Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.
Taidan kyllä säästellä ihan noin varmuuden varalta. Ei tule turhaa pressuree syttymiseen.
Toisaalta... Sauna löytyy.
Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.
Menee, varmasti.Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.
Pienellä viiveellä tämän kimppuun, pahoittelut siitä. Ja onpas mukava kuulla, että on jäänyt höpinät mieleen ja kiinnostaa kuulumiset, arvostan!@Makkeli Minkäslainen tilanne sinulla on tällä hetkellä? Olisi kiinnostavaa kuulla kuulumisesi.
Nyt kuumottaa ZayWestia.
Huomenna olisi The Day. Ei tässä osaa oikein mitenkään päin olla. Kaikki on ready ja samalla mikään ei ole ready.
Uskotaan kaiken menevän hyvin.
Saatana kun exä kyselee kuulumisia. Juuri kun on kaiken unohtanut.
Tähän vahva sama! Aikani riekuin sinne sinne tänne eri naisten kanssa, sitten löytyi se oikea ja sillä tiellä ollaan. Aika tarkkaan vuoden päästä 40 vuotta yhdessä, ja ei ole ollut tarvetta vaihtaa.Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Etsi sopiva nainen ja elä sen kanssa. Minä etsin ja löysin. Nyt on oltu 23 vuotta yhdessä. Eikä tarvitse vaihtaa.
Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Etsi sopiva nainen ja elä sen kanssa. Minä etsin ja löysin. Nyt on oltu 23 vuotta yhdessä. Eikä tarvitse vaihtaa.
Tähän vahva sama! Aikani riekuin sinne sinne tänne eri naisten kanssa, sitten löytyi se oikea ja sillä tiellä ollaan. Aika tarkkaan vuoden päästä 40 vuotta yhdessä, ja ei ole ollut tarvetta vaihtaa.
Vois kuvitella että on jotain…eikös isossa kirjassakin puhuta 7 lihavasta vuodesta ja 7 laihasta vuodesta.Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?
Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?
En tiedä hiuskarvan varassa olemisesta, mutta uskoisin valehtelevan sen, joka väittää, ettei mitään kriisejä ole koskaan ollut. Kriisejä, työlääntymistä tai kyllästymistä, miksi sitä nyt sitten haluaa nimittää. Tai ainakin itselläni on ollut. Kriisi on ehkä vähän voimakas sana, mutta välillä arki vain hautaa alleen intohimon ja siinä harmaassa sumussa puskiessa sitä välillä toisen puutteet korostuvat enemmän kuin ehkä tarpeen olisi.Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?
Tokihan meillä näin pitkässä parisuhteessa on erimielisyyksiä ja riitoja ollut, mutta ei kertakaan sellaista kriisiä että oltaisiin harkittu eroamista. Olemme suhteen alusta asti pystyneet kommunikoimaan vaikeistakin asioista ja uskon, että tämän takia olemme saaneet puhuttua kaikki läpi ennenkuin asiat ovat liikaa kärjistyneet.Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?
Siitä se vielä lähtee kuten se Jarnan rysty. Tsempii.Tästä on taas tultu muutama kuukausi. Nyt toista päivää omassa kämpässä. Olo on haikea, mutta osaltaan helpottunut. Ensimmäiset viikot menee totutellessa uuteen. Lapset on hieman hämmentyneitä, mutta jossain määrin myös innostuneita. Eivät ole vielä käyneet täällä, mutta sekin lähipäivinä tapahtuu. Eivät ehkä vielä konkreettisesti ymmärrä mistä kyse. Melkein 11 vuotta saman ihmisen kanssa. Tietyllä tavalla kuitenkin tuntuu hyvältä olla nyt hetki ihan yksin. Kukaan ei sano mitään mistään. Ainoat äänet on lähikentällä jalkapalloa potkivat lapset. Saa olla omien ajatuksien kanssa. Omat haasteensa on vielä edessä käytännön järjestelyjen osalta, mutta niitä on onneksi hyvässä hengessä saatu vietyä eteenpäin ja etenkin lasten kannalta se on tärkeää.
Tässä asumuksessa olen nyt ainakin seuraavan puoli vuotta ja sitten täytyy katsoa mitä sitä keksii, mutta saa purkaa ajatuksia ja pohtia tulevaa ja hieman mennyttäkin. Enää ei ole sellaista tiettyä vihan tunnetta, niin ei oikein tiedä mitä kirjoittaakkaan, kun aiemmin on tullut täällä purettua omaa vihaa ja turhautumista omaan tilanteeseen. Kesä menee ainakin töiden parissa ja niitä riittää, niin ei tässä hirveästi ehdi pysähtyäkään. Mutta toivottavasti valoisa ja parempi huominen on nyt edessäpäin.
Erittäin hyvin sanottu siellä takana. Voin allekirjoittaa tän lähes sanasta sanaan. Tänä vuonna tulee 25 vuotta yhdessä saman naisen kanssa ja se, joka väittää ettei pitkään suhteeseen mahdu ylä- ja alamäkiä ja isompiakin kriisejä, joko valehtelee tai elää hyvin erikoisessa suhteessa.En tiedä hiuskarvan varassa olemisesta, mutta uskoisin valehtelevan sen, joka väittää, ettei mitään kriisejä ole koskaan ollut. Kriisejä, työlääntymistä tai kyllästymistä, miksi sitä nyt sitten haluaa nimittää. Tai ainakin itselläni on ollut. Kriisi on ehkä vähän voimakas sana, mutta välillä arki vain hautaa alleen intohimon ja siinä harmaassa sumussa puskiessa sitä välillä toisen puutteet korostuvat enemmän kuin ehkä tarpeen olisi.
Yhden tällaisen vaiheen aikana joitain vuosia sitten duunipaikalla sattui olemaan yksi erittäin viehättävä minua n. 10 vuotta nuorempi nainen, joka alkoi tehdä seuraa varsin taajaan. Pakko myöntää, että sukat pyöri itsellänikin hetken jaloissa. Hauska tunne toisaalta, ja olin kyllä ihan aidosti todella ulapalla, koska ei minulla mitään varsinaisia ongelmia avioliitossani ollut. Ynnäsin uhat ja mahdollisuudet, ja totesin, että mahdollisella hetken huumalla olisi vähän liian kallis hinta, ja yritin pitää asiallisen ystävälliset välit siinä kevään aikana tähän neitoon. Tähän se on helppo kirjoittaa, mutta ihan helvetin vaikeaa tuo pahimmillaan oli, vaikka onnistuin kuitenkin, ja edelleen somekavereita ollaan.
Mutta oli kyllä opettavainen kokemus ihan jo siksi, että avarsi hiukan sitä, miten primitiivisiä otuksia lopulta olemme, ja kuinka helppo tuollaisen tunteen mukaan olisi hypätä. Toisaalta myös sen opin, että tuollaisia jaksoja tulee ja menee, eikä niistä kannata lähteä liikaa vetämään johtopäätöksiä parisuhteesta, jos perusteiltaan mitään varsinaista ongelmaa ei ole.
Muistan kyllä hyvin, että kun tuskaani täällä avasin, löytyi jeesustelijoita riviksi asti kertomaan, miten ovat xx vuotta saman naisen kanssa olleet (viittaamatta välttämättä edellissivun viesteihin). Kai siihen poseeraukseenkin on jokin synnynnäinen tarve, mutta ei se varsinaisesti auttanut minua. Onneksi oli myös asiallisia neuvoja, joiden sanoma sai tunnemyrskyn keskellä jotain selkeää toimintaa pääkopassa aikaiseksi.
Mutta joo, vituttaahan se välillä muiden ihmisten kanssa taloutensa jakaa. Vaan vielä enemmän vituttaisi, ellei jakaisi!
Onhan se kriisin paikka, jos lapsensa kanssa seurustelee.Me ollaan myös vaimon kanssa oltu 16 vuotta yhdessä, 10 vuotta naimisissa, sen lisäksi 4- ja 1-vuotiaat tytöt + 1 rakennettu talo.
Ei ole ollut aina helppoa ja ehkä nyt tämän nuoremman tytön kanssa parisuhde on joutunut kaikkein kovimmille, mutta ei silti ole edes käynyt mielessä nostella erokorttia esille. Välillä tietty hämmentää miten näin 16 vuodenkaan jälkeen ei oikein osata kommunikoida keskenään, mutta vielä tässä sitä ehtii treenata ja parantaa.
Aina välillä sitä pohtii minkälaista olisi taas käydä treffeillä, tutustua ja ihastua uuteen ihmiseen, mutta nopeasti saa palautettua mieleen miksi ei, kun vaikea uskoa, että kovin helpolla löytyisi naista kenen kanssa elämä toimisi yhtä hyvin/helposti ja kenen kanssa arvot ovat suurinpiirtein samat.
Vittu, että pää onkin jumissa.
Koen kieltämättä olleeni selvästi onnellisimmillani tässä viimeisten lähivuosien aikana silloin, kun tuota tapailujaksoa ko. naisen kanssa kesti. Nyt tosin pää on jumissa ihan jonkun muun syyn, kuin rakastumisen takia. Toivottavasti.Oletko kenties rakastunut?
En ole ihan varma asiasta mutta mun mielestä viestejä pystyy lukemaan niin että lähettäjä ei näe että viesti on luettu, ainakin Teams toimii joskus näin.Mikähän homma taas? Yks nainen jonka kanssa tutustunut fb-ryhmän kautta ja meidän piti ruveta miettimään yhtä yhteistä somehommaa(naisen ehdotuksesta). No oli ainakin meikäläisen osalta hieman muutakin kiinnostusta ja sain käsityksen, että on naisellakin.
No homma on se, että toissa lauantaina laiteltiin somehommasta vähän viestiä ja sanoi sitten palaavansa siihen kun saa rauhaa(oli kavereita kylässä). No edelleenkään ei ole naisesta kuulunut mitään. Kommentoin sen tarinaan perjantaina jotain, mutta ei vastannut mitään. Tänään päätin sitten kysellä ihan et miten menee, mutta ei lue viestiä. Somessa kuitenkin tykkää julkaisuista. Ihan tuossa 1h sitten viimeksi. Tuossa vielä kun katsoo viestiketjua välistä, niin näyttää olevan paikallakin, että luulisi viestin huomanneen.
Joo no sieltä tulikin yllättäen vastaus, joten nyt en pui asiaa enempää!En ole ihan varma asiasta mutta mun mielestä viestejä pystyy lukemaan niin että lähettäjä ei näe että viesti on luettu, ainakin Teams toimii joskus näin.