Naisasiat

[Tadu]

Tosiaan eilen tuli kosittua emäntää ja perkele kyllähän se siihen sitten suostui. Kahden vuoden päästä olisi tarkoitus tanssahdella virallisesti.

Onneksi olkoon. Itse kosin kaksi vuotta sitten vuoden vaihtuessa ja sain myös hyväksynnän.

 

[Breeze Harbour]

Lupaan kertoa sitten kun jotain taas tapahtuu. Ensimmäisistä varsinaisista liikkeistä on vierähtänyt vasta noin viikko ja tällä hetkellä ilmassa saattaa olla ainakin jonkin asteista kipinää. Ja kuten sanottu, jos se kipinä konkretisoituu joku päivä vaikka yhteiseen illanviettoon, lupaan olla pimittämättä totuutta. Yhtä lailla jos tämä tarina päättyy pakkeihin tai friendzonelle, saatte senkin kuulla sitten kun sen aika on.

Koska tuli nyt kerran luvattua, että kertoisin kuinka tämä homma lähtee ratkeamaan, niin kerrotaan nyt sitten mitä on tapahtunut marraskuun lopun jälkeen: Yhteistä työpaikkaa en ole tämän naisen kanssa jakanut enää sitten joulukuun alkupuoliskon, sillä koeaikani ei tuonut minulle "jatkosopimusta" tuonne.

Tuolta lähdettyäni ymmärsin siinä vaiheessa, että mun viimeinen oljenkorsi ja mahdollisuus kokeilla kepillä jäätä olisi laittaa hänelle jonkin sortin viesti. Päätökseni viestin laittamisesta tehtyäni aloin suunnittelemaan sen sisältöä saman tien, mutta kuinka ollakaan, itselleni tyypillisesti jäin panttaamaan lopullista h-hetkeä useamman viikon ajaksi.

Eilen kuitenkin kaivoin lopultakin ne kuuluisat ballsit esiin ja laitoin illalla tälle naiselle sen viestin. Vaikka kieltämättä jonkin verran houkuttelikin kysyä, niin strategiani oli että en laittaisi suoraan ensimmäiseen viestiin mitään tapaamispyyntöä, vaan koittaisin ensin lähestyä häntä arkisesti kehujen/kohteliaisuuksien kera ottaen selvää millaisen reaktion saan.

Sanotaanko että sain häneltä kohteliaan, mutta samalla niin lyhyen ja ytimekkään ja selkeän vastauksen, että koen nyt voivani hyvällä omallatunnolla aloittaa elämässäni uuden luvun ja jatkaa kohti seuraavaa etappia. Mulle jäi kuitenkin pelkästään positiiviset muistot niin tästä naisesta kuin itse työpaikastakin ja olen ehdottomasti onnellisempi ja toiveikkaampi tämän kokemuksen jälkeen.

Tämän naisen kanssa mulla syntyi kuitenkin ehdottomasti aivan spesiaali yhteys. Olen myös huomannut että viime vuosina, kun olen tullut tietyllä tapaa ulos kuorestani ja rohkaistanut ihmisten parissa, niin tällaisia vahvoja yhteyksiä eri ihmisiin on alkanut syntymään koko ajan enemmän, joten toivon mukaan tämä oli vasta alkua. Nyt voi aloittaa uuden viikon hyvissä fiiliksissä kun tein sen mikä oli tehtävä enkä jäänyt lusmuilemaan.

 

[Breeze Harbour]

Tunnustetaan nyt vielä sekin, minkä varmaan suurin osa teistä tunnisti, mutten itse myöntänyt sitä aluksi todeksi. Eli kyllähän etenkin silloin ensi alkuun eli syys-lokakuussa mentiin kuvainnollisesti tunnetasolla jossain Himalajan huipulla, josta oli vaikeuksia hahmottaa se bigger picture. Kaikki tuntui vaan silloin alussa lähes epätodellisen täydelliseltä ja että nyt natsaa kemiat jonkun kanssa niin loistavasti ettei todeksikaan.

Niin että kyllähän sitä tuli vähän värikynää käytettyä tullessani asian kanssa ulos ja kuvaillessani tilannettani. Nyt täältä maanpinnalta käsin mun on kuitenkin taas helpompi jatkaa omaa polkuani eteenpäin ja todeta loppuyhteenvetona tästä menneestä syksystä, että toisinaan sitä tapaa elämässä jonkun aivan ihanan ihmisen, jonka on kuitenkin tarkoitettu olevan siinä läsnä vain tietyn aikaa ja tällöin on pystyttävä näkemään ne positiiviset puolet.

Ihan vaikkapa se, että joku oikeesti herätti mussa näin suuria tunteita ja kliseisesti muovasti musta paremman ihmisen olemalla vain läsnä ja aito. Yksi erikoinen juttu, jonka tajusin ihan vasta loppuvuodesta, huomasin kuinka mulla kehittyi jossain tuossa loppusyksyn aikana ikään kuin vaivihkaa usko omaan lauluääneeni ja tämä tapahtui, koska olen vihdoin alkanut luottamaan itseeni ja hyväksymään itseni tällaisenaan. Varmasti taustalla vaikutti huomaamattani sekin, että sain mulle varsin merkitykselliseltä naisihmiseltä kosolti hyväksyntää ja huomiota, joka puolestaan ruokki miehistä itsevarmuuttani tuoda enemmän itsestäni esille.

Joka tapauksessa, 2019 jää mulle mieleen tapahtumarikkaana vuotena. Matkan varrelle mahtui paljon onnistumisen kokemuksia, omien pelkojen ja epävarmuuksien päihittämistä, niin henkistä kuin artistista kasvua, uusien tilanteiden ja paikkojen kohtaamista sekä vahvoja tunteita. Missään vaiheessa vuotta ei tullut semmoista fiilistä että oma elämä rullaa paikallaan ilman merkitystä. Kaikella mitä tein ja koin tuntui olevan joku tarkoitus ja tässä fiiliksessä on hieno jatkaa vuoteen 2020 näkemään, kokemaan ja maistamaan lisää elämää mukavuusalueen ulkopuolella.

 

[mikko600]

Osaispa itsekin ottaa pakit tuolla tavalla.

 

[Tadu]

Osaispa itsekin ottaa pakit tuolla tavalla.

Kokemuksesta voin sanoa, että kun niitä pakkeja saa tarpeeksi siihen turtuu. Itselle oli sinkkuuden loppuvaiheilla ainakin helpompi ottaa pakit vastaan kuin antaa vastapuolelle pakit.

 

[Breeze Harbour]

Osaispa itsekin ottaa pakit tuolla tavalla.

Mulla pätee tässä osittain sama kuin Pelicansilla joukkueena. Ei ole kovin hankalaa hyväksyä tappiota silloin kun ei ole tottunut voittamaan :D Toisaalta muistan edelleen varsin hyvin, kuinka pitkäksi aikaa jäin varhaisilla parikymppisilläni vellomaan yhdessä ja samassa naisessa eikä mulla todellakaan ole enää intressejä käydä samaa itsesäälissä vellomisen polkua uudelleen. Nyt jatkan pää pystyssä eteenpäin kohti sitä mikä ikinä odottaakin edessä.

 

[Tadu]

Mulla pätee tässä osittain sama kuin Pelicansilla joukkueena. Ei ole kovin hankalaa hyväksyä tappiota silloin kun ei ole tottunut voittamaan :D Toisaalta muistan edelleen varsin hyvin, kuinka pitkäksi aikaa jäin varhaisilla parikymppisilläni vellomaan yhdessä ja samassa naisessa eikä mulla todellakaan ole enää intressejä käydä samaa itsesäälissä vellomisen polkua uudelleen. Nyt jatkan pää pystyssä eteenpäin kohti sitä mikä ikinä odottaakin edessä.

Näin asiaan liittyen mietittäväksi: Urokset iskevät baareissa jatkuvasti naisia. He kuitenkin saavat pakkeja yleensä enemmän kuin onnistuneita kaatoja. Heitä ne pakit eivät vaan häiritse. Jos saa pakit niin so what. Elämä jatkuu ja seuraava mahdollinen nainen tulee kohta vastaan.

Ei tosiaan kannata jäädä itsesääliin roikkumaan. Olet kirjoitusten perusteella fiksu tyyppi, mutta murehdit ja pohdit vaan liikoja. Ihmissuhteet ovat lopulta aika yksinkertaisia: toisesta ihmisestä tykkää tai ei tykkää. Itseään voi toki kehittää ja se kannattaakin aina, kunhan se itsetutkiskelu tähtää kehitykseen eikä jää itsesääliin. En usko, että sulla on mitään oikeaa syytä itsesääliin.

 

[Breeze Harbour]

Ei tosiaan kannata jäädä itsesääliin roikkumaan. Olet kirjoitusten perusteella fiksu tyyppi, mutta murehdit ja pohdit vaan liikoja. Ihmissuhteet ovat lopulta aika yksinkertaisia: toisesta ihmisestä tykkää tai ei tykkää. Itseään voi toki kehittää ja se kannattaakin aina, kunhan se itsetutkiskelu tähtää kehitykseen eikä jää itsesääliin. En usko, että sulla on mitään oikeaa syytä itsesääliin.

(boldaus oma)
Osuit naulan kantaan veli. Tiedän analysoivani ja puntaroivani juttuja liikaa etukäteen sen sijaan että ottaisin vain suoraan asioista selvää ja menisin all in. Toki tässäkin varmasti velloo taustalla vaikea nuoruus, sitä vaan jotenkin tottui nuorempana siihen että ihmiset talloivat allensa tein sitten mitä tahansa. Mutta kuten edelliseen viestiin laitoinkin, niin menneen vuoden aikana itsevarmuuteni kasvoi usealla eri elämän osa-alueella.

Tällä hetkellä mulla on jo paljon selkeempi visio siitä mitä haluan tehdä sekä mun tulevaisuuden tavoitteista ja kuinka niitä kohti lähetään paiskimaan töitä.

Ja mitä tulee tuohon itsesäälin jota vielä nuorempana harrastin, niin varmaan sanomattakin selvää että en tuolloin vielä arvostanut itseäni tarpeeksi. Jo se että laitoin tämän erään nimeltä mainitsemattoman naisen onnellisuuden omani edelle ja koitin epätoivoisesti saada hänet huomioimaan minut, kertoo kaiken oleellisen siitä missä mentiin itsetunnollisesti vielä viitisen vuotta sitten.

 

[Andji]

Näin asiaan liittyen mietittäväksi: Urokset iskevät baareissa jatkuvasti naisia. He kuitenkin saavat pakkeja yleensä enemmän kuin onnistuneita kaatoja. Heitä ne pakit eivät vaan häiritse. Jos saa pakit niin so what. Elämä jatkuu ja seuraava mahdollinen nainen tulee kohta vastaan.

Sillä erolla, että siellä baarissa niitä naisia tosiaan tulee vastaan yksi toisensa jälkeen eikä niitä jäädä kutakin puoleksi vuodeksi piirittämään ja mielessään iskemään. Eipä sillä, toisille eri asiat ovat vaikeampia kuin toisille, eikä minkään vakavamman ihmissuhteen muodostusta kannata hätiköidä.

Aloite pitäisi kuitenkin tehdä ennemmin tai myöhemmin.

Spoileri

Aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa heti 2,5 vuoden kuluttua ensitapaamisestamme.

 

[nummenkallio]

Kokemuksesta voin sanoa, että kun niitä pakkeja saa tarpeeksi siihen turtuu. Itselle oli sinkkuuden loppuvaiheilla ainakin helpompi ottaa pakit vastaan kuin antaa vastapuolelle pakit.

Pakkeja kestää myös paremmin silloin, kun niitä onnistumisiakin tulee. Jos saa yhdeltä naiselta pakit, niin pitää luottaa siihen, että jo seuraavan kanssa onnistuu. Tärkeintä on se, että itsetunto pysyy kunnossa ja pystyy lähestymään naisia itsevarmana. Jos on epätoivoinen tai jo valmiiksi luovuttaneen oloinen, niin naiset vaistoavat tämän, ja siinä käy huonosti.

Tärkeää on myös se, ettei lähde mihinkään iskuyritykseen liian vakavissaan. Olen huomannut, että huumori, pienoinen salaperäisyys ja yllätyksellisyys toimivat yleensä hyvin. Pitää olla hauska, pitää saada nainen nauramaan, mutta naisen pitää myös vähän hämmentyä, että onko mies nyt tosissaan. Eli pientä jännitystä.

Mutta ei näitä asioita opi kuin harjoittelemalla.

 

[Malkkinen]

Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.

Vinkkejä?

Rahaa kirjekuoreen ja tiputat postiluukusta, toimii aina. Ehkä joku kaulakoru mukaan myös.

 

[nummenkallio]

Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.

Vinkkejä?

Onko teillä jotain taloyhtiön yhteistä tekemistä, esimerkiksi pihatalkoita? Vaikka ehkä niitä ei keskellä talvea ole, mutta kevätpuolella voisi jo olla. Pystyisikö juttua kehittämään jostain muista asumiseen liittyvistä asioista, vaikka saunavuoroista? Myös joku yhteinen pyykkitupa olisi hyvä paikka törmätä ns. vahingossa ja alkaa juttelemaan. Riippuu aika paljon siitäkin, miten sosiaalista taloyhtiön meininki on. Sitten voi mennä myös perinteisesti lainaamaan jotain taloustavaraa, mutta tämä vaatii jo aika paljon pelisilmää, ettei homma vaikuta liian läpinäkyvältä. Varsinkin kun kaupat ovat nykyään auki lähes koko ajan.

Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että somessa naapuria ei kannata ainakaan lähestyä. Se voisi tuntua tosi friikiltä. Naapurin lähestymiseen pätevät ihan samat säännöt kuin naisten lähestymiseen muutenkin: livenä ja ensin jonkun muun asian varjolla, jotta tilannetta pääsee vähän tunnustelemaan ja jotta kummallakin on kunniallinen tie myös perääntyä.

 

[Sivustakatsoja]

Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.

Vinkkejä?

Kaitpa tuo on aika sama missä tuo tyttö asuu naapurissa taikka sitten kymmenen kilsan päässä ? Ei kait siinä mitään creepyä ole jos toiseen tahtoo tutustua...Rohkeasti juttusille, kun rappusissa törmää ?

" Tuutko meille pelaa änärii ? " toimii aina.

 

[Kauko Viisas]

Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.

Vinkkejä?

Soitat ovikelloa ja kun neitonen avaa, niin esittäydyt.
Kysyt:"Ei sulla sattuis olee sokeria lainata, ja kananmunia... ja hiivaa ja jauhoja? Ajattelin leipoo sulle pullia"

Jos on vegaani niin unohda koko juttu.

 

[Milles Mortenson]

Kerroin täällä miten ennen joulua lähestyin duunikaveria ja vastaus oli pakit, mutta sellainen viesti, josta ei voinut erehtyä etteikö sielläkin jotain kiinnostusta olisi. On myös aika suoraan flirttaillut ja toi minulle joululahjankin, joka tosin oli ihan vitsiksi tarkoitettu. No laitoin hänelle vielä viestin, että jäi vähän hänen vastaus epäselväksi ja kerroin mihin olen häneen ihastunut, ja tämä noin parin päivän jälkeen. Meni pari päivää ja hän vastasi miten tyhmänä hän itseään pitää, että ei pysty olemaan kaveria enempää. No vastasin tähän vielä ihan asiallisen viestin vastaukseksi ja sieltä ei enää mitään kuulunut, niin ymmärsin yskän, annoin asian olla ja tein tinder-profiilin. Tästä aikaa sellaiset reilut pari viikkoa, enkä ole missään yhteyksissä ollut ja ainakin itse ajattelin homman olleen ok ja molemmin puolin ohi, jolle voi nauraa, kun nähdään.

Näin tämän tapauksen eilen ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja huusi miten epäkohtelias olen, kun hän on jo kaksi kertaa sanonut "ei" ja minä vaan jatkan. Oli kyllä melkoinen mitä vittua -fiilis ja tajusin kyllä siinä kohtaa, että on tullut ihnisestä tehtyä aivan vääränlainen luonneanalyysi ja tulipa oikeestaan melkoinen luoti väistettyä. Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen? Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin käynyt iltaisin ikkunan takana runkkaamassa. Vähän jäi sellainen itsekeskeinen kuva tapauksesta, jonka mielestä maailma on olemassa häntä varten eikä se vastaa oikein hänen odotuksiaan. Ihme mielensäpahoittava lumihiutale.

 

[Tadu]

Kerroin täällä miten ennen joulua lähestyin duunikaveria ja vastaus oli pakit, mutta sellainen viesti, josta ei voinut erehtyä etteikö sielläkin jotain kiinnostusta olisi. On myös aika suoraan flirttaillut ja toi minulle joululahjankin, joka tosin oli ihan vitsiksi tarkoitettu. No laitoin hänelle vielä viestin, että jäi vähän hänen vastaus epäselväksi ja kerroin mihin olen häneen ihastunut, ja tämä noin parin päivän jälkeen. Meni pari päivää ja hän vastasi miten tyhmänä hän itseään pitää, että ei pysty olemaan kaveria enempää. No vastasin tähän vielä ihan asiallisen viestin vastaukseksi ja sieltä ei enää mitään kuulunut, niin ymmärsin yskän, annoin asian olla ja tein tinder-profiilin. Tästä aikaa sellaiset reilut pari viikkoa, enkä ole missään yhteyksissä ollut ja ainakin itse ajattelin homman olleen ok ja molemmin puolin ohi, jolle voi nauraa, kun nähdään.

Näin tämän tapauksen eilen ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja huusi miten epäkohtelias olen, kun hän on jo kaksi kertaa sanonut "ei" ja minä vaan jatkan. Oli kyllä melkoinen mitä vittua -fiilis ja tajusin kyllä siinä kohtaa, että on tullut ihnisestä tehtyä aivan vääränlainen luonneanalyysi ja tulipa oikeestaan melkoinen luoti väistettyä. Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen? Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin käynyt iltaisin ikkunan takana runkkaamassa. Vähän jäi sellainen itsekeskeinen kuva tapauksesta, jonka mielestä maailma on olemassa häntä varten eikä se vastaa oikein hänen odotuksiaan. Ihme mielensäpahoittava lumihiutale.

Taisit väistää luodin.

 

[Breeze Harbour]

Todellakin kertomasi perusteella väistit nyt varsin jykevän luodin @Milles Mortenson. Koska kaikessa on kuitenkin hyvä nähdä ensin ne positiiviset puolet, niin tulipahan viimeistään tässä vaiheessa kertalaakista täysin selväksi että tuo ei ole se kukka johon sinä haluat lentää. Tsemit ja toivotaan parempia kemioita seuraavan deitin kanssa!

 

[Draco]

Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen?

Enemmänkin tämä kuulostaa ihan perinteiseltä naisprofiililta, jossa annetut signaalit pitäisi ymmärtää juuri toisinpäin, kuin mikä on loogista. Että ei tässä mitään uutta ole, mutta sinua ei voi kyllä mistään tuossa syyttää. Mutta on olemassa myös paljon naisia, jotka antavat ymmärtää asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli jos tuollainen käänteisajattelu ei ole juttusi, joten eteenpäin ja näitä kohti.

 

[Knox]

Enemmänkin tämä kuulostaa ihan perinteiseltä naisprofiililta, jossa annetut signaalit pitäisi ymmärtää juuri toisinpäin, kuin mikä on loogista. Että ei tässä mitään uutta ole, mutta sinua ei voi kyllä mistään tuossa syyttää. Mutta on olemassa myös paljon naisia, jotka antavat ymmärtää asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli jos tuollainen käänteisajattelu ei ole juttusi, joten eteenpäin ja näitä kohti.

Ei tuo kyllä minusta miltään perinteiseltä naisprofiililta kuulosta. Sekopäältä kylläkin. Onnittelut @Milles Mortenson väistitte todellakin luodin.

Huvittavia tilanteita on ne, kun selvät merkit hulluudesta jätetään huomioimatta kun ollaan niin rakastuneita. Sitten parin vuoden päästä valitetaan kun puoliso on aivan sekaisin. Kaveri rakastui naiseen joka oli täysi sekopää. Jos oltiin jätkäporukalla viettämässä iltaa, niin kaverin piti ottaa Facetime puhelu ja näyttää ketä seurassa on. Mulla saattoi soida puhelin klo 00.30 ja langan toisessa päässä tämä sekopää kyselee että miksei X ole tullut jo kotia. Varmaan siksi kun istutaan ja jauhetaan paskaa. Onko siellä naisia seurassa?? Ei ole. Miksi kuuluu naisen ääniä taustalla?? Baarissa on naisia, siksi.

Aivan vitun sekopäistä touhua, joten totta kai kaverini meni naimisiin tämän hullun kanssa. Ja on nyt viimeiset pari kuukautta asunut vanhemmillaan, kun ei pysty kotona olemaan. Huumoria tästä on sentään saatu, joskaan kaveriani ei kauheasti naurata. Mutta oma on syy ja seuraukset pitää kärsiä.

 

[Draco]

Ei tuo kyllä minusta miltään perinteiseltä naisprofiililta kuulosta. Sekopäältä kylläkin.

No en nyt lähtisi ihan noin radikaaleihin olettamuksiin vielä tuosta. Kyllä nyt lähes joka jätkä, kenellä vähänkään kokemusta naisista on, luultavasti on vähintään kerran elämässään kokenut tilanteen, jossa suunnilleen juuri silloin, kun itse ajattelee, että tässä voisi olla syntymässä jotain suhteen tapaista, tuuleekin yhtäkkiä ihan eri suunnasta. Mutta ei siitä nyt voi silti toista vielä hulluksi leimata, koska jokaisella on oikeus viheltää peli poikki milloin tahansa ja mistä syystä tahansa, vaikka tuntuisikin, että sieltä tulee jotain täyttä bullshittiä.

 

[Patarouva]

Ymmärsinkö nyt oikein tämän tarinan, että pakit annettiin ja sen jälkeen nainen vielä antoi kiinnostuneelle työkaverilleen joululahjan kujeillen ja flirttiäkin oli.

On totta, että pelin saa puhaltaa poikki milloin vaan. Mua vaan on aina inhottanut ihastuneen ihmisen riiputtaminen väärissä toiveissa, on se sitten käytöksen ja/tai puheen tasolla.

Meillä on vain toisen osapuolen kertomus, mutta arvioidaan asiaa sen perusteella. Tuskin nainen välttämättä sekopää on, vaan hän vain käyttäytyi hölmösti nauttiessaan ihailusta ja raivostui, kun toinen kokeili uudelleen onneaan, eikä tyytynyt vain ihailemaan.

 

[BaronFIN]

Oma parisuhde on nyt kestänyt seurustelun aloittamisesta tähän päivään kohta 24 vuotta eli voidaan rehellisesti pyöristää neljännesvuosisataan. Näistä 17v naimisissa. Puoliso on ollut matkan varrella uskoton, katunut ja vannonut korjaavansa kaiken. On tuolla kroonista sairautta, diagnoosia, lääkitystä, masennusta ja niin edelleen. Oma ajatus lasten myötä on ollut se, että tästä mennään läpi kun kuitenkin arjessa toimeen tullaan eikö isoissa linjoissa riitoja ole. Toki eropaperitkin ovat olleet tunnepuuskassa allekirjoitusta vaille käräjäoikeuteen valmiit, mutta minulle se on kuitenkin käytännössä tarkoittanut lasten (ja oman) kodin hajoittamista ja itselleni vain jotain hemmetin viikonloppuisän roolia, kiitos ei.

Eli vuosien varrella ihastuminen, rakastuminen, viha, katkeruus, ovat tuttuja tunteita ja kyyneleitä on väännetty niin että on luullut niiden loppuvan, mutta silti niitä edelleen riittänyt. On ollut hurjia seksiviikonloppuja, on ollut vuosia totaalista haluttomuutta, mutta silti tässä edelleen ollaan. Moni varmaan miettii, että miksi ihmeessä ja niin mietin minäkin.

Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.

Tiedän täsmälleen mitä isot pojat sanoisi tähän dilemmaan, bang bang, thank you ma’am... Itse kuitenkin pidän kiinni ettei työkavereihin sekaannuta, eikä kuormasta syödä.

Olen minäkin idiootti...

 

[mikko600]

Oma parisuhde on nyt kestänyt seurustelun aloittamisesta tähän päivään kohta 24 vuotta eli voidaan rehellisesti pyöristää neljännesvuosisataan. Näistä 17v naimisissa. Puoliso on ollut matkan varrella uskoton, katunut ja vannonut korjaavansa kaiken. On tuolla kroonista sairautta, diagnoosia, lääkitystä, masennusta ja niin edelleen. Oma ajatus lasten myötä on ollut se, että tästä mennään läpi kun kuitenkin arjessa toimeen tullaan eikö isoissa linjoissa riitoja ole. Toki eropaperitkin ovat olleet tunnepuuskassa allekirjoitusta vaille käräjäoikeuteen valmiit, mutta minulle se on kuitenkin käytännössä tarkoittanut lasten (ja oman) kodin hajoittamista ja itselleni vain jotain hemmetin viikonloppuisän roolia, kiitos ei.

Eli vuosien varrella ihastuminen, rakastuminen, viha, katkeruus, ovat tuttuja tunteita ja kyyneleitä on väännetty niin että on luullut niiden loppuvan, mutta silti niitä edelleen riittänyt. On ollut hurjia seksiviikonloppuja, on ollut vuosia totaalista haluttomuutta, mutta silti tässä edelleen ollaan. Moni varmaan miettii, että miksi ihmeessä ja niin mietin minäkin.

Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.

Tiedän täsmälleen mitä isot pojat sanoisi tähän dilemmaan, bang bang, thank you ma’am... Itse kuitenkin pidän kiinni ettei työkavereihin sekaannuta, eikä kuormasta syödä.

Olen minäkin idiootti...

Et sä idiootti ole. Selvästi vaan pidät omista periaatteistasi kiinni. Niistä samoista joiden kanssa olet pärjännyt läpi esim. vaimon pettämisen.

 

[Makkeli]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

 

[teppana]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Tuollaisessa tilanteessa yhteen muutto kuulostaa järkevältä. Molemmat teistä vaikuttavat olevan tosissaan yhdessä. Jos parisuhde ei kestä yhdessä asumista niin se kaatuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Taloudellisesti yhteen muuttaminen on fiksua. Jos suhde kariutuu, uuden kämpän saa suht helpolla jos ei mitään rasitteita ole (työttömyys tai maksuhäiriöt).

Jos kerran yhdessä aiotte aikaa viettää, onko mitään järkeä laittaa 600€ tjs. kuukaudessa toisen asunnon ylläpitoon?

Suhdetta on kuitenkin kestänyt jo yli 3 kuukautta. Nykyisellään se on nopeahko aika muuttaa yhteen, mutta ei mitenkään tavaton. Siihen kun lisätään päälle toisen muuttaminen samalle paikkakunnalle on yhteen muuttaminen luonnollinen jatkumo suhteen osalta.