En väitä etteikö tuo olisi järkevää, mutta oletan valtaosan vaimoista tuossa vaiheessa "hieman" hermostuvan.
En väitä etteikö tuo olisi järkevää, mutta oletan valtaosan vaimoista tuossa vaiheessa "hieman" hermostuvan.Kaikista täällä kuulluista ongelmista, on kyllä sanottava, että olet kyllä tavallaan helvetin vaikeassa tilanteessa. Ei kestä kiittää tuesta :).
Tuossa löytyy kyllä ihan hyviä perusteita toimit suuntaan tai toiseen. Mutta ehkä siinä on sekin optio, että kerrot vaimollesi suoraan ennen kuin teet mitään, että tuollaista olisi meneillään työpaikalla. Olet aikanaan valinnut polun, jossa olet vastaavassa tilanteessa halunnut antaa anteeksi, jatkaa ja ymmärtääkin varmaan, miksi vaimo on ratkaisunsa tehnyt. Mielestäni jos kerrot, että olisi saumaa tehdä samoin, mutta et ole kuitenkaan tehnyt, pitäisi herättää silloin vaimossa kiinnipitämisen halua, kunnioitusta ja tietynlaista nöyryyttäkin. Tuon tilanteen pitäisi kyllä viimeistään kertoa itsellesi, voitko tehdä sitä hänelle, jos muuten et oikein ole varma.
En väitä etteikö tuo olisi järkevää, mutta oletan valtaosan vaimoista tuossa vaiheessa "hieman" hermostuvan.
Varmaankin, mutta ei kuitenkaan kaiken järjen mukaan ihan niin paljoa, jos kertoo, että panin jo.
Ei kai kukaan tuollaista kerro tai tunnusta?
Kerroin täällä miten ennen joulua lähestyin duunikaveria ja vastaus oli pakit, mutta sellainen viesti, josta ei voinut erehtyä etteikö sielläkin jotain kiinnostusta olisi. On myös aika suoraan flirttaillut ja toi minulle joululahjankin, joka tosin oli ihan vitsiksi tarkoitettu. No laitoin hänelle vielä viestin, että jäi vähän hänen vastaus epäselväksi ja kerroin mihin olen häneen ihastunut, ja tämä noin parin päivän jälkeen. Meni pari päivää ja hän vastasi miten tyhmänä hän itseään pitää, että ei pysty olemaan kaveria enempää. No vastasin tähän vielä ihan asiallisen viestin vastaukseksi ja sieltä ei enää mitään kuulunut, niin ymmärsin yskän, annoin asian olla ja tein tinder-profiilin. Tästä aikaa sellaiset reilut pari viikkoa, enkä ole missään yhteyksissä ollut ja ainakin itse ajattelin homman olleen ok ja molemmin puolin ohi, jolle voi nauraa, kun nähdään.
Näin tämän tapauksen eilen ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja huusi miten epäkohtelias olen, kun hän on jo kaksi kertaa sanonut "ei" ja minä vaan jatkan. Oli kyllä melkoinen mitä vittua -fiilis ja tajusin kyllä siinä kohtaa, että on tullut ihnisestä tehtyä aivan vääränlainen luonneanalyysi ja tulipa oikeestaan melkoinen luoti väistettyä. Mutta tällaistäkö naisten iskeminen nykyään on, että herne vedetään heti syvälle sieraimeen? Reaktio oli sitä luokkaa kuin olisin käynyt iltaisin ikkunan takana runkkaamassa. Vähän jäi sellainen itsekeskeinen kuva tapauksesta, jonka mielestä maailma on olemassa häntä varten eikä se vastaa oikein hänen odotuksiaan. Ihme mielensäpahoittava lumihiutale.
Tulihan sieltä joku ritari paikalle, ihmettelinkin jo missä viivyt. Useita kertoja tarkoitti kaksi viestiä, joista ensimmöisessä vastasin hänen viestiinsä ja toisessa jatkoin vielä asioita, jotka jäi mielestäni itseltäni sanomatta.Kävin lukemassa sen aikaisemman viestin, ja sait duunikaverilta klassisen kaverikortin. Ja nyt oot siitä huolimatta useita kertoa kahden viikon aikana lähestynyt naista uudestaan. Mitä tapahtui ennen kuin kävi päälle kuin yleinen syyttäjä?
Juuri näin ja yksikään viesti ei edes liipannnut mihinkään navan alle. Ja ehkä vähän naisessakin vikaa, jos antaa pakit, kun "pakki" viesteissä muun muassa käytetään sydämiä ja kerrotaan miten mahtavasti meillä synkkaa. Jos pakit antaa, niin sanoo sitten asiat suoraan, niin sitten voi vetää herneet nenään, jos ei mene perille. Ja tässäkin tapauksessa homma meni itselleni ainakin siinä muodossa perille, että luovutin jo asian suhteen, enkä tosiaan pariin viikkoon ollut häneen enää missään yhteydessä. Mutta oma tulkintani on se, että kiinnostusta siellä oli, mutta ei ollut sitten halua ottaa sitä seuraavaa askelta syystä taikka toisesta, ehkä siksi että minulla on lapsi tai se että tietää että olen kokenut alle vuosi sitten avioeron, tai sitten ei vaan iskenytkään sen enempää.Niin siis onhan se nyt vähän eri asia kysyä puhtaasta mielenkiinnosta naisen fiilareita itseään kohtaan, jos on kuitenkin huomannut että kipinöitä saattaa olla ilmassa vs. lähestyä naista seksuaalisesti ilman minkään sortin vihreää valoa. Käsittääkseni tätä jälkimmäistä ei ole @Milles Mortenson casessa kuitenkaan tapahtunut, joten itseni ainakin on vaikea nähdä häntä syypäänä tässä tilanteessa. Lähinnä tuo kuulostaa siltä, että kyseenomainen nainen on herkkänahkaista sekä dramaattista sorttia ja päätti tehdä numeron asiasta, jonka piti olla jo puolin ja toisin loppuunkäsitelty ihan vain saadakseen sanoa viimeisen sanan.
Nyt ollaan jännän äärellä. Taloyhtiössä on eräs erittäin kaunis nuori nainen, joka asuu yläpuoleisessa asunnossa. Jonkin verran häneen olen törmännyt talon käytävillä, joten siitä olen häneen päässyt kiinnittämään huomiota. Iloisuus, hyvät käytöstavat ja miellyttävä ulkonäkö ovat jääneet hänestä mieleen ja pohdinkin, että kuinkahan naapuria uskaltaa lähestyä ja miten. Onko palstalaisilla tällaisesta tilanteesta kokemuksia? Mikä ei vaikuta liian creepyltä? Periaatteessahan ihmiset on mahdollista aina löytää somesta, mutta siellä lähestyminen vasta friikin maineen antaakin. Jos jotenkin, niin sitten livenä. Tietysti jos tässä on mitään tehtävissä, kun lätkän katsominen ja änärin pelaaminen aina välillä tuottaa ärräpäitä ja täytyy vain toivoa ettei ole kuulunut yläkertaan saakka.
Vinkkejä?
Oma parisuhde on nyt kestänyt seurustelun aloittamisesta tähän päivään kohta 24 vuotta eli voidaan rehellisesti pyöristää neljännesvuosisataan. Näistä 17v naimisissa. Puoliso on ollut matkan varrella uskoton, katunut ja vannonut korjaavansa kaiken. On tuolla kroonista sairautta, diagnoosia, lääkitystä, masennusta ja niin edelleen. Oma ajatus lasten myötä on ollut se, että tästä mennään läpi kun kuitenkin arjessa toimeen tullaan eikö isoissa linjoissa riitoja ole. Toki eropaperitkin ovat olleet tunnepuuskassa allekirjoitusta vaille käräjäoikeuteen valmiit, mutta minulle se on kuitenkin käytännössä tarkoittanut lasten (ja oman) kodin hajoittamista ja itselleni vain jotain hemmetin viikonloppuisän roolia, kiitos ei.
Eli vuosien varrella ihastuminen, rakastuminen, viha, katkeruus, ovat tuttuja tunteita ja kyyneleitä on väännetty niin että on luullut niiden loppuvan, mutta silti niitä edelleen riittänyt. On ollut hurjia seksiviikonloppuja, on ollut vuosia totaalista haluttomuutta, mutta silti tässä edelleen ollaan. Moni varmaan miettii, että miksi ihmeessä ja niin mietin minäkin.
Ja kun historia on tämä, niin jumaleisson mitä tunteita jyllää sisällä kun työkaveri on onnistunut uimaan omiin liiveihin ja olisi valmis poimittavaksi kuin kypsä marja.
Tiedän täsmälleen mitä isot pojat sanoisi tähän dilemmaan, bang bang, thank you ma’am... Itse kuitenkin pidän kiinni ettei työkavereihin sekaannuta, eikä kuormasta syödä.
Olen minäkin idiootti...
Nyt kaipailisin mietteitä/ajatuksia muilta palstalaisilta ja samalla yleisesti hieman omien tuntojen purkua tässä asian suhteen:
Eli täälläkin muutamaan otteeseen avattu kuvio kyseessä, lokakuun alussa mahtava match Tinderissä, tapaamiset ja keskustelut yms sujui kuin tanssi ja nyt tässä jokin aika jo ihan "virallisesti" oltu yhdessä.
Noh nyt kävi sellainen tilanne, että daamin opiskelut ja työt toisella paikkakunnalla loppuivat ja hän sai uuden työpaikan minun asuinpaikkakunnalta. Nyt pitäisi sitten siis pohtia, että onko yhteenmuutto tässä kohtaa ja ajankohtainen vai ei. Omasta mielestä ei ole periaatteessa mitään järkeä ottaa täältä toista asuntoa, kun n. 95% varmasti suurin osa vapaa-ajasta ja öistä vietettäisiin kuitenkin yhdessä, mutta jotenkin hieman innostuneen pelonsekaisesti mietityttää myös yhteenmuutto näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen.
Onko kellään kokemuksia nopeasti yhteen muuttamisesta, toimiko vai oliko ihan kamalaa? Toki jokainen tilanne on täysin erilainen, mutta vähän jos yleistä keskustelua aiheesta löytyy niin aina olisi mukava!
Itsellä siis aiemmin kokemusta useiden vuosien ajalta toisen ihmisen kanssa asumisesta, daami ei ole vielä kenenkään miehen kanssa asunut, mutta hyvinkin innokkaasti hän olisi minun luokse tavaroita kantamassa.
Kylläpäs helpotti avautua!
Ymmärrän hyvin, että on välit poikki eikä tuollaista paskaa pidä kenenkään kuunnella oli äiti taikka ei. Ei huonojen ihmisten kannata antaa pilata omaa elämää, vaikka olisi mikä sukulaissuhde.Minut olisi kuulemma pitänyt kuristaa vauvana kun olen tällainen neekereiden rakastaja (lapsellani on siis ekalla luokalla tummaihoinen luokkakaveri ja en hyväksynyt hänen kielenkäyttöään asiasta).
Onpa kyllä haitarista tilanne. En itsekään tekisi mitään heidän hyväkseen.
Pystytkö laittamaan naisesi koville asiasta eli sanot hänelle että laitat vanhempasi kuriin kun käyttäytyvät kuin idiootit. Ja sillä lailla että vanhemmat todella tajuaa asian.? Kerrot hienovaraisesti naisellesi että lopettaa tuon puudelina olemisen vanhempiensa edessä ja ottaa tilanteen haltuun. Tai sitten si otat ja teet sen saman (tämä tosin tekee aika jäätävät välit sitten pidemmäksi aikaa mutta niinhän ne taitaa olla jo nyt)
Ymmärrän hyvin, että on välit poikki eikä tuollaista paskaa pidä kenenkään kuunnella oli äiti taikka ei. Ei huonojen ihmisten kannata antaa pilata omaa elämää, vaikka olisi mikä sukulaissuhde.
Anoppi ehti jo sanoa, että nyt kun lapsi tulee niin minun "kaljan kittaaminen" loppuu välittömästi. Tuumasin että se asia ei kuulu sinulle pätkääkään, ainoa joka voisi asiaan puuttua on tyttäres, mutta hänellä ei taida olla asiaan sanomista.
Nämä ovat viisauden sanoja ja valehtelisin jos muuta väittäisin. Olen isäni kanssa tämän tien kulkenut kun välit jäätyivät hänen alkoholismin takia ja sitten viina vei miehen ennenaikaiseen hautaan.Se päivä vituttaa kun ei ole enää mahdollisuutta puhua, ymmärtää saati setviä asioita. Se päivä muuttuu helposti kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Ja lopulta tajuat tehneesi itsellesi hallaa. Tämä nyt vähän aiheen ohi todettuna.
Nää on näitä. Mulla oli suurinpiirtein samanlainen setti ex vaimon kanssa. No nyt tilanne on sellainen, ettei lapsetkaan halua olla missään yhteyksissä noiden mulkkujen isovanhempien kanssa. Exä myös samassa tilanteessa, kuten myös hänen siskonsa. Elämä opettaa, eli kusipäät jäävät yksin ja syyttävät tästä tietysti muita. Yllätys yllätys.Nämä on niin perkeleen vaikeita asioita, kun kyseessä on toisen vanhemmat. Puolisoni kyllä tietää minun kantani, mutta mikään ei siltikään tunnu muuttuvan. Omat käyntini anoppilassa on lähes nollissa, ja nyt tuntuu että lähes nollissa muuttuu todelliseksi nollaksi. Miksi kävisin/näkisin ihmisiä, joita ihan aidosti halveksin. Kyseisellä pariskunnalla ei ole ketään kaveria tai ystävää, mutta silti on varaa haukkua kaikki ympärillä olevat ihmiset. Heidän omat lapset ovat kuin koiranpentuja, jotka tulevat hihnasta vetämällä takaisin palvelemaan. Rahaa heillä on, mikä oikeuttaa heidät puuttumaan meidän asioihin. Ostetaan teille auto, jos se auto on tuollainen. Maksetaan teille remontti, jos teette tuollaisen remontin. Minä olen ampunut kaikki nämä typerät jutut alas, mikä on tietysti parantanut meidän välejä. Puolisoni on päässyt osittain tuosta hihnasta irti, ja huomannut asioita vanhemmissaan, jotka eivät ole ihan normaaleja. Mutta silti tulee tälläisiä sekoiluja, ja hän menee kuin uskollinen koira auttamaan isäntiään.
Kylläpäs helpotti avautua!
Mun mutsi on ollut jo pitkään ainoa isovanhempi muksuille. Ensi viikonloppunakin tulee kyläilemään, vaikka mun lapsista toinen on jo täysi-ikäinen ja toinenkin 17v. Mun faija on juoppo, joka yritti lupailla muksuilla samaan tapaan, kun mulle aikanaan. Se oli tokalla kerralla poikki. Exän vanhemmat ovat ihan täysiä mulkkuja. Välit poikki kaikkien kanssa. Toki esim. mun setä on ollut tosi kiva mun lasten kanssa. Muutaman kerran vuodessa käydään moikkaamassa maalla, kalastamassa jne. Mulkkuihin ei kannata tuhlata aikaa, tulee vaan paha mieli siitä paskasta.Appivanhemmat on tässä päässä ihan jees, mutta oma äiti on täysin yhdentekevä idiootti ja nyt ollut puolitoista vuotta mykkäkoulua. Ihan turha ulista yksinäisistä vanhuksista, jos omat sanat ja teot ovat jatkuvasti vain silkkaa ilkeilyä ja rasistista paskaa. Minut olisi kuulemma pitänyt kuristaa vauvana kun olen tällainen neekereiden rakastaja (lapsellani on siis ekalla luokalla tummaihoinen luokkakaveri ja en hyväksynyt hänen kielenkäyttöään asiasta).
Sääli omia lapsiani kun joutuvat myötäkärsijöiksi, mutta jos minun pitää tehdä valinta oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja puhtaan rasismin sekä natsismin välillä, niin oma valintani on helppo. Ehkä nuo isompana ymmärtävät.
Eräänlainen naisasia tämäkin.
Mitä anoppi tuumasi kun sanoit jämäkästi vastaan?
Aika törkeät appivanhemmat olet saanut.
Jos tyttären side huonosti käyttäytyviin vanhempiinsa on noin vahva että tavallaan vaikka tiedostaa tämän ongelman mutta ei ole rankaa tehdä asialle mitään niin tällöin hän tavallaan minun mielestäni hyväksyy vallitsevan tilanteen. Joko hän laittaa kuriin vanhempansa tai vanhemmat kävelee. Yli jokainen kerta.
Itse tekisin varmaan niin että kieltäisin appivanhempia tulemasta sinun kotiisi, kotiisi jossa sinä olet isäntä ja jossa käyttäydytään kunnioittavasti. Sinun naisen on tämä asia tajuttava vaikka ei olisikaan samaa mieltä tai ei hyväksy asiaa. Hän varmasti kuitenkin ymmärtää sen että sinun ei tarvitse kuunnella heitä omassa kodissasi jos ovat itse aiheuttaneet kitkaa.