Nainen soitti ja ilmoitti tulevansa käymään. Halusi jutella asioista. Tiesin alusta alkaen, että ei siitä tule yhtään mitään. Jostakin syystä sitten kuitenkin suostuin tähän jutteluun. Nelisen tuntia siinä juteltiin, enimmäkseen sitä, kuinka hajalla nainen on. Niin olen minäkin, mutta se onnistuttiin sivuuttamaan.
Mr Kemp, kyseessä on ns. drama queen, joista tässäkin ketjussa on kirjoitettu jonkin verran. Juokse henkesi edestä ja etsi tasapainoisempaa seuraa. Tuo on vasta alkua.
Eilenkin olisi taas ollut niin paljon vientiä ja joukussa oli myös muutama näppärän näköinen kissa. Ja olin kuitenkin suht tukevassa humalassakin, mutta ei vain napannut yksikään näistä, kun pyöri exä vain mielessä. Ollaan exän kanssa hyviä ystäviä tällä hetkellä ja suht paljon (koulu jne. juttuja) tekemisissä. Mutta silti sitä vain tajuaa, että ei halua ketään muuta kuin tätä ihmistä. Kaveritkin vittuilevat siitä, kun meikäläinen pyörittää joka bileissä montaa muijaa vaikka en sitä edes tietoisesti tee. Jostain ne muijat vain tulevat siihen ja kaverit vain katsovat vierestä ja vinkuvat sitä, että kehtaan vielä itkeä exän perään, kun olisi kissoja ympärilläkin. Mutta en vain voi sille mitään, että haluan exäni takaisin. Ja hänet saankin. Ennemmin tai myöhemmin...
Niinpä. Mutta, kun ei vain nappaa noi kuumat kissat siinä. Tahtoo exän.Olet kyllä ihmekaveri olet tukevassa tuubassa, kissoja ympärillä ja itket exän perään. Yleensä kunnon kännit auttaa paljon, mutta sun kohdalla ei taida auttaa.
Mutta, kun haluat kiivasti exäsi takaisin on paras ryhtyä hommiin samantien.
Kun en edes tiedä millä keinoilla voisin häntä takaisin saada. Neuvoja? Taas todella järkevä kysymys.
Kiitoksia ja kyllähän se näin on miten sanoit. Tunteet ovat todella vahvat ja millään en ole valmis päästämään irti hänestä. Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta se ei minulle riitä millään sillä kun katsonkin häntä, niin mieleen tulee kaikki hienot hetket hänen kanssaan. Olisin varmasti jonkun muun kanssa yrittänytkin jo jotain, mutta ne vain tunne ketään kohtaan mitään oikeastaan. Ainoa on tämä minun exäni. Vaikka haluaisinkin sammuttaa jo tunteeni häntä kohtaan, niin en vain pysty siihen. En mitenkään. Taistelu hänestä alkakoon...No et ainakaan millään muulla kuin olemalla täysin oma ittes ja täysin rehellinen. Tunteet sulla näyttää tätä exää kohtaan olevan niin vahvat, että en usko sun tarvitsevan muiden neuvoja ja tolla kiintymyksellä sitä varmaan jaksaa taistellakin exän takaisin. Mutta ehdottomasti teikäläisen kannattaa yrittää nyt tosissaan saada exä takas, ettei jää sitten mitään jossitteluja. Meinaan jos lähdet nyt yrittämään jonkun toisen kanssa jotain niin se on kyllä totaalisen tuhoon tuomittu yritys, koska mietit kuitenkin, että mitä jos siitä olisi sittenkin tullut jotain...
Ei muuta kuin onnea taistoon!
haluan exäni takaisin. Ja hänet saankin. Ennemmin tai myöhemmin...
Kun en edes tiedä millä keinoilla voisin häntä takaisin saada. Neuvoja?
Kyllä tuli kateltua kaverin tyttöystävää taas sillä silmällä. Näytti taas niin uskomattoman kiimaselta silloin. Kyllä hänen kädet taas meikäläisen huosuilla kävi, mutta ei viitsinyt tehdä mitään kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä. Ja kyllä! Olisin hässinyt kaverini tyttöystävää, jos olisi ollut parempi tilaisuus.
Sinänsä vaan typerää, että silloin kun kaikki tuntuu hemmetin hyvältä, hiipii puseroon myös epävarmuus ja pelko, että menettää tän kaiken. Pitäisi vaan osata nauttia tästä ja olla vain oma itsensä. Jos sellasena ei kelpaa niin sitten ei tarttis ainakaan jossitella. Ei tässä muuta voi kun olla mahdollisimman oma itsensä sekä hyvä sille toiselle ja toivoa, että nyt natsaisi.
Minun heittoni vitutusketjussa ei vaikuta mitenkään tähän exäni tapaukseen. Teki vain mieli päissään kaverin muijaa. Ei siinä muuta vaikka ikävä juttu onkin.
Ihan hyvää tekstiä jakelet palstaveli. Niin varmasti exälläni onkin ollut hyviä syitä jättää minut, mutta en ole tehnyt mitään pettämiseen liittyvää ainakaan ja muutenkin olen OMASTA mielestäni ollut ihana jne. Peiliin katson useinkin, koska olen itsekriittinen ihminen ja luonteeseeni kuuluu vain miettiä menneitä ja pohtia mitä olisin voinut tehdä toisin jne.Ei varmaankaan, kunhan vain itselleni jäi hieman huvittunut kuva, kun toisessa ketjussa tunteilee omaa pahaa oloaan katuva kuoropoika oman tytön jättäessä ja toisessa taas himoitaan kaverin tyttöystävää ja kertoillaan, että "hei been there, done that", vaikka nyt vähän paska temppu olikin. Tällainen yksinkertaisempi kaveri voi sitten vetää vahingossa johtopäätöksen, että ehkä sillä sun exällä on voinutkin olla ihan hyviä syitä jättää sut vaikka juuri tuosta tilanteesta ei olisikaan kysymys. Ja kannattaisiko jossain vaiheessa katsoa peliin ja koettaa muuttaa omia tekemisiään, jos se vaikka auttaisi eikä ruotia entisiä syitä ja seurauksia. Toisaalta taas, jos ihmisen moraali kuitenkin on pysyvästi noin korkealla, niin suosittelen sitten kyllä ihan rehellisesti feikkamaan parisuhteessakin, jos se kerran ystävyyssuhteissa onnistuu.
Näin täältä nimimerkin takaisesta täydellisyydestä ja siis ei millään pahalla sekä onnea valitsemallasi tiellä nyt kuitenkin.
Niin varmasti exälläni onkin ollut hyviä syitä jättää minut, mutta en ole tehnyt mitään pettämiseen liittyvää ainakaan ja muutenkin olen OMASTA mielestäni ollut ihana jne.
Vaikka kuinka olisit unelmavävy, niin vältämättä tyttö ei siltikään syty.
Sama! Ja aina on muuten ne vanhemmat meikäläisestä tykänneet.Useimmiten olen joutunut kokemaan, että mikäli vaimokkeen vanhemmat pitävät minusta, niin tyttö kyllästyy minuun ennemmin tai myöhemmin.
Kylläpä kirjoitit asiaa, on meinaan itselläni ihan samanlaisia fiiliksiä. Tässä reilu neljä kuukautta takana, ja tosi hyvältä tuntuu. Liekkö se sitten huonoa omatuntoa / itseluottamusta tms, mutta jotenkin vaan kokoajan myös samalla pelkää helvetisti sitä toisen menettämistä, tavalla tai toisella. Ainakin omaan silmään kyseinen nainen on sellainen "yksilö" jota varmasti tulee baareissa heruttamaan yksi tai useampi vatipää joka kerta. Siinä sitten vaan täytyy luottaa siihen että naista ei kiinnosta moiset... Mielestäni kyllä luotan naiseen täysin, mutta silti aina on pelko persiissä - kaippa se on sitten ihan luonnollista moinen.
Mikä helvetti siinä on, kun kavereiden nykyiset muijat tai entisen muijat ovat kiinnostuneita??? Tänään taas selvisi, että yhden kaverin exä olisi kiinnostunut. Mikäköhän tässäkin nytten on. Ei kovin hyvä kaava, kun meikäläisen on selvästikin vaikea pitää näppejä erossa niistä.
Meikäläisellähän on paljon asiaa tähän ketjuun...
piä näpit erossa ainakin niin kauan kun sulla on tunteita sun eksään. Jos lähet sörkkimään niin sun eksä kuulee siitä varmasti ja sitten menetät viimisetkin tsäänsit. Ei kannata riskeerata mitään yhden illan takia
Aivan aivan! Sehän siinä justiinsa onkin, kun tuntuu että alkaa exää kiinnostamaan silloin taas minä, kun hän on kuullut kaikenlaisia juttuja minusta ja jostain toisesta (jotka ovat kyllä halaamiseen rajoittuneet).Toisaalta on myös naisia/tyttöjä joilla kummasti kiinnostus palaa, kun huomaa tai kuulee, että vastapuolella on vientiä eron jälkeen. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta.
Muutoinkin huomasin vasta nyt katsoa tuota KOJ:n ikää eli 17. Tätä taustaa vasten ajatellen meininki kuulostaa ihan perusteinimenolta, jota ei kannata ottaa liian vakavasti vaan lähinnä pitää hauskaa, kun se vielä on paineetonta ja helppoa. Täten taisivat aiemmat vittuilunikin olla vähän turhan rankkoja. Itselleni ei tule mieleen kuin yksi pari, joka on ollut lukioajoista (17v) asti ollut yhdessä, mutta kyllä tässäkin tapauksessa on sitten käyty vähän kokeilemassa ulkopuolisia vaihtoehtoja, kun on liian nuorena itsensä sidottu.
Aivan aivan! Sehän siinä justiinsa onkin, kun tuntuu että alkaa exää kiinnostamaan silloin taas minä, kun hän on kuullut kaikenlaisia juttuja minusta ja jostain toisesta (jotka ovat kyllä halaamiseen rajoittuneet).
Jep KOJ saattaa kuulostaa ikäistään vanhemmalta, mutta niin kyllä meikäläinen itseäni pitääkin. Tai ainakin, jos sanotaan elämänkokemuksen kannalta. Tuntuu, että meikäläiselle on tapahtunut 17 vuoden (18 kohta) aikana, niin paljon kaikkea, että siitä saisi 5 elämänkertaa. Ja vaikka exäni haluaisinkin, niin mielessäni ei siis olekaan ajatus, että hänen kanssaan olisin loppuelämäni, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo eteen. Kun se erokin tuli aivan puun takaa.
Oma periaatteeni on ollutkin se, etten pahemmin ajattele mitä muut ajattelevat tekemisistäni ja teen asiat oman (itsekkään) mieleni mukaan.