Naisasiat

[julle-jr]

Naisasiat ovat seesteisellä mallilla, koska 1.1. soiteltiin Helsingin Tuomiokirkon kelloja häidemme merkiksi. Mukavalta tuntuu, eipähän tarvitse näitäkään juttuja enää miettiä (kop kop).

 

[BOL]

Naisasiat ovat seesteisellä mallilla, koska 1.1. soiteltiin Helsingin Tuomiokirkon kelloja häidemme merkiksi. Mukavalta tuntuu, eipähän tarvitse näitäkään juttuja enää miettiä (kop kop).

Paljon onnea tuoreelle ukkomiehelle!

Juu, niinhän siinä käy, että kun pappi on aamenet sanonut, ongelmat ovat ikiajoiksi kaikonneet ;). Onnea ja auvoa Sinulle ja nuorikollesi!

 

[Snakster]

Naisasiat ovat seesteisellä mallilla, koska 1.1. soiteltiin Helsingin Tuomiokirkon kelloja häidemme merkiksi. Mukavalta tuntuu, eipähän tarvitse näitäkään juttuja enää miettiä (kop kop).

Joko sait?

 

[Flip#51]

Naisasiat ovat seesteisellä mallilla, koska 1.1. soiteltiin Helsingin Tuomiokirkon kelloja häidemme merkiksi. Mukavalta tuntuu, eipähän tarvitse näitäkään juttuja enää miettiä (kop kop).

Onneks olkoon!

Itse en ole ihan naimisiin asti vielä ehtinyt, mutta UV:na tuli juteltua jollekin mimmille, joka laittoi numeronsa luuriini ja viestitti seuraavana päivänä, että olisi kivä törmätä vielä. Tyttö vaikutti ihan kivalta, joten vastasin, että sovitaan jotain ja perjantaina olisi tarkoitus mennä hörppimään kaffet tuon kanssa. Pitäisi kai olla innostunut ja jännittynyt, mutta jotenkin fiilis on vielä vähän outo. No, en osaa sanoa, mikä on, mutta aikaahan siinä korkeintaan menee hukkaa, joten ei liene maailman suurin katastrofi tiedossa.

 

[CaptainSlow]

Tietysti sitten on olemassa tämä pahempi skenaario, jota edellinen kirjoittaja kuvaili. Eli jos olet joutunut kaverilokeroon, ja tyttö ei vain halua suoraan sanoa sitä, koska ei halua loukata, tai haluaa säilyttää "kaverivälit" tms. Mun mielestä kantsii kuitenkin ajatella sen positiivisen kauta, pessimismillä ei voita mitään.

Kaverikorttihan sieltä sitten heilahti. Saatana. Ja ihan itse tyrin tämänkin homman. Noh, onhan tuo tyttö kyllä sen verran hyvä tyyppi, että kyllä varmaan kaverinakin pystyn olemaan. Tai oikeastaan hän sanoi, että "Ollaan kavereita ainakin vielä", mutta minusta ainakin tuo "ainakin vielä" tuolla lopussa on vain joku kohteliaisuus tai vastaava.

 

[Sphinx]

Kaverikorttihan sieltä sitten heilahti. Saatana. Ja ihan itse tyrin tämänkin homman. Noh, onhan tuo tyttö kyllä sen verran hyvä tyyppi, että kyllä varmaan kaverinakin pystyn olemaan. Tai oikeastaan hän sanoi, että "Ollaan kavereita ainakin vielä", mutta minusta ainakin tuo "ainakin vielä" tuolla lopussa on vain joku kohteliaisuus tai vastaava.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko syytä alkaa jopa ystäväksi jos on niin mahtavasta tytöstä kyse kuin omalla kohdallani oli. Tuossa edellä kyllä lyhensin hänen ilmaisuaan lopusta parilla sanalla, tarkempi muoto oli kutakuinkin "Niin kuin sanoin pidän susta kyllä tosi paljon, mutta ihan vaan ystävänä, ainakin toistaiseksi". Jos on viitteitä, että tytöllä saattaisi olla hieman kiltin tytön syndroomaa tmv niin silloin luultavasti kaikki ulosanti on kuorrutettu kohteliaisuuksilla.

 

[scholl]

Lanseeraan ehkä Frau schollin. Ihan typerää käyttää mitään "kysymyslomaketta" ja ottaa selvää millaisia tyyppejä naiset ovat. Parempi luoda itse se nykynaisen ihanne ja kun miljoonat naiset sitten haluavat olla kuten hän niin sehän on helppoa kuin heinänteko sitten. Valitsee niistä jonkun.

 

[Rod Weary]

Lanseeraan ehkä Frau schollin.

Kävisikö Frau Farbissina?

 

[Koirapoika]

Lanseeraan ehkä Frau schollin. Ihan typerää käyttää mitään "kysymyslomaketta" ja ottaa selvää millaisia tyyppejä naiset ovat. Parempi luoda itse se nykynaisen ihanne ja kun miljoonat naiset sitten haluavat olla kuten hän niin sehän on helppoa kuin heinänteko sitten. Valitsee niistä jonkun.

Siinä on lopuilla miljoonilla Frau scholleilla kusiset paikat kun sinua on vain yksi, eihän heille kelpaa kuin paras. Jos lanseeraat Herr schollin, nehän on vaan huonoja kopioita eikä semmoiseen kannata Frau schollin aikaansa tuhlata.

 

[scholl]

Siinä on lopuilla miljoonilla Frau scholleilla kusiset paikat kun sinua on vain yksi, eihän heille kelpaa kuin paras.

Minua on muutenkin vain yksi, mutta miettikääpä joku Lady Gaga, eihän hän ole lady laisinkaan. Silti naiset ihannoivat häntä eli naiset ihannoivat ihan mitä vain, jos se on hyvin perusteltu kuvio.

 

[CaptainSlow]

Mitenhän tässä nyt oikein pitäisi edetä? Tyttö, joka halusi olla kanssani kaveri "ainakin vielä" tuntuu jotenkin vaivaantuneelta kokoajan, kun hänen kanssaan juttelee. Saattaa tietysti olla myös omaa kuvitelmaa. Sanoi kuitenkin, että olen mukavaa seuraa ja tullaan hyvin juttuun, mutta silti näyttää kuin hänellä olisi oikeasti suoraan sanottuna tylsää mun seurassa. Vai onkohan tuo vaan sitten tytön luonteesta kiinni, koska hän on muutenkin suht. hiljainen ja ujo?

Kaikki keskustelutkin joutuu oikeastaan itse aloittamaan ja nekin ovat välillä väkisin väännettyjä juttuja, ettei ihan tuppisuina vaan olla. Netin välitykselläkin jutellessa 95% kerroista joudun itse avaamaan pelin. Monta kertaa olenkin ollut ihan hiljaa ja odottanut, että tyttö sanoisi jotain, mutta kun ei ole kuulunut mitään, olen antanut itselleni periksi. :) Vaikka tuohan nyt ei kerrokaan välttämättä yhtään mistään.

Ei olla tunnettu kovin kauaa, joten tietysti voi olla, että tämän luonteinen tyyppi tarvii vähän paremman tutustumisen ennen kuin pystyy kunnolla juttelemaan. Tiedän kyllä nämä perusjutut, että "Ole vaan itse rennosti ja oma itsesi, kun tapaatte" ja muut rimpsut, mutta minusta vaan tuntuu, että tyttö ei pidä minusta ainakaan niin paljoa kuin väittää. Ja ei, en todellakaan ala enää painostamaan tyttöä millään kysymyksillä.

 

[SeitsemäsPakki]

Mitenhän tässä nyt oikein pitäisi edetä?

Suosittelen radiohiljaisuutta. Jos se ei ota yhteyttä, niin ei sitä varmaan kiinnostanutkaan. Toki kaikki naishommat olen kyllä aikojen saatossa kussut, joten en ole paras ihminen neuvomaan.

 

[Ted Raikas]

Suosittelen radiohiljaisuutta. Jos se ei ota yhteyttä, niin ei sitä varmaan kiinnostanutkaan.

Suosittelisin kanssa tätä keinoa. Sillä voidaan tosiaan mitata asioita. Jotkut naiset saattaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Jos sitä kuitenkin kiinnostaa tarpeeksi, niin se hiljaisuuden laskeuduttua alkaa hiukan huolestumaan ja miettimään, jos on mokannut jotain. Tällöin joutuu sitten nielemään ylpeytensä ja kysellä perään.

Itse tiedän kyllä monessa tapauksessa, että neidistä ei sitten kuulukaan mitään. Mikä tietysti kertoo vaan sen, että olen ollut silkka hyvän päivän tuttu ja en ole merkinnyt mitään erityisempää. Surettaa monesti, mutta näin se helposti vaan menee.

On sitten joskus kyllä toiminutkin, ei siinä mitään ja yhteydenottoa on tullutkin. Kannattaa kokeilla.

 

[Worrell]

Itse tiedän kyllä monessa tapauksessa, että neidistä ei sitten kuulukaan mitään. Mikä tietysti kertoo vaan sen, että olen ollut silkka hyvän päivän tuttu ja en ole merkinnyt mitään erityisempää. Surettaa monesti, mutta näin se helposti vaan menee.

Päivitettäköön itse omaa naisasiaa sen verran, että itse tämän aiemman tapauksen kanssa menettelin juuri näin, niin neiti luopui leikistä. Hän tosin muutenkin oli vähän "en minä tiedä" asenteella, että ei sinänsä yllätä. Kyllähän tuo nyt aluksi harmitti, mutta kun itsestään ei useampaan viikkoon mitään ilmoittanut, niin se kertoo paljon.

 

[Noitarumpu]

Suosittelisin kanssa tätä keinoa. Sillä voidaan tosiaan mitata asioita. Jotkut naiset saattaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Jos sitä kuitenkin kiinnostaa tarpeeksi, niin se hiljaisuuden laskeuduttua alkaa hiukan huolestumaan ja miettimään, jos on mokannut jotain. Tällöin joutuu sitten nielemään ylpeytensä ja kysellä perään.

Ei välttämättä leiki vaikeaa, mutta sen mitä omasta sukupuolestani tiedän, niin liian "puudeli" ei saa olla! Älä ole aina tavattavissa, vaan järjestä omia menojakin, äläkä liikaa hyysää ja passaa hokemalla vähän väliä, et onko sulla nyt kaikki jees.Saalis ei saa olla liian helppo, muttei karatakaan.Naisen on kuitenkin hyvä huomata, että miehellä on elämää myös hänen ulkopuolellaan. Se jos jokin pitää varmasti mielenkiinnon korkealla.Kaikki ei olekaan itsestäänselvää.

 

[CaptainSlow]

Okei. Kiitoksia taas! :)

Pitääpä kokeilla tuota sitten. Saa nähdä miten onnistuu, kun kuitenkin tekisi mieli olla kokoajan tuon tytön kanssa jossain. Mutta tosiaan, nythän se sitten varmaan selviää, että onko noissa sen puheissa mitään perää, vai onko tuo käyttäytyminen sitten luonteenomaista kyseiselle neidolle.

 

[julle-jr]

Saalis ei saa olla liian helppo, muttei karatakaan.

Mulle ei ole ihan avautunut tällainen saalisjuttu tai saalistamisen helppouden ja vaikeuden merkitys. Jos yksinkertaisesti kaksi ihmistä viihtyy toistensa kanssa, niin miksi siinä kummankaan pitää olla sen enempää vaikea tai helppo? Luulisi sen riittävän, että on mahdollisuus olla yhdessä, jos kerran molemmat oikeasti toisistaan pitävät. Miksi jomman kumman pitää saalistaa tai olla saalistettavana? Minusta tuollaisessa tilanteessa todellista kiinnostusta ainakaan vakavaan suhteeseen ei jommalla kummalla ole, koska jos oikeasti kiinnostaa, ei silloin tarvitse mitään kissa-hiiri -leikkejä leikkiä.

Jossain panojutuissa ehkä joten kuten ymmärrän, että se saalistaminen voi olla ihan hauskaakin. Tosin silloin kun itse harrastin baaripokailuja, niin paras tilanne oli se, että itse sai keskittyä keitonottoon ja seura tuli siinä sivussa. Ei minua silloinkaan mikään saalistaminen sen kummemmin kiinnostanut, kunhan pääsi panemaan.

 

[Ted Raikas]

Naisen on kuitenkin hyvä huomata, että miehellä on elämää myös hänen ulkopuolellaan. Se jos jokin pitää varmasti mielenkiinnon korkealla.Kaikki ei olekaan itsestäänselvää.

Tämä on ihan totta ja miksei muukin mitä sanoit. Kyllä noillakin asioilla tosiaan on painoarvoa ja liian kiinni ei tietenkään saisi olla naisessa. Se voi vaan olla vaikeata jos sattuu olemaan yltiöromanttinen miehenpuolikas ja jos on erittäin otettu jostain naisihmisestä. Silloin usein ehkä käyttäytyy liian innokkaasti. Pitää osata sopivin väliajoin vetäytyä. Kyllä se tosiaan voi lisätä kiinnostusta. Ihminen on juuri niin mutkikas olento. Kyllä se sama miehissäkin vetoaa naisiin, jos heissä on tiettyä etäisyyttä, eivätkä koko ajan huhuile perään.

***

Omissa naisasioissa ehkä on tapahtunut edistystä parempaan. Liikaa ei uskalla vielä toivoa, mutta on vähän sellainen positiivinen hyrinä päällä... Elämme mielenkiintoisia aikoja. =)

 

[Noitarumpu]

Mulle ei ole ihan avautunut tällainen saalisjuttu tai saalistamisen helppouden ja vaikeuden merkitys. Jos yksinkertaisesti kaksi ihmistä viihtyy toistensa kanssa, niin miksi siinä kummankaan pitää olla sen enempää vaikea tai helppo? Luulisi sen riittävän, että on mahdollisuus olla yhdessä, jos kerran molemmat oikeasti toisistaan pitävät. Miksi jomman kumman pitää saalistaa tai olla saalistettavana?

EIJEI!En todellakaan ajatellut mitään pikapanoa ja sen näkökulmasta katsottua saalistusta. Ehkä tuo sana ei sitten ole oikea kuvaamaan tarkoitustani. Kuitenkin meissä ihmisissä asuu olento, joka jossain määrin tarvitsee sen oman tilan ja toisaalta läheisyyttä. Kyse onkin näiden asioiden balanssista. Kun se puuttuu alkaa asiat rasittamaan ja vastapuoli esimerkiksi juttelemaan tyyliin: "oot ihan kiva, mutta...", "ollaan vaan kavereita" jne.jne.you name it. Tietänet mitä ajan takaa.

Olen sen verran monen naisystävän kuullut valittavan, kun mies huomioi paljon. Alussa kaikki on mahtavaa ja nainen mielellään kehuu muille naisille millainen mies on kyseessä. Mutta kun tämä toistuu riittävän monta kertaa homma menettää vaan hohtonsa. Vähän sama kuin syöt herkkuruokaasi päivästä toiseen. Onko se enää herkkua samalla tavoin kuin ennen? Kun nainen ei voi olla IHAN varma miehestä mielenkiinto säilyy ja toisinpäin. Se arki nääs tulee kuitenkin aika nopeasti suhteissa vastaan. Avioliitostakin on sanottu, että homma alkaa olla selvä ilman molempien kovaa panostusta jo parin vuoden jälkeen.

Kyse ei ole siis siitä, etteikö tykkää toisesta, rakkaudesta voidaan ihan varmasti kuiskia tosissaan, mutta tietynlaista jännitettä suhteessa täytyy ylläpitää. Ei liikaa, se käy raskaaksi molemmille, mutta sopivasti. Kyse on sitten siitä vastapuolesta mikä kenellekin sopii. Taitoahan tuo vaatii.En siis voi määritellä kenenkään kohdalla sanaa "sopivasti" se täytyy itse aistia ja havaita.

Jos otetaan nyt vain vaikka itseni tarkkailuun, niin kyllä mun on sanottava, että mies, joka ei ole aina saatavilla, kun haluaa, niin vetoaa minuun. Hän antaa kuvan, että on itsenäinen ja hänellä on elämää muuallakin. Naisena se antaa myös jonkinlaista vahvuudentunnetta miehestä, ainakin mulle.

Vaikeita asioitahan nämä on neuvoa, kun olemme erilaisia, mutta usko pois, se pitää varmasti paikkansa, että ei pidä olla aina valmis kuin partiopoika kun käsky käy. Sen verran on elämää jo tämäkin nimimerkki ehtinyt nähdä ja todeta:)

 

[Noitarumpu]

Tämä on ihan totta ja miksei muukin mitä sanoit. Kyllä noillakin asioilla tosiaan on painoarvoa ja liian kiinni ei tietenkään saisi olla naisessa. Se voi vaan olla vaikeata jos sattuu olemaan yltiöromanttinen miehenpuolikas ja jos on erittäin otettu jostain naisihmisestä. Silloin usein ehkä käyttäytyy liian innokkaasti. Pitää osata sopivin väliajoin vetäytyä. Kyllä se tosiaan voi lisätä kiinnostusta. Ihminen on juuri niin mutkikas olento. Kyllä se sama miehissäkin vetoaa naisiin, jos heissä on tiettyä etäisyyttä, eivätkä koko ajan huhuile perään.

***

Omissa naisasioissa ehkä on tapahtunut edistystä parempaan. Liikaa ei uskalla vielä toivoa, mutta on vähän sellainen positiivinen hyrinä päällä... Elämme mielenkiintoisia aikoja. =)

Romantiikka on hyvä juttu, tuskin sitä vastaan on kukaan muu nainen kuin jonkin sortin luonnehäiriöinen. Mutta älä siirapoi liikaa, se alkaa muuten menemään yli. Eikä jatkuvasti. Pidät miellyttävässä värinässä naisen fiiliksiä, niin avot! Jos nainen huomaa, että olet niin nalkissa kuin olla ja voi, niin se on hetken upeeta, mutta sitten väljähtyy. Suhde toiseen ihmiseen tarvitsee aina uusiutumista ja panostamista. Molempien. Aina.

 

[julle-jr]

EIJEI!En todellakaan ajatellut mitään pikapanoa ja sen näkökulmasta katsottua saalistusta. Ehkä tuo sana ei sitten ole oikea kuvaamaan tarkoitustani. Kuitenkin meissä ihmisissä asuu olento, joka jossain määrin tarvitsee sen oman tilan ja toisaalta läheisyyttä. Kyse onkin näiden asioiden balanssista.

No kyllä minä tuon ymmärrän. Omaa tilaa tarvitaan totta kai. Kiinnitinkin huomiota tuohon saalistukseen, josta tulee mieleen joku lasten kissa-hiiri -leikki. Sitä en ole oikein ikinä hiffannut, enkä myöskään mitään vaikeasti tavoiteltavuutta. Oma tila on minusta aika lailla eri asia. Ja toki ymmärrän senkin, että ihmisellä on oltava myös ns. oma elämä ollakseen kiinnostava ihminen. Siltikin aikuiset ihmiset voivat minusta ihan vain sanoa toisilleen, että kiinnostaako toinen vai ei ilman sen kummempia vaikeasti tavoiteltavuuksia. No joo, ehkä tästä ei tämän enempää ole syytä spekuloida.

 

[CaptainSlow]

Okei. Kiitoksia taas! :)

Pitääpä kokeilla tuota sitten. Saa nähdä miten onnistuu, kun kuitenkin tekisi mieli olla kokoajan tuon tytön kanssa jossain. Mutta tosiaan, nythän se sitten varmaan selviää, että onko noissa sen puheissa mitään perää, vai onko tuo käyttäytyminen sitten luonteenomaista kyseiselle neidolle.

Nojoo, hiljaista on edelleen. Ollaan oltu päivittäin yhteyksissä (tai oikeastaan minä olen ollut häneen) ja nyt on ollut pari päivää aika hiljaista (yhtä parin virkkeen mittaista mesekeskustelua lukuunottamatta). Pitää vielä pari päivää tässä katsella ja jos ei mitään kuulu, niin sitten pitää vaan koettaa unohtaa koko homma. Fiilikset alkaa muutenkin olla jo hieman kaksijakoiset... Toisaalta vituttaa melko paljonkin, mutta toisaalta tuntuu ettei minua oikeastaan haittaa ollenkaan.

 

[penkinlämmittäjä]

Täytyy sanoa, että nyt on aihetta tähän ketjuun. Eipä ole ennen tullut tämmöistä tilannetta vastaan.

Tutustuin pari kuukautta sitten kaverini tyttökaveriin. Oikeestaan saman aikaan kun kaverinikin. Tämän tytön sisko ilmestyi mökille meidän kanssa viettämään viikonloppua. Silloisen tyttökaverinsa kanssa. Eli kaverini tyttökaverin sisko siis seurusteli naisen kanssa ja asuivatkin yhdessä. Tätä en alkuun tiennyt. En tehnyt mitään, mutta tyttönen tuntui kiinnostavalta. Sittenpä selvisi, että hän tykkääkin tytöistä. Harmitus oli tavallaan kova, vaikka mitään en tehnytkään. Tutustuin vain sen viikonlopun aikana hienoon ihmiseen.

Meni jonkin aikaa ja samalla porukalla vietettiin ilta, jos toinenkin. Sitten kuulin, että tämä tyttönen erosi naisavokistaan ja muutti kotiinsa. Tämän jälkeen sain kuulla, että minä olin siihen osasyy. Tämä tyttöhän rupesi sitten pitämään minuun yhteyttä enemmänkin. Ja nimenomaan niin päin. No kyllähän minua edelleenkin kiinnosti se nainen. Ei sitä kieltämäänkään pidä ruveta. Olemme sitten tutustuneet tämän jälkeen paremminkin. Ehkä parisenkymmentä tuntia yhdessä vietettyä aikaa plus pari yötä. En ole halunnut seksiä, koska se ei tapoihini heti kuulu. Eli siis tutustumisen merkeissä vietetty laatuaikaa. Molemmat viihtyneet hyvin ja kehuja kuuluu joka suunnalta. Hänen vanhempansa ja muu perhe kehuu huhupuheiden mukaan minua.

Mutta yksi pieni mutta löytyy... Silti tuntuu, etten tiedä onko kyseessä lintu vai kala? Johtunee ainakin osittain siitä, että on edellisen puolitoista vuotta seurustellut naisen kanssa ja osan ajasta myös asunut yhdessä. Välillä tuntuu myös, ettei ajatusmaailmaa oikein ymmärrä. Se tosin on kaikkien naisten kanssa. Hän on tässä kuitenkin mennyt koko ajan pienen askeleen edellä, koska olen kuitenkin suhtautunut hyvin varauksella. Joskin erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kysymys kuuluukin, että kannattaako tämmöisessä tilanteessa vain odottaa ja katsoa miten hommat edistyy.? Vai pitäisikö tehdä jotain. Kerroin hänelle myös avoimesti, etten tosiaankaan tiedä mitä hän ajattelee ja mitä minun pitäisi siitä ajatella. En saanut vastausta, mutta hän kyllä lähentyi tämän jälkeen ja on selvästi avoimempi. Mutta vastausta en edelleenkään saa mieleeni.

Jos arvon palstaveljillä on kokemusta vastaavanlaisista, niin kuuntelen mielelläni. Itselleni totaalisen uusi tilanne.

 

[SeitsemäsPakki]

Fiilikset alkaa muutenkin olla jo hieman kaksijakoiset... Toisaalta vituttaa melko paljonkin, mutta toisaalta tuntuu ettei minua oikeastaan haittaa ollenkaan.

Ei sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun! Ei tollaseen kannata jäädä roikkumaan. Pilaa vaan hyvää "peliaikaa" muiden naisten etsinnässä. Tsemppiä jatkoon!

 

[Wallesmanni]

Meni tyttöystävän kanssa kattilat jakoon reilun 5 vuoden seurustelusuhteen jälkeen. Tilanne on tämä, että itse haluaisin ratkaista meidän parisuhteen ongelmat ja yrittää vielä. Ongelmana on ollut se, että olemme molemmat pitäneet toisiamme itsestäänselvyytenä ja romantiikka on hävinnyt sen kautta. Molemmilla on ollut omat menot aina etusijalla. Tämä ero tuli kuitenkin minulle puun takaa, vaikka hän on miettinyt tätä jo muutaman kuukauden. Emme kuitenkaan käyneet mitään keskusteluita ongelmistamme, jotta olisimme ne voineet ratkaista ja korjata suhteemme. Tyttöystäväkin ajatteli, että ongelmat ratkeavat omalla painollaan...

Minä haluaisin kovasti muuttaa suhdettamme parempaan, koska tiedän, että voin tehdä tyttöystäväni onnelliseksi ja hän minut. Tyttöystävä taas ei ole haluakas ratkaisemaan ongelmiamme. Hän on kuitenkin epävarma omasta ratkaisustaan. Hän toivoisi, että asiat selviäisi, mutta hän ei halua. Hänellä on todella paljon tunteita vielä minua kohtaan. Minua harmittaa todella paljon, että emme keskustelleet näistä ongelmista. Minua myös surettaa todella paljon se, että emme saaneet mahdollisuutta kurssin muuttamiseen.. Ajatus siitä jää varmasti vaivaamaan minua pitkäksi aikaa..

Mitä minun tulisi tehdä? Yrittää romanttisilla eleillä vakuuttaa hänet uuteen yritykseen vai pitäisikö minun antaa hänelle aikaa selvittää omia ajatuksiaan?