Mainos

Naisasiat

  • 7 597 232
  • 26 634

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Mutta joo, no mä kyllä ehdin vielä puhua tuon asian läpi huomenna joten ei tässä nyt mitään ole sinänsä menetetty. Kyseessä on kuitenkin sen verta järkevä ihminen, en mä muuten siitä olisikaan niin kiinnostunut.

Juu, muista, sinä teet päätöksesi, selitin minäkin mitä tahansa, ja päätit sitten miten vaan, kerrot jutun tai et, koita pitää pääsi pystyssä, ja olla positiivinen. Se on tärkeintä ettet sure ja murru yhden pitkän vlopun takia etukäteen vaan näyttäydyt hänelle "parhaana vaihtoehtona".

Joo no niin kait se on kuten Awe nyt sanoi. Jätkähän puhuu ihan asiaa vaikka monesti sun kirjoitukset tuntuukin vain niin hyvältä ja järjettömältä läpänheitolta :)

"Kuules nyt sinäkin siinä...senkin jannu...me ei oo kuule koskaan pelleilty!!!"
 
Viimeksi muokattu:

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Juu, muista, sinä teet päätöksesi, selitin minäkin mitä tahansa, ja päätit sitten miten vaan, kerrot jutun tai et, koita pitää pääsi pystyssä, ja olla positiivinen. Se on tärkeintä ettet sure ja murru yhden pitkän vlopun takia etukäteen vaan näyttäydyt hänelle "parhaana vaihtoehtona".

Muistan, toki minä oman pääni pidän sitten kun jonkin päätöksen teen ja osaan myöskin olla sen verta suora, että puheistani vastuun kannan.

En minä mihinkään nyt ole murtumassa vaikka toki tuo, millä tavoin nyt olinkin reagoinut asioihin, oli melkolailla lähellä varmaan sitä, myönnettäköön.

Kyseessä on kuitenkin sen verta empaattinen ihminen, että ehkä tavallaan olisi voinut ajatellakin, että tämän asian näin sanominen olisikin ollut turhaa ja toisaalta mitä hän sitten ikinä tekeekään, niin tiedän kyllä, että puheeksi se tulee kuitenkin. No, aina ei osaa ajatella ihan järkevästi.

No, katsotaan nyt, miten huomisen keskustelut vielä etenevät. Sittenhän sen näkee. Aion kuitenkin ihan vilpittömästi toivottaa hyvät juhannukset, koska se todellakin on ihan vilpitöntä. On se muuten vain niin perin kummallista, miten sitä voi tällaisessakin tilanteessa vain toivoa, että toisella olisi oikeasti hyvät juhannukset, vaikka toinen pitääkin allekirjoittanutta niinsanotusti pihdeissään. Onkohan se sitten sitä niinpaljon puhuttua todellista välittämistä?

Joojoo, menee liian hempeäksi. Minä kun lopulta kyllä olen melko tunneihminen ja kait tämä toinen osapuoli tietyllä tapaa on seurastani pitänytkin myös juuri sen vuoksi.

edit: Lauseetkin voisi kirjoittaa loppuun.
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
No ihminenhän tekee nämä päätökset joka tapauksessa loppupeleissä kuitenkin itse, ja omatunto nyt potee tai ei pode huonoa omatuntoa pienestä tai isosta kuitenkin riippumatta onko lupaa tai ei - tunteet ne saavat kärvistelyn aikaan, ei luvat. Eli ts. tehdessään jotain tuhmaa tai puolituhmaa, jos tytöllä ei ole tunteita hän ei pode huonoa omatuntoa missään tapauksessa. Jos hänellä on tunteita, hän potee huonoa omatuntoa oli lupa tai ei.

Tämä tuskin pitää paikkaansa. Takuulla kiksautuksia edeltävään köydenvetoa helpottaa, jos on erikseen sanottu, että kiksauta, jos siltä tuntuu - nimenomaan siinä tapauksessa, että siltä tuntuu. Tunteita nyt yleensä tuppaa jonkin verran olemaan, mutta nimenomaan jos on sitä mieltä, ettei niitä ole tarpeeksi, helpommin sitä jussinakin kiksauttaa, kun ei tarvitse kokea tekevänsä väärin.

Siitä toki olen samaa mieltä, kuten varmaan jo esille tuli, että avatarin tapauksessa alleviivaaminen ei liene a) tarpeen eikä täten b) kannattavaa lähinnä siksi, että saattaa viestiä hätäännystä ja epävarmuutta, jota taas ei yleensä koeta viehättäväksi.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aion kuitenkin ihan vilpittömästi toivottaa hyvät juhannukset, koska se todellakin on ihan vilpitöntä. On se muuten vain niin perin kummallista, miten sitä voi tällaisessakin tilanteessa vain toivoa, että toisella olisi oikeasti hyvät juhannukset, vaikka toinen pitääkin allekirjoittanutta niinsanotusti pihdeissään. Onkohan se sitten sitä niinpaljon puhuttua todellista välittämistä?

Ilman muuta pitää toivottaa hyvät juhannukset ja ilman muuta sen tuleekin olla vilpitöntä. Kuitenkin kannattaa ihan vakavasti miettiä, että kuuluuko normaaleihin hyvän juhannuksen toivotuksiin myös ilmoitus siitä, että voit sitten myös nussia minun puolestani ketä vaan. Ensinnäkin jos hän on sinut jättämässä taakseen, hän varmaan nussii joka tapauksessa jos on nussiakseen, oli sinulta sitä lupaa tai ei. Jos hän taas on edelleen kallellaan sinuun, hän tuskin nussii muita, mutta tuollainen "luvan" antaminen vaikuttaa kyllä aika erikoiselta varmaan hänenkin mielestään.

Lyhyesti vielä faktat: hän tietää voivansa nussia halutessaan ketä vain riippumatta sinun luvastasi; toisaalta hän myös tietää, että sinä tuskin toivot näin tapahtuvan, vaikka et voi sitä estää. Mikä pointti on siis luvan antamisessa?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tämä tuskin pitää paikkaansa. Takuulla kiksautuksia edeltävään köydenvetoa helpottaa, jos on erikseen sanottu, että kiksauta, jos siltä tuntuu - nimenomaan siinä tapauksessa, että siltä tuntuu.

No tietysti helpottaa, mutta eihän silloin omista todellisia tunteita jos yhden viikonlopun erilläänolon aikana haluaa heti panna muita vain siksi että toinen "antaa luvan olla vapaa"? Kyllä siinä tapauksessa on paskapuhetta jauhaa mistään tunteista.

Siitä toki olen samaa mieltä, kuten varmaan jo esille tuli, että avatarin tapauksessa alleviivaaminen ei liene a) tarpeen eikä täten b) kannattavaa lähinnä siksi, että saattaa viestiä hätäännystä ja epävarmuutta, jota taas ei yleensä koeta viehättäväksi.

Empaattisuus, epävarmuus, tunteellisuus ovat muuten mielenkiintoisia juttuja, ja se kuinka ihminen/nainen tunteiden kanssa painiessaan hakee erilaisuuksia ja vastakohtia. Kirjoitin asiasta tovi sitten eräälle toiselle palstalle tarinan...

Silloin kun nainen tuntee olonsa epämukavaksi empaattisen ja tunteellisen miehen vuodattaessa hänelle jatkuvalla syötöllä hän antautuu viinihumalassa lomareissulla raa'an, suoraviivaisen, härskin panomiehen käsivarsille. "Ooh kuinka ihanan alkukantaista!" "Tosimies toimii!" "Pane minua lujaa!". Viikon päästä nainen pakkaa laukkunsa ja muuttaa panomiehen matkaan, jos tämä ottaa mukaansa. Nainen hyppää Taunuksen kyytiin ja pahoittelee, "Musta tuntuu että mun on nyt pakko saada vähän tilaa hengittää." Empaattisen miehen sydän murtuu, hän ei käsitä mitä teki väärin, ja joku heistä kirjoittaa asiasta myös Jatkoaikaan. Muut samantyylisiä juttuja kokeneet sympatiseeraavat. Mahdollisesti nainen tajuaa mikä on oikeasti tärkeintä elämässä, ja anelee joskus paluuta takaisin, mutta ei läheskään aina. Aina myöskään paluuta ei välttämättä ole.

Toinen ääripää: Kun oma mies on suoraviivainen, päättäväinen mutta myös jästipää, enemmän tekoihin kuin sanoihin tukeutuva, perinteinen Akseli ja Elinan Akseli, jolle nainen hölöttää mutta mies ei vastaa, kohtelee naista miten sattuu, mutta nainen pysyy miehensä mukana, vaikka tämä olisi kusipää, jopa kumauttelisi joskus otsalumpioon.

Eräänä viikonloppuna, kesätapahtumassa sattumalta kohdattu runoilijapoika herättää suuren intohimon. "Vihdoinkin mies jolle voin puhua tunteistani!" "Minä olen ollut ikäni ahdistuksessa, mieheni ei tajua mitään!". Runoilijapoika aistii surun naisessa, ja sen kuinka sisimmässään nainen on vielä ahdistunut nuori tyttö, jota on pidetty kaltoin. Runoilijapoika rakastuu samantien. Tai ehkä ei rakastu, tai ehkä rakastuu. Ihastuu. Hän antaa naisen kertoa koko elämäntarinansa ja muutaman kerran he suutelevat. Runoilijapoikaakin himottaa hiukan, mutta hän ei uskalla kysyä. He juttelevat lähekkäin viiden aikaan aamulla puhuttuaan pitkän tovin sulkemisaikojen jälkeenkin. Nainen nukahtaa pojan syliin.

Nainen jopa kuorsaa hiukan, mutta runoilijapoika näkee hänet yhä nuorena kauniina naisena jonka tunteet on vain tukahdutettu, kun hänen miehensä ei osaa naisen sitä puolta, tai mitään puolta arvostaa, vaan kohtelee häntä kaltoin. Arpia, fyysisiä ja henkisiä. Poika nukahtaa hymyillen ja ajattelee että kaksi sydäntä ovat nyt kohdanneet. Hänen ajatuksissaan siintää ehkä jopa se kuinka hän on herättänyt naisessa taas halun elämään ja onneen!

Aamulla runoilijapoika herää siihen kun nainen pukeutuu jo. Manaillen. Nainen on puolihäpeissään, mutta samalla tunteettoman, kylmän oloinen, jopa hiukan vihainen. "Ei jumalauta, mun pitää kyllä nyt mennä."

Runoilijapoika kertoo jonkun mukavan jutun illasta. Naisen vastaus on semikiinnostunut hymähdys "ai just joo". Poika hämmentyy. Hän on hiukan ihmeissään. Hän saattaa nyt, liian myöhään, ehdottaa jopa erotiikkaa! Nainen tokaisee seminaurahtaen..."No ei kai me nyt semmosta!" Nainen lähtee, jättäen runoilijan hämmentyneenä. Poika uskottelee silti asioiden olevan ihan hyvin, on hänellä sentään puhelinnumero. Kertoo asian myös usealle ystävälleen. Yöllinen seikkailu ja upea nainen!

Parin päivän päästä poika uskaltautuu soittamaan tuohon naisen puhelinnumeroon. Nainen ei vastaa, ei myöskään pariin viestiin. Poika on entistä enemmän hämillään!

Seuraavana viikonloppuna runoilijapoika näkee naisen baarissa. Hän menee iloisena juttelemaan naiselle. Nainen on hiukan vaivaantuneen oloinen, "ai moi"...

Runoilijapoika rohkaisee itsensä taas. Hän kysyy suoraan voisivatko he tavata joku päivä. Nainen vastaa: "Voi kuule mähän kerroin että mä oon ollu Peran kanssa yhdessä jo kuus vuotta. Se nyt on joskus hankala mutta se Pera nyt vaan on semmonen! Sä olet kans kyllä tosi mukava mutta...no kyl sä ymmärrät!"

Koolla on väliä.
 

Jonisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Kalpa, Україна
Miksi et voi sanoa sitä suoraan? Hommaa punainen ruusu (tai kysy vaikka Alamummolta, onko vaikkapa orkidea parempi) ja sano suoraan, että olen ihastunut sinuun ja haluaisin tutustua lähemmin. Neiti on varmasti imarreltu. Ja jos haluaa miettimisaikaa, niin sekin on jo puoli voittoa.

Minun suhteeni alkoi emännän nyrjäytettyä nilkkansa koulujen välisessä pesismatsissa pyörän ritsillä annetulla kyydillä ja neilikkakimpulla (jonka vatastin kotoa maljakosta). Oltiin kai viidentoista, eli reilu 30v takana, että ehkä en ole paras neuvonantaja kuitenkaan.

t. useista etäsuhdejaksoistakin selvinnyt hanu




Toisaalta, tunnen jo kyseisen tyypin ihan hyvin, ja luulenpa että hänellä on jonkin sortin aavistus tuosta. Mutta toisaalta en haluaisi ystävyyttäkään tuohon tyyppiin menettää, vaikka tuskin se sanomisen myötä katoaisi. Tosin kiusallista se voisi olla, siis jos pakit saisin. Itseluottamus ei ole järin korkealla :)
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Toisaalta, tunnen jo kyseisen tyypin ihan hyvin, ja luulenpa että hänellä on jonkin sortin aavistus tuosta. Mutta toisaalta en haluaisi ystävyyttäkään tuohon tyyppiin menettää, vaikka tuskin se sanomisen myötä katoaisi. Tosin kiusallista se voisi olla, siis jos pakit saisin. Itseluottamus ei ole järin korkealla :)

Kyllä itseluottamus kokee kaikista suurimman kolauksen jos et kerro hänelle tunteistasi ja viikon päästä näet hänet toisen jannun kainalossa. Mietit loppuelämäsi "mitä jos?". Eli kyllä se riski kannattaa ottaa jos todella välittää.
 

lunar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Real Madrid
Toisaalta, tunnen jo kyseisen tyypin ihan hyvin, ja luulenpa että hänellä on jonkin sortin aavistus tuosta. Mutta toisaalta en haluaisi ystävyyttäkään tuohon tyyppiin menettää, vaikka tuskin se sanomisen myötä katoaisi. Tosin kiusallista se voisi olla, siis jos pakit saisin. Itseluottamus ei ole järin korkealla :)
Jos ei ei pelaa niin peli on hävitty jo etukäteen. Se kiusallisuuden tunne kestää ehkä yhden illan, sen jälkeen tulee todennäköisesti olo, että ainakin yritin ja hyvä niin.
 

Solomon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
No tietysti helpottaa, mutta eihän silloin omista todellisia tunteita jos yhden viikonlopun erilläänolon aikana haluaa heti panna muita vain siksi että toinen "antaa luvan olla vapaa"? Kyllä siinä tapauksessa on paskapuhetta jauhaa mistään tunteista.

Alan jo olla hämilläni siitä hepreasta mitä olen ilmeisesti puhunut, kun vastailet aina outoja, mutta käsittääkseni tässä on keskusteltu 50/60 -tilanteesta, mihin vain totesin tai yritin todeta, että jos joku henkisesti on jo lipsunut sinne 60 -puolelle ("taukoa" on joillekin helpompi ottaa, kun pistää tuosta poikki, vaikka tuntuisi, ettei hommasta tule mitään), niin takuulla on mukavampi kiksauttaa tilanteen tullessa toista, kun asia on jo ennalta keskusteltu riittämättömäksi koetun sulhasehdokkaan kanssa.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Alan jo olla hämilläni siitä hepreasta mitä olen ilmeisesti puhunut, kun vastailet aina outoja, mutta käsittääkseni tässä on keskusteltu 50/60 -tilanteesta, mihin vain totesin tai yritin todeta, että jos joku henkisesti on jo lipsunut sinne 60 -puolelle ("taukoa" on joillekin helpompi ottaa, kun pistää tuosta poikki, vaikka tuntuisi, ettei hommasta tule mitään), niin takuulla on mukavampi kiksauttaa tilanteen tullessa toista, kun asia on jo ennalta keskusteltu riittämättömäksi koetun sulhasehdokkaan kanssa.

Minä luulen että olemme samaa mieltä mutta murteeseeni on sekoittunut jo hiukan etelää. Olen muuttanut Poho Josesta pois 7 vuotta sitten, joten puhun sekakieltä. Kuulostan täällä ja Oulussa pyöriessä erilaiselta. :) "Ootsä aatellu että tässä voi tulla kauhia näläkä, ookko nää miettinnä et täs voi rupee tulee safkanpuute."
. Uhuhuhuhu...
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Itse olen kyllä siinä uskossa, että runoilijapoikakaan ei useinkaan jää toimettomaksi. Tyyli on hiukan toisen tyyppinen, mutta ei kuvailemasi kaltainen runoilijapoika ilman suostu jäämään.

Kuvailemani runoilijapoika onkin enemmän haaveilijapoika joka periaatteessa runoilee, mutta liikkuu väärissä paikoissa eikä osaa loppupeleissä kirjoittaa runoja tai pukea tunteitaan sanoiksi oikealla hetkellä. Häikäilemätön runoilija kiertää akustisia keikkoja ja kyllä loihtii vaikka lehmänpaskasta itselleen kettutytön seurakseen kämpille.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tyyli on hiukan toisen tyyppinen, mutta ei kuvailemasi kaltainen runoilijapoika ilman suostu jäämään.
Olen itse aika monesti ja monessa asiassa tässä viimeviesteissä kuvatun kaltainen "runoilijapoika", varsinkin ennen, silti olen kuitenkin naista saanut myös sillä tapaa, miten joku pelimies. =)

On tosin hienotunteisuudesta tai mistä lie johtuen jäänyt joskus saamattakin, mutta enpä itke sen asian takia.
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
Nyt menee taas paremmin, kun sain neidin takaisin kotiin. Silloin tällöin yksinään olemisessa on puolensa, mutta kyllä ne ensimmäiset suudelmat pienen erossa olon jälkeen saavat aikaan sellaisen fiiliksen, että jalat alta.
Muutenkin on mennyt kivasti jo jonkin aikaa, vaikka aina ei liian helppoa olekaan, neiti kun on aika vaativaa sorttia.Joka tavalla.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
No, asia nyt on ihan bueno. Mitään sanoja ei ole suoranaisesti vedetty takaisin, mutta tietyt nyanssit asiassa ovat nyt selviä ja siis lopulta nyt asia on niin, että jokainen tekee oman tuntonsa mukaan ja niinhän se pitää ollakin vaikka oman tuntoni kyllä sanoinkin ja se on se, etten tässä tilanteessa edes voi ketään muuta ajatellakaan.

En sanonut asiaa niin kuin olisin joku säälittävä tiskirätti, mitä voisi heitellä vaan ihan vakaasti vain totesin, että mitkä omat tuntemukseni tätä ihmistä kohtaan ovat. Missään määrin kontoillemme ei lähdetty huonolla mielellä kumpikaan, se tuli varmasti selväksi.

No, maanantaina me puhutaan lisää ja varmaan sitten vähän selviää sekin, että mitkä ovat neidin tuntemukset tätä koko juttua kohtaan. Nyt itse aion vain keskittyä viinanjuontiin ihan rehellisesti. Niin ja oikein hyvät juhannukset tuli toivotettua ja pakko oli sanoa, että pitää vain huolen itsestään.
 

Romppanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Jokerit, Inter Milan, RoPS
Pakko antaa tunnustusta ja virtuaalinen lakinnosto tässä ketjussa viimeisillä sivuilla kirjoittaneille nimimerkeille (SamSpade, Golden AWe, AnaMasa ja monimoni muu). On ollut todella helpottavaa ja mielenkiintoista lueskella näiden viisaampien ja kokeneempien herrojen mielipiteitä ja vinkkejä, nyt kun itsekin olen ketjussakäsiteltäviin "ongelmiin" ajautunut. Luultavasti ja toivottavasti olen myös oppinut jotakin.

Tilanteeni on kutakuinkin tällainen: olen törmännyt todella miellyttävään naisihmiseen ja itse olen suoraan sanottuna melko ihastunut kyseiseen neitokaiseen. Mukava, fiksu, nätti, ei polta, ei nipota, kaunis hymy, hyvät tissit, krhm, sopivan rauhallinen luonne, ei ole pissis, ei kuulosta tyhmältä avatessaan suunsa, ei pure kynsiään eikä omista muitakaan inhottavia tapoja jne. eli lähestulkoon kaikki on tässä paketissa kohdallaan ainakin näin nopeasti tarkasteltuna.

Aluksi molemmilla tuntui olevan kivaa, mutta sitten onnistuin omilla teoillani tyrimään hommat melko pahaan jamaan. Koitin parantaa tapani, mutta liian myöhään(kö). Tämän jälkeen hän on selvästi vältellyt tapaamisia kanssani milloin milläkin verukkeella. Eilen sitten sanoin suoraan (netin välityksellä, tosin), että ei hänen tarvitse minua vältellä, vaan voidaan lopettaa hommat ihan suoraan jos ei kiinnosta, kunhan vaan ensin kerrot, mikä mättää. Mieluiten olisin halunnut tavata kasvotusten, mutta sanoin suostuvani myös sähköiseen keskusteluun, johon sitten päädyimmekin.

Itseäni inhottaa todella paljon ihmiset, jotka eivät tajua lähteä ja jäävät roikkumaan siinä vaiheessa, kun toisen kiinnostus on nollassa. Toimii kaksisuuntaisesti: en halua olla roikkujana, mutta en myös hän, jossa roikutaan. Tein tämän selväksi ja sanoinkin, että jos kiinnostusta ei ole, niin en halua kuluttaa sen enempää hänen kuin minunkaan aikaa.

Noh, syy tuli ilmi (vaikka sen jo lähes varmasti tiesinkin) kaikkien "olet tosi hyvä tyyppi, MUTTA..." -selitysten sävyttämänä. Toivotin neidille hyvät jatkot ja kerroin vielä mielipiteeni hänestä ja kuinka paljon hänestä todella pidin/pidän. Yritin "säilyttää arvokkuuteni" ja olla mahdollisimman cool, vaikka fiilikseni olivat todella maassa ja olin todella pettynyt (itseeni), hämilläni, hävetti ihan per*eleesti jne. Tunteet olivat ihan sekaisin ja fiilikset vaihtelivat jossain ämpärikännin ja naruttoman bungee-hypyn välimaastossa, vaikka kyseessä onkin vielä melko lyhyt suhde.

Pari tuntia meni ihmetellessä, voivotellessa ja vituttaessa (sainpahan tiskattua), kun neiti sitten ottaa yhteyttä ja kertoo, kuinka inhottava tämä tilanne hänen mielestään on. No Shit, Sherlock! Esiin ponnahtaa - Söpraa-ais! - kaverikortti l. "Voitaisko olla kuitenkin edes vaikka kavereita, kun olet kuitenkin niin mukava tyyppi, vai emminä tiiä..."-tyyppinen ratkaisu. Tottahan toki tällainen järjestely minulle kävi ja saatiin sovittua, että ei ihan kuitenkaan kokonaan unohdettaisi juttua ja että joskus voitaisiin jopa tavatakin. Hyvänä aasinsiltana toimi lavallinen lonkeroa, jonka hän pyysi minua tuomaan viime viikonlopun laivareissulta. Aluksi hän yritti kaikin keinoin vängätä, että joisin itse lonkkuni, mutta en antanut periksi ja sanoin vaikka tulevani tunkemaan tölkit yksitelle postiluukusta, jos ei muu auta. Sovittiin sitten, että tänä aamuna tuo lonkeroboksi vaihtaisi omistajaa.

Jatkettiin sitten juttelua eilen ja lopulta päästiin aika mukavasti yhteisymmärykseen asioista ja pääsin nukkumaan melko hyvillä mielin, olinhan saanut kuitenkin syyn epämääräiselle välttelylle. Kiittelin häntä rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta tuon klikin suhteen, koska mielummin otan paskan päin naamaa kuin alan pohtimaan, että mikähän tässäkin meni pieleen. Kysäisinpä sitten ohimennen myös sellaista, että oliko tuo nimetty ongelma mahdollisesti ainut probleema meidän välisessä suhteessamme, koska jos tuon ongelman saisi korjattua ==> ei olisi ongelmia ==> kaikki olisi hyvin??? Ei vastausta, mikä jäi kaivelemaan pahasti...

Nyt mieltä kalvaa, että onkohan tuo yksi vika vain tekosyy joidenkin parempien/"todellisten" syiden peittämiseksi? Toinen mies? Halu nöyryyttää/pitää pilkkanaan? Halu seikkailla? Onko hänellä ollut tunteita alunperinkään? Tuskin hän olisi ehdottanut kaverikorttia, jos hän pitää minua ihan idioottina, vai? Voiko tästä kaveritasolta vielä päästä haluamalleni syvemmälle tasolle?

Tänään sitten nähtiin hänen luonaan ja tunnelma oli minun mielestä aika kummallinen. Kummallinen siksi, että neiti käyttäytyi minua kohtaan niinkuin aikaisemminkin, ihan kuin eilistä "irtisanomiskeskustelua" ei oltaisi koskaan käytykään. Itse en saanut juuri mitään sanottua ja hän ihmettelinkin, että olin niin oudon hiljainen. No jumalauta, jos minä olen juuri menettänyt noinkin upean ja elämääni loistavasti sopivan palasen, niin kyllähän se vähän hiljaiseksi vetää. En myöskään tehnyt mitään aloitetta koskettamisen/halaamisen/suutelemisen suhteen, vaan yritin jopa välttää sitä, koska kerran oltiin YSTÄVIÄ. Eipä sillä, ei hänkään sitä tehnyt, mutta joku olisi voinut sellaista hänen eleistään päätellä. Tiedättehän, kun sohvalle tarvii tehdä tilaa, että joku mahtuu viereen. Tai kun ihminen menee sängylle makaamaan juuri sen näköisenä, että tulisipa joku tuohon viereen. Vittuilua? Koettelua? Todellista halua? Minun mielikuvitusta? Dunno, mutta mehän ollaankin vain YSTÄVIÄ.

Suuntasimme sitten minun kämpilleni ja pitkien, teatraalisten (??) suostuttelujen jälkeen sain hänet tekemään ensivisiitin asunnolleni. Raahasin gentlemannina juomalavan neitokaisen autolle ja siinä sitten kävellessämme autolle hänen tasapainonsa tuntui heittävän pahasti, kun kokoajan tuntui kallistuvan minuun päin. Autolla toivottelin hyvää juhannusta ja turvallista ajomatkaa (Hki-Rauma) ja neuvoin olemaan tekemään mitään hölmöä ja varsinkin pitämään hauskaa. YSTÄVÄn neuvoja. Nyt en voinut enää olla koskematta häneen ja silitin olkapäästä, jolloin neidin katse meni kyllä aika herkäksi, tosin hankalaa se oli kyllä mullakin pitää kyyneleitä piilossa (joo tiedän, mutta itken helposti). Siinä sitten viimeiset "nähään jos ei näkö lähe" -toivotukset ja neiti hyppäsi autoonsa ja karautti pois.

Eli semmosta. Tunteet on ihan sekaisin enkä tiedä mitä oikein pitäisi ajatella. Olin ajatellut myös tuollaista avataren ehdottamaa "pane ketä haluat"-tyyppistä loppukaneettia, mutta onneksi satuin viime yönä lukemaan ketjua ja tulin tulokseen, että parempi olla sanomatta. Eihän se mulle kuulu ketä minun YSTÄVÄ paneskelee...

Itselläni on todella paljon tunteita häntä kohtaan, mutta onko hänellä minua kohtaan? Ei mitään käsitystä. Ja ennen kaikkea: MITÄ VI*TUA TÄSSÄ OIKEIN TULEE TAPAHTUMAAN???

Huomenna aloitan itsekin Juhannuksen vieton, mutta melko sekavissa merkeissä. Hyvilläni siitä, että homma ei ole täysin ohi ja saatiin asiat puhuttua halki, mutta pahoillani siitä, että näillä näkymin olen menettämässä mahdollisuuteni tähän kultakimpaleeseen. En halua pelkkää ystävyyttä, vaan enemmän. Koetan antaa asian olla vaikuttamatta hauskanpitooni, mutta hankalaahan se on, kun nainen pyörii jatkuvasti mielessä...

Olispa jo ens viikko...
 

Nas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Romppasen kirjoitus tuli kuin suoraan meikäläisen suusta saneltuna...eli olen itsekkin tällä hetkellä täsmälleen samanlaisessa tilanteessa (poikkeuksena, etten ainakaan tietoisesti ole mitään vielä onnistunut ryssimään). Kyseistä kaverikorttia ei tosin vielä ole heitetty ilmoille, mutta 136% todennäkösyydellä sekin lävähtää ilmoille tossa juhannuksen jälkeen kuhan neitokainen eka selviää rauman reissulta.

Vituttaa ku pientä oravaa, mutta sen olen tässä vajaan viikon aikana mitä tää paska on kestäny päättäny että vittu minähän en roiku sen emännän perässä enää kovinkaan kauaa. Tunteeni häntä kohtaan vaihtelevat ihastuksesta vitutukseen monta kertaa päivässä, ja on meille molemmille loppujen lopuksi parempi että laitetaan koko "juttu" kerralla poikki. Otin sen tosin jo puheeksi viime lauantaina, että annetaan koko homman suosiolla olla, niin sain vastaukseks jotakuinkin näin että "..en mä halua olla niin ehdoton...yms." eli siis koko jutun unohtaminen ja molempien aikojen säästäminen tulevaisuudessa on kuulemma liian ehdoton ratkasu tai jotain..

No onneks ei tässä vajaan viikon aikana oo pyöriny mielessä juuri yhtään niitä mahdollisia syitä mistä tää kaikki johtuu....vittu oo muuta oikein saanukka ajateltua! Ja sekös on oikein erikivaa, ku kelaat niitä vaihtoehtoja illalla sängyssä ja hups, kello onki kohta 02.00 ja aamuvuoroon pitäis jotenki nousta. Kait se tälläkin hetkellä pomppii jonku rantaruottalaisen päällä siellä raumalla....vittu en minä tiedä saatana perkele helvetti!

Unohtaminen olisi sikälikin "helppoa", koska meillä on jonkun verran välimatkaa (Hämpton - Ikaalinen) eikä varmaankaan törmättäisi jatkossa, jos ei erikseen sovittais tapaamista vaikka treelle.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Nyt mieltä kalvaa, että onkohan tuo yksi vika vain tekosyy joidenkin parempien/"todellisten" syiden peittämiseksi? Toinen mies? Halu nöyryyttää/pitää pilkkanaan? Halu seikkailla? Onko hänellä ollut tunteita alunperinkään? Tuskin hän olisi ehdottanut kaverikorttia, jos hän pitää minua ihan idioottina, vai? Voiko tästä kaveritasolta vielä päästä haluamalleni syvemmälle tasolle?
En usko, että hänen kertomansa syy oli ainoa ongelma. Uskoisin, että hänen mielestään homma tökki yleisellä tasolla, ts. hän huomasi, että "perkele, tässäkö tämä minun tuleva aviomieheni nyt on?" Eli jokin ei vain loksahtanut kohdalleen, mutta jokin yksittäinen syy on helpompi selittää.

Uskon hänellä olleen tunteita sinua kohtaan, koska hän niin herkistyneenä tuli luoksesi eron jälkeen. Mitään nöyryytyksen halua hänellä tuskin lienee ollut.

Kaveritasolta ei kyllä enää minnekään muille tasoille päästä. Korkeintaan saatat päästä kerran lakanoiden väliin, jos satut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan; uusi poikakaveri on tehnyt jotain tyhmää/jättänyt, tyttö juo itsensä humalaan ja tulee tilittämään sinulle asiasta, kun kerran olette ystäviä. Sitten hän muistaa, kuinka mukava hemmo olet ja alkaa herkistyä ja juoksee syliisi. Seuraavana aamuna molempia kaduttaa/hävettää.

Oma ex-tyttöystäväni tuli myös aluksi silittelemään päätäni eromme jälkeen. Huomautin asiasta, ja hän kertoi tehneensä sen vahingossa vanhasta muistista. (Mekin sovimme tästä kaveripohjalta jatkamisesta, mikä oli muuten luonnollinen ratkaisu, koska olimme olleet kavereita pari vuotta ennen suhdettakin. Homma on toiminut hyvin.)

Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta uutta matoa koukkuun vaan.

Suhtautuisin neuvoihin varauksella, allekirjoittaneella on takana yksi (1) kunnon suhde (eikä toista ihan heti tule, oli sen verran traumaattinen kokemus).
 

JWill

Jäsen
Suosikkijoukkue
Teppo Winnipegs
No enpä tiedä. Romppanen jätti tämän yksittäisen syyn hämärän peittoon, kyseessä lienee jotain tosi noloa. En ihmettele, jos muija on lähtenyt kävelemään Romppasen huutaessa kesken lemmenaktien "PIERE HUORA PIERE"...
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Hyvää juhannusta kaikille. Romppasen tilanteeseen en ota vielä kantaa, jäi hiukan avoimeksi tuo tilanne tai en päässyt ihan kärryille.. vaikea sanoa mitä taustalla.
Mutta itse päätin että jussina en naisia murehdi (vaikeaa...), kaverien kanssa olutta ja äijä meininki. Hii hoo iso remmi päälle.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Hei kaikki keskustelutoverit,

kertokaapas miten voisin piristää omaa neitiäni, joka tällä hetkellä potee rmj:sta saatua flunssaa kotona.

Kukkia olen itse miettinyt, mutta olisikos teillä arvonpalstalaiset jotain mahtavan romanttista ja piristävää (ja edullista) ideaa mitä veisin, kun täältä töistä pois pääsen?

Thanks already!
 
Hei kaikki keskustelutoverit,

kertokaapas miten voisin piristää omaa neitiäni, joka tällä hetkellä potee rmj:sta saatua flunssaa kotona.

Kukkia olen itse miettinyt, mutta olisikos teillä arvonpalstalaiset jotain mahtavan romanttista ja piristävää (ja edullista) ideaa mitä veisin, kun täältä töistä pois pääsen?

Thanks already!
Käyt ite kerään jonku pienen kimpun. Ja sit ehkä jotain tekemistä päiviks, koska kotona poteminen on aika pirun tylsää hommaa. Eli ehkä joku kirja tms, millä saa ajan kuluun. Tai sit vaikka karkkia tms. Mikä nyt neitiä miellyttääkään.



Oma tilanteeni on taas erikoinen. Pari komeaa crash & burnia ensin, ja nyt hyvin mielenkiintoinen tiltsu päällä. Tempauduin tekemään jotain itselleni poikkeuksellista - voin tehdä tarkemman selostuksen, jos menee putkeen.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Jep - ei lujaa kulje. En jaksa edes tarkentaa, kysykää akalta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös