Hra Punajuuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, sympatiat HIFK:lle
Olen hämmentynyt. Hieman kalvaa myös jonkinasteinen syyllisyyden tunne. Syynä outoon olotilaan on tämän viikon tapahtumat työpaikalla.
Assistenttini on ollut kesälomalla tämän viikon alusta lähtien. Koska töitä kuitenkin riittää, ilahduin kovasti kuullessani saavani kesäsijaisen tuuraamaan vakkariassistenttia. Ajattelin, että avun ansiosta hommat rullaavat ja saan viimeisteltyä vaiheessa olevan projektin mukavasti ennen ensi viikon lopussa alkavaa kesälomaa.
Väärässä olin. Kolme päivää on nyt kulunut uuden assistentin kanssa ja duunit eivät ole edenneet nimeksikään. Syy tähän istuu kolmen metrin päässä konttorituolistani. Hyvin ruskettunut, 17-vuotias vaaleaverinen nuori nainen, joka häiritsee työhön tekemistä siinä määrin, että olin maanantaina varma, että minut oli järjestetty piilokameraan. Pienempi murheista on se, että tyttö ei juurikaan hallitse tietokoneen käyttöä.
Suurempi murhe ei kuitenkaan liity ammatillisiin kykyihin. Tyttö kun pukeutuu täysin ohjesäännön vastaisesti. Alavartaloasusteena on farkkuhame mallia vesiraja. Tyttö ei edes istu kyseiselle pukimelle säädetyllä tavalla, joten olen joutunut päivittäin rekisteröimään hänen pikkupöksyjensä mallinkin: eilen valkoista pitsiversiota, tänään punaista stringiä. Ylävartaloasusteena puolestaan on ollut joka päivä jonkinlainen hihaton viritelmä. Aina välillä rintsikan olkain tuppaa tipahtamaan, jota hän muka viattomasti oikaisee. Lisäksi hiusten vapauttaminen kiinnitysviritelmästä ja niiden hidas harominen sekä pienen ajan päästä uudelleen sitominen kuuluvat uuden työtoverini lempipuuhiin. Hiuksilla leikittelyn frekvenssi kasvaa tiheimmilleen yllättävästi juuri silloin, kun häntä täytyy opastaa koneen äärellä jossakin käsittämättömän triviaalissa asiassa.
Pukeutuminen, eleet ja koko olemus ovat niin konsistentteja, että tyttö varmastikin tietää, mitä on tekemässä. Hän keimailee. Hän härnää minua poloista. Isoa miestä viedään oikein kunnolla. Duunit kärsivät, kun mielikuvitus karkaa epäsopiville raiteille. Erityisen epäsopiviksi mielen karkailut tekee tytön ikä. Ei vuosikymmen sitten eläessäni samaa ikää tuollaista käyttäytymistä ollut havaittavissa. Pukeutumisen osalta esimerkiksi tytöt lähes kilpailivat kenellä oli löysin villapaita, jolloin minkäänlaisien kehon naistunnistimien havaitseminen olisi vaatinut röntgenkatsetta.
Kysynkin siis arvon palstalaisilta – tytöiltä, jotka ovat 17 wee tai ovat joskus olleet 17 wee tai muilta, jotka kyseisiä yksilöitä tuntevat – onko edellä kuvattu lajityypillistä käyttäytymistä 17-kesäiselle tytölle? Koska tällainen lajin ominaiskäyttäytymisen muutos on tapahtunut? Mitä käyttäytymisellä haetaan? Onko tämän se ikä, kun keimailukynnys on matalin ja –taidot huipussaan? Miten hienovaraisesti saada kyseinen toimistoterrori loppumaan? Montako Ave Mariaa ja raipan iskua itselleni määrään, jotta vapaudun syntisten ajatusten tuottamista tunnontuskista? Vai ovatko sittenkin kesäsateet vain saattaneet Puniksen puutostilan krooniseksi ja kaikki on pelkkä kuvitelmaa?
Punis
Assistenttini on ollut kesälomalla tämän viikon alusta lähtien. Koska töitä kuitenkin riittää, ilahduin kovasti kuullessani saavani kesäsijaisen tuuraamaan vakkariassistenttia. Ajattelin, että avun ansiosta hommat rullaavat ja saan viimeisteltyä vaiheessa olevan projektin mukavasti ennen ensi viikon lopussa alkavaa kesälomaa.
Väärässä olin. Kolme päivää on nyt kulunut uuden assistentin kanssa ja duunit eivät ole edenneet nimeksikään. Syy tähän istuu kolmen metrin päässä konttorituolistani. Hyvin ruskettunut, 17-vuotias vaaleaverinen nuori nainen, joka häiritsee työhön tekemistä siinä määrin, että olin maanantaina varma, että minut oli järjestetty piilokameraan. Pienempi murheista on se, että tyttö ei juurikaan hallitse tietokoneen käyttöä.
Suurempi murhe ei kuitenkaan liity ammatillisiin kykyihin. Tyttö kun pukeutuu täysin ohjesäännön vastaisesti. Alavartaloasusteena on farkkuhame mallia vesiraja. Tyttö ei edes istu kyseiselle pukimelle säädetyllä tavalla, joten olen joutunut päivittäin rekisteröimään hänen pikkupöksyjensä mallinkin: eilen valkoista pitsiversiota, tänään punaista stringiä. Ylävartaloasusteena puolestaan on ollut joka päivä jonkinlainen hihaton viritelmä. Aina välillä rintsikan olkain tuppaa tipahtamaan, jota hän muka viattomasti oikaisee. Lisäksi hiusten vapauttaminen kiinnitysviritelmästä ja niiden hidas harominen sekä pienen ajan päästä uudelleen sitominen kuuluvat uuden työtoverini lempipuuhiin. Hiuksilla leikittelyn frekvenssi kasvaa tiheimmilleen yllättävästi juuri silloin, kun häntä täytyy opastaa koneen äärellä jossakin käsittämättömän triviaalissa asiassa.
Pukeutuminen, eleet ja koko olemus ovat niin konsistentteja, että tyttö varmastikin tietää, mitä on tekemässä. Hän keimailee. Hän härnää minua poloista. Isoa miestä viedään oikein kunnolla. Duunit kärsivät, kun mielikuvitus karkaa epäsopiville raiteille. Erityisen epäsopiviksi mielen karkailut tekee tytön ikä. Ei vuosikymmen sitten eläessäni samaa ikää tuollaista käyttäytymistä ollut havaittavissa. Pukeutumisen osalta esimerkiksi tytöt lähes kilpailivat kenellä oli löysin villapaita, jolloin minkäänlaisien kehon naistunnistimien havaitseminen olisi vaatinut röntgenkatsetta.
Kysynkin siis arvon palstalaisilta – tytöiltä, jotka ovat 17 wee tai ovat joskus olleet 17 wee tai muilta, jotka kyseisiä yksilöitä tuntevat – onko edellä kuvattu lajityypillistä käyttäytymistä 17-kesäiselle tytölle? Koska tällainen lajin ominaiskäyttäytymisen muutos on tapahtunut? Mitä käyttäytymisellä haetaan? Onko tämän se ikä, kun keimailukynnys on matalin ja –taidot huipussaan? Miten hienovaraisesti saada kyseinen toimistoterrori loppumaan? Montako Ave Mariaa ja raipan iskua itselleni määrään, jotta vapaudun syntisten ajatusten tuottamista tunnontuskista? Vai ovatko sittenkin kesäsateet vain saattaneet Puniksen puutostilan krooniseksi ja kaikki on pelkkä kuvitelmaa?
Punis