Naisasiat

[Kauko Viisas]

Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.

Vinkkejä?

Soitat ovikelloa ja kun neitonen avaa, niin esittäydyt.
Kysyt:"Ei sulla sattuis olee sokeria lainata, ja kananmunia... ja hiivaa ja jauhoja? Ajattelin leipoo sulle pullia"

Jos on vegaani niin unohda koko juttu.

 

[Milles Mortenson]

Kerroin täällä miten ennen joulua lähestyin duunikaveria ja vastaus oli pakit, mutta sellainen viesti, josta ei voinut erehtyä etteikö sielläkin jotain kiinnostusta olisi. On myös aika suoraan flirttaillut ja toi minulle joululahjankin, joka tosin oli ihan vitsiksi tarkoitettu. No laitoin hänelle vielä viestin, että jäi vähän hänen vastaus epäselväksi ja kerroin mihin olen häneen ihastunut, ja tämä noin parin päivän jälkeen. Meni pari päivää ja hän vastasi miten tyhmänä hän itseään pitää, että ei pysty olemaan kaveria enempää. No vastasin tähän vielä ihan asiallisen viestin vastaukseksi ja sieltä ei enää mitään kuulunut, niin ymmärsin yskän, annoin asian olla ja tein tinder-profiilin. Tästä aikaa sellaiset reilut pari viikkoa, enkä ole missään yhteyksissä ollut ja ainakin itse ajattelin homman olleen ok ja molemmin puolin ohi, jolle voi nauraa, kun nähdään.

Näin tämän tapauksen eilen ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja huusi miten epäkohtelias olen, kun hän on jo kaksi kertaa sanonut "ei" ja minä vaan jatkan. Oli kyllä melkoinen mitä vittua -fiilis ja tajusin kyllä siinä kohtaa, että on tullut ihnisestä tehtyä aivan vääränlainen luonneanalyysi ja tulipa oikeestaan melkoinen luoti väistettyä. Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen? Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin käynyt iltaisin ikkunan takana runkkaamassa. Vähän jäi sellainen itsekeskeinen kuva tapauksesta, jonka mielestä maailma on olemassa häntä varten eikä se vastaa oikein hänen odotuksiaan. Ihme mielensäpahoittava lumihiutale.

 

[Tadu]

Kerroin täällä miten ennen joulua lähestyin duunikaveria ja vastaus oli pakit, mutta sellainen viesti, josta ei voinut erehtyä etteikö sielläkin jotain kiinnostusta olisi. On myös aika suoraan flirttaillut ja toi minulle joululahjankin, joka tosin oli ihan vitsiksi tarkoitettu. No laitoin hänelle vielä viestin, että jäi vähän hänen vastaus epäselväksi ja kerroin mihin olen häneen ihastunut, ja tämä noin parin päivän jälkeen. Meni pari päivää ja hän vastasi miten tyhmänä hän itseään pitää, että ei pysty olemaan kaveria enempää. No vastasin tähän vielä ihan asiallisen viestin vastaukseksi ja sieltä ei enää mitään kuulunut, niin ymmärsin yskän, annoin asian olla ja tein tinder-profiilin. Tästä aikaa sellaiset reilut pari viikkoa, enkä ole missään yhteyksissä ollut ja ainakin itse ajattelin homman olleen ok ja molemmin puolin ohi, jolle voi nauraa, kun nähdään.

Näin tämän tapauksen eilen ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja huusi miten epäkohtelias olen, kun hän on jo kaksi kertaa sanonut "ei" ja minä vaan jatkan. Oli kyllä melkoinen mitä vittua -fiilis ja tajusin kyllä siinä kohtaa, että on tullut ihnisestä tehtyä aivan vääränlainen luonneanalyysi ja tulipa oikeestaan melkoinen luoti väistettyä. Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen? Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin käynyt iltaisin ikkunan takana runkkaamassa. Vähän jäi sellainen itsekeskeinen kuva tapauksesta, jonka mielestä maailma on olemassa häntä varten eikä se vastaa oikein hänen odotuksiaan. Ihme mielensäpahoittava lumihiutale.

Taisit väistää luodin.

 

[Breeze Harbour]

Todellakin kertomasi perusteella väistit nyt varsin jykevän luodin @Milles Mortenson. Koska kaikessa on kuitenkin hyvä nähdä ensin ne positiiviset puolet, niin tulipahan viimeistään tässä vaiheessa kertalaakista täysin selväksi että tuo ei ole se kukka johon sinä haluat lentää. Tsemit ja toivotaan parempia kemioita seuraavan deitin kanssa!

 

[Draco]

Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen?

Enemmänkin tämä kuulostaa ihan perinteiseltä naisprofiililta, jossa annetut signaalit pitäisi ymmärtää juuri toisinpäin, kuin mikä on loogista. Että ei tässä mitään uutta ole, mutta sinua ei voi kyllä mistään tuossa syyttää. Mutta on olemassa myös paljon naisia, jotka antavat ymmärtää asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli jos tuollainen käänteisajattelu ei ole juttusi, joten eteenpäin ja näitä kohti.

 

[Knox]

Enemmänkin tämä kuulostaa ihan perinteiseltä naisprofiililta, jossa annetut signaalit pitäisi ymmärtää juuri toisinpäin, kuin mikä on loogista. Että ei tässä mitään uutta ole, mutta sinua ei voi kyllä mistään tuossa syyttää. Mutta on olemassa myös paljon naisia, jotka antavat ymmärtää asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli jos tuollainen käänteisajattelu ei ole juttusi, joten eteenpäin ja näitä kohti.

Ei tuo kyllä minusta miltään perinteiseltä naisprofiililta kuulosta. Sekopäältä kylläkin. Onnittelut @Milles Mortenson väistitte todellakin luodin.

Huvittavia tilanteita on ne, kun selvät merkit hulluudesta jätetään huomioimatta kun ollaan niin rakastuneita. Sitten parin vuoden päästä valitetaan kun puoliso on aivan sekaisin. Kaveri rakastui naiseen joka oli täysi sekopää. Jos oltiin jätkäporukalla viettämässä iltaa, niin kaverin piti ottaa Facetime puhelu ja näyttää ketä seurassa on. Mulla saattoi soida puhelin klo 00.30 ja langan toisessa päässä tämä sekopää kyselee että miksei X ole tullut jo kotia. Varmaan siksi kun istutaan ja jauhetaan paskaa. Onko siellä naisia seurassa?? Ei ole. Miksi kuuluu naisen ääniä taustalla?? Baarissa on naisia, siksi.

Aivan vitun sekopäistä touhua, joten totta kai kaverini meni naimisiin tämän hullun kanssa. Ja on nyt viimeiset pari kuukautta asunut vanhemmillaan, kun ei pysty kotona olemaan. Huumoria tästä on sentään saatu, joskaan kaveriani ei kauheasti naurata. Mutta oma on syy ja seuraukset pitää kärsiä.

 

[Draco]

Ei tuo kyllä minusta miltään perinteiseltä naisprofiililta kuulosta. Sekopäältä kylläkin.

No en nyt lähtisi ihan noin radikaaleihin olettamuksiin vielä tuosta. Kyllä nyt lähes joka jätkä, kenellä vähänkään kokemusta naisista on, luultavasti on vähintään kerran elämässään kokenut tilanteen, jossa suunnilleen juuri silloin, kun itse ajattelee, että tässä voisi olla syntymässä jotain suhteen tapaista, tuuleekin yhtäkkiä ihan eri suunnasta. Mutta ei siitä nyt voi silti toista vielä hulluksi leimata, koska jokaisella on oikeus viheltää peli poikki milloin tahansa ja mistä syystä tahansa, vaikka tuntuisikin, että sieltä tulee jotain täyttä bullshittiä.

 

[Patarouva]

Ymmärsinkö nyt oikein tämän tarinan, että pakit annettiin ja sen jälkeen nainen vielä antoi kiinnostuneelle työkaverilleen joululahjan kujeillen ja flirttiäkin oli.

On totta, että pelin saa puhaltaa poikki milloin vaan. Mua vaan on aina inhottanut ihastuneen ihmisen riiputtaminen väärissä toiveissa, on se sitten käytöksen ja/tai puheen tasolla.

Meillä on vain toisen osapuolen kertomus, mutta arvioidaan asiaa sen perusteella. Tuskin nainen välttämättä sekopää on, vaan hän vain käyttäytyi hölmösti nauttiessaan ihailusta ja raivostui, kun toinen kokeili uudelleen onneaan, eikä tyytynyt vain ihailemaan.

 

[BaronFIN]

Oma parisuhde on nyt kestänyt seurustelun aloittamisesta tähän päivään kohta 24 vuotta eli voidaan rehellisesti pyöristää neljännesvuosisataan. Näistä 17v naimisissa. Puoliso on ollut matkan varrella uskoton, katunut ja vannonut korjaavansa kaiken. On tuolla kroonista sairautta, diagnoosia, lääkitystä, masennusta ja niin edelleen. Oma ajatus lasten myötä on ollut se, että tästä mennään läpi kun kuitenkin arjessa toimeen tullaan eikö isoissa linjoissa riitoja ole. Toki eropaperitkin ovat olleet tunnepuuskassa allekirjoitusta vaille käräjäoikeuteen valmiit, mutta minulle se on kuitenkin käytännössä tarkoittanut lasten (ja oman) kodin hajoittamista ja itselleni vain jotain hemmetin viikonloppuisän roolia, kiitos ei.

Eli vuosien varrella ihastuminen, rakastuminen, viha, katkeruus, ovat tuttuja tunteita ja kyyneleitä on väännetty niin että on luullut niiden loppuvan, mutta silti niitä edelleen riittänyt. On ollut hurjia seksiviikonloppuja, on ollut vuosia totaalista haluttomuutta, mutta silti tässä edelleen ollaan. Moni varmaan miettii, että miksi ihmeessä ja niin mietin minäkin.

Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.

Tiedän täsmälleen mitä isot pojat sanoisi tähän dilemmaan, bang bang, thank you ma’am... Itse kuitenkin pidän kiinni ettei työkavereihin sekaannuta, eikä kuormasta syödä.

Olen minäkin idiootti...

 

[mikko600]

Oma parisuhde on nyt kestänyt seurustelun aloittamisesta tähän päivään kohta 24 vuotta eli voidaan rehellisesti pyöristää neljännesvuosisataan. Näistä 17v naimisissa. Puoliso on ollut matkan varrella uskoton, katunut ja vannonut korjaavansa kaiken. On tuolla kroonista sairautta, diagnoosia, lääkitystä, masennusta ja niin edelleen. Oma ajatus lasten myötä on ollut se, että tästä mennään läpi kun kuitenkin arjessa toimeen tullaan eikö isoissa linjoissa riitoja ole. Toki eropaperitkin ovat olleet tunnepuuskassa allekirjoitusta vaille käräjäoikeuteen valmiit, mutta minulle se on kuitenkin käytännössä tarkoittanut lasten (ja oman) kodin hajoittamista ja itselleni vain jotain hemmetin viikonloppuisän roolia, kiitos ei.

Eli vuosien varrella ihastuminen, rakastuminen, viha, katkeruus, ovat tuttuja tunteita ja kyyneleitä on väännetty niin että on luullut niiden loppuvan, mutta silti niitä edelleen riittänyt. On ollut hurjia seksiviikonloppuja, on ollut vuosia totaalista haluttomuutta, mutta silti tässä edelleen ollaan. Moni varmaan miettii, että miksi ihmeessä ja niin mietin minäkin.

Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.

Tiedän täsmälleen mitä isot pojat sanoisi tähän dilemmaan, bang bang, thank you ma’am... Itse kuitenkin pidän kiinni ettei työkavereihin sekaannuta, eikä kuormasta syödä.

Olen minäkin idiootti...

Et sä idiootti ole. Selvästi vaan pidät omista periaatteistasi kiinni. Niistä samoista joiden kanssa olet pärjännyt läpi esim. vaimon pettämisen.

 

[Makkeli]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

 

[teppana]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Tuollaisessa tilanteessa yhteen muutto kuulostaa järkevältä. Molemmat teistä vaikuttavat olevan tosissaan yhdessä. Jos parisuhde ei kestä yhdessä asumista niin se kaatuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Taloudellisesti yhteen muuttaminen on fiksua. Jos suhde kariutuu, uuden kämpän saa suht helpolla jos ei mitään rasitteita ole (työttömyys tai maksuhäiriöt).

Jos kerran yhdessä aiotte aikaa viettää, onko mitään järkeä laittaa 600€ tjs. kuukaudessa toisen asunnon ylläpitoon?

Suhdetta on kuitenkin kestänyt jo yli 3 kuukautta. Nykyisellään se on nopeahko aika muuttaa yhteen, mutta ei mitenkään tavaton. Siihen kun lisätään päälle toisen muuttaminen samalle paikkakunnalle on yhteen muuttaminen luonnollinen jatkumo suhteen osalta.

 

[Barney]

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Sehän on tietenkin hyvinkin yksilöllistä, että missä vaiheessa suhdetta se yhteenmuutto on järkevä ajatus. Jos olette asuneet eri paikkakunnilla, niin oletteko viettäneet kuinka pitkiä aikoja yhdessä? Jos ne ovat olleet lähinnä viikonlopun pituisia hetkiä, niin yhteenmuutto voi olla aika iso muutos tuohon verrattuna. Itse tuollaisessa tilanteessa haluaisin todennäköisesti, että olisi ainakin vähän aikaa omat asunnot, jotta voisi opetella pikku hiljaa sitä yhdessä asumista. Etenkin yhteenmuuton alkuvaiheessa voi tulla sellaisia hetkiä, jolloin olisi hyvä olla joku "pakopaikka", jossa saisi olla rauhassa. Mutta kuten totesin, niin aika yksilöllisiähän nuo ovat. Taloudellisessa mielessähän tuon toisen asunnon hommaaminen ei ole kannattavaa, mutta sen parisuhteen kannalta se voi olla.

 

[Tadu]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Tapasin nykyisen vaimoni Tinderissä kolme vuotta sitten.

• Kuukauden päästä tapaamisesta vietin puolet vapaa-ajastani vaimon luona
• Parin kuukauden päästä en enää nukkunut omassa asunnossani
• Nelisen kuukautta tapaamisesta ja oma omistusasuntoni oli jo myynnissä

Nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja. Teidän tapauksessanne järkevältähän se kuulostaisi jo nyt muuttaa yhteen. Eihän se mitään lopullista ole kuitenkaan. Ikinä ei tiedä miten se yhdessäolo toimii tai ei toimi. Kokeilemalla se selviää. Itse vastaavassa tilanteessa kokeilisin.

 

[Palstalegenda]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Päin helvettiä se todennäköisesti menee. Mutta sitä ennen voit säästää asumiskuluissa, nainen toki säästää myös. Sitten kun ero tapahtuu, niin on kaljarahaa säästynyt. Samalla selvisi nopeammin, että ei siitä mitään tullut.

Alussa kaikki menee tietenkin ihanasti, kun saapuu paikkakunnalle, josta ei tunne vissiin juuri ketään, paitsi sinut.

Kippis!

 

[nummenkallio]

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Jos nainen ei ole asunut vielä koskaan miehen kanssa yhdessä, niin suosittelisin etenemään rauhallisesti. En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta pitkään yksin asuneella voi olla hyvin pinttyneitä tapoja ja ehkä vaikeuksiakin ottaa muut huomioon. Minusta olisi järkevää, jos toisella olisi hetken aikaa oma asunto, ja antaisitte yhteen muuttamisen edetä omalla painollaan. Jos kaikki menee hyvin ja huomaatte muutaman kuukauden päästä asuvanne käytännössä saman katon alla, niin sitten yhteenmuutto ihan virallisesti. Eli pientä harjoittelua ensin siis.

Päin helvettiä se todennäköisesti menee. Mutta sitä ennen voit säästää asumiskuluissa, nainen toki säästää myös. Sitten kun ero tapahtuu, niin on kaljarahaa säästynyt. Samalla selvisi nopeammin, että ei siitä mitään tullut.

Alussa kaikki menee tietenkin ihanasti, kun saapuu paikkakunnalle, josta ei tunne vissiin juuri ketään, paitsi sinut.

Kippis!

Miten ihanan kyyninen näkemys! Mutta ei täysin vailla totuuspohjaa. Alkuhuumassa voi tehdä vääriäkin ratkaisuja.

 

[vsmo]

Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:

Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.

Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.

Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!

Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.

Rensselit yhteen vaan jos hyvältä tuntuu. Vanhempana harmittaa ne kortit joita ei uskaltanut katsoa. Toki hitaampikin vaihtoehto on, mutta se on nössöille.

 

[MikGo]

Siinä meni noin kolmisen kuukautta kun nykyisen muijan kanssa tavattiin ja muutettiin yhteen. Mä olin asunut yksin siihen mennessä seitsämän vuotta, joten ehkä se itselle oli isompi muutos. Isompia ongelmia oli se, että miten pesen pyykkiä ja missä järjestykssä astiat on kaapeissa, joten aika pienillä parannusehdotuksille selvittiin. Ja edelleen ollaan yhdessä.

 

[MacRef]

@Makkeli Yhteen vaan. Kokeilemalla se selviää ja jos ei toimi, niin sitten nainen etsii* kämpän ja muuttaa pois. Tietääpähän sitten. Sen takia ei tuota kannata passata, että takana ei niin hirveän pitkä suhde vielä ole. Jos mietityttää sen takia, että onko koko suhteella tulevaisuutta, niin sitten ei ehkä kannata yhteen muuttaa.

*Vai oliko tarkoitus siis naisen muuttaa sinun nykyiseen vai etsiä uusi yhteinen asunto?

 

[Makkeli]

Lyhyessä ajassa paljon ja todella hyviä pointteja, kiitokset kaikille vastanneille!

Niinkuin @teppana totesi, että "molemmat teistä vaikuttavat olevan tosissaan yhdessä. Jos parisuhde ei kestä yhdessä asumista niin se kaatuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. "
Tuolla ajatuksella tätä nyt olen tässä itsekin pohtinut, että mikäli se yhdessä asuminen nyt tuhoaa kaiken, niin samalla tavalla se olisi sen varmasti tuhonnut vaikka puolen vuoden seurustelunkin jälkeen.

@MacRef ainakin alustavasti nyt nainen muuttaa minun asuntoon sisään, sitten ehkä tulevaisuudessa voi etsiä vielä yhteisenkin jos kyseinen luukku ei naista miellytä. Mutta kun ylimääräisiä neliöitä löytyy ja sijaintikin on hyvä, niin tässä kohtaa ainakin näin.

Ja tosiaan ei kyllä millään tasolla koko suhteen tulevaisuus huoleta, jotenkin sitä vain tuppaa pohtimaan ja ajattelemaan aina monelta kantilta näitä asioita, niin kävi mietityttämään että hätiköikö liikaa. Mutta kun nainen on hyvinkin innoissaan tulossa ja itsekin pääosin positiivisesti näen tämän yhteen muuton, niin eihän tässä mitään häviä vaikka koittaa!

Ja @Käyttäjänimetön suorastaan loistavan elämänmakuinen välikevennys pakko nostaa erikseen esiin, huikea!

 

[HPL76]

Mä oon varmaan huonoin ihminen neuvomaan ketään koska kannattaa muuttaa yhteen. Nykyisen vaimon tapasin netissä, pari kuukautta höpöteltiin ja sitten jo melkein muutin. Olihan siinä nyt kaikennäköistä säätämistä, mutta loppujen lopuksi ei mennyt kuin muutama kuukausi kun olin pakannut elämäni Suomessa laukkuihin ja lentokone starttasi etelään.

Ylläolevasta huolimatta, olen kyllä sitä mieltä että jos molemmista osapuolista yhdessä asuminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, niin miksi ei? Ei se nyt miettimällä ainakaan parane. Siinäpä sen sitten tosiaan huomaa onnistuuko se yhteiselo mitenkään.

Joo on varmasti tullut omia tapoja hiukan muutettua kun taas kerran jonkun kanssa pitäisi saman katon alle mahtua. Kyllä ne kompromissit ovat vaan ihan rautaa kun tähän pisteeseen pääsee. Eipä mun nyt mistään ole oikeastaan tarvinnut luopua, eikä ole vaimonkaan. Tietty riippuu ihmisistä, mutta niinhän riippuu suunnilleen kaikki muukin.

Menee nyt ihan höpöhöpöfilosofiaksi tämä mun juttelu, joten coitus inc tähän ja kahvia noutamaan.

 

[Eikka86]

Lyhyessä ajassa paljon ja todella hyviä pointteja, kiitokset kaikille vastanneille!

Niinkuin @teppana totesi, että "molemmat teistä vaikuttavat olevan tosissaan yhdessä. Jos parisuhde ei kestä yhdessä asumista niin se kaatuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. "
Tuolla ajatuksella tätä nyt olen tässä itsekin pohtinut, että mikäli se yhdessä asuminen nyt tuhoaa kaiken, niin samalla tavalla se olisi sen varmasti tuhonnut vaikka puolen vuoden seurustelunkin jälkeen.

@MacRef ainakin alustavasti nyt nainen muuttaa minun asuntoon sisään, sitten ehkä tulevaisuudessa voi etsiä vielä yhteisenkin jos kyseinen luukku ei naista miellytä. Mutta kun ylimääräisiä neliöitä löytyy ja sijaintikin on hyvä, niin tässä kohtaa ainakin näin.

Ja tosiaan ei kyllä millään tasolla koko suhteen tulevaisuus huoleta, jotenkin sitä vain tuppaa pohtimaan ja ajattelemaan aina monelta kantilta näitä asioita, niin kävi mietityttämään että hätiköikö liikaa. Mutta kun nainen on hyvinkin innoissaan tulossa ja itsekin pääosin positiivisesti näen tämän yhteen muuton, niin eihän tässä mitään häviä vaikka koittaa!

Ja @Käyttäjänimetön suorastaan loistavan elämänmakuinen välikevennys pakko nostaa erikseen esiin, huikea!

Eipä tuossa kuviossa oikein huonoja puolia ole kunhan kustannukset menee about tasan asumisen osalta. Mikäli homma ei sitten toimi niin neiti ottaa kalsarinsa laukkuun ja muuttaa pois. Tietenkin naisilla on tapana muuttaa asioiden paikkaa ja tehdä pesästä omannäköinen, tämä on yleensä vain hyvä poikamiehen näkökulmasta katsoen.

Isompi askel tulee todennäköisesti olemaan sitten se yhteinen koti joskus ja sen kanssa kannattaa odotella hetken aikaa. Omalla kohdalla virallisesti muutettiin yhteen noin 6kk kohdalla mutta todellisuudessa asuttiin saman katon alla liki ekoilta viikoilta lähtien. Parin vuoden jälkeen ostettiin oma asunto kun oli melko selvää että jatketaan syömistä samasta jääkaapista.

 

[Makkeli]

Eipä tuossa kuviossa oikein huonoja puolia ole kunhan kustannukset menee about tasan asumisen osalta. Mikäli homma ei sitten toimi niin neiti ottaa kalsarinsa laukkuun ja muuttaa pois. Tietenkin naisilla on tapana muuttaa asioiden paikkaa ja tehdä pesästä omannäköinen, tämä on yleensä vain hyvä poikamiehen näkökulmasta katsoen.

Isompi askel tulee todennäköisesti olemaan sitten se yhteinen koti joskus ja sen kanssa kannattaa odotella hetken aikaa. Omalla kohdalla virallisesti muutettiin yhteen noin 6kk kohdalla mutta todellisuudessa asuttiin saman katon alla liki ekoilta viikoilta lähtien. Parin vuoden jälkeen ostettiin oma asunto kun oli melko selvää että jatketaan syömistä samasta jääkaapista.

Totta, erinomainen pointti tuon ensimmäisen "oikean" kodin kanssa. Aiemman daamin kanssa tuli melkeinpä 18-25v ikävuodet asuttua yhdessä, joten pitkään toisen ihmisen ja erityisesti naisen kanssa asumisesta on kyllä kokemusta. Mutta ei todellakaan joo mitään kiirettä oman asunnon ostamisen ja hankkimisen kanssa, ne päätökset sitten pitää tehdä oikeasti kunnon harkinnan ja mietinnän pohjalta.

 

[Snakster]

Turha nynnyillä tai venailla, yhteen vaan. Itsehän olen siinä mielessä jonkunlainen harvinaisuus, että en ole koskaan asunut avoliitossa. Asuin yksin, kunnes tapasin nykyisen vaimoni vuonna 1999 ja erilaisten etäsuhdevaiheiden jälkeen menimme suoraa päätä naimisiin ilman, että olisimme ennen sitä asuneet päivääkään samassa taloudessa, samassa kaupungissa tai edes samassa maassa. Jonkunlainen riski siinä kai oli, mutta ei ole isommin tarvinnut katua.

 

[Draco]

Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.

Kaikista täällä kuulluista ongelmista, on kyllä sanottava, että olet kyllä tavallaan helvetin vaikeassa tilanteessa. Ei kestä kiittää tuesta :).

Tuossa löytyy kyllä ihan hyviä perusteita toimit suuntaan tai toiseen. Mutta ehkä siinä on sekin optio, että kerrot vaimollesi suoraan ennen kuin teet mitään, että tuollaista olisi meneillään työpaikalla. Olet aikanaan valinnut polun, jossa olet vastaavassa tilanteessa halunnut antaa anteeksi, jatkaa ja ymmärtääkin varmaan, miksi vaimo on ratkaisunsa tehnyt. Mielestäni jos kerrot, että olisi saumaa tehdä samoin, mutta et ole kuitenkaan tehnyt, pitäisi herättää silloin vaimossa kiinnipitämisen halua, kunnioitusta ja tietynlaista nöyryyttäkin. Tuon tilanteen pitäisi kyllä viimeistään kertoa itsellesi, voitko tehdä sitä hänelle, jos muuten et oikein ole varma.