No niin, tänään (tai siis teknisesti ottaen eilen) lähti sähköpostilla käräjäoikeuteen ensimmäinen avioerohakemus. Päälimmäinen tunne on kai helpotus, kun sai tehtyä päätöksen. Tässä kun on huonosti mennyt, teinit ovat selvästi kääntyneet äitinsä puolelle, joten he luultavasti jäävät hänen kanssaan asumaan.
Lähiajat ovatkin sitten varmaan yhtä helvettiä, kun pitäisi jakaa kamat, sopia raha-asiat jne. Uusi kämppä lähtee nyt etsintään, mutta työttömänä lainan saanti on hankalaa, joten joudun odottelemaan sitä, että saan osuuteni talosta ja muusta omaisuudesta,
Tämä on nyt mun toinen ero, ja saa olla myös viimeinen. Never again.
Eteenpäin.