Jotkut ihmiset ovat luonnostaan "flirtimpiä" kuin toiset; heille se, minkä jotkut kokevat flirtiksi, on usein vain tapa olla ystävällinen ja kohtelias, ilman, että sillä tarkoitetaan mitään sen kummempaa - saati että tieten tahtoen haluttaisiin saada keskustelukumppani luulemaan niin. On myös vaikeaa itse hoksata, minkä vastapuoli kokee flirtiksi ja minkä normaaliksi peruskohteliaisuudeksi: jonkun ystävällisyys ja avoimuus on toiselle merkityksellisempääkin flirttiä.
Yhtä lailla joitain voi vituttaa se, että tietyt ihmiset ovat niin vähäeleisiä ja sulkeutuneita, ettei niistä ota kirveelläkään selvää, ovatko ne kiinnostuneita vai suhtautuvatko vain ystävällisesti, vai kenties jopa negatiivisesti. Kysyminen ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, jos itse ei ole kiinnostunut, mutta epäilee toisen olevan.
Nämä ovat niitä kuuluisia elämän pieniä asioita, joiden kanssa pitää vaan opetella elämään.
Terveisin,
ensimmäiseen ihmisryhmään lukeutuva.
PS. Kyllä totta kai, niin naisissa kuin miehissäkin on niitä, jotka tarkoituksella ja tieten tahtoen haluavat antaa ymmärtää, ymmärtämättä antaa.