Naisasiat

[Breeze Harbour]

Jos ei ole tietoa kummasta tykkää niin helppohan nuo on yhdistää, alkuun pikku kävely/ulkoilu jossain ja siitä sitten lämpimän kupposen äärelle ihastelemaan toisen punottavia poskia ja keskustelemaan henkeviä!

Ei hullumpi idis tämäkään!

"Oman naiseni" suhteen tilanne tuntuu kyllä päivä päivältä paremmalta,

Tähän vahva sama omallakin kohdalla. Niissä bileissä tuli parikin tilannetta joissa hän sanoi jotain sellaista, mistä sain entistä enemmän fiiliksen että hitto, tuo nainen puhuu samaa kieltä ku mä ja tuntuu ajattelevan asioista melko samalla tavalla kuin itse. Tuli tosi upee fiilis ja suorastaan kylmiä väreitä ympäri kehoa kun tajusin kuinka "kotiin" nuo sanat lopulta iskivätkään.

ja kyllähän tässä vähän pelottaa tuo Smittyn mainitseman suojamuurin liian nopea laskeminen, että kuinka pahasti tässä vielä tulee itsensä satuttamaan.

Päivä kerrallaan. Ei me tässä kumpikaan muutakaan voida kuin edetä siihen tahtiin, joka tuntuu molemmille osapuolille oikealta. Mieluummin maltillisesti ja päivä kerrallaan tunnustelette mihin suuntaan ne fiilarit kehittyvät kuin että olisit parin kuukauden päästä kosimassa häntä. Kärjistetty esimerkki mutta tajusinet pointtini.

Mutta pakkohan se on perkele koittaa ja antaa mennä kun hyvältä tuntuu.

Juuri näin. On mullakin ollut tässä matkan varrella muutamia epäilyksiä ja epävarmuuksia tämän kyseisen leidin suhteen mutta joka kerta hän on jotenkin saanut minut oikeastaan aina vaan enemmän vakuuttumaan siitä, että olen ollut epäileväinen aivan syyttä suotta. Mitä useammin hän sen vielä mulle tekee, niin sitä enemmän alan tulla varmaksi siitä, että eivät nämä tunteet tästä ainakaan mihinkään ole sammumassa vaan päinvastoin.

Sehän tässä eniten pelottaakin, kun mun on ollut niin vaikea elämäni aikana luottaa moneenkaan ihmiseen, ettei tässä taas tule mentyä mihkään ansaan. Mutta kuten sanoin, tämä nainen on kyllä tähän saakka erittäin taitavasti leppyytellyt kaikki tällaiset epäilyksen tunteeni niillä pienillä sanoilla ja välittämisen eleillä joita olen häneltä toistuvasti saanut.

Kuten sanonta kuuluu "jos ei yritä, ei voi koskaan voittaa". Jos joku nainen tuntuu "liian hyvältä ollakseen totta" niin hän todennäköisesti on juurikin sitä, mutta jos taas kaikki tietyn naisen seurassa vietetyt hetket tuntuu jossain tuolla sisimmässä just "oikealta" niin sillon kannattaa ehdottomasti kuunnella niitä omia tuntemuksiaan ja luottaa siihen "gut fiilikseen" mikä sulla tästä naisesta on koko ajan. Se tunne kun harvoin valehtelee ja vaikka välillä päähän tulee niitä epäilyksiä ja epävarmuuksia, niin lopulta niistä pienistä arkielämän teoista ja kohteliaisuuksista sen viimeistään huomaa, jos kyse on molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja tälloin on kyllä ns. "kaikki portit auki".

Vaikka kyseinen nainen on nyt tämän viikon ollut reissussa niin sieltäkin jo itse viestitellyt useasti, pyysi luvan tulla seuraavaksi viikonlopuksi minun luo koko viikonlopun ajaksi ja kaikkea muuta mukavaa. Ja kun yhtenä iltana naukkailivat vähän enemmänkin viiniä ja itse jo pohdin pahimmat skenaariot päässä läpi, niin baariin lähdön sijaan tyttö meni hotellihuoneeseen ja soitteli videopuhelua minulle. Elämä on ihanaa aina välillä <3

No niin! Ehkä tämäkin oli sellainen "testi" koska rakkaudella on tapana testata ja koetella ihmisiä etenkin alkutaipaleella. Itsellänikin olisi saattanut herätä samoja pelkoja kuin sulla, että "mitä jos hän unohtaa siellä ollessaan mut ja alkaa flirttailemaan baari-illassa jollekin toiselle jäbälle". Mutta siinä taas nähtiin että ihan turhaan pelkäsit tätä worst case scenariota. Ehdottomasti vaikuttaa tekstiesi perusteella siltä, että hän saattaisi todella tykätä susta.

Niin ja tuohon vikaan lauseeseen vielä, elämä on kyllä näyttänyt tänne ne varjopuolensakin mutta juuri tämmöisten aikojen takia, jollaista nyt itsekin elän sitä muistaa taas miksi on ihanaa olla elossa ja kyetä tuntemaan tällaisia fiiliksiä. Ei tätä tunnetta oikein millään voi kuvailla edes itelleen, se on jotain aivan ylivoimaisen käsittämätöntä ja lisättäköön nyt sekin että vaikka keskimäärin ihastun aika helposti, niin koskaan ennen en ole tainnut tuntea näin voimakkaasti vetoa kehenkään alle 2kk tutustumisella vaan yleensä ne vahvat ihastumisen fiilikset ovat syttyneet aikaisintaan jossain puolen vuoden tuntemisen jälkeen kun ollaan ensin jossain määrin kaveriuduttu. Että kyllähän tässä kieltämättä on sellaset fibat että olisi viimeinkin saattanut löytää juuri sen mitä on aina toivonut... Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa mutta tämä fiilis tosiaan vaan paranee ja voimistuu hetki hetkeltä.

Me kun ollaan näköjään aivan samanikäisiä ja tietyllä tapaa painitaan tällä hetkellä samojen asioiden äärellä, niin teretulemast keskustelemaan naistilanteesta ihan yv:lläkin. Kumpikaan meistä tuskin haluaa kuitenkaan aivan kaikkea julkisesti jakaa ja mä kyllä tykkään niin antaa kuin ottaa vastaan vertaistukea tietyissä elämäntilanteissa. Fiksulta kaverilta vaikutat kaikin puolin, joten onnea "vonkaleen" nappaamiseen!

 

[Kiekkokatsoja]

Kyllähän seurustelussa yksi tärkein asia on se, että molemmat hyväksyy toisensa selllaisena kuin hän on. Jos lähdetään yrittämään muuttaa toista, ei siitä tule lopulta mitään.
Suhteen alussahan ollaan yleensä kohteliaita ja samaa mieltä helpolla. Mutta sitten kun on viettänyt aikaa kuukausia, taikka vuoden yhdessä, niin osa lähtee yritykseen muuttaa vastapuolta mieluisammaksi itselleen. Silloin voi tulla ristiriiroja, vaikka niitä ei heti toisikaan esille.. olisi alussa joojoo, mies tai nainen.. mutta asiat alkavat vaivaamaan aikaamyöten.

Kerron pari esimerkkitapausta. Suhteen nainen oli erittäin myötäilevä alussa. Kuukausien kuluttua hän ryhtyi viinapäissään moittimaan mua ja yrittämään, että olisin toisenlainen, kuin olen. Aikaamyöten se levisi siihen, että myös selvinpäin hän ilmaisi jyrkästi näkemyksensä, jotka olivat toisinaan poikkeuksellisia.
Toinen tapaus. Nainen oli tyylikäs, pukeutui tyylikkäästi, meikkasi, treenasi salilla, ja oli hyväkuntoisen näköinen. Mutta.. hän heti alussa ryhtyi ohjaamaan mua, esim miten mun tulisi pukeutua ym. Oli elänyt parissa suhteessa jossa mies oli rikas.
Ei vaikuttanut hyvältä se lähtökohta.

Eli keskustelkaa toki asioista avoimesti, mutta hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette.
Tai jos ratkaisemattomia ristiriitoja, selvittäkää ne. Jos ei ratkea, pitäisi suhde lopettaa, ennenkuin liikaa ongelmia. Toki sekään ei oo helppoa se.

 

[kyyninen]

Vuoden päästä meikäläinenkin kelpuutetaan Tylypahkaan. Näin 29 vuotispäivän kynnyksellä ilmoitettuna.

 

[lasaleiko]

Ja tämän nykyisen daamin suhteen, luulen että tämä suojamuuri jossain määrin rikkoutui lopullisesti muutaman viimeisen kohtaamisen aikana. Nyt vain mietin seuraavaa peliliikettäni. Missä kohtaa olisi hyvä väli pyytää esim. just vaikka kahvittelemaan tai ihan vaikka tepastelemaan ympäri stadia, kummasta sitten tämä nainen tykkäisikään enemmän?

Noo, miten olis vaikka... nyt, heti, samantien? Miltä kuulostas? Kuten sulle vinkkasin tuolla kierrätyskeskuksen puolella, olisit voinut laittaa sitä viestiä vaikka heti sen illan jälkeen.

Kuten sanonta kuuluu "jos ei yritä, ei voi koskaan voittaa". Jos joku nainen tuntuu "liian hyvältä ollakseen totta" niin hän todennäköisesti on juurikin sitä, mutta jos taas kaikki tietyn naisen seurassa vietetyt hetket tuntuu jossain tuolla sisimmässä just "oikealta" niin sillon kannattaa ehdottomasti kuunnella niitä omia tuntemuksiaan ja luottaa siihen "gut fiilikseen" mikä sulla tästä naisesta on koko ajan. Se tunne kun harvoin valehtelee ja vaikka välillä päähän tulee niitä epäilyksiä ja epävarmuuksia, niin lopulta niistä pienistä arkielämän teoista ja kohteliaisuuksista sen viimeistään huomaa, jos kyse on molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja tälloin on kyllä ns. "kaikki portit auki".

Nimenomaan, jos et yritä, niin et voita mitään. Jos laitat viestin (tai kysyt face to face), niin et loppujen lopuksi häviäkään. Kerran sulla on nyt se "gut fiilis" että hän voisi olla sulle oikea kumppani, miksi et toimi sen mukaan? Jos kieltäytyy, niin päivän pari se saattaa vituttaa ja ehkä töissä saattaa olla hieman vaivaannuttavaa hetken aikaa jos satutte samaan vuoroon, mutta ne menee ohi hetkessä. Jos sitten taas siirtelee ja siirtelee sitä peliliikettään ja käyttää sen ajan tuohon pilvilinnojen rakenteluun, kuten täällä eräs nimimerkki asian kuvaili, niin se vituttaa huomattavasti enemmän, jos hän kieltäytyy. Sekin riski tuossa jahkailussa on, että luot korviesi välissä hänestä tietynlaisen kuvan, ja todellinen hän ei enää täytä odotuksiasi.

Toistan itseäni sanomalla että on oltu siellä ja tehty nuo asiat. Jahkailtu ja sottailtu naisen käyttäytymistä ja mietitty seuraavaa peliliikettä, lopulta ollakseen vain liian myöhässä ja todetakseen että ei se ollutkaan kiinnostunut, ja sehän on sitten vituttanut. Samoin saatu vihreää valoa, mutta kun on liikaa ennakkoon ajatellut minkälainen toinen on, niin lievänä pettymyksenähän se todellinen persoonansa on sitten tullut esille.

Edellisen viestisi perusteella häneltä on tullut siihen tahtiin signaaleja elekielen ja sanojen muodossa kiinnostuksestaan sinua kohtaan, että luultavasti odottaa sitä viestiä.

Laita viesti, jos suostuu niin näe ja koe, vielä "gut feel" säilyy. Jos ei suostu, jutimaisesti nukut ja menet eteenpäin.

 

[Turha Kaukalo]

Ei se ole mies eikä mikään, jonka jäljiltä jostain naisesta ei ole lesboa tullut.

 

[Snakster]

Tähän vahva sama omallakin kohdalla. Niissä bileissä tuli parikin tilannetta joissa hän sanoi jotain sellaista, mistä sain entistä enemmän fiiliksen että hitto, tuo nainen puhuu samaa kieltä ku mä ja tuntuu ajattelevan asioista melko samalla tavalla kuin itse. Tuli tosi upee fiilis ja suorastaan kylmiä väreitä ympäri kehoa kun tajusin kuinka "kotiin" nuo sanat lopulta iskivätkään.

Ymmärränkö oikein, että et ole siis edes vielä saanut pyydettyä naista kahville?

 

[Pinturicchio]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

 

[Kiekkokatsoja]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

Kuulostaa huonolta tilanteelta.
Moni on tuossa tilanteessa lähtenyt etsimään, että josko sitä elämää löytyisi toisaalta. Kyllä sitä ihmisillä on tarpeita elää ja kokea asioita, jossa on mukana puoliso/seurustelukumppani.
Kannattaisi vielä jokupäivä istua pöydän ääreen, ja keskustella asioista. Josko ne yhteiset jutut jälleen avautuisi yhdessä..

 

[Aces High]

Vaikka vastoin yleistä moraalikäsitystä onkin, on moni suhde/perhe on säilynyt kasassa ruuhkavuosien tms. pidempien "suvantovaiheen" yli juuri sillä että elämää kodin ulkopuolella on käyty katsomassa. Toki moni liitto tuohon tyssää, on juurisyy kuitenkin syvemmällä kuin satunnaisessa sähläämisessä...

 

[Sanainen arkku]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

Tuskinpa mitään onnellisuutta on tarjolla lähtemällä. On vain toisenlaista kurjuutta, joka luultavasti kestää pidempään kuin nykyinen kurjuutesi joka sitä paitsi on laadultaan tuttua.

Onnellisuuden tunnetta voi hakea myös asioista, jotka eivät ole ristiriidassa perhekuvion kanssa.

Mainitset tukiverkon puuttumisen. Ehkä niin ei tarvitsisi olla. Ehkä apua arkeen ja perheen tueksi olisi jostain saatavilla.

Käytännön neuvo: hae oikeaa keskusteluapua itsellesi. Ei tällaista palstaskeidaa. Ja ota yhteyttä perheneuvolaan. Sinä ja lapsesi ansaitsette sen että tilanteen hyväksi tehdään jotakin. Ja luulen, että kumppanisi ansaitsee myös.

 

[Kiekkokatsoja]

Tuskinpa mitään onnellisuutta on tarjolla lähtemällä. On vain toisenlaista kurjuutta, joka luultavasti kestää pidempään kuin nykyinen kurjuutesi joka sitä paitsi on laadultaan tuttua.

Onnellisuuden tunnetta voi hakea myös asioista, jotka eivät ole ristiriidassa perhekuvion kanssa.

Mainitset tukiverkon puuttumisen. Ehkä niin ei tarvitsisi olla. Ehkä apua arkeen ja perheen tueksi olisi jostain saatavilla.

Käytännön neuvo: hae oikeaa keskusteluapua itsellesi. Ei tällaista palstaskeidaa. Ja ota yhteyttä perheneuvolaan. Sinä ja lapsesi ansaitsette sen että tilanteen hyväksi tehdään jotakin. Ja luulen, että kumppanisi ansaitsee myös.

Hyvä kirjoitus.
Jos keskenään ei oikein keskustelut toimi, voi olla hyvä vaihtoehto hakea keskuteluihin apua, yllämainitulla tavalla. Liasäksi tukiverkoston etsiminen perhearkeen, on paikallaan.
Tuli mieleen, että ehkäpä puoliso voisi tiedustella mahdollisuutta pudottaa työ 2 vuorotyöksi, tai jopa päivätyöksi. Siten jäisi perheelle, ja parisuhteelle mahdollisuus enempään yhteiseen aikaan.
Olen myös hieman erimieltä ylläolevasta kirjoituksesta. Mikäli kaikki keinot on todella käytetty.. vuosia yritetty, mutta täysin ilman tulosta.. Kuuluu ihmiselle myös oikeus elää, tuntea asioita, kokea asioita. Eikä jäädä vielä seuraavaksi 10-15vuodeksi elämään tunnekuollutta parisuhdetta.
Täällä kirjoitetaan mielipiteitä, tuo oli mun mielipide. Jokainen tekee, kuten on parasta.

 

[Pinturicchio]

Hyviä kommentteja, kiitokset.

Vähän hätäisest oli kirjoitettu tuo pe-la öinen mielenilmaus. Ei tässä nyt mitään laukkuja olla vielä pakkaamassa, pieni turhautuminen toki pinnassa. Vertaistukea olen jonkun verran viime aikoina saanut ja sen pohjalta muutaman asian uskaltanut voimakkaammin nostaa esille. Vaste vaan ei ole ehkä toivotunlaista.

Se huomioiminen ja parisuhteen vaaliminen pitäisi kuitenkin olla mielestäni omaehtoista. Toki jokainen varmasti "uinuu" välillä, mutta jos vuosia vedotaan arkeen, lapsiin, töihin tai muuhun sillä hetkellä päällä olevaan, niin se aktiivisempi osapuoli joutuu sietämään ja pettymään paljon. Ehdotin ulkopuolisen juttusilla käymistä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, ei pysty. Mulla on työpsykologille lähete, mutta en ole vielä mennyt. En tiedä mitä sanoa.

Keskenään saadaan ihan järkevästi kyllä keskusteltua, mutta valitettavasti pelkkä puhuminen ei johda mihinkään. Jossain vaiheessa yhteinen polku on hieman haarautunut ja välimatka toiseen kasvanut, valkka polkujen suunta onkin edelleen sama. Vähän koen, että puoliso ei oikein osaa niitä yhteisiä juttuja enää kaivatakaan, kun arki on rakentunut salakavalasti "läpsystä vaihto" -tekemiseksi. Tämä ehkä nyt konkretisoitunut, kun tukiverkon tarve pienentynyt (nuorinkin jo koulussa) ja yhteistä aikaa olisi järjestettävissä helpommin kuin vuosiin.

 

[Temptation]

Täällä on muistaakseni joskus jutusteltu aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, mutta osoittautui hankalaksi etsiä 937 sivun seasta. Joka tapauksessa, kysymys: oletko lukenut ja voisitko suositella jotakin kirjaa, joka liittyy ihmissuhteisiin? Itseäni on aina jollakin tavalla kiinnostanut psykologia, ja tämän aiheen kirjoja olenkin jo lukenut. Yhtenä mainittakoot teos "tunne sydämesi", joka oli erinomainen - lueskelin, kun edellinen parisuhteeni tuli päätökseen ja koin, että kirja auttoi kyllä osaltaan käsittelemään tapahtunutta.

Kiinnostaisi kuitenkin lukea muitakin vastaavia, olisiko siis suosituksia?

 

[Hera80]

Naisista sen verran, että parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa, joka saa sinut tuntemaan yksinäisyyttä.

 

[Kiekkokatsoja]

Naisista sen verran, että parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa, joka saa sinut tuntemaan yksinäisyyttä.

Tai toinen muoto. Joka saa haluamaan yksinäisyyttä.

 

[vetti]

Tai toinen muoto. Joka saa haluamaan yksinäisyyttä.

Mieluummin yksin, kuin yksinäinen jonkun toisen seurassa. Ja yksin ei ole sama kuin yksinäinen. Onneksi.

 

[Kiekkokatsoja]

Mieluummin yksin, kuin yksinäinen jonkun toisen seurassa. Ja yksin ei ole sama kuin yksinäinen. Onneksi.

No ei olekaan.
Tarkoitinkin juuri sitä, mitä kirjoitin.

 

[Kiekkokatsoja]

"Se on yhenlaista yhen, ja toisenlaista toisen kanssa", sanoi eräs henkilö mulle kauan sitten.
Tarkoittaen keskustelussamme sitä, että jokaisen seurustelukumppanin kanssa on sekä hyvää, että huonoa.
Luulen että meillä jokaiselta löytyy muutama kriteeri, minkälaista seurustelussa pitää olla, ja minkälaista ei saa olla.
Mitä asioita sinä arvostat seurustelussa, ja mitä asioita ei saisi olla?
Heitän itse pari esimerkkiä. Tulisi olla toisinaan yhteistä ajanvietettä. Ja ei saisi olla riitelyä.

 

[HPL76]

Kaikkihan riitelee. En mä ainakaan tiedä yhtään sellaista paria jotka eivät koskaan olisi riidelleet. Mutta joo, sellainen turhanpäiväinen ärsyttäminen, vittuilu ja riidan haastaminen on kyllä perseestä.

Mä arvostan suhteessa eniten luottamusta - ei mua haittaa vaikka vaimo viilettää kaupungilla kavereidensa kanssa. Eikä haittaa vaimoakaan jos mä joskus lähden viihteelle. Joskus mennään jopa samaan paikkaan samaan aikaan! Kyllä mä yleensä aika hyvin tiedän mitä se siellä duunaa, ja koska ihmiset ovat mulkkuja, joku sen käräyttäis kuitenkin jos menisi jotain hölmöilemään. Sama tietty toisinpäin.

Tässä on tällainen tietty pelon ja luottamuksen yhdistelmä, eli pelottaa hölmöillä koska siitä melko varmasti jää kiinni. Eipä ole kyllä tehnyt pitkään aikaan mieli edes hölmöillä, joten ei ole päässyt ihan täysi paranoiakaan vielä puhkeamaan.

Muita kriteereitä ei juuri tuon luottamuksen lisäksi ole, tosin aivot täytyy löytyä eikä saa olla mikään ihan lapanen. Jos orjan haluan, saan luultavasti sellaisen hommattua, mutta ei mulla sellaiselle mitään tarvetta ole.

Niin joo ja mitään roiskeläppätissejä mä en jaksa, joten siinä vielä sit yksi kriteeri!

 

[Knox]

"Se on yhenlaista yhen, ja toisenlaista toisen kanssa", sanoi eräs henkilö mulle kauan sitten.
Tarkoittaen keskustelussamme sitä, että jokaisen seurustelukumppanin kanssa on sekä hyvää, että huonoa.
Luulen että meillä jokaiselta löytyy muutama kriteeri, minkälaista seurustelussa pitää olla, ja minkälaista ei saa olla.
Mitä asioita sinä arvostat seurustelussa, ja mitä asioita ei saisi olla?
Heitän itse pari esimerkkiä. Tulisi olla toisinaan yhteistä ajanvietettä. Ja ei saisi olla riitelyä.

Tuosta riitelystä olen toista mieltä. Ei tietenkään mitään Matti&Mervi meininkiä, mutta kyllä riitely toisinaan puhdistaa ilmaa. Ja sovintoseksi on yleensä aika loistavaa.

Muutama kaveri oli parisuhteessa jossa ei koskaan riidelty (heidän omien sanojensa mukaan), ja molemmat suhteet päättyivät sitten totaaliseen räjähtämiseen. Kun se vitutus kasaantuu tarpeeksi kauan, niin kyllä se jossain vaiheessa purkautuu ulos. Ja sitten toinen on ihmeissään että mitä tapahtuu, eihän se ole kertaakaan edes ollut pahalla päällä.

Meillä molemmat on melko temperamenttisia, ja väillä tulee turhaakin vääntöä. Ollaan näistä onneksi päästy molemmat aika hyvin eroon. Mutta positiivista on se, että harvoin meillä roikkuu ilmassa mitään paskaa, molemmat on hyvin kartalla missä mennään.

 

[Kiekkokatsoja]

Tuosta riitelystä olen toista mieltä. Ei tietenkään mitään Matti&Mervi meininkiä, mutta kyllä riitely toisinaan puhdistaa ilmaa. Ja sovintoseksi on yleensä aika loistavaa.

Muutama kaveri oli parisuhteessa jossa ei koskaan riidelty (heidän omien sanojensa mukaan), ja molemmat suhteet päättyivät sitten totaaliseen räjähtämiseen. Kun se vitutus kasaantuu tarpeeksi kauan, niin kyllä se jossain vaiheessa purkautuu ulos. Ja sitten toinen on ihmeissään että mitä tapahtuu, eihän se ole kertaakaan edes ollut pahalla päällä.

Meillä molemmat on melko temperamenttisia, ja väillä tulee turhaakin vääntöä. Ollaan näistä onneksi päästy molemmat aika hyvin eroon. Mutta positiivista on se, että harvoin meillä roikkuu ilmassa mitään paskaa, molemmat on hyvin kartalla missä mennään.

No joo. Totta toki. Tarkoitinkin toistuvaa riitelyä, jota ei selvitetä. Ja joka vain pahenee koko ajan.

 

[Kiekkokatsoja]

Naisilla on oma tapansa reagoida asioihin.
Harvoin oon kohdannut heti reagointia ongelmatilanteeseen.
Toisinaan oon kohdannut kerääntyttä reagointia, ja siten vihaa (onneks vaan yhen kanssa vihaan asti)..
Joskus menee myös niin, että kaikki on mielettömän ok aina. Ja sit kun kysyy moneen kertaan, että onko ok, niin on.. mut lopulta ei ookkaan ok.

 

[Knox]

Joskus menee myös niin, että kaikki on mielettömän ok aina. Ja sit kun kysyy moneen kertaan, että onko ok, niin on.. mut lopulta ei ookkaan ok.

Minä olen rouvalle sanonut, että jos hän sanoo kaiken olevan ok, niin silloin minä oletan kaiken olevan ok. Jos vituttaa, masentaa tai mietityttää joku, niin siitä pitää sanoa. En ole ennustaja, ajatustenlukija tai arvuuttaja.

Tämä on toiminut hyvin. Mun ei tarvitse miettiä ja kysellä että mikähän nyt on, ja vaimokin on oppinut puhumaan heti asioista jotka vaivaavat. Win-win tilanne.

 

[Kiekkokatsoja]

Minä olen rouvalle sanonut, että jos hän sanoo kaiken olevan ok, niin silloin minä oletan kaiken olevan ok. Jos vituttaa, masentaa tai mietityttää joku, niin siitä pitää sanoa. En ole ennustaja, ajatustenlukija tai arvuuttaja.

Tämä on toiminut hyvin. Mun ei tarvitse miettiä ja kysellä että mikähän nyt on, ja vaimokin on oppinut puhumaan heti asioista jotka vaivaavat. Win-win tilanne.

Joo näinhän sitä on yritetty. Mutta siitä huolimattakin menee toisinaan reisille.

Onkohan vaihdevuosien jälkeen vähemmän mieliala vaihtelua..?

 

[Turha Kaukalo]

Minä olen rouvalle sanonut, että jos hän sanoo kaiken olevan ok, niin silloin minä oletan kaiken olevan ok. Jos vituttaa, masentaa tai mietityttää joku, niin siitä pitää sanoa. En ole ennustaja, ajatustenlukija tai arvuuttaja.

Tämä on toiminut hyvin. Mun ei tarvitse miettiä ja kysellä että mikähän nyt on, ja vaimokin on oppinut puhumaan heti asioista jotka vaivaavat. Win-win tilanne.

Olet siis onnistunut siinä, missä kukaan ei ole onnistunut. Nostan virtuaalista hattua!