Naisasiat

[Sanainen arkku]

No means hattattatat....

Suomeksi: Ei tarkoittaa "riittäääää, kiitos"

 

[Andy]

Itseä jännitti aivan helvetisti kun menin paikalle, tyttöä vielä enemmän joten oli vain kaivettava ne kivekset esiin ja alettava vetämään

Täytyy vaan sanoa, että tässä kohtaa lukiessani tuumasin, että melkoiset ensitreffit!

Onko muiden mielestä idioottia tai liiankin ehdotonta, jos tupakointi ratkaisee muuten potentiaalisen kuvion?

Ei se kyllä ole, jos kerran tupakointi sinua häiritsee. Tupakointi on myös itselleni erittäin vastenmielinen tapa enkä voisi aloittaa seurustelua tupakoijan kanssa.

 

[Tinke-80]

Tapahtui eräänä päivänä eräässä kodissa:

- Ostin sulle kukkasia, sanoo mies.
- Jaa. Miksi, kysyy vaimo.
- No, ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No, kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luuletko saavas sillä perusteella?
- No, en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinku sijoittaa meidän suhteeseen.
- No, voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia, kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi, että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan, miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia, jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No, haluan ostaa!
- Älä huuda! No, miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin, kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- Niinpä! Vain silloin, kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt, että sä et halua mua.
- No, haluan. Herran jestas. Totta kai mä haluan sua!
- Huomaa, että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman, että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt, onko jotain ruokaa. Luuletko, että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti, jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että huomasit, että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niin kuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua, kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä, että mä en tosiaan enää tuo kukkia.
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut, kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!


Noinhan se menee. Toki on erilaisia vivahde eroja millälailla kumppani tuon ilmaisee, mutta mistä tahansa voi mielensä pahoittaa. Joskus ei vaan jaksa tuollaista melkein jatkuvaa mielensä pahoittamista. Vaikka on kuinka huono päivä ollut, niin on se pakko paha olo purkaa minuun?

Muutenkin aika usein olen saanut kuulla, ehkä jonkinlaisena vitsinä, etten tee mitään kotona. No vaikka ruuanlaitto, teen n. 90%:sesti ruuan kotona. Ei siinä mitään, tykkään tehdä ruokaa vaikka en mikään erikoinen ruuanlaittaja ole. Mutta olisi se edes mukava joskus kuulla muutakin kuin "etten tee mitään kotona". Joku voi vaikka oikeasti luulla etten tee mitään.

 

[Draco]

Onko muiden mielestä idioottia tai liiankin ehdotonta, jos tupakointi ratkaisee muuten potentiaalisen kuvion?

Oma mielipide tästä on, että oli se idioottia tai ei, niin se monessa tapauksessa vaan ihan väkisin ratkaisee. Itse en ole nyt polttanut enää vuosiin, mutta alunperin oltuani sellainen baaripolttelija (mitä sitäkään en enää ole) yksi aiemmista naisystävistäni poltti ja minä sitten menin siihen mukaan. Koska se tilanne, että toinen polttaa ja toinen ei, on monella tapaa helvetin hankala. Tupakointi on samalla myös sosiaalinen tapa/tilanne, joka tietyllä tapaa yhdistää ja sitten toisaalta jos toinen ei polta ja toinen polttaa, niin sitten kai toinen joutuu tekemään sitä kokoajan vähän huonolla omallatunnolla. Polttava haisee ihan paskalta, polttamaton ei. Että itse olen ainakin huomannut, että ne parit joissa toinen polttaa on vähän harvemmassa.

Jos nyt ajattelee itseä, niin varsinkin tämän asian tiimoilta olen iloinen, että tuo suhde, missä poltettiin loppui, koska pian sen jälkeen loppui myös minun polttamiseni. Lopettamiseen tietysti tarvitaan se oma halu, koska kaikki muut verukkeet lopettamiselle, eivät johda yhtään mihinkään. Ja jos toinen haluaa, että toinen lopettaa, niin se ei silloin ole oma halu.

Jotkut ovat näyttäneet, että tässäkin asiassa, jos on halua, löytyy tie silloinkin, kun toinen polttaa ja toinen ei. Mutta kannattaa silti miettiä, vaikka aluksi ajattelisi, että toisen polttaminen ei minua häiritse (tai vaikka toisinpäinkin), että onko se pohjimmiltaan niin. Kyllä itseäni näin jälkeenpäin ajateltuna tuossa suhteessa, missä itsekin sauhuttelin, asia jossain alitajunnassa taisi koko ajan haitata. Ja taidettiin siinä joku yhteinen lakkokin pitää, joka ei sitten kuitenkaan kestänyt, kuin ehkä kuukauden tai pari. Että vaikka asiaan ei tyhjentävää vastausta voi antaa, niin sen voi sanoa, että jos asia yhtään häiritsee, niin helvetisti helpommalla pääsee, kun valitsee suoraan ihmisen, jolla on tupakoinnin suhteen samat tavat, kuin itsellä.

 

[Sue]

Kamalaa, allekirjoittanut huijattiin ostoksille. Alunperin oli puhe käydä syömässä kaupungilla, nyt seison jossain perkeleen rättikaupassa, ja tietysti naisten alusvaate osastolla. Ahdistaa, ja pakko seurata omaa vaimoa jatkuvasti ettei muut naiset luule että olen joku perverssi.

Tämäkin on yksi isoimpia mysteerejä, miksi naiset haluavat miehet mukaan ostoksille? Ruokakaupassa käynnit ymmärrän, mutta että tällaisille reissuille.

Tiedän tyylini ja pyydän mielelläni apua myyjältä, jottei tarvitse kipitellä sovarista kokoja vaihtamassa, joten vaateostostelen yleensä itsekseni. Mutta toki minusta on hauskaa, jos mies joskus tulee mukaan - hänellä on näet erehtymätön värisilmä. Ja kyllähän se kivalta tuntuu, jos hän selkeästi ihastuu johonkin valitsemaani vaatekappaleeseen ja ilmaisee sen ääneen. Ehkä siinä on se juttu, että osa naisista kaipaa kumppaninsa ihailua ja hyväksyntää? Ei tietty nyt joka toinen päivä perässä tarvitse laahautua, mutta edes joskus, jos toinen siitä ilahtuu?

Ruokakaupassa en sietäisi hetkeäkään kärryihin nojaavaa, puhelinta selaavaa siippaa. Ostokset hoidetaan yhdessä, jos yhdessä kauppaan mennään. Yleensä ei mennä, vaan käydään vuorotellen. Ruokakaupassa käynti on molemmista tylsä arkirutiini, joten ilman muuta vastuu jaetaan. Ja aina joskus jompikumpi löytää jotakin uutta, mitä toinen ei olisi älynnyt ruoaksi laittaa.

Kukkakeskusteluun todettakoon, että mitä jos niitä toisi useammin, niin se ei enää olisi niin epäilyttävää? ;)

 

[Makkeli]

@Draco @Andy Kiitoksia mielipiteistä, mukava kuulla muiltakin ajatuksia asioiden suhteen!

En nyt suoriltaan kyseistä tyttöä hylkää tämän takia, varsinkin kun hän itsekin tuntui panikoivan sen suhteen, että miten suhtaudun hänen polttamiseen ja kovasti ainakin vakuuttanut, että on ollut aikeissa lopettaa muutenkin. Joten katsotaan nyt tilannetta, että jos tuo vaikka sitten lopettaisi polttamisen tässä kohtaa. Mutta kuten Draco hyvin totesit, niin sen polttamisen lopettamisenhan on lähdettävä täysin hänestä, eikä siksi että minä en siitä tykkää. Siitä syystä en ajatellut itse nyt tässä kohtaa ottaa kantaa tai "käskeä"/pyytää häntä lopettamaan, vaan toivon että se tulee henkilöltä itseltään.

Ihmismieli on kyllä jännä kaikkine ihastumisineen ja tunteineen. Tosiaan ei ehditty kuin tuon kerran näkemään kunnolla kun kävin hänen luonaan, nyt hän lähti viikoksi lomailemaan ulkomaille, joten pakollinen tauko iski tähän väliin. Tyty on ollut pelkästään ihana kokoajan, matkalla lentokentälle oli pyytänyt kavereitaan että tehdään pieni koukku ja kävi minua moikkaamassa muutaman pusun verran ja lomallakin kokoajan laitellut kuulumisia ja kuvia miten menee. Silti omat epävarmuudet ja ylitulkitsemiset pään sisällä miettii vain kaikkea pahaa mitä sielläkin lomalla voisi tapahtua ja miten kaikki menee päin helvettiä, vaikka mitään syytä ei edes ole. Ja tässä kohtaa ei edes mitenkään tilivelvollinen minulle olisikaan, vaikka jokainen resortin äijä kävisi huoneessa pyörähtämässä.

Huono piirre ihmisessä tämä ylitulkitseminen ja epävarmuus, mutta kasvattava kokemus kun näistä joskus jotenkin pääsisi eroon. Ja pitää vain olla manailematta hänelle näistä, ettei pidä minua ihan epävarmana idioottina, vaikka sitä olisinkin tällä hetkellä.

 

[MacRef]

Tupakoinnin suhteen, jos se on itselle jonkin sortin kynnyskysymys, kannattaa jo heti alussa olla päättäväinen ja tiukka omille periaatteeilleen. Toisaalta, periaatteet on tehty periksi annettaviksi. Ei vaan, asiasta kannattaa varmasti käydä alkuvaiheessa jonkin sortin keskustelu ja katsoa hetken aikaa, onko sillä toisella oikeasti halua ja yritystä siitä luopumiseen. (Ja koska parisuhteessa toista osapuolta ei pidä yrittää muuttaa, niin toivoa ja uskoa siinä kohtaa, että se toinen ihan oikeasti haluaa luopua siitä tupakoinnista, eikä yritä sitä vain sen parisuhteen takia.)

Itsellä oli aika tiukka mielipide tupakoinnista aikanaan. Ja on vieläkin. Tapasin aikanaan erään mukavan oloisen naisen, joka tapaamisemme aikaan tupakoi. En antanut ihan ensimmäisillä treffeillä tuon liiemmin häiritä ja jutuista kävi jotenkin ilmi, että ehkä se siitä tavasta haluaa luopua. Ja lopulta luopuikin, itse asiassa aika pian alettuamme olemaan yhdessä. Nyt on oltu naimisissakin jo yli kymmenen vuotta, eikä tuo sen koommin ole tupakkaan tarttunut.

Jos olisin jyrkästi dumannut heti alkuun tuon homman ja jättänyt tapailematta sen tupakoinnin takia, niin eipä tätäkään mainiota yli kymmentä vuotta varmastikaan olisi yhdessä eletty.

 

[Sanainen arkku]

Tupakoiva voi olla aivan ihana ihminen. Mutta en kyllä soisi kenellekään sitä osaa, kun saa kuukausia seurata vierestä rakkaimman ihmisen hidasta tukehtumista ja tuskaa.

Toisaalta saattaahan siinä säästyä muistisairaan omaishoitajuudelta.

 

[Aces High]

Itseä jännitti aivan helvetisti kun menin paikalle, tyttöä vielä enemmän joten oli vain [B]kaivettava ne kivekset esiin[/B] ja alettava vetämään keskustelua eteenpäin. Siitä se meno sitten rauhoittui ja loppuillasta ja höpistiin kaikke maan ja taivaan väliltä siinä sohvan nurkkaan käpertyneenä lähekkäin, joten voisi sanoa ihan onnistuneiksi ensitreffeiksi tämän oman paluun deittimarkkinoille. Hirmu mukava tunne huomata, että jonkun kanssa on niin luonnollista heti ensimmäisellä tapaamisella jutella ihan kaikesta ja hirmu kypsän oloisesti. Seuraava tapaaminenkin sovittiin ja viestitellään kuin teinitytöt jatkuvasti, kun molemmat niin innoissaan.

Tässä lainattuna (ja tärkein lihavoituna) Smittylle ja palstan muille junioreille ohjetta naaraiden kaatamiseen, vinkkuflinda käteen ja kivet esiiin. Pillu on se asia mikä kuitenkin kaikkea pyörittää, suoraan tai välillisesti. Panosavuista pientä miinusta, mutta eihän elämä täydellistä olekaan...

 

[Aces High]

Tutkimusten mukaan n. 10 prosenttia röökaavista naisista jatkaa tupakoimista raskaana ollessaan.

Välillä sitä miettii että oliko eugeniikassa kaikki pelkästään pahaa...

 

[teppana]

Välillä sitä miettii että oliko eugeniikassa kaikki pelkästään pahaa...

Tähän samaan 10% kuuluu myös todennäköisesti suurin osa alkoholia raskauden aikana käyttävät.

 

[Breeze Harbour]

Tässä lainattuna (ja tärkein lihavoituna) Smittylle ja palstan muille junioreille ohjetta naaraiden kaatamiseen, vinkkuflinda käteen ja kivet esiiin. Pillu on se asia mikä kuitenkin kaikkea pyörittää, suoraan tai välillisesti. Panosavuista pientä miinusta, mutta eihän elämä täydellistä olekaan...

Hajosin kyllä mielikuvalle panosavuista. Seksi on niin tulista että sängyssä alkaa savuttamaan.. Hehheh, joo sori. Tiedän että tarkotit röökiä mutta en voi aina vastustaa näitä kaksimielisiä ajatuksia.

Mitä tulee Makkelin ensitreffeihin niin hiton hyvä kuulla että koko homma meni aivan nappiin! Kuulostaa lupaavalta. Omalta osaltani voin vain sanoa että olen hieman tällaista hitaammin syttyvää sorttia. Mua on satutettu niin monesti elämäni aikana feikkaajien toimesta että siinä on tavallaan tullut luotua sellainen suojamuuri, joka sen naisen on osattava rikkoa oikeilla teoilla ja sanoilla, ennen kuin saatan alkaa luottamaan että hän on aito ja kiinnostumaan tästä syvemmin ja muutenkin kuin vain frendinä.

Ja tämän nykyisen daamin suhteen, luulen että tämä suojamuuri jossain määrin rikkoutui lopullisesti muutaman viimeisen kohtaamisen aikana. Nyt vain mietin seuraavaa peliliikettäni. Missä kohtaa olisi hyvä väli pyytää esim. just vaikka kahvittelemaan tai ihan vaikka tepastelemaan ympäri stadia, kummasta sitten tämä nainen tykkäisikään enemmän?

 

[Makkeli]

Ja tämän nykyisen daamin suhteen, luulen että tämä suojamuuri jossain määrin rikkoutui lopullisesti muutaman viimeisen kohtaamisen aikana. Nyt vain mietin seuraavaa peliliikettäni. Missä kohtaa olisi hyvä väli pyytää esim. just vaikka kahvittelemaan tai ihan vaikka tepastelemaan ympäri stadia, kummasta sitten tämä nainen tykkäisikään enemmän?

Jos ei ole tietoa kummasta tykkää niin helppohan nuo on yhdistää, alkuun pikku kävely/ulkoilu jossain ja siitä sitten lämpimän kupposen äärelle ihastelemaan toisen punottavia poskia ja keskustelemaan henkeviä!

"Oman naiseni" suhteen tilanne tuntuu kyllä päivä päivältä paremmalta, ja kyllähän tässä vähän pelottaa tuo Smittyn mainitseman suojamuurin liian nopea laskeminen, että kuinka pahasti tässä vielä tulee itsensä satuttamaan. Mutta pakkohan se on perkele koittaa ja antaa mennä kun hyvältä tuntuu. Vaikka kyseinen nainen on nyt tämän viikon ollut reissussa niin sieltäkin jo itse viestitellyt useasti, pyysi luvan tulla seuraavaksi viikonlopuksi minun luo koko viikonlopun ajaksi ja kaikkea muuta mukavaa. Ja kun yhtenä iltana naukkailivat vähän enemmänkin viiniä ja itse jo pohdin pahimmat skenaariot päässä läpi, niin baariin lähdön sijaan tyttö meni hotellihuoneeseen ja soitteli videopuhelua minulle. Elämä on ihanaa aina välillä <3

 

[Breeze Harbour]

Jos ei ole tietoa kummasta tykkää niin helppohan nuo on yhdistää, alkuun pikku kävely/ulkoilu jossain ja siitä sitten lämpimän kupposen äärelle ihastelemaan toisen punottavia poskia ja keskustelemaan henkeviä!

Ei hullumpi idis tämäkään!

"Oman naiseni" suhteen tilanne tuntuu kyllä päivä päivältä paremmalta,

Tähän vahva sama omallakin kohdalla. Niissä bileissä tuli parikin tilannetta joissa hän sanoi jotain sellaista, mistä sain entistä enemmän fiiliksen että hitto, tuo nainen puhuu samaa kieltä ku mä ja tuntuu ajattelevan asioista melko samalla tavalla kuin itse. Tuli tosi upee fiilis ja suorastaan kylmiä väreitä ympäri kehoa kun tajusin kuinka "kotiin" nuo sanat lopulta iskivätkään.

ja kyllähän tässä vähän pelottaa tuo Smittyn mainitseman suojamuurin liian nopea laskeminen, että kuinka pahasti tässä vielä tulee itsensä satuttamaan.

Päivä kerrallaan. Ei me tässä kumpikaan muutakaan voida kuin edetä siihen tahtiin, joka tuntuu molemmille osapuolille oikealta. Mieluummin maltillisesti ja päivä kerrallaan tunnustelette mihin suuntaan ne fiilarit kehittyvät kuin että olisit parin kuukauden päästä kosimassa häntä. Kärjistetty esimerkki mutta tajusinet pointtini.

Mutta pakkohan se on perkele koittaa ja antaa mennä kun hyvältä tuntuu.

Juuri näin. On mullakin ollut tässä matkan varrella muutamia epäilyksiä ja epävarmuuksia tämän kyseisen leidin suhteen mutta joka kerta hän on jotenkin saanut minut oikeastaan aina vaan enemmän vakuuttumaan siitä, että olen ollut epäileväinen aivan syyttä suotta. Mitä useammin hän sen vielä mulle tekee, niin sitä enemmän alan tulla varmaksi siitä, että eivät nämä tunteet tästä ainakaan mihinkään ole sammumassa vaan päinvastoin.

Sehän tässä eniten pelottaakin, kun mun on ollut niin vaikea elämäni aikana luottaa moneenkaan ihmiseen, ettei tässä taas tule mentyä mihkään ansaan. Mutta kuten sanoin, tämä nainen on kyllä tähän saakka erittäin taitavasti leppyytellyt kaikki tällaiset epäilyksen tunteeni niillä pienillä sanoilla ja välittämisen eleillä joita olen häneltä toistuvasti saanut.

Kuten sanonta kuuluu "jos ei yritä, ei voi koskaan voittaa". Jos joku nainen tuntuu "liian hyvältä ollakseen totta" niin hän todennäköisesti on juurikin sitä, mutta jos taas kaikki tietyn naisen seurassa vietetyt hetket tuntuu jossain tuolla sisimmässä just "oikealta" niin sillon kannattaa ehdottomasti kuunnella niitä omia tuntemuksiaan ja luottaa siihen "gut fiilikseen" mikä sulla tästä naisesta on koko ajan. Se tunne kun harvoin valehtelee ja vaikka välillä päähän tulee niitä epäilyksiä ja epävarmuuksia, niin lopulta niistä pienistä arkielämän teoista ja kohteliaisuuksista sen viimeistään huomaa, jos kyse on molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja tälloin on kyllä ns. "kaikki portit auki".

Vaikka kyseinen nainen on nyt tämän viikon ollut reissussa niin sieltäkin jo itse viestitellyt useasti, pyysi luvan tulla seuraavaksi viikonlopuksi minun luo koko viikonlopun ajaksi ja kaikkea muuta mukavaa. Ja kun yhtenä iltana naukkailivat vähän enemmänkin viiniä ja itse jo pohdin pahimmat skenaariot päässä läpi, niin baariin lähdön sijaan tyttö meni hotellihuoneeseen ja soitteli videopuhelua minulle. Elämä on ihanaa aina välillä <3

No niin! Ehkä tämäkin oli sellainen "testi" koska rakkaudella on tapana testata ja koetella ihmisiä etenkin alkutaipaleella. Itsellänikin olisi saattanut herätä samoja pelkoja kuin sulla, että "mitä jos hän unohtaa siellä ollessaan mut ja alkaa flirttailemaan baari-illassa jollekin toiselle jäbälle". Mutta siinä taas nähtiin että ihan turhaan pelkäsit tätä worst case scenariota. Ehdottomasti vaikuttaa tekstiesi perusteella siltä, että hän saattaisi todella tykätä susta.

Niin ja tuohon vikaan lauseeseen vielä, elämä on kyllä näyttänyt tänne ne varjopuolensakin mutta juuri tämmöisten aikojen takia, jollaista nyt itsekin elän sitä muistaa taas miksi on ihanaa olla elossa ja kyetä tuntemaan tällaisia fiiliksiä. Ei tätä tunnetta oikein millään voi kuvailla edes itelleen, se on jotain aivan ylivoimaisen käsittämätöntä ja lisättäköön nyt sekin että vaikka keskimäärin ihastun aika helposti, niin koskaan ennen en ole tainnut tuntea näin voimakkaasti vetoa kehenkään alle 2kk tutustumisella vaan yleensä ne vahvat ihastumisen fiilikset ovat syttyneet aikaisintaan jossain puolen vuoden tuntemisen jälkeen kun ollaan ensin jossain määrin kaveriuduttu. Että kyllähän tässä kieltämättä on sellaset fibat että olisi viimeinkin saattanut löytää juuri sen mitä on aina toivonut... Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa mutta tämä fiilis tosiaan vaan paranee ja voimistuu hetki hetkeltä.

Me kun ollaan näköjään aivan samanikäisiä ja tietyllä tapaa painitaan tällä hetkellä samojen asioiden äärellä, niin teretulemast keskustelemaan naistilanteesta ihan yv:lläkin. Kumpikaan meistä tuskin haluaa kuitenkaan aivan kaikkea julkisesti jakaa ja mä kyllä tykkään niin antaa kuin ottaa vastaan vertaistukea tietyissä elämäntilanteissa. Fiksulta kaverilta vaikutat kaikin puolin, joten onnea "vonkaleen" nappaamiseen!

 

[Kiekkokatsoja]

Kyllähän seurustelussa yksi tärkein asia on se, että molemmat hyväksyy toisensa selllaisena kuin hän on. Jos lähdetään yrittämään muuttaa toista, ei siitä tule lopulta mitään.
Suhteen alussahan ollaan yleensä kohteliaita ja samaa mieltä helpolla. Mutta sitten kun on viettänyt aikaa kuukausia, taikka vuoden yhdessä, niin osa lähtee yritykseen muuttaa vastapuolta mieluisammaksi itselleen. Silloin voi tulla ristiriiroja, vaikka niitä ei heti toisikaan esille.. olisi alussa joojoo, mies tai nainen.. mutta asiat alkavat vaivaamaan aikaamyöten.

Kerron pari esimerkkitapausta. Suhteen nainen oli erittäin myötäilevä alussa. Kuukausien kuluttua hän ryhtyi viinapäissään moittimaan mua ja yrittämään, että olisin toisenlainen, kuin olen. Aikaamyöten se levisi siihen, että myös selvinpäin hän ilmaisi jyrkästi näkemyksensä, jotka olivat toisinaan poikkeuksellisia.
Toinen tapaus. Nainen oli tyylikäs, pukeutui tyylikkäästi, meikkasi, treenasi salilla, ja oli hyväkuntoisen näköinen. Mutta.. hän heti alussa ryhtyi ohjaamaan mua, esim miten mun tulisi pukeutua ym. Oli elänyt parissa suhteessa jossa mies oli rikas.
Ei vaikuttanut hyvältä se lähtökohta.

Eli keskustelkaa toki asioista avoimesti, mutta hyväksykää toisenne sellaisena kuin olette.
Tai jos ratkaisemattomia ristiriitoja, selvittäkää ne. Jos ei ratkea, pitäisi suhde lopettaa, ennenkuin liikaa ongelmia. Toki sekään ei oo helppoa se.

 

[kyyninen]

Vuoden päästä meikäläinenkin kelpuutetaan Tylypahkaan. Näin 29 vuotispäivän kynnyksellä ilmoitettuna.

 

[lasaleiko]

Ja tämän nykyisen daamin suhteen, luulen että tämä suojamuuri jossain määrin rikkoutui lopullisesti muutaman viimeisen kohtaamisen aikana. Nyt vain mietin seuraavaa peliliikettäni. Missä kohtaa olisi hyvä väli pyytää esim. just vaikka kahvittelemaan tai ihan vaikka tepastelemaan ympäri stadia, kummasta sitten tämä nainen tykkäisikään enemmän?

Noo, miten olis vaikka... nyt, heti, samantien? Miltä kuulostas? Kuten sulle vinkkasin tuolla kierrätyskeskuksen puolella, olisit voinut laittaa sitä viestiä vaikka heti sen illan jälkeen.

Kuten sanonta kuuluu "jos ei yritä, ei voi koskaan voittaa". Jos joku nainen tuntuu "liian hyvältä ollakseen totta" niin hän todennäköisesti on juurikin sitä, mutta jos taas kaikki tietyn naisen seurassa vietetyt hetket tuntuu jossain tuolla sisimmässä just "oikealta" niin sillon kannattaa ehdottomasti kuunnella niitä omia tuntemuksiaan ja luottaa siihen "gut fiilikseen" mikä sulla tästä naisesta on koko ajan. Se tunne kun harvoin valehtelee ja vaikka välillä päähän tulee niitä epäilyksiä ja epävarmuuksia, niin lopulta niistä pienistä arkielämän teoista ja kohteliaisuuksista sen viimeistään huomaa, jos kyse on molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja tälloin on kyllä ns. "kaikki portit auki".

Nimenomaan, jos et yritä, niin et voita mitään. Jos laitat viestin (tai kysyt face to face), niin et loppujen lopuksi häviäkään. Kerran sulla on nyt se "gut fiilis" että hän voisi olla sulle oikea kumppani, miksi et toimi sen mukaan? Jos kieltäytyy, niin päivän pari se saattaa vituttaa ja ehkä töissä saattaa olla hieman vaivaannuttavaa hetken aikaa jos satutte samaan vuoroon, mutta ne menee ohi hetkessä. Jos sitten taas siirtelee ja siirtelee sitä peliliikettään ja käyttää sen ajan tuohon pilvilinnojen rakenteluun, kuten täällä eräs nimimerkki asian kuvaili, niin se vituttaa huomattavasti enemmän, jos hän kieltäytyy. Sekin riski tuossa jahkailussa on, että luot korviesi välissä hänestä tietynlaisen kuvan, ja todellinen hän ei enää täytä odotuksiasi.

Toistan itseäni sanomalla että on oltu siellä ja tehty nuo asiat. Jahkailtu ja sottailtu naisen käyttäytymistä ja mietitty seuraavaa peliliikettä, lopulta ollakseen vain liian myöhässä ja todetakseen että ei se ollutkaan kiinnostunut, ja sehän on sitten vituttanut. Samoin saatu vihreää valoa, mutta kun on liikaa ennakkoon ajatellut minkälainen toinen on, niin lievänä pettymyksenähän se todellinen persoonansa on sitten tullut esille.

Edellisen viestisi perusteella häneltä on tullut siihen tahtiin signaaleja elekielen ja sanojen muodossa kiinnostuksestaan sinua kohtaan, että luultavasti odottaa sitä viestiä.

Laita viesti, jos suostuu niin näe ja koe, vielä "gut feel" säilyy. Jos ei suostu, jutimaisesti nukut ja menet eteenpäin.

 

[Turha Kaukalo]

Ei se ole mies eikä mikään, jonka jäljiltä jostain naisesta ei ole lesboa tullut.

 

[Snakster]

Tähän vahva sama omallakin kohdalla. Niissä bileissä tuli parikin tilannetta joissa hän sanoi jotain sellaista, mistä sain entistä enemmän fiiliksen että hitto, tuo nainen puhuu samaa kieltä ku mä ja tuntuu ajattelevan asioista melko samalla tavalla kuin itse. Tuli tosi upee fiilis ja suorastaan kylmiä väreitä ympäri kehoa kun tajusin kuinka "kotiin" nuo sanat lopulta iskivätkään.

Ymmärränkö oikein, että et ole siis edes vielä saanut pyydettyä naista kahville?

 

[Pinturicchio]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

 

[Kiekkokatsoja]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

Kuulostaa huonolta tilanteelta.
Moni on tuossa tilanteessa lähtenyt etsimään, että josko sitä elämää löytyisi toisaalta. Kyllä sitä ihmisillä on tarpeita elää ja kokea asioita, jossa on mukana puoliso/seurustelukumppani.
Kannattaisi vielä jokupäivä istua pöydän ääreen, ja keskustella asioista. Josko ne yhteiset jutut jälleen avautuisi yhdessä..

 

[Aces High]

Vaikka vastoin yleistä moraalikäsitystä onkin, on moni suhde/perhe on säilynyt kasassa ruuhkavuosien tms. pidempien "suvantovaiheen" yli juuri sillä että elämää kodin ulkopuolella on käyty katsomassa. Toki moni liitto tuohon tyssää, on juurisyy kuitenkin syvemmällä kuin satunnaisessa sähläämisessä...

 

[Sanainen arkku]

Rapiat 13 vuotta yhteiseloa, 3 lasta, omakotitalo, perussetti. Tukiverkko ollut aina huono, mutta kaikesta selvitty yhteistuumin. Ruuhkavuosien myötä parisuhteen kipinä hieman kadonnut, yhteinen aika nollissa ja molemmat touhunneet omia juttujaan. Arki toimii, mutta vaatii puolison kolmivuorotyön vuoksi aika paljon säätöä. Erityisherkkänä (raivostuttava termi) vaimo reagoi helposti kaikkeen ja hoitoalan työpaineet pistävät selviytymismoodin päälle ja defenssit pystyyn muun kuin arjen suorittamisen suhteen. Yritän antaa aikaa, järjestää yhteisiä juttuja, sietää läheisyyden puutetta. Lopulta hanskat alkaa tippua, kun vastakaikua ei vain tule. Tänään iso keskustelu, vähän "lähde tai siedä" -olo jäi. Minkä arvon sitä mies antaa omalle onnellisuudelleen (varsinkin kun siitä ei takeita), kun vaakakupissa on myös lapset. Pitkiä iltoja/öitä tiedossa...

Tuskinpa mitään onnellisuutta on tarjolla lähtemällä. On vain toisenlaista kurjuutta, joka luultavasti kestää pidempään kuin nykyinen kurjuutesi joka sitä paitsi on laadultaan tuttua.

Onnellisuuden tunnetta voi hakea myös asioista, jotka eivät ole ristiriidassa perhekuvion kanssa.

Mainitset tukiverkon puuttumisen. Ehkä niin ei tarvitsisi olla. Ehkä apua arkeen ja perheen tueksi olisi jostain saatavilla.

Käytännön neuvo: hae oikeaa keskusteluapua itsellesi. Ei tällaista palstaskeidaa. Ja ota yhteyttä perheneuvolaan. Sinä ja lapsesi ansaitsette sen että tilanteen hyväksi tehdään jotakin. Ja luulen, että kumppanisi ansaitsee myös.

 

[Kiekkokatsoja]

Tuskinpa mitään onnellisuutta on tarjolla lähtemällä. On vain toisenlaista kurjuutta, joka luultavasti kestää pidempään kuin nykyinen kurjuutesi joka sitä paitsi on laadultaan tuttua.

Onnellisuuden tunnetta voi hakea myös asioista, jotka eivät ole ristiriidassa perhekuvion kanssa.

Mainitset tukiverkon puuttumisen. Ehkä niin ei tarvitsisi olla. Ehkä apua arkeen ja perheen tueksi olisi jostain saatavilla.

Käytännön neuvo: hae oikeaa keskusteluapua itsellesi. Ei tällaista palstaskeidaa. Ja ota yhteyttä perheneuvolaan. Sinä ja lapsesi ansaitsette sen että tilanteen hyväksi tehdään jotakin. Ja luulen, että kumppanisi ansaitsee myös.

Hyvä kirjoitus.
Jos keskenään ei oikein keskustelut toimi, voi olla hyvä vaihtoehto hakea keskuteluihin apua, yllämainitulla tavalla. Liasäksi tukiverkoston etsiminen perhearkeen, on paikallaan.
Tuli mieleen, että ehkäpä puoliso voisi tiedustella mahdollisuutta pudottaa työ 2 vuorotyöksi, tai jopa päivätyöksi. Siten jäisi perheelle, ja parisuhteelle mahdollisuus enempään yhteiseen aikaan.
Olen myös hieman erimieltä ylläolevasta kirjoituksesta. Mikäli kaikki keinot on todella käytetty.. vuosia yritetty, mutta täysin ilman tulosta.. Kuuluu ihmiselle myös oikeus elää, tuntea asioita, kokea asioita. Eikä jäädä vielä seuraavaksi 10-15vuodeksi elämään tunnekuollutta parisuhdetta.
Täällä kirjoitetaan mielipiteitä, tuo oli mun mielipide. Jokainen tekee, kuten on parasta.

 

[Pinturicchio]

Hyviä kommentteja, kiitokset.

Vähän hätäisest oli kirjoitettu tuo pe-la öinen mielenilmaus. Ei tässä nyt mitään laukkuja olla vielä pakkaamassa, pieni turhautuminen toki pinnassa. Vertaistukea olen jonkun verran viime aikoina saanut ja sen pohjalta muutaman asian uskaltanut voimakkaammin nostaa esille. Vaste vaan ei ole ehkä toivotunlaista.

Se huomioiminen ja parisuhteen vaaliminen pitäisi kuitenkin olla mielestäni omaehtoista. Toki jokainen varmasti "uinuu" välillä, mutta jos vuosia vedotaan arkeen, lapsiin, töihin tai muuhun sillä hetkellä päällä olevaan, niin se aktiivisempi osapuoli joutuu sietämään ja pettymään paljon. Ehdotin ulkopuolisen juttusilla käymistä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, ei pysty. Mulla on työpsykologille lähete, mutta en ole vielä mennyt. En tiedä mitä sanoa.

Keskenään saadaan ihan järkevästi kyllä keskusteltua, mutta valitettavasti pelkkä puhuminen ei johda mihinkään. Jossain vaiheessa yhteinen polku on hieman haarautunut ja välimatka toiseen kasvanut, valkka polkujen suunta onkin edelleen sama. Vähän koen, että puoliso ei oikein osaa niitä yhteisiä juttuja enää kaivatakaan, kun arki on rakentunut salakavalasti "läpsystä vaihto" -tekemiseksi. Tämä ehkä nyt konkretisoitunut, kun tukiverkon tarve pienentynyt (nuorinkin jo koulussa) ja yhteistä aikaa olisi järjestettävissä helpommin kuin vuosiin.