Hyviä tarinoita, joskin mielestäni osittain koomisia(pahoittelen, jos sanavalintani loukkaa jotakuta), kun mies tunnustaa tunteensa naiselle, ja jos nainen vastaa kieltävästi niin mies yleensä nolostuu ja avautuu sitten tälläisille keskustelupalstoille kärsimyksistään. En tiedä onko kukaan muu ikinä ajatellut asiaa siltä kannalta, että jos uskaltaa tunnustaa tunteensa niin on periaatteessa tehnyt kaiken mahdollisen omalta taholtaan ja sitten vain odottamaan sen vastapuolen vastausta? Itselläni oli loppukesästä armoton vitutus, kun jo alusta asti tuhoontuomittu yritys päättyi sitten huonosti. Noh pari viikkoa ajateltuani tulin siihen tulokseen, että ainakin yritettiin ja ei periaatteessa menetetty mitään ja nyt olen iloinen siitä, että edes kerrottiin mitä itse ajattelen. Tosin jälkeenpäin mietittynä puhelin,kolmen promillen humala ja kello 05.29 ei ole paras aika/tapa tehdä rakkauden tunnustuksia, mutta yritys on aina hieno asia!
Naisten flirttailu on sitten asia erikseen, osa flirttailee saadakseen huomiota, osa taas sen takia että tekee sen tiedostamattomasti. Myöskin miehet flirttailevat, vaikka eivät tunnustaisi sitä. Tähän aiheeseen sopii oikeinkin hyvin Henrik Fexeuksen kirja Ajatusten lukijaksi, jossa kerrotaan miten suurin osa ihmisen toiminnasta on tiedostamatonta, eli tapahtuu alitajunnan tasolla. En kuitenkaan selitä kirjasta enempää, ettei porukka menettäisi ihan hyvää lukukokemusta. Flirttailu on kuitenkin luonnollinen asia, jota kaikki tekevät, halusivat tai eivät.
Itselläni on myös pari naispuolista ystävää, joiden kanssa pääasiassa juttelen netissä ja ihan mukaavahan se on kun saa 'toisen' näkökulman omiinkin elämäntilanteisiin ja ymmärtää asiat myös toisen näkökulmasta. Kyllähän sieltäkin jonkin verran flirttiä on varmaan tullut molemmilta puolilta, mutta itse en jaksa innostua sellaisesta, jos itsellä ei ole toista kohtaan kiinnostusta. Asia liittyy myös läheisesti aiheeseen, jossa on helppoa puhua naiselle, jota kohtaan ei ole kiinnnostusta, mutta mahdoton puhua sellaiselle joka kiinnostaa.
Sitten pari ikuista dilemmaa, joita on tullut miettittyä jo kauemman aikaa eli miksi _aina_ miehet ovat promilleissa puhelin kädessä eikä naiset? Pohdin asiaa muutaman kaverin kanssa vkl:nä ja yksi sitten sanoi pitkään hiljaa oltuaan, että se ei sovi heille. Voipi olla näinkin, mutta miksi miehet yleensä sitten tekevät niin? En ole vieläkään oikein selvillä ajatuksesta. Toinen onkin sitten molempia osapuolia koskeva eli miksi on yleensä morkkis jos puhuu toiselle tunteistaan? Koska omasta mielestäni on ihmisen henkistä vahvuutta, jos pystyy puhumaan niinkin läheisestä asioista kuin tunteistaan toiselle? Itselläni ei oikeastaan enään helpolla tule henkisiä kärsimyksiä, jos on sanonut jotain, johtunee uudesta elämän asenteesta.
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.
Naisten flirttailu on sitten asia erikseen, osa flirttailee saadakseen huomiota, osa taas sen takia että tekee sen tiedostamattomasti. Myöskin miehet flirttailevat, vaikka eivät tunnustaisi sitä. Tähän aiheeseen sopii oikeinkin hyvin Henrik Fexeuksen kirja Ajatusten lukijaksi, jossa kerrotaan miten suurin osa ihmisen toiminnasta on tiedostamatonta, eli tapahtuu alitajunnan tasolla. En kuitenkaan selitä kirjasta enempää, ettei porukka menettäisi ihan hyvää lukukokemusta. Flirttailu on kuitenkin luonnollinen asia, jota kaikki tekevät, halusivat tai eivät.
Itselläni on myös pari naispuolista ystävää, joiden kanssa pääasiassa juttelen netissä ja ihan mukaavahan se on kun saa 'toisen' näkökulman omiinkin elämäntilanteisiin ja ymmärtää asiat myös toisen näkökulmasta. Kyllähän sieltäkin jonkin verran flirttiä on varmaan tullut molemmilta puolilta, mutta itse en jaksa innostua sellaisesta, jos itsellä ei ole toista kohtaan kiinnostusta. Asia liittyy myös läheisesti aiheeseen, jossa on helppoa puhua naiselle, jota kohtaan ei ole kiinnnostusta, mutta mahdoton puhua sellaiselle joka kiinnostaa.
Sitten pari ikuista dilemmaa, joita on tullut miettittyä jo kauemman aikaa eli miksi _aina_ miehet ovat promilleissa puhelin kädessä eikä naiset? Pohdin asiaa muutaman kaverin kanssa vkl:nä ja yksi sitten sanoi pitkään hiljaa oltuaan, että se ei sovi heille. Voipi olla näinkin, mutta miksi miehet yleensä sitten tekevät niin? En ole vieläkään oikein selvillä ajatuksesta. Toinen onkin sitten molempia osapuolia koskeva eli miksi on yleensä morkkis jos puhuu toiselle tunteistaan? Koska omasta mielestäni on ihmisen henkistä vahvuutta, jos pystyy puhumaan niinkin läheisestä asioista kuin tunteistaan toiselle? Itselläni ei oikeastaan enään helpolla tule henkisiä kärsimyksiä, jos on sanonut jotain, johtunee uudesta elämän asenteesta.
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.