Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Huoh, olet täysin oikeassa ja pitää sillai olla itselleenkin rehellinen että olisihan tässä kuukauden aikana mitä noista bileistä on nyt kulunut, pitänyt jo saada jotain konkreettista vireille tämän naisen kanssa ja kieltämättä tunnen jälleen oloni jokseenkin saamattomaksi kun ei olla oikein edetty kuin vain aivan vauvanaskelein. Mun on tunnustettava, että olen aivan vitun huono saamaan suutani auki mun fiilareista, jos/kun olen oikeasti ihastunut johonkuhun ja syyllistyn tällöin jatkuvasti ylimiettimään ja ylianalysoimaan päässäni kaikki mahdolliset skenaariot siihen pisteeseen, että nytkin olen vain pohtinut että miten vituilleen kaikki voisikaan mennä, jos jossain tilanteessa saankin vihdoinkin kakistettua totuuden ulos suusta, mutta se tuleekin ulos aivan väärällä tavalla, aivan väärässä tilanteessa ja homma menee kerralla päin honkia ja pian tajuan menettäneeni parhaan asian mitä mulle on tapahtunut ehkä ikinä,Nyt ihan oikeesti Smitty... Olet nyt yli puolitoista kuukautta kehitellyt mielessäsi mitä suurimpia pilvilinnoja tuosta työkaveristasi, etkä vielä ole saanut edes treffeille tms. kysyttyä. Nyt hitto otat itseäsi niskasta kiinni ja teet nopeasti sen peliliikkeen ja asia etenee sen jälkeen johonkin suuntaan. Joko homma siirtyy oikeassakin elämässä niihin treffeihin tai sitten nainen kertoo sinulle, että unohda koko juttu. Joka tapauksessa olisi aika saada hommaa sieltä haavemaailmasta varsin nopeasti sinne oikeaan elämään.
Luultavasti pahinta mitä voi tapahtua tai voit kuulla, kun kysyt naista treffeille, että häntä ei kiinnosta. Mutta tuo asiahan ei selviä kysymättä. Selvästikään homma ei etene tuolla henkisen yhteyden ja erikoisen kemian tason kautta vaan tarvitaan oikean elämän tekoja ja sanoja ja peliliikkeitä.
Jos taas et kykene noita oikeita peliliikkeitä tekemään, niin unohda tuo nainen ja ala haaveilla jostain oikeasti tavoittamattomissa olevasta, esim. jostain ulkomaalaisesta julkkiksesta.
Ei saisi ruokkia omaa pelkoaan, mutta kliseisesti oon niin monta kertaa elämäni aikana tottunut pettymään ihmisten kanssa, että alitajuisesti sitä miettii tässäkin tilanteessa, että kuinka korkeat odotukset uskallan todellisuudessa ladata tätä naista kohtaan? Ja jos mä lopulta tunnustan tälle duunikaverille olevani korviani myöten kusessa häneen, niin mietin nytkin sitä pahinta mahdollista reaktiota eli "Sori, tykkään susta tosi paljon ihmisenä mut en oo tuntenu mitään kipinää." Toisin sanoen kai mä pelkään tulevani taas friendzonatuksi, kun mulla on tuollaisesta liikaakin historiaa.
Toisaalta kyllähän tässä nykyisessä tilanteessa omalla kohdalla varmasti paistaa myös läpi tietynlainen kokemattomuus naisten kanssa tai parisuhde-elämästä ylipäätään. Kun mä en ole aiemmin oikein tottunut tekemään mitään peliliikkeitä tai näkemään liiemmin efforttia kenenkään eteen, vaan ollut jo vaarallisenkin monta vuotta täysin tyytyväisesti omillani mukisematta, etten oikeastaan edes liiemmin ole tullut antaneeksi aikaa ajatukselle, että mitäpä jos siinä elämässä olikin vierellä joku spesiaali ihminen? Joo, ihastumisia on tullut ja mennyt matkan varrella, joista selvästi huonoin ja epäterveellisin mulla oli tämä case viiden vuoden takaa, johon jäin roikkumaan kiinni useammaksi vuodeksi. Mutta tätä nykyistä naista ennen en ole ikinä tavannut ketään toista, joka olisi saanut mua näin vakavissani miettimään sitoutumista toista ihmistä kohtaan tai ylipäätään luottamaan, että mitäpä jos tuo oikeasti vain tykkää musta tällaisena idioottina porukan pellenä jollainen olen?
Viimeksi muokattu: