Mulle ei ole ihan avautunut tällainen saalisjuttu tai saalistamisen helppouden ja vaikeuden merkitys. Jos yksinkertaisesti kaksi ihmistä viihtyy toistensa kanssa, niin miksi siinä kummankaan pitää olla sen enempää vaikea tai helppo? Luulisi sen riittävän, että on mahdollisuus olla yhdessä, jos kerran molemmat oikeasti toisistaan pitävät. Miksi jomman kumman pitää saalistaa tai olla saalistettavana?
EIJEI!En todellakaan ajatellut mitään pikapanoa ja sen näkökulmasta katsottua saalistusta. Ehkä tuo sana ei sitten ole oikea kuvaamaan tarkoitustani. Kuitenkin meissä ihmisissä asuu olento, joka jossain määrin tarvitsee sen oman tilan ja toisaalta läheisyyttä. Kyse onkin näiden asioiden balanssista. Kun se puuttuu alkaa asiat rasittamaan ja vastapuoli esimerkiksi juttelemaan tyyliin: "oot ihan kiva, mutta...", "ollaan vaan kavereita" jne.jne.you name it. Tietänet mitä ajan takaa.
Olen sen verran monen naisystävän kuullut valittavan, kun mies huomioi paljon. Alussa kaikki on mahtavaa ja nainen mielellään kehuu muille naisille millainen mies on kyseessä. Mutta kun tämä toistuu riittävän monta kertaa homma menettää vaan hohtonsa. Vähän sama kuin syöt herkkuruokaasi päivästä toiseen. Onko se enää herkkua samalla tavoin kuin ennen? Kun nainen ei voi olla IHAN varma miehestä mielenkiinto säilyy ja toisinpäin. Se arki nääs tulee kuitenkin aika nopeasti suhteissa vastaan. Avioliitostakin on sanottu, että homma alkaa olla selvä ilman molempien kovaa panostusta jo parin vuoden jälkeen.
Kyse ei ole siis siitä, etteikö tykkää toisesta, rakkaudesta voidaan ihan varmasti kuiskia tosissaan, mutta tietynlaista jännitettä suhteessa täytyy ylläpitää. Ei liikaa, se käy raskaaksi molemmille, mutta sopivasti. Kyse on sitten siitä vastapuolesta mikä kenellekin sopii. Taitoahan tuo vaatii.En siis voi määritellä kenenkään kohdalla sanaa "sopivasti" se täytyy itse aistia ja havaita.
Jos otetaan nyt vain vaikka itseni tarkkailuun, niin kyllä mun on sanottava, että mies, joka ei ole aina saatavilla, kun haluaa, niin vetoaa minuun. Hän antaa kuvan, että on itsenäinen ja hänellä on elämää muuallakin. Naisena se antaa myös jonkinlaista vahvuudentunnetta miehestä, ainakin mulle.
Vaikeita asioitahan nämä on neuvoa, kun olemme erilaisia, mutta usko pois, se pitää varmasti paikkansa, että ei pidä olla aina valmis kuin partiopoika kun käsky käy. Sen verran on elämää jo tämäkin nimimerkki ehtinyt nähdä ja todeta:)