Tässä on tullut hyviä kommentteja puolesta ja vastaan...kiinnostava aihe kaiken kaikkiaan. Muutamia vastauksia...
Nenna kirjoitti:
Jos parisuhde ja parisuhteen muodostaminen on yksilön mielestä ensisijassa valtapeliä, niin silloin on parasta tyytyä siihen "omin sormin onneen" ratkaisuun, koska ei ole henkisesti kypsä muuhun kuin itsensä tyydyttämiseen toisella. Pätee niin miehiin kuin naisiin.
Vaikka ym. vastaus olikin sisällöltään suhteellisen köyhä, vastataan silti. Eli, kun puhutaan ihmissuhteista, mielestäni on syytä unohtaa (ainakin jossain määrin) tietoiset valinnat. Olishan se helvetin mukavaa olla rehellinen ja teeskennellä, että mitään hierarkiaa ei ole jne jne., mutta suurin osa ihastukseen, kiinnostukseen yms. liittyvä on täysin meidän tietoisen valintamme ulkopuolella. Kai voisin sivuta darwinismia tässä yhteydessä ja väittää, että evoluution myötä meille on kehittynyt jonkinlainen vaisto, joka ohjaa mielihaluja. Ei järkeilemällä voi pakottaa itseään pitämään jostakusta. Se on ihan sama onko parisuhteen muodostaminen minun tai kenenkään MIELESTÄ valtapeliä. Ei tässä valtaa varmaan kukaan haekaan, vaan molemminpuolista kiinnostusta.
Tupu kirjoitti:
Niin kauan kaikki meni hyvin kun pysyin coolina ja sopivan jännittävänä, mutta jossain vaiheessa tein sitten sen virheen, että lämpesin liikaa. Samantien nainen laittoi jarrut päälle ja se suhde kuihtui hyvin nopeasti. Syynä oli siis se että minusta tuli hänelle helppo ja varma tapaus entisen coolin ja jännittävän sijaan.
Aamen. Näitä tarinoita riittää niin paljon, että yksinkertaisesti käytännön esimerkit tukevat TODELLA vahvasti tätä teoriaa, josta puhuin.
Kaarle6 kirjoitti:
Cannibalin ja Tupun tapaukseen haluan kommentoida, että pelata voi muullakin strategialla kuin tuolla 'esitä vaikeasti tavoiteltavaa'. Itsellä tuo strategia menisi pieleen jo siinä vaiheessa, että pitäisi siis esittää ja en pidä siitä sellaisesta alkuunkaan, joka ei ole sitä mitä antaa itsestään kuvaa. Muutenkin koko käsite pelaaminen on itselle lähinnä kirosana, koska pelaaminen on silloin jonkun kaavan noudattamista mikä on luettu jostain sargaajan saiteilta tai opittu pelimiehen peruskursseilta. Hyh.
Olen osittain kanssasi samaa mieltä. Periaatteessa pitäisi tosiaan olla luonnollinen, oma itsensä, eikä esittää sellaista, mitä ei ole, koska jossain vaiheessahan se paljastuu kuitenkin. MUTTA, tästä ei välttämättä olekaan kyse. Se, minkälainen se "oma itsensä" on, siihen voi todellakin vaikuttaa. Tekemällä jotain riittävän usein, muuttuu. Mun mielestä on tärkeää ajatella näitä asioita ja ymmärtää millä asioilla on merkitystä ihmisten välisessä kanssakäymisessä, koska ne asiat, joilla menestyy naisten kanssa on aika lailla samoja, joilla menestyy elämän muillakin osa-alueilla.
magnum37 kirjoitti:
Minä olen kuitenkin aina suosinut rehellisyyttä. Jos sitten suhteen muodostuminen edellyttää jonkun (naisen) mielestä "pelailua", olkoon se heidän oma häpeänsä. Kyllähän tunteiden ja kiinnostuksen ilmaiseminen kysyy mieheltä ihan älyttömästi rohkeutta. Mies asettaa aina koko kunniansa "peliin" lähestyessään naista tutustumistarkoituksessa, ja sekö on siis nössöä? Jos nainen sitten palkitsee rohkean avautumisen a) säikähtämällä b) pitämällä miestä vässykkänä, kertoo se kyllä naisestakin aika paljon - eikä välttämättä hyvää.
Nyt pitää samantien erottaa kaksi asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että naisten lähestyminen vaatii rohkeutta ja siinä asetetaan osittain kunnia peliin (vaikkakin tämä ajattelutapa on todella huono koska se luo aivan liikaa painetta asialle, joka on suhteellisen luonnollinen ja merkityksetön tilanteessa, jossa tulee ne pakit), mutta naisten lähestyminen ja rakkaudentunnustukset tapailuvaiheessa ovat kaksi aivan eri asiaa. Tottakai pitää lähestyä, aloittaa keskustelu ja pyytää numeroa jne, mutta siinä vaiheessa kun suhde on alkuvaiheessa, liiallinen kiinnostus tappaa koko jutun. Tämä on nähty niin monet kerrat, eikä siitä voi syyttää naista, koska kuten sanoin, ihminen ei VOI tunteillensa mitään. Liiallinen kiinnostus viestii negatiivisia asioita miehestä, kuten esimerkiksi se, että nimenomaan tarvitsee suhdetta ja yrittää saada naiselta rakkautta ja HYVÄKSYNTÄÄ! Siinä todellinen avainsana ja TODELLINEN turn-off. On eri asia yrittää saada jotain kuin ANTAA jotain. Jos puhutaan nyt vaikka siitä "coolista" jätkästä, hän on suhteessa, koska pitää naisesta, mutta on täysin onnellinen missä tahansa elämäntilanteessa.
magnum37 kirjoitti:
Vastaavasti mitä vähemmän nainen mielelle merkitsee, sitä helpompaa on käsitellä naista pelimiehen elkein.
Juuri näin. Ja sitä enemmän tämä nainen kiinnostuu miehestä. Eli tätä pitäisi yrittää soveltaa myös niihin kymppitapauksiin, koska se eittämättä toimii. Ja miksi kyseessä olisi pelkkä pelailu jos sillä viitataan yhden illan suhteeseen tai hyväksikäyttöön jossain mielessä? Siitä se alkaa, mutta mikäli tapaus osoittautuu kiinnostavaksi, on kaikki auki siitä eteenpäin. Pelailun tarkoituksenahan on nimenomaan herättää kiinnostus! Ei käyttää ketään hyväksi.
magnum37 kirjoitti:
Eipä tästä viitsisi kulttuurikysymystä tehdä, mutta ehkä Suomi-nainen on hieman säikky kohtaamaan miehen suuria tunteita ja omia reaktioitaan niihin.
Voin sanoa, että samat lainalaisuudet pätevät hyvin pitkälti kaikissa...no ainakin länsimaissa. Ainakin mitä itse olen havainnut.
magnum37 kirjoitti:
Kulttuuri on ehkä vähän raa'istunut näissä asioissa. Nainen haluaa usein haastetta niistä miesasioistaan ja saattaa siksi kiinnostua enemmän siitä miehestä joka vastaa naisen katseeseen tyyliin: "Mitäs sä siinä vahtaat?", kuin miehestä jonka sydän jyskyttää kahtasataa naisen perään. Love storyt kulminoituu aika paljon eroottiseen jännitykseen, ja sitä aitoa välittämistä ei aina haluta tai edes kyetä havaitsemaan. Cooli ja hiukan väliinpitämätön kaveri on ilmeisesti aika monen nainen mielestä jännittävä (seksikäs), kun taas oven takana kukkapuskan kanssa seisova syvästi ihastunut kaveri on out. Eihän sellaisessä ole jännitystä eikä haastetta, mitä moderni, tasa-arvoinen ja itsenäinen nainen tarvitsee :D
Tottakai, kaikki haluavat haastetta. Yleensä kaikkeen tavoittelemisen arvoiseen liittyy kovaa työtä ja epäonnistumisia. Miksei sama pätisi myös tässä? Eroottinen jännite on nimenomaan se, mikä pitää kiinnostuksen kasassa alusta loppuun asti. Ja SE, miten se luodaan, on kiinni juuri näistä asioista, joita nyt sitten vaikka voi kutsua "pelailuksi". Aito välittäminen syntyy myöhemmin täysin luonnostaan. Ja jälleen aistin jonkinlaista naisten syyllistämistä tuossa sun lopputekstissäsi. Ikäänkuin naisten pitäisi uskotella itselleen, että se "hyvä jätkä" joka tuo mulle lahjoja ja soittaa 10 kertaa päivässä, on se, keneen pitää rakastua ja ihastua. Kumma juttu vaan, että vaikka kuinka uskottelee, niitä tunteita ei vain ole. Näinpä. Ja se johtuu siitä, että kyseessä ei edelleenkään ole tietoinen valinta. Tunteet muodostuvat "alitajuisesti", evoluution kehittämänä. Jos näitä asioita ei halua oppia/ymmärtää, tulee takuuvarmasti ampumaan itseään jalkaan monen monta kertaa. Voidaanhan me keskustella nyt siitä, onko tämä reilua tai oikein tai väärin, mutta mitä väliä sillä on? Se on fakta eikä sitä voi muuttaa miksikään.
costi kirjoitti:
"En ole varma tunteistani" lienee naisten tapa sanoa nätisti "ei kiinnosta", mutta saimme kuitenkin asian puhuttua selväksi ja ollaan jatkossa ihan kaverilinjalla. Koulussakaan ei ollut kiusaantunutta tunnelmaa, joten elämä jatkuu.
Otetaas muutama klassikko:
"En ole varma tunteistani"
"Haluan ensin löytää itseni"
"Vika ei ole sussa, vaan mussa"
"Elämäntilanteeni on nyt sellainen, että en ole valmis suhteeseen"
"Olet todella mukava, mutta..."
Voin kääntää nuo kaikki selkokielelle: Et herätä minussa (romanttisia) tunteita, käyttäydyt täysin samalla ennalta-arvattavalla tavalla kuin 99% miehistä, jotka olen tavannut, haet hyväksyntää. En kuitenkaan halua loukata egoasi, joten kehitän tällaisen tavan päästä tilanteesta eroon.
costi kirjoitti:
Summa summarum, tietenkin ottaa päähän, että tästä jutusta ei nyt tullut mitään, mutta toisaalta olin rehellinen ja kerroin tunteistani, niin olisiko tuota itse enempää pystynyt enää asiaan vaikuttamaan. Tekisin saman uudestaankin.
En ymmärrä miksi jatkat tavalla, joka ei todistetusti toimi jos kerran itsekin sen olet jo kokenut. Kokeileppa ihan piruuttasi tätä toista "lähestymistapaa" ja katso mitä tapahtuu...
Prof.Puck kirjoitti:
Loppujen lopuksi kaikkein parasta on keskittyä olemaan oma itsensä, mutta hioa (juuri sinun luonteellesi sopivaa luontaista) tyyliä toimivammaksi.
KYLLÄ! Proffa kiekon kirjoitus oli loistava ja allekirjoitan sen lähes täysin. Juuri tuossa ylempänä sanoin samaa, että on oltava oma itsensä, mutta sitä omaa itseänsä voi kehittää siihen suuntaan, että se luo kiinnostusta. Sitä ennen täytyy tietysti tietää mitkä ne asiat ovat! Ja niistähän tässä on nyt juuri puhuttu.
Prof.Puck kirjoitti:
Toki taitava peli/pano-mies lukee naista kuin avointa alkon luetteloa ja valitsee sen perusteella strategian jahtiinsa. Mutta se on sitä pelaamista, jonka lopputuloksena ei olekaan muuta tarkoitusta, kuin saada saalis kaadettua...
Tästä vähän eri mieltä kuitenkin. Paras tilanne elämässä on olla niin hyvä ihmistuntija ja itsevarma, että lukee ketä tahansa kuin avointa kirjaa ja valitsee strategiansa...mutta miksi sen lopputuloksena olisi vain saada saalis kaadettua!?!?! Tämähän mahdollistaa useampien naisten tapaamisen lyhyessä ajassa, jolloin hyvin suurella todennäköisyydellä sieltä löytyy se "oikea" tai sellainen persoona, joka sopii itselle loistavasti. Mitä vähemmän näitä kontakteja on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joutuu "tyytymään" johonkin. Miksei pelimies voisi olla tositarkoituksella liikkeellä, mutta sitä oikeaa etsiessään pitää samalla hauskaa?