Naisasiat

[pernaveikko]

Sitten tänä viikonloppuna satuin näkemään, että saapuneissa oli taas viestejä tältä jätkältä. Sain sitten luvan lukea ne viestit ja ei saatana.

Eh, sait luvan, mutta miten ihmeessä olet voinut yleensäkään päästä käsiksi saapuneisiin?

Olisin mielummin vaikka demari kuin tutkisin toisen luuria.

 

[dimmu]

Eh, sait luvan, mutta miten ihmeessä olet voinut yleensäkään päästä käsiksi saapuneisiin?

Olisin mielummin vaikka demari kuin tutkisin toisen luuria.

Minun vieressäni selaili niitä ja satuin vilkasemaan..

 

[tutzba]

...

Jos naisesi on valehdellut, on hänellä jotain syytä salailla asioita. Ei kukaan nimittäin turhan päiten valehtele, joten elä tämän mukaan.

 

[pernaveikko]

Jos naisesi on valehdellut, on hänellä jotain syytä salailla asioita. Ei kukaan nimittäin turhan päiten valehtele, joten elä tämän mukaan.

Joo, jäi itsellä sanomatta. Tuo luuska ei todellakaan jatkoon. Ratkaisu voi tuntua kovalta, mutta eipä niitä muitakaan ole.

 

[teemu_s]

Naisasioita? Mitäs naisasioita? Kesäkissa oli ja meni, sen jälkeen ollutkin erittäin hiljaista. Jotain sutinaahan tässä pikkuhiljaa taas kaipaisi mutta kaikki ajallaan, kai. Töissä pitää kiirettä ja harrastukset on erittäin miesvoittoisia, hiukan jopa haastavaa tavata ketään kiinnostavaa naista.

Kahtellaan mitä tuleman pitää. Voin toki olla niinkin hölömö että ei tule katsottua riittävän tarkkaan tai oikeaan paikkaan...

 

[Väsyneet Kädet]

..Katotaas kuin käy.

Ja mielenkiintosemmaks vaan menee. Meikältä vietiin jalat alta viikko sitten, viikolla kuitenkin siitä pääsi yli (ilmeisesti teknisen virheen takia), mutta eilen sitten leimahti, kun asiat näkivät uuden valon. Tilanne on erittäin kinkkinen silti, mutta ehkä jotain toivoa on. Vitun Unkari.

Ja sitten ois vielä noi kahvit.

 

[Fordél]

Mitä siis tässä tilanteessa tulisi tehdä? En haluaisi erota, haluaisin yrittää vielä, mutta mitä mieltä te olette? Idols-tuomarin sanoin, jatkoon vai ei jatkoon? Eli leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä, vai nokka pystyyn ja kohti uusia tuulia?

Erittäin kimurantti tilanne. Tietysti se kannattaa aina muistaa, että ihmiset tekevät virheitä. Vaikka he ovat kuinka rakastuneita niin joskus vain niitä virheitä tulee tehtyä. Ehkä tässäkin kuitenkin pätee jollain tavalla se mikä pätee myös urheilussa eli tärkeää ei ole se tekeekö virheitä, koska niitä käy kaikille vaan se, että mitä tekee niiden jälkeen? Eli jos siitä naisesta todellakin näkee, että hän katuu tekemisiään ja haluaa parantaa omaa toimintaansa suhteessanne niin miksipä sitä ei antaisi anteeksi.

Ja tuohon anteeksiantamiseen liittyen niin suhteessa luottamus on kaiken perusta (rakkauden ohella tietenkin). Jotta voi antaa anteeksi niin täytyy luottaa toiseen. Eli jos et pysty enää jatkossa täysin luottamaan naiseesi niin edessä on paljon paskoja aikoja ja fiiliksiä. Aina kun jokin asia haiskahtaa hieman omituiselta, herää sulla fiilikset, että taasko tässä on jotain taustalla? Noiden tuntemusten kanssa ei ole helppo elää ja ne eivät tee hyvää suhteelleenne.

Eli jos pystyt edelleen luottamaan ja antamaan sitä kautta anteeksi niin tee se ja älä vedä jatkossa tota korttia enää esiin. Se, mikä on anteeksi annettu, on ollutta ja mennyttä eikä niitä kannata enää muistella. Parempi alkaa rakentamaan uutta ja tulevaa. Sen sijaan jos et pysty luottamaan enää naiseesi niin parempi antaa koko homman mennä. Kyse ei ole siitä etteikö rakastaisi kun se harvoin on ongelma vaan kaikki nämä muut jutut tekevät asioista kimurantteja. Viisautta sinne toivotan ma!

Mitä tulee omiin naisasioihin niin edelleen sama meno: kaukosuhteet ovat kaikkea muuta kuin helppoja, sillä vaativat hitosti työtä ja kärsivällisyyttä. Todella opettavaista aikaa ja tässä alkaa oppia itsestäänkin monia uusia asioita. Ja kun tunteet ovat niin vahvat kuin mitä ne ovat niin ei tässä paljoa tarvi edes miettiä, että jaksaako. Toki joskus on heikompia hetkiä, mutta niistäkin on aina selvitty ja toivottavasti selvitään jatkossakin.

 

[dimmu]

Fordelilta hyviä pointteja. Olen toitottanut hänelle, että mistä johtuu etten voi luottaa jne? Hän kyllä näyttää katuvan, sanoo ettei enää ikinä tee mitään yhtä tyhmää. Testasin häntä kyselemällä samoja kysymyksiä koko ajan mutta erimuodoissa ja kyselemällä väliin ihan eri aiheista. Tulihan sitä kautta sitten tietoon muutakin.... Ei mitään erikoisen pahaa mutta taas oli tullut valehdeltua.

No lupasin antaa anteeksi ja luottaa, katsotaan miten käy..

 

[Rocket Richard]

Eli jos et pysty enää jatkossa täysin luottamaan naiseesi niin edessä on paljon paskoja aikoja ja fiiliksiä. Aina kun jokin asia haiskahtaa hieman omituiselta, herää sulla fiilikset, että taasko tässä on jotain taustalla? Noiden tuntemusten kanssa ei ole helppo elää ja ne eivät tee hyvää suhteelleenne.

Tämän on kyllä niin totta. Ilman luottamusta ei suhde tule toimimaan, se on täysin selvä juttu.

dimmulle voisin oikeastaan myös sanoa, että itse olin aiemmassa suhteessani täysin samanlaisessa tilanteessa. Yhtenä uutenavuotena menimme silloisen muijan kanssa yksiin bileisiin, jossa sitten muutamia kaljoja myöhemmin löysin silloisen naiseni yhden parhaimman (silloin luulin niin) kaverini kanssa aika kiusallisissa tunnelmissa. En tarkkaan pystynyt siinä humatilassani määrittämään tilannetta, mutta sen tajusin heti, ettei siellä nyt pelkästään oltu keskustelua käyty.

No, ne bileet meni ja seuraavien viikkojen aikana tämä muija väitti usein olevansa kaverinsa luona, mutta sainkin selville, että tämä jätkä oli hänen luonaan. Myös tekstarit astuivat mukaan kuvioon. Lopulta tämä akka lupasi olla olematta missään tekemisissä tämän jätkän kanssa ja minä hölmön uskoin. Jokunen kuukausi meni ja minulle valkeni koko juttu; yhteydenpito ja joku muukin oli silti ollut hyvinkin aktiivista, mutta se oli toteututtu niin, etten minä huomannut mitään.

Annoin kaksikin kertaa nämä seikkailut anteeksi, mutta lopulta päädyin pitkällisen taistelun jälkeen eroon ja enkä ole katunut tätä päätöstä sekuntiakaan. Toki tämähän ei ole ainoa skenaario, mutta ikävä kyllä mahdollinen. Olen saanut myöhemmin tietää, että tämä eukko ja entinen kaverini päätyivät myös ihan seksiin asti. Olo oli pitkän varsin vittumainen ja petytty, mutta nyt uuden rakkauden löydettyäni haavat ovat hyvin parantuneet, joskaan eivät vieläkään kokonaan.

Elikkä dimmulle: Anteeksi antaminen on hieno ele ja kaikki eivät siihen pysty. Eroaminen tuntuu aina hemmetin raskaalle, mutta aina siitäkin selvitään yli. Erokaan ei tietysti ole ainoa ratkaisu, sillä tämä ihminen saattaa oikeasti pystyäkin muutokseen, mutta aina ei näinkään käy. Anna tytölle (naiselle?) vielä yksi ja viimeinen mahdollisuus, ehkä se kannattaa!

 

[Pavlikovsky]

Naisasiat, hyvin nimenomaan muotoiltu otsikko allekirjoittaneen nykytilanteeseen.
Pariin vuoteen ei ole ollut kunnon seurustelusuhdetta ja jos niitä aikaisempiakin alkaa katsomaan niin olen alkanut kyseenalaistamaan käsitettä "seurustelu" niihinkin tapauksiin.
No jooh, kun on kyse päälle parikymppisestä kaverista, niin eipä tuota vakituista heilaa vielä ole "tarvinnutkaan" löytää. Yhden illan juttuja on tosin ollut sitäkin enemmän ja olen alkanut miettimään että olenko sijoittanut riman liian korkealle. Ymmärrän, että parin haussa kyllä pitää kriteerit olla, että minkälaisen emännän sitä haluaa, mutta sitten on turha alkaa unelmoimaan mistään sellaisesta mistä tietää, ettei sellasta kävele ikinä vastaan.
Kun tutustuu uuteen naiseen niin kaikki näyttää hyvältä, kunnes sabbra cadabra (hieno kappale), huomaan, että nainen vaikkapa polttaa ensimmäisellä tapaamisella. Okei se nyt oli yksi esimerkki ja pieni yksityiskohta ehkä, mutta henkilökohtaisesti lemppaan tuollaiset alkuunsa syystä, että itse en polta/nuuskaa. Sitten loppujen lopuksi myös huomaa sen, että eihän tuo olisi ollutkaan minunlaistani tyyppiä, alkuhuuma vaan vie mennessään, tuttu tunne monelle varmasti. Näin ollen olen tullut siihen johtopäätökseen, että yökerhot (joissa on myös mukava käydä) ei ole todellakaan mitään ikuisen rakkauden tapaamispaikkoja. Itsestään selvä asia, mutta minä olen sen vasta nyt pistänyt huomioksi. Jos haluaa päästä paneelin päälle, niin yökerhot ovat juuri kuin sitä varten. Ilmapiiri/lähestyminen on jo ihan erilainen kun tapaat naisen yökerhossa, kun taas vaikkapa noin muuten vaan vapaa-ajalla.

Nooh, kai tänne voi sitten aikanaan raportoida lisääkin minunkin puolestani, kun vaihdan opiskelujen takia paikkakuntaa ja nyt tulee nämä sinkkuuden hyvät puolet esille. Huonojakin puolia löytyy, mutta silloin, kun vaikkapa vähän ahdistaa ja vituttaa niin lähtee puntille tai lenkille niin olo on jo much better.

 

[Berrie]

Pistetäänpä tähän jotain käsittämätöntä jargonia omasta elosta.

Aikanaan nuorena janarina olin umpirakastunut yhteen neitoseen, se tuntui silloin siltä ja näin jälkikäteenkin ajateltuna sitä se olikin. Kerran tämä neitonen teki virheen ja petti minua, tästä huolimatta jatkoimme ja hän kyllä huomasi tehneensä ison virheen eikä sitä toistanut. Kuitenkaan en tuota pystynyt koskaan lopulta unohtamaan enkä anteeksiantamaan ja olisiko mennyt puolisen vuotta kun pistin poikki. Tuon jälkeenkin moneen kertaan mietin/mietimme uutta yritystä kun tunteita molemmilla oli. Mutta paluuta ei tullut lopulta tehtyä. Vaikka neito olikin uudessa suhteessa jo toista vuotta, hän olisi vieläkin ollut valmis yrittämään uudestaan. Ei se kaukana ollutkaan, mutta tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna että olisikohan suhde niin yksi avioinen ollutkaan kun neito olisi mukaani pitkähköstä suhteesta huolimatta lähtenyt. Tietysti on mahdollista että olin hänelle "se ainoa", mutta tätä ei tullut koskaan sitten koettua. Tuo uutukainen mies oli eräs tuttuni, niin ehkä en senkään takia uutta yritystä ottanut.

Oma elämä on mennyt likipitäen loistavasti ja uskon etten onnellisemmassa suhteessa edes voisi olla missä nyt olen. Varmaankin tämmöiset ketjut pistää edes pohtimaan noita vanhoja asioita, niistä nimittäin on jo aikaa...

Pointti oli, jos sitä ikinä olikaan, että luottamus on pakko olla kohdallaan muuten ei parisuhteesta tule yhtään mitään. Ainakaan mulla.

 

[Palstalegenda]

Voimassaoleva tyttökaverini täyttää tänään 18 vuotta. Itse olen tänä vuonna täyttänyt 31-vuotias henkilö. Ei lisättävää. Hyvin menee, mutta menköön.

En suosittele kovin nuorien muorien kanssa vehtaamista. Tämä on poikkeustapaus ja poikkeuksellisesti poikkeuksellisen hyvin menee.

Ei tämäkään osio näin ollen ole pelkkää valittamista.

 

[tutzba]

Voimassaoleva tyttökaverini täyttää tänään 18 vuotta. Itse olen tänä vuonna täyttänyt 31-vuotias henkilö. -- Tämä on poikkeustapaus ja poikkeuksellisesti poikkeuksellisen hyvin menee.

Dude.

Poikkeukset ovat hyvinkin kivoja, varsinkin jos poikkeuksen poikkeuksellisen hyväksyvät vanhemmat hyväksyvät sinut poikkeuksetta.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Ei tämäkään osio näin ollen ole pelkkää valittamista.

Pikainen palautus:"Niinhän sä luulet, odotahan vain, kyllä se sinunkin viestittelysi tähän ketjuun palautuu ruotuun."

Ei vaan, nauti.

Omalla vaimokkeella oli 26-v syntymäpäivä tänään. Tilasinpa herrasmiehenä kukat kotiovelle, itse kun olen täällä 300km päässä Oulusta juuri nyt. Neiti sitten ilmoitteleekin iltapäivällä, ettei hän täksi päiväksi vielä kulkeutunut Ouluun kaverinsa luota Rovaniemeltä. Piti sitten paljastaa, että ruusut olisi ollut tulollaan, ei voi mitään...

Voi helevetti mikä show! Sitä piti sitten selitellä ja maanitella neidille, ettei tähän maailma kaadu, kun et tänään sitä puskaa saa. Hitto, piti hänen mieliksi soitella pitkin Interfloran aspaa sun muita (en muuten päässyt läpi), että varmistuu se puskan saanti, tai edes rahat takaisin.

Ei voinut kuulemma asia odottaa huomiseen, milloin ne todennäköisesti vasta hänelle saapuvat... tosin en tiedä Interfloran toiminnasta paskaakaan. Sen tiedän, että jos ei puska saavu, rahat takaisin. Niin yksinkertaistahan se vain on.

Mutta joo, meillä on nyt sitten kriisi. Heh. Itse kun en jaksa stressata tuollaisista, neiti loukkaantui sitten siitä. Ei, ei vain voi ymmärtää. Mutta eipä siinä, enpä jaksa tästä "kriisistäkään" stressata.

 

[Ted Raikas]

Voimassaoleva tyttökaverini täyttää tänään 18 vuotta. Itse olen tänä vuonna täyttänyt 31-vuotias henkilö. Ei lisättävää. Hyvin menee, mutta menköön.

Onnittelut sinne suunnalle, niin neidon synttäreiden johdosta kuin muutenkin pariskunnalle =)

Jos avoimuus ja kyky puhua tunteistaan ja asioistaan pelittää, niin asiat voi varmasti sujua hieman isommallakin ikäerolla. Ennakkoluuloja tulee, mutta niistä ei ole pakko välittää, etenkin jos keskeisten henkilöiden siunaus on kaiken päällä.

 

[Palstalegenda]

Dude.

Poikkeukset ovat hyvinkin kivoja, varsinkin jos poikkeuksen poikkeuksellisen hyväksyvät vanhemmat hyväksyvät sinut poikkeuksetta.

Isänsä on minut tavannut ja kelpona piti. Vaikka kovin äreä tuo on noin keskimäärin. Muttei minulle. Äitinsä mielipidettä en tiedä, johtuen siitä, että tuo kuoli rintasyöpään 11 vuotta sitten.

Ted Raikas on kyllä.. Kiitoksia kovasti. Näköalasi on jälleen laaja. Mutta terve. En minäkään nyt sentään minkään 15-vuotiaan kanssa olisi ryhtynyt. Tuskin edes 16-vuotiaan kanssa. Eli aivan rajoilla liikuin ja baarissa en häntä aikoinani tavatessa ala-ikäiseksi arvannut. Ja lähtökohtaisesti ajattelin, että en varmasti seurustelemaan ryhdy. Kaverinikin ovat keskimäärin itseäni jonkin verran tai paljon vanhempia.

Ja itseltäni kysyttiin paperit vielä 27-vuotiaana kun kaljaa ostin, joten se vähän tasoittaa. Paljonkin, ainakin esteettisesti.

Vaan näillä mennään, sanoisi jokunenkin jääkiekkoilun toimitusjohtaja.

Ja juuri nyt baariin.

 

[Worrell]

Tuossa jokin aika sitten kirjoittelin tässä tänne eräästä tilanteesta. Noh, se tilanne on nyt sikäli ohi, kun muijalla olikin vissiin useampi kierroksessa. Tosin ei sillä, tätä mun vaistokin sanoi. Eipä tämä nyt meikäläisen tilannetta mihinkään muuta, olin jo valmistautunut tähän, kun nuo menneen viikonlopun suunnitelmatkin muija perui.

Sitä minä vaan ihmettelen edelleen isoon ääneen, että miksi jotkut naiset(miksei myös miehetkin) etsivät ensin kauhealla kiihkolla useamman tyypin ja pitävät heitä jossain määrin otteessaan ja sitten valitsevat kylmästi "parhaimman" vaihtoehdon? Eikö se nyt vain olisi helpompi ettiä se yksi ja oikea eikä puhua puutaheinää kaikille. Ajan hukkaamista vain.

 

[FourForty]

Täytyy sitten pyytää hänet kahville, kävelylle tms. Vaikka vuosi ollaankin jutusteltu jo, niin kyllä uskon että aina jotain juteltavaa löytyy livenäkin. Sitä paitsi kävelyretkihän saattaisi olla toimiva, kun ei tarvitsisi kokoajan jutellakaan.

Jos nainen ei ole snobia tyyppiä, pyydä se kirppareita penkomaan. Testattu ja hyväksi havaittu, sillä virikkeitä riittää vähän enemmän kuin kahvilassa tai kävelyretkellä. Eikä tilanne tunnu niin treffimäiseltä vaan on helpompaa olla rennosti ja katsoa, meneekö huumorintaju yksiin.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Sitä minä vaan ihmettelen edelleen isoon ääneen, että miksi jotkut naiset(miksei myös miehetkin) etsivät ensin kauhealla kiihkolla useamman tyypin ja pitävät heitä jossain määrin otteessaan ja sitten valitsevat kylmästi "parhaimman" vaihtoehdon? Eikö se nyt vain olisi helpompi ettiä se yksi ja oikea eikä puhua puutaheinää kaikille. Ajan hukkaamista vain.

Tapasin vastaavanlaisen naisen vuosi sitten. Hän oli vahvalti kiinnostunut minusta, minua vain kiinnosti tietää syyt miksi hän oli minusta kiinnostunut. Meissä kun ei ollut mitään samaa, ei mitään yhteistä, joten luonnollisesti minua kiinnosti mikä on mennyt hänen kasvatuksessaan vikaan.

Akateemisen koulutuksen hankkinut, todella hyvin urallaan edennyt nainen kyseessä, yksi avioerokin takana. Eikä missään nimessä mitään muuta kuin aika hiton kuuma tapaus noin ulkoisilta olemuksiltaankin. Totta se kiinnosti, että mikä minussa oli niin kiinnostavaa.

Selvisi hyvin nopeasti, mistä oli kyse. "Vielä kun ehtii" oli motiivina, neidillä oli selkeästi useita kierroksessa, ei ollut minusta vähääkään kiinnostunut kun ilmoitin olevani kihloissa. Puolen vuoden päästä törmäsin sattumalta, kihlasormus komeili nimettömässään. Jututin luonnollisesti tuttua ihmistä kuten asiaan kuuluu, kertoi tavanneensa tämän tulevan miehensä suurin piirtein juuri samaan aikaan kuin neiti ilmoitti minusta olleen kiinnostunut.

Nyt se tulikin Stockmannilla vastaan miehensä kanssa, maha pystyssä.

...eli tarina lyhykäisyydessään: jossain vaiheessa epätoivo iskee. (Aivan, siksi tuo esimerkkitapaus yllä minunkin perässä oli)

 

[Worrell]

...eli tarina lyhykäisyydessään: jossain vaiheessa epätoivo iskee. (Aivan, siksi tuo esimerkkitapaus yllä minunkin perässä oli)

Näinhän se taitaa olla. Tämmöisiin saman tyyliisiin tapauksiin törmää aina aika ajoin. Sikäli tympäsee tämmmöiset kuviot, kun tämmöisiä on nyt käynyt muutaman kerran putkeen. Mutta joo, sitä se on joskus. Eiköhän se tästä taas. Isoa meteliä kun ei itsestään pidä, niin saattaa löytääkkin jotain yllättäen.

 

[Väsyneet Kädet]

..Miten yksi nainen voi piristää arkea niin ettei mikään asia sureta?

Ilmeisen helposti, kun vain sopiva osuu kohdalle!
Itsellä vähän vastaava tilanne, mutta huomattavasti kinkkisempi. Ilmeinen tosiasia lienee kuitenkin se, että molemmat ovat kovin tykästyneitä toisiinsa, mutta mutkaa on kuitenkin matkassa...
Mutta käsittämätön tunne oli se, kun ensimmäistä kertaa juttelimme, niin miten jutut, huumorintaju ja kaikki natsas heti. Sit olikin vain jatkuvaa pilkettä silmäkulmissa ja hymyä hymyn perään. Ja molemmat tajus heti, että nyt tapahtu jotain.
Kuitenkin, tietty epävarmuus kalvaa, koska asiat eivät ole niin yksioikoisia kuin mitä ne olisivat olleet muutama kuukausi sitten..

 

[Fordél]

Kuitenkin, tietty epävarmuus kalvaa, koska asiat eivät ole niin yksioikoisia kuin mitä ne olisivat olleet muutama kuukausi sitten..

Eihän se aina ole joo helppoa, mutta kyllä tuon tunteen avulla minkä tuossa viestissäkin kuvasit voitetaan isotkin ongelmat. Jos hommat natsaa noin hyvin niin ei muuta kuin täysi höyry päälle. Liikaa ei kannata miettiä esimerkiksi muita kun kuitenkin tätä elämää rakennellaan itselle.

 

[Väsyneet Kädet]

Eihän se aina ole joo helppoa, mutta kyllä tuon tunteen avulla minkä tuossa viestissäkin kuvasit voitetaan isotkin ongelmat. Jos hommat natsaa noin hyvin niin ei muuta kuin täysi höyry päälle. Liikaa ei kannata miettiä esimerkiksi muita kun kuitenkin tätä elämää rakennellaan itselle.

Toivottavasti voitetaan. Siinä pitäis vaan sit sysätä se yks mutka sivuun..... Eli ei sinällään oo mun höyryämisistäni kiinni.

 

[Fordél]

Toivottavasti voitetaan. Siinä pitäis vaan sit sysätä se yks mutka sivuun..... Eli ei sinällään oo mun höyryämisistäni kiinni.

Ja tätä yhtä mutkaa et halua paljastaa? Ei siinä mitään, eihän täällä kaikkea tarvitse paljastaa.

Itse olen miettinyt edelleen tuota miehen roolia parisuhteessa. Eihän se aina mene niin, mutta yleisesti ottaen naiset haluavat, että mies on suhteessa selkeästi mies. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa ja varsinkaan silloin kun tunteet ovat kunnolla pelissä. Silloin sitä jotenkin lipsuu helposti vähemmän äijämäiseen menoon. Jonkunlainen tasapaino sitä kait pitäs löytää ja sitä tässä itsekin haetaan.

 

[Ted Raikas]

Siinä pitäis vaan sit sysätä se yks mutka sivuun..... Eli ei sinällään oo mun höyryämisistäni kiinni.

Suuri ikäero?