Naisasiat

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mennä räpsäytin avioliiton satamaan tämän neidon kanssa hiljattain. Mahtava meno!

Lämpimät onnitteluni teille kumpaisellekin, ja parasta jatkoa! Mukava kuulla tällaisia uutisia.

Linkittämäsi viesti oli vajaan vuoden takaa. Siitä saattoi päätellä suhteenne melko tuoreeksi, joten noin vuodessa tai vähän reilussako purjehditte aviosatamaan? Asianne ei sinänsä minulle tai muille kuulu, mutta nostin tämän aasinsiltahengessä esille, koska avioon päätymisen nopeudesta tai hitaudesta tulee aika ajoin puhetta.

Varmaan jokaisen lähipiiristä löytyy sekä hitaasti että vauhdikkaasti avioituneita pareja, joiden etenemistahti on herättänyt ainakin lähipiirissä huomiota. Yksi tuntemani pariskunta meni taannoin naimisiin yli 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Kyseisen pariskunnan vanhin lapsi oli tuohon mennessä jo ehtinyt muuttaa omilleen, ei nyt sentään vielä lisääntyä kuitenkaan. Hyvin lyhyen seurustelun jälkeen avioituvat parit toki noteerataan vieläkin herkemmin. Kuukausien tuttavuuden perusteella avioituneita on vaikka kuinka paljon, ja on tuo viikoissakin muutamilta onnistunut. Toiminnan lopputuloksiin en ota tässä yhteydessä kantaa, paitsi sen verran, että onnistumisia ja epäonnistumisia löytyy tietenkin etenemistahdista riippumatta.

Osittain retorinen kysymys kaikille pohdittavaksi: kuinka pitkä seurusteluaika voisi olla mielestäsi "riittävän pitkä", jotta itse rohkenisit ryhtyä avioitumaan seurustelukumppanisi kanssa? Myönnetään heti kärkeeen itsestäänselvyys, eli tämähän riippuu tietysti kulloisistakin olosuhteista, kuten ennen kaikkea ihmisistä itsestään ja heidän elämäntilanteistaan. Jokainen voi tietysti miettiä asiaa haluamastaan perspektiivistä.

 

[FASlapsi]

Niin no, oma nuoruuden juttuni kesti sen 14 vuotta ja sitten se vain hyytyi itsekseen. Ei siihen mitään syytä edes sinällään ollut, mutta ei sitä nyt koko elämää voi saman kanssa olla.

Miksei muka voi? Itse ainakin tässä ajanhetkessä ajattelen että tulen olemaan koko elämäni saman kanssa, eikä ajatus hirvitä minua yhtään, oikeastaan päinvastoin.

Huomioi myös, että olen Mensa-kerhossa joten olen huippuälykäs ja siksi aina oikeassa kaikissa asioissa. Harmaa kolmio tulee mustan pallon ja valkosen neliön jälkeen!

 

[Turha Kaukalo]

Tämä kuulostaa hyvältä:

Miksei muka voi? Itse ainakin tässä ajanhetkessä ajattelen että tulen olemaan koko elämäni saman kanssa, eikä ajatus hirvitä minua yhtään, oikeastaan päinvastoin.

Ihailen ihmisiä, joilla on näin. Itse asiassa olin käyttää vastaesimerkkinä FASlasta, mutta jäi käyttämättä ettei homoksi luulla. Minäkin toivon, ettei tarvitse enää vaihtaa vaan olisi loppuelämä tässä. Velipojalla oli nuoruussuhde ja taisi olla 7 vuotta, muttei se kestänyt, ei ehkä ollut tarkoituskaan kestää, kesti minkä kesti. Avioon eivät sentään menneet. Järkimiehiä on, musiikkimaku kohdillaan, ja lähdemmekin Tallinnaan heinäkuussa. Otetaan akatkin mukaan.

 

[FASlapsi]

Tämä kuulostaa hyvältä:


Ihailen ihmisiä, joilla on näin. Itse asiassa olin käyttää vastaesimerkkinä FASlasta, mutta jäi käyttämättä ettei homoksi luulla. Minäkin toivon, ettei tarvitse enää vaihtaa vaan olisi loppuelämä tässä. Velipojalla oli nuoruussuhde ja taisi olla 7 vuotta, muttei se kestänyt, ei ehkä ollut tarkoituskaan kestää, kesti minkä kesti. Avioon eivät sentään menneet. Järkimiehiä on, musiikkimaku kohdillaan, ja lähdemmekin Tallinnaan heinäkuussa. Otetaan akatkin mukaan.

Luulen, että olet homo, mutta en ole varma. Otamme asian esityslistalle seuraavassa Mensa-kerhon kokouksessa.

Kesti minkä kesti on hyvä kesto mille tahansa suhteelle. Eikä sillee että tää on nyt pakko lopettaa koska en voi olla koko elämää saman kanssa koska @pernaveikko sanoi niin. Hyvää Tallinnan matkaa, Mensa-kerho suosittelee että ette kysy matkavinkkejä @pettter iltä, varsinkin jos otatte akkanne mukaan.

 

[pettter]

Hyvää Tallinnan matkaa, Mensa-kerho suosittelee että ette kysy matkavinkkejä @pettter iltä, varsinkin jos otatte akkanne mukaan.

Enhän mä miesmuistiin ole käynyt huorissa, paitsi pari kertaa joillain reissuilla. Ei silleen tarvii käydä kun ei enää seurustele.

 

[Hera80]

Niin. Jotenkin aina koen, että ei mulla ole oikein validiteettia tulla tähän ketjuun, kun olen ollut saman naisen kanssa 27-vuotta eli pidempään kuin keskivertojatkislaisen ikä on. Naimisiin muuten mentiin 24-vuoden seurustelun jälkeen, että sellainen harkinta-aika meillä. Mitä minä siis tietäisin sydänsuruista tai naisista, kun olen ollut yhden ja saman kanssa yli puolet elämästäni. Jos nyt sananen tai pari kuitenkin sallittakoon.

Ensiksi siihen lehtijuttuun missä mies otti ex-vaimonsa ja tämän uuden kumppanin luokseen asumaan homeremontin ajaksi, niin voisin hyvin kuvitella tekeväni myös itse niin. Tämä uusi mies saisi toki olla ulkona lämmitetyssä koiratarhassa yönsä ja minä ja silloinen ex- vaimoni nukuttaisiin sisällä. Ja aamulla "vahingossa" päästäisin koirat pihalle ja ne ei kyllä tykkäis hyvää, kun joku vieras olisi heidän reviirillään. Luonnollisesti maksaisin lääkärikulut ja olisin pahoillani kun hyvät aikeeni kääntyivät perseelleen. Ja perkele kun ambulanssillekin tulin vielä antaneeksi paniikissa väärän osoitteen.

Ja täällä jokin aika sitten muutama nimimerkki pohti rikkoutuneen suhteen jälkeen sitä, kuinka kauan menee että uskaltaa taas luottaa naisiin. Älkää tuollaisia miettikö. Ihan oikeasti. Ei tässä elämässä voi oikeasti luottaa kuin yhteen ihmiseen ja se olet sinä itse. Eläkää parisuhteessa niin, että ette myy sieluanne ja kohdelkaa kumppanianne kaikella sillä rakkaudella ja arvostuksella kuin vain osaatte. Näillä pelimerkeillä kun elää ja jos jää silti musta pekka käteen, niin voi jatkaa pää pystyssä eteenpäin kohti seuraavaa satamaa. Jos ei myy sieluaan ja kohtelee toista hyvin, niin mahdollisen eron tullessa ei ole mitään syytä ruoskia itseään.

Vaikka olen ollut tosiaan pitkään parisuhteessa ja olemme kyllä kasvaneet yhteen erilaisten koettelemusten kautta, niin edelleen se onni ja autuus on riippumaton vaimon tekemisistä. Se löytyy omasta sydämestä ja tavasta kohdata elämä. Joka päivä.

 

[koukku]

Miksei muka voi? Itse ainakin tässä ajanhetkessä ajattelen että tulen olemaan koko elämäni saman kanssa, eikä ajatus hirvitä minua yhtään, oikeastaan päinvastoin.

Huomioi myös, että olen Mensa-kerhossa joten olen huippuälykäs ja siksi aina oikeassa kaikissa asioissa. Harmaa kolmio tulee mustan pallon ja valkosen neliön jälkeen!

Sun kanssa olisi (naisen) varmasti hauska olla naimisissa, huumorilla pääsee pitkälle. Ja toisaalta tältäkin palstalta löytyy vastapainoksi sellaisia vänkääjiä ja pilkunnussijoita, että luultavasti muuta ei sitten koskaan nussitakaan. Itse olen todistetusti saanut ainakin kerran, eli kuulun siis tässäkin asiassa tolkusti välimaastoon, välillä oikein mukava ja huumorintajuinen, välillä omallekin mielelle turhan haastava.

 

[godspeed]

Onhan se vähän sillä tavalla, että jos on saanut kasvaa ympäristössä, joka kannustaa kiintymään, jossa on oppinut ottamaan huomioon muidenkin tunteet etenkin ristiriitatilanteissa ja pääkopasta löytyy näin valtava henkinen työkalupakki ja tunne-elämä on terveellä pohjalla, niin se usein korreloi parisuhteen onnellisuuden ja osittain täten myös pysyvyyden kanssa.

Minä en ole mikään naistenmies, mutta kaiken tämän diipadaipan sijaan väittäisin, että samankaltaisuus on ratkaisevin asia. Vain silloin voi ymmärtää.

 

[pepsi]

mutta ei sitä nyt koko elämää voi saman kanssa olla.

Nämä jaksaa aina huvittaa. Miten se muuten menee käytännössä? Herääkö sitä joku tiistaiaamu, keittelee sumpit ja alkaa funtsimaan: "ei hitto, oon ollu tämän tyypin kanssa 14 vuotta, mahtava mimosa kaikkinensa mutta kun ei sitä voi loppuelämää yhden kanssa olla, laitampa lauluun"?

Jos oltaisiin tavattu vaikka joku 7 vuotta myöhemmin, niin tilanne olisi varmaankin aivan eri.

Miten tuo olisi asiaan vaikuttanut? Olisitte eronneet sitten 7 vuotta myöhemmin?

 

[Rod Weary]

Miten tuo olisi asiaan vaikuttanut? Olisitte eronneet sitten 7 vuotta myöhemmin?

Jos itteänsä miettii, niin parikymppisenä olin mitä ilmeisimmin sietämätön idiootti ja hyvin pitkään sen jälkeenkin. Nykyään taidan olla kasvanut ihmisenä aika paljon. Ehkä olen nyt siis siedettävä idiootti. Jos olisin nuorena ajautunut parisuhteeseen, olisiko nainen kestänyt mua sen tarvittavat 15 vuotta, minkä jälkeen aloin kasvaa ihmisenä? Epäilen vahvasti. Nyt tuo kuvitteellinen nainen tietysti katuisi lopetettuaan kuvitteellisen parisuhteemme.

 

[Breeze Harbour]

Minä en ole mikään naistenmies, mutta kaiken tämän diipadaipan sijaan väittäisin, että samankaltaisuus on ratkaisevin asia. Vain silloin voi ymmärtää.

Toisaalta on myös hyvä että se vastapuoli on ns. oikealla tapaa erilainen. Liian samankaltaiset ihmiset viihtynevät paremmin kavereina. Varmasti poikkeustapauksiakin löytyy mutta noin yleisesti ottaen "vastakohdat vetää puoleensa". Mun mielestä tärkeintä on varmaan se että sulla ja kumppanilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Luonne voi ja saa sillä toisella olla oikealla tapaa erilainen kunhan elämäntyylit ja intressit matchaa.

 

[godspeed]

Toisaalta on myös hyvä että se vastapuoli on ns. oikealla tapaa erilainen. Liian samankaltaiset ihmiset viihtynevät paremmin kavereina. Varmasti poikkeustapauksiakin löytyy mutta noin yleisesti ottaen "vastakohdat vetää puoleensa". Mun mielestä tärkeintä on varmaan se että sulla ja kumppanilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Luonne voi ja saa sillä toisella olla oikealla tapaa erilainen kunhan elämäntyylit ja intressit matchaa.

Pointtini selitettynä vain pidemmän kaavan kautta. Joskus sekin on tarpeen. @abianos osaltaan sen jo teki.

 

[pernaveikko]

Miten tuo olisi asiaan vaikuttanut? Olisitte eronneet sitten 7 vuotta myöhemmin?

Se on kuitenkin hyvin erilaista olla ja panna erilaisten ihmisten kanssa ja jos molemmilla olisi ollut enemmän kokemusta ihmissuhteista, niin ei varmaankaan olisi sitten samalla lailla alkanut kyllästyttää.

Tietenkin niinkin olisi voinut käydä, mutta nythän emme saa sitä koskaan tietää.

Mielestäni ennen loppuelämän suhdetta olisi hyvä olla jokunen säätö, joku epäonnistunut muutaman vuoden kodin leikkimen ja sellaisia juttuja taustalla.

 

[Freya]

Luonne voi ja saa sillä toisella olla oikealla tapaa erilainen kunhan elämäntyylit ja intressit matchaa.

Näinhän se on. Meilläkin on kummallakin omat juttumme, ja kokisin jotenkin ahdistavaksi jos mulla ei parisuhteessa olisi mitään omaa. Juoksu ja sali on niitä mihin en itse edes huoli miestä mukaan. Silti suuremmassa mittakaavassa pitää asioiden kohdata, jotta se suhde toimii. Mulle aina on ollut paha turn off, jos huumorit ei kohtaa. Tosi vaivaannuttavaa kun toinen hekottelee ja itselle ei uppoa yhtään. Kyllä se elämän suunta pitää kummallakin olla vähän samansuuntainen, vaikka toki joissain asioissa voi hyvin joustaa ja tehdä kompromisseja. Ei se silti kauhean kivalta tunnu jos toinen osapuoli vihaa lapsia ja itse haluaisi niitä kymmenen.

Onhan se vaan hienoa kun löytää sellasen kumppanin kenen kanssa voi olla ihan täysin oma itsensä, ja tietää että vaikka kuinka vitun rasittava olisi välillä ( puolin jos toisin) ei se toinen lähde mihinkään. Se puhumisen ja kuuntelemisen tärkeys on kyllä arvossa mittaamaton parisuhteessa.

 

[king of the jungle]

Tuossa lähikaupassa on ihan älyttömän mukava ja kaunis myyjä. En asiaa sen kummemmin edes miettinyt, mutta eilen tämä sattui liikennevaloissa ylittämään suojatietä samalla kun siinä autossa oli odottamassa valojen vaihtumista ja iski samantien sellainen fiilis, että minäpä kuule käyn kysymässä tuota ulos joku päivä.

No tänään kävin sitten lähikaupassa ja sattui olemaan töissä siellä. Oli vielä siinä sivussa täyttämässä hyllyä, mutta en vain saatana saanut itseäni menemään ja kysymään tätä ulos.
Yleensä itsellä ei päätä pahemmin huimaa ja riittää "pallit" kysyä suoraan, mutta jotenkin sitä ei vaan saanut nyt aikaan.

No siitä sitten lähdin kaupasta, vedin jonkun 15min. lenkin autolla ja päätin siinä, että loppuu tämä pelleily ja ajoin takaisin sinne kauppaan. No, tällä kertaa neito olikin jo kassalla ja suht iso jono siinä. Tein sitten ruokaostokset siinä, mutta eipä taas riittänyt pokka kysyä siinä kohtaa, kun oli jengiäkin jonossa.

Kuten sanoin jo aiemmin, niin yleensä riittää kyllä kantti tilanteissa kuin tilanteissa, mutta tänään ei pää kestänyt. Nyt sitten onkin sellainen paska fiilis siitä kun ei saanut suoritettua.
Kolmatta kertaa en kyllä enää tänään sinne kauppaan mene.

Noh, täytyy nyt viikonlopun aikana saada tämä homma suoritettua. Niskasta kiinni nyt perkele.

 

[MacRef]

Älä kuitenkaan siinä kassalla kysy, varsinkaan jos on muitakin asiakkaita.

 

[Jakedeus]

Älä kuitenkaan siinä kassalla kysy, varsinkaan jos on muitakin asiakkaita.

Jep. Kannattaa toivoa, että neito tulee tinderissä vastaan tai baarissa. Mahdollisuus tähän on varmaan 1/500, mutta näinhän se menee.

 

[godspeed]

Jep. Kannattaa toivoa, että neito tulee tinderissä vastaan tai baarissa. Mahdollisuus tähän on varmaan 1/500, mutta näinhän se menee.

Miksi ei voi mukamas kysyä muussa yhteydessä? Itselleni on kassalla joskus neito todennut, että miten voisi nähdä useammin, mutta sitä en kuitenkaan suosittele itsekään paikaksi.

 

[Hippi Hiiri]

Kun minä tein kassatöitä, sain erään herrasmiehen puhelinnumeron lähempää tutustumista varten kerrottuani irtisanoutumisestani. Hän oli sen verran charmantti herra, että kyllä minä yhden illan mietin seksuaalista suuntautumistani, mutta sydän sanoi, että ei minusta homoa saa, niin jäi se kortti katsomatta.

Kaikkiaan puhelinnumeron saaminen oli kuitenkin miellyttävä episodi, joten ei muuta kuin hätäistä paperilappua matkaan!

 

[MacRef]

Jep. Kannattaa toivoa, että neito tulee tinderissä vastaan tai baarissa. Mahdollisuus tähän on varmaan 1/500, mutta näinhän se menee.

No ei nyt noinkaan, mutta ehkä se hyllyväli on parempi vaihtoehto kuin kassa, missä on molemmin puolin muitakin asiakkaita.

Jos kassalla on muitakin asiakkaita, tilanne voi olla nolo sille tytölle ja ei välttämättä edes kehtaa vastata myöntävästi, vaikka muutoin voisikin.

Jos kassalla on muitakin, niin vanha kunnon mainoksessa nähty kikka, anna joku viesti paperilla ja siihen puhelinnumero mukaan, niin voi sitten olla yhteydessä (halutessaan). Tämä neuvo siis tarzanille, ei Jakedeukselle. Oho, abianos ja KiVi tuon neuvon jo antoivatkin.

 

[Hippi Hiiri]

Lämpimät onnitteluni teille kumpaisellekin, ja parasta jatkoa! Mukava kuulla tällaisia uutisia.

Linkittämäsi viesti oli vajaan vuoden takaa. Siitä saattoi päätellä suhteenne melko tuoreeksi, joten noin vuodessa tai vähän reilussako purjehditte aviosatamaan? Asianne ei sinänsä minulle tai muille kuulu, mutta nostin tämän aasinsiltahengessä esille, koska avioon päätymisen nopeudesta tai hitaudesta tulee aika ajoin puhetta.

Kiitos ja toki saa kysyä. Kihlasin seitsemän kuukauden jälkeen ja vajaan vuoden jälkeen naimisiin. Tähän vaikutti muutama seikka:

1) olen aivan lääpälläni
2) oleskeluluvan saa avioliiton perusteella aika paljon helpommin kuin muuten
3) nainen kaipaili naimisiin

Vittuako sitä sitten ihmettelemään sen pidempää. Jos menee vituiksi niin menee, mutta halusin katsoa tämän kortin. Uskon, että aika tiukkojakin riitoja on vielä tulossa, mutta on niin vahva sukulaissieluolo, että hyvään suoritukseen on ainekset.

 

[pernaveikko]

1) olen aivan lääpälläni
2) oleskeluluvan saa avioliiton perusteella aika paljon helpommin kuin muuten
3) nainen kaipaili naimisiin

Kaveri raahasi thaikkunaisen Suomeen juurikin kaikista noista syistä joskus viitisen vuotta sitten. Nykyään on lapsi, vaimo osaa melko hyvin suomea, mukava omakotitalo eräässä Helsingin ympäryskunnassa ja sellaista kaikkea.

Ainakin nykyään se on aitoa rakkautta, vaikka alkuun motiivit saattoikin olla ehkä vähintään aavistuksen epäselvät.

Nuo on aivan mahdollisia juttuja, vaikka pahat kielet puhuisivat mistä postimyyntivaimoista.

 

[Kulkija]

Miten tuo olisi asiaan vaikuttanut? Olisitte eronneet sitten 7 vuotta myöhemmin?

Tartutaan nyt pariin lauseeseen, mutta kyllä ne vuodet saattavat vaikuttaa merkittävästikkin. Itse olen vieläkin opettelemassa olemaan oikeasti aikuinen ja enkä idiootti pojan kloppi. Vaikka en ole edes 30 vuotta täyttänyt, mutta huomannut merkittävän muutoksen itsessäni viimeisen 5 vuoden aikana. Sitä vain kasvaa ihmisenä ja on kenties valmiimpi ja kokeneempi pidempään parisuhteeseen. Se on kuitenkin totta ettei se aina asioita olisi muuttanut, mutta varmasti useammassa suhteessa tilanne olisi ainakin osittain erilainen, jos olisi tavannut useita vuosia aikaisemmin tai myöhemmin.

 

[tant gredulin]

Tartutaan nyt pariin lauseeseen, mutta kyllä ne vuodet saattavat vaikuttaa merkittävästikkin. Itse olen vieläkin opettelemassa olemaan oikeasti aikuinen ja enkä idiootti pojan kloppi.

Kulkija kulkee hyvään suuntaan! Sitten on aikuinen, kun ymmärtää a) ettei oma kokemus parisuhteista ole totuus kaikista parisuhteista ja b) ettei kaikkien kokemus parisuhteista ole edes välttämättä totta :)

 

[Rod Weary]

Kysyy ulos tai ei kysy, siinä vaihtoehdot. Ei siinä paikalla ole mitään merkitystä. Jos ei kehtaa kassalla kysyä, odottaa parempaa paikkaa. Kunhan tekee sen aloitteen, jos on kiinnostunut. Mun mielestä ainoa moka on se, että ei tottele sydämensä ääntä. Voi tulla pakit, mutta kysymättä ei saa edes niitä.