Nyt kun itsellä toipuminen tuosta erosta käynnissä, niin pystyn vähän auttamaan myös tutzbaa ja king of the junglea ja ajattelin muutenki kirjotella miten itsellä menee nyt kun erosta alkaa tulla kaksi viikkoa täyteen.
Kirjoittelin tuonne jo kokemuksiani eron aikana ja sain todella hyviä neuvoja muilta kirjoittajilta mitä puuhailen vapaa-ajalla yms., että unohtaisin koko jutun. Olen käynyt katsomossa lätkää, tapaillut kavereita, sekä ei välttämättä niin hyvä juttu mutta käynyt baareissa tavallista enemmän.
Tämän hetken tilanne on se, että aina kun olen töissä, kavereiden kanssa, baarissa niin ajatukset vanhassa naisessa eivät enää suuresti pyöri. Nukkumaan meneminen on outoa, mutta senkin vielä pystyn tekemään lähes normaalisti mutta aamuisin kun herää on surullinen/yksinäinen olo edelleen ja sitä kestää aina niin kauan kun pääsen lähteä ulkoilmaan. Tietokonekin on ollut hyvä paikka ja auttanut unohtamaan kun on yksinäistä.
Välitän vanhasta naisestani edelleen todella paljon, ja huomaan sen varsinkin siitä kun olen tutustunut erääseen toiseen naiseen tässä lähipäivinä niin ei tunnu yhtään samalta ja taidan tehdä senkin vaan sen takia, että en ole näin yksinäinen, en tiedä. Eniten satuttaa, että exälläni on toinen mies jo vakavassa tapailussa ja tätä kun mietin tulen todella surulliseksi edelleen, miten hän toipui noin nopeasti? miten hän on voinut unohtaa meidät? Tekisi mieli edelleen päivittäin soittaa exälle ja jutella niitä näitä ja pitää toinen lähellä, mutta ei siinäkään ole järkeä. Eiköhän tämä toipuminen tästä suju, vaikka vieläkin tuntuu todella pahalta, ja en uskalla edes ajatella hyviä hetkiä mitä oli, saati sitä etteivät ne enää palaa koskaan... ;(
Jotain hyvääkin pitää löytää, ettei maailma näytä aivan mustalta. Olen huomannut että baarissa on todella paljon vientiä nyt kun en enää seurustele (olen komeampi kuin luulinkaan :), voin mennä minne tahansa koska tahansa eikä tarvitse kenellekään selitellä menojaan. Lisäksi olen nuori ja elämä vielä edessä ja tiedän että joku löytyy vielä jostain kun on sen aika. Se auttaa minua jaksamaan tässä kaikessa.. Mutta älkää edes harkitko mitään typerää vaikka surulliselta tuntuukin varmast vielä pitkään, itsellä käynyt monia asioita mielessä miten tuskan voi helpottaa kokonaan ja lopullisesti, mutta haluan näyttää kaikille että olen vahva ja jaksan.
Kirjoittelen lisää taas joku päivä tuntemuksiani, jaksamista tutzballe ja junglelle!