Naisasiat

[iibor]

Olisko tässä tilanteessa kuitenkin paras edetä palstan vanhanliiton neuvojen mukaan?

Spoileri

Tyttö 17 v. – keimailuterroristi

Olen hämmentynyt. Hieman kalvaa myös jonkinasteinen syyllisyyden tunne. Syynä outoon olotilaan on tämän viikon tapahtumat työpaikalla. Assistenttini on ollut kesälomalla tämän viikon alusta lähtien. Koska töitä kuitenkin riittää, ilahduin kovasti kuullessani saavani kesäsijaisen tuuraamaan...

keskustelu.jatkoaika.com

Mulle tuli mieleen, että pitäisikö nimimerkin @J.K. kokeilla erään toisen palstaveljen tapaa ja laittaa tälle naiselle hieman rahaa kirjekuoressa?

 

[Rick Rother]

Ei juma, mikä ketju! Se, mikä pisti silmään, niin olihan siellä jo silloin ihan asialliallisiakin nostoja. Yhtä juttua en tajunnut. Mikähän tuossa James Bondin eli @Roger Moore n saaman rikepisteen taustalla lie tarina? Kaveri huomautti asiattomaan kommenttiin, että asiallista kieltä pitää käyttää. Vanha juttu, mutta pisti silmään.

 

[sampio]

tuli mm tänään työpisteelle kuittailemaan (vitsillä) meiän "helposta" duunistakin, en tiiä saakeli et mitä pitäis asialle tehä, vai nauttia vaan hyvästä läpästä :D

Lähetä dickpic. Käsittääkseni toimii hyvin.

 

[KVANTAA]

Parempi tehdä peliliike, menee vähemmän aikaa asian ylianalysointiin.

 

[BaronFIN]

Olipa mielenkiintoinen try-out erään pelaajaehdokkaan kanssa. Oli ehkä eri sarjan pelaaja, mutta lähti kuitenkin oheistreeneihin mukaan kun molemmat pyyhkäisi oikealle ja tekstailu oli sujuvaa puolin ja toisin.

Oheistreeneissä juttu jatkui kuin vanhan ystävän kanssa, pientä flirttiä, naurua, huonoja vitsejä ja vähän parempia vitsejä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita/harrasteita jne… Sellainen että homma vain klikkasi ensimmäisestä luistimenpotkusta alkaen.

Sitten heipat ja moikat, yhteydenpitoa ja BUM! Kaverikortti vielä samana iltana.

No ei siinä mitään, toivotan onnea tulevaisuuteen ja moikkaan kyllä kun kohdataan… Mutta jos tuolla kemialla voi sanoa tunnin jälkeen ”ei_jatkoon”, niin aika… Karua, kuitenkin väitän, että vastaanottotyössäni olen tavannut 13 000 erilaista ihmistä, niin voin kyllä sanoa milloin ihmiskemiat kohtaavat ja milloin ei. Nyt ei jäi tunne ettei tässä ollut alun alkaen edes mahdollisuuttakaan.

Mutta ei muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuita. Kohtaaminen se oli tämäkin.

 

[Kuuukko]

Olipa mielenkiintoinen try-out erään pelaajaehdokkaan kanssa. Oli ehkä eri sarjan pelaaja, mutta lähti kuitenkin oheistreeneihin mukaan kun molemmat pyyhkäisi oikealle ja tekstailu oli sujuvaa puolin ja toisin.

Oheistreeneissä juttu jatkui kuin vanhan ystävän kanssa, pientä flirttiä, naurua, huonoja vitsejä ja vähän parempia vitsejä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita/harrasteita jne… Sellainen että homma vain klikkasi ensimmäisestä luistimenpotkusta alkaen.

Sitten heipat ja moikat, yhteydenpitoa ja BUM! Kaverikortti vielä samana iltana.

No ei siinä mitään, toivotan onnea tulevaisuuteen ja moikkaan kyllä kun kohdataan… Mutta jos tuolla kemialla voi sanoa tunnin jälkeen ”ei_jatkoon”, niin aika… Karua, kuitenkin väitän, että vastaanottotyössäni olen tavannut 13 000 erilaista ihmistä, niin voin kyllä sanoa milloin ihmiskemiat kohtaavat ja milloin ei. Nyt ei jäi tunne ettei tässä ollut alun alkaen edes mahdollisuuttakaan.

Mutta ei muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuita. Kohtaaminen se oli tämäkin.

Kieltämättä kuulostaa siltä, että vaikka hyvät tehot laitoitkin try-outin aikana niin rosteripelaaja nostettiin edeltä kokoonpanoon heti kun pelikiellostaan tai saikkutuvalta sai peliluvan.

Ei kannata silti heittää kirvestä kaivoon, joillakin se vaatii useamman seurasiirron ennenkuin löytyy vakipaikka tuloksentekoketjuissa. Eikä se farmistakaan vauhdin hakeminen ole huono asia jos pääsee isommalla vastuulla näyttämään osaamistaan. Aina mieluummin se, kuin tupin pureskelu penkin päässä.

 

[korkki]

Kyllä kun näitä juttuja lukee niin on sitä vitun tyytyväinen että on nykyään parisuhteessa. Deittipalvelut ovat tuoneet tuollaisen "aina haetaan vähän parempaa" -asenteen naisille. Olihan siitä viitteitä jo silloin kun meikäläinen oli vielä sinkkumarkkinoilla, mutta tuntuu että vain pahempaan suuntaan on menty.

 

[lasaleiko]

Kyllä kun näitä juttuja lukee niin on sitä vitun tyytyväinen että on nykyään parisuhteessa. Deittipalvelut ovat tuoneet tuollaisen "aina haetaan vähän parempaa" -asenteen naisille. Olihan siitä viitteitä jo silloin kun meikäläinen oli vielä sinkkumarkkinoilla, mutta tuntuu että vain pahempaan suuntaan on menty.

Jaa-a. Enpä lähtisi rajaamaan pelkästään naisiin, eiköhän tuo ole sukupuolesta riippumatonta. Ainakin itse voin myöntää, että kyllä tuohon välillä on sortunut. Eikä välttämättä asiaa tiedostakaan. Toki se, että miehiä näissä palveluissa on huomattava enemmistö, mahdollistaa naisille paremmin sen odottelun "vähän paremmasta" miehestä. Miehenä kannattaa joko ottaa kaikki vastaan tai hyväksyä hiljaiselo deittirintamalla.

Ja vaikka olenkin ollut pieni osa tuota ongelmaa, niin jaan mielipiteesi, että pahempaan suuntaan on menty.

 

[Fiftie]

Jaa-a. Enpä lähtisi rajaamaan pelkästään naisiin, eiköhän tuo ole sukupuolesta riippumatonta. Ainakin itse voin myöntää, että kyllä tuohon välillä on sortunut. Eikä välttämättä asiaa tiedostakaan. Toki se, että miehiä näissä palveluissa on huomattava enemmistö, mahdollistaa naisille paremmin sen odottelun "vähän paremmasta" miehestä. Miehenä kannattaa joko ottaa kaikki vastaan tai hyväksyä hiljaiselo deittirintamalla.

Ja vaikka olenkin ollut pieni osa tuota ongelmaa, niin jaan mielipiteesi, että pahempaan suuntaan on menty.

Kriteereitä saa olla ja pitääkin olla, mutta onko joillain ihmisillä odotukset aivan pilvissä? Siis sukupuolesta riippumatta.

Oletan, että varsinkin aika monelle naiselle seuran saanti on helppoa, niin ehkä siinä sitten tulee tuo et odotetaan koko ajan parempaa.

En halua kuulostaa katkeralta, mutta veikkaanpa et aika ihmeitä saa tapahtua, jos tässä jonkun sellaisen ihmisen löytää jonka haluaa ja se meikän.

 

[rpeez]

Valitettavaa jos internet kaikkine palveluineen saa ihmiset tavoittelemaan puolisoa kuten hienointa tavaraa.

Mielestäni paras tulos tulee kun löytää itselleen sen sopivimman puoliskon, jonka kanssa asiat natsaa kaikin puolin hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Se ei ole mielestäni se mikä on some standardissa A1 luokkaa.

 

[Patarouva]

Olipa mielenkiintoinen try-out erään pelaajaehdokkaan kanssa. Oli ehkä eri sarjan pelaaja, mutta lähti kuitenkin oheistreeneihin mukaan kun molemmat pyyhkäisi oikealle ja tekstailu oli sujuvaa puolin ja toisin.

Oheistreeneissä juttu jatkui kuin vanhan ystävän kanssa, pientä flirttiä, naurua, huonoja vitsejä ja vähän parempia vitsejä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita/harrasteita jne… Sellainen että homma vain klikkasi ensimmäisestä luistimenpotkusta alkaen.

Sitten heipat ja moikat, yhteydenpitoa ja BUM! Kaverikortti vielä samana iltana.

No ei siinä mitään, toivotan onnea tulevaisuuteen ja moikkaan kyllä kun kohdataan… Mutta jos tuolla kemialla voi sanoa tunnin jälkeen ”ei_jatkoon”, niin aika… Karua, kuitenkin väitän, että vastaanottotyössäni olen tavannut 13 000 erilaista ihmistä, niin voin kyllä sanoa milloin ihmiskemiat kohtaavat ja milloin ei. Nyt ei jäi tunne ettei tässä ollut alun alkaen edes mahdollisuuttakaan.

Mutta ei muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuita. Kohtaaminen se oli tämäkin.

Tulee mieleen, että voiko ihminen, joka on luonteeltaan hitaastilämpiävä nykymaailmassa pariutua enää ollenkaan. Onko ihmisillä lisääntynyt ajatus, että jos joku tuntuu kivalta, mutta ei hetkessä ole maailman hullaannuttavin olento niin antaa olla. Uskoisin, että vain osa pitkään ja hyvään parisuhteeseen päätyneistä on koskaan ollut heti täysin lääpällään ja tuntenut, että tämä on se oikea. Joskus se mikä syttyy kovin nopeasti palaa myös loppuun todella nopeasti.

 

[Fiftie]

Yks asia mikä vituttaa ja tuntuu nyt rantautuneen tännekkin on tämä jenkkideittailu homma, jossa ei voi lähteä kävelytreffeile, koska standardit. Sit naisena ei voi myöskään tehdä aloitetta, koska se saa tuntemaan et ois mies. Sit miehen pitää aina maksaa, koska feminiininen ja maskuliininen energia. No ehkä tää on vaan somessa, mutta voi luoja sanon minä.

 

[Patarouva]

Yks asia mikä vituttaa ja tuntuu nyt rantautuneen tännekkin on tämä jenkkideittailu homma, jossa ei voi lähteä kävelytreffeile, koska standardit. Sit naisena ei voi myöskään tehdä aloitetta, koska se saa tuntemaan et ois mies. Sit miehen pitää aina maksaa, koska feminiininen ja maskuliininen energia. No ehkä tää on vaan somessa, mutta voi luoja sanon minä.

Jännä juttu, miten asiat menevät takapakkia. Miksi nainen ei saisi tehdä aloitetta, jos siltä tuntuu. Jollakin tasolla nainen on aloitteen usein silloinkin tehnyt, vaikka mies on asian sanoiksi pukenut.

 

[iibor]

Kyllä kun näitä juttuja lukee niin on sitä vitun tyytyväinen että on nykyään parisuhteessa. Deittipalvelut ovat tuoneet tuollaisen "aina haetaan vähän parempaa" -asenteen naisille. Olihan siitä viitteitä jo silloin kun meikäläinen oli vielä sinkkumarkkinoilla, mutta tuntuu että vain pahempaan suuntaan on menty.

Kyllä itsekin olen ollut helvetin tyytyväinen, että tapasin vaimoni ennen mitään Tindereitä sun muita. Tuntuu, että vaikeeksi on deittailu mennyt nykypäivänä...

 

[mikko600]

Yks asia mikä vituttaa ja tuntuu nyt rantautuneen tännekkin on tämä jenkkideittailu homma, jossa ei voi lähteä kävelytreffeile, koska standardit. Sit naisena ei voi myöskään tehdä aloitetta, koska se saa tuntemaan et ois mies. Sit miehen pitää aina maksaa, koska feminiininen ja maskuliininen energia. No ehkä tää on vaan somessa, mutta voi luoja sanon minä.

Ei nyt nosteta esiin jonkun asian ääripäitä vaan. Itse en ole ikinä tähän törmännyt viime vuosina deittaillessa. Muutenkin näen sen että on valinnanvaraa ja enemmän mahdollisia suhdemuotoja jne. vain hyvänä asiana. Ei tarvitse tyytyä tai jonkun vanhan perinnepelon takia jäädä huonoon parisuhteeseen. Ikinä ei ole ollut näin helppo tavata uusia ihmisiä.

 

[Patarouva]

Ei nyt nosteta esiin jonkun asian ääripäitä vaan. Itse en ole ikinä tähän törmännyt viime vuosina deittaillessa. Muutenkin näen sen että on valinnanvaraa ja enemmän mahdollisia suhdemuotoja jne. vain hyvänä asiana. Ei tarvitse tyytyä tai jonkun vanhan perinnepelon takia jäädä huonoon parisuhteeseen. Ikinä ei ole ollut näin helppo tavata uusia ihmisiä.

Jos joku jonkun perinnepelon takia on jäänyt huonoon suhteeseen niin silloin kyllä on joku muukin asia huonosti kuin se, että ei tapaisi uusia ihmisiä.

 

[Jass0]

Vivianna, 28, ei juuri deittaile Suomessa, mutta nyt on poikkeuspäivä – ”tiettyä tasoa” tarjolla

Vivianna Eksymä kehottaa sosiaalisen median kanavillaan muitakin helsinkiläisiä sinkkuja laittamaan Tinder-profiilinsa kuntoon nyt, kun Slush on kaupungissa.

www.is.fi

Voi sitäkin raukkaa joka tuohon joskus haksahtaa.
Ulkolaista liikemiestä ei ole pintaliitäjä löytänyt vieläkään, kaikki suomalaiset on nähty ja deitattu
ja nyt tulee Slush, joka on pintaliitäjän mukaan aikainen joulu hänelle ja muille pintaliitäjille.

Ei mikään kovinkaan kaksinen ole, mutta tavoitteet on ainakin kovat. Lycka till vaan tällekin.

 

[BaronFIN]

Itselläni oli deittailussa yksi tapaus kierrossa, joka oli suht passiivinen, mutta lähti aina kyllä mukaan harrastamaan, lounaalle, leffaan… Ja maksun/laskun hetken koittaessa luin kyllä, että ”mies maksaa, koska mies ehdottaa ja järjestää…”

Eli tällainen, oikein amerikkalaistyyppinen suhtautuminen. Ja tässä on minun mielestä menty sukupolven verran takapakkia aiempaan.

Eli tällainen ”rusinat pullasta” -tapaus; tasa-arvo kelpaa, mutta on vain feminististä hyötyä sukupuolesta tietyissä tilanteissa.

Ja hankala miehenä kuitenkaan periaatteesta lyödä tuossa kohdassa liinoja kiinni, koska sen jälkeen on pihi sovinisti, joka ei arvosta naista.

Edit: tietysti ihmisillä (etenkin yksinään asuvat lapselliset) on taloudellisesti tiukkaa, joten ei voi arvostella suoraan, kun voi olla että muuten jäisi löhtemättä eikö suoraan kehtaa tuotakaan sanoa.

 

[Patarouva]

Ja hankala miehenä kuitenkaan periaatteesta lyödä tuossa kohdassa liinoja kiinni, koska sen jälkeen on pihi sovinisti, joka ei arvosta naista.

No onko kyseisellä mielipiteellä väliä, jos toinen itse osoittaa olevansa itsekeskeinen prinsessa.

 

[BaronFIN]

No onko kyseisellä mielipiteellä väliä, jos toinen itse osoittaa olevansa itsekeskeinen prinsessa.

Eipä ole ei, mutta toisen todellista rahatilannettakaan (esim. jokaisen sentin laskeva yh) ei tiedä ja itselleen yksi 15e lounas on se ja sama.

 

[Patarouva]

Eipä ole ei, mutta toisen todellista rahatilannettakaan (esim. jokaisen sentin laskeva yh) ei tiedä ja itselleen yksi 15e lounas on se ja sama.

Niinpä. Sitten hänen pitää vastavuoroisesti keksiä jotakin muuta. Mielikuvituksettomat ihmiset eivät osaa keksiä mitään kivaa, joka ei maksa mitään. Tiedoksi vääräleuoille, että en nyt tarkoittanut seksiä.

 

[mikko600]

Jos joku jonkun perinnepelon takia on jäänyt huonoon suhteeseen niin silloin kyllä on joku muukin asia huonosti kuin se, että ei tapaisi uusia ihmisiä.

Tarkoitin lähinnä että ennen mm. avioliittoa pidettiin todella tärkeänä ja eroamista kartettiin. Nykypäivänä uskalletaan erota herkemmin ja se on hyvä.

 

[iibor]

Tarkoitin lähinnä että ennen mm. avioliittoa pidettiin todella tärkeänä ja eroamista kartettiin. Nykypäivänä uskalletaan erota herkemmin ja se on hyvä.

Toisaalta taas tuntuu, että nykypäivänä herkemmin erotaan sen ensimmäisen todellisen vastoinkäymisen jälkeen ja se taas ei ole hyvä. Itse kuitenkin arvostan avioliittoa edelleen sen verran korkealle, että "myötä- ja vastoinkäymisissä" todellakin tarkoittaa sitä, eikä niin, että heti lähdetään, kun on hetken vaikeaa.

 

[Jeffrey]

Toisaalta taas tuntuu, että nykypäivänä herkemmin erotaan sen ensimmäisen todellisen vastoinkäymisen jälkeen ja se taas ei ole hyvä. Itse kuitenkin arvostan avioliittoa edelleen sen verran korkealle, että "myötä- ja vastoinkäymisissä" todellakin tarkoittaa sitä, eikä niin, että heti lähdetään, kun on hetken vaikeaa.

Tässä on vähän sama ilmiö kuin @BaronFIN mainitsemassa deitti kokemuksessa. Sille parisuhteelle ei oikein edes anneta mahdollisuutta kun riennetään tekemään päätöksiä.

Tottakai se on hyvä, että eroherkkyys on laskenut. Ei tämäkään kuitenkaan ole mikään suoraan autuaaksi tekevä asia. Aina muistuu mieleen joku tv-haastattelu jossa pitkän avioliiton salaisuuden pääsi kertomaan joku viisisataavuotias herrasmies. Hänen viisautensa oli se, että "ei olla koskaan haluttu eroa samaan aikaan". Omaa parisuhdetta tulisi kunnioittaa yli niiden omien hetkellisten erohalujen - selkeät keissit sitten toki erikseen.

Tällein kun melko vanhana muutaman vuoden alle nelikymppisenä koen omaavani jonkinlaisen kosketuspinnan ikäryhmien parisuhdekäsityksiin. Luulen, että tämä parisuhdeliberalismi on voimakkaammillaan 5-15 vuotta itseäni vanhempien henkilöiden keskuudessa. Nyt taas alkaa tuntumaan siltä, että parikymppiset alkavatkin liikkumaan parisuhdekonservatismin suuntaan tämän toki tuoden omat haasteensa elämään. Eiköhän tämäkin asia ole kuitenkin jossain määrin trendiytyvä asia meidän kulttuurista kun poliittisista, uskonnollisista ja ehkä myös tarvehierarkisista kriteereistä päästään loitommalle.

 

[godspeed]

Minä löysin puolisoni Facebookin kautta. Ensin juteltiin asioista julkisesti eräässä ryhmässä, kunnes sitten jossain vaiheessa jompikumpi pyysi kaveriksi, kun oli jo jonkinlainen selkeä luottamus syntynyt. Ihan kenen tahansa kanssa tuo ei olisi onnistunut, kun ihmiset yleisesti käyttäytyvät niin, etten oikein jaksa mitä tahansa potaskaa seurata, enkä tuntemattomia ottaa kavereiksi. En tulisi helposti toimeenkaan noin vaan, mutta toisaalta eipä kaikki tulisi toimeen minunkaan kanssa. Se on jo nähty kumpaankin suuntaan, kun ihmiset eivät vain tule toimeen.

Kaveripyyntö ei siis osoittautunut vääräksi ja sitten jatkettiin hyvällä mallilla omassa rauhassa juttelua, kun synkkasi niin hyvin. Lopulta jo mietittiin tapaamista tavalla tai toisella, ja lopulta tavattuamme tuntui siltä kuin oltaisiin tunnettu vuosia. Olimme jo jutelleet niin avoimesti kaikesta ja tiesimme senkin miltä näytämme, joten tavallaan tapaaminen oli mitä luontevin askel. Voisin vaan kuvitella minun kohdallani miten painajaismaista olisi, jos pitäisi tavata ihminen jossain "oikeassa elämässä" siten, ettei tietäisi tästä mitään tai pahimmassa tapauksessa vain jonkin kuvan ja jotain teennäistä soperrusta sen alla. En ole niin spontaani ihminen, enkä osaa edes deittailla millään (perinteisin) tavoin, joten siksi elin aika pitkään vaan itsekseni. En etsinytkään etsimällä ketään, mikä lienee myös yksi niitä klassisia salaisuuksia.

Tähän estyneisyyteeni ja yksityisyyteeni nähden FB:n kautta löydetty puolisko olikin juuri sellainen once in a lifetime -tyyppinen juttu, kun en kehitä luottamusta ihmisiin edes livenä kauhean herkästi. En rakastu kertarysäyksellä, en edes ihastu noin vaan. Eikä pelkkä seksi kiinnosta. Toki arvostan esimerkiksi kauneutta ja älykkyyttä, mutta ei nuokaan aina ratkaise mitään. Tai voisi pikemminkin sanoa, että on paljon eri tavalla kauniita ja älykkäitä ihmisiä, joten tuossa pitää sitten löytyä vaan se sopiva kombo, mutta periaatteessa kummankin piirteen on löydyttävä kuviosta. Eikös ihmiset yleensä pariudu itsensä tasoisten ihmisten kanssa, näin olen jostain tutkimuksesta lukenut.

Eikä sovi unohtaa, että vielä on ollut se sellainenkin asia kuin minun paikoin raju alkoholismini, joka teki minut surkeaksi mieheksi monessa mielessä. Suhteemme kesti sen, joten herkästi sitä miettii, että mitä tämä suhde ei kestäisi?