Ensi alkuun, toivotaan että sulla/teillä homma ottaa tuulta alleen ja tuosta kehittyisi jotain!Enpä uskonut että tänne olisi iloista asiaa, mutta tsemppiä tänne kaikille joilla on vastoinkäymisiä. Ja tsemppiä myös niille joilla asiat sujuu.
Itse tuossa helmikuun alussa sain aloitettua etäjutun ulkoisesti ja sisäisesti mielettömän daamin kanssa. En ala yksilöimään sen enempää mutta juttu luistanut, läppä lentänyt ja käyty läpi molempien rankkaa historiaa. Eipä ole koskaan tullut bondattua noin vahvasti.
Asioita on puntaroitu, kaikenmoisia kuvia vaihdeltu ja molempien elämäntilanteen vuoksi näkeminen sovittiin toukokuun puoleen väliin.
Hän on ollut halukas näkemään miten vain. Kunhan nähdään. Ehdotin tänään että tulee viikon päästä viikonlopuksi luokseni. Suostui heti ja nyt ZayWestiä viedään kyllä.
Vähän jo suunniteltiin viikonloppua ja tämän suhdekuvion haluan hoitaa kunnolla. Molemmilla niin kova himo nähdä ja halu olla toisen kanssa.
Ihmeellinen on elämä välillä.
Boldasin viestisi viimeisen lauseen, koska tuota samaa tuli itselle tässä muutamia viikkoja sitten toisteltua useampaan kertaan, kun olin hieman vastaavanlaisessa tilanteessa. Laitan spoilereiden taakse otteen toiseen ketjuun kirjoittamastani viestistä:
- Viime viikonloppuna tapahtui jotain, mitä itselle harvoin tapahtuu. Olin yleisötapahtumassa ja omasta aloitteesta tuli juteltua ohimennen yhden naisen kanssa hetken verran. Minä kun harvemmin julkisilla paikoilla avaan suutani tuntemattomille, vaikka joskus olisi aihettakin. No, enpä siinä heti juttelun jälkeen ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes vielä maanantaina huomasin, että tuo kohtaaminen jäi mieleeni. Olin saattanut jopa vähän ihastua tuohon naiseen. Sisäinen Sherlockini heräsi ja etsin kyseisen naisen somen välityksellä. Selvisi saman tien, että asutaan niin eri puolilla Suomen maata, ettei juuri kauempana toisistaan voisi asua. Ajattelin, että antaa olla. Edelleen tiistaina ajatukset pyöri kuitenkin saman aiheen ympärillä autossa istuessa. Sanoin aika monta kertaa itselleni, että "anna olla". En antanut olla, laitoin viestiä, että oli mukava kohtaaminen ja kerroin hänellekin, että saattoi itsellä jotain ihastumisen fiiliksiä olla sen kohtaamisen myötä. No, sieltähän tuli vastaus ja sen jälkeen on aika pitkiä viestejä vaihdettu. Eilen tuo sitten kertoi, että on parin viikon päästä tulossa tännepäin ja ehdotti, että nähtäisiin uusiksi. Että niin! Yritän tässä nyt olla parhaani mukaan rehellinen itselleni ja kertoa, että tässä ei ole mistään elämää suuremmasta kyse. Välimatkaa tosiaan on (liikaa) ja häneltä ei nyt kuitenkaan ole tullut selkeää signaalia, että olisi muutenkaan kiinnostunut muuten, kuin uutena kaverina, ja niin minunkin kannattaa asiaan suhtautua. No, odotan tuota seuraavaa kohtaamista kuitenkin innolla ja vaikutti hänkin olevansa mielissään siitä mahdollisuudesta. Kai tuosta halutessaan voisi kehitellä niitä "signaaleja", mutta kieltäydyn siitä. Jos tästä ei seuraa mitään muuta, niin olkoon tämä nyt sitten vaikka opetus itselleni. Opetus siitä, että joskus ehkä kannattaa avata suunsa myös tuntemattomille, vaikkei olisikaan mitään asiaa. Siitä saattaa seurata jotain hauskaakin. Tai no. tämä "lukuhan" on vielä kesken, katsotaanpa miten hauska tai vähemmän hauska loppu tälle luvulle tulee. Saatan vielä palata siis miettimään uusiksi tuota opetusta itselleni.
Nähtiinkin me sitten, aivan kuten oli sovittu, molemmille tärkeän harrastuksen parissa ulkoillen. Ehkä se, että oli kuitenkin tavannut jo toisen aiemmin, helpotti tilannetta, mutta harvoin osaa olla niin oma itsensä toisen seurassa kuin kyseisenä päivänä. Oli kerrassaan mahtava päivä.
Tohdin tuon päivän päätteeksi kysyä häntä ulos vielä toisen kerran ja tuohon epäröimättä suostuikin, joskin totesi heti perään, että mitään vakavempaa tai pitkäkestoisempaa tästä ei kannattane miettiä, kun sitä välimatkaa tosiaan asuinpaikkojen välillä on lähes niin paljon, kuin Suomen rajojen sisällä mahdollista. Ja olinhan tämän tiedostanut hyvän aikaa itsekin. Käytiin sitten pari päivää myöhemmin pubissa yksillä ja hauskaa oli silloinkin. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin jo aistittavissa, että hän oli vähän etäisempi, kuin oli ollut pari päivää aiemmin, ja kertoi sen itsekin, kun myöhemmin viestiteltiin.
Tuon näkemisen jälkeen, kotiin lumisateessa ajellessa meinasi olla hieman pala kurkussa ja roska silmässä, sen totuuden edessä minkä kyllä tiesi mutta oli sulkenut pois mielestään. Jälkeenpäin ajateltuna eniten vitutti se epäreilu olo, että mahdollisuus parempaan tutustumiseen kariutui tähän välimatkaan. Toisaalta asia oli helppo hyväksyä, ksoka tunnistan itsestänikin sen, että näin pitkällä välimatkalla etäsuhde ei itselleni toimisi ja samoilla linjoilla oli hänkin. Mutta kyllä tuossa ihmisessäkin jokin kolahti itselle ja lujaa. Pariin treffeihin jääneitä deittejä on oman elämän varrelle mahtunut useita, mutta yleensä niistä on päässyt yli olankohautuksella. Tätä joutui mielessään pureksimaan noin viikon, mikä yllätti itsenikin.
Että tosiaan, ihmeellinen on elämä välillä... ja myöskin helvetin epäreilulta tuntuva toisinaan!
No, eipä siinä, turha tuosta on mihinkään synkkyyteen vaipua. Tinderiin palasin äskettäin reilun 1,5 vuoden tauon jälkeen ja sillä rintamalla on nyt jotain vireillä kuitenkin. Onneksi tuli töissäkin puhe Tinderistä naiskollegan kanssa, sieltä on tullut hyvää palautetta omista kuvista, että mitkä toimii ja mitkä kannattaa laittaa vaihtoon. Näköjään sitä on aika sokea omille kuvilleen, vaikka miten käyttäisi aikaa arvioimaan, mitkä kuvat toimivat parhaiten. Mutta alkaa mennä taas toisen ketjun aiheeseen, joten jätetään tämä tähän.