Et missään nimessä ylireagoi asiaan. Ja hyvä, että tuuletat täällä aivojasi.
Luuletko, että sinä voisit alkaa käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle? Jotta sinä osaisit tukea juuri oikealla tavalla ja sanoa oikeita asioita vaimollesi. Ehkä hän siitä innostuneena uskaltautuisi itsekin mukaan? Onhan tässä sinullakin tavallaan trauma käsittelyssä, vaikka se ei suoraan sinun traumasi olekaan. Mutta on se sillä tavalla sinuunkin tarttunut, että olet joutunut ratkaisemaan asioita niin, ettet juuri anoppilassa vieraile ja pelkäät jo etukäteen sitä, mitä siellä sinun lapsillesi möläytellään.
Marttyyreiden kanssa asioimisesta sanoisin, että niihin ei kannata lähteä mukaan yhtään. Vaimollesi terveisiä, että parasta on, että ei reagoi mitenkään, jos palaute on aina uhriutumista. Mutta ei kannata jättää omia kommentteja heittämättä muuten, jos siltä tuntuu. Eli, ei lähdetä juupas-eipäs-huuteluun, mutta keskustelun voi kyllä paikan tullen avata, jos tulee sellainen fiilis. Jos homma ei etene ja vastaukset ovat paskoja eikä vastuuta vieläkään kanneta, sitten vain lopettaa sen siihen ja kokeilee joskus myöhemmin. Joskus tulee vielä se hetki, kun vastapuoli ei enää uhriudukaan, vaan on hiljaa. Kun tietää, että se hänen puolustusdefenssinsä ei ole johtanut hänelle mielekkääseen lopputulokseen. Tässä voi mennä aikaa, vaikka vuosia, mutta yleensä se viesti kolahtaa sille vastapuolelle. Ja sitten kun niin käy, kannattaa siinä hetkessä tyytyä niihin murusiin, mitä saa. Kun ihmiset ovat vuosikymmeniä eläneet uskoen olevansa kaikella tavalla upeita ja taitavia ihmisiä, paljon parempi kuin kaikki muut, ei se muutos tapahdu hetkessä.
Ja jos appivanhempasi joskus kommentoivat lapsianne jotenkin, kannattaa vetää heidät sivuun ja sanoa rauhassa, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ja jos vastaavaa ikinä tapahtuu, sitten tapahtuu sitä tai tätä. Mutta se mahdollisuus kannattaa antaa tämän varoituksen jälkeen kuitenkin, koska on kuitenkin lasten etu, että isovanhemmat ovat heidän elämässään. Se on sitten sinun vaimosi tehtävä huolehtia siitä, että vastaavaa ei tapahdu, kun sinä et ole paikalla. Ja jos hän ei siihen pysty ja hän salaa asioita, teillä on ongelma. Mutta isovanhempien pitää muistaa se, että kyse on lapsen oikeudesta, ei heidän. Ja jos he eivät pysty käyttäytymään teidän edellyttämällänne tavalla, sitten ei voida tavata, kun valvotusti ja hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan. Tai vastaavaa.