Naisasiat

[lasaleiko]

Ähhh, on tämä kyllä yhtä tarpomista.

Tällä hetkellä on kyllä tunne, että ehkä se olisi parempi vaan joksikin aikaa unohtaa treffailun maailma, keskittyä täysin itseensä ja focusoida itsensä muihin ajatuksiin.
Eilen kun ajelin treffeiltä kotiin rukkaset saatuani, niin pieni kyynel vierähti silmäkulmaan, ei niinkään näiden rukkasten takia vaan yleisesti siitä kuinka hukassa sitä onkaan. Pettymyksiä pettymysten perään, innostumista uudelleen, pettymyksiä.
Eilisen treffikumppanin kanssa oltiin viestitelty parisen viikkoa, juteltu useasti puhelimessa, vaihdettu kuvia toisistamme sun muuta.
Näkeminen oli hyvää jatkumoa niille keskusteluille ja viihdyttiin loistavasti myös livenä.
Lopulta silti se klassinen "Mulle jäi vähän kaverilliset fiilikset".
Eihän siinä, hyvää jatkoa ja pisteet siitä, että kertoi suoraan eikä tullut niitä klassisia, että väitetään kiinnostavan ja sitten kun pitäisi toisia treffejä sopia, niin "Oon vähän miettinyt..."

Ja jotenkin kohtalon ivana juuri kilahti puhelimeen kalenterimuistutus syntymäpäivistä, jotka olin kesällä merkannut ylös.
Ihmisen, jota tapailin muutaman kuukauden, jonka kanssa elin parhaimmat kuukaudet pitkiin aikoihin, jonka eteen olin valmis pistämään kaiken peliin.

Silloin kun on tuollainen fiilis, mitä boldasin, niin sitä kannattaa kuunnella. Jos sitä väkisin yrittää jatkaa, jatkuvasti uusia pettymyksiä kohdaten, niin saattaa itseluottamus alkaa hiljalleen ropisemaan, aivan turhaan. Kuten sanoit, niin fokus muihin juttuihin, panostaa itseensä ja sitä kautta voi tulevaisuudessa tuoda esille paremman itsensä myös muille ihmisille, vaikkapa niille treffikumppaneille.

Taidettiin aika samoihin aikoihin kirjoitella tähän ketjuun omilta suunniltamme parisuhteiden päättymisestä ja vaikka elämäntilanteemme ja syyt suhteen päättymiselle olivatkin poikkeavat, niin oli silloin helppo samaistua viestistä välittyneisiin tuntemuksiin. Sama fiilis tuli tätä lainaamaani viestiä lukiessa. Tässä itsekin pari viikkoa sitten suuntasin Tinderiin ja tässä viime päivinä olen todennut, että ehkäpä kuitenkin keskityn edelleen itseeni ja katsellaan sitten taas myöhemmin.

Itsehän en ole päässyt tällä kertaa edes tuonne deittailuvaiheeseen, kun jo keskustelut järjestään hiipuvat muutamien viestien jälkeen. Sen minkä itsestäni olen huomannut, niin aiempaan verrattuna en ole nyt osannut tai jaksanut oikein edes yrittää pitää keskusteluja elossa. Toki on seassa niitäkin, missä se keskustelu on katkennut vastapuolen "vuorolla", ja ne nyt saa jäädäkin. Mutta sitten on taas useampi keskustelu hiipunut vain siihen, ettei ole keksinyt mitään sanottavaa, mistä voisi saada oikeasti keskustelua aikaan ja herätettyä toisen mielenkiintoa alkua pidemmälle.

Tämän havaittuani siis todennut, että jätetäänpä nämä hommat kuitenkin vielä taka-alalle ja keskitytään muihin asioihin, kun ei näköjään todellista paloa mihinkään deittailuun vielä olekaan.

 

[godspeed]

Nyt on 7 vuotta takana parisuhdetta ja tuntuu kuin olisi vasta puolisonsa tavannut. Niin hurjasti on aika lentänyt. Ja se oman kokemukseni mukainen vinkki on aika yksinkertainen: hakeutuu sellaisiin paikkoihin, joissa pyörii samanhenkistä porukkaa. Eikös tämä ole se klassikko, että jos haluat pizzaa, niin mene pizzeriaan. En kuuna päivänä osaisi mistään Tindereistä sun muista etsiä ketään, jos ei saa tietää suhteellisen vaivattomasti haluaako toinen sinne pizzeriaan vai ei.

Oma puoliso ei toki jääkiekosta ole kiinnostunut, mutta muuta kulttuuria sitten harrastamme yhdessä. Ilman tällaista yhteyttä minä en voisi olla kenenkään kanssa. Jos toinen ei ymmärtäisi mitään elokuvista tai musiikista, niin hiljaista olisi. Ne kuuluvat elämäntapaani niin olennaisesti. Toki tiedän ja ymmärrän, ettei kaikkia mielenkiinnon kohteita voi jakaa, mutta olisi hyvä olla jotain aika vankkaa tekemistä kuitenkin takana. Pelkkä kiva luonne tai se, että on hyvä tyyppi, ei välttämättä kanna pitkälle, tai sitten jossain vaiheessa menee lusikat jakoon, kun huuman jälkeen huomataan, ettei ollut välttämättä niin paljoa yhteistä kun tunteet ensialkuun antoivat odottaa.

Mutta tosiaan tuo on se oma vähäinen kokemus, vaikka se on toisaalta sitä parempikin kokemus. Meillä on hyvä ja toisia kunnioittava suhde, jossa toinen saa myös tarvittavaa tilaa. Aina ei tarvitse mennä jonossa kaikkialle, sekin on tullut huomattua. Pitää osata olla myös yksin.

 

[BaronFIN]

No ei se deittailukaan mitään hohdokasta ole. Myönnän, olen kronkeli tykkäyksieni kanssa ja Goldilla saisi pakotettua Tinderiin osumia enemmänkin, mutta silti tullut muutamaan kuukauteen käytyä kuuden eri ihmisen kanssa treffeillä, joista useimmat jäivät yhteen tai ehkä kahteen. Tosin seassa myös helmiä.

Yhden kanssa olimme paperilla ns. täydellinen match ja hänen kanssaan tuli kuudet/seitsemät treffit pyörittyä (ja omat tunteet sotkettua), mutta kun itsestään se mystinen ”jokin” puuttuu niin se jokin vain puuttuu vaikka itsessään ei mitään varsinaista vikaa olisi. Tämä tapaus oli itselleni opetus siitä, että ihan turha etsiä sitä ”täydellistä”, jolla olisi samat harrastukset, ammatti, mielenkiinnon kohteet, huumorintaju jne… Se ei takaa mitään.

Kuten @Jeffrey laittoi tuossa aiemmin: oman empiirisen tutkimukseni mukaan moni nainen etsii romanttista suhdetta, sitä ritaria joka on ensisilmäyksellä täyttä rakkautta. That shit is rare.

Kun itse on kokenut sen romanttisen suhteen, joka kasvoi kumppanuudeksi vuosikymmenten ajaksi, niin jotenkin sitä on kai… Kyynistynyt? Huono sana, mutta en parempaakaan keksi tähän väliin… Niin lähtökohtaisesti hakee kumppanuutta sopivan ihmisen kanssa ja tässä kohtaa vain pitää uskoa siihen, että se natsaa jossain vaiheessa.

Mutta toki onnea hänelle joka löytää romanttisen rakkauden ja kumppanuuden samasta paketista. Tietäkää, että se on yksi miljoonasta ja arvostakaa sitä.

Mutta siis palatakseni tuohon deittailun rasittavuuteen; aina vaan pitäisi jaksaa aloittaa pelituntuman hakua nöyrästi omaa peliä pelaten, vaikka sitten luistelukouluun alkeista alkaen, vaikkakin luistelemaan opetteleminen tuntuu pöljältä. Jos try-out pelaaja istuu joukkueen pelitapaan ja ketjukemia toimii, niin todellinen vääntö kuitenkin käydään lopulta vasta toimiston puolella ja pelaajan agentit ovat arvaamattomia omien tavoitteiden kanssa.

 

[Rick Rother]

No ei se deittailukaan mitään hohdokasta ole. Myönnän, olen kronkeli tykkäyksieni kanssa ja Goldilla saisi pakotettua Tinderiin osumia enemmänkin, mutta silti tullut muutamaan kuukauteen käytyä kuuden eri ihmisen kanssa treffeillä, joista useimmat jäivät yhteen tai ehkä kahteen. Tosin seassa myös helmiä.

Yhden kanssa olimme paperilla ns. täydellinen match ja hänen kanssaan tuli kuudet/seitsemät treffit pyörittyä (ja omat tunteet sotkettua), mutta kun itsestään se mystinen ”jokin” puuttuu niin se jokin vain puuttuu vaikka itsessään ei mitään varsinaista vikaa olisi. Tämä tapaus oli itselleni opetus siitä, että ihan turha etsiä sitä ”täydellistä”, jolla olisi samat harrastukset, ammatti, mielenkiinnon kohteet, huumorintaju jne… Se ei takaa mitään.

Kuten @Jeffrey laittoi tuossa aiemmin: oman empiirisen tutkimukseni mukaan moni nainen etsii romanttista suhdetta, sitä ritaria joka on ensisilmäyksellä täyttä rakkautta. That shit is rare.

Kun itse on kokenut sen romanttisen suhteen, joka kasvoi kumppanuudeksi vuosikymmenten ajaksi, niin jotenkin sitä on kai… Kyynistynyt? Huono sana, mutta en parempaakaan keksi tähän väliin… Niin lähtökohtaisesti hakee kumppanuutta sopivan ihmisen kanssa ja tässä kohtaa vain pitää uskoa siihen, että se natsaa jossain vaiheessa.

Mutta toki onnea hänelle joka löytää romanttisen rakkauden ja kumppanuuden samasta paketista. Tietäkää, että se on yksi miljoonasta ja arvostakaa sitä.

Mutta siis palatakseni tuohon deittailun rasittavuuteen; aina vaan pitäisi jaksaa aloittaa pelituntuman hakua nöyrästi omaa peliä pelaten, vaikka sitten luistelukouluun alkeista alkaen, vaikkakin luistelemaan opetteleminen tuntuu pöljältä. Jos try-out pelaaja istuu joukkueen pelitapaan ja ketjukemia toimii, niin todellinen vääntö kuitenkin käydään lopulta vasta toimiston puolella ja pelaajan agentit ovat arvaamattomia omien tavoitteiden kanssa.

Heitin itse kiekon keskiviivalta päätyyn ja luistelin selkä suorana vaihtoon. Viltissä on kivaa. Liian kivaa.

 

[Jeffrey]

Tänään osuikin sopivasti silmiin viime päivien aiheeseen sopiva video. Eli tälle epävakaisiin naisiin tai renttumiehiin ihastumisessa onkin kyseessä Ikea efekti? Piti ihan googlata onko tällainen oikeasti olemassa myös tosimaailmassa, mutta kyseessä tosiaan on ihan huippuyliopistojen löytämä cognitiivinen vinouma. Toki ihmissuhteet kaikkineen ovat huomattavan monimutkaisia valmiskakkuihin tai Ikean pöytään verrattuna.

Pahoittelut rumasta linkistä, mutta kauniimpaa en osannut.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https://www.tiktok.com/%40animated.psychology/video/7303334656999705902&ved=2ahUKEwjF0fSm-d-CAxXdKRAIHdRGC34QwqsBegQIHxAF&usg=AOvVaw3y26GtAZAVBaln3p9xuPx1

IKEA effect - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

 

[Draco]

Heitin itse kiekon keskiviivalta päätyyn ja luistelin selkä suorana vaihtoon. Viltissä on kivaa. Liian kivaa.

Niin siellä ei tule ainakaan ajetuksi pystyyn.

 

[Metukka]

Tänään osuikin sopivasti silmiin viime päivien aiheeseen sopiva video. Eli tälle epävakaisiin naisiin tai renttumiehiin ihastumisessa onkin kyseessä Ikea efekti? Piti ihan googlata onko tällainen oikeasti olemassa myös tosimaailmassa, mutta kyseessä tosiaan on ihan huippuyliopistojen löytämä cognitiivinen vinouma. Toki ihmissuhteet kaikkineen ovat huomattavan monimutkaisia valmiskakkuihin tai Ikean pöytään verrattuna.

Pahoittelut rumasta linkistä, mutta kauniimpaa en osannut.

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https://www.tiktok.com/%40animated.psychology/video/7303334656999705902&ved=2ahUKEwjF0fSm-d-CAxXdKRAIHdRGC34QwqsBegQIHxAF&usg=AOvVaw3y26GtAZAVBaln3p9xuPx1

Tämän kun olisi nähnyt sinkkuna ollessa, niin olisi tullut hakattua vähemmän päätä seinään. Erittäin silmiä avaava tuo Ikea efekti ja järkeenkäypä. Monet naiset ja miksi ei miehetkin kaipaavat suhteesta enemmän haastetta.
Paras oli yksi muutaman kerran tapailu vuosia sitten, joka ekoilla treffeillä sanoi kaipaavansa helppoa suhdetta/kumppania ja muutamien treffien jälkeen totesi että olen liian helppo ja hyvä.

 

[Rick Rother]

Niin siellä ei tule ainakaan ajetuksi pystyyn.

Ei tule ei. Ei se kuitenkaan haamusärkyä peli-ilosta poista eikä kaipuusta kentälle. Ihanan ristiriitainen fiulis. No, kentällehän pääsee, jos sopiva vastustaja löytyy. Täytyt vain yrittää pitää huoli, että pelirohkeus ja ennen kaikkea peliinastumisrohkeus ei katoa.

 

[L. Öysä]

Kirjaillaanpas vähän omia ajatuksia ylös. Olemme olleet vaimoni kanssa 15v yhdessä ja nyt on ollut todella vaikea vuosi. Siis todella vaikea. Kaikenlaista on tapahtunut ja tässä syksyn mittaan kävimme uskoakseni erittäin lähellä eroa. Se saattoi lopulta olla kiinni enää siitä, että kumpikaan ei uskaltanut sen viimeisen rajan yli astua.

Kriisin keskellä kuitenkin tapahtui jotain positiivista. Opin näkemään vaimoni aivan uusin silmin. Hän on uskoakseni käymässä läpi jonkinlaista muutosprosessia ja muuttunut viimeisen vuoden aikana itsevarmempaan ja - tietoisempaan suuntaan. Tämä voi liittyä ikään, lasten isoksi kasvamiseen jne, joka tapauksessa hän sanoo tarpeensa nyt paljon suorempaan kuin ennen. Tykkään tästä muutoksesta. Samaan aikaan tuo tuttu ihminen tuntuu yhtäkkiä puoliksi vieraalta ja tuntuu kuin en osaisi enää yhtään tulkita sanattomia signaaleja. Voi kyllä myös olla, että olen pitänyt vaimoani itsestäänselvyytenä enkä ole vuosiin ollut tarpeeksi kiinnostunut hänen tarpeistaan. Sama toki pätee toiseenkin suuntaan, mutta keskityn nyt tässä viestissä puhumaan omasta puolestani. Yhtä kaikki, minulla taitaa olla vähän kirittävää hänen tarpeidensa ja signaaliensa tulkinnassa.

Hassusti olo on pitkälti samanlainen tällä hetkellä kuin silloin joskus alkuaikoinamme, kun ei täysin tunne toista ja kaikki on vähän jännää. Meillä on tällä hetkellä ihan eri tavalla sähköä ilmassa kuin pitkään aikaan ja seksi on ollut viime aikoina upeaa. Isoin muutos välillämme kuitenkin on se, että olemme alkaneet puhumaan. Puhumaan seksistä ja seksin aikana, mutta ennenkaikkea puhumaan tosi paljon muutenkin. Tunteista, tuntemuksista, ajatuksista, arjen niitä näitä asioita, ihan mitä tahansa. Olen saanut sellaisen yhteyden kokemuksen, jota minulla ei ole ollut ehkä oikein koskaan suhteemme aikana.

Kuten voi päätellä, puhuminen on aina ollut meidän isoin ongelma. Puhuminen myös on aina ollut vaikeaa minulle henkilökohtaisesti, mutta nyt se tuntuu ajoittain todella luontevalta ja helpolta ja nautin jutustelusta. Vaikeitakin asioita ollaan pystytty juttelemaan rauhassa ja molemmat ovat pystyneet pysymään vastaanottavaisina. Hyvänä esimerkkinä tästä taannoinen etätyöpäivä. Juteltiin pitkään todella vaikeista asioista, asioista joiden esilletuominen olisi hetki sitten aiheuttanut riidan, vaimon puolelta sanallisen hyökkäämisen ja minulta sulkeutumisen. Asian käsittely olisi jäänyt siihen ja molempia olisi vituttanut seuraavat päivät. Nyt me juteltiin, itkettiin, pyydettiin anteeksi jne. Ja vaikka joukossa oli asioita joista ei vieläkään olla samaa mieltä ja ärtymystäkin osoitettiin, pystyttiin esim. halaamaan kesken keskustelun ja jatkamaan sen jälkeen juttelua.

Ei me todellakaan kuivilla vielä olla ja paljon on työtä parisuhteen eteen tehtävänä, mutta välitön eron uhka on saatu selätettyä ja on itsellä tunne, että tässä on sellaisia palikoita, joista voisi vaikka saada aika hienonkin linnan rakennettua. Ja onhan se hieno tunne olla rakastunut jälleen.

Hieman päivitystä. Veimme lapset viikonlopuksi hoitoon aikomuksena viettää laatuaikaa kahdestaan. Ensimmäinen etappi menikin aivan täydellisesti, yö pois kotoa, konserttia, syömistä, juttelua, läheisyyttä. Mikään ei olisi voinut mennä paremmin. Tämän jälkeen palasimme kotiin ja vuorossa olivat yhteiset vapaaehtoisporukan pikkujoulut. Sielläkin kaikki meni hienosti aina aamuun saakka, mutta viime metreillä palasimme takaisin vanhoihin käyttäytymismalleihin ja saimme aikaan riidan. Sunnuntai menikin siihen, että yritin palauttaa puheyhteyttä, pyytää anteeksi käyttäytymistäni ja päästä toisen lähelle. Turhaan toistaiseksi, sillä vaimo tuntuu nyt katkaisseen yhteyden kokonaan, eikä suostu puhumaan. En ole eläessäni ollut näin ahdistunut kuin tällä hetkellä. Ei hajuakaan missä meidän parisuhteessa mennään ja mitä tapahtuu. Pudotus viikonlopun alun tunnelmista on niin musertavan kova, että on ihan fyysisesti paha olo. Noh, päivä kerrallaan kai tästäkin taas eteenpäin.

 

[Pekko Pelikaani]

Allekirjoittaneella menee pitkästä aikaan jos ei nyt voi sanoa loistavasti niin oikein hyvin avioelämässä. Tuntuu että olemme taas päässeet asioissa melko hyvin samalle pelikirjan sivulle. Turhat kahnaukset hyökkäys kuvioista jääneet taka-alalle ja voisko jopa sanoa että kolmoskentän työmyyrä on päässyt pussittamaan namupasseja sisään.
Muistakaa arvon palstaveljet…elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Rakastakaa, rakastelkaa ja kunnioittakaa puolisoitanne.

 

[Nickelback]

Tämän kun olisi nähnyt sinkkuna ollessa, niin olisi tullut hakattua vähemmän päätä seinään. Erittäin silmiä avaava tuo Ikea efekti ja järkeenkäypä. Monet naiset ja miksi ei miehetkin kaipaavat suhteesta enemmän haastetta.
Paras oli yksi muutaman kerran tapailu vuosia sitten, joka ekoilla treffeillä sanoi kaipaavansa helppoa suhdetta/kumppania ja muutamien treffien jälkeen totesi että olen liian helppo ja hyvä.

Kyllähän vaimokin on myöntänyt että edelliset suhteet ennen tapaamistani oli tällaisia renttuja ja riehujia. Johtuu siitä että naisilla on kummallinen tarve ja halu päästä "korjaamaan" tällaista heikkoa miestä. Joku kummallinen luulo että tämä damaged good parantuu sekopäästä hyväksi ihmiseksi naisen hoidossa. No näinhän ei koskaan tapahdu. Taustalla on aina jotain paljon suurempaa ja siihen ei naisen kosketus paljon auta.

Näissä kohdin oma tapailu usein kariutui siihen että olin itse liian tasapainoinen ja kiltti ihmisenä. Ei ollut sitä haastetta ja sitten katselit vierestä kun tämä jättänyt nainen tapaa heti jonkun dorkan ja suhde kusee alkuunsa.

Kieltämättä noista ajoista on aikaa jo se 20v. mutta kyllähän se valitettavasti pätee usein vieläkin. Oma neuvoni on että olkaa oma itsenne, vaalikaa omaa aikaa ja jos olette kilttejä ihmisiä, niin älkää muuttuko naisen takia. Jos nainen ei osaa arvostaa tasapainoista hyvää miestä, niin se on hänen oma häpeänsä. Voi sitten jatkaa niiden Ikea miesten kanssa huomatakseen olevansa vielä sinkku tai sitten eronnut nelikymppisenä.

 

[Murkula]

Joku kummallinen luulo että tämä damaged good parantuu sekopäästä hyväksi ihmiseksi naisen hoidossa. No näinhän ei koskaan tapahdu.

Empiirisien havaintojen perusteella on muuten paljon todennäköisempää että hyvä ihminen muuttuu sekopääksi naisen hoidossa. En tarkoita että yleisesti naisen kanssa sekoaa vaan tarkoitan, että kun hyvä ihminen joutuu tuollaisen parantajanaisen kanssa elämään, niin sekoaa nopeasti tervekin pää.
Tiedätte ihmistyypin jota tarkoitan, hän on nainen joka voi vastata puolestasi ja kertoa mitä aiot(te) tehdä viikonloppuna, mikä on lempivärisi ja mikä on mielestäsi paras TV ohjelma. Oikeastaan sinun ei tarvitse tietää itse mistään mitään kun on niin kiva nainen että pystyy kertomaan kaiken puolestasi. Ja mikä parasta, teillä sattuu olemaan kaikki nautinnolliset asiat juuri täsmälleen samoja.

Korostan että ei ole omakohtaista kokemusta mutta tarpeeksi läheltä kuitenkin.

 

[Metukka]

Kyllähän vaimokin on myöntänyt että edelliset suhteet ennen tapaamistani oli tällaisia renttuja ja riehujia. Johtuu siitä että naisilla on kummallinen tarve ja halu päästä "korjaamaan" tällaista heikkoa miestä. Joku kummallinen luulo että tämä damaged good parantuu sekopäästä hyväksi ihmiseksi naisen hoidossa. No näinhän ei koskaan tapahdu. Taustalla on aina jotain paljon suurempaa ja siihen ei naisen kosketus paljon auta.

Näissä kohdin oma tapailu usein kariutui siihen että olin itse liian tasapainoinen ja kiltti ihmisenä. Ei ollut sitä haastetta ja sitten katselit vierestä kun tämä jättänyt nainen tapaa heti jonkun dorkan ja suhde kusee alkuunsa.

Ne on ne jännämiehet jotka vetää etenkin nuorempia naisia puoleensa. Sitten kun ovat muutaman kerran saaneet sen pohjakosketuksen näiden sankareiden kanssa alkavat arvostaa ihan tavallisia, luotettavia ja elämänhallinnan omaavia miehiä. Yleensä tuo alkaa tapahtumaan neljän kympin jälkeen jolloin alkaa ns. kunnon miesten markkinat.

Ei sen puoleen, olen itsekin kokeillut hakata päätä seinään ja parantaa rakkaudella vastaavaa jännänaista. Meni muuten pitkään toipua ja päästä siitä yli, vaikka suhde kaikkine on-offailuineenkin kesti vain pari kolme vuotta.

 

[Knox]

Ne on ne jännämiehet jotka vetää etenkin nuorempia naisia puoleensa. Sitten kun ovat muutaman kerran saaneet sen pohjakosketuksen näiden sankareiden kanssa alkavat arvostaa ihan tavallisia, luotettavia ja elämänhallinnan omaavia miehiä. Yleensä tuo alkaa tapahtumaan neljän kympin jälkeen jolloin alkaa ns. kunnon miesten markkinat.

Ei sen puoleen, olen itsekin kokeillut hakata päätä seinään ja parantaa rakkaudella vastaavaa jännänaista. Meni muuten pitkään toipua ja päästä siitä yli, vaikka suhde kaikkine on-offailuineenkin kesti vain pari kolme vuotta.

Vaimoni kaveri löysi itselleen jännämiehen jo vuosia sitten. Tämä vaimon kaveri on kaunis ja fiksu nainen, mutta hieman pyöreä, mikä on vaikuttanut itsetuntoon negatiivisesti.

Tämä hänen jännämies on alistava, kontrolloiva sarjapettäjä, joka juo aivan liikaa, mutta silti saa kaiken anteeksi. En edes pysy laskuissa että montako kertaa on jäänyt pettämisestä kiinni, ja montako kertaa ovat eronneet, mutta maksimissaan kuukausi ja palaavat taas yhteen.

Harmittaa tietysti vaimon kaverin puolesta, mutta minkäs tuolle tekee.

 

[rpeez]

Oma neuvoni on että olkaa oma itsenne, vaalikaa omaa aikaa ja jos olette kilttejä ihmisiä, niin älkää muuttuko naisen takia. Jos nainen ei osaa arvostaa tasapainoista hyvää miestä, niin se on hänen oma häpeänsä. Voi sitten jatkaa niiden Ikea miesten kanssa huomatakseen olevansa vielä sinkku tai sitten eronnut nelikymppisenä.

Ehdotan näille kilteille ihmisille sellaista kilteillekin helppoa ratkaisua, että on kuitenkin puolensa pitävä, terveen itsekäs ettei ajaudu liikaa myötäilemään puolison jokaista pikkusormen heilahdusta, jolloin minusta voi menettää lopulta kunnioituksen. Voin olla väärässäkin, mutta itse olen tehnyt näin eikä kontrolloimaan taipuvainen vaimoni ole heittänyt vielä pihalle vuosikymmenien kuluessa.

Rajojen asettelussa koviakin vääntöjä kyllä joskus on joutunut tekemään, että oma elämä pysyy omissa näpeissä, mutta ei siitä mitään traumoja jää. Kyllä vastapuolikin ymmärtää kun perustelee kantansa, eikä ole muuten jäärä tai pikkumainen joka asiassa.

 

[J.K.]

Eihän 23-vuotias hyvännäköinen naispuolinen duunikaveri voi olla millään prosenteilla kiinnostunut ikälopusta (yli 30, alle 40 kuitenkin) tyypistä? Läpän heittoa ja kiusoittelua nyt ainakin ollut.

 

[rpeez]

Eihän 23-vuotias hyvännäköinen naispuolinen duunikaveri voi olla millään prosenteilla kiinnostunut ikälopusta (yli 30, alle 40 kuitenkin) tyypistä? Läpän heittoa ja kiusoittelua nyt ainakin ollut.

Minun ääneni on kyllä.
Tunnen tapauksen, jossa hyvännäköinen 25 vuotias meni jopa naimisiin 50 vuotiaan kanssa. Vastaukseni silti ei edes perustu tähän.

 

[J.K.]

Minun ääneni on kyllä.
Tunnen tapauksen, jossa hyvännäköinen 25 vuotias meni jopa naimisiin 50 vuotiaan kanssa. Vastaukseni silti ei edes perustu tähän.

tuli mm tänään työpisteelle kuittailemaan (vitsillä) meiän "helposta" duunistakin, en tiiä saakeli et mitä pitäis asialle tehä, vai nauttia vaan hyvästä läpästä :D

 

[L. Öysä]

tuli mm tänään työpisteelle kuittailemaan (vitsillä) meiän "helposta" duunistakin, en tiiä saakeli et mitä pitäis asialle tehä, vai nauttia vaan hyvästä läpästä :D

Kysy itseltäsi, että mitä tuossa voi menettää jos kysäiset kahville/bisselle/yms. Vaikka ei innostuisi, voi tuonkin mahdollisesti ottaa huumorilla jos se kerran välillänne toimii.

 

[rpeez]

tuli mm tänään työpisteelle kuittailemaan (vitsillä) meiän "helposta" duunistakin, en tiiä saakeli et mitä pitäis asialle tehä, vai nauttia vaan hyvästä läpästä :D

Ymmärtääkseni jos hän osoittaa kiinnostusta se tarkoittaa että hän on jo miettinyt ikäeroa ja se ei häiritse häntä liikaa ainakaan kevyeen leikkiin kun kerran on aloitteellinen. Ja toiseksi, jos arvioitkin sattumoisin väärin tyttö kyllä huomaa sen, ja muuttuu vältteleväksi ja problem solved.

 

[Patarouva]

Kysy itseltäsi, että mitä tuossa voi menettää jos kysäiset kahville/bisselle/yms. Vaikka ei innostuisi, voi tuonkin mahdollisesti ottaa huumorilla jos se kerran välillänne toimii.

Tai sitten jos nainen, joka vaikuttaa kirjoituksesta päätellen ulospäinsuuntautuneelta, on oikeasti kiinnostunut, eikä vain halua jutella mukavan työkaverin kanssa niin, miksi nainen ei itse voisi tehdä aloitetta, jos huomaa työkaverista, että tämä saattaisi olla kiinnostunut.

 

[J.K.]

Tai sitten jos nainen, joka vaikuttaa kirjoituksesta päätellen ulospäinsuuntautuneelta, on oikeasti kiinnostunut, eikä vain halua jutella mukavan työkaverin kanssa niin, miksi nainen ei itse voisi tehdä aloitetta, jos huomaa työkaverista, että tämä saattaisi olla kiinnostunut.

Toki voi olla näinkin, mutta oon ollut huomaavinani joitain silmäilyjä ohikulkiessakin näiden muitten lisäks. Toki voi myös olla että kuvittelee kaiken.

 

[Rick Rother]

Eihän 23-vuotias hyvännäköinen naispuolinen duunikaveri voi olla millään prosenteilla kiinnostunut ikälopusta (yli 30, alle 40 kuitenkin) tyypistä? Läpän heittoa ja kiusoittelua nyt ainakin ollut.

Varmasti voi. Läppää kaikille työkavereille heittävänä ja parhaita kiusoittelevana en kuitenkaan lainauksesta boldaamani kohdan perusteella tekisi muuta johtopäätöstä kuin, että tulette hyvin toimeen. Toki en sitä asetelmaa ja distanssia teidän tapauksessa täältä näe, enkä tiedä, joten varaan oikeuden ekspertiisini rajallisuuteen. Silti rohkeasti väitän, että tulee jollain muulla tavalla esille, jos siinä on jotain jouhimista.

 

[Delter]

Olisko tässä tilanteessa kuitenkin paras edetä palstan vanhanliiton neuvojen mukaan?

Spoileri

Tyttö 17 v. – keimailuterroristi

Olen hämmentynyt. Hieman kalvaa myös jonkinasteinen syyllisyyden tunne. Syynä outoon olotilaan on tämän viikon tapahtumat työpaikalla. Assistenttini on ollut kesälomalla tämän viikon alusta lähtien. Koska töitä kuitenkin riittää, ilahduin kovasti kuullessani saavani kesäsijaisen tuuraamaan...

keskustelu.jatkoaika.com

 

[J.K.]

Olisko tässä tilanteessa kuitenkin paras edetä palstan vanhanliiton neuvojen mukaan?

Spoileri

Tyttö 17 v. – keimailuterroristi

Olen hämmentynyt. Hieman kalvaa myös jonkinasteinen syyllisyyden tunne. Syynä outoon olotilaan on tämän viikon tapahtumat työpaikalla. Assistenttini on ollut kesälomalla tämän viikon alusta lähtien. Koska töitä kuitenkin riittää, ilahduin kovasti kuullessani saavani kesäsijaisen tuuraamaan...

keskustelu.jatkoaika.com

Huoraa Turpaan ja Päätä patteriin? hymiö