Naisasiat

[redlate]

Mut hei nukkuminen on ihmisen parasta aikaa.

Tästähän oli jo suuri ajattelija M.Nykänen eri mieltä.
kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään mutta kun sen se on hereillä, niin se voi saada vaikka kalan.

 

[Konson Antti]

@MadMike myt olet asian ytimessä. Appiukolla on dementia ja vaikuttaa häneen suuresti. Unohtelee asioita. Yms. On kyllä muutenkin erittäin rauhallinen persoona.
Anopin käytös on muuttunut viimevuosien aikana selkeästi tärkeämmäksi ja röyhkeämmäksi.

Ja nyt dementian oireita esiintyy myös anopilla. Tämä tosiaan niinkuin sanot ei ole missään nimessä syy kusipäiseen ja röyhkeään käytökseen.

Mun mutsilla on Alzheimerin tauti jollain asteella. Reilusti alle seitsenkymppinen. On ollut nyt diagnosoituna neljä vuotta. Ja voin kertoa että on aivan eri ihminen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. On kiukkuisempi, röyhkeämpi ja hermot eivät kestä sitä mitä ennen. Ei ole koskaan ollut helpoin ihminen, mutta lievää verrattuna nykyiseen.

Asutaan eri puolella Suomea ja ainoana lapsena tulee käytyä kyläilemässä pari kertaa vuodessa siellä oman suurperheen kanssa. Vaimo on onneksi aika ymmärtäväinen ja se oon minä kenellä ei tahdo hermo riittää. Ja kokoajan tiedostaen että hankalammaksi menee. Arvelen että hankalasta ihmisestä tulee aivojen pehmenemisen myötä lopulta täysin mahdoton

 

[Jerry100]

Mun mutsilla on Alzheimerin tauti jollain asteella. Reilusti alle seitsenkymppinen. On ollut nyt diagnosoituna neljä vuotta. Ja voin kertoa että on aivan eri ihminen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. On kiukkuisempi, röyhkeämpi ja hermot eivät kestä sitä mitä ennen. Ei ole koskaan ollut helpoin ihminen, mutta lievää verrattuna nykyiseen.

Asutaan eri puolella Suomea ja ainoana lapsena tulee käytyä kyläilemässä pari kertaa vuodessa siellä oman suurperheen kanssa. Vaimo on onneksi aika ymmärtäväinen ja se oon minä kenellä ei tahdo hermo riittää. Ja kokoajan tiedostaen että hankalammaksi menee. Arvelen että hankalasta ihmisestä tulee aivojen pehmenemisen myötä lopulta täysin mahdoton

Eikös tuo ole aivan helvetin raskasta olla tuollaisen ihmisen elämässä ja jopa lähipiirissä? Voiko näissä varmaan usein käydä niin että tämä mahdoton ihminen tulee loppujen lopuksi niin sietämättömäksi kusipääksi ettei hänen kanssaan vaan voi olla yhteydessä. Sitten kuolee vähän katkeroituneena itsekseen koko maailmaa vastaan.
Naisystävä sanoi tuossa että uusi elämään ronkkiminen on tulossa tai muuta mistä menee varmasti kaikilla hermo. Kyse on vain ajasta.
No. Sitten laitan anopin uudelleen selkä seinää vasten.
Toki vähän pitää yrittää antaa ymmärrystä jos tuo sairaus tekee tuollaista. Vaikka vaikeaa se on.

 

[Konson Antti]

Eikös tuo ole aivan helvetin raskasta olla tuollaisen ihmisen elämässä ja jopa lähipiirissä? Voiko näissä varmaan usein käydä niin että tämä mahdoton ihminen tulee loppujen lopuksi niin sietämättömäksi kusipääksi ettei hänen kanssaan vaan voi olla yhteydessä. Sitten kuolee vähän katkeroituneena itsekseen koko maailmaa vastaan.

Onhan se. Monellakin tapaa. Sitä minut kasvattanutta yksinhuoltajaäitiä ei oikeastaan ole enää olemassa. Jo se on raskasta itsessään, mutta toki myös se että sairauden myötä hänestä ei todellakaan ole tullut parempaa versiota itsestään. Eikä hän nyt vielä ole mahdoton, uskoo mitä minä sanon ja tietää minun olevan oikeassa häntä koskevissa asioissa. Se käyttäytyminen on alkanut vääjäämättä kääntymään huonoksi enimmäkseen muita ihmisiä kohtaan. Eikä vähiten lapsiani ja vaimoani kohtaan, joita tietenkin puolustan samantien. Ollaan jo puhuttu vaimon kanssa että alanko käymään siellä enää vain yksikseni, mutta hän itse on ollut sitä vastaan. Ammattinsa puolesta ei tämä anopin muuttuminen ole häntä hetkauttanut, varsinkin kun tietää kenen joukoissa itse seison. Itselleni ei ole oikea ratkaisu hylätä äitiäni tämän sairauden myötä, mutta ymmärrän muita ketkä niin tulevat tekemään. Ennustuksesi tälläisen ihmisen katkerasta lopusta voi olla monenkin kohdalla totta

Edit. Ja siis tuolla sairaudella tarkoitan siis tuota Alzheimeria, jonka yksi oireista on muuttunut persoonallisuus

 

[Kiekkokatsoja]

Tavanomaista on tänne kirjoittaa, kun naisasioissa on jotain moitittavaa. Käännetäänpäs juttu hetkeksi toisinpäin (juttu, ei muijja) eli..
Mainitse asioita, joidenka vuoksi naissuhde toimii?

Voin aloittaa. On yleensä hyvä olla toisen kanssa/seurassa, oli sitten kyseessä tavanomainen ajankulu, yhdessä tekeminen tai mikä tahansa harrastus, ja toki myös seksuaalisestikin.
No molemmat saa myös omaa aikaa, ja kumpikaan ei aiheettomasti luo mitään mustasukkaisuus draamaa.
Lisäksi molemmat ymmärtää, että kumpikaan ei ole täydellinen, ja lähde väkisin muuttamaan toista osapuolta.

 

[hege]

Meillä on jeesannut jossain määrin se, että hyväksytty tosiasia että molemmat eivät vain ole aina kiinnostuneita samoista asioista esimerkiksi harrastusten, matkojen yms. suhteen. Toisaalta sovittu myös se, että jos ja kun lähtee mukaan kokeilemaan jotain niin yrittää tosissaan ja heittäytyy mukaan ja jos sen jälkeen joku ei nappaa niin ei voi mitään kun on ainakin tosissaan yritetty. Jotain juttuja sitten jäänyt yhteisiksi asioiksi kuten lenkkeily, salilla käyminen, konsertit, teatteri ja jotkut eivät kuten tanssiminen, lätkä, jne. Toinen mitä on tehty aina toisinaan on se, että toinen on lähtenyt lasten (tai joskus ilman lapsia) kanssa johonkin itseen (ja lapsia) kiinnostavaan paikkaan koti- tai ulkomailla eikä ole aina lähdetty hakemaan molempia miellyttävää kompromissia ajankohdan tai paikan suhteen.

Perusajatus ollut kuitenkin se, että toisen pyyntö kuunnellaan ja ainakin kerran kokeillaan ja kun lähdetään kokeilemaan niin sitten ollaan mukana tosissaan eikä vesitetä tekemistä sellaisella mukana notkumisella.

 

[Tadu]

Tavanomaista on tänne kirjoittaa, kun naisasioissa on jotain moitittavaa. Käännetäänpäs juttu hetkeksi toisinpäin (juttu, ei muijja) eli..
Mainitse asioita, joidenka vuoksi naissuhde toimii?

Oma vaimoni on myös paras kaverini. Diggaan viettää aikaa hänen kanssaan. Ei ole nyt korona-aikanakaan vituttanut. Onhan hänessäkin jotain mikä välillä ärsyttää, mutta todella harvinaista. Ei mulla aikaisemmissa naissuhteissa ollut tällaista fiilistä, että voi ja haluaakin toisen ihmisen kanssa keskustella kaikesta. Ei tarvitse lähteä frendien kanssa baariin, jotta voin kertoa mitä ajattelen vaan voin tehdä sen kotonakin. Tietenkin tulee sitä kavereitakin nähtyä vaihtelun vuoksi.

 

[Sanainen arkku]

Tästähän oli jo suuri ajattelija M.Nykänen eri mieltä.
kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään mutta kun sen se on hereillä, niin se voi saada vaikka kalan.

Katiska järveen ja päikkäreille.

 

[Makkeli]

Tavanomaista on tänne kirjoittaa, kun naisasioissa on jotain moitittavaa. Käännetäänpäs juttu hetkeksi toisinpäin (juttu, ei muijja) eli..
Mainitse asioita, joidenka vuoksi naissuhde toimii?

Voin aloittaa. On yleensä hyvä olla toisen kanssa/seurassa, oli sitten kyseessä tavanomainen ajankulu, yhdessä tekeminen tai mikä tahansa harrastus, ja toki myös seksuaalisestikin.
No molemmat saa myös omaa aikaa, ja kumpikaan ei aiheettomasti luo mitään mustasukkaisuus draamaa.
Lisäksi molemmat ymmärtää, että kumpikaan ei ole täydellinen, ja lähde väkisin muuttamaan toista osapuolta.

Tämä olikin Kiekkokatsojalta oikein loistava ajatus kääntää näin päin tämä ketju välillä.

Myös kyseisestä postauksesta voin allekirjoittaa oikeastaan kaikki ja samalla haluan lainata myös @hege n loistavia ajatuksia. Omassa nykyisessä suhteessa juurikin tuo on ollut erittäin mukava, että on lähdetty avoimin mielin ja tosissaan testaamaan toistemme harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita sen perinteisen sijaan, että väkisin lähdetään mukaan ja naama sillä kuuluisalla norsunvitulla sitten "osallistutaan" siihen tekemiseen. Sen sijaan oikeasti yritetään ja testataan ja sitten jos ei tunnu omalta jutulta niin saa tulevaisuudesssa harrastaa yksinään.

Näiden lisäksi tärkeimpänä on juuri tuo yhdessä viihtyminen. Asia kuin asia niin oikeastaan haluaa osallistaa toisen mukaan ja ihana touhuta yhdessä kaikkea. Tämän lisäksi tuo avovaimoke on ehkä Suomen paras leipuri ja tykkää hirveästi pyöriä keittiön puolella, itse pyrin osallistumaan vaan syömisellä ja kehumalla kovasti ja sillä saa jo toisen hyvälle tuulelle. Ja tottakai sitten kun on leivoksia ja herkkuja saanut niin vastapainona muistaa sieltä ruokaostoksilta tasaisin väliajoin tuoda sen kukkakimpun kiitoksena kaikesta niin kaikilla on hyvä mieli.

 

[Keskiviiva]

Haluatteko kuulla tarinan jota ei tapahdu kuin kerran miljoonasta. Ei se mitään - avaudun joka tapauksessa. Totta joka fuckin sana.

Isä alisti koko lapsuuden. Poika, sinä et ole mitään. Maksimissaan tavis ja aina löysi moitittavaa ulkonäöstä lähtien. Tuloksena heikko itsetunto. Kuitenkin teinivuosien aikana rumasta ankanpojasta kasvoi uljas joutsen. Isän nuijima itsetunto oli jättänyt jälkensä. Vielä armeijassa ollessa olin säilyttänyt poikuuden kun luulin etten kelpaa kenellekään, vaikka todellisuudessa naiset kuolasi urheilijanuorukaisen perään. Intin jälkeen muutin maalta parikymppisenä isoon kaupunkiin. Menin baariin, jossa Miss Suomi finalisti ja lehdistön ihannetyttö lähestyi. Koin ensikertani 'täydellisen naisen kanssa' melko kypsällä iällä. Sitä suhdetta kesti pari kuukautta. Nyt lähes parikymmentä vuotta myöhemmin pohdin, mitkä tekijät johtaneet siihen, ettei tinderissä kauniitkaan naiset tunnu juuri miltään ja miksi koko elämäni suhteet kuivuneet melko nopeasti kasaan. Syyt on ainakin isäni rakentama heikko itsetunto ja ensimmäinen seksisuhde aikoinaan täydellisen naisen kanssa. Sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään. Olen se mies, joka astelee baarin yläkertaan ja huomaan heti noin kymmenen naisen tuijottavan. Samaan aikaan alitajunta muistuttaa isäni sanoja. 'Poika, sinä et ole yhtikäs mitään ja et voi saavuttaa enempää kuin minä saavutin'. - tyylisesti. En arvosta itseäni ja kieroon kasvatettuna suhteen alut päättyy usein kummallisesti. Haluaisin olla ruma ja tavallinen mies taviksen naisen kanssa pysyvässä suhteessa. Se on mahdoton haaveeni.

 

[Yargon]

Isä alisti koko lapsuuden. Poika, sinä et ole mitään. Maksimissaan tavis ja aina löysi moitittavaa ulkonäöstä lähtien. Tuloksena heikko itsetunto. Kuitenkin teinivuosien aikana rumasta ankanpojasta kasvoi uljas joutsen. Isän nuijima itsetunto oli jättänyt jälkensä. Vielä armeijassa ollessa olin säilyttänyt poikuuden kun luulin etten kelpaa kenellekään, vaikka todellisuudessa naiset kuolasi urheilijanuorukaisen perään.

Jos jätetään Miss Suomi finalistit pois niin pystyn samaistumaan ajatukseen. Toki isä ei sinänsä ollut alistava mutta muuten vain etäinen hahmo, joka autotallissa kittasi keskikaljaa ja jos jotain puhui niin kertoi, ettei meistä kenestäkään ole mihinkään eikä meistä tule mitään. Äiti oli vähän samaa maata mutta muisti toki aina välillä suuttuessaan kertoa, että miten hänen kaikki ongelmansa johtuvat isästä ja meistä lapsista. Oli siellä lapsuudessa varmaan ihan hyviäkin hetkiä mutta erittäin paskan itsetunnon ja todella hataran omakuvan turvin sitä sai armeijan jälkeen ponnistaa maailmalle. Naisjuttuja ei juurikaan ennen armeijaa ollut mutta mitä jälkeenpäin olen jutellut sen aikaisten paikallisten nais ikätoverien kanssa niin jos olisi itsetunto ollut edes jokseenkin kantimissa, eikä olisi ollut sen tähden aivan liian ujo niin vientiä olisi riittänyt ihan niistä kaikkein halutuimmista lähtien. Olivat kuulemma keskenään jutelleet, että mikähän sillä on kun sille ei kukaan kelpaa. No eihän siinä muuta ollut kuin, että murjotun itsetunnon läpi ei osannut nähdä mitään signaaleja, joilla toinen viestitti kiinnostusta.

Väitän, että heikosta itsetunnosta kumpuaa suuri osa parisuhde ongelmista. Mustasukkaisuus, riittämättömyyden tunne, tunne-elämän ja kiintymyksen osoittamisen vaikeus ja näistä johtuva tunnetasolla erkaantuminen. Itse tässä kohta lähestyn myös kolmeakymmentä ja takana ei ole yhtään yli kaksi vuotta kestänyttä vakaata parisuhdetta. Syitä kariutuneisiin suhteisiin olen etsinyt olosuhteista ja kumppanista toki samalla tiedostaen oman vastuuni mutta kuitenkin sisällä ajatellen, että minä nyt vain olen tällainen enkä sille mitään voi. Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko astella sisään omaan mielenmaisemaansa ja olla itselleen rehellinen.

Nykyisen tyttöystävän kanssa suhde on joko ajautumassa peruuttamattomasti karille tai sitten se on jo ohi, vaikka sitä kumpikaan ei ehkä ole halukas myöntämään. Kaava on täsmälleen sama kuin aina ennenkin. Huumaavan mahtava alku ja lähes kaikki yhdessä tekeminen on upeaa. Makuuhuoneessa rokkaa ja kaikki tututkin ovat sitä mieltä, että nyt on kaksi oikeaa ihmistä löytäneet toisensa. Sitten varsin nopeasti alkaa ne vaikeudet. Alkaa nähdä merkkejä omasta riittämättömyydestä sellaisissakin tilanteissa missä ei todellakaan siitä ole kyse. Alkaa sulkeutuminen ja erilleen ajautuminen. Läheisyys ja hellyys ajautuu kokonaan kumppanin vastuulle kunnes loppuu kokonaan ja sitä vain istuu sohvan nurkassa miettimässä, että miten tässä nyt taas näin kävi. Huono itsetunto on siitä petollinen, että voit kyllä tiedostaa sen olemassa olon ja järkeillä asioita joita se aiheuttaa mutta on äärettömän vaikea päästä irti siitä tunteesta, että miten voisit omana itsenäsi riittää toiselle ihmiselle jos itsekkin alitajuisesti pidät itseäsi alisuorittajana ja epäonnistujana. Täysin ei rakastettavana hahmona kaikkien vikojesi kanssa. Parisuhde on kenttä missä tämä selkeiten tulee ilmi mutta on sillä vaikutusta myös muihin ihmissuhteisiin. Kaveri suhteet jäävät aika pinnalliseksi, koska ei uskalla antaa itsestään kaikkea. Baarissa kyllä pääset hyvässä nousu humalassa juttelemaan naisille ja juttu luistaa. Jossain vaiheessa kuitenkin oma epävarmuus ja ahdistus hiipii mieleen ja karkaat takaovesta ulos vähän ennen pilkkua toivoen, että se kaunis, fiksu ja kiinnostava nainen jolle olet koko illan jutellut ei tule aivan heti vastaan uudestaan koska. Noh varmasti se jollain tasolla suhun pettyy ja ei siitä mitään tulisi kuitenkaan koska löydät kyllä keinot pilata senkin jutun.

Itse hakeuduin tässä taannoin hakemaan apua terapiasta ja koen, että siitä on ollut paljon hyötyä. Ongelmien ja niiden syiden ymmärtäminen on ensimmäinen askel jos haluaa niistä joskus päästä eroon. Helppo tie se ei ole. Kuten sanottua on vaivatonta teorian tasolla ymmärtää miksi toimii ja ajattelee kuten tekee mutta aivan eri asia murtaa kymmeniä vuosia omaa olemista, ajattelua, käyttäytymistä ja tunne-elämää ohjanneita kaavoja. Matka varmaan kestää koko loppu elämän.

 

[MacRef]

@Yargon & @Keskiviiva Meinasin molemmille vinkata, että ammattiapu voisi olla tarpeen ja kova sana. Yargonin viestin loppupuolella olikin maininta, että veli Yargon on jo terapiaan hakeutunut. Hienoa! Keskiviiva, vaikka olet paljon vahvempi persoona, kuin mitä isäsi on sinulle "opettanut", niin tuosta kuopasta tuskin yksin ylös pääset, joten tee samoin kuin Yargon.

 

[Breeze Harbour]

Tuli tossa hieman aiemmin tänään sellaiset oudon puoleiset fibat, että eräs ihminen josta en ole lainkaan romanttisessa mielessä kiinnostunut saattaisi ehkä olla hieman ihastunut muhun. Laittelee mulle jatkuvasti viestiä ja pari kertaa on tullut ihan sydänsymbooleja mukana, viimeksi tänään.

Voin olla tietysti täysin hakoteilläkin, mutta jos en niin tämä on vissiin karma joka tuli muistuttamaan että käyttäydyin hämärän samanoloisesti syksyllä tätä työkaveriani kohtaan, jolla oli todennäköisesti täysin samat fiilarit kuin itsellä nyt. Hämmentyneet, oudot.

En oikein tiedä miten tässä kuuluisi toimia. Lakata vastaamasta hänelle vai antaa jotenkin neutraalimpia vastauksia joilla en antaisi sellaisia signaaleja, jotka hän tulkitsee ikään kuin oisin kiinnostunut hänestä muuten kuin individuaalina...

Ja edelleen, tämä oli pitkälti spekulaatiota ja pohdintaa, tuli vain sellaiset fibat tänään. Lähinnä kyselen tässä arvon palstatovereilta, mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa jossa epäilette jonkun olevan ihastunut teihin mutta teillä itsellänne ei ole lainkaan kiinnostusta kyseiseen ihmiseen?

 

[Snakster]

Ja edelleen, tämä oli pitkälti spekulaatiota ja pohdintaa, tuli vain sellaiset fibat tänään. Lähinnä kyselen tässä arvon palstatovereilta, mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa jossa epäilette jonkun olevan ihastunut teihin mutta teillä itsellänne ei ole lainkaan kiinnostusta kyseiseen ihmiseen?

Dick-pic on aina hyvä veto tilanteeseen kuin tilanteeseen ja veikkaan, että viestittely siitä sitten rauhoittuu kyllä.

 

[Breeze Harbour]

Dick-pic on aina hyvä veto tilanteeseen kuin tilanteeseen ja veikkaan, että viestittely siitä sitten rauhoittuu kyllä.

En ole mulkku.

 

[Rattlehead]

En ole mulkku.

Mutta sulla on mulkku. Käytä sitä nyt naiseen, kun on hyvä tilaisuus.

 

[Breeze Harbour]

Mutta sulla on mulkku. Käytä sitä nyt naiseen, kun on hyvä tilaisuus.

Mieluummin käytän sitä sitten aikanansa siihen naiseen josta olen kiinnostunut.

 

[Fullhazard]

Tuli tossa hieman aiemmin tänään sellaiset oudon puoleiset fibat, että eräs ihminen josta en ole lainkaan romanttisessa mielessä kiinnostunut saattaisi ehkä olla hieman ihastunut muhun. Laittelee mulle jatkuvasti viestiä ja pari kertaa on tullut ihan sydänsymbooleja mukana, viimeksi tänään.

Voin olla tietysti täysin hakoteilläkin, mutta jos en niin tämä on vissiin karma joka tuli muistuttamaan että käyttäydyin hämärän samanoloisesti syksyllä tätä työkaveriani kohtaan, jolla oli todennäköisesti täysin samat fiilarit kuin itsellä nyt. Hämmentyneet, oudot.

En oikein tiedä miten tässä kuuluisi toimia. Lakata vastaamasta hänelle vai antaa jotenkin neutraalimpia vastauksia joilla en antaisi sellaisia signaaleja, jotka hän tulkitsee ikään kuin oisin kiinnostunut hänestä muuten kuin individuaalina...

Ja edelleen, tämä oli pitkälti spekulaatiota ja pohdintaa, tuli vain sellaiset fibat tänään. Lähinnä kyselen tässä arvon palstatovereilta, mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa jossa epäilette jonkun olevan ihastunut teihin mutta teillä itsellänne ei ole lainkaan kiinnostusta kyseiseen ihmiseen?

Ehkäpä kannattaisi tutustua tähän henkilöön paremmin eikä miettiä mitään onko kyseessä unelmien kumppani.

 

[Breeze Harbour]

Ehkäpä kannattaisi tutustua tähän henkilöön paremmin eikä miettiä mitään onko kyseessä unelmien kumppani.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mua vaan tätä päivää ennen suoraan sanoen lähinnä häiritsi ne häneltä saadut viestit, enkä sen takia osannut edes ajatella niistä mitään sen kummempia. Sen takia on vähän kaksijakoiset tunnelmat tässä. Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta. Laittoi ajattelemaan.

 

[mikko600]

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mua vaan tätä päivää ennen suoraan sanoen lähinnä häiritsi ne häneltä saadut viestit, enkä sen takia osannut edes ajatella niistä mitään sen kummempia. Sen takia on vähän kaksijakoiset tunnelmat tässä. Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta. Laittoi ajattelemaan.

Miten sulle toimittiin kun olit ihastunut yksipuolisesti ja sait ne blokit mm.? Miten olisit halunnut että tämä sun työkaveri olisi toiminut sua kohtaa? Tossa se vastaus löytyy.

Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Parempi se on suoraan sanoa. Vaikeaahan se voi olla, mutta sellaista se on.

 

[Breeze Harbour]

Miten sulle toimittiin kun olit ihastunut yksipuolisesti ja sait ne blokit mm.? Miten olisit halunnut että tämä sun työkaveri olisi toiminut sua kohtaa? Tossa se vastaus löytyy.

Sain ns. silent treatmentin ja blokit kaupan päälle. Oikeastaan ehdin jo harkita samaa ratkaisua tätä mainitsemaani henkilöä kohtaan, siis että lakkaisin vaan vastaamasta sille ja tarvittaessa blokkaan numeron. Toisaalta toivon että tuohon jälkimmäiseen ainakaan ei tarvisi mennä mutta jos se on lopulta ainut vaihtoehto...

Voi olla että jos tämä viestittely jatkuu vielä pitempään ja saan entistä vahvempia fiboja siitä että hän ihailee minua ja toivoisi välillemme kehittyvän jotakin, niin sanon vain suoraan hänelle miten näen asiat. Se taitaa olla se mulle ominaisin tyyli kaikessa muussakin.

 

[Infamous]

Yleisesti ottaen sanoisin että ihmisille tulee olla kohteliaita niin kauan kun he ovat kohteliaita sinulle. Eli, mikäli et ole tytöstä kiinnostunut, vältä antamasta mitään ylimääräisiä signaaleja - mutta viesteihin vastaaminen on kuitenkin kohteliasta. Ainakin niin kauan kun viestien määrä/laatu ei ole ahdistavalla tasolla. Sitten jos/kun näin alkaa olemaan, voi kohteliaasti ilmoittaa että kiitos mutta ei kiitos. Valtaosa ihmisistä tämän kyllä ymmärtää.

 

[Breeze Harbour]

Yleisesti ottaen sanoisin että ihmisille tulee olla kohteliaita niin kauan kun he ovat kohteliaita sinulle. Eli, mikäli et ole tytöstä kiinnostunut, vältä antamasta mitään ylimääräisiä signaaleja - mutta viesteihin vastaaminen on kuitenkin kohteliasta. Ainakin niin kauan kun viestien määrä/laatu ei ole ahdistavalla tasolla. Sitten jos/kun näin alkaa olemaan, voi kohteliaasti ilmoittaa että kiitos mutta ei kiitos. Valtaosa ihmisistä tämän kyllä ymmärtää.

Jaan aika lailla samat ajatukset kanssasi. Mulla palaa tässä jotenkin etäästi vanhat muistot mieleen kaukaa teinivuosilta, kun pelasin Mario Kartia kansainvälisessä yhteisössä ja siellä oli tällainen floridalainen vielä erittäin alaikäinen tyttö (en toki itsekään ollut vielä täysi-ikäinen), jolle erehdyin antamaan huomiota.

Tämä oli sellainen tapaus, että lenteli sen nettiyhteisön sisällä, niin absurdia kuin se onkin, kukasta kukkaan eli vaihtoi netti-ihastusta lähes joka toinen kuukausi. Laitoin hänelle kerran Skypessä tuikitavallisen ilmoitusluontoisen viestin missä sanoin että voisin mennä suihkuun ja vastaus oli luokkaa "Wouldn't it be nice to shower together ;)".

Tarkoituksenani ei ollut verrata teini-ikäistä etäihastussäätöäni nykytilanteeseen, vaan painottaa että siinä kohtaa jos alan tältä naiselta saamaan moisia seksuaalisia vihjauksia, niin voipi olla että oven näyttäminen blokin muodossa on viimeinen oljenkorsi. Kuten sanottu, toivon sydämeni pohjasta että tähän ei tarvisi mennä, joten ehkä mun kannattaisi lakata antamasta niin myönteisiä reaktioita..?

 

[Fullhazard]

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mua vaan tätä päivää ennen suoraan sanoen lähinnä häiritsi ne häneltä saadut viestit, enkä sen takia osannut edes ajatella niistä mitään sen kummempia. Sen takia on vähän kaksijakoiset tunnelmat tässä. Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta. Laittoi ajattelemaan.

Mikä niissä viesteissä oli niin häiritsevää? Vai tuliko vain liikaa viestejä?

 

[Breeze Harbour]

Mikä niissä viesteissä oli niin häiritsevää? Vai tuliko vain liikaa viestejä?

Jälkimmäinen oikeastaan.