Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Naisasiat

  • 7 615 795
  • 26 646

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nyt sit saatiin tyttökaverin kanssa sovittua että jatketaan yhdessä oloa ja lupaan keskittyä enemmän häneen jne., mutta hän haluaisi kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa tuohon metsoherraan. .


Kaikillehan ei toki tällaisissa tapauksissa käy samalla lailla.

Mutta.. Itselläni vaimo halusi keskustella vähän samaan tapaan kesällä elämästämme. Ja ei kestänyt kuin pari minuuttia kun jo tiesin, että koeajolla oli jo käynyt.

Viikon jäähdyttelyn jälkeen, sovimme yrittävämme yhdessä mutta kokonaan en saanut häntä luopumaan niistä yhteyksistä, joissa hänen uuteen ukkoonsa oli yhteydessä. Kyseiseen herraan ei tietenkään pitänyt pitää yhteyttä.

No, ei sitä yrittämistä montaa viikkoa kestänyt kun rouva ilmoitti, että hän haluaa eron. Kuinkahan mahtoi olla yhteydenpidon laita?

Avioeron harkinta-aika siis käynnissä täällä, ja asunto melkoisen kolkko vielä pitkään.

Todella toivon, että sinulle ei käy samoin. On nimittäin koko lailla perseestä.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
On melko voimakasta leimata joku idiootiksi näillä tiedoilla. Ja tämä menee taas siihen yleistämisen kategoriaan, josta myös aikaisemmin kirjoitin.
Oletetaan tilanne, jossa toinen osapuoli alkaa hakkaamaan puolisoaan, "kun on niin hankalaa ja stressaa". Tuolla sinun logiikallahan tuokin pitäisi vain ymmärtää, vaikkei toki hyväksyisikään, niin ymmärtäisi kuitenkin. Asia on niin, että vain idiootit ihmishirviöt alkavat hakkailla sitä toista osapuolta, stressasi sitten kuinka paljon tahansa. Aivan samoin on tuossa tilanteessa, jossa nainen halveksii toisen lasta ja huorittelee. Siinä ylitetään rajat, joita ei saa fiksu ihminen ei ylitä koskaan, oli tilanne mikä tahansa.

Kuten todettua, juuri teidänlaistenne päänsilittelijoiden vuoksi iso osa parisuhteistanne muuttuu paskaksi. Kaikkea ei pidä, eikä saa hyväksyä.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Vaimo, kas siinäpä pulma.

Murjottaa kotona kaiket illat turpa kiinni, ei vastaa kysymyksiini tai mitään järjellistä keskustelua ei pysty käymään ilman huoranpenikka, huoranpanija, äpärä yms. kauniita sanoja. Kaikki keskustelu kääntyy omaan lapseeni, jonka olen saanut kauan ennen tutustumistamme ja vieläpä toisen naisen kanssa.

Töihin saan tekstiviestejä siitä miten paha olo hänellä on ja kaikki tietenkin mun syytä, tai ainakin syytöksillään saa minulle sellaisen olon, huoritteluja tietenkään unohtamatta.

...

Tähän voisi todeta hyvin yks'kantaan, että ammatti-ihmiset asialle, muu ei enää auta, jos on mitään haluja ja aikomuksia pitää tuosta liitosta kiinni. Toisaalta - näissä tapauksissa ei ole mitään muuta pakkoa hoitoon kuin oma motivaatio, joka tässä tapauksessa ei kuullosta mitenkään erityisen todennäköiseltä - ja tarkoitan tällä tuota toista, huonommin voivaa osapuolta.
Kokemuksestani tiedän, että joskus vain ero on se ainoa todellinen ratkaisu, kun panoksena on kuitenkin vielä oma ja ennen kaikkea oman lapsen terveys. Tässä asiassa olen pitkälti Käyttäjänimettömän linjoilla - otan osaa...
 

passenger

Jäsen
Oletetaan tilanne, jossa toinen osapuoli alkaa hakkaamaan puolisoaan, "kun on niin hankalaa ja stressaa". Tuolla sinun logiikallahan tuokin pitäisi vain ymmärtää, vaikkei toki hyväksyisikään, niin ymmärtäisi kuitenkin. Asia on niin, että vain idiootit ihmishirviöt alkavat hakkailla sitä toista osapuolta, stressasi sitten kuinka paljon tahansa. Aivan samoin on tuossa tilanteessa, jossa nainen halveksii toisen lasta ja huorittelee. Siinä ylitetään rajat, joita ei saa fiksu ihminen ei ylitä koskaan, oli tilanne mikä tahansa.

Kuten todettua, juuri teidänlaistenne päänsilittelijoiden vuoksi iso osa parisuhteistanne muuttuu paskaksi. Kaikkea ei pidä, eikä saa hyväksyä.

En hakenutkaan mitään logiikkaa tai näitä omista kokemuksista syntyviä ehdottomia "faktoja". Vaan nimenomaan sitä koitin tässä sanoa, että näin pienillä tiedoilla mitä täällä usein saa näistä ihmisten eri tasoisista ongelmista on hyvin kyseenalaista alkaa soveltamaan omia näkemyksiään faktoina joka asiaan, vaikka kuinka olisi jo vanhempi, kokenut ja viisas. Siis pois siitä yleistämisestä.

Fyysinen väkivalta on asia jota ei pidä missään nimessä hyväksyä. Siihenkin on olemassa terapiaa niin uhreille kuin myös väkivallan käyttäjälle. On tietysti omia asioitasi jos osaat heti määritellä jonkun idiootiksi, asioissa on usein kuitenkin monta puolta ja ihmisten käyttäymiseen syyt. Jos se, että tulee mietittyä asioita myös näin tekee minusta päänsilittelijän, niin olkoon sitten niin. Todellakaan kaikkea ei ihmisen pidä sietää, mutta hyvin usein tämä kärsimättömyys ja haluttomuus yrittää ymmärtää toista ihmistä tai vaikuttavia tekijöitä hänen käyttäytymiseensä tekee siitä suhteesta paskaa, tai yleensä lopettaa sen. Onhan se tietysti helppoa.
 

Kaarle6

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Eisbären Berlin
Pakkohan tässä nyt on avautua hetken kun on aivan ulapalla...

Auttakaa nyt meikäläistä jotenkin kun oon nähtävämmin aivan lätkässä yhteen mimmiin.

Kyseinen naishenkilö sattuu olemaan kaupassa töissä ja aina kun kyseinen neiti on kaupassa niin ei voi olla kuin hymyilemättä. Tai siis kun meinaa hymyilyttää niin paljon ei oikein kehtaa edes katsoa silmiin ettei viitsisi kaikille näyttää että onpa vaan niin mukavan ja ihanannäköinen mimmi.

Toi kauppa on vaan jotenkin niin vaikea tilanne, että siellä saisi juteltua. Tai, no nyt tuntuu etten saisi kerta kaikkiaan yhtään mitään fiksua suustani. Sitten kun olen kuitenkin vakioasiakas niin kaikki duunitekijät tuntee mut. Ja sitten että se neiti on yleensä aina kassalla niin juttelepa siinä sitten sen 20 sekunnin ajan. Olisi nyt edes joskus hyllyttämässä, mutta ei. Tai emmä tiedä mitenhän mä silloinkin saisin sanottua että olis mukava tutustua paremmin. Tai yhtään mitään.

Huoooh, kai mä vielä tästä pääsen etenemään, mut on se vaikeeta...
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Auttakaa nyt meikäläistä jotenkin kun oon nähtävämmin aivan lätkässä yhteen mimmiin.

No autetaan...haluutko poskihoidon...? Vitsi vitsi...:)

Kerro, että olet kusessa siihen. Kaupan kassalla voit tokaista "maksan nää ostokset sillä ehdolla, että tulet kanssani kahville/bisselle". Katso reaktio.

Tärkein tieto on se, että seurusteleeko kyseinen namu toisen tyypin kanssa. Flirttaile aina kun käyt asioimassa kyseisessä kaupassa. Heitä hauskaa ja vihjailevaa läppää mutta sellaista, joka on juuri sinua itseäsi. Jos setti ei pure muutaman viikon sisällä niin sano suoraan, että olet häneen aivan totaalisesi lääpällä ja et todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Kysy vielä onko hänellä ehdotuksia...jos yleensä kiinostaa.

Näin olet ainakin tuonut alussa kiinnostuksesi esille ja sitten räjäyttänyt pankin. Mitä hävittävää sulla olisi?
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
näin pienillä tiedoilla mitä täällä usein saa näistä ihmisten eri tasoisista ongelmista on hyvin kyseenalaista alkaa soveltamaan omia näkemyksiään faktoina joka asiaan, vaikka kuinka olisi jo vanhempi, kokenut ja viisas. Siis pois siitä yleistämisestä.
Jos joku vaikka hakkaa puolisoaan, niin se "pieni tieto" kyllä riittää minulle ja on jo tarpeeksi, oli syy siihen sitten ihan mikä tahansa. Miten niin emme tiedä!? Juurihan tuo kertoi täällä millaista tekstiä vaimonsa latelee. Jos ja kun tuollaista tekstiä tulee, niin minun mielestä ei pidä yhtään sekuntia miettiä enää, että alkaako sellaisen kanssa enää parisuhdetta ylläpitämään. Oli siellä taustalla ihan mitä tahansa, niin jo tuo "pieni tieto" riittää kyllä todella hyvin. Siinä ei auta mikään puoli enää jos vaikka toinen hakkaa puolisoaan, tai vihaa toisen lasta ja huorittelee. Ihmettelen, että löytyy ihmisiä, jotka tuonkin jälkeen haluavat olla sellaisen kanssa yhdessä. Eläkää ja huomatkaa, että maailmassa on kivojakin ihmisiä, eivät huorittele tai hakkaa.

On olemassa terapiaa kaikille mutta joku roti se saa olla siinäkin mitä on valmis sietämään. Kuulostaa siltä, että olet ollut helvetin vaikeiden ihmisten kanssa parisuhteissa, kun olet valmis hyväksymään kaikenlaista paskaa niskaasi satelevan. Ei elämä mitään ruusuilla tanssia ole, välillä on piikkejä poluilla, mutta sitä olen tässä sanonut, että jotkut rajat on, ja jos ne ylittää, niin heippa vain ja hauskaa loppuelämää. Jonkun terapeutin tai hoitolaitoksen yhteystiedot voi lähtiessään antaa ja toivottaa jaksamisia.
Jos se, että tulee mietittyä asioita myös näin tekee minusta päänsilittelijän, niin olkoon sitten niin.
Ei se, ettei hyväksy ihan mitä tahansa käytöstä tarkoita, ettenkö näitä asioita olisi miettinyt. Kyllä minä tiedän, että moniin käytöshäiriöihin on syynsä, minulla on vain rajat menevät siinä, etten ala sellaista huorittelijaa tai hakkaajaa sietää sekuntiakaan. Maailmassa on terveempiäkin ihmisiä, vailla noin pahoja ongelmia, olen mieluummin sellaisen ihmisen kanssa yhdessä. Ja näköjään löytyy niitä, jotka ovat valmiita sietämään niitä ihmishirviöitä ja idiootteja, traumojensa elinkautisvankeja.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tai sitten, ihan vain vaihtoehtoisena ajatuksena miten olisi korun, käteisen, ehkä mukin ja halaavan sydäntyynyn lähettäminen. Niin ja kortti kanssa. Sekä stalkata naisen osoite selville facebookin kautta.

Joo, Kaarle6, lähetä sille kotiin rahaa kirjekuoressa. Pitäis olla varma tapa.

Hah...jätkälle on selkeesi jäänyt Jomppa Koo-moodi päälle. Saakelin agentti...
 

Kaarle6

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Eisbären Berlin
Tärkein tieto on se, että seurusteleeko kyseinen namu toisen tyypin kanssa. Flirttaile aina kun käyt asioimassa kyseisessä kaupassa. Heitä hauskaa ja vihjailevaa läppää mutta sellaista, joka on juuri sinua itseäsi. Jos setti ei pure muutaman viikon sisällä niin sano suoraan, että olet häneen aivan totaalisesi lääpällä ja et todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Kysy vielä onko hänellä ehdotuksia...jos yleensä kiinostaa.

Näin olet ainakin tuonut alussa kiinnostuksesi esille ja sitten räjäyttänyt pankin. Mitä hävittävää sulla olisi?

No, meillä on yksi yhteinen kaveri joka tuli ilmi tuossa parisen viikkoa sitten. Ja mikä nyt vielä tässä on hyvää, että kait sekin on jostakin kiinnostunut minussa, koska hän kysyi minulta, että mistä tunnen mun kaverin?

Ja joo, kaverin kaverilta kyselty ja kuulemma sinkku on. Mutta toi kauppa on vähän paikkana tollanen, että sit jos tulee rukkaset niin helvetin nihkeetä siellä on sitten käydä. Niin, no nyt vaan pitäis olla itseluottamusta, mut mulla on vaan sellanen fiilis että mua luetaan kuin avointa kirjaa. Tai tuntuu että sen mimmin kollegatkin taitaa jo tietää. Emmä tiedä, saatana kun voi olla joskus vaikeita nää naisasiat... =)
 

Jookoskookos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo Blues, Colorado Avalanche, Joe Sakic #19
Ihan näin OT:na että tuliko sille Jomppa Koon jutulle ikinä minkäänlaista päätöstä, kun en itse millään satu muistamaan?
Ihan asiaan, naista ei ole, mutta kyllähän sitä yhtä piiritetään tiukasti, ilman tulosta tietysti.
 

wilco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK,LiPu
Mun mielestä sellainen hyllyjen välissä väijyminen voisi olla aika hyvä alku. Sitten seuraavassa vaiheessa voisi tosiaan jättää vaikka siihen kassalle rahaa kirjekuoressa.

Voisi myös ajatella etsivänsä sopivia hempeitä englanninkielisiä lauluja ja suomentaa niistä sanat, joita sitten jättää runoina niitten rahojen kanssa.

Kannattaa kysyä sitten vinkkejä, kun mulla olisi yksi valmiina.

Että silleen...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ihan näin OT:na että tuliko sille Jomppa Koon jutulle ikinä minkäänlaista päätöstä, kun en itse millään satu muistamaan?

Taisi Jomppa saada kirjoituskiellon Vapaan keskustelun puolelle ennen jutun päättymistä. Joku/jotkut lienevät tietoisia kuinka "romanssi" päättyi vai jatkuuko se edelleen. Toivottavasti Jomppa ei kuitenkaan sitä femmaa kuoressa lähettänyt neitokaiselle...

vlad.
 

passenger

Jäsen
Jos joku vaikka hakkaa puolisoaan, niin se "pieni tieto" kyllä riittää minulle ja on jo tarpeeksi, oli syy siihen sitten ihan mikä tahansa. Miten niin emme tiedä!? Juurihan tuo kertoi täällä millaista tekstiä vaimonsa latelee. Jos ja kun tuollaista tekstiä tulee, niin minun mielestä ei pidä yhtään sekuntia miettiä enää, että alkaako sellaisen kanssa enää parisuhdetta ylläpitämään. Oli siellä taustalla ihan mitä tahansa, niin jo tuo "pieni tieto" riittää kyllä todella hyvin. Siinä ei auta mikään puoli enää jos vaikka toinen hakkaa puolisoaan, tai vihaa toisen lasta ja huorittelee. Ihmettelen, että löytyy ihmisiä, jotka tuonkin jälkeen haluavat olla sellaisen kanssa yhdessä. Eläkää ja huomatkaa, että maailmassa on kivojakin ihmisiä, eivät huorittele tai hakkaa.

On olemassa terapiaa kaikille mutta joku roti se saa olla siinäkin mitä on valmis sietämään. Kuulostaa siltä, että olet ollut helvetin vaikeiden ihmisten kanssa parisuhteissa, kun olet valmis hyväksymään kaikenlaista paskaa niskaasi satelevan. Ei elämä mitään ruusuilla tanssia ole, välillä on piikkejä poluilla, mutta sitä olen tässä sanonut, että jotkut rajat on, ja jos ne ylittää, niin heippa vain ja hauskaa loppuelämää. Jonkun terapeutin tai hoitolaitoksen yhteystiedot voi lähtiessään antaa ja toivottaa jaksamisia.

Ei se, ettei hyväksy ihan mitä tahansa käytöstä tarkoita, ettenkö näitä asioita olisi miettinyt. Kyllä minä tiedän, että moniin käytöshäiriöihin on syynsä, minulla on vain rajat menevät siinä, etten ala sellaista huorittelijaa tai hakkaajaa sietää sekuntiakaan. Maailmassa on terveempiäkin ihmisiä, vailla noin pahoja ongelmia, olen mieluummin sellaisen ihmisen kanssa yhdessä. Ja näköjään löytyy niitä, jotka ovat valmiita sietämään niitä ihmishirviöitä ja idiootteja, traumojensa elinkautisvankeja.

Ymmärrät nyt minut ehkä väärin, en todellakaan tarkoittanut, että näitä asioita pitäisi sietää, väkivaltaa etenkään. Ja että rajat pitää olla mitä sietää ja mitä ei. Tässä on nyt vain lähinnä näkemysero siitä että en koe ihmisiä ongelmineen olevan aina traumojensa elinkautisvankeja.

Minulla ei ole parisuhteissani ollut ihmishirviöitä, väkivaltaa, päihteitä tai edes sitä huorittelua. En vain osaa ajatella näiden ongelmien tekevän ihmisestä alempiarvoista, itselleni tai kenellekään muullekaan kelpaamatonta. Varsinkaan jos ongelmat ovat oikeasti ratkaistavissa. Syvät tunteet toista ihmistä kohtaan usein vaikeuttavat monelle sitä lähtemistä ja jos ongelmat saadaan vielä yhdessä ja/tai ulkopuolisella avulla kuntoon saattaa se vahvistaa ja parantaa suhdetta. Ja korostan nyt vielä tähän loppuun ettei väkivaltaa, henkistä tai fyysistä pidä suhteessa sietää, vaan tarkoitin ongelmia yleisellä tasolla juuri näitä "piikkejä polulla". Myös niitä vakavempiakin.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Auttakaa nyt meikäläistä jotenkin kun oon nähtävämmin aivan lätkässä yhteen mimmiin.

Kyseinen naishenkilö sattuu olemaan kaupassa töissä ja aina kun kyseinen neiti on kaupassa niin ei voi olla kuin hymyilemättä. Tai siis kun meinaa hymyilyttää niin paljon ei oikein kehtaa edes katsoa silmiin ettei viitsisi kaikille näyttää että onpa vaan niin mukavan ja ihanannäköinen mimmi.

Toi kauppa on vaan jotenkin niin vaikea tilanne, että siellä saisi juteltua. Tai, no nyt tuntuu etten saisi kerta kaikkiaan yhtään mitään fiksua suustani. Sitten kun olen kuitenkin vakioasiakas niin kaikki duunitekijät tuntee mut. Ja sitten että se neiti on yleensä aina kassalla niin juttelepa siinä sitten sen 20 sekunnin ajan. Olisi nyt edes joskus hyllyttämässä, mutta ei. Tai emmä tiedä mitenhän mä silloinkin saisin sanottua että olis mukava tutustua paremmin. Tai yhtään mitään.

Huoooh, kai mä vielä tästä pääsen etenemään, mut on se vaikeeta...

Voi vitsi... ollapa vielä nuori...
Komppaan Vanha Leniä - ei muuta kuin härkää sarvesta eli teet mimmille selväksi - tosin sopivan hienovaraisesti - että se on saanut sun sydämes roihuun ja siitäpähän saat sitten ansaittua vastakaikua - tavalla tai toisella.
And so what, jos tyllerö ei sinusta huolikaan, eipähän tarvitse enää kuitenkaan kärvistellä missään hyllyjen välissä kuolaamassa eikä kulkea kassalla silmät santaalien remeleissä - ja "katteuksissa ne toisetki vaa puhhuu, ku eioo yhtä kommeita" eli näissä asioissa ei auta miettiä toisten ajatuksia vaan ihan niitä omia - pätee kyllä muillekin elämänaloille.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Minulla ei ole parisuhteissani ollut ihmishirviöitä, väkivaltaa, päihteitä tai edes sitä huorittelua. En vain osaa ajatella näiden ongelmien tekevän ihmisestä alempiarvoista, itselleni tai kenellekään muullekaan kelpaamatonta. Varsinkaan jos ongelmat ovat oikeasti ratkaistavissa. Syvät tunteet toista ihmistä kohtaan usein vaikeuttavat monelle sitä lähtemistä ja jos ongelmat saadaan vielä yhdessä ja/tai ulkopuolisella avulla kuntoon saattaa se vahvistaa ja parantaa suhdetta.

Kysehän ei ole siitä, että ongelmat tekisivät jostakin alempiarvoisen tai kelpaamattoman, vaan siitä, että joskus tai itseasiassa aika useinkin näissä asioissa kannattaa ajatella, mikä on itselle parasta. Kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi päihde- tai mt-ongelmaisen tai väkivaltaisen ihmisen kanssa seurustelu on helvettiä ja hajottaa sisältä. Jos sellaiseen suhteeseen jää pitkäksi aikaa, lopputulos voi olla jopa se, että toinen osapuoli kuntoutuu terapian tai jonkin avulla, mutta itse löytää itsensä muserrettuna ja säpäilenä itkemässä lattialla.

Itseään pitää osata varjella sen verran, ettei tieten tahtoen lähde omaa psyykettään hajottamaan tai riskeeraamaan terveyttään, kenties jopa henkeään. Siitä ei ole mitään apua kenellekään. Ongelmaiset hoitakoon ensin ongelmansa, ja vasta sitten ryhtyköön katselemaan parisuhdetta.

Tämä siis kun puhutaan suurista ongelmista, kuten päihde- ja (osa) mt-ongelmista, väkivaltaisuus ym. ja ylipäätään kaikki, mikä aiheuttaa pelkoa kumppania kohtaan sekä esimerkiksi Veijarin kuvailema käytös lasta kohtaan.

Siinä on aivan helvetin iso ero, uhkaileeko ja huoritteleeko aikuista, vai vetääkö lapsen mukaan. Suhde on lopetettava välittömästi, jos kumppani muodostaa pienenkään fyysisen uhan lapselle. Ja näin sanon jopa minä, joka en liiemmin kakaroista pidä.
 

passenger

Jäsen
Kysehän ei ole siitä, että ongelmat tekisivät jostakin alempiarvoisen tai kelpaamattoman, vaan siitä, että joskus tai itseasiassa aika useinkin näissä asioissa kannattaa ajatella, mikä on itselle parasta. Kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi päihde- tai mt-ongelmaisen tai väkivaltaisen ihmisen kanssa seurustelu on helvettiä ja hajottaa sisältä. Jos sellaiseen suhteeseen jää pitkäksi aikaa, lopputulos voi olla jopa se, että toinen osapuoli kuntoutuu terapian tai jonkin avulla, mutta itse löytää itsensä muserrettuna ja säpäilenä itkemässä lattialla.

Itseään pitää osata varjella sen verran, ettei tieten tahtoen lähde omaa psyykettään hajottamaan tai riskeeraamaan terveyttään, kenties jopa henkeään. Siitä ei ole mitään apua kenellekään. Ongelmaiset hoitakoon ensin ongelmansa, ja vasta sitten ryhtyköön katselemaan parisuhdetta.

Tämä siis kun puhutaan suurista ongelmista, kuten päihde- ja (osa) mt-ongelmista, väkivaltaisuus ym. ja ylipäätään kaikki, mikä aiheuttaa pelkoa kumppania kohtaan sekä esimerkiksi Veijarin kuvailema käytös lasta kohtaan.

Siinä on aivan helvetin iso ero, uhkaileeko ja huoritteleeko aikuista, vai vetääkö lapsen mukaan. Suhde on lopetettava välittömästi, jos kumppani muodostaa pienenkään fyysisen uhan lapselle. Ja näin sanon jopa minä, joka en liiemmin kakaroista pidä.

Eikä, kun kaiken voi korjata ja kannattaa rikkoa itsensä.
Antaa olla, en osaa kirjoittaa ilmeisesti mitä tarkoitan.
 

Veijari

Jäsen
Taidan seuraavaksi ehdottaa vaimolle jotain henkilö- tai parisuhdeterapiaa. Pohjimmiltaan vaimoni on hyvä ihminen, ei todellakaan mikään hirviö vaikka siltä ehkä ulospäin kuulostaa, joten ensimmäisenä en haluaisi avioerosta puhua - se on ehkä liiankin helppo ratkaisu. Haluan ainakin uskoa että on muitakin keinoja ratkaista ongelmamme mutta asia ei ole pelkästään minun käsissäni. Kun tämä lapsettomuus tuli meille arkipäiväiseksi niin sen jälkeen on selvästi, miten sen sanoisi, hänen elämän ilonsa kadonnut ja viha tullut esille jonka nyt kohdistaa minuun ja poikaani.

Kalliit hedelmöityshoidot on jo käyty läpi ilman tuloksia. Mitään lapsettomuuteen johtavaa syytä ei ole lääkäreiltä saatu joten edelleen on tavallaan mahdollisuus saada lapsi mutta se alkaa kuitenkin olla hyvin epätodennäköistä monen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Edelleen jokaisten kuukautisten alkaessa tulee se sama pettymys vaikka kuinka epätodennäköisenä raskaaksi tulemista ajattelee. Tästä lapsettomuudesta vaimoni sanoo että se ei ole meidän ongelma vaan yksin hänen - hassua sillä yhdessähän sitä on yritetty, mutta näin hän asiaa ajattelee.

Itse en osaa suuresti surra tätä lapsettomuutta koska pyrin ajattelemaan tästäkin ongelmasta positiivisia puolia, kuten sittenpähän on vähemmän lapsenhoito yms ongelmia, voidaan koska tahansa lähteä vaikka maailman ympäri matkalle lasten hoitoa ajattelematta jne. Vaimo taasen näkee lapsettomuuden pelkkänä ongelmana ja kyllähän minä sen tavallaan ymmärränkin. Naiselle varmasti kova kolaus ajatella että koskaan et ehkä voi omaa lasta saada.

Vaimoni vihan kohdistamista lapseeni en senkään vuoksi ymmärrä että olen nähnyt poikaani viimeksi varmaan kolme vuotta sitten ja vaimoni on nähnyt hänet yhteensä ehkä kahdesti. Poikani on viime vuodet ollut siinä iässä että kaverit ja oma perhe tuntuvat tärkeämmiltä kuin biologisen isänsä tapaaminen. Aivan viime kuukausina tosin on taas alkanut puhumaan siitä josko tulisi viikonlopuksi kylään. Jutellaan siis melko usein puhelimessa kuitenkin tai lähetellään tekstiviestejä. Poikani asuu vielä melko kaukana minusta joten viikonlopun tapaamisesta puoli vuorokautta menee pelkästään autossa istumiseen. Yhtenä suurena ongelmana vaimoni pitää elatusmaksua jolle minä taas en voi mitään kun se on ikävä kyllä lakisääteinen juttu. Huoran äpärä vie kuulemma kaikki rahamme ja vielä tulee perimään hänenkin omaisuutensa jos omaa lasta ei koskaan saa. Näinhän ei asia oikeasti ole. Toki rintaperillisenä perii ainakin osan minun omaisuuttani mutta avioehdolla ja testamentilla vaimo pystyisi suojaamaan oman ja vanhempiensa omaisuutta. Tämäkin tuntuu kuulemma mahdottomalta kun se äpärä vaikuttaa jo siihenkin että hänen vanhempiensa pitää alkaa jotain testamenttia tekemään.

Uskomatonta miten kaikki ongelmat tuntuu juontavan tähän minun lapseeni ja välillä tuntuu että se on jopa suurempi ongelma kuin oma lapsettomuutemme. Pienessä päässä asioita kun joutuu pyörittelemään, niin kai niistä ongelmista kasautuu suurempia kuin oikeasti ovat. Ehkä joku kallonkutistaja tai muu ulkopuolinen pystyisi hänen päähänsä takomaan "järkeä". Minun puhuminen kun ei auta sillä kaikki ajatukseni torjutaan huoranpenikkajutuilla ja automaattisesti jos puolustan ajatuksiani niin olen hänen mielestään puolustamassa äpärää ja sen huoraäitiä.

En ole kuitenkaan vaipunut epätoivoon, vielä.
 

Berrie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Ilves
Veijarilla on aikasta hankala tilanne. Ulkopuolisen on helppo jeesustella kuten Käyttäjänimetön. Ei muuta ku akka kiertoon, selvittäköön omat ongelmansa... Noinko tehdään ihmiselle josta todella välitetään?

Tuo lapsettomuus ja sen käsittely on aivan kuten kaikki muukin yksilöllistä. Joillekin se on todella iso juttu ja toisille pienempi. Ilmeiseltä näyttää että tässä tapauksessa tarvitaan ulkopuolista apua. Eikö noiden hedelmöityshoitojen yhteydessä ole osoitettu mahdollista tahoa johon ottaa yhteyttä? Itse pitäisin aika ilmiselvänä että tuolla olisi ainakin jonkinlaista ohjausta kallonkutistajalle jos ei tärppää hoidoista huolimatta. Monella on kuitenkin varmasti aikamoisia odotuksia hoitojen suhteen ja pettymys lienee valtaisa.

Ei tuo solmu varmaankaan teidän keskinäisellä keskustelulla avaudu ellei rouvan pysty pääsemään pettymyksestään yksin yli. Tokihan tuota voi yrittää keskustelemalla keskenään, uskoisin että paha virhehän tuossa olisi lähteä vähättelemään ongelmaa että "eihän tuo nyt niin iso juttu ole". En toki sano että olisit näin tehnyt, mutta lähinnä evästykseksi. Tuohon ehkä lopulta pyritään, mutta suorilla ei kannata tuohon varmaan lähteä. Positiivisuuden kautta kuten itsekin asian näet. Mutta vaikka teillä tärppäisikin lapsen suhteen jossain vaiheessa, tämä ongelma kannattaa huolella puhua läpi vaikka nainen tajuaisikin itse virheensä, ettei tuo tule myöhemmin esiin.

Pakko vielä sanoa etten mikään ammattilainen ole, mutta hankaliin tilanteisiin olen joskus itsekin joutunut, mutta pohtimisella ja puhumisella ollaan selvitty.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Veijari on kyllä niin pihalla, kun sietää tuollaista käytöstä, että sanattomaksi vetää... Niin kyllä, sietää, kun ei ole eronnut. Tuollaista naista ei pidä sietää kahta sekuntia. Mutta sehän tästä maailmasta pahemman paikan tekee, kun löytyy ihmisiä, jotka antavat tuollaisen käytöksen tavallaan anteeksi.
Aika erikoinen asenne sulla, että omasta aviopuolisosta pitäisi oitis erota ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.

Veijarin tilanne on kieltämättä vaikea, sillä ei tuolla tavalla, millä hänen vaimonsa käyttäytyy, saa käyttäytyä. Vaimolle taitaa olla vaikea paikka se, että miehellä on jo lapsi ja mies sekä lapsen äiti ovat todistaneet tällä lapsella hedelmällisyytensä (kelvollisuutensa) ja hän on tästä todella katkera. Tätä katkeruutta hän sitten purkaa ainoalle mahdolliselle, jolle siitä voi avautua. Pitkää pinnaa tuo vaatii, sillä vaimo tarvitsisi terapiaa pahaan oloonsa. Hänen pitäisi vaan haluta sitä itse. Ehkä voisitte mennä yhdessä perheterapiaan (tai miksi niitä nyt kutsutaan)?

Mutta ymmärrän vaimoakin, sillä lapsettomuus voi olla naiselle valtava ongelma. Pettymyksiä tulee kuukaudesta toiseen aina suurempana ja suurempana eivätkä kavereiden vauvat helpota tilannetta. Joillekin biologisen lapsen saaminen voi olla sen luokan tarve, että se sysää järkevänkin ihmisen raiteiltaan. Toivon sinulle, Veijari jaksamista vaimosi ongelman kanssa. Kunpa jaksaisit edelleen rakastaa häntä ja auttaa häntä ja todella toivon hänen hyväksyvän avuntarjouksesi. Tuli paha mieli teidän molempien puolesta lukiessani kirjoituksiasi.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
...

Vaimoni vihan kohdistamista lapseeni en senkään vuoksi ymmärrä että olen nähnyt poikaani viimeksi varmaan kolme vuotta sitten ja vaimoni on nähnyt hänet yhteensä ehkä kahdesti. Poikani on viime vuodet ollut siinä iässä että kaverit ja oma perhe tuntuvat tärkeämmiltä kuin biologisen isänsä tapaaminen. Aivan viime kuukausina tosin on taas alkanut puhumaan siitä josko tulisi viikonlopuksi kylään. Jutellaan siis melko usein puhelimessa kuitenkin tai lähetellään tekstiviestejä. Poikani asuu vielä melko kaukana minusta joten viikonlopun tapaamisesta puoli vuorokautta menee pelkästään autossa istumiseen. Yhtenä suurena ongelmana vaimoni pitää elatusmaksua jolle minä taas en voi mitään kun se on ikävä kyllä lakisääteinen juttu. Huoran äpärä vie kuulemma kaikki rahamme ja vielä tulee perimään hänenkin omaisuutensa jos omaa lasta ei koskaan saa. Näinhän ei asia oikeasti ole. Toki rintaperillisenä perii ainakin osan minun omaisuuttani mutta avioehdolla ja testamentilla vaimo pystyisi suojaamaan oman ja vanhempiensa omaisuutta. Tämäkin tuntuu kuulemma mahdottomalta kun se äpärä vaikuttaa jo siihenkin että hänen vanhempiensa pitää alkaa jotain testamenttia tekemään.

Uskomatonta miten kaikki ongelmat tuntuu juontavan tähän minun lapseeni ja välillä tuntuu että se on jopa suurempi ongelma kuin oma lapsettomuutemme. Pienessä päässä asioita kun joutuu pyörittelemään, niin kai niistä ongelmista kasautuu suurempia kuin oikeasti ovat. Ehkä joku kallonkutistaja tai muu ulkopuolinen pystyisi hänen päähänsä takomaan "järkeä". Minun puhuminen kun ei auta sillä kaikki ajatukseni torjutaan huoranpenikkajutuilla ja automaattisesti jos puolustan ajatuksiani niin olen hänen mielestään puolustamassa äpärää ja sen huoraäitiä.

En ole kuitenkaan vaipunut epätoivoon, vielä.

Yks' juttu!
Miten luulisit käyvän, jos vaimosi tulisi raskaaksi ja synnyttäisi teille lapsen - olisiko kaikki silloin kenties OK? Miten luulisit hänen sen jälkeen suhtautuvan elämään ja esim. vaikka tähän poikaasi - kaikki kenties OK?
Sorry tämä kärjistäminen, mutta nyt ei liene yksin kysymys hänen lapsettomuudestaan ja sinun poikasi olemassaolosta vaan pikkuisen syvemmällä piilevästä ongelmasta, jonka tämä tilanne on laukaissut.

Tuollaiset traumat kuin vaimollasi eivät ole rationaalisen ajattelun tuloksia eikä niitä siten (rationaalisesti) kannata edes yrittää ymmärtää. Terapia, ensisijaisesti yksilö-, ehkä pariterapiakin, ovat askel siihen suuntaan, millä voi oikeasti olla merkitystä hänen selviämiselleen, mutta sinun on yksin turha yrittää ymmärtää ja auttaa häntä - toki voit luonnollisesti tukea vaimoasi henkisesti parhaan kykysi mukaan. Mutta - kuten Azulkin vihjasi, siinä tukemisessakin ovat omat riskinsä eli pidä itsestäsi, tavallisen arjen jaksamisestasi, hyvää huolta harrastusten, yms. muodossa - lycka till!
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Mun mielestä sellainen hyllyjen välissä väijyminen voisi olla aika hyvä alku. Sitten seuraavassa vaiheessa voisi tosiaan jättää vaikka siihen kassalle rahaa kirjekuoressa.

Väijyt siellä hyllyjen välissä kommandopipo päässä ja neidin tullessa kohdille kamppaat sen ja viet rahat.
Lompakon voit jättää kirjekuoressa kassalle ja seuraavalla kerralla pyydät daamin kahville. Tämä setti tulee halvaksi, sillä itse ei tarvitse maksaa mitään.

Good luck! ;o)
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Aika erikoinen asenne sulla, että omasta aviopuolisosta pitäisi oitis erota ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.
Tartun Alamummon typerään provoon.

Onko kyseessä ensimmäinen vastoinkäyminen? Onko tilanne jatkunut jo pidempäänkin eikä siis heti olla eroamassa? Alamummo osannee vastata näihin.

Parisuhteissa on asioita, jotka voi antaa anteeksi. Niitä on paljonkin, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ja tuo Veijarin vaimon käytös on aivan kirkkaasti siinä sarjassa, jollaista en sietäisi vuotta, en kuukautta, en viikkoa, en sekuntiakaan. Niin, että vastoinkäymisiä todellakin siedetään, mutta joku roti se siinäkin on mitä voi katsoa yhtään pitempään.

Olen kyllä saanut jälkeenpäin kuulla joiltakin naisilta mm. seuraavaa: "Ahdistuin sun kanssa olemisesta, kun olit niin kiltti, järkevä, etkä lähtenyt mukaan mun hulluuskohtauksiin, jolloin tiesin jo sillä hetkellä, että olen mieletön ja epäreilu". Ja eräs sanoi: "En kestä tätä morkkista mikä mulle tulee, kun oon niin epäreilu sua kohtaan ja itse olet silti kiltti, lämminsydäminen ja reilu". Ja muuan entinen (ensimmäinen sellainen) avokki sattui kerran samaan junaan pari vuotta suhteemme päättymisen jälkeen, oli jo uudessa avoliitossakin, ja totesi: "En kyllä tajua miksi olin sulle niin hirveä, kun et oikeastaan tehnyt mitään kauheaa". Tarkoitukseni nämä esimerkit sanomalla ei ole itsensä kehuminen, ei kiinnosta lainkaan sellainen, vaan se, että kaikenlaiseen parisuhdepaskaan sitä provosoidaan mukaan mutta kyllä se provoileva osapuoli näemmä ennemmin tai myöhemmin näkee, että kuka se mielettömyyksiin sortuu.

Enkä siis Veijarinkin vaimo joskus saattaa tajuta sekopäisyytensä mutta itse en silti sellaisen naisen kanssa olisi enää hetkeäkään. Mutta kukin vetää omat rajansa. Kannattaisi varmaan kuitenkin joku takaraja tuolle touhulle asettaa.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kalliit hedelmöityshoidot on jo käyty läpi ilman tuloksia. Mitään lapsettomuuteen johtavaa syytä ei ole lääkäreiltä saatu joten edelleen on tavallaan mahdollisuus saada lapsi mutta se alkaa kuitenkin olla hyvin epätodennäköistä monen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Edelleen jokaisten kuukautisten alkaessa tulee se sama pettymys vaikka kuinka epätodennäköisenä raskaaksi tulemista ajattelee. Tästä lapsettomuudesta vaimoni sanoo että se ei ole meidän ongelma vaan yksin hänen - hassua sillä yhdessähän sitä on yritetty, mutta näin hän asiaa ajattelee.

Kuten Alamummo tuossa jo kirjoittikin voi lapsettomuudesta tulla sen luokan 'mörkö', että siitä ei välttämättä ilman ammattiapua selviydy. Adoptio voisi olla yksi ratkaisu, mutta se tietenkin edellyttäisi häneltä 'vakaampaa käytöstä' ja sinulta sitä, että uskot yhteiseen tulevaisuuteenne. Adoption valmistelussa taitaa olla pakko käydä jonkin sortin arviointi läpi.

Vaimosi hakee syyllistä pahaan oloonsa itsensä ulkopuolelta, koska ei uskalla myöntää olevansa katkera siitä, että sinulla on lapsi. Sehän on 'lapsellista' eikä niin saa aikuinen käyttäytyä... Jos hän kohtaisi nämä tunteet ja myöntäisi ne itselleen, niistä voisi myös päästä eroon, kun ne eivät enää kummittelisi 'mörkönä'. Veikkaan, että osa pahaa oloa on myös pelko siitä, että sinä jätät hänet, koska hän on 'epäonnistunut'. Joskus hylätyksi tulemisen pelko jopa oireilee niin, että hylkää ennen kuin itse tulee hylätyksi.

Mutta sinä sitten: jaksatko sinä tätä tilannetta? Jaksatko kuunnella syyllistämistä vaikka tietäisitkin, että olet 'syytön'? Mieti, mitä elämäsi on vuoden päästä. Tai viiden vuoden päästä.

Voimia!
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Adoptioprosessi on kyllä sen luokan myllytys, että siihen ei kannata lähteä ilman ehdottomuutta varmuutta siitä, että haluaa adoptoida lapsen. Kollegani odotti miehensä kanssa kolme vuotta ja kävi läpi lukemattomia selvityksiä, tapaamisia, tupatarkastuksia jne ennen kuin vihdoin tuli tieto lapsesta. Kyllä niiden juttujen kuuleminen kosketti.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Taidan seuraavaksi ehdottaa vaimolle jotain henkilö- tai parisuhdeterapiaa. Pohjimmiltaan vaimoni on hyvä ihminen, ei todellakaan mikään hirviö vaikka siltä ehkä ulospäin kuulostaa, joten ensimmäisenä en haluaisi avioerosta puhua - se on ehkä liiankin helppo ratkaisu. Haluan ainakin uskoa että on muitakin keinoja ratkaista ongelmamme mutta asia ei ole pelkästään minun käsissäni. Kun tämä lapsettomuus tuli meille arkipäiväiseksi niin sen jälkeen on selvästi, miten sen sanoisi, hänen elämän ilonsa kadonnut ja viha tullut esille jonka nyt kohdistaa minuun ja poikaani...

Naiselle lapsen saaminen on yksi elämän perusteita ja ilman tätä kykyä nainen saattaa tuntea itsensä vaillinaiseksi, turhaksi, epäonnistuneeksi jne. Kun ihminen velloo tällaisten tunteiden kanssa, on hänen reaktionsa aika ymmärrettäviä. Hän projisoi tuskansa siihen minkä menettää eli lapseen. Tuskin hän todella vihaa sinun poikaasi vaan hän vihaa itseään, kun ei voi saada lasta.

Ulkopuolinen apu on tässä kohtaa ehdoton, itse tuskin pystytte avaamaan solmujanne. Sen edellytyksenä on molempien avoin suhtautuminen ja sitoutuminen terapiaan, ainoastaan rehellisyydellä tulee tuloksia.

Jos vaimosi ei halua apua ja kieltäytyy yhteistoiminnasta, lähde suhteesta pois, ketään ei voi auttaa väkisin. Tällöin sinun ei tarvitse jäädä katkeraan parisuhteeseen pilaamaan elämääsi, se ei hyödytä ketään, varsinkaan poikaasi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös