Aikanaan mun eräs lapsuuden ajan kaveri ja naapurin poika seurusteli tytön kanssa joka meni jenkkeihin vaihtariksi. Elämä oli heidän kohdallaan ihan reilassa aina kun puhuivat puhelimessa tai vaihtoivat maileja.
Kaksi viikkoa ennen paluuta tyttö soitti äidilleen ihan paniikissa, että mitä hän tekee kun hän on jo ehtinyt mennä naimisiin jonkun salskean quarterbackin kanssa. Sillä tiellä oli tyttö ainakin vielä jokunen aika sitten kun viimeksi olen asiasta kuullut joskin siitä on jo useampi vuosi, mutta pointti kuitenkin oli se, että kaikenlaista sitä voi vaan tapahtuakin.
Jätkä oli tilanteesta tietysti aivan tyrmistynyt.
Sanoin, etten puutu omiin asioihini ennen kuin juhannukset ovat menneet ohi, mutta sanokaapas kokeneemmat ja vanhemmat, että onko kovin väärin kirjoittaa naiselle, että mielestäni vallitsevassa tilanteessa, jossa hän nyt miettii omia tuntojaan, en vaadi mitään häneltä. Eli tällä tarkoitan sitä, että koska tavallaan ei ole mitään "meitä" juuri nyt, niin jos hän tekee jotain sellaista, mitä normaalisti suhteessa ei toki olisi sallittua, niin hyväksyn sen vaikken toki ehkä ihan haluaisikaan niistä asioista kuulla.
Eli tavallaan olen sitä mieltä, että molemmat olemme nyt erillään tahoillamme ja jos vielä yhteen palaisimme, niin sitten tietysti säännöt pätevät aivan kuten ennenkin. Mielestäni kun tuo asia todellakin on juuri niin vaikken nyt väittäisikään, ettei sen asian sanominen ehkä hiukan kirpaisisikin. Kuitenkin kun haluan antaa kaiken sen ajan ja tilan, mitä toinen osapuoli tarvitsee ja enhän tietenkään voi edes tietää, että millä tavoin hän juuri nyt ajattelee, että voihan olla, että mitään sellaista, mitä normaalisti suhteissa ei sallittaisi, ei tapahdukaan. No, aika näyttää. Itselleni nyt vain on niin perin tärkeää se, että tämä toinen osapuoli voisi tosiaankin katsoa asioita juuri niistä perspektiiveistä, mistä on tarpeen.
edit: Osaa taas kirjoittaa.