Naisasiat

[Czescku]

Tsemppiä @ZayWest !

 

[ZayWest]

Tsemppiä @ZayWest !

Kiitän.

Kuumottaa kyllä helvetisti, mutta toista vielä reilusti enemmän. Tällä voi lohduttautua.

 

[Malkkinen]

Nyt kuumottaa ZayWestia.

Huomenna olisi The Day. Ei tässä osaa oikein mitenkään päin olla. Kaikki on ready ja samalla mikään ei ole ready.

Uskotaan kaiken menevän hyvin.

Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.

 

[ZayWest]

Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.

Taidan kyllä säästellä ihan noin varmuuden varalta. Ei tule turhaa pressuree syttymiseen.

Toisaalta... Sauna löytyy.

 

[WildCore]

Muistat vaan runkata ennen lähtöä, niin kaikki menee hyvin.

Menee, varmasti.

 

[Makkeli]

@Makkeli Minkäslainen tilanne sinulla on tällä hetkellä? Olisi kiinnostavaa kuulla kuulumisesi.

Pienellä viiveellä tämän kimppuun, pahoittelut siitä. Ja onpas mukava kuulla, että on jäänyt höpinät mieleen ja kiinnostaa kuulumiset, arvostan!

Tosiaan tässä nyt reilu 4kk takana itse pettämisestä ja reilu 3kk siitä, kun avopuoliso minullekin asiasta kertoi. Kertauksena ensimmäiset 2,5kk avokki oli suoraan sanottuna hyvinkin inhottava minua kohtaan ja purki omaa pahaa oloaan pitämällä mykkäkoulua, uhkailemalla erolla ja huutamalla aina kun yritin selvittää tilannetta. Pariterapiasta ei toisen ahdistuneisuuden ja syyllisyyden vuoksi tullut yhtään mitään ja tilanne sinällään vaikutti jo hyvinkin toivottomalta.

Noh jälleen kerran yhden illan monologin/saarnan jälkeen missä kerroin suoraan puolisolle siitä, että koen koko parisuhteen ja rakastamisen täysin yksipuolisena ja minunkin hyvin vahvat tunteet kyllä joskus laimenevat ja lopulta hälvenevät jos ja kun niitä ignoorataan täysin eikä osoiteta mitään arvostusta tai rakkautta, vaikka minä en ole mitään pahaa hänelle tehnytkään. Tämä selvästi kolahti johonkin ja nyt viimeiset ~3vk kyseessä on ollut kuin eri ihminen. Se sama vanha huomioiva, rakastava ja ihana neiti yhtäkkiä kaivautui jostain esiin. Hän on nyt useaan otteeseen pyytänyt anteeksi omaa tekoaan ja myös erityisesti sitä, miten minua kohteli ja miten käyttäytyi tämän ajan pettämisestä tähän valaistumiseen.

Tässä kohtaa siis edelleen ainakin yritetään jatkaa yhteistä elämää. Omalta osalta päivittäiset itkut muuttuivat viikottaisiin itkuihin ja siitä harvenevat edelleen, joten myös oma vointi sinällään kohenee jatkuvalla syötöllä. Työt sujuu, urheilu sujuu ja muu arkielämä rullaa ihan mukavasti. Tietenkin on täysin mahdotonta vielä tässä kohtaa sanoa, tuleeko tästä enää pitkässä juoksussa mitään vai varjostaako tuo pettäminen jatkossa ihan kaikkea kivaa, mitä yhdessä pitäisi tehdä. Välillä kaikista muistoista ja tietyistä asioista edelleen tulee itselle todella paha mieli ja itkuinen olo, mutta näistä on pystytty nyt puhumaan ja saanut lohdutusta toiselta myös.

Tavoitteena nyt siis koittaa edetä askel kerrallaan eteenpäin ja katsoa, päästäänkö tästä jotenkin eteenpäin vai ei. Yhteinen kesäloma ja kesätekemiset muutenkin edessä, joten voi olla että kesän jälkeen jo paremmin näkee, onko asia edennyt siihen suuntaan että olisi edes päiviä, kun ei pettäminen kävisi mielessä, vai mennäänkö edelleen tällä kaavalla missä asia pyörii mielessä 100 kertaa päivässä. Oma työskentely lyhytterapiassa jatkuu viikottaisella tasolla ja muutenkin pyrin tässä nyt tekemään kovasti töitä itseni kanssa, että edes jotain "hyötyä" tästä petetyksi tulemisesta lopulta olisi.

 

[ZayWest]

Nyt kuumottaa ZayWestia.

Huomenna olisi The Day. Ei tässä osaa oikein mitenkään päin olla. Kaikki on ready ja samalla mikään ei ole ready.

Uskotaan kaiken menevän hyvin.

Narsisti luonnollisesti lainaa omia viestejään ja olkoon tämä nyt klouseri tälle daamiepisodille tänne kirjoittelun osalta.

Hän lähti tovi sitten ajelemaan kotia kohti ja viikonloppu oli aikalailla täydellinen. Koitan sen verran herrasmies olla etten yksilöi kaikkea(lue: sauna ei välttämättä kaikkea lystiä kestä).

Kannustan kuitenkin jokaista rohkeasti etenemään potentiaalisissa suhdekuvioissa. Oli niiden mittasuhde mikä vain.

Voihan se hyvinkin olla että tapauksessani toinen osapuoli tekee täyskäännöksen, mutta yksinkertaisesti mikään ei viitannut tuohon suuntaan. Päinvastoin.

Lopuksi: kiitos ja anteeksi että vuodatustani tämän tiimoilta kanssakirjoittajat ovat halunneet/joutuneet lukemaan.

 

[D.Santon]

Saatana kun exä kyselee kuulumisia. Juuri kun on kaiken unohtanut.

Linkki: https://youtu.be/q4IS72ZQ4HY

 

[Spire]

Saatana kun exä kyselee kuulumisia. Juuri kun on kaiken unohtanut.

Linkki: https://youtu.be/q4IS72ZQ4HY

Älä lähre sinne.

 

[Evil]

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Etsi sopiva nainen ja elä sen kanssa. Minä etsin ja löysin. Nyt on oltu 23 vuotta yhdessä. Eikä tarvitse vaihtaa.

 

[Shakey]

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Etsi sopiva nainen ja elä sen kanssa. Minä etsin ja löysin. Nyt on oltu 23 vuotta yhdessä. Eikä tarvitse vaihtaa.

Tähän vahva sama! Aikani riekuin sinne sinne tänne eri naisten kanssa, sitten löytyi se oikea ja sillä tiellä ollaan. Aika tarkkaan vuoden päästä 40 vuotta yhdessä, ja ei ole ollut tarvetta vaihtaa.

 

[lautamies]

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Etsi sopiva nainen ja elä sen kanssa. Minä etsin ja löysin. Nyt on oltu 23 vuotta yhdessä. Eikä tarvitse vaihtaa.

Tähän vahva sama! Aikani riekuin sinne sinne tänne eri naisten kanssa, sitten löytyi se oikea ja sillä tiellä ollaan. Aika tarkkaan vuoden päästä 40 vuotta yhdessä, ja ei ole ollut tarvetta vaihtaa.

Laitan vielä hiukan paremmaksi, Juhannusviikon alussa tulee 52v yhteiseloa täyteen ja varmaankin loppuun asti polku kuljetaan.

Olen kyllä melkoisen hämmentyneenä ajoittain tätä ketjua lukenut, aivan ihmeellisiin juttuihin kysellään ohjeita ja neuvoja, jos ei seurusteluaikana jo löydy kunnollista säveltä, niin ei sitä löydy myöhemminkään.

 

[Spire]

Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?

 

[Pekko Pelikaani]

Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?

Vois kuvitella että on jotain…eikös isossa kirjassakin puhuta 7 lihavasta vuodesta ja 7 laihasta vuodesta.
Tässä sitä on tallattu saman naisen kanssa 25 vuotta niin jos tuosta laskee niin nyt ollaan menossa toista kertaa 7. laihan vuoden jaksoa…no sekin jo yli puolivälin…paremmat ajat siis siintävät edessä päin.

 

[lautamies]

Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?

Riidatonta ja kriisitöntä avioliittoa ei ole olemassakaan, mutta se, kuinka niitä kriisejä ja riitoja ratkotaan, on ratkaisevaa.
Yhden kerran on meillä ollut todellinen kriisi, mutta silloin kysyin,"onko meidän nyt sitten laitettava lusikat jakoon". Löytyi sitten sen jälkeen taas neuvotteluyhteys ja elämä jatkui ennallaan.

 

[sampio]

Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?

En tiedä hiuskarvan varassa olemisesta, mutta uskoisin valehtelevan sen, joka väittää, ettei mitään kriisejä ole koskaan ollut. Kriisejä, työlääntymistä tai kyllästymistä, miksi sitä nyt sitten haluaa nimittää. Tai ainakin itselläni on ollut. Kriisi on ehkä vähän voimakas sana, mutta välillä arki vain hautaa alleen intohimon ja siinä harmaassa sumussa puskiessa sitä välillä toisen puutteet korostuvat enemmän kuin ehkä tarpeen olisi.

Yhden tällaisen vaiheen aikana joitain vuosia sitten duunipaikalla sattui olemaan yksi erittäin viehättävä minua n. 10 vuotta nuorempi nainen, joka alkoi tehdä seuraa varsin taajaan. Pakko myöntää, että sukat pyöri itsellänikin hetken jaloissa. Hauska tunne toisaalta, ja olin kyllä ihan aidosti todella ulapalla, koska ei minulla mitään varsinaisia ongelmia avioliitossani ollut. Ynnäsin uhat ja mahdollisuudet, ja totesin, että mahdollisella hetken huumalla olisi vähän liian kallis hinta, ja yritin pitää asiallisen ystävälliset välit siinä kevään aikana tähän neitoon. Tähän se on helppo kirjoittaa, mutta ihan helvetin vaikeaa tuo pahimmillaan oli, vaikka onnistuin kuitenkin, ja edelleen somekavereita ollaan.

Mutta oli kyllä opettavainen kokemus ihan jo siksi, että avarsi hiukan sitä, miten primitiivisiä otuksia lopulta olemme, ja kuinka helppo tuollaisen tunteen mukaan olisi hypätä. Toisaalta myös sen opin, että tuollaisia jaksoja tulee ja menee, eikä niistä kannata lähteä liikaa vetämään johtopäätöksiä parisuhteesta, jos perusteiltaan mitään varsinaista ongelmaa ei ole.

Muistan kyllä hyvin, että kun tuskaani täällä avasin, löytyi jeesustelijoita riviksi asti kertomaan, miten ovat xx vuotta saman naisen kanssa olleet (viittaamatta välttämättä edellissivun viesteihin). Kai siihen poseeraukseenkin on jokin synnynnäinen tarve, mutta ei se varsinaisesti auttanut minua. Onneksi oli myös asiallisia neuvoja, joiden sanoma sai tunnemyrskyn keskellä jotain selkeää toimintaa pääkopassa aikaiseksi.

Mutta joo, vituttaahan se välillä muiden ihmisten kanssa taloutensa jakaa. Vaan vielä enemmän vituttaisi, ellei jakaisi!

 

[Shakey]

Eikö teillä kolmella edellisellä kommentoijalla ole oikeasti tullut suhteen/liiton aikana kertaakaan suuria kriisejä, jolloin ero on ollut hiuskarvan varassa?

Tokihan meillä näin pitkässä parisuhteessa on erimielisyyksiä ja riitoja ollut, mutta ei kertakaan sellaista kriisiä että oltaisiin harkittu eroamista. Olemme suhteen alusta asti pystyneet kommunikoimaan vaikeistakin asioista ja uskon, että tämän takia olemme saaneet puhuttua kaikki läpi ennenkuin asiat ovat liikaa kärjistyneet.

 

[Introexpertti]

Tästä on taas tultu muutama kuukausi. Nyt toista päivää omassa kämpässä. Olo on haikea, mutta osaltaan helpottunut. Ensimmäiset viikot menee totutellessa uuteen. Lapset on hieman hämmentyneitä, mutta jossain määrin myös innostuneita. Eivät ole vielä käyneet täällä, mutta sekin lähipäivinä tapahtuu. Eivät ehkä vielä konkreettisesti ymmärrä mistä kyse. Melkein 11 vuotta saman ihmisen kanssa. Tietyllä tavalla kuitenkin tuntuu hyvältä olla nyt hetki ihan yksin. Kukaan ei sano mitään mistään. Ainoat äänet on lähikentällä jalkapalloa potkivat lapset. Saa olla omien ajatuksien kanssa. Omat haasteensa on vielä edessä käytännön järjestelyjen osalta, mutta niitä on onneksi hyvässä hengessä saatu vietyä eteenpäin ja etenkin lasten kannalta se on tärkeää.

Tässä asumuksessa olen nyt ainakin seuraavan puoli vuotta ja sitten täytyy katsoa mitä sitä keksii, mutta saa purkaa ajatuksia ja pohtia tulevaa ja hieman mennyttäkin. Enää ei ole sellaista tiettyä vihan tunnetta, niin ei oikein tiedä mitä kirjoittaakkaan, kun aiemmin on tullut täällä purettua omaa vihaa ja turhautumista omaan tilanteeseen. Kesä menee ainakin töiden parissa ja niitä riittää, niin ei tässä hirveästi ehdi pysähtyäkään. Mutta toivottavasti valoisa ja parempi huominen on nyt edessäpäin.

Siitä se vielä lähtee kuten se Jarnan rysty. Tsempii.

 

[Reverent]

En tiedä hiuskarvan varassa olemisesta, mutta uskoisin valehtelevan sen, joka väittää, ettei mitään kriisejä ole koskaan ollut. Kriisejä, työlääntymistä tai kyllästymistä, miksi sitä nyt sitten haluaa nimittää. Tai ainakin itselläni on ollut. Kriisi on ehkä vähän voimakas sana, mutta välillä arki vain hautaa alleen intohimon ja siinä harmaassa sumussa puskiessa sitä välillä toisen puutteet korostuvat enemmän kuin ehkä tarpeen olisi.

Yhden tällaisen vaiheen aikana joitain vuosia sitten duunipaikalla sattui olemaan yksi erittäin viehättävä minua n. 10 vuotta nuorempi nainen, joka alkoi tehdä seuraa varsin taajaan. Pakko myöntää, että sukat pyöri itsellänikin hetken jaloissa. Hauska tunne toisaalta, ja olin kyllä ihan aidosti todella ulapalla, koska ei minulla mitään varsinaisia ongelmia avioliitossani ollut. Ynnäsin uhat ja mahdollisuudet, ja totesin, että mahdollisella hetken huumalla olisi vähän liian kallis hinta, ja yritin pitää asiallisen ystävälliset välit siinä kevään aikana tähän neitoon. Tähän se on helppo kirjoittaa, mutta ihan helvetin vaikeaa tuo pahimmillaan oli, vaikka onnistuin kuitenkin, ja edelleen somekavereita ollaan.

Mutta oli kyllä opettavainen kokemus ihan jo siksi, että avarsi hiukan sitä, miten primitiivisiä otuksia lopulta olemme, ja kuinka helppo tuollaisen tunteen mukaan olisi hypätä. Toisaalta myös sen opin, että tuollaisia jaksoja tulee ja menee, eikä niistä kannata lähteä liikaa vetämään johtopäätöksiä parisuhteesta, jos perusteiltaan mitään varsinaista ongelmaa ei ole.

Muistan kyllä hyvin, että kun tuskaani täällä avasin, löytyi jeesustelijoita riviksi asti kertomaan, miten ovat xx vuotta saman naisen kanssa olleet (viittaamatta välttämättä edellissivun viesteihin). Kai siihen poseeraukseenkin on jokin synnynnäinen tarve, mutta ei se varsinaisesti auttanut minua. Onneksi oli myös asiallisia neuvoja, joiden sanoma sai tunnemyrskyn keskellä jotain selkeää toimintaa pääkopassa aikaiseksi.

Mutta joo, vituttaahan se välillä muiden ihmisten kanssa taloutensa jakaa. Vaan vielä enemmän vituttaisi, ellei jakaisi!

Erittäin hyvin sanottu siellä takana. Voin allekirjoittaa tän lähes sanasta sanaan. Tänä vuonna tulee 25 vuotta yhdessä saman naisen kanssa ja se, joka väittää ettei pitkään suhteeseen mahdu ylä- ja alamäkiä ja isompiakin kriisejä, joko valehtelee tai elää hyvin erikoisessa suhteessa.
Mullakin oli about viistoista vuotta sitten jonkinlainen työpaikkaromanssi ollessani toisella paikkakunnalla hommissa. Hetken huuma alaisen kanssa oli ehkä elämäni typerin teko ja käryhän siitä kävi. Onneks vaimo anto ton mokan anteeks ja vaikka siitä vieläkin aina välillä vittuilee, niin koen sen ansainneeni. Pöljempää tekoa en vois edes kuvitella, enkä enää ikinä lähtis tohon touhuun.
Ton pölhöilyn jälkeen opin viimeistään sen, ett minkäänlainen kaksoiselämä ei ole mua varten. En vaan kestäny sitä valehtelua yms. salailua.
Meilläkin on välillä riidelty helvetisti ja erokorttiakin on joskus vilauteltu, mutta toistaiseks ainakin ollaan saatu kaikki lopulliset ratkaisut vältettyä ja uskoisin, että vaimonkin mielestä meillä menee tällä hetkellä vähintäänkin kohtalaisesti. En sitten tiedä, miten normaalia se on, mutta vaimoni on myös mun paras kaveri, jonka kanssa jaan lähes kaiken elämässäni. Eikä kuitenkaan missään sisko-veli - suhteessa eletä, peittokin heiluu kohtullisesti.

 

[Creed Bratton]

Me ollaan myös vaimon kanssa oltu 16 vuotta yhdessä, 10 vuotta naimisissa, sen lisäksi 4- ja 1-vuotiaat tytöt + 1 rakennettu talo.

Ei ole ollut aina helppoa ja ehkä nyt tämän nuoremman tytön kanssa parisuhde on joutunut kaikkein kovimmille, mutta ei silti ole edes käynyt mielessä nostella erokorttia esille. Välillä tietty hämmentää miten näin 16 vuodenkaan jälkeen ei oikein osata kommunikoida keskenään, mutta vielä tässä sitä ehtii treenata ja parantaa.

Aina välillä sitä pohtii minkälaista olisi taas käydä treffeillä, tutustua ja ihastua uuteen ihmiseen, mutta nopeasti saa palautettua mieleen miksi ei, kun vaikea uskoa, että kovin helpolla löytyisi naista kenen kanssa elämä toimisi yhtä hyvin/helposti ja kenen kanssa arvot ovat suurinpiirtein samat.

 

[Reverent]

Totta kai välillä käy mielessä se aidan toiselle puolelle kurkkiminen, on aika inhimillistä, mutta ainakaan omalla kohdalla tekoihin ryhtyminen ja liian isojen asioiden menettäminen ei ole vaihtoehto. Ja jos joskus tästä liitosta tulisi ero, niin luulen, että tuskin enää koskaan mihinkään vakavampaan suhteeseen lähtisin. Viihdyn oikein hyvin itsekseni ja iän myötä olen tullut vähän ihmisvihaajaks. Uskoisin, että tarpeen tullen kuitenkin seuraa ja pilluakin löytyis, jos siltä tuntuis.

 

[Malkkinen]

Me ollaan myös vaimon kanssa oltu 16 vuotta yhdessä, 10 vuotta naimisissa, sen lisäksi 4- ja 1-vuotiaat tytöt + 1 rakennettu talo.

Ei ole ollut aina helppoa ja ehkä nyt tämän nuoremman tytön kanssa parisuhde on joutunut kaikkein kovimmille, mutta ei silti ole edes käynyt mielessä nostella erokorttia esille. Välillä tietty hämmentää miten näin 16 vuodenkaan jälkeen ei oikein osata kommunikoida keskenään, mutta vielä tässä sitä ehtii treenata ja parantaa.

Aina välillä sitä pohtii minkälaista olisi taas käydä treffeillä, tutustua ja ihastua uuteen ihmiseen, mutta nopeasti saa palautettua mieleen miksi ei, kun vaikea uskoa, että kovin helpolla löytyisi naista kenen kanssa elämä toimisi yhtä hyvin/helposti ja kenen kanssa arvot ovat suurinpiirtein samat.

Onhan se kriisin paikka, jos lapsensa kanssa seurustelee.

 

[Nick Neim]

Ihastuin pitkästä aikaa kunnolla tapaillessani erästä naista, ja tännekin siitä tuli aikanaan avauduttua. Lopulta jutusta ei tullut mitään mikä jäi allekirjoittanutta kovasti kaivelemaan, mutta lopulta parempi niin, varsinkin nyt "tervepäisenä" tilannetta uudelleen miettineenä. Jotain merkkejä jostain mahdollisesta uudesta startista ilmestyi viime kesänä kun nähtiin yhteisen kaveriporukan vuoksi useamman kerran lyhyen ajan sisään, mutta lopulta se oli sitä samaa, minkä vuoksi jutusta jo aikoinaan ei tullut mitään. Nainen ei ollut samalla tavalla jutussa mukana, ja se tuli ilmi aika suoraan ja selkeästi, kun kysyin lopulta missä tässä kuviossa mennään. Ja sen jälkeen päätin, että mahdollisista ristiriitaisista signaaleista huolimatta näillä sitten mennään, ja se ei enää siitä muuksi muutu.

Lopulta yhteisestä kaveriporukasta huolimatta päädyin siihen ratkaisuun, että jos haluan käsitellä tilanteen järjellä ja fiksusti, niin poistoon kaikki, eli numerot, somet ja kaikki muut, mitkä tuosta vähänkään muistuttaa. En kokenut varsinaisesti mitään vihaa tai katkeruutta, eikä tässä ollut siinä mielessä mitään henkilökohtaista, mutta oman pääkopan takia tämä oli vain tehtävä. Kaiken maailman säätöjä on tässä tähän ajanväliin mahtunut, mutta sellaista uudelleen kunnolla ihastumista ei vieläkään ole osunut kohdalle. En ole siis vieläkään ihan varma, olenko oikeasti kunnolla päässyt yli tuosta naisesta. Enää hän ei pyöri sillä tavalla mielessä, joten jotain edistystä asiassa on sentään tapahtunut.

Toissa viikolla sitten pakon edessä tuota tuli nähtyä, kun tilannetta en voinut välttää. Puolen vuoden sisään nähnyt sattumalta kahdesti eri yhteyksissä ja pääosin ohimennen, enkä totta puhuakseni hirveän riemuissani tuosta tulevasta tilanteesta ollut. Ilta menikin pääosin häntä vältellessä, mitä nyt moikat heitettiin, mutta muuten keskityin juhlissa vähän kaikkeen muuhun ja ihan tarkoituksella. Pariin otteeseen tuo kauempaa tuijotti ja hymyili, mutta jätin tuon sen kummemmin noteeraamatta, eikä me kaksistaan missään vaiheessa iltaa mistään keskusteltu tai oltu sen kummemmin tekemisissä. Ilta meni siis omien suunnitelmien osalta erittäin hyvin.

Nyt sitten vappuna mutkan kautta sain hieman vahingossa tietooni, missä tuo meinaa iltaansa viettää. Osa porukasta halusi (ihan siis muusta syystä) eri paikkaan mitä osa porukasta, ja sehän sopi taas allekirjoittaneelle paremminkin kuin hyvin, eli allekirjoittaneen ei tuota tarvitse nähdä. Ilta meni omilla tahoillaan, mutta yöllä humalassa tuo rikkoi puolen vuoden radiohiljaisuuden, laittamalla kyssäriä ihan diibadaabasta kyselemällä minkälainen meininki siellä toisessa paikassa oli. Aivan haistapaskatason täytekysymys, millä tarkoitus oli rikkoa jää, kun minä olin päässyt tilanteesta "yli", tai ainakin ulkoisesti olin ilmeisesti vetänyt roolini niin vakuuttavasti. Mitään tarvetta tälle kysymykselle meidän välillä ei ollut, kun molemmilla oli tiedossa molemmista porukoista useampikin tuttu, eikä tuo toinen porukka paikkaa kuulemma missään vaiheessa edes ollut vaihtamassa.

Ja sekös tässä vituttaa, suunnattomasti.

A) hän on täysin tietoinen, mitä hän tekee, ja vaikka se on ollut jollain tasolla tiedossani, niin ihan viimeistään nyt se avautui itselle
B) jahdattuna oleminenhan on paljon kivempaa kuin jahtaaminen
C) itsetunnolle helpolla lisää pönkitystä, jos roikottamisella saadaankin vanha jahtaaja taas uuteen koukkuun

Mä en oikeasti tiedä, miten tällainen voikin vituttaa näin paljon. Eihän se mitään laitonta tee, mutta kun tuo on niin tietoista toimintaa, ja täysin löysässä hirressä roikottamista. Ei mulla oikeasti tule mieleenkään kännitekstata sellaiselle ihmiselle, jolta mä en haluaisi jotain. Ja kun vastaus siitä haluamisesta on ollut hyvinkin selvä, on halun kohde oltava roikotus, löysä hirsi, ihailun kohde jne, you name it. On kiva, kun joku välittää, ja sä tiedät sen. Eihän siinä mitään. Siltikin tuo mitä se tekee, on vain niin vitun raivostuttavaa, ja niin vitun väärin.

Muutoin hän on (ollut) huipputyyppi ja hyvää seuraa, mutta näiden osalta tuo on ihan suoraan sanottuna kusipäistä käytöstä. Ja nyt mä en oikein tiedä miten tuohon edes reagoisin, kun jotain reaktiotahan se tuolla hakee. Hyvin mä olen tähän mennessä pärjännyt, mutta nyt tuntui taas siltä, että mä otan järjettömän takapakin vain siksi, että toinen koittaa pitää leikkikalunaan. Ja vaikka tiedostan mitä hän sillä yrittää, niin koen tuon silti takapakkina.

Vittu, että pää onkin jumissa.

 

[godspeed]

Vittu, että pää onkin jumissa.

Oletko kenties rakastunut?

 

[Nick Neim]

Oletko kenties rakastunut?

Koen kieltämättä olleeni selvästi onnellisimmillani tässä viimeisten lähivuosien aikana silloin, kun tuota tapailujaksoa ko. naisen kanssa kesti. Nyt tosin pää on jumissa ihan jonkun muun syyn, kuin rakastumisen takia. Toivottavasti.

Mä en nimittäin jaksa tuota leikkiä enää.