Pakko antaa tunnustusta ja virtuaalinen lakinnosto tässä ketjussa viimeisillä sivuilla kirjoittaneille nimimerkeille (SamSpade, Golden AWe, AnaMasa ja monimoni muu). On ollut todella helpottavaa ja mielenkiintoista lueskella näiden viisaampien ja kokeneempien herrojen mielipiteitä ja vinkkejä, nyt kun itsekin olen ketjussakäsiteltäviin "ongelmiin" ajautunut. Luultavasti ja toivottavasti olen myös oppinut jotakin.
Tilanteeni on kutakuinkin tällainen: olen törmännyt todella miellyttävään naisihmiseen ja itse olen suoraan sanottuna melko ihastunut kyseiseen neitokaiseen. Mukava, fiksu, nätti, ei polta, ei nipota, kaunis hymy, hyvät tissit, krhm, sopivan rauhallinen luonne, ei ole pissis, ei kuulosta tyhmältä avatessaan suunsa, ei pure kynsiään eikä omista muitakaan inhottavia tapoja jne. eli lähestulkoon kaikki on tässä paketissa kohdallaan ainakin näin nopeasti tarkasteltuna.
Aluksi molemmilla tuntui olevan kivaa, mutta sitten onnistuin omilla teoillani tyrimään hommat melko pahaan jamaan. Koitin parantaa tapani, mutta liian myöhään(kö). Tämän jälkeen hän on selvästi vältellyt tapaamisia kanssani milloin milläkin verukkeella. Eilen sitten sanoin suoraan (netin välityksellä, tosin), että ei hänen tarvitse minua vältellä, vaan voidaan lopettaa hommat ihan suoraan jos ei kiinnosta, kunhan vaan ensin kerrot, mikä mättää. Mieluiten olisin halunnut tavata kasvotusten, mutta sanoin suostuvani myös sähköiseen keskusteluun, johon sitten päädyimmekin.
Itseäni inhottaa todella paljon ihmiset, jotka eivät tajua lähteä ja jäävät roikkumaan siinä vaiheessa, kun toisen kiinnostus on nollassa. Toimii kaksisuuntaisesti: en halua olla roikkujana, mutta en myös hän, jossa roikutaan. Tein tämän selväksi ja sanoinkin, että jos kiinnostusta ei ole, niin en halua kuluttaa sen enempää hänen kuin minunkaan aikaa.
Noh, syy tuli ilmi (vaikka sen jo lähes varmasti tiesinkin) kaikkien "olet tosi hyvä tyyppi, MUTTA..." -selitysten sävyttämänä. Toivotin neidille hyvät jatkot ja kerroin vielä mielipiteeni hänestä ja kuinka paljon hänestä todella pidin/pidän. Yritin "säilyttää arvokkuuteni" ja olla mahdollisimman cool, vaikka fiilikseni olivat todella maassa ja olin todella pettynyt (itseeni), hämilläni, hävetti ihan per*eleesti jne. Tunteet olivat ihan sekaisin ja fiilikset vaihtelivat jossain ämpärikännin ja naruttoman bungee-hypyn välimaastossa, vaikka kyseessä onkin vielä melko lyhyt suhde.
Pari tuntia meni ihmetellessä, voivotellessa ja vituttaessa (sainpahan tiskattua), kun neiti sitten ottaa yhteyttä ja kertoo, kuinka inhottava tämä tilanne hänen mielestään on. No Shit, Sherlock! Esiin ponnahtaa - Söpraa-ais! - kaverikortti l. "Voitaisko olla kuitenkin edes vaikka kavereita, kun olet kuitenkin niin mukava tyyppi, vai emminä tiiä..."-tyyppinen ratkaisu. Tottahan toki tällainen järjestely minulle kävi ja saatiin sovittua, että ei ihan kuitenkaan kokonaan unohdettaisi juttua ja että joskus voitaisiin jopa tavatakin. Hyvänä aasinsiltana toimi lavallinen lonkeroa, jonka hän pyysi minua tuomaan viime viikonlopun laivareissulta. Aluksi hän yritti kaikin keinoin vängätä, että joisin itse lonkkuni, mutta en antanut periksi ja sanoin vaikka tulevani tunkemaan tölkit yksitelle postiluukusta, jos ei muu auta. Sovittiin sitten, että tänä aamuna tuo lonkeroboksi vaihtaisi omistajaa.
Jatkettiin sitten juttelua eilen ja lopulta päästiin aika mukavasti yhteisymmärykseen asioista ja pääsin nukkumaan melko hyvillä mielin, olinhan saanut kuitenkin syyn epämääräiselle välttelylle. Kiittelin häntä rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta tuon klikin suhteen, koska mielummin otan paskan päin naamaa kuin alan pohtimaan, että mikähän tässäkin meni pieleen. Kysäisinpä sitten ohimennen myös sellaista, että oliko tuo nimetty ongelma mahdollisesti ainut probleema meidän välisessä suhteessamme, koska jos tuon ongelman saisi korjattua ==> ei olisi ongelmia ==> kaikki olisi hyvin??? Ei vastausta, mikä jäi kaivelemaan pahasti...
Nyt mieltä kalvaa, että onkohan tuo yksi vika vain tekosyy joidenkin parempien/"todellisten" syiden peittämiseksi? Toinen mies? Halu nöyryyttää/pitää pilkkanaan? Halu seikkailla? Onko hänellä ollut tunteita alunperinkään? Tuskin hän olisi ehdottanut kaverikorttia, jos hän pitää minua ihan idioottina, vai? Voiko tästä kaveritasolta vielä päästä haluamalleni syvemmälle tasolle?
Tänään sitten nähtiin hänen luonaan ja tunnelma oli minun mielestä aika kummallinen. Kummallinen siksi, että neiti käyttäytyi minua kohtaan niinkuin aikaisemminkin, ihan kuin eilistä "irtisanomiskeskustelua" ei oltaisi koskaan käytykään. Itse en saanut juuri mitään sanottua ja hän ihmettelinkin, että olin niin oudon hiljainen. No jumalauta, jos minä olen juuri menettänyt noinkin upean ja elämääni loistavasti sopivan palasen, niin kyllähän se vähän hiljaiseksi vetää. En myöskään tehnyt mitään aloitetta koskettamisen/halaamisen/suutelemisen suhteen, vaan yritin jopa välttää sitä, koska kerran oltiin YSTÄVIÄ. Eipä sillä, ei hänkään sitä tehnyt, mutta joku olisi voinut sellaista hänen eleistään päätellä. Tiedättehän, kun sohvalle tarvii tehdä tilaa, että joku mahtuu viereen. Tai kun ihminen menee sängylle makaamaan juuri sen näköisenä, että tulisipa joku tuohon viereen. Vittuilua? Koettelua? Todellista halua? Minun mielikuvitusta? Dunno, mutta mehän ollaankin vain YSTÄVIÄ.
Suuntasimme sitten minun kämpilleni ja pitkien, teatraalisten (??) suostuttelujen jälkeen sain hänet tekemään ensivisiitin asunnolleni. Raahasin gentlemannina juomalavan neitokaisen autolle ja siinä sitten kävellessämme autolle hänen tasapainonsa tuntui heittävän pahasti, kun kokoajan tuntui kallistuvan minuun päin. Autolla toivottelin hyvää juhannusta ja turvallista ajomatkaa (Hki-Rauma) ja neuvoin olemaan tekemään mitään hölmöä ja varsinkin pitämään hauskaa. YSTÄVÄn neuvoja. Nyt en voinut enää olla koskematta häneen ja silitin olkapäästä, jolloin neidin katse meni kyllä aika herkäksi, tosin hankalaa se oli kyllä mullakin pitää kyyneleitä piilossa (joo tiedän, mutta itken helposti). Siinä sitten viimeiset "nähään jos ei näkö lähe" -toivotukset ja neiti hyppäsi autoonsa ja karautti pois.
Eli semmosta. Tunteet on ihan sekaisin enkä tiedä mitä oikein pitäisi ajatella. Olin ajatellut myös tuollaista avataren ehdottamaa "pane ketä haluat"-tyyppistä loppukaneettia, mutta onneksi satuin viime yönä lukemaan ketjua ja tulin tulokseen, että parempi olla sanomatta. Eihän se mulle kuulu ketä minun YSTÄVÄ paneskelee...
Itselläni on todella paljon tunteita häntä kohtaan, mutta onko hänellä minua kohtaan? Ei mitään käsitystä. Ja ennen kaikkea: MITÄ VI*TUA TÄSSÄ OIKEIN TULEE TAPAHTUMAAN???
Huomenna aloitan itsekin Juhannuksen vieton, mutta melko sekavissa merkeissä. Hyvilläni siitä, että homma ei ole täysin ohi ja saatiin asiat puhuttua halki, mutta pahoillani siitä, että näillä näkymin olen menettämässä mahdollisuuteni tähän kultakimpaleeseen. En halua pelkkää ystävyyttä, vaan enemmän. Koetan antaa asian olla vaikuttamatta hauskanpitooni, mutta hankalaahan se on, kun nainen pyörii jatkuvasti mielessä...
Olispa jo ens viikko...