Naisasiat

[Seesam]

No nyt on taas ruvennut naiset kiinnostamaan ehkä ihan parisuhdetasollakin. Sopivaa ei vaan meinaa löytyä. Enkä minä tee sitä virhettä enää, että lähden hieman katselemaan vain. Haluankin sellaisen naisen, jonka kanssa heti alkuun on tunne "tässä se nyt on".

Jos tuo on asenteesi niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä et tule löytämään mieluistasi naista pitkään, pitkään aikaan. Itse olen sitä mieltä, että on lähes täysin mahdotonta kokea hollywoodmaista ''tässä se nyt on''-kokemusta sillä on täysin mahdotonta tuntea ihmistä yhden tapaamisen jälkeen. Tämän sijaan kannattaa tutustua ihmiseen kuin ihmiseen ilman minkään sortin tuomitsemista, ellei tämä vastapuoli ole sitä tekosillaan ansainnut.

Itse olen myös huomannut, että jos lähtee ''etsin vakavaa seurustelusuhdetta''-asenteella niin yleensä aloittaa seurustelun aivan väärän henkilön kanssa pelkästään seurustelun takia. Minä olen pyrkinyt siihen, että en tarvitse ketään pelkän tarpeen takia, vaan ihmisen takia. Toikin oli vähän väärin muotoiltu, eli siis pyrin olemaan niin sinut itseni kanssa etten tarvitse ketään ns. täyttämään ''aukkojani''(tätä on vähän vaikea selittää, toivottavasti edes joku tajusi pointtini :P). Aika moni henkilö aloittaakin seurustelun pelkästään seurustelun takia eikä ihmisen takia ja tätä he katuvat sitten ajan myötä.

Mitä tulee tuohon itseluottamukseen niin sehän on täysin oman pääkopan aikaansaannoksia. Jos osaat antaa itsellesi luvan olla itseluottavainen, niin sitten olet. Kukaan muu ei voi antaa sinulle lupaa siihen kuin sinä itse.

Tässä jotain omia mielipiteitä asiasta, toivottavasti jeesasi edes vähän.

 

[Birchman]

Jos tuo on asenteesi niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä et tule löytämään mieluistasi naista pitkään, pitkään aikaan. Itse olen sitä mieltä, että on lähes täysin mahdotonta kokea hollywoodmaista ''tässä se nyt on''-kokemusta sillä on täysin mahdotonta tuntea ihmistä yhden tapaamisen jälkeen. Tämän sijaan kannattaa tutustua ihmiseen kuin ihmiseen ilman minkään sortin tuomitsemista, ellei tämä vastapuoli ole sitä tekosillaan ansainnut.

Kiitos kommentista heti kärkeen!

Tarkennan hieman sitä mitä tarkoitin. Ensimmäinen vajaa pari vuotta kestänyt parinmuodostukseni oli tällainen molemminpuolinen ihastuminen. Siinä vaiheessa molemmat olivat täysillä mukana heti alkuun. Itsellä on vähän sellaista on/off vaikeutta näissä ihastumisissa. Jos en alkuun ole kiinnostunut, on todella vaikeaa ruveta muodostamaan mitään sen suurempaa. Ehkä hainkin sitä, että en lähde katselemaan vain ajanvieton takia. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni yksinkin. Tämä viimeinen tyttö jolle annoin rukkaset oli juuri sellainen "paremman puutteessa". Minun mielestäni se ei ole reilua ketään kohtaan joten oli parempi samantien lyödä hanskat naulaan.

Olen itseasiassa aika hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin sosiaalisen luonteeni takia. Ja kieltämättä oloni on pitkästä aikaa todella hyvä. Kutsuttakoon sitä tässä vaikka egobuustiksi, koska osa hyvästä olosta tulee juuri näistä vastapuolen kahvittelupyynnöistä ja kommenteista koskien persoonaani. Vuosi takaperin kun meni exän kanssa sukset ristiin oli pitkänaikaa tosi huono fiilis. Sitten kun hieman parani niin tapasin toisen tytön. No siitä ei jäänyt muuta kuin vitun huonot fiilikset ja itsetunto pakkasen puolelle. Nyt kun koen samoja fiiliksiä kuin ennen tuota kevään säätöä olen samalla myös todella varovainen. Ehkäpä tämä teinityttö nyt hieman joutui sijaiskärsijän rooliin tässä. Ne fiilikset mitä tuli koettua kummittelevat vieläkin valitettavasti takaraivossa joten miksi ottaa nyt heti perään riskiä, että hommat menee vituiksi kun ilmankin on ihan hyvä olla.

Eiköhän näihinkin se kuuluisa aika auta aika hyvin :)

 

[punasydän]

EDIT: Pientä ristiriitaa, että kaipaan naisia jotka ovat vahvoja ja viimeisessä kappaleessa näytän, että itsellä on ongelmia juuri tuossa. Ehkä tarkoitankin enemmän sellaisia hieman aikuismaisempia naisia jotka eivät koko ajan ole hihittelemässä/itkemässä ja joiden elämässä on aika paljon muutakin kuin Onnela, Siideri ja Sinkkuelämä.

Melkolailla samaa mieltä. Olen kanssasi suunnilleen samaa ikäluokkaa ja elämäni aikana olen löytänyt yhden parasta a-luokkaa olevan tytön, joka on minua nuorempi (tosin vain vuoden, mutta senkin onnistuin omalla hölmöydelläni kusemaan), muuten nuoremmat naiset ovat jo viikoissa, viimeistään kuukausissa onnistuneet osoittamaan, että olemme aivan eri planeetoilta ja en ole halunnut jäädä sitten turhaan pyörimään suhteeseen. Sittemmin puolentoista vuoden takaisen eroni jälkeen mitä olen naisien kanssa ajautunut läheisempiin tunnelmiin, huomattavasti paremmin minulla on synkannut itseäni vanhempien naisten kanssa. Ei siis mitään 45v - "voisit olla äitini" -tätejä, vaan sanotaan 25v ja siitä jonkun verran eteenpäin. Nytkin olin viikonlopun laivalla seuranani kolme minua vanhempaa naista, joista yhden ~30 vuotiaan kanssa olemme ajautuneet useaankin otteeseen läheisiin tunnelmiin ja kiistatta pidän kyseisestä ihmisestä melkolailla, joskaan en silti tiedä haluanko seurustella hänen kanssaan. Välillä saatamme olla viikkoja näkemättä, mutta jo ensimmäisellä kerralla, kun silmämme kohtaavat, siinä on jotain erityistä. Muutenkin ajoittain tuntuu, että vedän puoleeni joko hieman vanhempia tai vaihtoehtoisesti juuri näitä ei itseäni säväyttäviä 18v teiniX-tyttöjä.

Omasta tilanteesta sitten, pikkuhiljaa voisin ollakin jo viimeinkin valmis seurustelusuhteeseen, ongelmaksi muodostuu se, että haluaisin aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, ilman että kummallakaan olisi hirveästi ennakkokäsityksiä toisesta, tutustuminen alkaisi alusta. Kaveripiiri ei siis ole se ensimmäinen vaihtoehto, baarista en ole ikinä edes pientä seurustelusuhdetta löytänyt (yksi ilta voi olla hauskaa, mutta morkkikseen se yleensä päättyykin, olenkin nämä randomnaiset jättänyt kokonaan väliin jo pitkän aikaa), netissä en näe itseäni seuraa etsimässä. Mitään paniikkia ei kuitenkaan ole ja rima kun on niinkin matalalla, että täydellistä naista etsin, niin ehkä uhrataan sitten vaadittu aika siihen "projektiin".

 

[Wod]

Voiskohan joskus löytää naisen, joka asuisi pääkaupunkiseudulla? Vähän kivempi olisi tehdä tuttavuutta. Vaikeaa jos toinen asuu 500km päässä Helsingistä...

 

[Vanha Len]

Voiskohan joskus löytää naisen, joka asuisi pääkaupunkiseudulla? Vähän kivempi olisi tehdä tuttavuutta. Vaikeaa jos toinen asuu 500km päässä Helsingistä...

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Jos ei onnistu niin muuta Turkuun. Rakkaus unelmien naiseen on nimittäin taattu.

 

[Isle of Man]

Itse olen siinä mielessä aika lapsellinen, että kotihommat ja muut on aika vaikeita ja yksi asia missä tarvitsenkin muutosta on juuri itsenäistyminen ja kasvaminen.

Ei sitä ikinä niin paljoa kasva että kotihommat alkaisivat suuremmin kiinnostamaan.

Sulla on klassinen nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi. Meikäläisen empiirisen tutkimuksen mukaan saumat sille että lukioaikana aloitettu parisuhde lopulta kestää on noin 15% eli ei loppujen lopuksi ihan hirveät saumat. Nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi sisältää kaikkia kuvailemiasi epävarmuustekijöitä. Eihän se ikinä helppoa ole. Toisaalta, eipä se parisuhde ikinä helppoa ole, mutta kun sen rinnalla kulkee tietynlainen itsenäistymis- ja aikuistumisprosessi, on tilanne toki hämmentävä.

Samoja asioita sitä itsekin on joutunut parisuhteen aikana käymään läpi. Vaimon kanssa aloimme seurustelemaan aikanaan lukion ensimmäisellä luokalla. No, meidän tapauksessa kaikista ristiriidoista on päästy yli enemmän ja vähemmän kunniakkaasti, mutta aika pieni vähemmistö me ollaan, jos vertaa tosiaan tuohon tuttavapiiriin, joista miltei kaikki lukioaikoina seurustelun aloittaneet ovat eronneet ensimmäisen kymmenen vuoden sisään.

Mutta mulle aika ratkaiseva kohta oli se tilanne kun joskus tosissaan joutui miettimään sitä, voisinko kuvitella elämääni ilman vaimoani. Vastasin itselleni etten voi.

 

[Wod]

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Jos ei onnistu niin muuta Turkuun. Rakkaus unelmien naiseen on nimittäin taattu.

Joo eiköhän. Tuntuu vaan, että viimeaikaiset alkaa mennä entistä kauemmaksi pääkaupunkiseudulta. Vaikka Helsingissä nämä viimeisimmät on tavattu. Nytkin tämän viimeisimmän kanssa kyllä on kiva jutella ja hyvin tuntuu synkkaavan, mutta kyllähän sen tietää, että ei tästä tule mitään. Ikävä kyllä. Uutta matoa koukkuun vai miten se meni.

P.S. Olen jo matkalla Turkuun...

 

[Vanha Len]

P.S. Olen jo matkalla Turkuun...

Pienenä lohdutuksena...mä olen muuttanut elämässäni noin 15 kertaa ja viimeksi unelmieni naisen kotiseudulle POIS TURUSTA! No...ainoastaan 67 kilometriä eli ei paha rasti.

Turussa käyn kuitenkin työtehtävissä viikoittain pari kertaa.

Muutato sä muuten Turkuun vai menetkö käymään?

 

[Palstalegenda]

Olen jo matkalla Turkuun...

Minun naiskokemusceeveeni sisältää tietysti ajanviettoa myös Turusta, sillä asuin sillä seudulla loppuvuodesta 1996 alkuvuoteen 1999. Maanpuolustusvelvoite siinä välissä toki katkaisi perehtymiseni Turkuun ja sen naisiinkin.

Turkulainen nainen on ulkomuodoltaan kaunis ja usein turkulaisen naisen etiketti on huolella suunniteltu. Korkkaamaan pääsee aika nopeasti, jos olet varma valinnastasi, ei korkkiruuvia tarvitse kauan piilotella. Korkit saattavat helposti aueta jopa itsestään, ole siis varovainen ja ole alati valmis toimintaan. Yleensä loppumaultaan kuitenkin notkeahko, vaikka alkumaku on kuivakkaan pistävä ja etäisen uteliaisuutta herättävä. Sopii paremmin juhlaan kuin arkeen. Usein on kuitenkin vaarana, että happanee vanhetessaan.

Haastava merkki siis. En antaisi suositusta aloittaa naismaailman valloitusta Turun seudulta, sillä siinä saattaa käydä tahtookirjoittaat ja sitten ei naurata. Sen jälkeen et maista makuja, vaan otat pullon, jossa on ok etiketti ja vedät sen ykkösellä alas ja lähdet kotiin kätesi suloisen katkerille jälkiliukkaille.

Ole siis varovainen.

 

[Lättfil]

Ei sitä ikinä niin paljoa kasva että kotihommat alkaisivat suuremmin kiinnostamaan.

Sulla on klassinen nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi. Meikäläisen empiirisen tutkimuksen mukaan saumat sille että lukioaikana aloitettu parisuhde lopulta kestää on noin 15% eli ei loppujen lopuksi ihan hirveät saumat. Nuorena aloitettu parisuhde-kompleksi sisältää kaikkia kuvailemiasi epävarmuustekijöitä. Eihän se ikinä helppoa ole. Toisaalta, eipä se parisuhde ikinä helppoa ole, mutta kun sen rinnalla kulkee tietynlainen itsenäistymis- ja aikuistumisprosessi, on tilanne toki hämmentävä.

Samoja asioita sitä itsekin on joutunut parisuhteen aikana käymään läpi. Vaimon kanssa aloimme seurustelemaan aikanaan lukion ensimmäisellä luokalla. No, meidän tapauksessa kaikista ristiriidoista on päästy yli enemmän ja vähemmän kunniakkaasti, mutta aika pieni vähemmistö me ollaan, jos vertaa tosiaan tuohon tuttavapiiriin, joista miltei kaikki lukioaikoina seurustelun aloittaneet ovat eronneet ensimmäisen kymmenen vuoden sisään.

Mutta mulle aika ratkaiseva kohta oli se tilanne kun joskus tosissaan joutui miettimään sitä, voisinko kuvitella elämääni ilman vaimoani. Vastasin itselleni etten voi.

Näin se varmaan aika pitkälti on... Tässähän sitä nyt punnitaan ja mietitään, että pystyykö olla ilman sitä tiettyä. Vaikka tunteet vielä ovatkin sekaisin niin silti tuntuu väärältä, jos jonkun muun kanssa tulisi loppuelämänsä olemaan. Mutta varmaan toi kolme kuukautta ulkomailla kertoo ainakin sille hetkellä oikeat ajatukset. Itsehän olen myös muutenkin sellainen pohtija ja asioiden jauhaja, että tietyissä asioissa kasvamalla voi olla paremmat edellytykset, jos se mahdollisuus vielä joskus tulee, mutta sen näyttää vain aika...Ja tuosta,kun sanoit, että jouduit miettimään elämää ilman vaimoasi, niin mulla ei kuitenkaan kunnolla oo ennen tätä tullut semmosta kunnon mahdollisuutta, että olis saanut rauhassa miettiä...Ehkä sen sitten vaan juuri ajan kanssa huomaa.

 

[TQoFE]

Hän on asunut yksin jo kolmisen vuotta ja itte olen kirjoilla kotona ja sitte asuin siinä hänen kämpillä suuren osan ajasta. (...)

Suosittelisin, että asuisit nyt ainakin tovin ihan yksinäsi. Pitkällä tähtäimellä suhdetta on helpompi pitää yllä, jos kumpikin osapuoli on itsenäistynyt, eikä vain toinen.

Kyllä mä uskon, että naisia voisi löytyä pääkaupunkiseudultakin...siis joihin on kiva tehdä tuttavuutta. En mä sinuna kirvestä ihan vielä heittäisi kiveen.

Kaikkein ihanimmat naisethan, eli BOL ja minä, asutaan Helsingissä ;)

 

[scholl]

Turkulainen nainen on ulkomuodoltaan kaunis ja usein turkulaisen naisen etiketti on huolella suunniteltu.

ja turkulainen mies hullu. Olin viime kesänä pari kertaa yhden mimmin kanssa siellä yöelämässä ja se oli aika hazardia. Vessoissa ne hakkaa koppien seiniä ja ovat muutenkin pukeutuneet erittäin luokattomasti. Ihan sama minne menee niin kaikkialla on sellainen kummallinen ilmapiiri ja meitä tuijotettiin. Ei pelkästään sen takia, että lämpimällä säällä scholl oli pukeutunut vaaleanpunaiseen paitaan ja nainen paljastavaan asuun, vaan siksi, että ne olivat erittäin katkeria otuksia ja silloin flaidis on lähellä. Ensimmäisellä kerralla otin keittoakin, mutta jossain vaiheessa halusin välillä ottaa jotain alkoholitonta niin joku juippi heti tiskillä yrittää alkaa haastamaan kommenteilla "kelles toi nyt on". Paras paikka Turussa on kyllä Blankon terde. Siihen osuu hyvin aurinko, OC Heinekenia on hanassa ja viereisessä pöydässä oli vielä saksalainen milf, jonka kanssa heitin läpyskää. Sen turkulaiset seuralaiset eivät osanneet saksaa (tähän kohtaan voi lisätä berlusconimaista tyytyväisyyttä).

 

[Vanha Len]

Clip

Ehkäpä et ole vain tottunut eurooppalaiseen menoon täällä kotimaassa. Mieti kuitenkin vielä sitä pinkkiä paitaa...

 

[ditrim]

Mieti kuitenkin vielä sitä pinkkiä paitaa...

Tuskin nuo pinkkiä/vaaleanpunaista/lohenpunaista paitaa käyttävät miehet mitään miettivät. Heille riittää että joku Jani Toivola toteaa sen muodikkaaksi vaatteeksi ja että sitä saa Dressmannista kolme kappaletta kahden hinnalla. Sitten voikin reteänä ja itsetietoisena tyyliniekkana juoda eurooppalaisena ulkomaalaisia massatuotteita polvet ristissä merimaisematerdellä. Sifonkihuivi ja ylioppilaslakki kruunaavat asusteen. Jos oikein tyylitellään niin sellainen vaaleansininen villatakki on myös must.

Silloin tuntuu hyvältä ja ylevältä katsella sivusta kun kaikki kiitospaitamiehet ynnämuut rökäleet vievät kaljojen lisäksi kaikki naisetkin.

 

[scholl]

Mieti kuitenkin vielä sitä pinkkiä paitaa...

En mieti, koska aikani menee tällä hetkellä Pradan kenkien miettimiseen. Pukeutumista tullaan muuten käsittelemään naisasiakirjassani. Osittain siksi, koska naiset ovat siinä niin huonoja ja osittain siksi, että tiettyjen vaatteiden ostaminen ja käyttäminen saa herrasmiehen helposti rakastamaan itseään.

 

[TQoFE]

En mieti, koska aikani menee tällä hetkellä Pradan kenkien miettimiseen. Pukeutumista tullaan muuten käsittelemään naisasiakirjassani.

Milloin tuo julkaistaan ja missä pidät nimmareidenjakotilaisuuden?

 

[BOL]

Pukeutumista tullaan muuten käsittelemään naisasiakirjassani...

Voe hyvä tavaton! Mahtaa tulla lyhyt kirja... Schollin naisasiakirja :D.

Ja ehdottomasti haluan minäkin kutsun julkkariin ja omistuskirjoituksen, jos sitä näin naisena uskaltaa edes pyytää.

 

[TQoFE]

Voe hyvä tavaton! Mahtaa tulla lyhyt kirja... Schollin naisasiakirja :D.

Äläs nyt, Herr Scholl on kirjoittanut tähänkin ketjuun 484 viestiä ;)

Ei kun ai niin, nyt puhuttiin naisasioista eikä naisviesteistä.

Edit. Todistettavasti niitä on yksi. Linkki Schollin viestiin.

Ja ehdottomasti haluan minäkin kutsun julkkariin ja omistuskirjoituksen, jos sitä näin naisena uskaltaa edes pyytää.

Järkytetään Schollin mielenrauhaa. Mennään paikalle verkkareissa, hiukset likaisina, White Trash -paidat päällä ja ilman meikkiä.

 

[Vanha Len]

En mieti, koska aikani menee tällä hetkellä Pradan kenkien miettimiseen.

Ja osa ajasta kuluu täällä Jatkoajan keskustelufoorumissa:)

Mut joo...mietihän sä Pradan kenkiä. Tuotahan miehet juuri tekevät melko usein ja varsinkin kun sulla on tuo projekti kesken.

Tommy Gavinin sanoin "en halua kuulla tästä aiheesta enempää".

 

[mjr]

Voe hyvä tavaton! Mahtaa tulla lyhyt kirja... Schollin naisasiakirja :D.

Ja ehdottomasti haluan minäkin kutsun julkkariin ja omistuskirjoituksen, jos sitä näin naisena uskaltaa edes pyytää.

Taivahan jumala - mitä seuraavaksi, Gustav Hägglund "Elämäni pasifistina", Juhani Tamminen "Unohda ego"?

 

[BOL]

Järkytetään Schollin mielenrauhaa. Mennään paikalle verkkareissa, hiukset likaisina, White Trash -paidat päällä ja ilman meikkiä.

Eli siis omina itsenämme? Mennään vaan... eihän meitä kukaan kuitenkaan tunnistaisi, tai minua ainakaan. Tai no, äänistä ehkä :D.

Mutta kuulisin toki mielelläni lisää schollin naisasiakirjasta jo tällä palstalla, kenties jo ihan tässäkin ketjussa. Kuulostaa kyllä aivan "must read"-osaston teokselta.

 

[Realcowboy]

Omassa opinahjossa oli aikoinaan yritetty perustaa naistenarviointitieteen laitosta. Tästä oli jouduttu luopumaan, koska hanke oli saanut laitoksen tutkimuksen suunnitelluissa kohteissa jopa hankkeen puuhamiesten fyysisen koskemattomuuden loukkaamista uhkaavia reaktioita.

Jospa schollin kirja herättäisi tämän tieteenalan unhojen yöstä ja toimisi alan uranuurtavana opuksena.

 

[scholl]

Niinno naisasioitahan ei Suomessa kai käsittele julkisuudessa kukaan muu kuin Roman Schatz. Täytyy häneen yhteyttä, jos tulee kysymyksiä. Joululomalla voisi kirjoittaa. Olen muuten käynyt hakemassa Kansalliskirjastosta aineistoakin eli kirjan Naisten seksuaalinen valta. Muuta aineistoahan tässä on vuosien varrella jo kertynytkin ja paljon totuuksia tiedän ilman mitään aineistoa. Pääasia, että tulee kerrottua se, mitä muut eivät uskalla kertoa. Kannattaa muuten muidenkin harkita sitä, että laajentaa nimimerkkiänsä Jatkoajan ulkopuolelle.

Jonkun pitää pitää miesten puolta.

edit. kuriositeettina mainittakoon, että yhtenä yönä keksin vahingossa loistavan pokauslauseen, mutten ole päässyt kirjaa varten keräämään empiiristä aineistoa, koska en ole nähnyt mielenkiintoisennäköistä naista

 

[Vanha Len]

Niinno naisasioitahan ei Suomessa kai käsittele julkisuudessa kukaan muu kuin Roman Schatz.

Niin...ja täällä Jatkoajassa on ihan vitun pitkä ketju tästä aiheesta. Oisko sekin kuitenkin julkista tietoa...?

Roman ownattiin alle aikayksikön. Noloa.

 

[Uleåborgir]

Nyt ollaan Uleåborgissa ärjänteen edessä! Tähän kauniiseen syksyyn on kuulunut kaikkien aikojen pahin vapaapudotus masennuksessa, lääkevieroitus, migreenin pahentuminen ylivittumaiseksi ja nyt viimeistään asumusero. Ja ei ole minun ideani.

Eukko alkoi käyttäytyä oudosti pari kuukautta sitten käyttäydyttyään ennen sitä omituisesti pari kuukautta sitten. Ennen hän antoi känän olla lojumassa milloin minkäkin esineen päällä, mutta sitten alkoi jakso, kun kännykkä oli suurin piirtein suussa koko ajan. Ja kun fröökynä nakutteli stooria saatanan Facebookiin kolmia tunteja putkeen ja aina välillä vilkaisi mua, että näenkö. Ok, kuulostaa vainoharhaiselta. Mutta totta joka pisara.

Sitten eukko teki mulle Vanhan Lenin eukot. Sanoi, että ei enää rakasta mua. Muttah! Sitten kun hän selitti serkkutytölleni - meidän parhaalle yhteiskaverille - että häntä oli alkanut käydä kateeksi hänen parhaan frendinsä ja tämän ukon suhde. Oli vauvaa tulossa ja näennäisesti vähintään kaikki ok. Ja minä olin vain Uleåborgir: väsynyt, veltto ja masentunut päänsärystä nyt puhumattakaan. Siinä vaiheessa vaimo huomasi, että hän voisi olla onnellisempi. No sehän tarkoittaa sitä, että silloin on kyllä päästävä eroon meikäläisestä. Onhan oltava koko ajan sokerikanelitilassa. Todella kalliille ja kaikin puolin onnellisille häille ja avioliittovalalle sitä vihellettiin vitut. Sun muuhun mitä avioliittolupauksen luulisi edellyttävän. Kai olin naivi mutta kumminkin...

Yllämainittuun käyttäytymismalliin lienevät suurimpana syynä hänen kaverinsa, joilla on ollut paljon näitä Greyn anatomia -tyyppisiä ällöttäviä kuvioita. Fröökynän paras kaveri täällä Oulussa on yh mutta säilyttää lastaan toisella paikkakunnalla äiteensä luona ts. mummolassa. Ja on paaljon muitakin tapauksia. Siinäpä on sankaria kerrakseen.

Sitten alkoivat kummalliset yöjalassaolemiset. Akka tulee himaan joskus seuraavan päivän iltapäivällä mutta ei selitä sen kummemmin, mitä painuu nukkumaan suihkun kautta... Oh yeah, all right.

Että tällaista tähän väliin. Voin sanoa että vituttaa raskaasti. On vain yritettävä vetää tämä ruljanssi kunnialla läpi menettämättä enempää kasvojaan.