Naisasiat

[Cemetery Gates]

"Oikea" vastaus miehen puoleltahan tuossa kohtaa on putkiaivoilla ajatella että ei tee mieli mitään mutta koska tuo tuossa keskeyttää intensiivisen leffan katselun niin se varmaan tarttee huomioida jotenki = "ei mun tee mieli mutta haluatko sä jotain?" ja naisesta riippuen (kuinka hellyydenkipeä tapaus on) niin pieni pusu tai muu vastaava hellyydenosoitus siihen päälle.

Jaa? Miten mulle tuli mieleen "oikeasta" vastauksesta tuossa tilanteessa, että "no kieltämättä pimperoa tekis mieli", mutta eukolla onkin vaan joku jäätelönperkele mielessä.

Tällä tavoin mies on juuri välttänyt pakastin tai r-kioski reissun, ottanut naisen huomioon, ja saattaa jopa saada jäätelöä kioskilta / pakastimesta, vaikka sitä ei tehnytkään mieli.

Tai sitten nimenomaan kioskireissu on edessä, vaikka tuuheroa tekis mieli. Matkalla kioskille iskee vitutus, jolloin mukaan tarttuu keppanaa ja ehkä se jätskikin, jos sattuu muistamaan koko eukon olemassaolon. Pakastimelle ei tartte mennä, sehän makaa siinä sohvalla.

Ongelma on se että tämä yllä oleva vaatii mieheltä noin 2 sekunnin keskittymisen että tämän älynväläyksen putkiaivot jaksavat hetken selata mies-nainen-mies sanakirjasta oikean kohdan ja se sitten ei olekkaan ihan niin helppoa kun luulisi.

Sellaista sanakirjaa ei ole eikä tule, ainakaan käyttökelpoista versiota.

 

[palle fontän]

Esimerkki on sinänsä ihan hyvä, mutta absurdi? Kuka ihme jaksaa katsella eukkoa, joka alkaa märisemään jostain jäätelöstä kesken elokuvan? Itse ainakin katson elokuvaa keskittyneesti, enkä mielelläni poistu ruudun äärestä minnekään. Toki ennen leffaa voidaan hakea evästystä, jos niin halutaan. Toki olen nykyisinkin joutunut sellaiseen kompromissitilanteeseen, jossa toinen on keskittymiskyvytön elokuvien suhteen, mutta eipä häiritse minun elokuvanautintoani.

 

[scholl]

Niin no se on vaikea sanoa mikä on liian aikaisin tai liian myöhään, MUTTA lähtökohta on tämä: nainen on feminiininen ja mies maskuliininen ja mitä kauempana nämä "patterin navat" ovat, sen parempi. Jos mies lähtee vuodattamaan tunteitaan, se ei todellakaan kuulu maskuliiniseen katogoriaan ja näin ollen tämän "teorian" mukaan tappaa tunteen. Samalla lailla kuin maskuliinen nainen ei kiinnosta miestä. Mun mielestä tämä on hyvin loogista ja voin tähän samaistua melko lailla.

Maskuliinista on se, että juoksee maratonin alle kolmeen tuntiin, suorittaa hampaat irvessä ironmanin, voittaa kaverinsa pallopelissä, urheilee loppuun asti vaikka henki lähtisi ja luut olisivat poikki, mutta se ei ole mitään vähämaskuliinista, että alkaa neuvottelemaan fuusiosta naisen kanssa. Itse olen ollut sen verran integroimassa organisaatioita ja asiaa tutkinut, että olen 100% vakuuttunut, että tässä on aivan samasta asiasta kyse. On visionäärit erikseen ja seuraajat erikseen. Jos Jorma Ollila saa päähänsä, että tulevaisuuden menestyksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Nokia ja Ericsson yhdistyvät niin hän soittaa Ericssonille ja ehdottaa salaisia neuvotteluja jossain hotellissa vaikkapa Lontoossa. Sitten sinne menee miehiä vähän takaoven kautta hattu päässä. Sama juttu on naisten kanssa. Kun arvioi naisia ja peilaa vähän kysymyslomakkeet kautta siihen, mitä oikeasti haluaa niin pystyy katsomaan olisiko joku henkilö potentiaalinen. Tausta, koulutus, arvot, harrastukset, asenteet, ilmeet, liikkuminen, pukeutuminen, muu osaaminen. Usein pohjalla saattaa olla jo joku ihastuminen ensi näkemältä, jonka jälkeen tapahtuu analyysivaihe. Ja jos nainen ei ole visionääri niin hän ei ole ehkä osannut analysoida samalla tavalla ja laskea tuleeko siitä mitään. Niinpä siinä tapauksessa mies esittää sen tarjouksen. Ei se mitään epämaskuliinista ole, että ehdottaa neuvotteluja. Ja jos on niin so f****** what. Itseäni ei ainakaan kiinnosta pätkääkään se, että joku määrää sen, kuinka pitää mukamas käyttäytyä. Pääasia on se, että tulee hyvä fiilis ja minua kunnioitetaan ja hemmotellaan. Kaikki pelaaminen ja teeskentely loukkaa joka osapuolta.

Väitän, että 99.9 % tapauksista nainen TIETÄÄ sen joka tapauksessa. Naiset yleensä ovat parempia lukemaan ihmisiä muutenkin. Kyseessä on tilanne, jossa nainen testaa miestä.

En usko. Jos on hyvä nainen niin ei testaa mitään. Toki monesti naisilla on "ruma johtaja". Joku läskifeministikaveri, joka syöttää naisen päähän jotain hölmöjä ajatuksia miehistä. Mitä kauniimpi nainen niin sitä varmempaa, että liikkuu "ruman johtajan" kanssa. Mutta jos on itsenäinen, fiksu nainen niin ei ole mitään syytä huijata miestä ja pelata mitään testejä. Itse en ole edes itkenyt hautajaisissa tai mitään muutakaan tunteillut, mutta kyllä asiat pitää sanoa niinkuin ne ovat. Sitä paitsi voihan naiselle sanoa ilmeenkään värähtelemättä ne asiat, jos se siitä on kiinni. Itse ainakin vihaan sitä, että pitää olla joku hemmetin ajatustenlukija. Niinpä asiat pitää sanoa toiselle.

jotka voi suoraan kääntää muotoon: "en ole saanut vuoteen, tarvitsen naista, olen epätoivoinen jne jne". Okei, kärjistys, mutta näin nainen sen näkee.

Se on pötyä. Voi olla, että yritetään antaa jonkinlainen kuva, jossa ihmisten itseluottamusta halutaan heikentää, mutta fakta on se, että ainakin 90% ihmisistä ovat sennäköisiä ja -oloisia, että varmasti saavat vaikka joka ilta, jos oikeasti haluavat. Siellä on samantyylistä porukkaa aina liikkeellä. Fakta on vain se, että jokaiselle ei riitä se, että saa tai saisi, vaan jos mahdollisuus on tutustua johonkin hyvään tyyppiin, omantasoiseensa niin miksei sitä sitten niin tekisi tai tavoittelisi. On älytöntä tyytyä vähempään kuin mitä ansaitsee tai ottaa ensimmäinen vastaantulija. Moni mies pärjää hyvin sinkkuna ja nauttiikin siitä olosta. Eli ei siinä ole mitään epätoivoa tai pakkoa olla missä vaan suhteessa, vaan naisasioissa on mahdollisuus saavuttaa jotain lisäarvoa muuhun elämäänsä.

Jos taas mies ei tee tätä virhettä vaan pelaa "coolisti" ja tekee KAIKKEA MUUTA, se viestii, ettei hän ole riippuvainen kenestäkään, vaan HALUAA olla kyseisen naisen kanssa muttei TARVITSE häntä. Tässä on aivan vitunmoinen ero. Eikö kukaan ymmärrä mitä tässä haen takaa?

ei.

 

[scholl]

Kun miehen kuuluu nimenomaan miehuutensa nimessä tehdä näissä asioissa aloite

Mihin tuokin perustuu. Itse esimerkiksi en kiinnitä useinkaan huomiota siihen, ketä missäkin on. Niinpä jos minuun tahtoo tutustua, on syytä tehdä aloite. Sitä paitsi olen aina tottunut hemmotteluun ja väitän, että on yleensä niin, että minulla on suurempi kokemus hyvän palvelun kohteena olemisesta. Toinen tulee toimeen vähemmällä, joten on hyvinkin luontevaa, että minä olen se herrasmies, joka on sen hemmottelun kohteena ja nainenhan usein tykkää nimenomaan hemmotella, joten heille sopii hyvin se maanittelukin. Sitä paitsi kun ajatellaan sitä, että Suomessa esim. baareissa jurriset miehet menevät ehdottelemaan ties kelle niin kunnon miehen ei ole edes syytä tehdä mitään aloitteita, jottei tule yhdistetyksi siihen porukkaan. Eli olet juuri väärinpäin ymmärtänyt tuon aloitteen tekemisen.

sitäpaitsi monikin nainen itse iskenyt oman mörököllinsä, ilman että mies itse on asian hyväksi mitään tehnyt.

No niin! Toisaalta itse olen kyllä sitä mieltä, että parasta on se, että se tekee aloitteen, joka kokee ja tuntee jotain. Tai jolla on se visio, on sitten kyse kummasta osapuolesta tahansa. Itseltäni se vaatii aika paljon, kun pitää olla analysoinut toinen ensin ja tietää, että on kunnon naisesta kyse, jolla on kauppatieteellinen koulutus, eikä ole maalta etc., mutta joillain toisilla se voi olla helpompaa. Mutta toki jos kaikki nämä on kunnossa niin kyllä minäkin voin tehdä naiseen aloitteen. Kuten sanottua, se tekee joka kokee tai tuntee, että tässä on se juttu. Sitten vain tarjous pöytään.

 

[Cemetery Gates]

Itse en ole edes itkenyt hautajaisissa tai mitään muutakaan tunteillut, mutta kyllä asiat pitää sanoa niinkuin ne ovat.

Tämä kommentti ei tullut lainkaan yllätyksenä ja kiteyttää mielestäni oivasti herr schollin pään sisällön, mikäli siis suinkin haluaa fiktiivisen hahmon tarinoita tosimaailman kannalta pohdiskella. Mielestäni se vaan kertoo ihmisestä kuin ihmisestä hyvin paljon, jos (ylpeillen) ilmoittaa, ettei ole koskaan itkenyt hautajaisissa tai "mitään muutakaan tunteillut". Tunneköyhä elämä se vasta köyhää onkin, jää aivan helvetin paljosta paitsi, hyvässä ja pahassa.

Naiset yleensä osaavat tunteilun ns. paremmin kuin miehet, mutta sitten taas jotkut naiset, jotka eivät esim. välitä urheilusta tuon taivaallista, eivät käsitä sitä, miksi miehelle voi olla niin tärkeää seurata vaikkapa jonkin lätkäjoukkueen tekemisiä. Siitä nyt puhumattakaan, että jääkiekko voi vedota miehen tunteisiin hyvinkin voimakkaasti. Mitäs vitun väliä sillä on, mikä niitä tunteita nostattaa, kunhan vaan jokin nostattaa.

 

[scholl]

Esimerkki on sinänsä ihan hyvä, mutta absurdi?

Aivan. Joku puhui naisesta ja koirasta. Heillä on selkeä ero. Koira ei pääse yksin ulos eli sen on pakko tulla kertomaan omistajalleen, että nyt haluaa lenkille. Nainen sen sijaan voi käydä jääkaapilla tai vaikkapa timbuktussa hakemassa jäätelöä, jos sitä tekee mieli. Kukaan ei estä. Eivät siis liity millään tavalla toisiinsa.

 

[scholl]

jos (ylpeillen) ilmoittaa, ettei ole koskaan itkenyt hautajaisissa tai "mitään muutakaan tunteillut".

Olen syntynyt 70 luvun alkupuolella ja silloin opetettiin tuo. Ei saanut itkeä hautajaisissa tms. Eli siis pystyy olemaan näyttämättä tunteitaan jos haluaa. Eli siis ei tule mitään ongelmia siitä, ettenkö pystyisi naiselle latomaan asiat pöytään tunteettomastikin, jos on tarve. Vetää siihen päälle sitten parin kympin lenkin esimerkiksi niin on riittävästi aikaa käsitellä mahdolliset tunteet.

 

[Cemetery Gates]

Olen syntynyt 70 luvun alkupuolella ja silloin opetettiin tuo. Ei saanut itkeä hautajaisissa tms. Eli siis pystyy olemaan näyttämättä tunteitaan jos haluaa.

Just. Syntymäajankohdastahan se onkin pelkästään kiinni, kasvatusmetodithan olivat 70-luvun alussa kaikilla täysin yhteneväiset ja tuolloin Suomessa kasvoi pelkkiä tunnevammaisia robotteja.

 

[Miguel]

Otetaas muutama klassikko:

"En ole varma tunteistani"
"Haluan ensin löytää itseni"
"Vika ei ole sussa, vaan mussa"
"Elämäntilanteeni on nyt sellainen, että en ole valmis suhteeseen"
"Olet todella mukava, mutta..."

Voin kääntää nuo kaikki selkokielelle: Et herätä minussa (romanttisia) tunteita, käyttäydyt täysin samalla ennalta-arvattavalla tavalla kuin 99% miehistä, jotka olen tavannut, haet hyväksyntää. En kuitenkaan halua loukata egoasi, joten kehitän tällaisen tavan päästä tilanteesta eroon.

Eipäs kärjistetä eikä varsinkaan vieritä kaikkea naisten niskoille. Aivan aito ja luonnollinen on tilanne, jossa ihminen pitää toisesta, kemia toimii, juttu luistaa, yhteistä tekemistä keksitään, makuuhuoneen puolellakin toimii ja elämäntilanne sallii suoda aikaa naiselle, mutta jostain syystä tunnetta ei vain ole riittävästi. Silloin voi hetken aikaa yrittää ja nauttia mukavista hetkistä, mutta parisuhteen muodostamisyrityksen kannalta kysymys on suurella todennäköisyydellä ajanpeluusta ja löysässä hirressä roikkumisesta. Been there.

Olen syntynyt 70 luvun alkupuolella ja silloin opetettiin tuo. Ei saanut itkeä hautajaisissa tms. Eli siis pystyy olemaan näyttämättä tunteitaan jos haluaa.

Kuten Timo Rautiainen on musiikillista agendaansa kommentoinut, suomalainen mies lähtee murheissaan helposti avautumaan työ- tai pelikavereille, lähibaarin kantaporukalle tai vaikka naapurin veikolle, mutta ei missään nimessä omalle kumppanilleen. Ja sitten ihmetellään, miksi suhde on kireällä ja molemmilla on henkisesti paha olla.

 

[Cannibal]

Maskuliinista on se, että juoksee maratonin alle kolmeen tuntiin, suorittaa hampaat irvessä ironmanin, voittaa kaverinsa pallopelissä, urheilee loppuun asti vaikka henki lähtisi ja luut olisivat poikki, mutta se ei ole mitään vähämaskuliinista, että alkaa neuvottelemaan fuusiosta naisen kanssa.

Pitää paikkansa - kilpailu ja suorittaminen ovat maskuliinisia piirteitä. Muuten, voisin sen verran tarkentaa, että kaikki miehet eivät välttämättä ole luonnostaan maskuliinisia eivätkä kaikki naiset feminiinisiä. Eikä tällä asialla ole myöskään välttämättä yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen. Mies voi olla hetero ja feminiininen, jolloin paras partneri on maskuliininen nainen. Kunhan ne "patterin navat" ovat riittävän kaukana toisistaan, syntyy tunnetta. Kaksi samanlaista ei synnytä mitään muuta kuin hyvän "tiimin". Ei hyvää parisuhdetta, koska seksuaalinen jännite puuttuu.

Joka tapauksessa, takaisin itse aiheeseen. Ei välttämättä ole vähämaskuliinista alkaa suunnitella "fuusiota" naisen kanssa, mutta jos sen tekee LIIAN aikaisin, se viestii epävarmuudesta ja hyväksynnän hakemisesta, joka on yksi pahimmista asioista ikinä.

Nokia ja Ericsson yhdistyvät niin hän soittaa Ericssonille ja ehdottaa salaisia neuvotteluja jossain hotellissa vaikkapa Lontoossa. Sitten sinne menee miehiä vähän takaoven kautta hattu päässä. Sama juttu on naisten kanssa. Kun arvioi naisia ja peilaa vähän kysymyslomakkeet kautta siihen, mitä oikeasti haluaa niin pystyy katsomaan olisiko joku henkilö potentiaalinen. Tausta, koulutus, arvot, harrastukset, asenteet, ilmeet, liikkuminen, pukeutuminen, muu osaaminen. Usein pohjalla saattaa olla jo joku ihastuminen ensi näkemältä, jonka jälkeen tapahtuu analyysivaihe. Ja jos nainen ei ole visionääri niin hän ei ole ehkä osannut analysoida samalla tavalla ja laskea tuleeko siitä mitään. Niinpä siinä tapauksessa mies esittää sen tarjouksen. Ei se mitään epämaskuliinista ole, että ehdottaa neuvotteluja. Ja jos on niin so f****** what. Itseäni ei ainakaan kiinnosta pätkääkään se, että joku määrää sen, kuinka pitää mukamas käyttäytyä. Pääasia on se, että tulee hyvä fiilis ja minua kunnioitetaan ja hemmotellaan. Kaikki pelaaminen ja teeskentely loukkaa joka osapuolta.

Ethän sä voi verrata liike-elämän lainalaisuuksia tässä yhteydessä! Tottakai Nokian ja Ericssonin tapauksessa voidaan palaveerata ja puhua suoraan asiasta, mutta siinä ei haeta mitään parisuhdetta, vaan toimivaa liikesuhdetta, jossa ei todellakaan tarvitse olla sitä tärkeintä elementtiä, seksuaalista jännitettä (vaikka ruotsalaisen firman kanssa tekemisissä ollaankin).

Kaikki pelaaminen EI todellakaan loukkaa yhtäkään osapuolta. Pelaamisella on tarkoitus. Siinä yritetään luoda jännitettä ja sitä kipinää. Sillä, että sä ehdotat "liikeneuvotteluja" naisen kanssa, et varmasti luo yhtään mitään. Sillä, että pelailet, kiusaat (hyvällä tavalla tietysti), heität hyvää läppää, olet ennalta-arvaamaton jne jne, luodaan todella vahva jännite. Se taas hyödyttää kumpaakin osapuolta. Pelaamisen voi nähdä niin, että tajuaa miten ihmisen mieli toimii ja antaa toiselle osapuolelle juuri sitä mitä hän haluaa. Se, sopivatko lopulta kaikki ominaisuudet yhteen, selviää myöhemmin. Enkä sanonut, että kukaan määräisi miten pitää käyttäytyä, mutta kuten aiemmin sanoin, tunteille ei voi mitään eikä ihminen päätä tietoisesti kehen ihastuu. Tietyt käyttäytymismallit tuottavat hyvän tulokset, tietyt huonon. Ja ne huonot tulokset tulevat nimenomaan tästä yltiörehellisestä yltiöTAVALLISESTA hyväksyntää hakevasta tyylistä kertoa tunteensa liian aikaisin. Se taas johtuu siitä, että aika harva jaksaa oikeasti ajatella tätä asiaa ja tajuta mitkä asiat ihmismielessä johtavat kiinnostukseen romanttisessa mielessä.

Mutta jos on itsenäinen, fiksu nainen niin ei ole mitään syytä huijata miestä ja pelata mitään testejä.

Omasta mielestäni fiksut ja varsinkin viehättävät naiset testaavat huomattavasti enemmän kuin "normaalit". Tähän on looginen selitys. Hyvännäköinen nainen kohtaa iskuyrityksiä KOKO AJAN. Mitä luulet, kuinka kauan tällainen nainen käyttäisi aikaa elämässään, jos hän aidosti haluaisi tutustua JOKAISEEN mieheen, joka osoittaa häneen aitoa kiinnostusta?!? Ei sellaiseen riitä aika kellään. SEN TAKIA testataan! Se on nopea tapa nähdä, kuka erottuu massasta. Sen takia naiset tekevät sitä. Ettekö muka tätä ole itse huomanneet? Samat kysymykset seuraavat monen monta kertaa. Ne kysymykset liittyvät monesti aiempiin kumppaneihin, niiden lukumäärään, kuinka montaa naista on yrittänyt, "oletko pelimies", tapailetko muita, OSTATKO drinkin jne. Itse asiassa nämä kysymykset ovat niin yleisiä, että niihin on ainakin itse jo kehittänyt vakiovastaukset, koska sen tietää, että jossain vaiheessa nämä kyssärit kysytään. Itse asiassa voi hyvinkin olla, että moni nainen ei edes tiedosta testaavansa miestä. Siitä on tullut heille täysin normaali prosessi. Ei se ole miehen huijaamista. Se on yksinkertaisesti nopea tapa nähdä mistä kaveri on tehty. Parhaat vastaukset näihin ovat hyvällä huumorilla höystettyjä suhteellisen arrogantteja kommentteja. Voila.

Moni mies pärjää hyvin sinkkuna ja nauttiikin siitä olosta. Eli ei siinä ole mitään epätoivoa tai pakkoa olla missä vaan suhteessa, vaan naisasioissa on mahdollisuus saavuttaa jotain lisäarvoa muuhun elämäänsä.

Ilman muuta ja juuri näin sen pitäisikin olla. Terveellä itsetunnolla höystetty ihminen ei tarvitse ketään elämäänsä (mutta voi haluta silti jonkun ja tässä jälleen se ero, josta puhuin). Mutta mielestäni hyvin monella on pakonomainen tarve löytää joku elämäänsä, ja silloin käyttäytyminen on juuri tätä mistä on puhuttu. Olen jatkuvasti törmännyt itsessäni samaan tunteeseen, jota on suht vaikea selittää.

Cannibal kirjoitti: Näytä viesti
Jos taas mies ei tee tätä virhettä vaan pelaa "coolisti" ja tekee KAIKKEA MUUTA, se viestii, ettei hän ole riippuvainen kenestäkään, vaan HALUAA olla kyseisen naisen kanssa muttei TARVITSE häntä. Tässä on aivan vitunmoinen ero. Eikö kukaan ymmärrä mitä tässä haen takaa?

ei.

Okei, sanotaan tämä sitten toisella tavalla. Haluaminen on antamista ja tarvitseminen ottamista. Kaksi lähestymistapaa: ensimmäinen on heikko ja johtaa monesti juuri näihin "haluan löytää itseni, ollaan vain kavereita"-vastauksiin naisilta. Tätä on edeltänyt ajatus, jossa naista lähestytään tavoitteena parisuhde ja onni ja ties mitkä punaiset tuvat ja perunamaat. Nainen on ratkaisu epäonneen tai senhetkisiin vastoinkäymisiin elämässä. Englannin kielessä on tähän hyvä termi: "Energy vampires".

Toinen, hyvä lähestymistapa on positiivinen, rento. Se liittyy antamiseen. Sinulla on kaikki palikat kasassa elämässäsi, ja haluaisit jonkun kiinnostavan ihmisen jakamaan ne kanssasi. Aika suuri ero. Tässä skenaariossa ajatuksena ei ole ottaa mitään ja elää jonkun toisen kautta tai saavuttaa omaa onnellisuutta toisen kautta. Tällaisessa elämäntilanteessa ovat mies on todennäköisesti onnellinen joka tapauksessa. Monen ongelma onkin juuri se, että ajatellaan aivan liikaa eteenpäin kun pitäisi mennä pienin askelin. Monia naisia ahdistaa ajatus parisuhteesta, vaikka he pitäisivätkin miehestä. Silloin tapahtuu juuri kaikki negatiiviset asiat, kun kaiken hauskuuden keskellä, kun kaikki on tehty juuri oikein, mies täräyttää yhtäkkiä rakkaudentunnustukset. Esim. Tupun esimerkki oli hyvä tässä. Miksi piti mennä muuttamaan mallia, joka toimi? Jos sulla on hauskaa naisen kanssa eikä mitään "syvällistä" parisuhteeseen viittaavaa ole puhuttu, minkä helvetin takia se pitää sitten tehdä? Älä muuta sitä mikä toimii. Varsinkaan, kun täälläkin on nyt jo monta kertaa nähty, mitä tapahtuu...

 

[Cannibal]

Eipäs kärjistetä eikä varsinkaan vieritä kaikkea naisten niskoille. Aivan aito ja luonnollinen on tilanne, jossa ihminen pitää toisesta, kemia toimii, juttu luistaa, yhteistä tekemistä keksitään, makuuhuoneen puolellakin toimii ja elämäntilanne sallii suoda aikaa naiselle, mutta jostain syystä tunnetta ei vain ole riittävästi. Silloin voi hetken aikaa yrittää ja nauttia mukavista hetkistä, mutta parisuhteen muodostamisyrityksen kannalta kysymys on suurella todennäköisyydellä ajanpeluusta ja löysässä hirressä roikkumisesta. Been there.

En todellakaan vierittänyt mitään naisten niskoille. Nämä vastaukset ovat täysin luonnollisia tilanteessa, jossa tunnetta ei ole (koska mies on omalla toiminnallaan sen tappanut). Jälleen kerran, tunne ei synny tietoisen toiminnan pohjalta. Toi sun teksti ei varsinaisesti liity itse aiheeseen, mutta se tunteen puuttuminen johtuu monesti juuri siitä, että ei ymmärretä, mitkä asiat ajavat kiinnostusta ja seksuaalista jännitettä ihmisissä (naisissa varsinkin koska miehinä nyt puhutaan tästä). Tietysti pitää hyväksyä myös se, että vaikka tekisi kaikki asiat oikein, aina ei onnistu silti. Kaikki ei ole omissa käsissä, mutta hyvin iso osa on.

Kuten Timo Rautiainen on musiikillista agendaansa kommentoinut, suomalainen mies lähtee murheissaan helposti avautumaan työ- tai pelikavereille, lähibaarin kantaporukalle tai vaikka naapurin veikolle, mutta ei missään nimessä omalle kumppanilleen. Ja sitten ihmetellään, miksi suhde on kireällä ja molemmilla on henkisesti paha olla.

Tässä on muuten mielenkiintoinen pointti. Voidaan avata keskustelu siitä, onko hyvä avautua omalle puolisolle? Tuottaako se toivotun tuloksen parisuhteessa? Ehdottoman tärkeää on avautua JOLLEKIN, koska muuten tunteita hautoo ja se ei ikinä johda mihinkään hyvään. Mutta, monesti jengikaveri tai muu hyvä ystävä voi hyvinkin olla parempi henkilö avautumiselle, koska sun omassa vuorovaikutuksessa tämän ihmisen kanssa ei ole niin paljon pelissä, eikä siinä tietenkään ole mitään romanttista mukana. Pura taakka jollekulle muulle ja tule latautuneena, paremmalla mielellä kotiin, voisin sanoa. Älä kaada sitä paskaa sen niskaan, jonka kanssa pitäisi pikemminkin pitää hauskaa ja säilyttää se tuhanteen kertaan mainittu jännite.

Toisaalta nyt siirrytään uuteen katogoriaan jos puhutaan jo valmiista parisuhteesta ja sen hoidosta. Alun perin puhuttiin ensikontaktista ja tapailusta jne. Kaksi eri asiaa kyseessä, JOSKIN ne psykologiset aspektit ovat hyvin samanlaisia, ja tarkoitan tällä niitä asioita jotka synnyttävät ja ylläpitävät kiinnostusta ja seksuaalista jännitettä ihmisten välillä.

 

[tinkezione]

Ei se pelaamista ole, vaan tilanteiden ja ihmisten lukemista. Ihmiset ovat erilaisia ja mikä sopii yhdelle, ei toimi toiselle.

...ja jos itse et kelpaa itsenäsi toiselle, ei asiaa kannata muuksikaan yrittää muuttaa millään pelaamisillakaan. Siinä huijaa ensin toista ja sitten lopulta myös itseään, ja epäkohdat nousevat joka tapauksessa ajan saatossa suhdetta haittaamaan.

Siksi olen tällaisia pelien pelaamisia vastaan ja esim. minusta ulkopuoliset saattavat kieltämättä saada varsin kulmikkaan ja kylmän kuvan ennen kuin tutustuvat paremmin. Ennen kuin joku ehtii lohkaista jotakin mukahauskaa, totean, että kyllä minulla hyviä ystäviäkin on, eli joku on suhtautunut avoimin mielin ihmiseen, josta havainnut jotakin kiinnostavaa näennäisistä negatiivisista puolista huolimatta.

Introvertin kannattaakin rakentaa brändi (HIFK miehenä en voinut vastustaa kiusausta, mutta ymmärtäkää nyt oikein...) termien luotettava, turvallinen, syvällinen, harkitseva jne. termien ympärille, koska ne tukevat introvertin luontaisia ominaisuuksia.

Eli kun introvertti mies näiden ohjeiden mukaisesta lähtee rakentamaan itselleen brändiä, jossa käytetään kaikki maailman kuluneimmat seuranhakukliseet, päätyy saamaan itselleen todennäköisestikin täydellisen tavisnaisen, sillä näitä asioita kumppaninsa kriteereissä ylikorostavat yleensä juuri sellaiset ihmiset, jotka pelkäävät elämässään kaikkea, mikä poikkeaa kultaisesta keskitiestä. Sellaiset ihmiset, joilla ei ole yleensä myöskään minkäänlaista hajua siitä, mitä ovat vaikeudet ja miten niiden kanssa eletään. Hyvä ohje, pätee varmasti Tauno Tasalakkeihin ja Tarja Tavallisiin. Entäs sellaiset introvertikot, jotka eivät putoa tuohon kuvailemaasi perusadjektiivien muottiin?

Ekstrovertin luonteen omaavalle em. tyyli ei välttämättä toimi sen vuoksi, koska se menee helposti feikin, eli pelaamisen, puolelle. Ekstrovertin kannattaakin esimerkiksi korostaa itsessään niitä luontaisia piirteitä, jotka tekevät juuri hänestä kiinnostavan.

Tämä meni jo vähän enemmän kohdalleen, kun et alkanut ladella adjektiiveja. Sama sapluunahan pätee kaikkiin; korosta luontaisia piirteitäsi äläkä "hyväksi havaittua litaniaa". (Tämän toteat itsekin pitkän kirjoituksesi lopussa teilaten oikeastaan kaiken, mitä olet edellä kirjoittanut.)

Siksi, miehet, jotka ovat päässeet ns. huipulle (harrastuksessa, duunissa..), houkuttelevat naisia kuin hunaja (tai paska) kärpäsiä. Raha ja asema toki auttaa, mutta nehän ovatkin vain menestyksen mittareita...

Pitää muistaa, että tällaiset naiset metsästävät usein sitä statusta, mainetta ja mammonaa eivätkä välttämättä ole niinkään kiinnostuneita miehen sielunelämästä. Tällaiset naiset ovat usein myöskin tunne-elämältään yhtä kylmiä ja köyhiä kuin valtaosa elämässään kaiken saaneista miehistä - menestyminenhän on loppujen lopuksi kiinni onnen lisäksi pelkästään kylmästä ja päättäväisestä opportunismista. Tällä piirteellä ei ole välttämättä mitään tekemistä intro/ekstroverttiyden kanssa, jos ajatellaan vaikkapa menestyneitä yksilöurheilijoita. Sen sijaan itselleen rehellisemmin oman tunne-elämänsä kaikkien puolien kanssa elävät ihmiset löytyvät todennäköisesti ihan muualta, kuin sieltä johtoportaasta ja palkintopallilta.

Ja jatkoajan keskustelukulttuurin tuntien on loppuun syytä todeta, että tällainen ekstrovertti-introvertti on vain yksi - ja hyvin karkea - jako/yleistys, asian havainnollistamiseksi. Harvat meistä ovat puhtaasti vain toista. Pointti on siinä, että kun tunnet ja hyväksyt itsesi vahvuuksine ja puutteineen ja osaat sovittaa toimintasi sen mukaan, niin osakkeesi naismarkkinoilla paranevat automaattisesti! Jokaiselle meistä riittää ristimme kannettavaksi...

Ihan hirveän pitkä selitys intro- ja ekstroverttiyden perusteella suositeltavista asioista, jotka eivät sitten pidäkään täysin paikkaansa?

Ylipäätään kovin tarkkojen kriteerilistausten tekeminen viittaa siihen, että uskotaan ylipäätään "ainoan oikean" käsitteeseen. En haluaisi sataa palstaveljien- ja -siskojen paraateihin, mutta useimmiten se ainoa oikea asuu joko toisella puolella palloa tai on jo kantensa valinnut. On olemassa vain sopivia ja epäsopivia ihmisiä, ja tarpeeksi löyhällä suodattimella (eli avoimemmin mielin!) ihmisiä tutkailemalla löytää itselleen kyllä mielekästä seuraa, jonka kanssa on mieluisaa katsoa, minne saakka suhde päätyy. Tarkoitan sanaparilla "minne saakka" useammankin vuoden mittaisia koitoksia. Liian krantuilla ihmisillä on varmasti sen laatuisia ongelmia itsensä kanssa, että pariutumattomuus on jopa suotavaa.

 

[ms.qvist]

Tämä kommentti ei tullut lainkaan yllätyksenä ja kiteyttää mielestäni oivasti herr schollin pään sisällön, mikäli siis suinkin haluaa fiktiivisen hahmon tarinoita tosimaailman kannalta pohdiskella. Mielestäni se vaan kertoo ihmisestä kuin ihmisestä hyvin paljon, jos (ylpeillen) ilmoittaa, ettei ole koskaan itkenyt hautajaisissa tai "mitään muutakaan tunteillut". Tunneköyhä elämä se vasta köyhää onkin, jää aivan helvetin paljosta paitsi, hyvässä ja pahassa.

Ei aiheeseen kuulu mutta miksi hautajaisissa pitää itkeä? Siksikö kun se on "hyvä" tapa vai miksi? Jos eläessään kuollut ei ole ollut itkun tai naurun arvoinen niin ei hän ole kuollessaankaan itkun arvoinen - ei ainakaan minusta.

Toisekseen, jokainen elämä päättyy kuolemaan - minulle kuolema on siis täysin luonnollinen ja luonteva tapahtuma, jota ei tarvitse sen erityisemmin huomioida. Siksi koko hautajaisruljanssi on minusta lähinnäkin "koominen" tapahtuma kaikkine itkuineen, tunteenpurkauksineen ja muka-hyvine-muisteloineen - mutta tämä nyt on minun mielipide, ihmisen, joka toivoo oman kuolemansa huomioitavan minimaalisella tapaa (eli ei hautajaismenoja, ei kallista arkkua, ei muuta kuin tuhkaus ja tuhkat jonnekin...). Ja ennen maahanpanoa kaikki mahdolliset elimet hyödyksikäyttäen.

vlad.

 

[tinkezione]

Eräs nimeltämainitsematon palstaveli on joskus sanonut käyttäneensä ehjiä kalsareita ennen kuin meni naimisiin. Avioliitossa voi kuulemma käyttää rikkinäisiäkin. On siis oikein mietitty siirtoja suhteen alkuvaiheessa: laittaako rikkinäiset kalsarit vai ostaako uudet ehjät treffeille.

Got the point? Toivottavasti, sillä tämän enempää en jaksa opastaa.

Täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että en minä tajunnut tästä yhtään mitään.

Jos treffeille meno ja siellä käyttäytyminen on kalsareiden eheydestä kiinni, niin siinähän olisi oivallinen mies vaikkapa Täydellisten naisten Breen järjenjuoksua ymmärtämään. (Ymmärsin tämän niin, että kalsareiden eheys ohjailisi miehen toimia, koska mitään muutakaan tarttumapintaa tässä ei nyt ollut. Tuossa pelaamisjutussa taisi alunperin olla kyse kuitenkin jostakin vähän enemmän käsiteltävissä olevista peliliikkeistä.)

 

[Vanha Len]

Kun nyt on taas tätä ketjua lukenut niin pitää tunnustaa, että on käynyt aivan vitun hyvä tuuri naisasioiden kanssa. Ei pelaamisia, arvailuja, mököttämisiä, sotia tai kuivia kausia makkarissa.

Ja avioliittoa takana 15 vuotta.

Tuntuu, että suhde sen kuin paranee. Ollaan helkkarin hyviä kamuja ja tiedetään jo toistemme vahvuudet ja heikkoudet. Lapset ovat jo isoja eli nyt on meidän vuoro leikkiä hiekkalaatikolla ja 40+ nainen on tähän aktiviteettiin helvetin hyvä kaveri. Sietää meikäläiseltäkin enemmän hullutuksia.

Jos taas miettii näitä pelien pelaamisia niin pätee miesnäkökulmasta varmasti nuoriin naisiin. Kokeneiden neitosten kanssa ei tarvitse pelata pelejä. Kertoo ainoastaan suoraan, mitä itse haluaa ja mitä haluaa antaa. Elämää kokenut nainen kyllä osaa käsitellä nämä asiat ja kertoo vastaukset kiertelemättä. Suoraa puhetta siis. Ei ole hankalaa.

 

[scholl]

Pelaamisella on tarkoitus. Siinä yritetään luoda jännitettä ja sitä kipinää.

Itselläni on aivan erilainen vakaumus ja jommankumman vakaumuksen täytyy olla väärässä. Kipinää tai jännitettä ei tarvitse luoda, vaan se on olemassa. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa. Eli se kipinä ja jännite on olemassa, kun ne oikeat kohtaavat toisensa. Silloin ei tarvitse pelata mitään juttuja tai osallistua johonkin testeihin, jossa voi tulla punaista rastia koska vain, vaan mennään normaalisti eteenpäin ja molemmat antavat anteeksi virheitäkin, kun on se oikea henkilö kyseessä. Silloin molemmat tietävät heti ensi sekunnista lähtien, että on oikean henkilön kanssa tekemisissä, eikä se mielestäni ole huono asia, että on kerrottu, mitkä tavoitteet ovat. Epäonnistuneet avioliitot tms. johtuvat siitä, että ollaan väärän henkilön kanssa tekemisissä, eikä sen, jonka kanssa pitäisi oikeasti olla.

Omasta mielestäni fiksut ja varsinkin viehättävät naiset testaavat huomattavasti enemmän kuin "normaalit". Tähän on looginen selitys. Hyvännäköinen nainen kohtaa iskuyrityksiä KOKO AJAN. Mitä luulet, kuinka kauan tällainen nainen käyttäisi aikaa elämässään, jos hän aidosti haluaisi tutustua JOKAISEEN mieheen, joka osoittaa häneen aitoa kiinnostusta?!? Ei sellaiseen riitä aika kellään. SEN TAKIA testataan! Se on nopea tapa nähdä, kuka erottuu massasta.

Ensinnäkin. Tässähän juuri se jako menee. Jyvät ja akanat. Hyvät miehet eivät alennu tuollaisiin iskuyrityksin. Ei tuli mieleenkään. Siis oikeasti mennä samalle tasolle roskasakin kanssa. Siis ei ole mitään väliä kuinka paljon diibadaabajengiä käy naisille sönköttämässä, kun eivät ole kilpailijoita. Alempitasoista porukkaa. Jokainen järkevä mies tajuaa sen. Samoin naiset tajuavat sen. Säälittäviä jätkiä eivät jaksa kuunnella. Ja jos mies näkee suoraan vaikkapa joka päivä kadulla jo sadasta ihmisestä, onko kukaan edes yhtään potentiaalinen niin miksi nainen ei näkisi. Minkä takia naisen pitäisi mitään alkaa testaamaan.

Itse asiassa olen hyvin vahvasti vanhojen tapojen kannalta tässä asiassa. Sellaiset juhlat etc. ovat hyviä juttuja, jossa ihmiset esitellään toisilleen. Minulle opetettiin aina pienenä noita käytösasioita ja silloin ihmiset aina esiteltiin toisilleen. Ei tullut tilanteita, missä olisi joutunut menemään jonkun luokse juttelemaan kutsumatta. Se on mielestäni erittäin epäkohteliasta tuollainen iskemisyrittäminen kun se tapahtuu yleensä niin, ettei sitä ole tilattu. Sehän on johtanut siihen, että heteronaisia käy hinttibaareissa, jotteivat joudu käyttämään aikaa siihen, että ajaisivat säälittäviä jätkiä veke. Itse olen kyllä opettanut naisille suoria repliikkejä kuten "vittuun siitä" jne. Jotkut naiset esittävät miehille, jos ovat keskenään eri kansallisuutta, etteivät ymmärrä kieltä tms., mutta mielestäni, jotta tollainen pelleily saadaan loppumaan, pitää pysyä parilla sanalla sanomaan niin että joka ikinen iikka pysyy poissa.

Ne kysymykset liittyvät monesti aiempiin kumppaneihin, niiden lukumäärään, kuinka montaa naista on yrittänyt, "oletko pelimies", tapailetko muita, OSTATKO drinkin jne.

Ainoa noista kysymyksistä, jonka olen kuullut on tuo viimeinen ja siihen saksalainen ystäväni on antanut neuvon: "en, mutta sinä näytät niin varakkaalta naiselta, että voisit ostaa minulle drinkin". Muut ovat small-talkia ja kun en sitä juurikaan harrasta niin minulle ei tulla tuollaisia juttelemaan. Jos henkilö on ulkomaalainen niin keskustelu on yleensä aluksi siihen maahan liittyvää, mutta toki voi olla niin, että mennään suoraan asiakysymyksiin kuten Bundesligaan tai vaikkapa Lissabonin sopimukseen tai mihin vain. Saattaisin kyllä närkästyä, jos minulta kysyttäisiin asioita, jotka ovat kuitenkin yksityisiä ja joita ei hyvän tavan mukaan kysyä kuten esim. aiemmat kumppanit.

Toinen, hyvä lähestymistapa on positiivinen, rento. Se liittyy antamiseen. Sinulla on kaikki palikat kasassa elämässäsi, ja haluaisit jonkun kiinnostavan ihmisen jakamaan ne kanssasi. Aika suuri ero.

Siis jos haluat sanoa sen, että on ero sillä välittääkö positiivista vai negatiivista energiaa, niin sen allekirjoitan täysin ja pyrin itsekin olemaan positiivinen muutenkin elämässäni. Jos on negatiivinen koko ajan niin vetää puoleensa vain negatiivisuutta. Ja se joka puhuu vain sairauksista, saa muutkin kipeiksi etc. Ja pitäisi pystyä osoittamaan intohimo jotain asiaa kohtaan. En tiedä naisista, mutta ainakin itse innostun siitä, että on draivi päällä, eikä ole sellainen ihminen, joka ei tiedä miksi herää joka aamu. Siis uskoo menestykseen, tekee monia asioita ja kun kertoo niistä niin sellainen innostuksen palo näkyy silmistä.

Monia naisia ahdistaa ajatus parisuhteesta, vaikka he pitäisivätkin miehestä.

Itse olen huomannut, että se menee toistepäin. Ehkä sen takia, etten pidä lapsista, eikä ole minulle ole loppujen lopuksi niin tärkeätä, kuinka vakava se suhde on. Niin, enkä pidä avioeroistakaan, joten väärän henkilön kanssa tai liian hätiköidysti en ole minnekään naimisiin suuntaamassa, joten kyllä se aina on mennyt niin, että ne on nimenomaan naiset, jotka lähestyvät puhuen jostain parisuhteesta. Itse asiassa perinteisessä mielessä parisuhteet ovat Suomessa aika vässyköintiä, joten ei sellainen hirveästi kiinnosta ellei siitä luoda modernimpi versio. Fakta on kuitenkin se, että jos ja kun arvot ovat kunnossa niin ei sitä silti ole esim. pelkoa pettämisestä tms. , vaikkei olisikaan naimisissa. Ensinnäkin jos valitsee oikean naisen niin ei ehkä huvita pelehtiä muiden kanssa ja toisekseen lapsena ainakin minä olen oppinut itsekurin. Se toimii monessa muissakin asioissa. On kyse sitten treenaamisesta maratonille tai jostain duuniprojektista niin se voi vaatia uhrauksia. Sama asia tässä on. Otetaan miehestä mittaa ja katsotaan onko selkärankaa.

Tässä keskustelussa on nyt sellainen piirre, että yritetään luoda miehille jonkinlaista häpeäntunnetta siitä, että asiat on sanottu väärään aikaan ja kun ollaan protestantteja, eikä ole ripittäytymistä niin siitä tunteesta ei pääse sitten eroon edes. Oikeampi tapa olisi todeta vain se, että joko yrittää uudestaan tai sitten päättää, että vika ei ollut ainakaan itsessä. Olen melko varma, että moni antaa periksi liian aikaisin ja alkaa syyttelemään itseään.

 

[TQoFE]

Täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että en minä tajunnut tästä yhtään mitään.

Jos treffeille meno ja siellä käyttäytyminen on kalsareiden eheydestä kiinni, niin siinähän olisi oivallinen mies vaikkapa Täydellisten naisten Breen järjenjuoksua ymmärtämään. (Ymmärsin tämän niin, että kalsareiden eheys ohjailisi miehen toimia, koska mitään muutakaan tarttumapintaa tässä ei nyt ollut. Tuossa pelaamisjutussa taisi alunperin olla kyse kuitenkin jostakin vähän enemmän käsiteltävissä olevista peliliikkeistä.)

Pointtina oli ironisoida täällä "tiettyjen nimimerkkien" viljelemää käsitystä, jonka mukaan omien parhaiden puoliensa näyttäminen sekä se, ettei esimerkiksi halua pelästyttää toista liian suurilla, jomppakoomaisilla "rakkaudentunnustuksilla" heti alkuun, on pelaamista. Ihmissuhteissa pelien pelaaminen vs. "korttiensa oikein pelaaminen" ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on tarkoituksella virheellisen kuvan antamista itsestään, jälkimmäinen pyrkimystä tuoda esille parhaat puolensa. Oli ne parhaat puolet sitten ystävällinen luonne tai kyky vetää jalkaansa ehjät ja puhtaat kalsarit.

Mikä tuon ymmärtämisessä on niin kovin vaikeaa, vai meninkö vanhanaikaiseen, ja palstalle tyypilliseen tapaan ymmärsit tahallasi väärin?

 

[tinkezione]

Pointtina oli ironisoida...

Mikä tuon ymmärtämisessä on niin kovin vaikeaa, vai meninkö vanhanaikaiseen, ja palstalle tyypilliseen tapaan ymmärsit tahallasi väärin?

Ironisointisi meni täysin ohitse, kiitos selvennyksestä. Hymiö.

 

[Morgoth]

Tässä on muuten mielenkiintoinen pointti. Voidaan avata keskustelu siitä, onko hyvä avautua omalle puolisolle? Tuottaako se toivotun tuloksen parisuhteessa?
.
.
.
Älä kaada sitä paskaa sen niskaan, jonka kanssa pitäisi pikemminkin pitää hauskaa ja säilyttää se tuhanteen kertaan mainittu jännite.

Hui kamalaa! Jos parisuhteessa on ongelma niin ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA jutelteko siitä sen kumppaninne kanssa! Jutelkaa kaikkien muiden kanssa, jotta jännite säilyy.

 

[Cannibal]

Itselläni on aivan erilainen vakaumus ja jommankumman vakaumuksen täytyy olla väärässä. Kipinää tai jännitettä ei tarvitse luoda, vaan se on olemassa. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä ja ne on paritettu jollain tavalla luomisprosessissa. Eli se kipinä ja jännite on olemassa, kun ne oikeat kohtaavat toisensa.

Vahvasti eri mieltä. Ei ole mitään oikeaa tai väärää. Sulla itselläsi on mahdollisuus tehdä elämästäsi juuri sellainen minkä haluat ja se pätee myös parisuhteisiin ja naisten tapaamisiin. Tottakai se on fakta, että tietynluonteiset ihmiset sopivat paremmin toisilleen. Näin ollen lienee loogista, että mitä enemmän tapaat naisia ja mitä paremmin ymmärrät mitä ihmisen päässä liikkuu (varsinkin alitajuisesti), sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku niistä monista on erittäinkin sopiva. Suurin osa miehistä käyttäytyy samalla, ennalta-arvattavalla hyväksyntää hakevalla tavalla. Valitettavasti pitää nostaa omakin käsi pystyyn tässä yhteydessä. Mutta tätä voi ja pitää muuttaa. Erilaisuus on valttia myös tässä asiassa.

Ensinnäkin. Tässähän juuri se jako menee. Jyvät ja akanat. Hyvät miehet eivät alennu tuollaisiin iskuyrityksin. Ei tuli mieleenkään. Siis oikeasti mennä samalle tasolle roskasakin kanssa. Siis ei ole mitään väliä kuinka paljon diibadaabajengiä käy naisille sönköttämässä, kun eivät ole kilpailijoita. Alempitasoista porukkaa. Jokainen järkevä mies tajuaa sen. Samoin naiset tajuavat sen. Säälittäviä jätkiä eivät jaksa kuunnella. Ja jos mies näkee suoraan vaikkapa joka päivä kadulla jo sadasta ihmisestä, onko kukaan edes yhtään potentiaalinen niin miksi nainen ei näkisi. Minkä takia naisen pitäisi mitään alkaa testaamaan.

Miten "hyvän" miehen pitäisi sitten tavata naisia? Ei siinä mun mielestä ole mitään alentavaa mennä juttelemaan naisille missä tahansa, varsinkaan baareissa, jonne suurin osa ihmisistä tulee nimenomaan siksi, että haluaa tavata muita. Känninen sönköttäminen ilman mitään päämäärää on kieltämättä älytöntä eikä varmasti johda mihinkään kovin rakentavaan, mutta oikealla tavalla lähestyminen toimii ja ei siinä mitään ihmeitä tarvitse sanoa. Itse asiassa luin, että itse verbaalinen viestintä on jotain tyyliin 10 % sanomasta ja olemus, kehonkieli yms. sanaton viestintä 90 %. Se mitä sanot ei ole niin tärkeää kuin se, miten sen sanot.

Oma näkemys on muuten se (kun puhuit tuosta että sadasta ihmisestä näkee heti kuka on potentiaalinen), että naiset kiinnostuvat eri asioista kuin miehet. Väitän, että miehelle naisen ulkonäkö on huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin toisinpäin. Sen takia nainen ei raakkaa jätkiä saman kaavan mukaan...henkinen puoli on tärkeämmässä asemassa. Siksi testataan.

Sehän on johtanut siihen, että heteronaisia käy hinttibaareissa, jotteivat joudu käyttämään aikaa siihen, että ajaisivat säälittäviä jätkiä veke.

Näin on. Meitä löytyy joka junaan. Niinkuin sanoin, kaikkia ei kiinnosta. Moni nainen on normaaleissa baareissa vain näyttäytymässä ja saa kicksit siitä, kun jätkät lähestyvät heitä ja he voivat käyttää valtaansa tyrmätessään nämä iskuyritykset. Moni nainen on vain "kylmä" tai varattu tms tms tms.

Ainoa noista kysymyksistä, jonka olen kuullut on tuo viimeinen ja siihen saksalainen ystäväni on antanut neuvon: "en, mutta sinä näytät niin varakkaalta naiselta, että voisit ostaa minulle drinkin".

Itse olen jatkuvasti törmännyt näihin. Tuo vastaus muuten minkä annoit drinkkikysymykseen on hyvä. Varsinkin jos siinä on vähänkään huumoria mukana.

Saattaisin kyllä närkästyä, jos minulta kysyttäisiin asioita, jotka ovat kuitenkin yksityisiä ja joita ei hyvän tavan mukaan kysyä kuten esim. aiemmat kumppanit.

Niin varmasti närkästyisitkin. Samoin tekee 90 % miehistä, varsinkaan jos tätä ei osaa odottaa. Siksi sanoinkin, että nainen testaa miestä. Jos ne yhdeksän kymmenestä hermostuvat ja yksi ottaa huumorilla tilanteen ja sanoo esim. että "niitä on ollut tuhansia ja itse asiassa yksi on kohta tulossa tänne" tai ihan mitä vain vastaavaa huumorilla höystettyä, miten luulet että nainen reagoi siihen yhteen kymmenestä? Miksi naista kiinnostaisi tietää kuinka monen kanssa olet ollut? Siis jos ajatellaan ihan aidosti. Enemmän kuin mitä vastaat siihen kysymykseen, kiinnostaa se, MITEN vastaat siihen.

Siis jos haluat sanoa sen, että on ero sillä välittääkö positiivista vai negatiivista energiaa, niin sen allekirjoitan täysin ja pyrin itsekin olemaan positiivinen muutenkin elämässäni. Jos on negatiivinen koko ajan niin vetää puoleensa vain negatiivisuutta. Ja se joka puhuu vain sairauksista, saa muutkin kipeiksi etc. Ja pitäisi pystyä osoittamaan intohimo jotain asiaa kohtaan. En tiedä naisista, mutta ainakin itse innostun siitä, että on draivi päällä, eikä ole sellainen ihminen, joka ei tiedä miksi herää joka aamu. Siis uskoo menestykseen, tekee monia asioita ja kun kertoo niistä niin sellainen innostuksen palo näkyy silmistä.

Täysin samaa mieltä ja tätä vähän hainkin takaa siinä kohdassa. Positiivisella energialla voidaan juurikin tarkoittaa antamista ja negatiivisella ottamista. Negatiivisista asioista puhuminen luo negatiivisuutta ja siinä ikäänkuin käytetään toista hyväksi. En usko, että kukaan välttämättä haluaa kuulla ongelmistasi. Tai siis ainakaan potentiaalinen kumppani. Tämän takia ehdotin tuossa myös, että kumppani ei välttämättä olisi paras ihminen kuuntelemaan myöskään parisuhteessa ongelmiasi. Tottakai hän niin tekee, mutta mitä se pitkässä juoksussa tekee suhteelle jos näitä ongelmia on jatkuvasti, se on toinen juttu. Eiköhän kaikilla ole hyviä ystäviä, joille voi puhua myöskin ja jos ongelmat ovat oikeasti pahoja henkisen puolen juttuja, niin siinä tarvitaan ammattilaista.

Toi, että uskoo menestykseen ja tekee intohimoisesti jotain eli rakastaa sitä mitä tekee joka päivä, on huikean hieno tilanne ja todellakin vetää naisia puoleensa. Sellaisella ihmisellä on todella paljon annettavaa. Sen takia pitäiskin tehdä niitä asioita, joita haluaa ja joista oikeasti pitää. Tästä aiheesta on muuten aivan LOISTAVA puhe, kaikkia joita aihe kiinnostaa, käykää tsekkaamassa youtubesta Steve Jobsin puhe Stanfordista valmistuneille opiskelijoille.

Itse olen huomannut, että se menee toistepäin. Ehkä sen takia, etten pidä lapsista, eikä ole minulle ole loppujen lopuksi niin tärkeätä, kuinka vakava se suhde on. Niin, enkä pidä avioeroistakaan, joten väärän henkilön kanssa tai liian hätiköidysti en ole minnekään naimisiin suuntaamassa, joten kyllä se aina on mennyt niin, että ne on nimenomaan naiset, jotka lähestyvät puhuen jostain parisuhteesta. Itse asiassa perinteisessä mielessä parisuhteet ovat Suomessa aika vässyköintiä

Se voi toki mennä myös toisinpäin, mutta moni nainen on sanonut, että ahdistuu tuollaisista vähänkään pitkän tähtäimen suunnitelmista. Jälleen yksi hyvä syy olla avautumatta tunteistaan liian aikaisin. Voi mennä hyvin alkanut juttu sivu suun.

Tässä keskustelussa on nyt sellainen piirre, että yritetään luoda miehille jonkinlaista häpeäntunnetta siitä, että asiat on sanottu väärään aikaan ja kun ollaan protestantteja, eikä ole ripittäytymistä niin siitä tunteesta ei pääse sitten eroon edes. Oikeampi tapa olisi todeta vain se, että joko yrittää uudestaan tai sitten päättää, että vika ei ollut ainakaan itsessä. Olen melko varma, että moni antaa periksi liian aikaisin ja alkaa syyttelemään itseään.

Kaksi asiaa. Ensinnäkin, samaa mieltä siitä, että ei pidä alkaa syyttelemään itseään ja TODELLAKIN pitää yrittää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koska, kuten sanoin, vaikka tekisit kaiken täydellisesti, hyvin suuri osa naisista on joko varattuja, "kylmiä", näyttäytymässä tai luoja ties mitä muuta. MUTTA se toinen juttu tossa sun tekstissä oli se, että pitäisi yrittää SAMAA ASIAA uudestaan. Ei näin. Jos meni pieleen niin totta helvetissä se pitää miettiä, että miksi meni pieleen ja mitä tekis erilailla seuraavalla kerralla, ihan niinkuin sä teet (toivottavasti) kaikilla muillakin elämän aloilla. Turha hakata päätä seinään. Itseään pitää kehittää ja hyväksyä ensinnäkin se fakta, että tunnetta ei luoda järkeilemällä vaan se tapahtuu ilman, että siihen voi vaikuttaa. Se on oikeastaan tärkein asia, mitä olen yrittänyt sanoa. Ja koska se ei tapahdu järkiperäisin syin, sä et voi "neuvottelemalla" mennä eteenpäin.

 

[Cannibal]

...ja jos itse et kelpaa itsenäsi toiselle, ei asiaa kannata muuksikaan yrittää muuttaa millään pelaamisillakaan. Siinä huijaa ensin toista ja sitten lopulta myös itseään, ja epäkohdat nousevat joka tapauksessa ajan saatossa suhdetta haittaamaan.

Eli itseään ei mielestäsi voi kehittää? Samaa mieltä siitä, että esittäminen paljastuu kyllä jossain vaiheessa (jälleen voisin mainita ne testit...niissähän se todennäköisesti jo paljastuu), mutta itsensä kehittäminen on eri juttu. Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Pitää muistaa, että tällaiset naiset metsästävät usein sitä statusta, mainetta ja mammonaa eivätkä välttämättä ole niinkään kiinnostuneita miehen sielunelämästä. Tällaiset naiset ovat usein myöskin tunne-elämältään yhtä kylmiä ja köyhiä kuin valtaosa elämässään kaiken saaneista miehistä - menestyminenhän on loppujen lopuksi kiinni onnen lisäksi pelkästään kylmästä ja päättäväisestä opportunismista.

Aika raju väite. Miksi naiset, joita kiinnostaa menestyneet, lahjakkaat miehet olisivat tunne-elämältään köyhiä? En todellakaan ymmärrä tätä logiikkaa. Luuletko oikeasti, että nämä naiset ovat pääasiassa näiden miesten kanssa maineen ja rahan vuoksi? Veikkanpa itse, että näiden miehen menestyksellä on syynsä, ja naista viehättävät ne piirteet, jotka ovat vieneet nämä miehet menestykseen. Ei menestys itsessään. Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

tarpeeksi löyhällä suodattimella (eli avoimemmin mielin!) ihmisiä tutkailemalla löytää itselleen kyllä mielekästä seuraa, jonka kanssa on mieluisaa katsoa, minne saakka suhde päätyy. Tarkoitan sanaparilla "minne saakka" useammankin vuoden mittaisia koitoksia. Liian krantuilla ihmisillä on varmasti sen laatuisia ongelmia itsensä kanssa, että pariutumattomuus on jopa suotavaa.

Nyt särähti todella pahasti korvaan. "Tarpeeksi LÖYHÄLLÄ SUODATTIMELLA". Ei hyvää päivää. No jos tarkoitat tällä sitä, että kuka tahansa kelpaa kunhan on joku, niin joo, kyllähän sieltä varmasti joku löytyy. Ei ole mitään suodattimia tai rimoja. Se johtuu siitä, että ihminen ei valitse kehen ihastuu tai rakastuu. Sä joko pidät jostakusta tai sitten et pidä.

Käytätkö samaa ajattelutapaa muussakin? Tarpeeksi löyhällä suodattimella opiskelupaikka? Tai duunipaikka? Toisin sanoen ei mitään tavoitteita tai kunnianhimoa elämässä? Jos sulla on ongelmia itsesi kanssa kuten monella on, niistä voi päästä eroon. Sä olet itse vastuussa onnestasi ja voit vaikuttaa elämäsi kulkuun todella vahvasti. Mun mielestä parisuhteen tai naisien kanssa voi olla tavoitteita ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin asian kanssa. Mitä korkeammalle ne tavoitteet asettaa, sen parempi. Kunhan on valmis tekemään helvetisti sen eteen töitä.

Steve Jobsin sanoin: "Don't settle".

 

[Leon]

Maskuliinista on se, että juoksee maratonin alle kolmeen tuntiin

Ihan vain sivuhuomautuksena: Mitä itse olen yleisurheilua televisiosta seurannut, kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

 

[Cemetery Gates]

Ihan vain sivuhuomautuksena: Mitä itse olen yleisurheilua televisiosta seurannut, kaikki maratoonarit vetävät arvokisoissa matkan reippaasti alle kolmen tunnin, mutta en kuitenkaan miellä noita rimppakinttuja mitenkään maskuliinisiksi hahmoiksi.

Eikös scholl ole hiljattain kertonut palstalla elopainonsa huitelevan 65 kilon nurkilla? Siinä sitä on maskuliinisuutta vaikka muille jakaa. Tietty jos mielenkiinto kohdistuu anorektisiin mallitytsyihin, voi löytyäkin joku itseään kevyempi nainen. Onneksi scholl on kaiketi massimiehiä, aina löytyy fyrkan perässä kirmaavia neitokaisia. Tarpeeksi ison setelitukun kun laittaa kepin nokkaan ja sopivan etäisyyden päähän, voipi nainenkin laukata sen maratonin alle kolmeen tuntiin.

 

[Cemetery Gates]

Ei aiheeseen kuulu mutta miksi hautajaisissa pitää itkeä? Siksikö kun se on "hyvä" tapa vai miksi? Jos eläessään kuollut ei ole ollut itkun tai naurun arvoinen niin ei hän ole kuollessaankaan itkun arvoinen - ei ainakaan minusta.

Arvon vlad. Mahdoinko sanoa, että hautajaisissa pitää itkeä? En minäkään kaikissa hautajaisissa vollota. Melko varmasti en ainakaan omissani. Sehän on jokaisen oma asia, itkeekö vai ei. Lähinnä kommentoin schollin juttuja tunteiden näyttämisestä tms.

 

[tinkezione]

Eli itseään ei mielestäsi voi kehittää? Samaa mieltä siitä, että esittäminen paljastuu kyllä jossain vaiheessa (jälleen voisin mainita ne testit...niissähän se todennäköisesti jo paljastuu), mutta itsensä kehittäminen on eri juttu. Jos et kelpaa tämänhetkisenä itsenäsi jollekulle, voit olla vuoden päästä eri ihminen, jos näin haluat. Se ei ole esittämistä.

Eläminen on jatkuvaa kehittymistä. Tämä toteamus vastannee tuohon kappaleeseen täydellisesti.

Nyt särähti todella pahasti korvaan. "Tarpeeksi LÖYHÄLLÄ SUODATTIMELLA". Ei hyvää päivää. No jos tarkoitat tällä sitä, että kuka tahansa kelpaa kunhan on joku, niin joo, kyllähän sieltä varmasti joku löytyy. Ei ole mitään suodattimia tai rimoja. Se johtuu siitä, että ihminen ei valitse kehen ihastuu tai rakastuu. Sä joko pidät jostakusta tai sitten et pidä.

Eihän siinä niin lukenut, että kuka hyvänsä kelpaa. Ei tarvitse vain olla umpimielinen kranttu, jolle ei kelpaa kuin "kaikkein paras", jos sekään.

Menestys on kiinni tavoitteiden asettamisesta ja kovasta työnteosta enemmän kuin onnesta. Siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista.

Ei ole ei, mutta menestyksen tavoitteluun liittyy myös niin paljon sellaisia arvoja, mitä en itse allekirjoita. Minkä vuoksi ruskeakieliseksi oppineen kylmän laskelmoijan (sitähän menestyminen vaatii rutkasti työnteon ja onnen ohella) ominaisuudet olisivat ne, jotka naista kiinnostavat? Sen vuoksi, että nainen tietää saavansa tällaiselta ihmiseltä varauksettoman ja kyseenalaistamattoman huomion, kun tietää, että on miehelle tavoite? Pitää varmaan kaivaa se parisuhteen kehityskeskustelu -linkki jostakin esille, niin tulee tämä pakollinen ratakisko-osuuskin hoidettua.

Käytätkö samaa ajattelutapaa muussakin? Tarpeeksi löyhällä suodattimella opiskelupaikka? Tai duunipaikka? Toisin sanoen ei mitään tavoitteita tai kunnianhimoa elämässä? Jos sulla on ongelmia itsesi kanssa kuten monella on, niistä voi päästä eroon. Sä olet itse vastuussa onnestasi ja voit vaikuttaa elämäsi kulkuun todella vahvasti. Mun mielestä parisuhteen tai naisien kanssa voi olla tavoitteita ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin asian kanssa. Mitä korkeammalle ne tavoitteet asettaa, sen parempi. Kunhan on valmis tekemään helvetisti sen eteen töitä.

Parisuhteen ei pitäisi olla työ- eikä opiskelupaikka, jossa pingotetaan. Tasapainoisen parisuhteen pitäisi olla satama, jossa ladataan akkuja arjen koitoksiin, olipa kyseessä sitten opiskelut tai työ. Mikäli työn ulkopuolella joutuu kunnianhimoissaan pingottamaan ja tekemään helvetisti onnensa eteen töitä, niin jossakin kohti on kyllä tehty vääriä valintoja.

Mitä minuun tulee, niin ongelmia itseni kanssa on ollut ja jokainen, joka ei pysty omia ongelmiaan myöntämään, tarvitsee hoitoa. Kiitos tästä arvokkaasta konsultaatiosta, voinet paukutella loppupäivän henkseleitäsi. Ja sä-passiivista suosittelen pääsemään eroon, jos haluat kuulostaa uskottavammalta.