Kirjaillaanpas vähän omia ajatuksia ylös. Olemme olleet vaimoni kanssa 15v yhdessä ja nyt on ollut todella vaikea vuosi. Siis todella vaikea. Kaikenlaista on tapahtunut ja tässä syksyn mittaan kävimme uskoakseni erittäin lähellä eroa. Se saattoi lopulta olla kiinni enää siitä, että kumpikaan ei uskaltanut sen viimeisen rajan yli astua.
Kriisin keskellä kuitenkin tapahtui jotain positiivista. Opin näkemään vaimoni aivan uusin silmin. Hän on uskoakseni käymässä läpi jonkinlaista muutosprosessia ja muuttunut viimeisen vuoden aikana itsevarmempaan ja - tietoisempaan suuntaan. Tämä voi liittyä ikään, lasten isoksi kasvamiseen jne, joka tapauksessa hän sanoo tarpeensa nyt paljon suorempaan kuin ennen. Tykkään tästä muutoksesta. Samaan aikaan tuo tuttu ihminen tuntuu yhtäkkiä puoliksi vieraalta ja tuntuu kuin en osaisi enää yhtään tulkita sanattomia signaaleja. Voi kyllä myös olla, että olen pitänyt vaimoani itsestäänselvyytenä enkä ole vuosiin ollut tarpeeksi kiinnostunut hänen tarpeistaan. Sama toki pätee toiseenkin suuntaan, mutta keskityn nyt tässä viestissä puhumaan omasta puolestani. Yhtä kaikki, minulla taitaa olla vähän kirittävää hänen tarpeidensa ja signaaliensa tulkinnassa.
Hassusti olo on pitkälti samanlainen tällä hetkellä kuin silloin joskus alkuaikoinamme, kun ei täysin tunne toista ja kaikki on vähän jännää. Meillä on tällä hetkellä ihan eri tavalla sähköä ilmassa kuin pitkään aikaan ja seksi on ollut viime aikoina upeaa. Isoin muutos välillämme kuitenkin on se, että olemme alkaneet puhumaan. Puhumaan seksistä ja seksin aikana, mutta ennenkaikkea puhumaan tosi paljon muutenkin. Tunteista, tuntemuksista, ajatuksista, arjen niitä näitä asioita, ihan mitä tahansa. Olen saanut sellaisen yhteyden kokemuksen, jota minulla ei ole ollut ehkä oikein koskaan suhteemme aikana.
Kuten voi päätellä, puhuminen on aina ollut meidän isoin ongelma. Puhuminen myös on aina ollut vaikeaa minulle henkilökohtaisesti, mutta nyt se tuntuu ajoittain todella luontevalta ja helpolta ja nautin jutustelusta. Vaikeitakin asioita ollaan pystytty juttelemaan rauhassa ja molemmat ovat pystyneet pysymään vastaanottavaisina. Hyvänä esimerkkinä tästä taannoinen etätyöpäivä. Juteltiin pitkään todella vaikeista asioista, asioista joiden esilletuominen olisi hetki sitten aiheuttanut riidan, vaimon puolelta sanallisen hyökkäämisen ja minulta sulkeutumisen. Asian käsittely olisi jäänyt siihen ja molempia olisi vituttanut seuraavat päivät. Nyt me juteltiin, itkettiin, pyydettiin anteeksi jne. Ja vaikka joukossa oli asioita joista ei vieläkään olla samaa mieltä ja ärtymystäkin osoitettiin, pystyttiin esim. halaamaan kesken keskustelun ja jatkamaan sen jälkeen juttelua.
Ei me todellakaan kuivilla vielä olla ja paljon on työtä parisuhteen eteen tehtävänä, mutta välitön eron uhka on saatu selätettyä ja on itsellä tunne, että tässä on sellaisia palikoita, joista voisi vaikka saada aika hienonkin linnan rakennettua. Ja onhan se hieno tunne olla rakastunut jälleen.
keskustelu.jatkoaika.com