Naisasiat

[ms.qvist]

Tämä kommentti ei tullut lainkaan yllätyksenä ja kiteyttää mielestäni oivasti herr schollin pään sisällön, mikäli siis suinkin haluaa fiktiivisen hahmon tarinoita tosimaailman kannalta pohdiskella. Mielestäni se vaan kertoo ihmisestä kuin ihmisestä hyvin paljon, jos (ylpeillen) ilmoittaa, ettei ole koskaan itkenyt hautajaisissa tai "mitään muutakaan tunteillut". Tunneköyhä elämä se vasta köyhää onkin, jää aivan helvetin paljosta paitsi, hyvässä ja pahassa.

Ei aiheeseen kuulu mutta miksi hautajaisissa pitää itkeä? Siksikö kun se on "hyvä" tapa vai miksi? Jos eläessään kuollut ei ole ollut itkun tai naurun arvoinen niin ei hän ole kuollessaankaan itkun arvoinen - ei ainakaan minusta.

Toisekseen, jokainen elämä päättyy kuolemaan - minulle kuolema on siis täysin luonnollinen ja luonteva tapahtuma, jota ei tarvitse sen erityisemmin huomioida. Siksi koko hautajaisruljanssi on minusta lähinnäkin "koominen" tapahtuma kaikkine itkuineen, tunteenpurkauksineen ja muka-hyvine-muisteloineen - mutta tämä nyt on minun mielipide, ihmisen, joka toivoo oman kuolemansa huomioitavan minimaalisella tapaa (eli ei hautajaismenoja, ei kallista arkkua, ei muuta kuin tuhkaus ja tuhkat jonnekin...). Ja ennen maahanpanoa kaikki mahdolliset elimet hyödyksikäyttäen.

vlad.

 

[tinkezione]

Eräs nimeltämainitsematon palstaveli on joskus sanonut käyttäneensä ehjiä kalsareita ennen kuin meni naimisiin. Avioliitossa voi kuulemma käyttää rikkinäisiäkin. On siis oikein mietitty siirtoja suhteen alkuvaiheessa: laittaako rikkinäiset kalsarit vai ostaako uudet ehjät treffeille.

Got the point? Toivottavasti, sillä tämän enempää en jaksa opastaa.

Täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että en minä tajunnut tästä yhtään mitään.

Jos treffeille meno ja siellä käyttäytyminen on kalsareiden eheydestä kiinni, niin siinähän olisi oivallinen mies vaikkapa Täydellisten naisten Breen järjenjuoksua ymmärtämään. (Ymmärsin tämän niin, että kalsareiden eheys ohjailisi miehen toimia, koska mitään muutakaan tarttumapintaa tässä ei nyt ollut. Tuossa pelaamisjutussa taisi alunperin olla kyse kuitenkin jostakin vähän enemmän käsiteltävissä olevista peliliikkeistä.)

 

[Vanha Len]

Kun nyt on taas tätä ketjua lukenut niin pitää tunnustaa, että on käynyt aivan vitun hyvä tuuri naisasioiden kanssa. Ei pelaamisia, arvailuja, mököttämisiä, sotia tai kuivia kausia makkarissa.

Ja avioliittoa takana 15 vuotta.

Tuntuu, että suhde sen kuin paranee. Ollaan helkkarin hyviä kamuja ja tiedetään jo toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Lapset ovat jo isoja eli nyt on meidän vuoro leikkiä hiekkalaatikolla ja 40+ nainen on tähän aktiviteettiin helvetin hyvä kaveri. Sietää meikäläiseltäkin enemmän hullutuksia.

Jos taas miettii näitä pelien pelaamisia niin pätee miesnäkökulmasta varmasti nuoriin naisiin. Kokeneiden neitosten kanssa ei tarvitse pelata pelejä. Kertoo ainoastaan suoraan, mitä itse haluaa ja mitä haluaa antaa. Elämää kokenut nainen kyllä osaa käsitellä nämä asiat ja kertoo vastaukset kiertelemättä. Suoraa puhetta siis. Ei ole hankalaa.

 

[scholl]

Pelaamisella on tarkoitus. Siinä yritetään luoda jännitettä ja sitä kipinää.

Itselläni on aivan erilainen vakaumus ja jommankumman vakaumuksen täytyy olla väärässä. Kipinää tai jännitettä ei tarvitse luoda, vaan se on olemassa. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa. Eli se kipinä ja jännite on olemassa, kun ne oikeat kohtaavat toisensa. Silloin ei tarvitse pelata mitään juttuja tai osallistua johonkin testeihin, jossa voi tulla punaista rastia koska vain, vaan mennään normaalisti eteenpäin ja molemmat antavat anteeksi virheitäkin, kun on se oikea henkilö kyseessä. Silloin molemmat tietävät heti ensi sekunnista lähtien, että on oikean henkilön kanssa tekemisissä, eikä se mielestäni ole huono asia, että on kerrottu, mitkä tavoitteet ovat. Epäonnistuneet avioliitot tms. johtuvat siitä, että ollaan väärän henkilön kanssa tekemisissä, eikä sen, jonka kanssa pitäisi oikeasti olla.

Omasta mielestäni fiksut ja varsinkin viehättävät naiset testaavat huomattavasti enemmän kuin "normaalit". Tähän on looginen selitys. Hyvännäköinen nainen kohtaa iskuyrityksiä KOKO AJAN. Mitä luulet, kuinka kauan tällainen nainen käyttäisi aikaa elämässään, jos hän aidosti haluaisi tutustua JOKAISEEN mieheen, joka osoittaa häneen aitoa kiinnostusta?!? Ei sellaiseen riitä aika kellään. SEN TAKIA testataan! Se on nopea tapa nähdä, kuka erottuu massasta.

Ensinnäkin. Tässähän juuri se jako menee. Jyvät ja akanat. Hyvät miehet eivät alennu tuollaisiin iskuyrityksin. Ei tuli mieleenkään. Siis oikeasti mennä samalle tasolle roskasakin kanssa. Siis ei ole mitään väliä kuinka paljon diibadaabajengiä käy naisille sönköttämässä, kun eivät ole kilpailijoita. Alempitasoista porukkaa. Jokainen järkevä mies tajuaa sen. Samoin naiset tajuavat sen. Säälittäviä jätkiä eivät jaksa kuunnella. Ja jos mies näkee suoraan vaikkapa joka päivä kadulla jo sadasta ihmisestä, onko kukaan edes yhtään potentiaalinen niin miksi nainen ei näkisi. Minkä takia naisen pitäisi mitään alkaa testaamaan.

Itse asiassa olen hyvin vahvasti vanhojen tapojen kannalta tässä asiassa. Sellaiset juhlat etc. ovat hyviä juttuja, jossa ihmiset esitellään toisilleen. Minulle opetettiin aina pienenä noita käytösasioita ja silloin ihmiset aina esiteltiin toisilleen. Ei tullut tilanteita, missä olisi joutunut menemään jonkun luokse juttelemaan kutsumatta. Se on mielestäni erittäin epäkohteliasta tuollainen iskemisyrittäminen kun se tapahtuu yleensä niin, ettei sitä ole tilattu. Sehän on johtanut siihen, että heteronaisia käy hinttibaareissa, jotteivat joudu käyttämään aikaa siihen, että ajaisivat säälittäviä jätkiä veke. Itse olen kyllä opettanut naisille suoria repliikkejä kuten "vittuun siitä" jne. Jotkut naiset esittävät miehille, jos ovat keskenään eri kansallisuutta, etteivät ymmärrä kieltä tms., mutta mielestäni, jotta tollainen pelleily saadaan loppumaan, pitää pysyä parilla sanalla sanomaan niin että joka ikinen iikka pysyy poissa.

Ne kysymykset liittyvät monesti aiempiin kumppaneihin, niiden lukumäärään, kuinka montaa naista on yrittänyt, "oletko pelimies", tapailetko muita, OSTATKO drinkin jne.

Ainoa noista kysymyksistä, jonka olen kuullut on tuo viimeinen ja siihen saksalainen ystäväni on antanut neuvon: "en, mutta sinä näytät niin varakkaalta naiselta, että voisit ostaa minulle drinkin". Muut ovat small-talkia ja kun en sitä juurikaan harrasta niin minulle ei tulla tuollaisia juttelemaan. Jos henkilö on ulkomaalainen niin keskustelu on yleensä aluksi siihen maahan liittyvää, mutta toki voi olla niin, että mennään suoraan asiakysymyksiin kuten Bundesligaan tai vaikkapa Lissabonin sopimukseen tai mihin vain. Saattaisin kyllä närkästyä, jos minulta kysyttäisiin asioita, jotka ovat kuitenkin yksityisiä ja joita ei hyvän tavan mukaan kysyä kuten esim. aiemmat kumppanit.

Toinen, hyvä lähestymistapa on positiivinen, rento. Se liittyy antamiseen. Sinulla on kaikki palikat kasassa elämässäsi, ja haluaisit jonkun kiinnostavan ihmisen jakamaan ne kanssasi. Aika suuri ero.

Siis jos haluat sanoa sen, että on ero sillä välittääkö positiivista vai negatiivista energiaa, niin sen allekirjoitan täysin ja pyrin itsekin olemaan positiivinen muutenkin elämässäni. Jos on negatiivinen koko ajan niin vetää puoleensa vain negatiivisuutta. Ja se joka puhuu vain sairauksista, saa muutkin kipeiksi etc. Ja pitäisi pystyä osoittamaan intohimo jotain asiaa kohtaan. En tiedä naisista, mutta ainakin itse innostun siitä, että on draivi päällä, eikä ole sellainen ihminen, joka ei tiedä miksi herää joka aamu. Siis uskoo menestykseen, tekee monia asioita ja kun kertoo niistä niin sellainen innostuksen palo näkyy silmistä.

Monia naisia ahdistaa ajatus parisuhteesta, vaikka he pitäisivätkin miehestä.

Itse olen huomannut, että se menee toistepäin. Ehkä sen takia, etten pidä lapsista, eikä ole minulle ole loppujen lopuksi niin tärkeätä, kuinka vakava se suhde on. Niin, enkä pidä avioeroistakaan, joten väärän henkilön kanssa tai liian hätiköidysti en ole minnekään naimisiin suuntaamassa, joten kyllä se aina on mennyt niin, että ne on nimenomaan naiset, jotka lähestyvät puhuen jostain parisuhteesta. Itse asiassa perinteisessä mielessä parisuhteet ovat Suomessa aika vässyköintiä, joten ei sellainen hirveästi kiinnosta ellei siitä luoda modernimpi versio. Fakta on kuitenkin se, että jos ja kun arvot ovat kunnossa niin ei sitä silti ole esim. pelkoa pettämisestä tms. , vaikkei olisikaan naimisissa. Ensinnäkin jos valitsee oikean naisen niin ei ehkä huvita pelehtiä muiden kanssa ja toisekseen lapsena ainakin minä olen oppinut itsekurin. Se toimii monessa muissakin asioissa. On kyse sitten treenaamisesta maratonille tai jostain duuniprojektista niin se voi vaatia uhrauksia. Sama asia tässä on. Otetaan miehestä mittaa ja katsotaan onko selkärankaa.

Tässä keskustelussa on nyt sellainen piirre, että yritetään luoda miehille jonkinlaista häpeäntunnetta siitä, että asiat on sanottu väärään aikaan ja kun ollaan protestantteja, eikä ole ripittäytymistä niin siitä tunteesta ei pääse sitten eroon edes. Oikeampi tapa olisi todeta vain se, että joko yrittää uudestaan tai sitten päättää, että vika ei ollut ainakaan itsessä. Olen melko varma, että moni antaa periksi liian aikaisin ja alkaa syyttelemään itseään.

 

[TQoFE]

Täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että en minä tajunnut tästä yhtään mitään.

Jos treffeille meno ja siellä käyttäytyminen on kalsareiden eheydestä kiinni, niin siinähän olisi oivallinen mies vaikkapa Täydellisten naisten Breen järjenjuoksua ymmärtämään. (Ymmärsin tämän niin, että kalsareiden eheys ohjailisi miehen toimia, koska mitään muutakaan tarttumapintaa tässä ei nyt ollut. Tuossa pelaamisjutussa taisi alunperin olla kyse kuitenkin jostakin vähän enemmän käsiteltävissä olevista peliliikkeistä.)

Pointtina oli ironisoida täällä "tiettyjen nimimerkkien" viljelemää käsitystä, jonka mukaan omien parhaiden puoliensa näyttäminen sekä se, ettei esimerkiksi halua pelästyttää toista liian suurilla, jomppakoomaisilla "rakkaudentunnustuksilla" heti alkuun, on pelaamista. Ihmissuhteissa pelien pelaaminen vs. "korttiensa oikein pelaaminen" ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on tarkoituksella virheellisen kuvan antamista itsestään, jälkimmäinen pyrkimystä tuoda esille parhaat puolensa. Oli ne parhaat puolet sitten ystävällinen luonne tai kyky vetää jalkaansa ehjät ja puhtaat kalsarit.

Mikä tuon ymmärtämisessä on niin kovin vaikeaa, vai meninkö vanhanaikaiseen, ja palstalle tyypilliseen tapaan ymmärsit tahallasi väärin?

 

[tinkezione]

Pointtina oli ironisoida...

Mikä tuon ymmärtämisessä on niin kovin vaikeaa, vai meninkö vanhanaikaiseen, ja palstalle tyypilliseen tapaan ymmärsit tahallasi väärin?

Ironisointisi meni täysin ohitse, kiitos selvennyksestä. Hymiö.

 

[Morgoth]

Tässä on muuten mielenkiintoinen pointti. Voidaan avata keskustelu siitä, onko hyvä avautua omalle puolisolle? Tuottaako se toivotun tuloksen parisuhteessa?
.
.
.
Älä kaada sitä paskaa sen niskaan, jonka kanssa pitäisi pikemminkin pitää hauskaa ja säilyttää se tuhanteen kertaan mainittu jännite.

Hui kamalaa! Jos parisuhteessa on ongelma niin ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA jutelteko siitä sen kumppaninne kanssa! Jutelkaa kaikkien muiden kanssa, jotta jännite säilyy.

 

[Cannibal]

Itselläni on aivan erilainen vakaumus ja jommankumman vakaumuksen täytyy olla väärässä. Kipinää tai jännitettä ei tarvitse luoda, vaan se on olemassa. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa. Eli se kipinä ja jännite on olemassa, kun ne oikeat kohtaavat toisensa.

Vahvasti eri mieltä. Ei ole mitään oikeaa tai väärää. Sulla itselläsi on mahdollisuus tehdä elämästäsi juuri sellainen minkä haluat ja se pätee myös parisuhteisiin ja naisten tapaamisiin. Tottakai se on fakta, että tietynluonteiset ihmiset sopivat paremmin toisilleen. Näin ollen lienee loogista, että mitä enemmän tapaat naisia ja mitä paremmin ymmärrät mitä ihmisen päässä liikkuu (varsinkin alitajuisesti), sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku niistä monista on erittäinkin sopiva. Suurin osa miehistä käyttäytyy samalla, ennalta-arvattavalla hyväksyntää hakevalla tavalla. Valitettavasti pitää nostaa omakin käsi pystyyn tässä yhteydessä. Mutta tätä voi ja pitää muuttaa. Erilaisuus on valttia myös tässä asiassa.

Ensinnäkin. Tässähän juuri se jako menee. Jyvät ja akanat. Hyvät miehet eivät alennu tuollaisiin iskuyrityksin. Ei tuli mieleenkään. Siis oikeasti mennä samalle tasolle roskasakin kanssa. Siis ei ole mitään väliä kuinka paljon diibadaabajengiä käy naisille sönköttämässä, kun eivät ole kilpailijoita. Alempitasoista porukkaa. Jokainen järkevä mies tajuaa sen. Samoin naiset tajuavat sen. Säälittäviä jätkiä eivät jaksa kuunnella. Ja jos mies näkee suoraan vaikkapa joka päivä kadulla jo sadasta ihmisestä, onko kukaan edes yhtään potentiaalinen niin miksi nainen ei näkisi. Minkä takia naisen pitäisi mitään alkaa testaamaan.

Miten "hyvän" miehen pitäisi sitten tavata naisia? Ei siinä mun mielestä ole mitään alentavaa mennä juttelemaan naisille missä tahansa, varsinkaan baareissa, jonne suurin osa ihmisistä tulee nimenomaan siksi, että haluaa tavata muita. Känninen sönköttäminen ilman mitään päämäärää on kieltämättä älytöntä eikä varmasti johda mihinkään kovin rakentavaan, mutta oikealla tavalla lähestyminen toimii ja ei siinä mitään ihmeitä tarvitse sanoa. Itse asiassa luin, että itse verbaalinen viestintä on jotain tyyliin 10 % sanomasta ja olemus, kehonkieli yms. sanaton viestintä 90 %. Se mitä sanot ei ole niin tärkeää kuin se, miten sen sanot.

Oma näkemys on muuten se (kun puhuit tuosta että sadasta ihmisestä näkee heti kuka on potentiaalinen), että naiset kiinnostuvat eri asioista kuin miehet. Väitän, että miehelle naisen ulkonäkö on huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin toisinpäin. Sen takia nainen ei raakkaa jätkiä saman kaavan mukaan...henkinen puoli on tärkeämmässä asemassa. Siksi testataan.

Sehän on johtanut siihen, että heteronaisia käy hinttibaareissa, jotteivat joudu käyttämään aikaa siihen, että ajaisivat säälittäviä jätkiä veke.

Näin on. Meitä löytyy joka junaan. Niinkuin sanoin, kaikkia ei kiinnosta. Moni nainen on normaaleissa baareissa vain näyttäytymässä ja saa kicksit siitä, kun jätkät lähestyvät heitä ja he voivat käyttää valtaansa tyrmätessään nämä iskuyritykset. Moni nainen on vain "kylmä" tai varattu tms tms tms.

Ainoa noista kysymyksistä, jonka olen kuullut on tuo viimeinen ja siihen saksalainen ystäväni on antanut neuvon: "en, mutta sinä näytät niin varakkaalta naiselta, että voisit ostaa minulle drinkin".

Itse olen jatkuvasti törmännyt näihin. Tuo vastaus muuten minkä annoit drinkkikysymykseen on hyvä. Varsinkin jos siinä on vähänkään huumoria mukana.

Saattaisin kyllä närkästyä, jos minulta kysyttäisiin asioita, jotka ovat kuitenkin yksityisiä ja joita ei hyvän tavan mukaan kysyä kuten esim. aiemmat kumppanit.

Niin varmasti närkästyisitkin. Samoin tekee 90 % miehistä, varsinkaan jos tätä ei osaa odottaa. Siksi sanoinkin, että nainen testaa miestä. Jos ne yhdeksän kymmenestä hermostuvat ja yksi ottaa huumorilla tilanteen ja sanoo esim. että "niitä on ollut tuhansia ja itse asiassa yksi on kohta tulossa tänne" tai ihan mitä vain vastaavaa huumorilla höystettyä, miten luulet että nainen reagoi siihen yhteen kymmenestä? Miksi naista kiinnostaisi tietää kuinka monen kanssa olet ollut? Siis jos ajatellaan ihan aidosti. Enemmän kuin mitä vastaat siihen kysymykseen, kiinnostaa se, MITEN vastaat siihen.

Siis jos haluat sanoa sen, että on ero sillä välittääkö positiivista vai negatiivista energiaa, niin sen allekirjoitan täysin ja pyrin itsekin olemaan positiivinen muutenkin elämässäni. Jos on negatiivinen koko ajan niin vetää puoleensa vain negatiivisuutta. Ja se joka puhuu vain sairauksista, saa muutkin kipeiksi etc. Ja pitäisi pystyä osoittamaan intohimo jotain asiaa kohtaan. En tiedä naisista, mutta ainakin itse innostun siitä, että on draivi päällä, eikä ole sellainen ihminen, joka ei tiedä miksi herää joka aamu. Siis uskoo menestykseen, tekee monia asioita ja kun kertoo niistä niin sellainen innostuksen palo näkyy silmistä.

Täysin samaa mieltä ja tätä vähän hainkin takaa siinä kohdassa. Positiivisella energialla voidaan juurikin tarkoittaa antamista ja negatiivisella ottamista. Negatiivisista asioista puhuminen luo negatiivisuutta ja siinä ikäänkuin käytetään toista hyväksi. En usko, että kukaan välttämättä haluaa kuulla ongelmistasi. Tai siis ainakaan potentiaalinen kumppani. Tämän takia ehdotin tuossa myös, että kumppani ei välttämättä olisi paras ihminen kuuntelemaan myöskään parisuhteessa ongelmiasi. Tottakai hän niin tekee, mutta mitä se pitkässä juoksussa tekee suhteelle jos näitä ongelmia on jatkuvasti, se on toinen juttu. Eiköhän kaikilla ole hyviä ystäviä, joille voi puhua myöskin ja jos ongelmat ovat oikeasti pahoja henkisen puolen juttuja, niin siinä tarvitaan ammattilaista.

Toi, että uskoo menestykseen ja tekee intohimoisesti jotain eli rakastaa sitä mitä tekee joka päivä, on huikean hieno tilanne ja todellakin vetää naisia puoleensa. Sellaisella ihmisellä on todella paljon annettavaa. Sen takia pitäiskin tehdä niitä asioita, joita haluaa ja joista oikeasti pitää. Tästä aiheesta on muuten aivan LOISTAVA puhe, kaikkia joita aihe kiinnostaa, käykää tsekkaamassa youtubesta Steve Jobsin puhe Stanfordista valmistuneille opiskelijoille.

Itse olen huomannut, että se menee toistepäin. Ehkä sen takia, etten pidä lapsista, eikä ole minulle ole loppujen lopuksi niin tärkeätä, kuinka vakava se suhde on. Niin, enkä pidä avioeroistakaan, joten väärän henkilön kanssa tai liian hätiköidysti en ole minnekään naimisiin suuntaamassa, joten kyllä se aina on mennyt niin, että ne on nimenomaan naiset, jotka lähestyvät puhuen jostain parisuhteesta. Itse asiassa perinteisessä mielessä parisuhteet ovat Suomessa aika vässyköintiä

Se voi toki mennä myös toisinpäin, mutta moni nainen on sanonut, että ahdistuu tuollaisista vähänkään pitkän tähtäimen suunnitelmista. Jälleen yksi hyvä syy olla avautumatta tunteistaan liian aikaisin. Voi mennä hyvin alkanut juttu sivu suun.

Tässä keskustelussa on nyt sellainen piirre, että yritetään luoda miehille jonkinlaista häpeäntunnetta siitä, että asiat on sanottu väärään aikaan ja kun ollaan protestantteja, eikä ole ripittäytymistä niin siitä tunteesta ei pääse sitten eroon edes. Oikeampi tapa olisi todeta vain se, että joko yrittää uudestaan tai sitten päättää, että vika ei ollut ainakaan itsessä. Olen melko varma, että moni antaa periksi liian aikaisin ja alkaa syyttelemään itseään.

Kaksi asiaa. Ensinnäkin, samaa mieltä siitä, että ei pidä alkaa syyttelemään itseään ja TODELLAKIN pitää yrittää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koska, kuten sanoin, vaikka tekisit kaiken täydellisesti, hyvin suuri osa naisista on joko varattuja, "kylmiä", näyttäytymässä tai luoja ties mitä muuta. MUTTA se toinen juttu tossa sun tekstissä oli se, että pitäisi yrittää SAMAA ASIAA uudestaan. Ei näin. Jos meni pieleen niin totta helvetissä se pitää miettiä, että miksi meni pieleen ja mitä tekis erilailla seuraavalla kerralla, ihan niinkuin sä teet (toivottavasti) kaikilla muillakin elämän aloilla. Turha hakata päätä seinään. Itseään pitää kehittää ja hyväksyä ensinnäkin se fakta, että tunnetta ei luoda järkeilemällä vaan se tapahtuu ilman, että siihen voi vaikuttaa. Se on oikeastaan tärkein asia, mitä olen yrittänyt sanoa. Ja koska se ei tapahdu järkiperäisin syin, sä et voi "neuvottelemalla" mennä eteenpäin.

 

[Cannibal]

...ja jos itse et kelpaa itsenäsi toiselle, ei asiaa kannata muuksikaan yrittää muuttaa millään pelaamisillakaan. Siinä huijaa ensin toista ja sitten lopulta myös itseään, ja epäkohdat nousevat joka tapauksessa ajan saatossa suhdetta haittaamaan.

Eli itseään ei mielestäsi voi kehittää? Samaa mieltä siitä, että esittäminen paljastuu kyllä jossain vaiheessa (jälleen voisin mainita ne testit...niissähän se todennäköisesti jo paljastuu), mutta itsensä kehittäminen on eri juttu. Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Pitää muistaa, että tällaiset naiset metsästävät usein sitä statusta, mainetta ja mammonaa eivätkä välttämättä ole niinkään kiinnostuneita miehen sielunelämästä. Tällaiset naiset ovat usein myöskin tunne-elämältään yhtä kylmiä ja köyhiä kuin valtaosa elämässään kaiken saaneista miehistä - menestyminenhän on loppujen lopuksi kiinni onnen lisäksi pelkästään kylmästä ja päättäväisestä opportunismista.

Aika raju väite. Miksi naiset, joita kiinnostaa menestyneet, lahjakkaat miehet olisivat tunne-elämältään köyhiä? En todellakaan ymmärrä tätä logiikkaa. Luuletko oikeasti, että nämä naiset ovat pääasiassa näiden miesten kanssa maineen ja rahan vuoksi? Veikkanpa itse, että näiden miehen menestyksellä on syynsä, ja naista viehättävät ne piirteet, jotka ovat vieneet nämä miehet menestykseen. Ei menestys itsessään. Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

tarpeeksi löyhällä suodattimella (eli avoimemmin mielin!) ihmisiä tutkailemalla löytää itselleen kyllä mielekästä seuraa, jonka kanssa on mieluisaa katsoa, minne saakka suhde päätyy. Tarkoitan sanaparilla "minne saakka" useammankin vuoden mittaisia koitoksia. Liian krantuilla ihmisillä on varmasti sen laatuisia ongelmia itsensä kanssa, että pariutumattomuus on jopa suotavaa.

Nyt särähti todella pahasti korvaan. "Tarpeeksi LÖYHÄLLÄ SUODATTIMELLA". Ei hyvää päivää. No jos tarkoitat tällä sitä, että kuka tahansa kelpaa kunhan on joku, niin joo, kyllähän sieltä varmasti joku löytyy. Ei ole mitään suodattimia tai rimoja. Se johtuu siitä, että ihminen ei valitse kehen ihastuu tai rakastuu. Sä joko pidät jostakusta tai sitten et pidä.

Käytätkö samaa ajattelutapaa muussakin? Tarpeeksi löyhällä suodattimella opiskelupaikka? Tai duunipaikka? Toisin sanoen ei mitään tavoitteita tai kunnianhimoa elämässä? Jos sulla on ongelmia itsesi kanssa kuten monella on, niistä voi päästä eroon. Sä olet itse vastuussa onnestasi ja voit vaikuttaa elämäsi kulkuun todella vahvasti. Mun mielestä parisuhteen tai naisien kanssa voi olla tavoitteita ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin asian kanssa. Mitä korkeammalle ne tavoitteet asettaa, sen parempi. Kunhan on valmis tekemään helvetisti sen eteen töitä.

Steve Jobsin sanoin: "Don't settle".

 

[Rod Weary]

Maskuliinista on se, että juoksee maratonin alle kolmeen tuntiin

Ihan vain sivuhuomautuksena: Mitä itse olen yleisurheilua televisiosta seurannut, kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

 

[Cemetery Gates]

Ihan vain sivuhuomautuksena: Mitä itse olen yleisurheilua televisiosta seurannut, kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

Eikös scholl ole hiljattain kertonut palstalla elopainonsa huitelevan 65 kilon nurkilla? Siinä sitä on maskuliinisuutta vaikka muille jakaa. Tietty jos mielenkiinto kohdistuu anorektisiin mallitytsyihin, voi löytyäkin joku itseään kevyempi nainen. Onneksi scholl on kaiketi massimiehiä, aina löytyy fyrkan perässä kirmaavia neitokaisia. Tarpeeksi ison setelitukun kun laittaa kepin nokkaan ja sopivan etäisyyden päähän, voipi nainenkin laukata sen maratonin alle kolmeen tuntiin.

 

[Cemetery Gates]

Ei aiheeseen kuulu mutta miksi hautajaisissa pitää itkeä? Siksikö kun se on "hyvä" tapa vai miksi? Jos eläessään kuollut ei ole ollut itkun tai naurun arvoinen niin ei hän ole kuollessaankaan itkun arvoinen - ei ainakaan minusta.

Arvon vlad. Mahdoinko sanoa, että hautajaisissa pitää itkeä? En minäkään kaikissa hautajaisissa vollota. Melko varmasti en ainakaan omissani. Sehän on jokaisen oma asia, itkeekö vai ei. Lähinnä kommentoin schollin juttuja tunteiden näyttämisestä tms.

 

[tinkezione]

Eli itseään ei mielestäsi voi kehittää? Samaa mieltä siitä, että esittäminen paljastuu kyllä jossain vaiheessa (jälleen voisin mainita ne testit...niissähän se todennäköisesti jo paljastuu), mutta itsensä kehittäminen on eri juttu. Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Eläminen on jatkuvaa kehittymistä. Tämä toteamus vastannee tuohon kappaleeseen täydellisesti.

Nyt särähti todella pahasti korvaan. "Tarpeeksi LÖYHÄLLÄ SUODATTIMELLA". Ei hyvää päivää. No jos tarkoitat tällä sitä, että kuka tahansa kelpaa kunhan on joku, niin joo, kyllähän sieltä varmasti joku löytyy. Ei ole mitään suodattimia tai rimoja. Se johtuu siitä, että ihminen ei valitse kehen ihastuu tai rakastuu. Sä joko pidät jostakusta tai sitten et pidä.

Eihän siinä niin lukenut, että kuka hyvänsä kelpaa. Ei tarvitse vain olla umpimielinen kranttu, jolle ei kelpaa kuin "kaikkein paras", jos sekään.

Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

Ei ole ei, mutta menestyksen tavoitteluun liittyy myös niin paljon sellaisia arvoja, mitä en itse allekirjoita. Minkä vuoksi ruskeakieliseksi oppineen kylmän laskelmoijan (sitähän menestyminen vaatii rutkasti työnteon ja onnen ohella) ominaisuudet olisivat ne, jotka naista kiinnostavat? Sen vuoksi, että nainen tietää saavansa tällaiselta ihmiseltä varauksettoman ja kyseenalaistamattoman huomion, kun tietää, että on miehelle tavoite? Pitää varmaan kaivaa se parisuhteen kehityskeskustelu -linkki jostakin esille, niin tulee tämä pakollinen ratakisko-osuuskin hoidettua.

Käytätkö samaa ajattelutapaa muussakin? Tarpeeksi löyhällä suodattimella opiskelupaikka? Tai duunipaikka? Toisin sanoen ei mitään tavoitteita tai kunnianhimoa elämässä? Jos sulla on ongelmia itsesi kanssa kuten monella on, niistä voi päästä eroon. Sä olet itse vastuussa onnestasi ja voit vaikuttaa elämäsi kulkuun todella vahvasti. Mun mielestä parisuhteen tai naisien kanssa voi olla tavoitteita ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin asian kanssa. Mitä korkeammalle ne tavoitteet asettaa, sen parempi. Kunhan on valmis tekemään helvetisti sen eteen töitä.

Parisuhteen ei pitäisi olla työ- eikä opiskelupaikka, jossa pingotetaan. Tasapainoisen parisuhteen pitäisi olla satama, jossa ladataan akkuja arjen koitoksiin, olipa kyseessä sitten opiskelut tai työ. Mikäli työn ulkopuolella joutuu kunnianhimoissaan pingottamaan ja tekemään helvetisti onnensa eteen töitä, niin jossakin kohti on kyllä tehty vääriä valintoja.

Mitä minuun tulee, niin ongelmia itseni kanssa on ollut ja jokainen, joka ei pysty omia ongelmiaan myöntämään, tarvitsee hoitoa. Kiitos tästä arvokkaasta konsultaatiosta, voinet paukutella loppupäivän henkseleitäsi. Ja sä-passiivista suosittelen pääsemään eroon, jos haluat kuulostaa uskottavammalta.

 

[Morgoth]

Aika raju väite. Miksi naiset, joita kiinnostaa menestyneet, lahjakkaat miehet olisivat tunne-elämältään köyhiä? En todellakaan ymmärrä tätä logiikkaa. Luuletko oikeasti, että nämä naiset ovat pääasiassa näiden miesten kanssa maineen ja rahan vuoksi? Veikkanpa itse, että näiden miehen menestyksellä on syynsä, ja naista viehättävät ne piirteet, jotka ovat vieneet nämä miehet menestykseen. Ei menestys itsessään. Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

Asiaa voi tietysti olla vaikea ymmärtää, jos elämän näkee vain suurena kilpailuna ja kaikki on suorittamisesta kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensin pitää saada mahdollisimman hyvä opiskelupaikka, sitten työpaikka ja sen jälkeen vielä 'paras mahdollinen nainen' ja sen jälkeen paras mahdollinen lapsi, josta pitää tulla vähintään Nobel-voittaja tai ainakin edes rikas ettei isä joudu häpeään.

Homma on kiinni lähinnä pelistragista ja näyttelijän lahjoista, joita voi vuosien mittaan sitten kehitellä (ajatelle miten paljon vuodessa voit oppia uutta) ja hioa ajoitusta huippuunsa jolloin todeta "Mä rakastan sua",´ jonka jälkeen pajatso tyhjenee ja vuosisadan rakkaustarina alkaa ja koittaa se täydellinen parisuhde, johon laadittu tarkat tavoitteet ja asetettu tarpeeksi kunnianhimoiset tavoitteet siihen ja samassa käsikädessä etenee myös oma ura täydellisesti ennakkoon laadittujen kunnianhimoisten suunnitelmien mukaisesti ja elämä on täydellistä. Don't Settle!

 

[Kental]

Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Saman kaverin, joka valittaa täällä että tunteista puhuminen kumppanin kanssa on hyväksynnän hakemista, mielestä "itsensä kehittäminen" voi käynnistyä korjaamaan sitä, kun ei kelpaa jollekulle? Right. Itsensä kehittäminen on toki tärkeä asia elämän monilla osa-alueilla, mutta jos ei tuo ole hyväksynnän hakemista niin ei sitten mikään.

 

[koo]

kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

Ihan vaan tämäkin sivuhuomautuksena. Vaatteet päällä nuo rimppakintut ovat kovinkin jees ja aivan maskuliinisiä hahmoja, siis katsella.

Terveisin koo

 

[julle-jr]

Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa.

Onko sulla joku lähde väitteelle, jonka mukaan luomisprosessissa on tapahtunut jonkinlainen ihmisten paritus? Onko maailmassa muka tasan sama määrä naisia ja miehiä? Tai no, pitäähän samasta sukupuolesta kiinnostuneet huomioida myös, mutta kuitenkin.

 

[Rommeli]

Eikös scholl ole hiljattain kertonut palstalla elopainonsa huitelevan 65 kilon nurkilla? Siinä sitä on maskuliinisuutta vaikka muille jakaa. Tietty jos mielenkiinto kohdistuu anorektisiin mallitytsyihin, voi löytyäkin joku itseään kevyempi nainen. Onneksi scholl on kaiketi massimiehiä, aina löytyy fyrkan perässä kirmaavia neitokaisia. Tarpeeksi ison setelitukun kun laittaa kepin nokkaan ja sopivan etäisyyden päähän, voipi nainenkin laukata sen maratonin alle kolmeen tuntiin.

Alle 65 kiloinen nainen on siis anorektinen mallitytsy? Kuvailisin moisen normaalivartaloiseksi, jos pituus on kuitenkin keskiarvon lähellä.

 

[TosiFani]

Kun nyt on taas tätä ketjua lukenut niin pitää tunnustaa, että on käynyt aivan vitun hyvä tuuri naisasioiden kanssa. Ei pelaamisia, arvailuja, mököttämisiä, sotia tai kuivia kausia makkarissa.

Ja avioliittoa takana 15 vuotta.

Tuntuu, että suhde sen kuin paranee. Ollaan helkkarin hyviä kamuja ja tiedetään jo toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Lapset ovat jo isoja eli nyt on meidän vuoro leikkiä hiekkalaatikolla ja 40+ nainen on tähän aktiviteettiin helvetin hyvä kaveri. Sietää meikäläiseltäkin enemmän hullutuksia.

Jos taas miettii näitä pelien pelaamisia niin pätee miesnäkökulmasta varmasti nuoriin naisiin. Kokeneiden neitosten kanssa ei tarvitse pelata pelejä. Kertoo ainoastaan suoraan, mitä itse haluaa ja mitä haluaa antaa. Elämää kokenut nainen kyllä osaa käsitellä nämä asiat ja kertoo vastaukset kiertelemättä. Suoraa puhetta siis. Ei ole hankalaa.

Näinhän asia on, kirjoituksesi on kuin suoraan itseltäni. Kannustan kyllä rehellisyyteen näissä suhteissa, tulevaisuus on vaan paljon helpompi tämän jälkeen. Ymmärrän, että junnuna täytyy esittää soidintansseja vastakkaiselle sukupuolelle, mutta kannattaa aina muistaa että se arki koittaa. Eli on energiaa esittää jotain muuta mitä on.

 

[Cemetery Gates]

Alle 65 kiloinen nainen on siis anorektinen mallitytsy?

No ei. Paitsi jos naikkosella on pituutta pari metriä. Eikä se paino varmastikaan yksin määritä sitä, onko ns. mallitytsy vai ei. Kunhan huvittaa schollin jupinat jostain maskuliinisuudesta. Tai no, yleensäkin ko. jätkän jutut naisiin liittyen. Tai no, yleensäkin ko. jätkän jutut liittyen ihan mihin vaan.

 

[Cannibal]

Ei ole ei, mutta menestyksen tavoitteluun liittyy myös niin paljon sellaisia arvoja, mitä en itse allekirjoita. Minkä vuoksi ruskeakieliseksi oppineen kylmän laskelmoijan (sitähän menestyminen vaatii rutkasti työnteon ja onnen ohella) ominaisuudet olisivat ne, jotka naista kiinnostavat? Sen vuoksi, että nainen tietää saavansa tällaiselta ihmiseltä varauksettoman ja kyseenalaistamattoman huomion, kun tietää, että on miehelle tavoite? Pitää varmaan kaivaa se parisuhteen kehityskeskustelu -linkki jostakin esille, niin tulee tämä pakollinen ratakisko-osuuskin hoidettua.

Ei tarvitse olla ruskeakieli menestyäkseen. Ei todellakaan. En usko, että ne ihmiset ovat niitä todellisia menestyjiä. Oikeat menestyjät eivät ole tehneet kompromisseja tai nuolleet kenenkään persettä, vaan tehneet sitä mitä rakastavat intohimoisesti ja sen lisäksi hirveän määrän työtä ja heillä on ollut kristallinkirkkaana tavoite, mihin he ovat tähdänneet. He ovat lähtökohtaisesti ansainneet kaiken mitä ovat tavoitelleet ja ovat ihmisinä todella harvassa ja ilman muuta todella kiinnostavia naisen näkökulmasta. Tällainen mies ei anna naiselle varauksetonta huomiota, koska hänen elämässään on niin paljon muutakin.

Parisuhteen ei pitäisi olla työ- eikä opiskelupaikka, jossa pingotetaan. Tasapainoisen parisuhteen pitäisi olla satama, jossa ladataan akkuja arjen koitoksiin, olipa kyseessä sitten opiskelut tai työ. Mikäli työn ulkopuolella joutuu kunnianhimoissaan pingottamaan ja tekemään helvetisti onnensa eteen töitä, niin jossakin kohti on kyllä tehty vääriä valintoja.

En näin väittänytkään. Sen pitäisi olla rentouttavaa, hauskaa. Lähinnä olenkin puhunut siitä, mikä saa ihmisen kiinnostumaan toisesta, enkä niinkään parisuhteen onnellisuudesta. Toisaalta kaiken hyvän eteen pitää tehdä työtä, ja eiköhän se sama päde myös parisuhteeseen.

Mitä minuun tulee, niin ongelmia itseni kanssa on ollut ja jokainen, joka ei pysty omia ongelmiaan myöntämään, tarvitsee hoitoa. Kiitos tästä arvokkaasta konsultaatiosta, voinet paukutella loppupäivän henkseleitäsi. Ja sä-passiivista suosittelen pääsemään eroon, jos haluat kuulostaa uskottavammalta.

Okei, luovutaan sä-passiivista, jottei täysin Mika Häkkiseltä kuulostettaisi. En ymmärrä miksi lähdet viemään tän keskustelun henkilökohtaiselle tasolle. En ole sivunnut sanallakaan sinun ongelmistasi tai niiden puutteesta. En ole mitään henkseleitä paukutellut enkä todellakaan väittänyt, että itse olisin edes hyvä näissä asioissa. Mutta ne asiat, joista olen puhunut ovat sellaisia, joihin uskon ja joiden olen huomannut toimivan joko omalla kohdalla tai jonkun muun jota olen läheltä seurannut.

Homma on kiinni lähinnä pelistragista ja näyttelijän lahjoista, joita voi vuosien mittaan sitten kehitellä (ajatelle miten paljon vuodessa voit oppia uutta) ja hioa ajoitusta huippuunsa jolloin todeta "Mä rakastan sua",´ jonka jälkeen pajatso tyhjenee ja vuosisadan rakkaustarina alkaa ja koittaa se täydellinen parisuhde, johon laadittu tarkat tavoitteet ja asetettu tarpeeksi kunnianhimoiset tavoitteet siihen ja samassa käsikädessä etenee myös oma ura täydellisesti ennakkoon laadittujen kunnianhimoisten suunnitelmien mukaisesti ja elämä on täydellistä. Don't Settle!

Sen sijaan, että lauot näitä sarkastisia heittoja, voisit keskittää energiasi oikeasti keskusteluun tästä asiasta, jos sulla on heittää parempi argumentti kehiin. Edelleen olen sitä mieltä, että itseään pitää kehittää ja ihmissuhdetaidot ovat yksi asia muiden joukossa, jota voi kehittää. Se tuntuu olevan monelle kovin arka/tabu aihe ja moni elää siinä uskossa, että on se yksi oikea ja se intuitiivinen tapa on ainoa oikea. Tarkoitan sillä sitä, että teet sitä mikä tuntuu oikealta ilman, että ajattelet asiaa sen pidemmälle.

Olisi mukava ajatella, että ei tarvitsisi sen enempää ajatella asiaa ja olla vain oma itsensä ja mennä ja sanoa miltä milloinkin tuntuu. Ainoa ongelma vaan on se, että...se ei toimi. Sen takia haluaisin tehdä sellaisia asioita, jotka toimii. Kysykää naisilta miltä heistä tuntuu kun mies tulee vuodattamaan tunteitaan. Takaan, että vastaus ei ole: "se on ihanaa". Tästähän tämä keskustelu lähti liikkeelle. Pysytään siinä eikä mennä parisuhdeteorioihin, vaikka niissä oliskin aika paljon samoja elementtejä.

Mun mielestä ei ikinä ole väärin tavoitella hyvää. Vaikka parasta jos niin haluaa, kunhan tavoite on edes jossain määrin realistinen ja sen eteen on valmis tekemään töitä. Don't settle on sellainen lause, josta olen valmis pitämään kiinni loppuun asti. Siinä ei ole mitään kyseenalaista tai negatiivista. Se pätee yhtä lailla työssä kuin ihmissuhteissakin.

Saman kaverin, joka valittaa täällä että tunteista puhuminen kumppanin kanssa on hyväksynnän hakemista, mielestä "itsensä kehittäminen" voi käynnistyä korjaamaan sitä, kun ei kelpaa jollekulle? Right. Itsensä kehittäminen on toki tärkeä asia elämän monilla osa-alueilla, mutta jos ei tuo ole hyväksynnän hakemista niin ei sitten mikään.

En väitä, että tunteista puhuminen on välttämättä hyväksynnän hakemista. Se saattaa olla toisen hyväksikäyttämistä varsinkin, jos sitä tekee liian usein. Tunteista voi mielestäni puhua, mutta sitäKIN pitäisi harjoittaa kohtuudella. Enkä myöskään sanonut, että itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia. Itseään kehitetään oman itsensä takia. Ehkä se tavallaan onkin hyväksynnän hakemista, mutta nyt mennään jo aika filosofiselle alueelle. Se on eri tavalla hyväksynnän hakemista. Toisaalta voisin nähdä asian niin, että henkinen kasvu (eli se itsensä kehittämisen tavoiteltu lopputulos) tekee sinusta onnellisen missä tahansa elämäntilanteessa. Silloin ei tarvitse hyväksyntää, ja se johtaa rentoutumiseen ja kaikkeen positiiviseen...myöskin ihmissuhteissa.

 

[Miguel]

Hieman myöhässä vastataan...

En todellakaan vierittänyt mitään naisten niskoille. Nämä vastaukset ovat täysin luonnollisia tilanteessa, jossa tunnetta ei ole (koska mies on omalla toiminnallaan sen tappanut). Jälleen kerran, tunne ei synny tietoisen toiminnan pohjalta. Toi sun teksti ei varsinaisesti liity itse aiheeseen, mutta se tunteen puuttuminen johtuu monesti juuri siitä, että ei ymmärretä, mitkä asiat ajavat kiinnostusta ja seksuaalista jännitettä ihmisissä (naisissa varsinkin koska miehinä nyt puhutaan tästä). Tietysti pitää hyväksyä myös se, että vaikka tekisi kaikki asiat oikein, aina ei onnistu silti. Kaikki ei ole omissa käsissä, mutta hyvin iso osa on.

"Mies on omalla toiminnallaan tunteen tappanut." Häh? Mitä on "miehen oma toiminta" tässä tapauksessa? Missä minä olen sellaisesta puhunut, ja miten se liittyy mihinkään?

Ja tekstini liittyy itse aiheeseen kyllä. Esimerkkitilanteessani pitää selittää, miksi suhdetta ei pidä jatkaa, vaikka kaikki tekeminen tuntuu periaatteessa hyvältä. Vika voi olla jokseenkin tiedostamattomalla tasolla. Silloin mainitsemiasi "klassikoita" on kohtuullisen vaikea välttää, koska viesti pitää pystyä muotoilemaan siten, ettei tulisi loukanneeksi vastapuolta tarpeettomasti. (rautalangalla vielä sanottakoon, että "viesti" ei tässä tilanteessa tarkoita tekstiviestiä, vaan keskustelu on aina parasta hoitaa kasvokkain)

Älä kaada sitä paskaa sen niskaan, jonka kanssa pitäisi pikemminkin pitää hauskaa ja säilyttää se tuhanteen kertaan mainittu jännite.

Nyt en puhu omasta kokemuksesta, mutta eihän tuollainen argumentti ole missään määrin tolkullinen, jos takana on vaikkapa 15 vuoden avioliitto ja yhteisiä lapsia. Jos siinä vaiheessa ykkösjuttuna on jännitteen pitäminen eikä osaa puolisolleen puhua, niin täytyy olla aika pahasti tunnevammainen.

Ei tarvitse olla ruskeakieli menestyäkseen. Ei todellakaan. En usko, että ne ihmiset ovat niitä todellisia menestyjiä. Oikeat menestyjät eivät ole tehneet kompromisseja tai nuolleet kenenkään persettä, vaan tehneet sitä mitä rakastavat intohimoisesti ja sen lisäksi hirveän määrän työtä ja heillä on ollut kristallinkirkkaana tavoite, mihin he ovat tähdänneet. He ovat lähtökohtaisesti ansainneet kaiken mitä ovat tavoitelleet ja ovat ihmisinä todella harvassa ja ilman muuta todella kiinnostavia naisen näkökulmasta. Tällainen mies ei anna naiselle varauksetonta huomiota, koska hänen elämässään on niin paljon muutakin.

Joopa joo. Nykyaikaisen uraohjuksen CV:ssä saattaa olla lyhyeltä aikaväliltä ties kuinka monta eri työnantajaa ja usein vielä eri liiketoiminta-aloilta. Siitä urakehityksestä voi helposti todeta "intohimon" "omaa juttua" kohtaan. Kyllä, omaa egoa kohtaan. Ketjun aiheeseen tämä ei juurikaan taida liittyä, mutta pistipä noin pumpulinen näkemys silmään.

 

[Morgoth]

Sen sijaan, että lauot näitä sarkastisia heittoja, voisit keskittää energiasi oikeasti keskusteluun tästä asiasta, jos sulla on heittää parempi argumentti kehiin.

Noh, ei luulisi olevan vaikea ymmärtää ilman sarkasmiakaan, että jos jollakin on paljon rahaa tai vaikkapa toimii vaikutusvaltaisessa asemassa, niin totta kai sellainen ihminen kerää sellaisten ihmisten huomioon, jotka ovat valmiita naimakauppoihin vain paksun lompakon vuoksi. Tämä tietysti hivelee itsetuntoa, kun huomiota tulee joka puolelta ja sen saattaa tulkita väärin, että juuri hänen persoonaansa ihailtaisiin, vaikka ainoa kiinnostuksen kohde on paksu lompakko. Lisäksi jos toinen on selvä "uraohjus", niin saattapa toinen ajatella, että onko tämä ihminen ihan "parisuhde ihminen" ja kiinnostusta tulee juuri ei-toivoituilta ihmisiltä.

Maailma on aika raadollinen paikka ja jotenkin aistin sun kirjoituksista vähän turhan idealistisen ja naivin käsityksen, että kun teet töitä kovasti kuten Steve Jobs ja vähän kehität itseäsi (treenailet iskurepliikkejä baaritiskiä varten) ja esität vaikeasti saattavaa niin taivaan ja ties mitä portit aukeavat parisuhdepuolellakin...

Edelleen olen sitä mieltä, että itseään pitää kehittää ja ihmissuhdetaidot ovat yksi asia muiden joukossa, jota voi kehittää.

Ihmissuhdetaitoja joo, mutta persoonansa tuskin, joka kai kuitenkin on se ratkaisevampi asia? Jos se toinen ei nyt ole ihan lapsi, niin hän osaa nähdä sen ulkokuoren läpi ja vaikka toinen nyt olisi vähän kömpölökin ilmaisemaan asiaansa, niin eiköhän hän näe 'sisimpään' näe, joten en oikein jaksa ymmärtää että keskitytään hirveästi näihin detaileihin, vaikka tietysti luultavasti ne ovat sitä tärkeämpiä mitä nuoremmat ovat kyseessä.

Olisi mukava ajatella, että ei tarvitsisi sen enempää ajatella asiaa ja olla vain oma itsensä ja mennä ja sanoa miltä milloinkin tuntuu.

Mitä nuoremmista on kyse sitä vaikeampaa se on ja sitä typerämpää pelleilyä ne suhteet yleensä ovatkin, koska molemmat ovat melko keskenkasvuisia.

Ainoa ongelma vaan on se, että...se ei toimi. Sen takia haluaisin tehdä sellaisia asioita, jotka toimii. Kysykää naisilta miltä heistä tuntuu kun mies tulee vuodattamaan tunteitaan. Takaan, että vastaus ei ole: "se on ihanaa".

Sä puhut jostakin baaritiskillä tapahtuvasta pariutumisriitin ensivaiheesta? Toivottavasti ainakin.

 

[lautamies]

Ei perkele pojat---ja tytöt, ei tule hittoakaan, täällä on nyt 370 sivua jauhettu lähes täyttä paskaa. Ei se parisuhde ja sen solmiminen ja siinä suhteessa eläminen ole mitään tähtitiedettä. Se on yhdessä asioiden kokemista ja elämistä, keskusteluja ja kompromisseja, omista vaatimuksista ja arvoista periksiantamista JA yhteisten periaatteiden ja toimimisen sopimista. Kun sellainen sielujen sympatia on saatu aikaan, niin ne kavereiden kanssa tehtävät peli-, kaljoittelu-, kala-, ulkomaanreissut kyllä onnistuvat.
Luottamuksen ja yhteistyön täytyy toimia molempiin suuntiin ja kummankin osapuolen on oltava sitten luottamuksen arvoinen, aina se ei toteudu ja silloin on TODELLISTEN keskustelujen aika.

Vanha Len jo tuolla aiemmin kertoi kuinka asiat voivat olla ja olen täysin samaa mieltä. Se parisuhde vain paranee vanhetessaan, minun nuoruudessani vanha kansa sanoi, että avioliiton 7 ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat.

Ja kaikki tuo tieto on karttunut 38.n avioliittovuoden aikana!

 

[Kental]

Enkä myöskään sanonut, että itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia. Itseään kehitetään oman itsensä takia. Ehkä se tavallaan onkin hyväksynnän hakemista, mutta nyt mennään jo aika filosofiselle alueelle. Se on eri tavalla hyväksynnän hakemista. Toisaalta voisin nähdä asian niin, että henkinen kasvu (eli se itsensä kehittämisen tavoiteltu lopputulos) tekee sinusta onnellisen missä tahansa elämäntilanteessa. Silloin ei tarvitse hyväksyntää, ja se johtaa rentoutumiseen ja kaikkeen positiiviseen...myöskin ihmissuhteissa.

Kuten sanoin, ymmärrän kyllä ja pidän tärkeänä itsensä kehittämistä, eikä siinä ole normisyistä todellakaan mitään hyväksynnän hakemiseen liittyvää, se on sitä elämän perusprosessia joka vain tehostuu kun asian tiedostaa. Mutta ensimmäiseen lauseeseesi tyydyn vastaamaan että sanoitpas. Eikö se, että kehittää itseään "Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle" ole synonyymi sille että "itseään kehitetään jonkun tietyn ihmisen takia"?

Tosin minä kyllä myös mielsin että sinä menit alunperin henkilökohtaisuuksiin tinkezionea - jonka älähdykseen vastaat viestissäsi kiistämällä henkilökohtaisuudet - kohtaan, joten ehkä ilmaisemme vain asioita hyvin eri tavalla.