Naisasiat

[pernaveikko]

Iske nyt kun vielä voit. Töistä kotiin mennessä ostat hänelle kimpun kukkia ja konvehtirasian. Sitten illalla voitkin sanoa "tänäänkin ostin kukkia ja suklaatia, miten niin en ole huomioinut". :)

Tuohan tulisi melkein kuin vaatimuksesta eli aiheuttaisi vain lisää kärhämää. En suosittele.

 

[Palstalegenda]

Avovaimo:"Voitasko me illalla vähän jutella."

Tällähän tämä päivä lähtikin mukavasti liikkeelle, nyt on hyvä fiilis lähteä työpäivään..

Itse taas erehtynyt luulemaan, että viime aikoina mennyt ihan hyvin.

Mahdollisesti olet ollut viime aikoina liian kilttia ja nöyrää "poikaa". Silloin tällöin (=ei missään nimessä liian usein) pikkusikailu, esimerkiksi arkena jätkien kanssa baariin meno vastoin naisen tahtoa, se pitää suhteen virkeänä ja naisen valppaana. Jos tekee kaiken "oikein", nainen tuntee olonsa tarpeettomaksi, kun ei ole mitään missiota, tarvetta parantaa asioita. On kokeiltu, ei toiminut yhtään.

Itse en ollut kuullut muutamaan viikkoon neitoni rakkaudentunnustusta, se ei ole ihan tavallista tässä suhteessa ollut, mutta kun alkuviikosta ryyppäsin, hän ei pidä yhtään arkijuomisesta, niin johan torstaina napsahti tekstari, jossa rakkauttansa vuolaasti minua kohtaan julisti!

On hämmentävää, miten tämä "sikaile vähän niin nainen tykkää" -klisee pitääkin paikkaansa!

Muutenhan minä en joisi lainkaan alkoholia, mutta mitäpä sitä ei parisuhteen edistämiseksi uhraisi.

 

[LaTe_Show]

Tuohan tulisi melkein kuin vaatimuksesta eli aiheuttaisi vain lisää kärhämää. En suosittele.

Sehän riippuu ihan miten pelaa ne kortit. Hyvä keino on viedä kukat ja sitten itse aloittaa keskustelu tyyliin "tiedostan sen, että en ole huomionut sinua tässä viime aikoina, mutta tässä on ollut sitä-ja-tätä". Parempi näinpäin, kun että toinen ottaisi sen asian puheeksi ja joudut puolustuskannalle.

 

[Alamummo]

Iske nyt kun vielä voit. Töistä kotiin mennessä ostat hänelle kimpun kukkia ja konvehtirasian. Sitten illalla voitkin sanoa "tänäänkin ostin kukkia ja suklaatia, miten niin en ole huomioinut". :)

Emmätiedä.

Tuostahan tulee fiilis, että mies on itsekin tajunut olleensa välinpitämätön muttei ole välittänyt tehdä asialle mitään ennen kuin daami on reagoinut. Parempi mennä vaan kotiin avoimin mielin ja ottaa miehekkäästi vastaan, mitä tulee.

 

[Tepe#44]

Negatiivisessa mielessä. Jotain mainitse myös, että hänellä on jo jonkin aikaa ollut mieli maassa.

Toki hän tällä viikolla on ollut välillä hieman vaisu (ei tosin mitenkään erityisemmin), mutta ajattelin vain, että oli väsynyt, kun on ollut aika aktiivisesti menossa.

Onhan näitä parisuhdekeskusteluja käyty ennenkin, mieluummin ottaisin yhden rehellisen iskun vastaan nakkikiskalla kuin parin tunnin parisuhdekeskustelua..

Liki 10 vuotta oltu yhdessä, josta ekat pari auvoisia aikoja, sen jälkeen ollut röykkyisempää ylämäki-alamäki menoa ja reilu vuosi sitten oli jo vähän pidempi todella paha kriisi. Mutta siitä päästiin ylitse ja minusta tosiaan mennyt tämä vuosi oikeinkin kivasti. Nähtävästi olen kuitenkin näkemykseni kanssa yksin.

En usko, että kyseessä on mikään seuraavista aihepiireistä: toinen mies, lapsen hankinta, naimisiin meno.

Luultavasti vain taas kokee, etten ole huomioinut häntä tarpeeksi jne. Ainakin jos mennään tutulla kaavalla. No, näkee sitten.

No sitä mistä haluaa puhua on turha arvailla vielä. Toivon että pystytte keskustelemaan asiasta eikä tule yksipuolista sanallista iskujen vastaanottamista. Ehdottaisin lähtemistä keskusteluun avoimin mielin. Voimia illalle.

 

[Leicester]

Iske nyt kun vielä voit. Töistä kotiin mennessä ostat hänelle kimpun kukkia ja konvehtirasian.

Viimeksi kun ostin jollekin naiselle kukkia, itse asiassa 10 punaista ruusua, niin nainen katto mua että mistä hyvästä. Sanoin sitten, että hyvää viikonloppua, ni sit tuli, että 'ai, kiitos'. Eikä muuten tullut hyvä viikonloppu... ;) Ei kyl oo huonompaa paikkaa ostaa kukkia ym. lahjoja, jos nainen on oikeasti vittuuntunut .

 

[TQoFE]

Ei kyl oo huonompaa paikkaa ostaa kukkia ym. lahjoja, jos nainen on oikeasti vittuuntunut.

Totta. Ne kannattaa ostaa ennen kuin nainen vittuuntuu tai vaihtoehtoisesti siinä vaiheessa, kun pahin vitutus on jo laantumassa.

 

[Chiesa di Totti]

Totta. Ne kannattaa ostaa ennen kuin nainen vittuuntuu tai vaihtoehtoisesti siinä vaiheessa, kun pahin vitutus on jo laantumassa.

Tai käydä juomassa vitunmoiset perseet ja aamuyöstä ryöstää naapurin pelargoniat ja kantaa ne sänkyyn. Alkaahan se eukko leppymään.

 

[Fordél]

Poikaystävä.

Ok, mutta kun kyseessä on kuitenkin vain poikaystävä niin niistähän pääse helposti eroon jos toinen mies kolahtaa enemmän. Tietty tässä kannattaa toimia aika hissukseen ja antaa naisen hoitaa homma kotio eikä olla ite mitenkään painostamassa eroamaan.

Mutta tuo on kyllä ihan totta tuo käyttäjänimettömän heitto, että pieni sikailu pitää naisen mielenkiinnon yllä. Eli liian suuri nöyristely ei johda mihinkään vaan miehen pitää olla mies. Vastapainoksi tottakai pitää naista kohdella myös hyvinkin, jotta saa tuntea olonsa naiseksi, mutta pitää antaa myös naisen hoivavietille ja läksyttäjälle vähän paikkoja toimia. Vaatii tasapainoilua, mutta kokemuksen kautta ne rajat oppii. Itsellä on tämä oppisprosessi vasta käynnissä.

 

[magnum37]

Wanha tarinahan on se, että miehiä opetetaan, että naisille pitää aina viedä kaikenlaista romanttista turhaketta, varsinkin suhteen alussa. Tavallaan loogisakin, koska naiset tykkäävät shoppailla jne. Omien kokemuksieni mukaan mikään materia ei kyllä mitenkään korvaa sitä, että nainen on pettynyt miehensä toimintaan. Tämä onkin sitten vaikea tilanne. Lahjominen ei auta ja anteeksipyyntö ja toiminnan muuttaminenkin voi olla naiselle väärä signaali, ainakin jos aina on mukautumassa.

Ratkaisematon dilemma, etten sanoisi...niin, tämä on taas se perinteinen kysymys: Mitä nainen oikeastaan haluaa?

 

[Väsyneet Kädet]

Ok, mutta kun kyseessä on kuitenkin vain poikaystävä niin niistähän pääse helposti eroon jos toinen mies kolahtaa enemmän. Tietty tässä kannattaa toimia aika hissukseen ja antaa naisen hoitaa homma kotio eikä olla ite mitenkään painostamassa eroamaan....

Se on totta. Painostamaan tms. en lähde, mutta en kyllä jää kovin pitkäksi aikaa odottelemaankaan, jos ei mimmi ratkaisua saa aikaiseksi.

 

[Janiz80]

Emmätiedä.

Tuostahan tulee fiilis, että mies on itsekin tajunut olleensa välinpitämätön muttei ole välittänyt tehdä asialle mitään ennen kuin daami on reagoinut. Parempi mennä vaan kotiin avoimin mielin ja ottaa miehekkäästi vastaan, mitä tulee.

Juurikin näin.

Paistaahan tuo läpi, että saattaa olla aihettakin naisella valittaa huomion puutteesta. Jos nimittäin ottaisit mieluummin turpaasi kuin keskustelisit rauhassa naisesi kanssa, niin väärällä polulla olet. Ei mikään ihme, jos suhde ei toimi.

Niin se vaan toimii, että nainen tarvitsee lähelleen sen ihmisen, joka jaksaa kuunnella. Tuo asenne keskusteluun taas on omiaan pahentamaan tilannetta.

 

[Palstalegenda]

Wanha tarinahan on se, että miehiä opetetaan, että naisille pitää aina viedä kaikenlaista romanttista turhaketta, varsinkin suhteen alussa.

Bad mistake!

Perustelut:
a) Alussa ei kannata heitellä ässiä hihasta, vaan säästää niitä alkuihastelujen jälkeisiin hetkiin. Alku kyllä sujuu ilman ihmeempiä temppujakin. Jos ei suju, niin ihmiset eivät sovi toisellensa ja parempi jättää homma siihen. Paitsi tietenkin jos nainen on oikein fyysisesti viehättävä, niin voihan sitä huvikseen käydä kerran laittamassa, vaikka tietää ettei homma muuten tulekaan etenemään.

b) Jos suhteen alussa ostelet kaikenlaista krääsää - kuten vaikkapa joitain kaktuksia, ruusuja ja helyjä - niin nainen pääsee vuosien päästä marttyyrina laukomaan: "Silloin alussa sinä vielä ostit...". Eli nimenomaan orastavan suhteen alussa pitää välttää kaikenlaisia suurempia ostoksia naisia kohtaan! Pitää olla varaa parantaa. Itse tänään pitää ostaa eka synttärilahja neidolleni ja en kyllä mitään suurempaa osta. Ruusuista sanoo tykkäävänsä, hyvä kun kertoi, en varmasti osta! Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä ruusuasiaa uudelleen. Voin jo kuvitella sen tuolloisen liikutuksen määrän.

Kyllä se jo näillä opeilla lähtee lähes suhde, kuin suhde toimimaan, kun muistaa kuitenkin sitten monissa muissa suhdeasioissa olla ihqdaa.

 

[Janiz80]

Iske nyt kun vielä voit. Töistä kotiin mennessä ostat hänelle kimpun kukkia ja konvehtirasian. Sitten illalla voitkin sanoa "tänäänkin ostin kukkia ja suklaatia, miten niin en ole huomioinut". :)

Vaikka tuon varmaan läpällä sanoitkin, niin ei tosiaan kannata tuota kokeilla. Paha moka. Jos se nainen nyt on huolissaan siitä, että mies ei häntä enää huomioi ja huolensa esille myös tuo, niin tuo "mitenniin, ei se nyt ihan niinkään ole" - tyylinen vastaus saattaa räjäyttää jo valmiiksi aran tilanteen.

Jos nuo tilanteet haluaa selvittää fiksusti, niin tyyli on tänään selvä:

Ajoissa kotiin, odotat että naisesi tulee sinulle puhumaan, ja kuuntelet rauhassa mitä hänellä sitten on sanottavaa.

Tuskin tuo mitään vastauksia sinulta heti vaatii, ennemminkin haluaa purkaa tuntemuksiaan. Eiköhän tuo olo helpota jo silläkin. Hyvä vaan, että tiedät, missä mennään. Ei siis aihetta huoleen...

 

[Veijari]

Itse olen huomannut, kokenut naistenmies kun olen, että kukkapuskaa paremmin toimii fyysinen palvelus, kuten jalkahieronta tai niska-hartiahieronta. Siinä kun puoli tuntia läpsii kämmenillä naista ja ikään-kuin-huomaamattomasti hieroo etumustaan naisen pakaroihin niin kohta ollaankin jo köyrimässä ja kaikki huolet ja murheet on unohdettu. Jalkapohjahieronta nimittäin helposti muuttuu pohjehieronnaksi, reisihieronnaksi ja pakarahieronnaksi. Sama ylhäältä alaspäin mentäessä.

 

[TQoFE]

Siinä kun puoli tuntia läpsii kämmenillä naista ja ikään-kuin-huomaamattomasti hieroo etumustaan naisen pakaroihin niin kohta ollaankin jo köyrimässä ja kaikki huolet ja murheet on unohdettu.

Veijarin vinkki ei ole huono, mutta suosittelen äärimmäistä varovaisuutta sitä testatessa. Suurella todennäköisyydellä sivuunkirjoittaneen lisäksi moni muukin nainen huitaisisi ensimmäisellä käteen osuvalla esineellä, jos riidan ollessa vielä päällä mies alkaisi "tunkea jotain jonnekin" tai muuten vaan yrittäisi pöksyihin.

Eli ensin nainen rauhalliseksi ja vasta sen jälkeen kosketaan muutakin kuin käsiä tai selkää.

 

[lapa78]

Sekö on sitten lähtökohtaisesti positiivista?

Niin, enhän minä voi tietää kuka on missäkin vaiheessa omassa suhteessaan ja haluaako kaikki lapsia, mutta eihän se perhe ole pelkästään lapsia, vaan voi olla kyse myös lemmikeistä, yhteen muuttamisesta jne. Itse kun en tiedä kyseisen parisuhteen kestoa, luonnetta tms.

Eli on kyllä minun mielestäni positiivinen asia ja ei, en edelleenkään puhu lapsista. Onneksi meitäkin on moneen junaan ja asemiakin on eri paikoissa. Eiks jeh...

 

[Ender00]

Avovaimo:"Voitasko me illalla vähän jutella."

Pääsin töistä paria tuntia ennen naista, joten vähän siistin paikkoja, jotta yleinen sotkuisuus ei olisi lisännyt hänen stressiään.

2,5 tuntia juteltiin. Keskustelun jälkeen ei taas voinut kuin hämmästellä, miten en vain näe mitään.

Omasta mielestäni tämä vuosi on mennyt meillä ihan hyvin, varsinkin kun vertaa viime vuoden pahoihin kriiseihin.

Naisen näkemys olikin sitten toinen. Hän kertoi miten viime vuonna kriisien aikaan hän oli vihainen. Nyt hän ei enää ole ollut vihainen, vain surullinen. Hänen mukaansa se kertoo surullista kieltään siitä, että hän on tainnut luopua toivosta, koska ei enää jaksa olla vihainen.

Me olemme kovin erilaisia luonteita. Minä hirvittävän itsenäinen ihminen, joka viihtyy yksin omassa seurassaan poikkeuksellisen hyvin, nainen sosiaalisempi, kaipaisi enemmän yhteistä aikaa.

Nainen on myös määräaikaisessa työsuhteessa ja jonkin verran olemme jutelleet, että entä sitten kun se loppuu. Hänen seuraava työpaikkansa on erittäin todennäköisesti jossain toisessa kaupungissa ja kohtuullisella todennäköisyydellä jopa jossain toisessa maassa. Hän on kysellyt minulta miten suhtaudun asiaan ja olisinko valmis muuttamaan hänen kanssaan.
En ole osannut asiaan sanoa oikein mitään, sillä minusta tilannetta pitää katsoa sitten, kun se vastaan tulee. Enhän voi tietää missä tilanteessa elämäni on siinä vaiheessa. Onko se hetki sitten sellainen, että voisin jättää työni ja ystäväni tässä kaupungissa - vai olisiko se minulta liian suuri uhraus.
Minun olisi myös hieman vaikea kuvitella itseäni vieraaseen maahan koti-isäksi (ja ei, meillä ei ole lapsia) elämään naiseni tuloilla. Jostain syystä minulle on erittäin tärkeää se oma itsenäisyyteni ja riippumattomuuteni.

En ole myöskään tällä hetkellä halukas isäksi, tosin ei nainenkaan lapsia vielä halua, mutta kysymys onkin, entä sitten jos hän haluaa? Onko mieleni muuttunut, entä jos ei ole.

Nainen totesi heti keskustelun aluksi, että viikko sitten hänellä oli päässään vain "napsahtanut". Hän oli ruvennut ajattelemaan elämäänsä, mitä se on ollut, mitä se on, ja mitä hän haluaisi sen olevan tulevaisuudessa. Ja oli nähnyt yhteisen tulevaisuutemma synkäksi. Hän on mielestään tullut nyt vedenjakajalle. Vaikka hänellä on 30-ikävuoteen vielä useita vuosia niin hän koki, että nyt olisi aika tehdä ratkaisuja.

Hän muuttaa hetkeksi ystävänsä luokse ensi viikolla miettimään asioita, ei osannut vielä sanoa kuinka pitkäksi ajaksi. Muutamaksi päiväksi...kahdeksi viikoksi.
Tuon jälkeen katsomme tilannetta sitten uudestaan ja teemme ehkä sitten ratkaisuja.

Olo on kovin hämmentynyt, hieman surullinen. Tilanne tuli tosiaan aika puuntakaa, mutta toisaalta, jos puoliso on surullinen ja hän ei tunnu osaavan nauttia elämästään kanssani niin eihän minulla ole mitään oikeutta häntä kanssani pitää. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus elää hyvä ja mahdollisimman nautinnollinen elämä. Jos naiseni kokee ettei se onnistu kanssani niin olkoon näin.

Yhteinen tulevaisuutemme on siis nyt hämärän peitossa ja näyttää mahdolliselta, että suhteemme 10-vuotisjuhlat jäävät kokematta.

Olen nähnyt tämän vajaan 10-vuoden aikana naiseni kasvun nuoresta epävarmasta ujosta tytöstä itsevarmaksi, osaavaksi aikuiseksi naiseksi. Jotenkin on sellainen tunne kuin olisi toiminut valmentajana ja osaltaan kasvattanut yhteiskuntaan hienon ihmisen, mutta nyt olen antanut kaiken mitä minulla on hänelle annettavaa ja on aika luopua hänestä..

 

[tutzba]

nyt olen antanut kaiken mitä minulla on hänelle annettavaa ja on aika luopua hänestä..

Todella surullinen tilanne.

Kokemuksesta voin sanoa, että silloin tällöin käy vain tuo tilanne, että on aivan tyhjä, eikä pysty antamaan toiselle enää mitään. Siltä ainakin tuntuu, mutta todellisuudessa asiaa pystyy tarkastelemaan - eron tapahtuessa - vasta kuukausien päästä.

Toivon todella, että saatte asianne selvitettyä, päädytte sitten mihin tahansa tulokseen. Muista kuitenkin se, että tärkeintä on olla onnellinen.

Tsemppiä!

 

[Makkeli]

Todella kinkkinen tilanne Enderillä... No, itse sanon vain että koita jotenkin jaksaa ja tsemppiä!

 

[metsänpeikko]

Poikaystävä.

Kuules nilkki. Tehdäänpä nyt ensinnäkin niin, että jätät kaikki varatut ihmiset rauhaan. Tai voit käydä kerran panemassa, kännissä, jos et tiedä mimmin olevan varattu, mutta sen jälkeen unohdat koko homman.

Vaikka se mimmi nyt tuntuisi olevan kuinka ihastunut ja kaikki sujuisi välillänne kuin tanssi, niin hän on kuitenkin sitoutunut toiseen ihmiseen. Suhteessa oleva ihminen saattaa toisinaan ihastua johonkin ulkopuoliseen ihmiseen, mutta ei se tarkoita sitä, että joka samperin ihastuksen perään pitäisi lähteä, ja hylätä kaikki vanha. Varsinkin jos tämän varatun ihmisen voimassaolevassa suhteessa ei ole mitään pielessä. Se, että vähän ihastuu ja tulee toimeen muidenkin kuin sen oman puoliskonsa kanssa, ei vielä tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Jos mimmi nyt kuitenkin jostain kumman syystä hylkää nykyisen miehensä, ja tulee sinun luoksesi, niin mitä sitten? Millaisella pohjalla luulet olevan suhteen, joka saa alkunsa mahdollisesti pettämisestä, ja jossa ei ole saatu käsiteltyä toisen osapuolen edellistä suhdetta pois mielestä? Miten luulet, että sinulle käy, kun mimmi taas jonain kauniina päivänä kohtaa tyypin, joka saattaakin olla vielä vähän kiinnostavampi kuin sinä, kuinkakohan sitoutuneena jaksaa pysyä? Kuinka paljon tuollainen tyyppi ylipäätään kunnioittaa toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan, jos hyppii suhteesta toiseen tuosta vaan?

Eihän se tietysti sinun vikasi ole, jos mimmi on valmis heittämään menemään kaiken sen, mitä hänellä on, eikä pysty kantamaan vastuuta mahdollisesti tekemistään lupauksista. Ja en minä edes tiedä, miten pysyvässä tai vakaassa tai hyvässä tai kauanko kestäneessä suhteessa hän tällä hetkellä on.

Ja kyllä. Olen aivan käsittämättömän katkera ja vihainen. Luulin nimittäin, että minulla oli vihdoin parisuhde, jossa kaikki on hyvin, on suunniteltu tulevaisuudelle vaikka mitä ja eletään onnellisena yhdessä elämämme loppuun asti. Juhlapuheita olin kuullut ja lukenut, ja niin oli moni muukin. Kauniita sanoja ja hienoja lupauksia. Tuon suhteen ja onnellisuutemme eteen olisin tehnyt melkein mitä vaan, myynyt vaikka mummoni ja hakenut kuun taivaalta.

Ja mitä vielä? Ukko aloittaa uuden koulun, ja löytää sieltä uuden mimmin. Kaksi viikkoa ennen eroilmoitusta vielä kertoo ystävilleen, minun kuunnellessa onnellisena vieressä, että mepäs ollaan katseltu taloja ja aiotaan perustaa perhe ja ponit pihaan ja kissat ja koirat, siis minun kanssani. Sitten muuttuukin mieli, eikä enää haluakaan mitään tuollaista, mitä ollaan suunniteltu ja haaveiltu. Lähtee vaan menemään, ja ihan mitään tuskaa tuntematta paneskelee samantien seuraavaa mimmiä. Juttu olisi hauska, jos kyseessä olisi joku parikymppinen hormoonihirviö, mutta kun nyt puhutaan kolemkymppisestä, ihan aikuisesta ihmisestä. Ihmisestä, jonka olen potkinut yli hänen avioerostaan, hänen mumminsa kuolemasta, hänen mahdollisesta alkoholisoitumisestaan, auttanut yleensäkin laittamaan elämänsä järjestykseen, tulemaan taas toimeen perheensä kanssa ja niin edelleen. Vähän samantyyppinen fiilis kuin enderillä tuossa "Jotenkin on sellainen tunne kuin olisi toiminut valmentajana ja osaltaan kasvattanut yhteiskuntaan hienon ihmisen".

Mutta voi kuulkaa, millään tuollaisella ei ilmeisesti ole mitään merkitystä. Kiitos ja hei, eiköhän nämä hommat vaihtamalla aina parane, tosin minussa koskaan mitään vikaa ole ollutkaan.

Ai niin, sori, ehkä tämä olisi ollut ennemminkin miesasioita.

 

[TQoFE]

Monet ihmisetkin jo tietävät, että "olemme yhdessä".
(...)
Nyt sitten lukee, että etsii vain kavereita mutta sinkku teksti sielä vielä lukee.

... ja lukeekin niin kauan, kunnes tyttö on varma siitä, että hän on sinulle muutakin kuin vain hetkellinen pano. Siihen ei auta tykkäämisvakuuttelut tai mitkään muutkaan, vaan aika.

Ei me naisetkaan haluta hosua tai vaikuttaa siltä, että parin kuukauden sisällä on sovittava hääpäivä ja tulevien lasten nimet.

 

[TQoFE]

Vetää vaan tietenkin aina niin masentuneeksi kun toinen ilmoittaa olevansa sinkku.

Älä suotta masennu, vaan suhtaudu siihen perinaisellisena oikkuna - mitä se onkin. Me ollaan välillä (teidän mielestä) kummallisia, mutta sen takia te meistä niin tykkäättekin. Hymiö.

 

[Trenchtown]

Vetää vaan tietenkin aina niin masentuneeksi kun toinen ilmoittaa olevansa sinkku.

Inhorealistina olen sitä mieltä, että typy tuolla lailla viestittää, että sinä olet kyllä ihan kiva, mutta paremman saaliin osuessa kohdalle se on hei hei. Toivottavasti asia kuitenkaan ei ole noin, vaan kyseessä on se naisille yleinen jahkaaminen. Noin muuten olen sitä mieltä, että asiasta kannattaa ehkä kuitenkin kysyä suoraan eikä ottaa paineita jostakin facebook- profiilista. Kyllä tilannepäivitystä voi pyytää suoraan ja vieläpä niin, ettet vaikuta epätoivoiselta.

 

[hätrikki ||]

Kolmas olettamus Villelle:
Naisesi haluaa tuon statuksensa avulla testata, että onko sinulla tarpeeksi kiinnostusta häntä kohtaan.. Eli jos et välitä sivujen sinkku-tekstistä, voi hän päätellä (jollain kierolla tavalla) ettei sinulla ole tarpeeksi/aitoja tunteita häntä kohtaan.

Erittäin selkeetä. Revi ny näistä jotai.