsisia teille tästä avautua..

Tänään juteltiin tyttöyst.. siis ex-tyttöystävän kanssa näistä asioista ja oltiin kyllä samalla sivulla näissä asioissa, että mikä meni vikaan jne.. Pystyttiin jopa naureskelemaan virheillemme. Hän nyt haluaa kuitenkin miettiä asioita, tutkia itseään ja toteuttaa haaveitaan itsekseen. Toivon todella, että hän löytää mitä etsii ja päästää niin sanotusti höyryt itsestään ja mahdollisesti joissain vaiheessa tajuaisi, että me kuulumme yhteen. Ja ehkä sitten joskus voisimme aloittaa alusta.

Uusi sivu pitäisi kääntää elämässä ja nyt onkin hyvä aika laittaa mies jälleen kuntoon niiin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kai se pitää vaan laittaa uutta matoa koukkuun ja lähdettävä kalastelemaan uusia kultakaloja. Jos ei muuta, ni sais tehtyä ees exän mustasukkaiseksi, jos sattuis näkemään että vientiä riittää :D

 

[Kulttimörkö]

Kai se pitää vaan laittaa uutta matoa koukkuun ja lähdettävä kalastelemaan uusia kultakaloja. Jos ei muuta, ni sais tehtyä ees exän mustasukkaiseksi, jos sattuis näkemään että vientiä riittää :D

Ei missään tapauksessa. Otat nyt vaan rauhallisesti ja toivut. Ihan oikeasti, vasta nuo tunnekuohut kokeneena tiedän että se on oikea tie. En tiennyt sitä silloin kun ero oli vasta tuore vaan vasta sen jälkeen kun otin asiaan etäisyyttä ja mietin. Exäsi tulee olemaan osa sua aina kuvauksesi perusteella.

Sitä paitsi, jos se sun ex nyt yht'äkkiä miettiikin että on tehnyt virheen ja haluaa sut takaisin, niin se ainakin lopullisesti karkoittaa hänet sun elämästä jos olet heti jonkun toisen hametta nostamassa.

 

[Flip#51]

Itse en ole ihan naimisiin asti vielä ehtinyt, mutta UV:na tuli juteltua jollekin mimmille, joka laittoi numeronsa luuriini ja viestitti seuraavana päivänä, että olisi kivä törmätä vielä. Tyttö vaikutti ihan kivalta, joten vastasin, että sovitaan jotain ja perjantaina olisi tarkoitus mennä hörppimään kaffet tuon kanssa. Pitäisi kai olla innostunut ja jännittynyt, mutta jotenkin fiilis on vielä vähän outo. No, en osaa sanoa, mikä on, mutta aikaahan siinä korkeintaan menee hukkaa, joten ei liene maailman suurin katastrofi tiedossa.

Näin kirjoittelin aiemmin, tapaaminen itseasiassa siirtyi perjantaista sunnuntaille, mutta juomat on joka tapauksessa juotu. Joku kolme tuntia siinä istuttiin ja turistiin ja lopuksi halattiin kiitoksineen, mutta edelleen on vähän sekavat fiilikset. Mimmi on nätti ja periaatteessa ihan kiva ja aikakin riensi suht nopsaa, mutta jotenkin en voi välttyä ajattelemasta, ettei kyseessä ehkä ole ihan meikäläisen tyylinen daami, vaikka tietyissä jutuissa olikin tosi paljon yhteistä. Ihan suorilta en kuitenkaan haluaisi lopettaa juttua tuohon kahvitteluun ja haluaisin tietää tytsystä vähän lisää, mutta toisaalta en haluaisi myöskään antaa vahvoja signaaleja, että olisin tosissani kiinnostunut pyytämällä häntä uudestaan johonkin. Sunnuntai-iltana siis nähtiin ja ma-iltana pistin vielä tekstarilla uudestaan kiitokset illasta ja kerroin viihtyneeni tavoitteenani ehkä saada jotain irti mimmin fiilareista. Koko homma meni lopulta vähän hassusti. Tyttö näpytteli mulle juuri samoihin aikoihin viestin, jossa harmitteli, että ehdin lähteä Facebookista, kun hän olisi halunnut juttuseuraa ja laittoi sitten sen perään toisen vastauksen, jossa mainitsi myös hänellä olleen kivaa ja kiitti, että piristin päiväänsä. Mun piti tosiaan häippästä koneelta, joten en ehtinyt jäädä jubailemaan.

Vähän on siis edelleen neuvoton fiilis, että mitä mitä. Oon jollain tasolla kiinnostunut tuosta tytöstä, mutta omien fiilarien lisäksi on vaikea tulkita myös hänen tuntemuksiaan. Kaippa ainakin kiinnostin, kun halusi UV:n jälkeen nähdä, mutta otapa selvää, mikä on tilanne nyt tuon sunnuntaisen jälkeen. Meikäläinen hänet kuitenkin tuonne kaffelle pyysi, vaikkakin sen takia, että mimmi oli ilmoittanut aiemmin, että olisi kiva nähdä vielä. Itse kuitenkin miellän omassa päässäni tilanteen niin, että pallo on nyt hänellä, vaan ajatteleeko hän samoin? Blaah. :)

 

[Stuttgarter]

Tyttö näpytteli mulle juuri samoihin aikoihin viestin, jossa harmitteli, että ehdin lähteä Facebookista, kun hän olisi halunnut juttuseuraa ja laittoi sitten sen perään toisen vastauksen, jossa mainitsi myös hänellä olleen kivaa ja kiitti, että piristin päiväänsä.

Itse tulkitsisin tuon siten, että tyttö on ihan tosissaan kiinnostunut sinusta kun heti oli treffien perään tekstailemassa sun perään. Ja etenkin jos treffeillä oli aktiivinen, kyseli sinusta paljon ja heitti peliin paljon hymyilyä tms.

Vähän on siis edelleen neuvoton fiilis, että mitä mitä. Oon jollain tasolla kiinnostunut tuosta tytöstä, mutta omien fiilarien lisäksi on vaikea tulkita myös hänen tuntemuksiaan.

Sanoisin, että pallo on nyt täysin sinulla. Mutta mieti nyt kaveri oikeasti. Vaikka et olekaan täysin varma, ei sinulla ole mitään syytä jättää hommaa tähän. Se, että olet tavallaan kiinnostunut tytöstä mutta toisaalta taas epävarma jatkon suhteen on toki vaikea yhdistelmä mutta suosittelisin menemään uusille treffeille leffaan tai muualle, jotta oppisit tuntemaan hänet paremmin. Itselläni nimittäin kävi siten, että yksi tyttö tuntui olevan melko todella paljon kiinnostunut minusta ja minä jonkin verran hänestä. Oli kaunis ja fiksu mutta silti olin jotenkin epävarma ja päätin jättää homman siihen. Jälkeenpäin on harmittanut ihan hirveesti. Vieläkin, vaikka jutusta jo aikaa onkin. Osasyynä nyt tietenkin sekin, että sinkkuna on oltu jo todella pitkään mutta olen huomannut etten ole naisten kanssa käyttänyt vielä kaikkia aseitani. Eli nyt all-in ja neuvoja tänne tulen pyytelemään vasta sitten, jos tuokin keino on todettu hyödyttömäksi. Mutta tällä hetkellä omistan toivoa.

Eli nyt Flip ei muuta kuin Finnkinon sivuille bongailemaan uusimpia ensi-iltoja romanttisiin komedioihin ja repliikkiä, että "olin tätä leffaa menossa katsomaan mutta ostinkin vahingossa kaksi lippua. Lähdetkö mukaan?". No ei, kyllähän nuo uudet treffit onnistuu melko helposti jos olette jo kerran treffeillä käyneetkin ja kyllä sä jotain keksit. Mutta vinkkinä älä missään nimessä jätä tätä hommaa tähän. Mitä väliä sillä on, että seurustelisitte vaikka viikon ja sitten homma ei toimisikaan? Onpahan tullut yritettyä toisin kuin itselläni ja jälkeenpäin ei sitten harmita. Ei muuta kuin onnea ja homma kotiin!

 

[mico]

Omalta kohdaltani voin sanoa huomanneeni, että minun on välillä hyvinkin vaikea luottaa biseksuaaleihin mitä tulee seurusteluun. En voi olla miettimättä, olisiko toinen ihan oikeasti valmis vakavaan suhteeseen kanssani, vai onko kyseessä pelkästään jotain vaihtelun hakua tms. Tässä helpottaisi varmaan, jos tietäisi toisella olevan takanaan myös "vakavia" miessuhteita, vaikka normaalisti en pitäisikään ollenkaan hyvänä ideana ottaa exiä puheeksi.

Kyllähän minä tiedän, ettei tuo ole mikään oikea ongelma "aitojen" biseksuaalien kohdalla. Enemmän päänvaivaa aiheuttavat itsensä tällä tavalla määrittelevät, jotka kuitenkin jo puheen tasolla arvottavat miehiä ja naisia keskenään. Sellaisista on syytä pysyä kaukana...

Tuli vain mieleen tuosta penkinlämmittäjän tilanteesta, vaikka periaatteessa tämä ei ihan sama asia olekaan. Koska tässä maailmassa, jossa jotkut edelleen pitävät "homosuhteissa"* eläviä toisen luokan kansalaisina, ympäristön paine saattaa helposti ajaa ihmisen, joka ei ole 100-prosenttisen varma itsestään, valitsemaan lopulta sen helpoimman vaihtoehdon, vaikka sydän muuta sanoisikin.

*kamala sana, jota normaalisti pyrin välttämään hinnalla millä hyvänsä

 

[TQoFE]

Itse tulkitsisin tuon siten, että tyttö on ihan tosissaan kiinnostunut sinusta kun heti oli treffien perään tekstailemassa sun perään. Ja etenkin jos treffeillä oli aktiivinen, kyseli sinusta paljon ja heitti peliin paljon hymyilyä tms.

Tai sitten hän halusi vain olla ystävällinen ja kohtelias, minkä te miehet usein tulkitsette kiinnostukseksi. Harva haluaa olla tylykään ei-kiinnostavalle ihmiselle - vaikka joskus se on ainoa vaihtoehto, kun mies ei ymmärrä. "Mut sähän flirttailit mulle..." Ei, en flirttaillut, olin ystävällinen; siinä on ero. Ja sen jälkeen ollaan taas "kusipäisiä ämmiä", mutta se onkin jo toinen juttu...

Eli nyt Flip ei muuta kuin Finnkinon sivuille bongailemaan uusimpia ensi-iltoja romanttisiin komedioihin ja repliikkiä, että "olin tätä leffaa menossa katsomaan mutta ostinkin vahingossa kaksi lippua. Lähdetkö mukaan?"

Älkää ystävät rakkaat menkö ensimmäisille tai neljänsillekään treffeille leffaan uuden ihmisen kanssa. Treffien tarkoituksena on tutustua toiseen eikä suinkaan pakkoviettää paria tuntia yhdessä. Kaikkien kannalta paljon hyödyllisempää on mennä kahville, syömään tai vaikka kaljalle. Lätkämatsikin käy paremmin, onhan siinä erätauot sentään.

 

[mico]

Tai sitten hän halusi vain olla ystävällinen ja kohtelias, minkä te miehet usein tulkitsette kiinnostukseksi. Harva haluaa olla tylykään ei-kiinnostavalle ihmiselle

Teen itse ihan samaa, että saatan tekstata perään kiittääkseni seurasta jne. eikä siinä todellakaan ole mitään piiloviestiä tai flirttiä takana. Useimmiten tosin teen tuota vain ihmisille, joiden kanssa oli oikeasti kivaa, mutta ei se siltikään vielä tarkoita mitään sen enempää. Samoin saatan jollekin kivalle kaverille sanoa ihan suoraan pitäväni hänestä tai jotain muuta vastaavaa ilmaistakseni, että viihdyn hänen seurassaan eikä tähänkään ole piilotettuna mitään sen suurempaa, kuten esim. ihastumista. Liian usein nämä kuitenkin tulkitaan suurempina asioina, kuin olen ne tarkoittanut, milloin kaverina pysyminenkin saattaa muuttua vähän vaikeammaksi, jos toisella ei ole niitä tunteita, joita luulee minulla olevan.

Älkää ystävät rakkaat menkö ensimmäisille tai neljänsillekään treffeille leffaan uuden ihmisen kanssa.

Itse olin juuri toisilla treffeillä leffassa ja (*kröhöm*) oli oikein kivaa. Itse elokuvasta en tosin muista paljoakaan, mutta pari muuta asiaa tuli oikeinkin tutuiksi ;P