Naisasiat

[Alamummo]

Tuossa liikut tavallaan asteikolla 1 ja 2. Ykkösessä ollaan hiljaa eikä välitetä. Kakkosessa vedetään ne perusnalkutukset ja näin osoitetaan jonkinmoista välittämistä. Sitten on kolmaskin kerros. Siinä asioista sanotaan, mutta välitetään ja arvostetaan niin paljon, ettei sanota asioista nalkuttaen vaan nätisti. Suuri osa ihmisistä ei koskaan kykene kolmostasolle, vaan jää lapsuuden ja teini-iän käytösmallien mukaisesti tasolle kaksi. Sitten saatetaan vielä sanoa, ettei tunteilleen voi mitään ja on pakko nalkuttaa. Aluksi niin, vaan harjoittelemalla ei enää huvita nalkuttaa, koska se tuntuisi itsestä niin pahalta. Eikä tämä ole mitään haihattelua. Kokeilkaa. 5-10 vuotta siinä harjoitellessa tosin saattaa mennä.

Tämän kirjoituksen ydinviestiin ei ole lisättävää. Voin kerrankin vilpittömästi sanoa olevani kanssasi samaa mieltä. Nätisti sanomalla asiat menevät perille paljon paremmin. Tosin tunnusta, että huonolla hetkellä sorrun joskus turhaan jäpättämiseen ja nillittämiseen. Nuorena olin paljon pahempi (ja varmaan rasittavampi) napottaja, liekö ikä tehnyt tehtävänsä. Tähän kyllä täytyy sanoa sellainenkin asia, että on olemassa mieslaji, joka ei tunnu nättiä puhetta noteeraavan vaan he ikäänkuin heräävät toimimaan vasta nalkuttamisen jälkeen. Onneksi oma mies ymmärtää puhetta.

 

[TosiFani]

Tuossa liikut tavallaan asteikolla 1 ja 2. Ykkösessä ollaan hiljaa eikä välitetä. Kakkosessa vedetään ne perusnalkutukset ja näin osoitetaan jonkinmoista välittämistä. Sitten on kolmaskin kerros. Siinä asioista sanotaan, mutta välitetään ja arvostetaan niin paljon, ettei sanota asioista nalkuttaen vaan nätisti...

Tämä on tietysti totta, normaalissa tilanteessa, mutta esim. Veijarin tilanteessa ollaan erittäin syvässä kriisissä. Silloin ihmiset toimivat ja tuovat tuskaansa pääosin kahdella ensimmäisellä tavalla, on erittäin vähän ihmisiä, jotka analysoivat järjen tasolla erittäin vaiketa tunne asioita. Tällöin pitäisi pystyä pohtimaan asioita sanojen takaa.

Itsellä on 23 vuotta harjoittelua takana.

 

[BOL]

Tuossa liikut tavallaan asteikolla 1 ja 2. Ykkösessä ollaan hiljaa eikä välitetä. Kakkosessa vedetään ne perusnalkutukset ja näin osoitetaan jonkinmoista välittämistä. Sitten on kolmaskin kerros. Siinä asioista sanotaan, mutta välitetään ja arvostetaan niin paljon, ettei sanota asioista nalkuttaen vaan nätisti. Suuri osa ihmisistä ei koskaan kykene kolmostasolle, vaan jää lapsuuden ja teini-iän käytösmallien mukaisesti tasolle kaksi. Sitten saatetaan vielä sanoa, ettei tunteilleen voi mitään ja on pakko nalkuttaa. Aluksi niin, vaan harjoittelemalla ei enää huvita nalkuttaa, koska se tuntuisi itsestä niin pahalta. Eikä tämä ole mitään haihattelua. Kokeilkaa. 5-10 vuotta siinä harjoitellessa tosin saattaa mennä.

Niin, ihmissuhdeasiatkaan eivät ole mustavalkoisia ja vaikka henk.koht. myönnänkin ajoittain syyllistyväni nalkuttamiseen, se ei suinkaan omalla kohdallani ole mikään normitila, eikä varsinkaan tavoitetila. Henkilökohtaisesti katson kykeneväni erinomaisesti myös kolmostasolle, joskin joidenkin asioiden kanssa lähes 10v. yhteiselon jälkeen se on vaikeampaa. Lisäksi nalkuttaminen on siinä mielessä aika yksilöllistä, että sen minkä toinen kokee nalkuttamisena, toinen ei.

Itselläni ainakaan ei ole mitään "pakkoa" nalkuttaa. Jos esim. oma mieheni kokee sanomiseni/huomauttamiseni nalkuttamisena, sille asialle en voi mitään. Monesti sanomiset käännetään nalkuttamiseksi, koska se on itselle helppo ulospääsytie ja antaa tekosyyn jättää asian huomioimatta, koska "toinen aina vaan nalkuttaa".

Mitä tulee tohon "tunteilleen ei voi mitään"-kohtaan, niin sekin on vähän kaksipiippuinen juttu. Tokihan itseään voi aina kehittää, ja pitääkin niin tehdä, mutta esim. tässä esimerkkinä antamassani likaisten vaatteiden korjaamisessa likapyykkikoriin ajattelen niin, että minulla ei ole mitään pakkoa sietää moista käytöstä. Ts. jos ne vaatteet eivät löydä tietään sinne pyykkikoriin, minun "nalkuttamiseni" on se hinta, mikä siitä pitää maksaa. Aina voi valita myös toisin. Tämä tietysti karrikoiden.

En tiedä, oliko vastineesi lainaukseeni kirjoitettu suoraan minulle, mutta jos oli, en oikein ymmärrä siitä hivenen läpipaistavaa alentuvuutta. Ei minun tarvitse opetella 5-10v. toimimaan toisin, koska olen sitä tässä jo hyvän aikaa harjoitellut. Vastuu ei yksin ole minun, tai ainakaan itse en niin ajattele. Moni asia on luonne- ja ihmistyyppikysymys. Toiset ovat toisissa asioissa nin mukavuudenhaluisia, etteivät vaivaudu kovin helpolla muuttamaan omia toimintatapojaan, jos eivät jostain asioista satu pitämään. Suuri osa asioista on vain sellaisia, että jonkun ne on tehtävä. Ja jos toinenkaan ei niistä erityisesti pidä, olisi vähintäänkin reilua, että molemmat hoitavat omat "paskahommansa" eivätkä kuormita niillä muita. Varsinkin lapsiperheissä niitä paskahommia on ihan riittävästi ilman, että aikuinen ehdoin tahdoin omalla laiskuudellaan tai mukavuudenhalullaan aiheuttaa niitä toiselle lisää.

 

[scholl]

Koskahan sitä olisi tarpeeksi kypsä ja kehittynyt ottamaan naisen sellaisena kuin hän on eikä aina vertailisi esim. edellisiin tyttöystäviin?

Valitse alunperin hyvillä ominaisuuksilla niin ei tarvitse vertailla mihinkään.
Suomessa puuttuu sinkkuna elämisen kulttuuri. Yhteiskunta on luotu sellaiseksi, että ihminen on ikäänkuin toisen luokan kansalainen, jos valitsee sinkkuuden. Sen takia valitaan niitä huonojakin autoja, jotta olisi olemassa jonkinlainen parisuhde. Lopputulos on sitten se fakta, että joka toinen case päättyy eroon ja aika moni siihen päälle kärsii esimerkiksi nalkuttamisesta.

Kannattaisi miettiä tinkimättömyyttä. Eli jos ei ole riittävän hyvää autoa tarjolla ja jos sopimus ei ole tarpeeksi hyvä estämään nalkuttamisen niin sitten ei kannata lähteä messiin ollenkaan, vaan pysyä vapaana agenttina.

 

[Fordél]

Valitse alunperin hyvillä ominaisuuksilla niin ei tarvitse vertailla mihinkään.

Pätee ehkä jotenkin autoihin, mutta ei oikein ihmisiin. Naiset kun tuppaavat olemaan kaikki kovin erilaisia ja varustettuna erilaisilla ominaisuuksilla. Näin ollen ei edes pitäisi harrastaa sitä vertailua vaan ottaa naiset sellaisina kuin he ovat ja vain tuumia miten ko. yksilö sopii itselle. Silti sitä jotenkin sortuu myös vertailemaan edellisiin ja muihin naisiin. Ikään kuin juuri autokaupassa olisi ja miettisi, että mitäs jos ei tyytyisikään tohon Corollaan vaan ostaisi Audi A4:n vaikka itse olisikin selkeästi corollamiehiä.

 

[Musta_Kyy]

Kannattaisi miettiä tinkimättömyyttä. Eli jos ei ole riittävän hyvää autoa tarjolla ja jos sopimus ei ole tarpeeksi hyvä estämään nalkuttamisen niin sitten ei kannata lähteä messiin ollenkaan, vaan pysyä vapaana agenttina.

Kyllä ns. autonvalinnassa silti pätee tietyt lainalaisuudet. On olemassa vanhoja ladoja, jotka itse luulevat olevansa Rolls-Royceja, mutta niitä ei huolita mm. sen takia. Sitten he ajautuvat kirjoittelemaan päättömyyksiä mm. tälläisiin ketjuihin.

 

[TQoFE]

No eikös se ole tietysti koppelonainen?

Mietittiin tuossa kaverin kanssa, onko nainen koppelo, jos sekaantuu "varattuun" mieheen, joka tosin on jo allekirjoittanut vuokrasopimuksen toisaalle ja tilannut muuttoauton?

 

[lapa78]

Mietittiin tuossa kaverin kanssa, onko nainen koppelo, jos sekaantuu "varattuun" mieheen, joka tosin on jo allekirjoittanut vuokrasopimuksen toisaalle ja tilannut muuttoauton?

Onpas vaikea kysymys, kun ei muuten taustoja tiedä, eli en kyllä koppelonaiseksi kutsuisi, ehkä vaan semikoppeloksi. Toisaalta taas, eihän äijä näytä enää olevan suhteessa, joten kai sen koppelon voi jättää kokonaan pois laskuista.

Vai olisiko tässä kyse kuitenkin "koppelohaukasta", joka saalistaa huonossa tilassa olevia miehiä? ;)

 

[TQoFE]

Onpas vaikea kysymys, kun ei muuten taustoja tiedä, eli en kyllä koppelonaiseksi kutsuisi, ehkä vaan semikoppeloksi. Toisaalta taas, eihän äijä näytä enää olevan suhteessa, joten kai sen koppelon voi jättää kokonaan pois laskuista.

Mutta olisiko ollut "kohteliaampaa" odotella, että mies muuttaa pois?

Vai olisiko tässä kyse kuitenkin "koppelohaukasta", joka saalistaa huonossa tilassa olevia miehiä? ;)

Pikemminkin kyse on naisesta, joka jostain syystä vetää varattuja miehiä puoleensa, tahtomattaan siis.

 

[obi-wan]

Mutta olisiko ollut "kohteliaampaa" odotella, että mies muuttaa pois

Ei. Tulla siihen sohvalle aktit suorittamaan ja antaa palaa. Nää on niitä "ollaan erottu mutta ollaan samassa kämpässä"-ongelmia

 

[Birchman]

Tjaaha heitetääs taas pieni setti tänne.

Keväällä tuli yhden tytön kanssa hetki sekoiltua. Aikamoinen teinirakkaus oli kyseessä. No siipeen tuli aika rankasti ja niitä asioita saikin sitten pohtia pitkälle syksyyn. Tyttö oli helvetin ailahtelevainen, lapsellinen ja jopa ilkeä (tutkittua narsismia). Ikää 20v, meikällä muutama vuosi päälle. Hommassa oli hauskinta se, että itse en ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä.Ilmoitin sen jopa melko suoraan heti alkuun. Tapailtuamme hetken huomasin ihastuneeni aika kovin. No mamma sitten otti ja lähti ja meikäläinen jäi rannalle ruikuttamaan.

Kesällä ja tässä syksyllä on ollut jonkin verran yhdenillanjuttuja. Jotenkin tuntuu vaikealta olla naisihmisen kanssa yhtään sen vakavammin. Stressiä oli keväällä ihan helvetisti, niin paljon ettei ikinä ole ollut. Ehkä se jätetyksi tuleminen otti aika kovaa itsetunnolle. Ei siinä kyllä mitään, hyvä ja kasvattava kokemus näin jälkeenpäin ajateltuna.

No nyt on taas ruvennut naiset kiinnostamaan ehkä ihan parisuhdetasollakin. Sopivaa ei vaan meinaa löytyä. Enkä minä tee sitä virhettä enää, että lähden hieman katselemaan vain. Haluankin sellaisen naisen, jonka kanssa heti alkuun on tunne "tässä se nyt on".

Yksi tyttö tuossa oli käymässäkin. Ihan perusjatkot. Tyttö oli ihan samanikäinen kuin tämä keväinen tapaus. Ja valitettavasti käytös oli lähestulkoon samanlaista. Milloin kerjättiin huomiota mitä ihmeellisemmillä tempauksilla kuten että hän voi lähteä jos mua ei hänen seuransa kiinnosta. Ja tämäntyyppisiä juttuja tapahtui jo aiemminkin eli minun olisi miehenä pitänyt anella häntä ja kehua kuinka miellyttävää seuraa hän on...

No kerrasta viisastuneena ilmoitinkin, etten aio häntä ulos pyytää jatkossa. Aika tyynesti tuo sen otti enkä tiedä kuinka paljon hän sitä edes olisi halunnut. Itsellä vaan nousi kova deja vu tunne kun kelasin iltaa läpi. Voiko se ihan oikeasti olla niin, että kolme vuotta vanhempana sitä tuntee olevansa niin helvetisti kypsempi? Siltä se vahvasti tuntuu. Missä ovat ne naiset jotka eivät kieriskele itsesäälissä vaan ovat vahvoja omia itsejään ilman sen suurempia mielialanvaihteluita. Tiedän... pitäisi varmaan suosiolla jättää pikkulikat väliin ja suunnata katse vähintään omaan ikäluokkaan, ehkä jopa pari vuotta korkeammalle.

Itseluottamuksen kun vielä saisi pysymään sillä tasolla millä sen kuuluu olla. Voin myöntää, että se katosi täysin keväällä kaiken sen paskan aikana mitä tuli koettua. No nyt sitä on selkeästi saanut parannettua ja voi ihan oikeasti puhua aikamoisista saaliista mitä on koukkuun välillä tarttunut. Harmi vaan, että välillä löytää itsensä kieriskelemästä itsesäälissä vaikka minkäänlaista aihetta sille ei olekaan. Koulu menee hyvin, työ- ja perheasiat ovat mallillaan joten mistä helvetistä se johtuu. Miksi sitä ei vaan voi luottaa itseensä, olla se mitä on ja antaa palaa?

EDIT: Pientä ristiriitaa, että kaipaan naisia jotka ovat vahvoja ja viimeisessä kappaleessa näytän, että itsellä on ongelmia juuri tuossa. Ehkä tarkoitankin enemmän sellaisia hieman aikuismaisempia naisia jotka eivät koko ajan ole hihittelemässä/itkemässä ja joiden elämässä on aika paljon muutakin kuin Onnela, Siideri ja Sinkkuelämä.

 

[Jeepeli]

Mietittiin tuossa kaverin kanssa, onko nainen koppelo, jos sekaantuu "varattuun" mieheen, joka tosin on jo allekirjoittanut vuokrasopimuksen toisaalle ja tilannut muuttoauton?

Olisikos se sitten tuollainen korpimetso?

 

[Seesam]

No nyt on taas ruvennut naiset kiinnostamaan ehkä ihan parisuhdetasollakin. Sopivaa ei vaan meinaa löytyä. Enkä minä tee sitä virhettä enää, että lähden hieman katselemaan vain. Haluankin sellaisen naisen, jonka kanssa heti alkuun on tunne "tässä se nyt on".

Jos tuo on asenteesi niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä et tule löytämään mieluistasi naista pitkään, pitkään aikaan. Itse olen sitä mieltä, että on lähes täysin mahdotonta kokea hollywoodmaista ''tässä se nyt on''-kokemusta sillä on täysin mahdotonta tuntea ihmistä yhden tapaamisen jälkeen. Tämän sijaan kannattaa tutustua ihmiseen kuin ihmiseen ilman minkään sortin tuomitsemista, ellei tämä vastapuoli ole sitä tekosillaan ansainnut.

Itse olen myös huomannut, että jos lähtee ''etsin vakavaa seurustelusuhdetta''-asenteella niin yleensä aloittaa seurustelun aivan väärän henkilön kanssa pelkästään seurustelun takia. Minä olen pyrkinyt siihen, että en tarvitse ketään pelkän tarpeen takia, vaan ihmisen takia. Toikin oli vähän väärin muotoiltu, eli siis pyrin olemaan niin sinut itseni kanssa etten tarvitse ketään ns. täyttämään ''aukkojani''(tätä on vähän vaikea selittää, toivottavasti edes joku tajusi pointtini :P). Aika moni henkilö aloittaakin seurustelun pelkästään seurustelun takia eikä ihmisen takia ja tätä he katuvat sitten ajan myötä.

Mitä tulee tuohon itseluottamukseen niin sehän on täysin oman pääkopan aikaansaannoksia. Jos osaat antaa itsellesi luvan olla itseluottavainen, niin sitten olet. Kukaan muu ei voi antaa sinulle lupaa siihen kuin sinä itse.

Tässä jotain omia mielipiteitä asiasta, toivottavasti jeesasi edes vähän.

 

[Birchman]

Jos tuo on asenteesi niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä et tule löytämään mieluistasi naista pitkään, pitkään aikaan. Itse olen sitä mieltä, että on lähes täysin mahdotonta kokea hollywoodmaista ''tässä se nyt on''-kokemusta sillä on täysin mahdotonta tuntea ihmistä yhden tapaamisen jälkeen. Tämän sijaan kannattaa tutustua ihmiseen kuin ihmiseen ilman minkään sortin tuomitsemista, ellei tämä vastapuoli ole sitä tekosillaan ansainnut.

Kiitos kommentista heti kärkeen!

Tarkennan hieman sitä mitä tarkoitin. Ensimmäinen vajaa pari vuotta kestänyt parinmuodostukseni oli tällainen molemminpuolinen ihastuminen. Siinä vaiheessa molemmat olivat täysillä mukana heti alkuun. Itsellä on vähän sellaista on/off vaikeutta näissä ihastumisissa. Jos en alkuun ole kiinnostunut, on todella vaikeaa ruveta muodostamaan mitään sen suurempaa. Ehkä hainkin sitä, että en lähde katselemaan vain ajanvieton takia. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni yksinkin. Tämä viimeinen tyttö jolle annoin rukkaset oli juuri sellainen "paremman puutteessa". Minun mielestäni se ei ole reilua ketään kohtaan joten oli parempi samantien lyödä hanskat naulaan.

Olen itseasiassa aika hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin sosiaalisen luonteeni takia. Ja kieltämättä oloni on pitkästä aikaa todella hyvä. Kutsuttakoon sitä tässä vaikka egobuustiksi, koska osa hyvästä olosta tulee juuri näistä vastapuolen kahvittelupyynnöistä ja kommenteista koskien persoonaani. Vuosi takaperin kun meni exän kanssa sukset ristiin oli pitkänaikaa tosi huono fiilis. Sitten kun hieman parani niin tapasin toisen tytön. No siitä ei jäänyt muuta kuin vitun huonot fiilikset ja itsetunto pakkasen puolelle. Nyt kun koen samoja fiiliksiä kuin ennen tuota kevään säätöä olen samalla myös todella varovainen. Ehkäpä tämä teinityttö nyt hieman joutui sijaiskärsijän rooliin tässä. Ne fiilikset mitä tuli koettua kummittelevat vieläkin valitettavasti takaraivossa joten miksi ottaa nyt heti perään riskiä, että hommat menee vituiksi kun ilmankin on ihan hyvä olla.

Eiköhän näihinkin se kuuluisa aika auta aika hyvin :)

 

[punasydän]

EDIT: Pientä ristiriitaa, että kaipaan naisia jotka ovat vahvoja ja viimeisessä kappaleessa näytän, että itsellä on ongelmia juuri tuossa. Ehkä tarkoitankin enemmän sellaisia hieman aikuismaisempia naisia jotka eivät koko ajan ole hihittelemässä/itkemässä ja joiden elämässä on aika paljon muutakin kuin Onnela, Siideri ja Sinkkuelämä.

Melkolailla samaa mieltä. Olen kanssasi suunnilleen samaa ikäluokkaa ja elämäni aikana olen löytänyt yhden parasta a-luokkaa olevan tytön, joka on minua nuorempi (tosin vain vuoden, mutta senkin onnistuin omalla hölmöydelläni kusemaan), muuten nuoremmat naiset ovat jo viikoissa, viimeistään kuukausissa onnistuneet osoittamaan, että olemme aivan eri planeetoilta ja en ole halunnut jäädä sitten turhaan pyörimään suhteeseen. Sittemmin puolentoista vuoden takaisen eroni jälkeen mitä olen naisien kanssa ajautunut läheisempiin tunnelmiin, huomattavasti paremmin minulla on synkannut itseäni vanhempien naisten kanssa. Ei siis mitään 45v - "voisit olla äitini" -tätejä, vaan sanotaan 25v ja siitä jonkun verran eteenpäin. Nytkin olin viikonlopun laivalla seuranani kolme minua vanhempaa naista, joista yhden ~30 vuotiaan kanssa olemme ajautuneet useaankin otteeseen läheisiin tunnelmiin ja kiistatta pidän kyseisestä ihmisestä melkolailla, joskaan en silti tiedä haluanko seurustella hänen kanssaan. Välillä saatamme olla viikkoja näkemättä, mutta jo ensimmäisellä kerralla, kun silmämme kohtaavat, siinä on jotain erityistä. Muutenkin ajoittain tuntuu, että vedän puoleeni joko hieman vanhempia tai vaihtoehtoisesti juuri näitä ei itseäni säväyttäviä 18v teiniX-tyttöjä.

Omasta tilanteesta sitten, pikkuhiljaa voisin ollakin jo viimeinkin valmis seurustelusuhteeseen, ongelmaksi muodostuu se, että haluaisin aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, ilman että kummallakaan olisi hirveästi ennakkokäsityksiä toisesta, tutustuminen alkaisi alusta. Kaveripiiri ei siis ole se ensimmäinen vaihtoehto, baarista en ole ikinä edes pientä seurustelusuhdetta löytänyt (yksi ilta voi olla hauskaa, mutta morkkikseen se yleensä päättyykin, olenkin nämä randomnaiset jättänyt kokonaan väliin jo pitkän aikaa), netissä en näe itseäni seuraa etsimässä. Mitään paniikkia ei kuitenkaan ole ja rima kun on niinkin matalalla, että täydellistä naista etsin, niin ehkä uhrataan sitten vaadittu aika siihen "projektiin".

 

[Wod]

Voiskohan joskus löytää naisen, joka asuisi pääkaupunkiseudulla? Vähän kivempi olisi tehdä tuttavuutta. Vaikeaa jos toinen asuu 500km päässä Helsingistä...

 

[Vanha Len]

Voiskohan joskus löytää naisen, joka asuisi pääkaupunkiseudulla? Vähän kivempi olisi tehdä tuttavuutta. Vaikeaa jos toinen asuu 500km päässä Helsingistä...

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Jos ei onnistu niin muuta Turkuun. Rakkaus unelmien naiseen on nimittäin taattu.

 

[Isle of Man]

Itse olen siinä mielessä aika lapsellinen, että kotihommat ja muut on aika vaikeita ja yksi asia missä tarvitsenkin muutosta on juuri itsenäistyminen ja kasvaminen.

Ei sitä ikinä niin paljoa kasva että kotihommat alkaisivat suuremmin kiinnostamaan.

Sulla on klassinen nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi. Meikäläisen empiirisen tutkimuksen mukaan saumat sille että lukioaikana aloitettu parisuhde lopulta kestää on noin 15% eli ei loppujen lopuksi ihan hirveät saumat. Nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi sisältää kaikkia kuvailemiasi epävarmuustekijöitä. Eihän se ikinä helppoa ole. Toisaalta, eipä se parisuhde ikinä helppoa ole, mutta kun sen rinnalla kulkee tietynlainen itsenäistymis- ja aikuistumisprosessi, on tilanne toki hämmentävä.

Samoja asioita sitä itsekin on joutunut parisuhteen aikana käymään läpi. Vaimon kanssa aloimme seurustelemaan aikanaan lukion ensimmäisellä luokalla. No, meidän tapauksessa kaikista ristiriidoista on päästy yli enemmän ja vähemmän kunniakkaasti, mutta aika pieni vähemmistö me ollaan, jos vertaa tosiaan tuohon tuttavapiiriin, joista miltei kaikki lukioaikoina seurustelun aloittaneet ovat eronneet ensimmäisen kymmenen vuoden sisään.

Mutta mulle aika ratkaiseva kohta oli se tilanne kun joskus tosissaan joutui miettimään sitä, voisinko kuvitella elämääni ilman vaimoani. Vastasin itselleni etten voi.

 

[Wod]

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Jos ei onnistu niin muuta Turkuun. Rakkaus unelmien naiseen on nimittäin taattu.

Joo eiköhän. Tuntuu vaan, että viimeaikaiset alkaa mennä entistä kauemmaksi pääkaupunkiseudulta. Vaikka Helsingissä nämä viimeisimmät on tavattu. Nytkin tämän viimeisimmän kanssa kyllä on kiva jutella ja hyvin tuntuu synkkaavan, mutta kyllähän sen tietää, että ei tästä tule mitään. Ikävä kyllä. Uutta matoa koukkuun vai miten se meni.

P.S. Olen jo matkalla Turkuun...

 

[Vanha Len]

P.S. Olen jo matkalla Turkuun...

Pienenä lohdutuksena...mä olen muuttanut elämässäni noin 15 kertaa ja viimeksi unelmieni naisen kotiseudulle POIS TURUSTA! No...ainoastaan 67 kilometriä eli ei paha rasti.

Turussa käyn kuitenkin työtehtävissä viikoittain pari kertaa.

Muutato sä muuten Turkuun vai menetkö käymään?

 

[Palstalegenda]

Olen jo matkalla Turkuun...

Minun naiskokemusceeveeni sisältää tietysti ajanviettoa myös Turusta, sillä asuin sillä seudulla loppuvuodesta 1996 alkuvuoteen 1999. Maanpuolustusvelvoite siinä välissä toki katkaisi perehtymiseni Turkuun ja sen naisiinkin.

Turkulainen nainen on ulkomuodoltaan kaunis ja usein turkulaisen naisen etiketti on huolella suunniteltu. Korkkaamaan pääsee aika nopeasti, jos olet varma valinnastasi, ei korkkiruuvia tarvitse kauan piilotella. Korkit saattavat helposti aueta jopa itsestään, ole siis varovainen ja ole alati valmis toimintaan. Yleensä loppumaultaan kuitenkin notkeahko, vaikka alkumaku on kuivakkaan pistävä ja etäisen uteliaisuutta herättävä. Sopii paremmin juhlaan kuin arkeen. Usein on kuitenkin vaarana, että happanee vanhetessaan.

Haastava merkki siis. En antaisi suositusta aloittaa naismaailman valloitusta Turun seudulta, sillä siinä saattaa käydä tahtookirjoittaat ja sitten ei naurata. Sen jälkeen et maista makuja, vaan otat pullon, jossa on ok etiketti ja vedät sen ykkösellä alas ja lähdet kotiin kätesi suloisen katkerille jälkiliukkaille.

Ole siis varovainen.

 

[Lättfil]

Ei sitä ikinä niin paljoa kasva että kotihommat alkaisivat suuremmin kiinnostamaan.

Sulla on klassinen nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi. Meikäläisen empiirisen tutkimuksen mukaan saumat sille että lukioaikana aloitettu parisuhde lopulta kestää on noin 15% eli ei loppujen lopuksi ihan hirveät saumat. Nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi sisältää kaikkia kuvailemiasi epävarmuustekijöitä. Eihän se ikinä helppoa ole. Toisaalta, eipä se parisuhde ikinä helppoa ole, mutta kun sen rinnalla kulkee tietynlainen itsenäistymis- ja aikuistumisprosessi, on tilanne toki hämmentävä.

Samoja asioita sitä itsekin on joutunut parisuhteen aikana käymään läpi. Vaimon kanssa aloimme seurustelemaan aikanaan lukion ensimmäisellä luokalla. No, meidän tapauksessa kaikista ristiriidoista on päästy yli enemmän ja vähemmän kunniakkaasti, mutta aika pieni vähemmistö me ollaan, jos vertaa tosiaan tuohon tuttavapiiriin, joista miltei kaikki lukioaikoina seurustelun aloittaneet ovat eronneet ensimmäisen kymmenen vuoden sisään.

Mutta mulle aika ratkaiseva kohta oli se tilanne kun joskus tosissaan joutui miettimään sitä, voisinko kuvitella elämääni ilman vaimoani. Vastasin itselleni etten voi.

Näin se varmaan aika pitkälti on... Tässähän sitä nyt punnitaan ja mietitään, että pystyykö olla ilman sitä tiettyä. Vaikka tunteet vielä ovatkin sekaisin niin silti tuntuu väärältä, jos jonkun muun kanssa tulisi loppuelämänsä olemaan. Mutta varmaan toi kolme kuukautta ulkomailla kertoo ainakin sille hetkellä oikeat ajatukset. Itsehän olen myös muutenkin sellainen pohtija ja asioiden jauhaja, että tietyissä asioissa kasvamalla voi olla paremmat edellytykset, jos se mahdollisuus vielä joskus tulee, mutta sen näyttää vain aika...Ja tuosta,kun sanoit, että jouduit miettimään elämää ilman vaimoasi, niin mulla ei kuitenkaan kunnolla oo ennen tätä tullut semmosta kunnon mahdollisuutta, että olis saanut rauhassa miettiä...Ehkä sen sitten vaan juuri ajan kanssa huomaa.

 

[TQoFE]

Hän on asunut yksin jo kolmisen vuotta ja itte olen kirjoilla kotona ja sitte asuin siinä hänen kämpillä suuren osan ajasta. (...)

Suosittelisin, että asuisit nyt ainakin tovin ihan yksinäsi. Pitkällä tähtäimellä suhdetta on helpompi pitää yllä, jos kumpikin osapuoli on itsenäistynyt, eikä vain toinen.

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Kaikkein ihanimmat naisethan, eli BOL ja minä, asutaan Helsingissä ;)

 

[scholl]

Turkulainen nainen on ulkomuodoltaan kaunis ja usein turkulaisen naisen etiketti on huolella suunniteltu.

ja turkulainen mies hullu. Olin viime kesänä pari kertaa yhden mimmin kanssa siellä yöelämässä ja se oli aika hazardia. Vessoissa ne hakkaa koppien seiniä ja ovat muutenkin pukeutuneet erittäin luokattomasti. Ihan sama minne menee niin kaikkialla on sellainen kummallinen ilmapiiri ja meitä tuijotettiin. Ei pelkästään sen takia, että lämpimällä säällä scholl oli pukeutunut vaaleanpunaiseen paitaan ja nainen paljastavaan asuun, vaan siksi, että ne olivat erittäin katkeria otuksia ja silloin flaidis on lähellä. Ensimmäisellä kerralla otin keittoakin, mutta jossain vaiheessa halusin välillä ottaa jotain alkoholitonta niin joku juippi heti tiskillä yrittää alkaa haastamaan kommenteilla "kelles toi nyt on". Paras paikka Turussa on kyllä Blankon terde. Siihen osuu hyvin aurinko, OC Heinekenia on hanassa ja viereisessä pöydässä oli vielä saksalainen milf, jonka kanssa heitin läpyskää. Sen turkulaiset seuralaiset eivät osanneet saksaa (tähän kohtaan voi lisätä berlusconimaista tyytyväisyyttä).

 

[Vanha Len]

Clip

Ehkäpä et ole vain tottunut eurooppalaiseen menoon täällä kotimaassa. Mieti kuitenkin vielä sitä pinkkiä paitaa...