Naisasiat

[mirasane]

Useimmat varmaan tietävätkin tämän mieshenkilön, joka on hemmetin hyvä jäbä, ja aina messissä, kunnes tapaa naisen. Siis mitä helvettiä, kaverista ei kuulu enää pihaustakaan, ei vastaa kyselyihin kuin kieltävän arasti, ja tahtoo siis vaan viettää kaiken aikansa naisensa kanssa. Kaveri siis käytännössä hylkää kaverinsa totaalisesti ykkösen tullessa kehiin.

Hyväksyttävää? Rehtiä? Äijää? Normaalia? Mulkkua?

Sanoisin lähinnä, että surullista. Vaikka ihastuminen ja rakastuminen ovat voimallisia tunteita, ei ystäville pitäisi kääntää selkäänsä kokonaan. Hyvässä suhteessa sellaista ei vaadita eikä odoteta, eikä sen seurustelusuhteen kannalta moiseen kannata ryhtyä. Joskus nimittäin tulee aika, jolloin suhdekin hyötyisi siitä, että olisi niitä muita ystäviä.

Itselläni on pari vastaavaa ystävää, tai oikeastaan ex-ystävää - nykyisin pelkkiä tuttuja. Ovat ottaneet täydellisen irtioton koko ystäväpiiristä siinä vaiheessa, kun se oma kulta on löytynyt. Irtiotto on ollut tehokas: kaikkiin yhteisiin ehdotuksiin vastataan kielteisesti, tekstareihin ja maileihin ei yleensä vastata ollenkaan. Sieltä suunnasta ei yhteydenottoja tule ikinä.

Vähitellen kaikki oppivat, että kyseiselle henkilölle on turha laitella viestejäkään ja hän tippuu porukan ulkopuolelle. Joistakin näin kadonneista ei enää kuulu koskaan mitään, "moit" sanotaan, kun kadulla tai ruokakaupassa törmätään. Toinen porukka on sitten se, joka yhtäkkiä jopa 5-10 vuoden täydellisen hiljaiselon jälkeen yhtäkkiä tajuaa, että nyt se oma ihana suhde on siinä pisteessä, että olisi kiva, kun olisi läheinen tuttavapariskunta tai kaksi, joiden kanssa tehdä pariskuntina jotain yhdessä. Sitten yhtäkkiä herääkin kiinnostus vanhoja kavereita kohtaan, kun facebookistakin huomataan, että nehän kaikki seurustelevat tai ovat naimisissa. Oletetaan, että vanha ystävyys palautetaan siinä vaiheessa sormia napsauttamalla, mutta ei se enää niin mene. Kun elämissä on jopa 10 vuotta ollut kokonaan eri kuviot, ei paluuta vanhaan noin vain ole - ja itselläni ei tuollaisessa tilanteessa ole siihen niin paljon haluakaan. Minulla ja vaimolla kun on jo iso kaveripiiri, jossa on tuttavapariskuntiakin niin paljon, ettei kaikkia heitäkään ehdi näkemään niin paljon kuin haluaisi. Ei sinne mikään uusi pariskunta voi tunkea tuosta noin vaan sekaan silloin, kun heitä sattuu kiinnostamaan.

Nyt nämä pois pullahtaneet kaverit sitten toivottavasti ihmettelevät, että miten tässä näin kävi. Muut vanhasta kaveriporukasta kun ovat edelleen hyvissä väleissä keskenään, eikä jokaisen seurustelut tai naimisiinmenot ole vaikuttaneet ystävyyden laatuun, vaikka siviilisäädyn muuttumisen takia kavereiden kanssa vietetty aika onkin luonnollisesti vähentynyt.

 

[Raksilan Pleksi]

HIFK:lle ja muillekin ns. nuoremman polven pillun/naisenpuutteessa kärvisteleville nyt malttia. Hommahan menee niin, että kun olet 18-20-vuotias niin baareissa on suhteellisen vähän tarjontaa. Tuon ikäiset mimmit ovat juuri baari-iän saavuttaneina usein vähän vanhempien, juurikin bb-Nikohahmojen perään.

Sitten kun olet siinä about 25-27, niin iskumateriaalia alkaa olla jo ihan mukavasti. Parikymppisille tyttösille olet jo elämää nähnyt, viisaampi hahmo, muttet kuitenkaan liian vanha. Jos on edes vähän sosiaalisia taitoja, ei voi jäädä ilman, uskokaa pois.

Ikävuosina 28-35 taas taivas on auki, ainakin irtonumerojen suhteen. Tällöin nimittäin kuvaan astuvat toisella kierroksella olevat yh:t, himokkaat puumat ja perusmilffit, eivätkä nuoremmat sinkkutytötkään vielä juokse nauraen pois. Tuossa iässä vain ronkelit runkkaa, ja pysyvään parisuhteeseenkin lipsahtaa aika helposti.

Turha siis ulvoa omaa kurjuuttaan vielä alle kaksvitosena. Kyllä sitä naisseuraa sieltä vielä lohkeaa.

 

[TQoFE]

Sanoisin lähinnä, että surullista. Vaikka ihastuminen ja rakastuminen ovat voimallisia tunteita, ei ystäville pitäisi kääntää selkäänsä kokonaan. Hyvässä suhteessa sellaista ei vaadita eikä odoteta, eikä sen seurustelusuhteen kannalta moiseen kannata ryhtyä.

Tässä nyt on selkeästi olettamus, että äijä pakotetaan jäämään kotiin. Mutta entä jos onkin niin, että äijä itse haluaa jäädä kotiin kuhertelemaan? Kuten joku tuossa aiemmin jo kirjoittikin, ystävän onnellisuuden pitäisi olla tärkeintä, ja jos naisen kanssa nyhjääminen on sillä hetkellä tärkeämpää kuin kavereiden kanssa oleilu, niin antakaa nyhjätä rauhassa. Tosiystävyys kestää ihan hyvin senkin, ettei hetkeen nähdä tai soitella. Minäkin olen useammat duunin ryyppäjäiset ja menemiset ystävien ja kavereiden kanssa jättänyt väliin parisuhteen takia. Ihan omasta vapaasta halustani. Samaa ovat tehneet ja tekevät useat parisuhteessa olevat ystäväni, sukupuoleen katsomatta. Mutta silti kaikille on selvää, että vaikka yhteydenpito vähenee, tosiystävä on aina puhelinsoiton päässä eikä ystävyys lakkaa, hieman vain muuttaa muotoaan.

Sitten ymmärrän kyllä kiukun, jos toinen osapuoli vaatii jäämään kotiin. Silloin suhde ei ole terveellä tolalla.

 

[mirasane]

Tosiystävyys kestää ihan hyvin senkin, ettei hetkeen nähdä tai soitella. Minäkin olen useammat duunin ryyppäjäiset ja menemiset ystävien ja kavereiden kanssa jättänyt väliin parisuhteen takia. Ihan omasta vapaasta halustani. Samaa ovat tehneet ja tekevät useat parisuhteessa olevat ystäväni, sukupuoleen katsomatta. Mutta silti kaikille on selvää, että vaikka yhteydenpito vähenee, tosiystävä on aina puhelinsoiton päässä eikä ystävyys lakkaa, hieman vain muuttaa muotoaan.

En tarkoittanut ryyppäjäisten tai bileiden skippaamisia. Sellaisten merkitys luonnollisesti väheneekin varattuna, kun ei tarvitse lähteä baareihin toivoakseen löytävänsä sen suuren rakkauden. Ja jos luet viestini huomaat myös, etten tarkoittanut sitä, ettei "hetkeen nähdä tai soitella" vaan yhteydenpidon täydellisestä katkaisemisesta vuosikausiksi. Minullakin on ystäviä, joita näen ehkä vain kerran vuodessa, mutta kun näemme, tuntuu kuin edellisestä tapaamisesta olisi vuorokausi.

Ystävyys on siinä mielessä kuin parisuhde, että toimiakseen se vaatii molemmilta osapuolilta jonkinlaista sitoutumista. Ei ystävyys toimi yksipuolisena eli niin, että se on aina toinen, joka soittaa, kysyy kuulumisia, yrittää sopia tapaamisia, yms ja toinen ei voisi olla vähempää kiinnostunut.

Puhuimme viesteissämme eri asioista, koska viimeinen lauseesi viimeistään paljastaa, että olet samaa mieltä kanssani. Sanoit nimittäin, että "tosiystävä on aina puhelinsoiton päässä" - eli siinä vaiheessa, kun hän parisuhteen takia lakkaa olemasta puhelinsoiton päässä eli vastaa harvemmin, ei soita takaisin tai haluaa yleensä lopettaa puhelun lyhyeen, lakkaa hän minun mielestäni jossain vaiheessa olemasta tosiystävä, ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä?

 

[TQoFE]

Sanoit nimittäin, että "tosiystävä on aina puhelinsoiton päässä" - eli siinä vaiheessa, kun hän parisuhteen takia lakkaa olemasta puhelinsoiton päässä eli vastaa harvemmin, ei soita takaisin tai haluaa yleensä lopettaa puhelun lyhyeen, lakkaa hän minun mielestäni jossain vaiheessa olemasta tosiystävä, ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä?

Kyllä ja ei.

En liiemmin jaksaisi kantaa kaunaa, vaikkei kuukausiin kuuluisi pihaustakaan. Soittaa tai vastaa kun on hyvä hetki ja siltä tuntuu. Jos hyvä hetki on kymmenen vuoden päästä, niin sitten se on. Mikäli kymmenen vuoden päästä ihmisessä on edelleen ne piirteet, joiden vuoksi aloin hänestä aikanaan ystävänä puhua, niin tietenkin ystävyyttä voi jatkaa siitä mihin kymmentä vuotta aiemmin jäätiin.

Koko kymmenen vuoden ajan en kuitenkaan ystävästä puhuisi ystävänä.

 

[Ötökkä]

Kyllä ja ei.

En liiemmin jaksaisi kantaa kaunaa, vaikkei kuukausiin kuuluisi pihaustakaan. Soittaa tai vastaa kun on hyvä hetki ja siltä tuntuu. Jos hyvä hetki on kymmenen vuoden päästä, niin sitten se on. Mikäli kymmenen vuoden päästä ihmisessä on edelleen ne piirteet, joiden vuoksi aloin hänestä aikanaan ystävänä puhua, niin tietenkin ystävyyttä voi jatkaa siitä mihin kymmentä vuotta aiemmin jäätiin.

Koko kymmenen vuoden ajan en kuitenkaan ystävästä puhuisi ystävänä.

Jotkut ei valitettavasti tätä ymmärrä. Musta tuntuu että olen liian "jätkä" naispuoliseksi ihmiseski, kun itsellä on pari todella drama queen kaveria ja ne tuntuu vetävän herneet nenään jos ei viikkoon pidä yhteyttä. Olen aina kun puulla päähän lyöty, että oikeastikko aikuiset ihmiset laskee jotain ystävyyspisteitä? Sitten syntyy jotain ihan käsittämättömiä konflikteja että kaveri tulee huutamaan päin naamaa ja mä vaan seison suu auki enkä tajua mitään. miks ei itse ota yheyttä viikkoon? x)

 

[Mack]

Aika säälittäviä ovat omat ns. ystävät tai kaverit olleet, jotka katoavat täysin kuvioista. Eihän tuossa mistään ystävyydestä silloin voida sinänsä puhua, jos ystäviä tarvitaan vain kun itsellä on hätä. Esimerkiksi on se huvittavaa, jos joku kaveri haluaa koko ajan hengata tai tehdä kaikkea. Sitten yhtäkkiä kuvioissa on nainen, eikä kaveri tee enää mitään, puhelinkeskusteluunkin pitää melkein varata aika jostain. Sitten kun suhde kariutuu, niin yhtäkkiä kavereihisi palaa sätkivä hermostunut "kaveri", joka haluaakin taas tehdä ja hengata jne. Tuollaisia ei tarvitse oikeasti yhtään mihinkään. Kuitenkin löytyy monia hyviä ystäviä, joiden kanssa ihan normaalia yhteydenpitoa voi harrastaa, vaikka olisi perhettä ja lapsia.

Tuossa enemmän tai vähemmän paljastuukin juuri se, ettei esim. kyseinen kaveri edes halua lähteä pelaamaan tai hengata kanssasi, vaan mieluummin viettää joka sekunnin sen mimminsä kanssa. Mutta ei se toimi oikein niinkään, että sitten kun hätä on kädessä, niin tullaan vinkumaan. Varsinkin jos tuo kuvio toistuu parikin kertaa, niin on oikeastaan ihan hauskaa vetää siinä vaiheessa itse lappu luukulle: joo ei ehdi. Ei tuollaisia kavereita mielestäni edes tarvitse.

 

[Tim Callahan]

Kyllähän mielestäni se on pahinta mitä voi tehdä, että jonkun eukon takia vetää linjat poikki kokonaan. Omalla kohdallani yksi kaveri ei ole näin tehnyt, vaan hengaillut ihan normaalisti, mutta toinen on selvästi jäännyt tossun alle ja kaikki hänen vanhat kaverinsa ovat ulkona kuvioista. Saapa nähdä mitä tapahtuu, jos yhteiselo loppuu heillä.

Sörsselssönhän osasi jo asian tiivistää.

 

[Sisäliitin]

Täältä vähän toisenlainen mielipide. Miksi aina ajatellaan että ne kaverit jotka alkavat seurustelemaan ovat automaattisesti ns. tossun alla ja kyseinen eukko kieltää heitä lähtemästä yhtään mihinkään?

Itse olen pyörinyt pussikaljalla jo suht varhain ehkä 14-vuotiaasta asti ja baarissa 17-vuotiaasta lähtien kun suurin osa kavereista makoili vain kotona pleikkaria pelaten yms.. Seurustelemaankin aloin suht nuorena.

Nyt kaksvitosena ovat sitten kaikki lähteneet ulos kivenkolostaan. Joka viikonloppu pitäisi vetää pystyyn, myös sunnuntait ja joskus maanantaitkin. Pitäisi jaksaa kuunnella samoja pillupersejuttuja kuin itse jauhoi joskus kuustoistavuotiaana. Sitten ihmetellään kun ei jaksa käydä joka ainoa viikonloppu baarissa/laivalla/festareilla. Muija ei kuulemma päästä minua. Tai olen nössö kun en pysty ryyppäämään. Joskus jaksaa muttei aina.

Sitten itse kun soittelee tiistaina että menneenkö höntsäilemään vaikka ulkojäille niin vastaus on luokkaa "eipystyonkrapula/eikuoontäälonnelas"
sitten taas perjantaina itketään että vittu oot paska kaveri ku et ikinä tee meijän kanssa mitään ja sano sil muijalles et päästää sut joskus johonkin.Vittu.

Koska ne aikuistuu?

 

[Kulkija]

Kyllähän kaikessa on rajansa. Ja itse ymmärrän täysin, että suhteen alkuvaiheessa todellakin haluaa viettää aikaa sen rakkaan kanssa vaikka kaveri- ja ystävyysuhteet siitä hieman kärsisikin. Mutta jos sama juttu jatkuu kuukaudesta toiseen.

Itsellähän on tuollainen ystävä joka alkoi alkusyksystä seurustelemaan naisen kanssa, jonka minäkin kyllä tunnen. Heitin siinä kohtaa ystävälle läpällä "Kukas nyt mun kanssa baareissa käy etc". Vastauksena tuli, että hän totta kait. Eipä ole sen jälkeen jätkästä kuullut. Silloin tällöin facebookissa saatetaan jutella niitä näitä. Ennen naista olimme päivittäin tekemisissä. Nyt se on oikeastaan sama se soittaako hänelle vai mitään koska vastauksena tulee "Olen tyttöystävän kans". Kun en ole ainut kenet hän feilasi vaan hänen kaikki ystävänsä. Hieman ärsyttävää, mutta siihen jo tottunut joten sama se. Odotan sitä päivää kun heille ero tulee ja alkaa vinkumaan meille. Ei millään pahalla kylläkään

 

[ms.qvist]

Kyllähän kaikessa on rajansa. Ja itse ymmärrän täysin, että suhteen alkuvaiheessa todellakin haluaa viettää aikaa sen rakkaan kanssa vaikka kaveri- ja ystävyysuhteet siitä hieman kärsisikin. Mutta jos sama juttu jatkuu kuukaudesta toiseen.

Kaipa olen sitten erilainen - muutamien oheen - koska en nyt vielä laske kuukausien kuhertelua minään. Jos ystäväni haluaa kuherrella puolikin vuotta niin kuherrelkoon. Ei minua haittaa se, että ei tavata jokainen viikonvaihde tai edes jokainen kuukausi. Tavataan kun tavataan, jutellaan puhelimessa kun jutellaan etc. Tiedän kyllä ketkä ovat niitä tosiystäviäni ja joiden kanssa sitä "palaa" aina yhteen vaikka kuukausienkin päästä, tai miksei jopa vuodenkin. Näin se vain minun kohdalla menee - ystävien kanssa.

vlad.

 

[mirasane]

Kyllä ja ei.

En liiemmin jaksaisi kantaa kaunaa, vaikkei kuukausiin kuuluisi pihaustakaan. Soittaa tai vastaa kun on hyvä hetki ja siltä tuntuu.

Entä jos sinä olet se, joka tarvitsee ystävää ja tukea? Jos vaikka joku läheisesi on kuollut, tyttöystävä jättänyt, saanut potkut töistä, yms. Olet paskana, haluat tukea, mutta kun laitat viestin, että haluaisit jutella ja pyydät tätä soittamaan, ei hänestä kuulu mitään, koska on niin kiinni uuden siippansa kanssa.

Onko asia silloin ok ja olet valmis odottamaan kuukausia tai vuosia? Vai olisiko se niin, että oikea ystävä edes ottaisi sen verran aikaa, että soittaisi ja kysyisi, mikä on hätänä?

 

[Squit]

Kaipa olen sitten erilainen - muutamien oheen - koska en nyt vielä laske kuukausien kuhertelua minään. Jos ystäväni haluaa kuherrella puolikin vuotta niin kuherrelkoon. Ei minua haittaa se, että ei tavata jokainen viikonvaihde tai edes jokainen kuukausi.

Tähän sama. Tätä ketjua kun lukee niin saa olla kyllä tyytyväinen ystävä tilanteeseeni. Itse olen onnellinen jos ystäväni on löytänyt jonkun ja mun puolesta saa kuherrella niin paljon kuin lystää. Ei se ole minulta pois. Jos taas toisen onni saa toisen surulliseksi, niin ihmetellä täytyy. Ehkä myös olen sen tyyppinen, että minun ei tarvitse väkisin saada seuraa kun sitä haluan. En hajoa siitä palasiksi jos minulle sanotaan "ei käy nyt". Ystäväni ovat minulle kuin perhettä, eli side pysyy ja se ei ole riippuvainen siitä, että miten paljon ollaan yhteydessä ja kuinka usein. Lisäksi meidän ystäväpiirissä ei lasketa sitä, että kuka on yhteydessä enemmän toiseen jne. Ei se ole mikään kilpailu, että kuka on "parempi ystävä".

Ps. Tämä "tossun alla" -heitto on kyllä legendaarinen. Ihan ihme äijäilyä. Taitaa vain ottaa koville, että muijan kanssa leffan katsominen on kivempaa, kuin ainaisten pillujuttujen kuuntelu oluen äärellä.

 

[Stonewall]

Tiedän kyllä ketkä ovat niitä tosiystäviäni ja joiden kanssa sitä "palaa" aina yhteen vaikka kuukausienkin päästä, tai miksei jopa vuodenkin.

vlad.

Sama juttu. Tuossa vuosituhannen vaihteessa olin kahdesta parhaasta keveristani erossa kaksi vuotta, kun silloinen työni oli kaukomailla, eikä pojilla ollut rahaa sinne reissata, eikä toisaalta itselläni aikaa käydä Suomessa. Toki yhteyttä pidettiin säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka naamakirjoja ei silloin ollutkaan. Oli kai kumminkin naivia olettaa kaiken jatkuvan samanlaisena kun palasin takaisin, mutta niin siinä vain kävi. Aivan kuin olisi ollut viikon reissussa. Oikeastaan en ole tajunnutkaan kuinka onnekas olen tainnut kavereiden suhteen olla. Naisasiat tai perheiden kasvu ovat tietenkin yhteydenpitoa vähentäneet siitä kun junnuina joka päivä nähtiin, mutta perus ystävyys on säilynyt. Pitänee illalla tarjota pojille toinenkin kierros.

 

[Kulkija]

Hieman onnellisempia kuulumisia täältä.

Eilen lähdin tämän naikkosen, jonka ennen joulua tapasin, luokse yöksi. Tuli siinä jutusteltua aika pitkään ja sänkyynkin päästiin. Tajusin vain siinä kohtaa etten haluakkaan mitään vakavaa seurustelusuhdetta tällä hetkellä. Haluan olla vapaa ja koittaa mahdollisemman monesti onneani yöelämässä ja muualla. Kuin ajatuksenlukijana naikkonen kysyy, että mitä mieltä olisin jos suhteemme olisi hieman avoimpi. Toisin sanoen olisin hänen kanssaan kavereita pienillä etuuksilla. Minkäänlaisia sitoumuksia ei tarvisi. Nähtäisiin silloin, kun kummallakin vain mieli tekisi. Itseäni vain mietityttää hieman, että kuinka kauan suhde voi tälläisenä pysyä, ettei suurempia tunteita ole mukana. Oikeastaan nyt olen tyytyväinen, sillä ilkeästi sanottuna se vakio löytyy siis tällä hetkellä, mutta vieraissa saa käydä.

 

[Palstalegenda]

....

Tänä vuonna on tullut jollekin sanottua, naiselle siis, että oli se hyvä panna heti tässä suht alkuunsa, keskenämme, koska siinä vaiheessa kun se toimenpide on alta pois, niin vasta sen jälkeen mies vasta aivan varmasti oikeasti tietää, että haluaako hän sitä naista muutoinkin kuin pimppaflåran merkeissä.

Ei sitä aina ihan varmasti ennen sitä tiedä. Tuossa kohtaa toki tiesin, että muutoinkin olisi hummauttavaa sattua samoille iirislinjoille, joten sopi sanoa.

Et sinä vieraissa käy jos suhde on avoin. Vaikka tänne tuleekin joku sanomaan, että ongelmia tulee ja toinen haluaa lopulta enemmän, ja sitä rataa.

 

[Mack]

Tähän sama. Tätä ketjua kun lukee niin saa olla kyllä tyytyväinen ystävä tilanteeseeni. Itse olen onnellinen jos ystäväni on löytänyt jonkun ja mun puolesta saa kuherrella niin paljon kuin lystää. Ei se ole minulta pois. Jos taas toisen onni saa toisen surulliseksi, niin ihmetellä täytyy.

Ps. Tämä "tossun alla" -heitto on kyllä legendaarinen. Ihan ihme äijäilyä. Taitaa vain ottaa koville, että muijan kanssa leffan katsominen on kivempaa, kuin ainaisten pillujuttujen kuuntelu oluen äärellä.

Eiköhän moni täällä hae takaa lähinnä sitä, että minkä ihmeen takia sitten ollaan tukka putkella suhteiden välissä tunkemassa jokaisiin kissanristiäisiin mukaan, mutta kaverit muuttuvat ilmaksi siinä vaiheessa, kun joku kahden viikon horo osuu silmään?

Itse ainakin teen analyysin sen perusteella, että suurin osa hyvistä kavereista löytää aikaa moneen asiaan. Eihän toisen asian tarvitse sulkea toista pois. Nuo toiset reppanat ovat vähän sellaisia, että he pitävät kaverisuhteet elossa vain ja ainoastaan silloin kun se sopii heidän agendaansa. Eihän sillä ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa.

Juuri tuo mihin mirasane viittaa paljastaa aika paljon. Jos "ystävä" ei ehdi kuuntelemaan jotain todellista huoltasi, koska kaksi viikkoa vanhan suhteen takia pitää olla tekemässä sitä tai tätä, niin puhuuhan se puolestaan. Eihän hän käytännössä sitä edes halua tehdä, eli ei hän käytännössä ole silloin ystäväsi.

 

[Spiit]

Kun itsellä meni aikanaan lusikat exän kanssa jakoon niin muutamat ystävät huutelivat tämän jälkeen toistuvasti, että "nyt suakin taas näkee, kun muijas ei pidä sua sisätiloissa 24/7".. En kiellä sitä, etteikö tuokin olisi varmasti asiaan vaikuttanut siinä mielessä, että kyseisiä ystäviä näki harvemmin seurusteluaikana, mutta ystävyyssuhde oli jo ennen seurusteluaikaa sellainen, että yhteydessä oltiin kerran pari kuukaudessa, joskus harvemminkin. Mielestäni omasta puolestani olin ko. jätkiin yhteydessä yhtä usein kuin aiemminkin, mutta kavereilta yhteydenpito minun suuntaani väheni mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna selvästi. Kavereista toisella on vielä omaakin perhettä ja kohtuullisen paljon aikaa vievä emäntä sekä duuni, joten koen myöskin, että olin itse paljon useammin käytettävissä kaveriporukan rientoihin kuin kyseinen kaveri.

Ystävyyssuhteet ovat edelleen täydessä kondiksessa, joten vahinkoa sen suhteen ei päässyt syntymään, mutta vieläkään emme ole päässeet sopimukseen siitä, kenestä tuo hiljaisempi kausi yhteydenpidossa johtui. Keskusteltu on. Kaverit ovat edelleen sitä mieltä, että silloinen muija piti Spiittiä tiukasti talutushihnassa, mutta itse tiedän, että muija nimenomaan oli se joka potki perseelle kun kaverit soittelivat ja kyselivät mukaan..

Tämä kirjoitus siksi, että homma ei aina ole täysin mustavalkoinen (vaikka usein tietystikin on), ja se ystävän uusi nainen voi alitajuisesti myös vähentää omaa aktiivisuutta pitää yhteyttä siihen vastavarattuun ystävään. Olen huomannut myös itsestäni sen, että kun joku kavereista hyppää suhteeseen, niin omatkin fiilikset kääntyvät hyvin helposti vähän ko. suuntaan.

 

[TQoFE]

Entä jos sinä olet se, joka tarvitsee ystävää ja tukea? Jos vaikka joku läheisesi on kuollut, tyttöystävä jättänyt, saanut potkut töistä, yms.

Tyttöystävää mulla ei ole koskaan ollut eikä näillä näkymin tulekaan, ihan hetero kun olen. Hyviä ystäviä on useita, joten ei se jää siitä kiinni, vastaako yksi tietty ihminen puhelimeen hädän hetkellä eli ei.

Squitin kommentteihin vahva sama.

 

[scholl]

Hyväksyttävää? Rehtiä? Äijää? Normaalia? Mulkkua?

Säälittävää. Olen kuullut tuota ihan liikaa. Aikanaan paras kaveri ilman, että asiaa kukaan otti esille kertoi siitä, kuinka siistiä on viettää aikaa ja hän ei muutu, vaikka alkaisi seurustella. No kuinkas kävi. Lähettelee viestejä ja raportoi tekemisistään, mutta vaikka asuu ihan vieressä niin häntä näkee pari krt vuodessa nopeasti. Sitä muijaa olen nähnyt ehkä 3 krt 16 vuoden aikana. Tosin, jos menee semiläskin kanssa naimisiin niin ehkä sitä pitää piilotella. Silti erikoista touhua. Pidin kyllä puheen niiden häissä, jotka olivat joku 3 vuotta sitten. Siellä minua läpsyteltiin selkään ja kerrottiin kuinka tärkeitä ystävyyssuhteet ja yhteydenpito on, mutta paskan marjat. Tossunalla olevia virkamiehiä. Yrittäjähenkiset miehet tietävät, että mikä on tärkeintä. Muijia tulee ja menee, mutta ystävät ovat aina olemassa.

Mulle kävi jopa perhepiirissä kerran niin, että pikkubroidi, jolla ei kaikki ole aina hallussa tapasi urpon muijan, josta toki heti, kun asiasta kuulin, kerroin vanhemmilleni, että se pitää estää se kuvio heti niin minua ei uskottu ja heidät päästettiin naimisiin. Joka tapauksessa en saanut tavata veljeäni koko avioliittoajan kahden kesken ilman, että bodyguard (se muija) oli paikalla. Se avioliitto tosin loppui nopeaan kuten arvelinkin, mutta minä en ole siihen millään tavalla syyllinen. Olin koko kuvion uhri ja mitä olen nyt sanomassa on se, että Soolo on oikeassa: vituttaa sellainen jengi.

 

[scholl]

Ystävät on taasen täysin eri asia. Hänellä on selvästi mukava olla tuon naisen kanssa, ehkä hän on jopa onnellinen, joten haluan kysyä sinulta, haluatko että kaverisi on onneton? Jos vastasit "en", niin silloin odotat ja annat hänen nauttia välillä toisenlaisesta elämästä. Jos vastasit "kyllä", niin minkäläinen kaveri sellainen on, joka haluaa kaverinsa olevan onneton? Onko se hyväksyttävää? Rehtiä? Äijää? Normaalia? Mulkkua?

Se on jännä juttu toi. Kerron tarinan. Joku kk sitten yksi ystäväni, jota ei saa ikinä lähtemään mihinkään lähetti viestin jostain häistä, missä oli tavannut yhden parhaista ja lojaalimmista ystävistäni, että oli jutellut sen kanssa ja tullut siihen tulokseen, että mun pitäisi järjestää kavereille bileet. Sanoi: laita korvan taakse. No vittu se sama kaveri on tehnyt oharit joku 100 krt. Viimeksi viime kevääksi oli sovittu maratonjuoksureissu Eurooppaan, muttei tullut.

Muutenkin on ollut niin ettei hän ole tullut, kun on sovittu jotain ja sitten jos hän on jossain keskustassa niin saattaa soittaa tai laittaa viestiä etukäteen ilmoittamatta ja on vittuuntunut, jos en pääse asap paikalle. Sehän on ihan älytöntä. Saatana se nysvää kaikki vapaa-ajat himassa, joten jos on himassa saatana muijan ja lasten kanssa niin se on se, jonka pitää pystyä lähtemään koska vain vs. sinkkuherra, jolla on paljon menoja. Vittu niillähän sitä vapaa-aikaa on vaikka kuinka hurumycke, jos nysväävät kuitenkin himassa. Törkeätä olettaa, että kiireisillä sinkuilla olisi muka aikaa päivystää ja tulla paikalle silloin, kun niillä, joilla ei ole kiireitä (perheellisillä) on aikaa tulla. Vittu ne voi tulla mikä ilta tahansa, kun niiden elämässä ei ole muutenkaan mitään erikoista sisältöä. Vituttaa toi. Tekisi mieli lähettää hells angels keskustelemaan asiasta.

 

[scholl]

Sitten yhtäkkiä kuvioissa on nainen, eikä kaveri tee enää mitään, puhelinkeskusteluunkin pitää melkein varata aika jostain. Sitten kun suhde kariutuu, niin yhtäkkiä kavereihisi palaa sätkivä hermostunut "kaveri", joka haluaakin taas tehdä ja hengata jne.

Tää kaveri, joka kertoi nyt, että mun pitäisi järjestää bileet, vaikka se ei tule ikinä, on sellainen, että edellisen kerran, kun meni poikki niin palasi juuri soittelemaan ja kuvioihin edellisen kerran kun meni poikki juuri noin. Tämä entinen paras kaveri taas ei vastaa ikinä kenenkään puheluihin. Kaikki kaverit sanoo samaa. Eikä ota kantaa mihinkään asioihin, vaan kirjoittaa tekstiviestejä, missä kertoo vain omista tekemisistään. Kaikista kummallisinta on se, että ne muijat on vittu ihan nollia.

Jotkut selittelevät täällä. On tilanne mikä tahansa niin mä en ainakaan ole koskaan hylännyt kavereitani. Siis niitä lähimpiä ystäviäni ja vittu siis oikeasti: joku muija, jonka joku on juuri oppinut tuntemaan niin sehän on eriasia kuin kaveri, joka on aina käytettävissä. Mua ainakin vituttaa se, että aina muka pitäisi etsiä uudet ystävät. Se kertakäyttömentaliteetti on ihan perseestä ja se on syy, minkä takia aloin tutkimaan naisalaa ihan kirjamielessä. Silloin on saatana tossun alla, jos ei luuskalle voi sanoa, että tänään tapaan kaverin. Jos ei pysty niin sitten nyrkkiä nenään.

 

[scholl]

Ei seksistä maksamisessa ole mitään ihmeellistä. Paljon säälittävämpää on se, kun jotkut jätkät ostelevat baareissa tytöille drinkkejä ja kutittelevat korvan takaa ja rapsuttelevat niskasta ja silittelevät hiuksia ja kehuskelevat silmiä jne. Itse en enää siihen skeidaan alistu.

Aivan! En ymmärrä miksi sellaisia mimmejä pitää kehua, missä ei ole mitään kehuttavaa. Niissäkin, joissa olisi kehuttavaa, ei pitäisi olla lahjottavaa. Siis oikeasti jos joku haluaa olla kanssani tekemisissä niin sen pitäisi mennä niin, että hän on valmis siitä maksamaan, mutta koska olen tasa-arvoa kannattava otus niin olen sitä mieltä, että voi maksaa vuorotellen. Ei rahalla sinänsä ole väliä, mutta idea, että se menee about tasan on hyvä. Siis vituttaa, kun tulee helposti sellaisia naisia, jotka luulevat, että tarjoan heille drinksuja joku 500e kuussa. Siis mitä helvettiä. Olen alkanut entistä kovemmaksi terroristeja vastaan ja saatan lyödä kyllä turpiin, jos joku nainen kusettaa drinkeissä.

Huorameiningeissä on se huono puoli, etten tiedä oikein, miten ihmiskauppa jne. asioita ja muita lieveilmiöitä voi välttää, mutta ideana se on hyvä. Jos käyn Burger Kingissä vetämässä Whopper mealin juustolla niin ei minun tarvitse valehdella, että rakastan sitä burgeria. Minkä helvetin takia pitäisi valehdella, että tuntisin jotain jotain seksityyppiä kohtaan. Huorissa on se hyvä, että voi valita minkänäköisen haluaa. Pitäisi olla ehdottomasti niin, että seksikin voisi olla vain harrastus nykyistä enemmän. Vituttaa tämä kulttuuri, jossa seksiäkään ei voi harrastaa ilman, että levitetään huhuja, että muka pidän jostain tyypistä tai olisi jotain suhdetta. Siinä mielessä huorien touhu on paremmin ajateltu, mutta niissä on ongelma se ihmiskauppa ja järjestäytynyt rikollisuus sekä se kiire/suorituskeskeisyys ja se, että mun mielestä se pitäisi mennä periaatteessa toistepäin: useinhan nimittäin seksissä ilo on kuitenkin naisen puolella. Mitä järkeä antaa naiselle elämys ja maksaa siitä rahaa.

 

[scholl]

Kai me kaikki joskus teemme tai ainakin olemme tehneet jotain tuon tapaista, valittu suosikkibändejä, suosikkiurheilijoita sen mukaan mitä suositut kaverit ovat niitä mainostaneet. Yritetty olla kiinnostavia heidän silmissään ja saada osa heidän puoleensa vetämästä huomiostaan.

Kenen silmissä? En tajua ollenkaan. Siis muutatko omaa mielipidettäsi sen mukaan, mitä joku muu on mieltä? Ja kuka on suosittu kaveri? Jos joku kaveri/yhtävä on sinun suosikkisi niin etkö sinä ole hänen?

Nimimerkki scholl oli muistaakseni konseptoinut jonkinlaisen kuvitteellisen lomakkeen matchin hakemiseen. Scholl taisi hakea jotain aatelistaustaista Harvardin käynyttä maratonjuoksijaa, jolla on eksoottisen merkkisiä vaatekappaleita ja joka ei juo schollin piikkiin. Samaa lähestymistapaa voi aivan hyvin soveltaa toisilla parametreilla myös tyhmän kumppanin metsästämiseen.

Dummkopf-lomakkeen hyvä puoli on lyhyt mitta. Korkeintaan tarvitaan muutama huomaamaton kysymys täysin triviaalin yleistiedon alueelta randomisti. Lisäksi pari pientä päättelytehtävää tai yksinkertainen laskutehtävä, kuten ravintolalaskun jakaminen tai alvin laskeminen. Sekaan voi sitten heittää pari showstopper-kysymystä jostain BB-ämmästä, horoskoopeista ja sen sellaisista. Metodin avulla on helppo nähdä nopeasti, onko joku oikeasti lupaava tyhmyri joka ei tiedä eikä osaa paljon mitään, vai muuten vaan tyhmän näköinen.

Tavallaan kysymyksessä ei ole kysymyslomake, mutta kun ikää on jo kertynyt niin tiedän, mistä pidän ja mistä en niin osaan kysyä oikeat kysymykset eli koska minua on niin monta krt juomissa ja safkoissa kusetettu niin se pitää saada selville. Samoin missä on opiskellut, mitä kieliä puhuu ja jos saksan kielen taito on heikko niin kuinka nopeasti se tulee kuntoon. Myös muista kielistä keskustelen. Sitten tulee esille, millä autolla nainen ajaa ja minkä vuoksi. Toki harrastuksiin ja tulevaisuudensuunnitelmiinkin liittyvää keskustelua on ohjelmassa. Kyse ei ole mistään duunihaastattelusta, vaan tämä on paljon tärkeämpi keskustelu. Siitäkin huolimatta väitän, että kahden minuutin sisällä tiedän aika hyvin, onko jossain tyypissä potentiaalia vai ei.

Moni ei ole ymmärtänyt tätä juttua kunnolla. Sen sijaan mulla on yksi hyvä ystävä Baijerissa niin hän kertoi, että jos kirjoittaisi auki oman "lomakkeensa" niin se olisi 10 sivua. Pitää ihan normaalina tällaista keskustelemista. Mitä tulee drinkkeihin niin hän sanoi, että jos joku muija tulee niistä jotain sönköttämään niin hän sanoo: "vaikutat sen verran varakkaalta neidiltä, että sinä varmaan voisit tarjota". Se on jäänrikkomislause varmaan - varsinkin jos siihen lisää "ensimmäiset". Mä en ainakaan lähde enää ikinä kusetettavaksi tolla rintamalla.

 

[Gentleman]

Kenen silmissä? En tajua ollenkaan. Siis muutatko omaa mielipidettäsi sen mukaan, mitä joku muu on mieltä? Ja kuka on suosittu kaveri? Jos joku kaveri/yhtävä on sinun suosikkisi niin etkö sinä ole hänen?
.

En toki enää vuosiin. Mutta joskus teinivuosina tällaista tapahtui, eli kuunteli esimerkiksi sellaisia bändejä joita muut kuuntelivat ja "piti" niistä enemmän kuin todella piti.

Tämän tapaisia asioita, jotta olisi ollut enemmän huomioitu. Se on sitä itsetunnon metsästystä ja huomionhakua. Eihän tuollaista tietenkään scholl koskaan ole tehnyt eikä tekisi.

Ja kyllähän ystävyyssuhteissakin aniharvoin ystävyyden arvostus, vaikka onkin molemminpuolista menee yksi yhteen tasan.