pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En oo myöskään vierestä seuraamalla nähny yhden yhtä parisuhdetta joilla ei olisi alkanut alamäki siitä kun menivät naimisiin.

Mun mielestä se on epävarmuutta jos halutaan naimisiin. Pohjimman mielen epävarmuutta suhteen kestävyydestä. Huom tää on vaan mun mielipide.
Eihän se alamäki mistään avioliitosta johdu. Kaveri erosi tuossa jokin aika sitten ja tulihan se ehkä vähän yllätyksenä, kun aviossa ei oltu kuin se viitisen vuotta.

Syy oli ihan puhtaasti kyllästyminen. Ei vain jaksa olla ja varsinkaan asua toisen ihmisen kanssa koko ajan loppuelämäänsä. Sama kyllästyminen olisi tullut ilman papin aamentakin.
--

Tyttö laittoi päivällä viestiä "niin sähän olit nyt tänä viikonloppuna menossa sinne Saksaan (joo, olet sen tiennyt ainakin kuukauden pari). Me lähdetään tyttöjen kanssa viikonlopuksi Tšekkiin (ai jaa.)"

Yritin etsiä onko mustasukkaisuusketjua, mutta ei näkynyt. Sen sijaan hakusana viittasi lukemattomia kertoja tähän ketjuun. En ruvennut niitä lukemaan, mutta varmaan tälläkin palstalla sairaita ihmisiä on.

Minusta sen sijaan on mahtavaa, että nuo keksi tuollaisen, koska se ihan oikeasti keksittiin vasta äsken eikä tietenkään liity poissaolooni. Tai ehkä nyt on ainakin aikaa mennä, mutta vähemmän yllättäen olisi muutenkin voinut mennä.

Emme sentään asu yhdessä eikä ole tapahtumassa, mutta ei sitä silti voi etukäteen päättää mahdottomaksi joskus pitkän ajan kuluttua. Tosin vain se on se yhdessäasuminen mikä suhteen lopulta tuhoaa. Eikä tarkka siviilisääty.

Se on nähty.
 
"So never mind the darkness we still can find a way"
- Axl Rose

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kremlin pallo
Tosin vain se on se yhdessäasuminen mikä suhteen lopulta tuhoaa. Eikä tarkka siviilisääty.
Tää on osin totta tämäkin.

Itte oon joko tietoisesti tai tiedostamatta pitänyt naisystävään hajurakoa vaikka yhdessä asutaan. Teen todella paljon yksin asioita ja jos ei lasketa kotona olemista niin teen varmasti enemmän asioita yksin/muiden kanssa kun hänen kanssaan. En tiedä onko tää yks syy siihen miks ite en oo vielä yhtään kyllästyny vaikka useampi vuosi on takana. Veikkaisin että on.

Yritin etsiä onko mustasukkaisuusketjua, mutta ei näkynyt. Sen sijaan hakusana viittasi lukemattomia kertoja tähän ketjuun. En ruvennut niitä lukemaan, mutta varmaan tälläkin palstalla sairaita ihmisiä on.
Kylläpä ois maailma helpompi paikka jos mustasukkasuutta ei olisi. En vaan ymmärrä koko konseptia, mun jos tarviis olla jostakii mustasukkanen nii en mä olis sen kaa koska se olis tehny jotain miks mun pitäs olla mustasukkanen. Eli se on tarkotuksella tehny semmosta mikä ei kuulu parisuhteeseen nii sitten voi jatkaa yksin.

Tosin monilla on erikäsitys siitä mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja mikä ei
 
Viimeksi muokattu:

Birchman

Jäsen
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ja on muuten hyvä fiilis sen osalta. Kuuden vuoden avoliitto loppu ja enää konkreettinen lusikoiden jako edessä. Olen jätetty osapuoli, vaikka olen asiaa uumoillut enemmän tai vähemmän puoli vuotta.

Sattuu ihan vitusti. Ei se, että tämä lopun riitely, nälvintä ja vittuilu loppuu. Vaan se, että suhde ei onnistunut ja se, että toinen käyttäytyy ihan kuin tässä yhteisessä ajassa ei olisi ollut missään vaiheessa mitään hyvää. Itse oon panostanut viime vuodet ihan helvetisti tähän, hoitanut himan ja lemmikit, ollut aina apuna kun toinen on tarvinnut duunijutuissa neuvoa yms. ehdottanut parisuhdeterapiaa.. Mä jotenkin kuvittelin, että kuuden vuoden jälkeen toi on jo ihan normaalia parisuhteen eteen tehtävää työtä, eikä tarvii enää machoilla ja näytellä kaapin paikkaa. Luulin, että molemmat haluaa vaan fixata tän jutun. Yli 30-vuotias nainen hoitaa tätä prosessiaan yhtä taidokkaasti, kuin pari 19-vuotiasta likkaa joita tapailin vuosikymmenen alussa.

Naisen käytös on kohtalaisen heikkoa. On tullut aivan täyslaidallinen tässä viikkojen aikana. Miten hän on joutunut olemaan jokin toinen persoona koko suhteen ajan, miten mulla ei ole arvoja, olen ihan hukassa elämäni kanssa ja niin edelleen. Nyt sitten, kun asioista on tullut mainittua, kieltää toki näin sanoneensa ja nauraa päälle. On kyllä manipuloiva ihminen. Mulla leikkaa polla nopeammin, mutta oon taas perusrehellinen tyhmä suomalainen mies. On kyllä ollut vaikeita aikoja tässä yhdessäolossa vuosien aikana. Nyt sitten retosteltu vielä, miten vientiä on ja jotain vihjailevia "kyllä miehen pitää pystyä olemaan sellainen, että se on varma tekemisestään ja se huokuu siitä". Varmaan viittailee näillä kommenteillaan johonkin unelmiensa prinssiin, johon on sokeana ihastunut. Surkeaa on se, että vielä tässä lopussa näillä illakoi ja yrittää niin monen asian kanssa saada paskaa fiilistä toiselle. Tuntuu olevan ihan jossain rinnakkaistodellisuudessa noiden juttujensa kanssa. Ajatus on juuri ja juuri sen yhden askeleen päässä, kun kannattaisi olla kolmen neljän askeleen päässä.

Itse oon saanut alun sokin jälkeen jo vähän kerättyä itseäni. Kyllä sitä silmäpeliä tuntuu olevan ihan hyvännäköisten naisten kanssa. En ole kovin huolissani tulevaisuudestani, vaikka mikään kiire ei olekaan. Naisen kommentit noiden puutteitteni osalta ovat suurimmaksi osaksi ihan paskaa. Onneksi tässä pääsee eroon siitä, ettei tarvitse sitä koko ajan kuunnella. Kovaa vauhtia sitä alkaa uskomaan niitä, jos päivittäin toinen polkee lattiaan.

Että adios vaan. Kun entisen yhteisen kodin ovi menee kiinni viimeisen kerran, niin ei aukea enää ikinä uudestaan. Olisi ollut hienoa, jos toinen olisi pystynyt olemaan asiallinen tässä erossa loppuun saakka. Mutta ei. Koko ajan "sä oot sellanen" "sä oot sitä" sä sä ja sä".

Elämä helpottuu aika helvetin paljon jatkossa. Muistutuksena, 9kk mykkäkoulu, puhumattomuus ongelmista, jatkuva haukkuminen yms. ovat varmoja merkkejä siitä, että nainen prosessoi jo eroa. Ei kannata kuunnella yhtään niitä paskoja selityksiä, jos toinen ei sitten ole valmis nostamaan kissaa pöydälle. Ottakaa miehet kuskin paikka ajoissa, ettei tarvitse sitten olla tässä samassa tilanteessa rääpimässä itsetuntoa kokoon.

Ja en ala valehtelemaan, että 1,5 kk olisi jo päässyt yli. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta ihan varmasti voi viedä vuoden tai kaksi ennen kuin voi sanoa homman olevan klart.
 
Viimeksi muokattu:

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Siihen on niin yksinkertainen syy kun se että en ole ikinä ymmärtänyt sen tarkoitusta. En oo myöskään vierestä seuraamalla nähny yhden yhtä parisuhdetta joilla ei olisi alkanut alamäki siitä kun menivät naimisiin. Kait se on omaan mieleen pesiytynyt jokin pelko sitten. En tiedä? Eikö voi olla yhdessä ilman että joku taho sanoo teille että nyt olette aviopari?
Itse olen sitä mieltä, että vielä paljon kipeämmin kuin homojen avioliittoja tähän maahan tarvittaisiin heteroille rekisteröity parisuhde. Meinaan on lainsäädännöllisesti ja käytännön kannalta hankala asia, kun jotkut asuvat yhdessä, jakavat yhteisen talouden, tekevät muksuja mutta eivät mene naimisiin kun se on niin iso ja pelottava juttu. Rekisteröidyssä parisuhteessa syntyvät lapset olisivat yhteisiä ilman mitään kuulusteluja, samaan paperiin voisi kirjata perintö- ja omaisuusasiat (vähän niinkuin pakollinen avioehto) ja se rekisteröity kumppani olisi automaattisesti lähin omainen sairaalassa ja muissa vastaavissa tilanteissa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Että adios vaan. Kun entisen yhteisen kodin ovi menee kiinni viimeisen kerran, niin ei aukea enää ikinä uudestaan. Olisi ollut hienoa, jos toinen olisi pystynyt olemaan asiallinen tässä erossa loppuun saakka. Mutta ei. Koko ajan "sä oot sellanen" "sä oot sitä" sä sä ja sä".
Nyt en kyllä ymmärrä. Minkä ihmeen takia olet ollut hänen kanssaan noin paljon tekemisissä. Väkisinhän kämppistä joutuu joskus näkemään, mutta outoa tuo on.

Onkohan teilläkin ollut liian pieni asunto kahdelle vai mitä on tapahtunut.
 
"So never mind the darkness we still can find a way"
- Axl Rose

Birchman

Jäsen
^ tässä on tullut viivästyksiä, esim. pankkiyhteyshenkilö oli koko viime viikon lomilla ja prosessi oli jäissä. Kyllä meillä asunnossa on ihan hyvin tilaa. Yksittäisiä iltoja joutuu olemaan samaan aikaan kotona. Tuntuu vaan, että nämäkin tilanteet on räjähdysherkkiä. Ei tarvitse paljon mitään sanoa, niin jompi kumpi räjähtää. Kuvaa kyllä hyvin loppupuolen parisuhdeaikaakin, kun ei viitsinyt mitään puhua riidan välttämiseksi.
 

scholl

Jäsen
Mitähän ton akan kanssa tekis ku sanoin jo suhteen alussa hyvissä ajoin että jos haluaa mun kanssa olla, niin mistään naimisiin menosta on turha haaveilla koska en halua naimisiin ikinä. Ja sillon sanoi että ei halua hänkään, joten eiku lusikat yhteiseen laatikkoon.

Noh nyt on vuodet vieriny ja koko ajan se enemmän ja enemmän vihjailee siihen suuntaan että haluis kihloihin/naimisiin mun kanssa.

Perkele nuo on hankalia otuksia. Tämänkin kun ottaa puheeks että en halua kihloihin/naimisiin niin joka kerta alkaa saatanallinen riitely ja mökötys.
onko sinulla parisuhdesopimuksessa pykälä siitä, ettei naimisiin mennä? Jos on mustaa valkoisella ja nimi alla, niin ei tule mitään ongelmia.

Ymmärsinkö oikein Abianoksen pitkästä tarinasta (jota en jaksanut lukea), että kun nainen on jakanut kaikille ja haluaa nyt jakaa hänellekin, että hän olisi nyt jotenkin erityinen? Siis kun nainen on nainut kaikkien luusereiden kanssa niin nyt sitten valitsee Abianoksen, niin se olisi positiivinen signaali? Minusta se on vain merkki siitä, että naiselle kelpaa mikä hyvänsä, joten tuo suhde ei kestä pitkään. Kun seuraava mikä tahansa jätkä on tarjolla, niin sitten mennään taas.
 
Tiedote: scholl is back!

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Itse olen sitä mieltä, että vielä paljon kipeämmin kuin homojen avioliittoja tähän maahan tarvittaisiin heteroille rekisteröity parisuhde.
Mikä arvo sillä sitten olisi suhteessa avioliittoon? Rekisteröity parisuhdehan kehitettiin vain siksi että avioliitto ei ollut saman sukupuolen edustajien kesken mahdollinen, jos avioliitossa ei ikinä olisi ollut mitään rajoitusta sukupuolen mukaan niin eihän rekisteröityä parisuhdetta olisi tarvittu.
 

Colin Hunt

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt jos kolme vuotta nuolet ensin haavoja kotona ja juot kaljaa, niin helposti käy niin, että naisen saanti vaikeutuu. Sitten ajaudut siihen luuppiin, että vitun naiset ja etenkin exä! Minulla oli mahdollisuus onnellisuuteen, mutta se kyykäärme vei sen!
Itse olen elävä esimerkki juurikin em. tilanteesta. 14-vuoden parisuhde päättyi muutamia vuosia sitten. Tuolloin viimeisen vuoden aikana ex-vaimollani oli toinen mies, jonka kanssa hän pelaili. Hän ei ikinä myöntänyt tätä, vaikka ei tuossa tilanteessa mikään jäänyt epäselväksi, ei minulle eikä ystävillekään.

Tästä kaikesta on jo aikaa monta vuotta. Meidän tilanteet nykyään ovat hyvinkin erilaiset ja tässä näkee kuka on jatkanut elämäänsä ja kuka ei. Ex-vaimolla on uusi mies, lapsi hänen kanssaan ja juuri ostivat uuden asunnon. Itsellä on satunnaisia Tinder-kohtaamisia, jotakin katkeruuden tapaista, kaljaa, ja tuo "vitun naiset ja etenkin exä - ajatus". Tuo viimeinen kohta on sinänsä hassua, että ei minulla ole häntä kohtaan enää mitään sen kummempia tunteita, olen päässyt noista tapahtuneista asioista ylitse ja olen aidosti iloinen siitä, että hänellä on elämässään kaikki hyvällä tolalla. Eli tuolta puolelta ei pitäisi tulla enää mitään näitä "naiset-**ttuun"-ajatuksia. Mutta, siltikin, lähes aina kun on jotakin kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, joka on muutakin kuin pelkkää työssä tapahtuvaa tms, niin oma ajatus lähtee siitä, että "Nainen, ei voisi vähempää kiinnostaa". "Kuitenkin tämä päättyy samalla tavalla kuin aikaisemminkin." "En mä voi luottaa häneen kuitenkaan". En tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisi jotenkin ajatukset muuttumaan ja selkeytymään tuosta. Jos se ei millään onnistu, niin siinä luupissa mennään hamaan tappiin asti.
 
Taide syntyy kivestä hakkaamalla.

Birchman

Jäsen
En mä ite usko, että tuun katkeroitumaan tai etten tästä pääsisi yli. On tälleen joskus aiemminkin käynyt ja silti on aina pää pysynyt pystyssä. Tää vihan ja surun vaihe on vaan pirun vaikea.

Nyt vaan pitäis saada ittensä vähän parempaan stabiiliin ja alkaa tapailee naisia sit jossain vaiheessa. Hauskaa olis tarkoitus pitää, eikä mennä millään kostomentaliteetilla heilumaan. Ihan jees huomata, et sellanenkin tulevaisuusajattelu alkaa nostaa päätään. Siipeen varmaan tulee ja tulee myös annettua, mut elettäväksi tää elämä on tehty. Jos muuta ajattelee, niin voi laittaa valot pois. Kait sit ikä jotain auttaa, enkä mä tota suhdetta kadu. Alkuun tosi jees, loppu olis voinut tulla aiemmin.

Se on vaan tosi tärkeää, ettei ala uuteen suhteeseen katkerana tai joku menneisyyden painolasti harteilla. Tää viimeinen pitkä parisuhde oli alkuun melko haastavaa, kun molemmilla oli vähän luottamuspulaa aiemmasta yms. Ihan turhaa näin jälkikäteen, mut paremman alun fiilisten käsittely luultavasti tarjoaa.

Jos negatiivisista tunteista ei pääse irti, kannattaa käydä psykoterapiassa keskustelemassa. Saa uusia näkökulmia ja oppii ajattelemaan uudella tavalla.
 

scholl

Jäsen
Itse olen elävä esimerkki juurikin em. tilanteesta. 14-vuoden parisuhde päättyi muutamia vuosia sitten. Tuolloin viimeisen vuoden aikana ex-vaimollani oli toinen mies, jonka kanssa hän pelaili. Hän ei ikinä myöntänyt tätä, vaikka ei tuossa tilanteessa mikään jäänyt epäselväksi, ei minulle eikä ystävillekään.

Tästä kaikesta on jo aikaa monta vuotta. Meidän tilanteet nykyään ovat hyvinkin erilaiset ja tässä näkee kuka on jatkanut elämäänsä ja kuka ei. Ex-vaimolla on uusi mies, lapsi hänen kanssaan ja juuri ostivat uuden asunnon. Itsellä on satunnaisia Tinder-kohtaamisia, jotakin katkeruuden tapaista, kaljaa, ja tuo "vitun naiset ja etenkin exä - ajatus". Tuo viimeinen kohta on sinänsä hassua, että ei minulla ole häntä kohtaan enää mitään sen kummempia tunteita, olen päässyt noista tapahtuneista asioista ylitse ja olen aidosti iloinen siitä, että hänellä on elämässään kaikki hyvällä tolalla.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei kai tämä ole niitä tarinoita, joita baarissa kuuluu tyyliin: "sillä on oven edessä uusi Opel Vectra".
Siis lapsi ja asunto. So what! Mikä estää sinua menestymästä. Oletko sekä tyhmä että laiska? Jos et ole, niin ei ole hätää, Jos olet tyhmä, ole ahkera. Jos olet älykäs, voit olla myös laiska, jos haluat. Ei haittaa. Oletko todella ruma? Jos et ole, ei ole mitään hätää. Jos ei ole tunteita sitä entistä kohtaan, niin keskity itseesi. Elä niin kuin itse haluat elää, etkä toisen kautta. Laita Facebookissa niin ettet näe sen entisen päivityksiä tai muutenkaan kenenkään sellaisen päivityksiä, jotka elävät sellaista elämää, josta et halua nyt kuulla. Laita itsesi henkisesti ja fyysisesti kuntoon ja harrasta niitä asioita, mitä haluat harrastaa. Sitten kun joku uusi tulee eteen, niin tiedät, että olet iskussa, muttei tarvitse lähteä väkisin hakemaan jotain b-luokan ratkaisua. Hyvinvointi lähtee itsestä. Pitää olla tyytyväinen itseensä, etkä ole niin kauan kuin kuolaat exän uuden jätkän Opel Vectraa tai asuntoa.

Tee suunnitelma, mitä haluat saada aikaan jouluun mennessä. Entäpä mitä vuoden päästä kesään mennessä. Entä mitä kolmen vuoden sisällä. Kun tiedät mitä haluat, niin mieti, mitä muutoksia sinun pitää tehdä, jotta pääset niihin tavoitteisiin ja sitten teet joka päivä hommia sen eteen. Ei asiat muutu odottamalla. Kaljan voi ottaa illalla, jos asiat on kunnialla tehty. Ei niin, että kitataan ja lauletaan synkkiä lauluja.
 
Tiedote: scholl is back!

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Monesti tulee tässä ketjussa ihmeteltyä etteikö mutsi näyttänyt penskana esimerkkiä naisista tai eikö faija kertonut niistä omien naisseikkailujen ohessa kun joskus ekaluokkalaisena juttelitte tai eikö edes niiden yhteiselämä näyttänyt millaisia ne on. Sitten vielä oma teini-ikä ja päälle vielä se kun parikymppisenä nussi kaikkia ja sitten yhtäkkiä yllättäen 10v myöhemmin ollaan muka niin yllättyneitä jä sydän särkyneenä. 1+1+1+1+1=0. Öööö ei ole. Päälle vielä ne Speden ja muidenkin sketsit ja muiden ihmisten puheet ja opit.
 
Suosikkijoukkue
Sydämellä pelaavat
@Birchman . Mitä yleisesti tulee erotilanteisiin niin etenkin naiset ovat yleensä useamman kuukauden käsitelleet eroa ennen kuin ottavat asian esille. Sinä aikana on helppo käsitellä omat tunteet ja siirtyä eteenpäin. Miehelle uutinen tulee yllätyksenä ja ekat pari kuukautta menee niiden tunteiden käsittelyssä ja sen jälkeen alkaa taas se oma elämä.
Tämä on niin totta. Monille kavereille ja myös itse omassa suhteessa kävi näin. Ero oli vain ilmoitusluontoinen asia, johon ei ollut enää mitään mahdollisuutta edes korjata asioita. Edellisellä viikolla vannottiin rakkautta, vaikka taustalla oli jo eropäätös tehty kuulemma puoli vuotta aiemmin. Uusiakin oli salaa ehditty tapailla, jota ei pidetty pettämisenä koska oli omassa päässään jo eropäätöksen tehnyt. Ihminen(nainen) on kumma otus, kun kaikki oma tekeminen pystytään perustelemaan tollaisella. Itselläni erosta kaksi vuotta, enkä ole vieläkään saanut tunteitani ja pettymystä kunnolla käsiteltyä.Tällaisen jälkeen on vaikea saada luottoa toisiin ihmisiin takaisin, joka on heijastunut uusiin suhdeyrityksiin.
 

Colin Hunt

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei kai tämä ole niitä tarinoita, joita baarissa kuuluu tyyliin: "sillä on oven edessä uusi Opel Vectra".
Siis lapsi ja asunto. So what! Mikä estää sinua menestymästä. Oletko sekä tyhmä että laiska? Jos et ole, niin ei ole hätää, Jos olet tyhmä, ole ahkera. Jos olet älykäs, voit olla myös laiska, jos haluat. Ei haittaa. Oletko todella ruma? Jos et ole, ei ole mitään hätää. Jos ei ole tunteita sitä entistä kohtaan, niin keskity itseesi. Elä niin kuin itse haluat elää, etkä toisen kautta. Laita Facebookissa niin ettet näe sen entisen päivityksiä tai muutenkaan kenenkään sellaisen päivityksiä, jotka elävät sellaista elämää, josta et halua nyt kuulla. Laita itsesi henkisesti ja fyysisesti kuntoon ja harrasta niitä asioita, mitä haluat harrastaa. Sitten kun joku uusi tulee eteen, niin tiedät, että olet iskussa, muttei tarvitse lähteä väkisin hakemaan jotain b-luokan ratkaisua. Hyvinvointi lähtee itsestä. Pitää olla tyytyväinen itseensä, etkä ole niin kauan kuin kuolaat exän uuden jätkän Opel Vectraa tai asuntoa.

Tee suunnitelma, mitä haluat saada aikaan jouluun mennessä. Entäpä mitä vuoden päästä kesään mennessä. Entä mitä kolmen vuoden sisällä. Kun tiedät mitä haluat, niin mieti, mitä muutoksia sinun pitää tehdä, jotta pääset niihin tavoitteisiin ja sitten teet joka päivä hommia sen eteen. Ei asiat muutu odottamalla. Kaljan voi ottaa illalla, jos asiat on kunnialla tehty. Ei niin, että kitataan ja lauletaan synkkiä lauluja.
Tuossa kirjoituksessasi oli paljon hyviä pointteja, kiitos niistä, jotka mun pitää oikeasti saattaa kuntoon. Toi henkinen puoli vaatii työtä, tietysti myös fyysinen puolikin ja sehän noista kahdesta onkin helpompi osa-alue ja puoli jota olen saanut vietyä eteenpäin. Siinä tuloksena on hienoa huomata se, että miten paljon se vaikuttaa itsetuntoon ja ihan omaan fiilikseen, kun on huomaa ettei kroppa näytäkään ihan perunasäkiltä. Mutta töitä tuokin asia vielä vaatii.
Toi suunnitelma mun pitää hoitaa kuntoon ajatuksen kanssa ja kirjoittaa se ylös. Toimii samalla sitten muistilappuna kohti sitä tavoitetta.

Tässä tilanteessa ei voi olla autosta kateellinen, kun kyseisellä kaverilla ei ole autoa, vaan ajelee tarvittaessa nykyisen rouvansa kiesillä :) Mutta tuosta kirjoituksestani saa kyllä vähän väärän kuvan siitä, että mikä se tilanne oikeastaan on ja mitä yritin selittää. Lähinnä tuo asunto ja muksu oli esimerkkinä siitä, että miten on eron jälkeen meidän elämämme edenneet. Olisi tietysti pitänyt myös kirjoittaa se, että en mä ole jäänyt synkistelemään 24/7 tätä elämää. Olen päässyt hyvään duuniin, saanut oman talon valmiiksi ja mielestäni mulla menee oikein hyvin. Eli kuitenkin elämässä on menty joillakin osa-alueilla eteenpäin. Ainoa asia mistä ei ole juuri mitään kerrottavaa on parisuhdepuoli/naisasiat ja juurikin sen takia, että olen jäänyt kiinni siihen ajatukseen, joka oli hyvin vahvana eron jälkeen, "v**un ex, v**un naiset!" Tuo ex-puoli siitä on kadonnut jo aikaa sitten, mutta tuo jälkimmäinen ajatus on jäänyt päähän rullaamaan. Mä olen jotenkin saanut tuon asian iskettyä niin vahvasti omaan alitajuntaan, että en edes huomaa aina sitä omaa toimintaani kuin vasta jälkikäteen tai sitten havahdun kesken kaiken siihen, että miten ihmeellisesti käyttäydyn naisen seurassa. Olen miettinyt näitä juttuja melko paljon ja oikeasti ihmetellyt tätä omaa toimintaani noissa tilanteissa ja en mä keksi muuta kuin, että se miten mun ex-vaimo kohteli mua ja millainen hän oli mua kohtaan, niin mä jotekin "kostan" sitä naisille, jotka eivät millään tavalla liity menneisiin juttuihin, olemalla heitä kohtaan ilkeä ja kusipää. Niin helvetin typerältä ja sekopäiseltä kuin tuo kuulostaakin.
 
Taide syntyy kivestä hakkaamalla.

scholl

Jäsen
Suosittelen, että harkitsen sitä, ettet pyri mihinkään suhteeseen. Suomessa on jostain syystä kovin tärkeänä se, että pitää löytää joku parisuhde tms., mutta monessa tilanteessa on kuitenkin mielekkäämpää, ettei ota mitään paineita. Se vaatimustaso sen suhteen, millainen sen tyypin tulisi olla, on myöskin alhaisempi, jos tavoitteena ei ole mikään suhde. Jos käy ulkona jonkun kanssa vaikkapa syömässä tai jossain tapahtumassa, niin silloin tuskin tulee mitään sellaista vitun naiset -ajatuksiakaan. Ellei kyseessä ole fyrkan pummija. Ainakin itselläni viha tulee vain silloin, jos kohtaan epärehellisen naisen, joka yrittää kusettaa mua vaikkapa juomissa baarissa.
 
Tiedote: scholl is back!

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Suosittelen, että harkitsen sitä, ettet pyri mihinkään suhteeseen.
Entäpä jos rakastuu ja kenties jopa saa vastarakkautta? Sitten rakastetaan. Eivät nämä niin järjellä mene ja suositusten mukaan. Paitsi jos on todella estoinen ihminen, joka on blokannut tunteensa jonnekin takakomeroon, ovi lukkoon ja avain jorpakkoon.

Nuorempana harrastin minäkin rakkautta. Se on riskaabelia puuhaa. Olen kyynistynyt.
 
Melkein.

scholl

Jäsen
Entäpä jos rakastuu ja kenties jopa saa vastarakkautta? Sitten rakastetaan. Eivät nämä niin järjellä mene ja suositusten mukaan.
no jos rakastuu, niin sitten se on eri asia, mutta miksi henkilö rakastuisi, jos hän vihaa naisia. Eikö silloin ole helpompi mennä ensin altaan matalampaan päähän totuttelemaan. Ensiksi vaikkapa safkalle tai jotain. Riskit kasvavat rakastuessa selvästi ja silloin kannattaa olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka on sen rakkauden arvoinen.

edit. hyvä testi rakkautta määriteltäessä on se, että kummasta pitää enemmän, siitä naisesta vai duunista. Jos duuni vie voiton, niin ei ole kovin rakastunut. Sen takia sitä käy helposti niin ettei muista laittaa esim. viikkoon mitään tekstaria
 
Tiedote: scholl is back!

scholl

Jäsen
Ja joskus elämässä käy asioita, joita ei edes haluaisi.
Totta. Harva esimerkiksi halusi Tarja Halosesta presidenttiä. Osa äänesti toista ehdokasta, osa ei äänestänyt ollenkaan, varmaan lähes puolet äänestäneistä äänesti vain siksi koska oli naisen vuoro, jolloin oikeasti halunneita oli maksimissaan joka kymmenes. Kävipäs ikävästi - kaksi kertaa.
 
Tiedote: scholl is back!

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Eihän näitä itkemisviestejä kukaan jaksa lukea. Silmäillessä kuitenkin huomasi jo yhden ison ongelman. Tissiposki, äidin pikkupoika, vässykkä, tossukka ja alistettu kuvaavat ainakin hyvin. Yksikään naines ei kaipaa sen kaltaista miestä. Olkaa miehiä. Muutenkin ihmiset kaikki vihaavat ihmimsiä, jotka maalaavat itsestään sitä täydellistä kuvaa, koska kaikki tietää, ettei se ole totta. Rosoa saatana!

Edit. Tai speedot jalkaan.
 

Patapakka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eihän näitä itkemisviestejä kukaan jaksa lukea. Silmäillessä kuitenkin huomasi jo yhden ison ongelman. Tissiposki, äidin pikkupoika, vässykkä, tossukka ja alistettu kuvaavat ainakin hyvin. Yksikään naines ei kaipaa sen kaltaista miestä. Olkaa miehiä. Muutenkin ihmiset kaikki vihaavat ihmimsiä, jotka maalaavat itsestään sitä täydellistä kuvaa, koska kaikki tietää, ettei se ole totta. Rosoa saatana!

Edit. Tai speedot jalkaan.
Ja sieltä! TOSI KOVA ÄIJJJJJJJJJJJJJÄ tuli kertomaan, mikä on ainoa oikea tapa olla mies.
 

Patapakka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä kirjoittaja on vain jokin ala-astetason kyynikko. Ei kannata ottaa tosissaan, koska sama linja on joka viestissä.
Näin se varmaan on. Sen verran kyllä ärsytti tuo hänen viestinsä, että teki mieli kirjoittaa hänestä rumasti, mutten uskaltanut, ettei iso paha Styge vedä minua turpaan välitunnilla.

Ja tulkaa vaan nyt joku kysymään, mikä tuossa Stygen viestissä ei pidä paikkaansa. Noinhan asiat valitettavasti pitkälti ovat, mutta kun se rosoisuus ei nyt vaan yksinkertaisesti sovi läheskään kaikille miehille. Myös sellaisilla miehillä on yhtäläinen oikeus kertoa kokemuksistaan naisten suhteen joutumatta perinteisen epämiehekkyyspilkan kohteeksi.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Näin se varmaan on. Sen verran kyllä ärsytti tuo hänen viestinsä, että teki mieli kirjoittaa hänestä rumasti, mutten uskaltanut, ettei iso paha Styge vedä minua turpaan välitunnilla.

Ja tulkaa vaan nyt joku kysymään, mikä tuossa Stygen viestissä ei pidä paikkaansa. Noinhan asiat valitettavasti pitkälti ovat, mutta kun se rosoisuus ei nyt vaan yksinkertaisesti sovi läheskään kaikille miehille. Myös sellaisilla miehillä on yhtäläinen oikeus kertoa kokemuksistaan naisten suhteen joutumatta perinteisen epämiehekkyyspilkan kohteeksi.
Niin, että jonkun pitää erikseen tulla kertomaan, miksi se äidin pikku tissiposki ei kelpaa naiselle. Alistutaan ja kumarrellaan, tehdään niin kuin nainen sanoo. Sitten ihmetellään, kun naisella menee hermot, vaikka kuinka panostin kaiken aikani ja kiinnostukseni. Naiset haluaa miehen, ei mitään mieslasta pyörimään jalkoihin,
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy