Naisasiat

[Nick Neim]

Ihastuin pitkästä aikaa kunnolla tapaillessani erästä naista, ja tännekin siitä tuli aikanaan avauduttua. Lopulta jutusta ei tullut mitään mikä jäi allekirjoittanutta kovasti kaivelemaan, mutta lopulta parempi niin, varsinkin nyt "tervepäisenä" tilannetta uudelleen miettineenä. Jotain merkkejä jostain mahdollisesta uudesta startista ilmestyi viime kesänä kun nähtiin yhteisen kaveriporukan vuoksi useamman kerran lyhyen ajan sisään, mutta lopulta se oli sitä samaa, minkä vuoksi jutusta jo aikoinaan ei tullut mitään. Nainen ei ollut samalla tavalla jutussa mukana, ja se tuli ilmi aika suoraan ja selkeästi, kun kysyin lopulta missä tässä kuviossa mennään. Ja sen jälkeen päätin, että mahdollisista ristiriitaisista signaaleista huolimatta näillä sitten mennään, ja se ei enää siitä muuksi muutu.

Lopulta yhteisestä kaveriporukasta huolimatta päädyin siihen ratkaisuun, että jos haluan käsitellä tilanteen järjellä ja fiksusti, niin poistoon kaikki, eli numerot, somet ja kaikki muut, mitkä tuosta vähänkään muistuttaa. En kokenut varsinaisesti mitään vihaa tai katkeruutta, eikä tässä ollut siinä mielessä mitään henkilökohtaista, mutta oman pääkopan takia tämä oli vain tehtävä. Kaiken maailman säätöjä on tässä tähän ajanväliin mahtunut, mutta sellaista uudelleen kunnolla ihastumista ei vieläkään ole osunut kohdalle. En ole siis vieläkään ihan varma, olenko oikeasti kunnolla päässyt yli tuosta naisesta. Enää hän ei pyöri sillä tavalla mielessä, joten jotain edistystä asiassa on sentään tapahtunut.

Toissa viikolla sitten pakon edessä tuota tuli nähtyä, kun tilannetta en voinut välttää. Puolen vuoden sisään nähnyt sattumalta kahdesti eri yhteyksissä ja pääosin ohimennen, enkä totta puhuakseni hirveän riemuissani tuosta tulevasta tilanteesta ollut. Ilta menikin pääosin häntä vältellessä, mitä nyt moikat heitettiin, mutta muuten keskityin juhlissa vähän kaikkeen muuhun ja ihan tarkoituksella. Pariin otteeseen tuo kauempaa tuijotti ja hymyili, mutta jätin tuon sen kummemmin noteeraamatta, eikä me kaksistaan missään vaiheessa iltaa mistään keskusteltu tai oltu sen kummemmin tekemisissä. Ilta meni siis omien suunnitelmien osalta erittäin hyvin.

Nyt sitten vappuna mutkan kautta sain hieman vahingossa tietooni, missä tuo meinaa iltaansa viettää. Osa porukasta halusi (ihan siis muusta syystä) eri paikkaan mitä osa porukasta, ja sehän sopi taas allekirjoittaneelle paremminkin kuin hyvin, eli allekirjoittaneen ei tuota tarvitse nähdä. Ilta meni omilla tahoillaan, mutta yöllä humalassa tuo rikkoi puolen vuoden radiohiljaisuuden, laittamalla kyssäriä ihan diibadaabasta kyselemällä minkälainen meininki siellä toisessa paikassa oli. Aivan haistapaskatason täytekysymys, millä tarkoitus oli rikkoa jää, kun minä olin päässyt tilanteesta "yli", tai ainakin ulkoisesti olin ilmeisesti vetänyt roolini niin vakuuttavasti. Mitään tarvetta tälle kysymykselle meidän välillä ei ollut, kun molemmilla oli tiedossa molemmista porukoista useampikin tuttu, eikä tuo toinen porukka paikkaa kuulemma missään vaiheessa edes ollut vaihtamassa.

Ja sekös tässä vituttaa, suunnattomasti.

A) hän on täysin tietoinen, mitä hän tekee, ja vaikka se on ollut jollain tasolla tiedossani, niin ihan viimeistään nyt se avautui itselle
B) jahdattuna oleminenhan on paljon kivempaa kuin jahtaaminen
C) itsetunnolle helpolla lisää pönkitystä, jos roikottamisella saadaankin vanha jahtaaja taas uuteen koukkuun

Mä en oikeasti tiedä, miten tällainen voikin vituttaa näin paljon. Eihän se mitään laitonta tee, mutta kun tuo on niin tietoista toimintaa, ja täysin löysässä hirressä roikottamista. Ei mulla oikeasti tule mieleenkään kännitekstata sellaiselle ihmiselle, jolta mä en haluaisi jotain. Ja kun vastaus siitä haluamisesta on ollut hyvinkin selvä, on halun kohde oltava roikotus, löysä hirsi, ihailun kohde jne, you name it. On kiva, kun joku välittää, ja sä tiedät sen. Eihän siinä mitään. Siltikin tuo mitä se tekee, on vain niin vitun raivostuttavaa, ja niin vitun väärin.

Muutoin hän on (ollut) huipputyyppi ja hyvää seuraa, mutta näiden osalta tuo on ihan suoraan sanottuna kusipäistä käytöstä. Ja nyt mä en oikein tiedä miten tuohon edes reagoisin, kun jotain reaktiotahan se tuolla hakee. Hyvin mä olen tähän mennessä pärjännyt, mutta nyt tuntui taas siltä, että mä otan järjettömän takapakin vain siksi, että toinen koittaa pitää leikkikalunaan. Ja vaikka tiedostan mitä hän sillä yrittää, niin koen tuon silti takapakkina.

Vittu, että pää onkin jumissa.

 

[godspeed]

Vittu, että pää onkin jumissa.

Oletko kenties rakastunut?

 

[Nick Neim]

Oletko kenties rakastunut?

Koen kieltämättä olleeni selvästi onnellisimmillani tässä viimeisten lähivuosien aikana silloin, kun tuota tapailujaksoa ko. naisen kanssa kesti. Nyt tosin pää on jumissa ihan jonkun muun syyn, kuin rakastumisen takia. Toivottavasti.

Mä en nimittäin jaksa tuota leikkiä enää.

 

[Fiftie]

Mikähän homma taas? Yks nainen jonka kanssa tutustunut fb-ryhmän kautta ja meidän piti ruveta miettimään yhtä yhteistä somehommaa(naisen ehdotuksesta). No oli ainakin meikäläisen osalta hieman muutakin kiinnostusta ja sain käsityksen, että on naisellakin.

No homma on se, että toissa lauantaina laiteltiin somehommasta vähän viestiä ja sanoi sitten palaavansa siihen kun saa rauhaa(oli kavereita kylässä). No edelleenkään ei ole naisesta kuulunut mitään. Kommentoin sen tarinaan perjantaina jotain, mutta ei vastannut mitään. Tänään päätin sitten kysellä ihan et miten menee, mutta ei lue viestiä. Somessa kuitenkin tykkää julkaisuista. Ihan tuossa 1h sitten viimeksi. Tuossa vielä kun katsoo viestiketjua välistä, niin näyttää olevan paikallakin, että luulisi viestin huomanneen.

 

[Derrick]

Mikähän homma taas? Yks nainen jonka kanssa tutustunut fb-ryhmän kautta ja meidän piti ruveta miettimään yhtä yhteistä somehommaa(naisen ehdotuksesta). No oli ainakin meikäläisen osalta hieman muutakin kiinnostusta ja sain käsityksen, että on naisellakin.

No homma on se, että toissa lauantaina laiteltiin somehommasta vähän viestiä ja sanoi sitten palaavansa siihen kun saa rauhaa(oli kavereita kylässä). No edelleenkään ei ole naisesta kuulunut mitään. Kommentoin sen tarinaan perjantaina jotain, mutta ei vastannut mitään. Tänään päätin sitten kysellä ihan et miten menee, mutta ei lue viestiä. Somessa kuitenkin tykkää julkaisuista. Ihan tuossa 1h sitten viimeksi. Tuossa vielä kun katsoo viestiketjua välistä, niin näyttää olevan paikallakin, että luulisi viestin huomanneen.

En ole ihan varma asiasta mutta mun mielestä viestejä pystyy lukemaan niin että lähettäjä ei näe että viesti on luettu, ainakin Teams toimii joskus näin.

 

[Fiftie]

En ole ihan varma asiasta mutta mun mielestä viestejä pystyy lukemaan niin että lähettäjä ei näe että viesti on luettu, ainakin Teams toimii joskus näin.

Joo no sieltä tulikin yllättäen vastaus, joten nyt en pui asiaa enempää!

 

[Jyskälä]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

 

[Fiftie]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

No tuntuuko susta siltä, että ei kiinnostais olla siinä suhteessa enää?

En minä ainakaan hirveänä ihmisenä sinua pidä, jos oma vointi menee tuossa ihan vaakalaudalle. Oot kuitenkin ollu aina tukena ja yrittänyt auttaa toista etkä ollu välinpitämätön toisen ongelmia kohtaan.

 

[godspeed]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

Minusta ihminen saa parisuhteessakin viettää omaa aikaa, vaikka yleisesti tunnutaan kuvittelevan, että se muija/äijä pitää raahata kaikkiin kissanristiäisiinkin mukaan. Ei päde terveessä suhteessa. On hyvin vanhanaikaista ajatella toisin, sillä emme elä enää kivikaudella.

Mitä sitten tulee aiheeseen itsekkyys, niin masentunut ihminen kyllä osaa tämän leikin paremmin kuin hyvin. Tarkoitan, että toista syyllistetään siitä, ettei tämän jaksaminen riitä sairastuneen hyväksi. Vaaditaan jopa mahdollisesti toisen ongelmissa roikkumista, koska masentunut itse haluaa vaan velloa pahassa olossa ristiriitaisen tuntuisesti. Hän ei osaa muuta. Hän on avuton.

Jos tyttöystävälläsi on äkkinäisiä eroja ja muuta kontollaan, niin eihän vikaa silloin tietystikään ole hänen toiminnassaan, vaikka jokainen sinun hälytyskellosi soisi vuorollaan täysipäiväisesti. Aiemmat osapuolet ovat saattaneet väsyä sinun laillasi hänen toimintaansa, jolloin sinä olet vain yksi palanen tässä ikävässä ketjussa.

Minua itseäni ärsyttää vakavista mielenterveysongelmista kärsivänä kirjoittaa näin, mutta tässä tapauksessa antamasi kuva hänestä kuvaa melko tarkasti ja erityisesti masentuneen ihmisen negatiivista puolta. Kirjoitan negatiivisuudesta, koska ei ilmeisesti ole mitään pyrkimystäkään parempaan? Kysyn, koska tietysti emme lukijoina voi tietää hänen hoidostaan. Toivon, että hänellä on jokin muukin kontakti kuin sinä vain. Jos ei ole, niin sekin voi selittää hänen reaktiotaan sinun toiveeseesi olla itseksesi.

Vielä loppuun: sinä et ole velvollinen elämään kenenkään toisen elämää hänen puolestaan, mutta voit aina olla apuna.

 

[Jyskälä]

Kiitoksia vastauksista.

En siis aio olla kokonaan juhlimatta merkkipäivää ja tyttöystävälle ehdotinkin, että vietetään niitä varsinaista päivää edeltävänä päivänä. Ja ehkä kyllä kun puhuin, että haluan olla omissa oloissani, niin se saattaa kuulostaa epäilyttävältä. Tarkoituksenani on siis vain olla ja laiskotella, katsoa leffan tai pari, käydä kelin salliessa pyöräilemässä, maistella vähän viskiä yms. Ei siis mitään salaisia juttuja.

Hänellä ei täällä päin muita kontakteja ole, eikä ilmeisesti perheen lisäksi taida olla hänen kotiseudullakaan. Masennuksen lisäksi hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hän on melkoinen introvertti, niin ne eivät varsinaisesti oikein tilannetta auta. Eli siinä mielessä ymmärrän kyllä, että häntä jossain määrin varmasti kalvaa sekin, että minä välillä vietän aikaa omien kavereiden kanssa.

Hänellä on kova tahto kyllä parantua masennuksesta ja hän on apua siihen hakenutkin. Valitettavasti vain terapeutille pääsy on tällä hetkellä ilmeisen vaikeaa ja yrityksistä huolimatta ei vapaita tahdo löytyä mistään lähiseudulta. Nettiterapiaa hän kylläkin tällä hetkellä tekee, joka tietysti on jotain jo sekin.

Ja kuten @godspeed tuossa edellä mainitsikin, että kun omista suunnitelmistani kerroin, niin kyllähän sieltä heti ensimmäisenä tuli uhriutumista ja (ei tosin kovin jyrkkää) syyllistämistä. Vaikka se ei mukavalta tuntunut, niin osaan kyllä tunnistaa ne masennuksen oireiksi. Sisimmässään hän varmasti asian hyväksyy, mutta masennus ja epävarmuus laittaa vääristää sen hyväksynnän paheksunnaksi, näin minä ainakin haluan uskoa.

 

[Surukuku]

....
Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).
....

....
Minua itseäni ärsyttää vakavista mielenterveysongelmista kärsivänä kirjoittaa näin, mutta tässä tapauksessa antamasi kuva hänestä kuvaa melko tarkasti ja erityisesti masentuneen ihmisen negatiivista puolta. Kirjoitan negatiivisuudesta, koska ei ilmeisesti ole mitään pyrkimystäkään parempaan? Kysyn, koska tietysti emme lukijoina voi tietää hänen hoidostaan. Toivon, että hänellä on jokin muukin kontakti kuin sinä vain. Jos ei ole, niin sekin voi selittää hänen reaktiotaan sinun toiveeseesi olla itseksesi.

Vielä loppuun: sinä et ole velvollinen elämään kenenkään toisen elämää hänen puolestaan, mutta voit aina olla apuna.

Uskallan olla hieman eri mieltä tuosta masentuneiden uhriutumisaltiudesta, ym. ja minäkin muutaman vuosikymmenen kokemuksesta...
Ensinnäkään en ole törmännyt yhteenkään depressio-potilaaseen, joka ei haluaisi parantua enkä yhteenkään, joka ei sen eteen olisi yrittänyt edes jotakin tehdä.
Elän parisuhteessa, jossa molemmilla ovat omat raskaat painolastinsa lapsuudesta ja nuoruudesta, diagnosoituina. Yhteiselon alku oli raskasta, kun sitä vaistomaisesti halusi kantaa omien murheiden lisäksi toisenkin vastaavia, mutta sattuman sanelemien järjestelyiden, mm. välimatka, suhde sai rauhassa kypsyä ja nk. onnistui. Koskaan mitään uhriutumista ei ollut puoleen tai toiseen, ei olisi tullut mieleenikään; tosin tää voi olla ikäkysymyskin ja/tai ainakin luonnekysymys.

@Jyskälä Kuten sanottua, sinulla on oma elämäsi, josta itse päätät etkä ole velvollinen sortumaan muiden ongelmien alle, tiedät sen, mutta älä tuomitse toista sellaisesta, mihin hän ei ole syypää eikä yksin voi paljoakaan. Voit olla tukena kykyjesi/halujesi mukaan, mutta ammattiapu olisi tässä oikea askel vastuiden selekyttämiseen ja ylipäätään toipumisen mahdollistamiseen, sitä kannattaa etsiä edelleen.

Haluusi viettää aikaasi yksin en voi ottaa kantaa juurikaan, nehän ovat juurikin niitä yksilöllisiä tarpeita, joita ei toisten kannanta repostella. Mutta - ymmärtääkseen paremmin toisen kantaa ilman mitään ylimääräistä draamaa, voi joskus olla valaisevaa asettua ajatuksissaan hetkeksi hänen sijalleen tilanteessa.

Hyvää keväänjatkoa teille!

 

[godspeed]

Uskallan olla hieman eri mieltä tuosta masentuneiden uhriutumisaltiudesta, ym. ja minäkin muutaman vuosikymmenen kokemuksesta...
Ensinnäkään en ole törmännyt yhteenkään depressio-potilaaseen, joka ei haluaisi parantua enkä yhteenkään, joka ei sen eteen olisi yrittänyt edes jotakin tehdä.
Elän parisuhteessa, jossa molemmilla ovat omat raskaat painolastinsa lapsuudesta ja nuoruudesta, diagnosoituina. Yhteiselon alku oli raskasta, kun sitä vaistomaisesti halusi kantaa omien murheiden lisäksi toisenkin vastaavia, mutta sattuman sanelemien järjestelyiden, mm. välimatka, suhde sai rauhassa kypsyä ja nk. onnistui. Koskaan mitään uhriutumista ei ollut puoleen tai toiseen, ei olisi tullut mieleenikään; tosin tää voi olla ikäkysymyskin ja/tai ainakin luonnekysymys.

Minä suosittelen kaikille masennuspotilaille ja omaisilleen Lars von Trierin elokuvaa Melancholia.

 

[Läskisalo]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

 

[Draco]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

Tuo on yksi tapa ja se suoraviivaisin tapa, joka voi fiksata tilanteen niin, että hän lopettaa kiusaamisesi tai sitten jos siellä toisessa päässä onkin kuitenkin jotain muuta, kuin mitä hän on väittänyt, niin sekin voi tulla esiin. Mutta sitten toisaalta...merkit viittaavat vähän, että siinä on kyseessä ihmistapaus, joka taitaa olla vähän toksista sorttia. Mieleen vähän tulee, että olet jo lähtenyt polulle, johon minäkin lähtisin ja olen aikanaan tehnytkin, eli pyyhkimään koko ihmistä silmistäsi ja mielestäsi. Se vaan nyt jää kuitenkin vähän puolitiehen, kun on yhteistä ystäväpiiriä, jossa väkisin joskus nähdään. Itse lähtisin vetämään senkin kortin tältä naisihmiseltä pois. Ystävät ovat tärkeitä, ehkä parhaille tuosta piiristä avaisin sinun ja tämän naisen välisen kupletin juonen, jotta tietävät, mikä on homman nimi niinä hetkinä, kun sinä ja tämä nainen olette samassa paikassa.

Ei suorastaan kannata lähteä myrkyttämään tätä naista noiden kavereiden silmissä, mutta enemmänkin se, että viet siltä naiselta sen ystäväpiirivipuvarren itseesi pois, jolloin hänelle jää enää mahdollisuus ottaa sinuun suoraan yhteyttä, jos haluaa olla kanssasi missään tekemisissä. Ja jos sitä yhteydenottoa sitten silloin vielä tulee, niin sitten voit vetää homman levälleen ja sanoa vaikka, että kas kun yhteyttä ottelee, kun hänen mukaansa välilläne ei mitään ole. Pakotat hänet psykologisesti paikkaan, jossa hän ei halua olla teidän välisessä kanssakäymisessä. Tai sitten mitään kanssakäymistä ei yksinkertaisesti ole.

 

[Fiftie]

@Kari Runk Oi jumalauta mitä paskaa naiselta! Kyllä jotkut ihmiset sitten osaa olla perseestä.

Itsehän tätä en osaa tehdä, mutta suosittelen kyllä pysymään kaukana enkä olemaan ikinä missään kontaktissa. En edes moikkaamaan, jos jossain tulee vastaan.

 

[Fiftie]

Siis nyt ihan yleisesti, vaikka mitään laitonta tämäkään nainen ole tehnyt, niin tälläiset ihmisperseet pitäis kyllä jättää omaan arvoonsa ja ihan sukupuolesta riippumatta.

 

[Nick Neim]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

Olisi, ja näitä käytiin tuolloin ennen omaa viime syksyistä ratkaisuani kyllä lävitse. En ehkä tajunnut avata tuota sen tarkemmin kun aikanaan tuosta tänne tuli kirjoiteltua, mutta tämän suhteen hän ei kokenut mitenkään tehneensä väärin, "kun kavereita ja tuttaviahan tässä ollaan". Tämä kissahiirileikki on siis jatkunut jo pitkän pitkän (liiankin pitkän) aikaa, eikä kyse ole varsinaisesti edes mistään yksittäisestä tapauksesta tai viestistä. Jos kiinnostaa lukea "tarkemmat" taustat tästä, niin tässä linkkiä aikaisempaan avautumiseeni viime syksyltä tähän samaan tapaukseen.

Viimeisin kerta ennen tätä vappua tosiaan päättyi siihen, että nainen oli toden totta eronnut, ja oltiinkin jonkin verran yhteyksissä. Noin kuukausi tuon Jatkoaikaan kirjoitetun viestin jälkeen hänen kanssaan viestitellessä harmittelin kuinka meidän jutusta ei aikanaan tullut mitään, näin edelleen meissä potentiaalia ja pyysin häntä ulos syömään. Lopulta uloskysymykseen sain vastauksen, mutta normaalin kahden minuutin sijasta kului kaksi päivää, jonka jälkeen vastaus oli "mun fiilikset sua kohtaan on kaverillisia, eikä ne siitä muuksi muutu."

Noni, eli se oli aika selvä peli? Vastasin hyväksyväni tämän ja päätin sitten sen jälkeen, että teen asiasta omat ratkaisuni, ja ajattelin sen olevan molempien kannalta parempi ja helpompi. Kerroin nimenomaan rehellisesti, miltä tämä pallottelu ja muu ihmeellinen säätö on tuntunut, mutta hän ei kokenut tehneensä mitään sellaista, hän on vain ollut kaveri. Ei ollut kuulemma koskaan sanonut olevansa mustasukkainenkaan, kaksi tämän kuullutta ihmistä valehtelee. Tämän jälkeen totesin, että parempi jos ei olla enää yhteyksissä, koska mun pääkoppa tarttee aikaa ja todennäköisesti paljon käsitellä tätä koko juttua.

Vaikka itse viestissä jonka tuo vappuna laittoi ei mitään pahaa ollutkaan, niin nyt palattiin taas tavallaan takaisin siihen, mitä tämä ehti jo pidemmän aikaa aikoinaan olla. Jos sä olet tylyttänyt ja antanut pakit samalle miehelle useampaan (oikeasti useampaan, perkeleen moneen useampaan) kertaan, ja toinen pyytää, ettei enää olla yhteyksissä, niin ethän sä vaan ala kännitekstailemaan ja ole kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

Ystävät ovat tärkeitä, ehkä parhaille tuosta piiristä avaisin sinun ja tämän naisen välisen kupletin juonen, jotta tietävät, mikä on homman nimi niinä hetkinä, kun sinä ja tämä nainen olette samassa paikassa.

Sen verran täytyy mainita, että suurin osa kaveriporukasta tästä on ainakin jollain tasolla tietoinen. Meitäkin tässä poppoossa on molempia sukupuolia, ja senkin kautta sitä on kuullut vähän kaikenlaista, mitkä ei ehkä ihan kaikki mun korville ole edes tarkotettu. Ja siis ihan positiivisiakin juttuja, mitkä omalta osaltaan on ehkä sokaistanut tässä jutussa myös liikaa. Nimenomaan koitin parhaani mukaan olla siten, ettei tämä vaikuttaisi yhtään meidän kaveriporukan väleihin (ketä kutsutaan minnekin, kuka voi olla missäkin ja kenenkin kanssa jne), mutta enää mä en ole lainkaan niin varma, että pystynkö siihen.

Otin sitten lopulta tuon asian tällä viikolla puheeksi viestillä, ja aikamoiset defenssithän sieltä tuli. Hän oli humalassa eikä muista koko viestistä mitään, miksi pillastun yhdestä viestistä noin paljoa, eikö me muka olla kavereita ja saada viestitellä, miksi tällainen haloo. Loppuun vittuilut siitä, kuinka kannattaa miettiä jotain muuta tapaa käsitellä asioita, jos yksi häneltä lähetetty viesti saa aikaan noin voimakkaan reaktion.

Heti sen lähetetyn viestin jälkeen tajusin pilanneeni koko homman, koska nyt hän sai juuri sitä mitä halusi.

 

[FASlapsi]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on. ”Ai sulla ei oo rahaa, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mulla on tilillä 300 000€ näköjään ja hyvin menee”, ”Ai sä oot masentunut, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä en oo 40 vuoteen ollut masentunut ja hyvin menee”, ”Niin sulla on tappava syöpä, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä oon ihan terve ja hyvin menee.” Ei kai nyt kukaan oikeasti kuvittele että tommosilla viesteillä jotenkin autettaisiin? Jotain oman itsensä korostamistahan ja jotain ihme ”onneks mulla ei sentään mee noin huonosti ku noilla”-fiilistelyähän tuommonen pösilöys vain on, kyllä mäkin tunnistan että joskus kun vituttaa joku niin helpottaa lukea ihmisistä joilla menee paljon enemmän päin persettä kuin itsellä. Mutta en mä kyllä kehtaisi mennä siitä niille sanomaan että tietkö mulla menee paljon paremmin ku sulla, eiks ookin hyvä juttu hei.

Auttaako se jotenkin jonkun tyyppisiä ihmisiä, että saavat vielä ääneen julistaa että mulla menee sua paremmin? Että ei jotenkin riitä jos sitä ajatusta vain omassa päässään ajattelee?

Minä olen muuten Mensa-kerhossa ja viisinkertainen Vuoden Jatkoaikalainen, sekä lisäksi erittäin komea, rikas, suosittu, hauska ja kaikilla muillakin tavoilla täydellinen ihminen.

 

[Draco]

Otin sitten lopulta tuon asian tällä viikolla puheeksi viestillä, ja aikamoiset defenssithän sieltä tuli. Hän oli humalassa eikä muista koko viestistä mitään, miksi pillastun yhdestä viestistä noin paljoa, eikö me muka olla kavereita ja saada viestitellä, miksi tällainen haloo. Loppuun vittuilut siitä, kuinka kannattaa miettiä jotain muuta tapaa käsitellä asioita, jos yksi häneltä lähetetty viesti saa aikaan noin voimakkaan reaktion.

Heti sen lähetetyn viestin jälkeen tajusin pilanneeni koko homman, koska nyt hän sai juuri sitä mitä halusi.

Tuota vähän osasin epäillä, että alkoholikin liittyy vähän tähän. Itselläkin aikanaan oli jokunen naistuttavuus, joilla oli muutoin aika radiohiljaisuus, mutta keskustassa kun asuin ja radalle oli lähdetty, niin sieltä saattoi puolenyön aikaankin tulla viestiä, että missä oot ja voiko tulla yöksi. Että se seuran tarve iski selvästi viinaa saadessa. Mutta mitään et ole mokannut, koska selvähän se on, että jos mitään hänellä ei sinua kohtaan ole, niin mitään viestiä ei missään selvyysasteessa tulisi.

Kyllä mä kehotan tuota ehdottamaani tylyä linjaa. Ei ole hyvä tietenkään joutua sotkemaan kaveripiirin dynamiikkaa tuolla, mutta toisaalta sinä voit ainakin esittäytyä osapuolena, joka on toiminut tilanteessa rehellisellä pohjalla ja en näe sinua syypäänä, koska eihän sitä tunteilleen mitään voi. Ja olet ollut avoin. Toinen niillä tunteilla leikkii. Eli tässä mielessä, jos teillä on hyviä tyyppejä porukassa, niin vaikea tuota on muutenkaan nähdä.

Hän voi tietysti tässä kohtaa puolustautua, ettei ole tehnyt mitään muuta kuin kaverillista, mutta toisinpäin käännettynä, mitäs oikein tosi kaverillista hän on tehnyt? Jos nainen puhelee kaveruudesta, niin se, että pari kertaa vuodessa sanotte ehkä moi ja juhlissa pitää vältellä näkemistä, niin kaveruuden määritelmä ei kyllä ainakaan minun asteikolla läheskään täyty.

Eli yritä nyt vain päästä eroon noista tunteista ja sehän ei onnistu, jos hän jotain kautta aina pomppaa ruutuun, kun alkaa olla jo neutraali fiilis. Ratkaisu tässä kohtaa on enemmänkin, että ette ole edes kavereita, mutta sen verran järkeviä, että koko kaveripiirin ei tarvitse kärsiä, vaikka kyllä sekin jollain tavalla varmasti kärsii, kun vedetään täysin kylmä linja. mutta vaikea tuosta on muuten päästä tosissaan eteenpäin.

 

[Turha Kaukalo]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on.

Niin, tuskin siinä on apu mielessä, enintään "self-help", minkä voi tulkita miten haluaa, kaikki tulkinnat lienevät oikeita.

Mulla on avioliittoa (toista kierrosta) takana jo aika lailla ja vitun hyvin on mennyt, jos kiinnostaa tietää. Varmaan auttaa kaikkia vaikka sua @Kari Runk jolla oli jotain vaikeuksia tossa jonkun leidin kanssa. Niin, mä en oo mokannut avioliittoani, mikä siinä niin vaikeeta on, häh.

Mulla on muuten kevyt epäilys siitä, että näiden helppouden ylistäjien eukot saattaa olla vähän eri mieltä armaittensa kanssa helppoudesta, enkä sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että eukot ovat tehneet lähempääkin tuttavuutta naapurin uroon kanssa. Viittaan siis sukupuoliyhdyntään. Huhuja oon kuullut ja sitten duunin pikkujoulut risteilyineen, seuraavaan päivään venyneet tyttöjen illat, ylityöt jne. Melko varmasti noin asiallisten jätkien muijat käy vieraissa. Älkää nyt kuitenkaan hakatko vaimoanne, vaikka jo alkoi mieli tehdä. Heippa!

 

[Patarouva]

Niin, tuskin siinä on apu mielessä, enintään "self-help", minkä voi tulkita miten haluaa, kaikki tulkinnat lienevät oikeita.

Mulla on avioliittoa (toista kierrosta) takana jo aika lailla ja vitun hyvin on mennyt, jos kiinnostaa tietää. Varmaan auttaa kaikkia vaikka sua @Kari Runk jolla oli jotain vaikeuksia tossa jonkun leidin kanssa. Niin, mä en oo mokannut avioliittoani, mikä siinä niin vaikeeta on, häh.

Mulla on muuten kevyt epäilys siitä, että näiden helppouden ylistäjien eukot saattaa olla vähän eri mieltä armaittensa kanssa helppoudesta, enkä sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että eukot ovat tehneet lähempääkin tuttavuutta naapurin uroon kanssa. Viittaan siis sukupuoliyhdyntään. Huhuja oon kuullut ja sitten duunin pikkujoulut risteilyineen, seuraavaan päivään venyneet tyttöjen illat, ylityöt jne. Melko varmasti noin asiallisten jätkien muijat käy vieraissa. Älkää nyt kuitenkaan hakatko vaimoanne, vaikka jo alkoi mieli tehdä. Heippa!

Sitten on näitä, kun kaikki on niin hyvin ja jossain vaiheessa ”tulee ihan puskista”, että nyt se toinen lähtee.

Tämä yksinkertainen ajatusmaailma kiteytyy noissa henkirikosuutisissa, joissa naapurit päivitelevät, että en olisi ikinä uskonut siitä miehestä/ naisesta. Oli niin mukava tuossa, kun pihalla juteltiin. Niillä on niin hieno talokin. Mikä ihme mahtoi tulla?!

Kyllä mä uskon, että kaikissa parisuhteissa on helvetin vaikeita hetkiä ja vähän vähemmän vaikeita hetkiä eikä niihin tarvita vieraissa käyntiä tai välien selvittelyihin puukkoja ja puntareita.

Useista vaikeuksista voi selvitä, mutta on hulluutta kuvitella, että ei niitä ongelmia nyt sitten enää tule, kun edellisestä kriisistä selvittiin.

Vain omiin tekemisiin voi vaikuttaa ja vaikka en isommin töppäilisi niin aina sitä omalla tavallaan kokee olevansa sen verran ärsyttävä ja muutenkin epäkelpo ihminen, että joka päivä tunnen kiitollisuutta, että se toinen edelleen musta tykkää.

 

[godspeed]

Tässä voi aina myös miettiä, että kun se toinen on kulkenut mukisematta siinä vieressä, niin paljonko se nielee silkkaa paskaa, koska mikään ero ei olisi kannattavaa sosiaalisesti tai taloudellisesti. Eikä osata olla yksin. On ehkä opittu järkiavioliiton kaava joskus, jos sellaista enää nuoret harrastaa, mutta tuo, että kaikessa pitää olla se puoliso rinnalla tekemässä jotain, niin siitä ei haluta luopua.

Sen verran ikää on minullakin, että huomaan kuinka romantiikka muuttuu suhteessa muuksikin kuin vain seksiksi tai sen suunnittelemiseksi. Se muuttuu paljon paremmaksi, mutta tämän tästä saa lehtien otsikoista seksi sitä ja seksi tätä. Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä, että kaikki pitää saatana sekoittaa siihen?

 

[Surukuku]

...
Sen verran ikää on minullakin, että huomaan kuinka romantiikka muuttuu suhteessa muuksikin kuin vain seksiksi tai sen suunnittelemiseksi. Se muuttuu paljon paremmaksi, mutta tämän tästä saa lehtien otsikoista seksi sitä ja seksi tätä. Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä, että kaikki pitää saatana sekoittaa siihen?

Ei perkele, millanen uuvatti mää oikeen oon ollukkaan, ku mun on pitänyt käydä töissäkin välillä... ja nukkuakin...

 

[godspeed]

Ei perkele, millanen uuvatti mää oikeen oon ollukkaan, ku mun on pitänyt käydä töissäkin välillä... ja nukkuakin...

Minä muistan, kun porukalla vielä liikuttiin nuorempana, niin porukassa oli sitten hyvin himokas pariskunta mukana. Niiden piti nussia joka paikassa, kokoajan. Kaikkialla oli pakko nussia. Jopa sellanen hyi vittu miten likanen julkinen WC-koppi kelpasi, jossa ei mahtunut varmaan kuin juuri yksi istumaan. No, silloin minusta tuntui, että kaikki on tämän osalta nähty. Vastaavaa erotiikantappajaa en ole kokenut vielä missään muualla.

 

[Fiftie]

Eilen 4 h treffeillä. Numerotkin vaihdettiin, mutta tässä sitten yrittäny olla olematta liian innokas. Vähän veikkaan kyllä, että naisen suunnalta ei ihan sellaista kiinnostusta nyt ollut.