Naisasiat

[godspeed]

Kulkija kulkee hyvään suuntaan! Sitten on aikuinen, kun ymmärtää a) ettei oma kokemus parisuhteista ole totuus kaikista parisuhteista ja b) ettei kaikkien kokemus parisuhteista ole edes välttämättä totta :)

Mikään kokemus parisuhteista ei ole oikea. On vain oma kokemus. Oliko näiden viisausten takana jotain muutakin?

 

[tant gredulin]

Ei muuta kuin oman kokemuksenkin olevan vain oma kokemus. Sitä ei aina muista, että sekin on vain subjektiivinen.

 

[Breeze Harbour]

Kysyy ulos tai ei kysy, siinä vaihtoehdot. Ei siinä paikalla ole mitään merkitystä. Jos ei kehtaa kassalla kysyä, odottaa parempaa paikkaa. Kunhan tekee sen aloitteen, jos on kiinnostunut. Mun mielestä ainoa moka on se, että ei tottele sydämensä ääntä. Voi tulla pakit, mutta kysymättä ei saa edes niitä.

Tämä. Eniten elämässä kaduttaa ne tilaisuudet, jotka jätti käyttämättä epäröinnin takia. Pakit on parempi kuin kuukausien jossittelu tilaisuuden mentyä ohi.

 

[pernaveikko]

Tämä. Eniten elämässä kaduttaa ne tilaisuudet, jotka jätti käyttämättä epäröinnin takia. Pakit on parempi kuin kuukausien jossittelu tilaisuuden mentyä ohi.

Joo, mutta työrauha pitää antaa. On pari paikkaa missä ihmisten pitää saada olla rauhassa eli koti ja se duunipaikka.

Se mitä jossain muualla tapahtuu tai ei tapahdu on sitten eri asia. Amerikkalaisissa elokuvissa nuo kiusalliset kosimiset.

 

[Styge]

Pyydän syvästi anteeksi kun joku haluaa kuitenkin loukkaantua tästä, mutta itse olen vuosien saatossa ylittänyt liian monta kertaa sen rajan mihin muut vetäisivät naisasioissaan omat limittinsä. Tuossa järjestelyssä menee kyllä oma ehdoton nou nou.

Tarkoititko, että olet ollu lihavien naisten kanssa? Siinä kyllä ylitetään kaikki limiitit. Toki kerran muinoin kännissä itsellekin kävi sellainen vahinko. Siitä selvittiin sielmien sulkemisella, mielikuvituksella ja parin viikon morkkiksella. Vieläkin kyllä näkee välillä painajaisia. Elämä kuitenkin jatkuu.

 

[Turha Kaukalo]

Miten homma on edennyt sen lähikaupan myyjän kanssa, @king of the jungle ?

Taitaa olla just panemassa.

 

[PataJaska]

Kirjoittelin tänne aiemmin menossa olevasta avioerostamme, kaipa on aika pienen päivityksen..

Kolmen viikon kesälomani alkaa tänään (elokuussa sitten vielä lisää).. ja miten PataJaska-setä käyttää sen? No tietenkin olemalla kantoapuna tulevan ex-vaimonsa muuttaessa tällä viikolla pois yhteisestä kodista. Kuten aiemmin sanoin, muutto on toki vain suunnilleen tien toisella puolella olevaan taloon, joten sikäli tässä ei ole tarvetta uhriutua :D sitä paitsi on kaikkien etujen mukaista, myös lapsen, että asiat saadaan eteenpäin

Toki sitä väkisinkin vallitseva tilanne sen oman varjonsa tämän loman ylle heittää. Siltikin, vaikka edelleen tällä hetkellä päällimmäinen vallitseva tunne on helpotus, että vihdoinkin tämä tilanne menee konkreettisesti eteenpäin. Mutta sen näyttää sitten aika, että mitenkä "rentoutuneena" sitä palaa töihin sitten kolmen viikon päästä.. tällä hetkellä kuitenkin olotila on ihan hyvä, jopa ihan normaalin toimintakykyinen. Jatkiksessakin olen jaksanut roikkua ihan normaalisti :D

Pojalle ero konkretisoituu sitten tällä viikolla, vaikka paljon siitä on jo puhuttukin. Mutta koska äiti ja isä pysyvät edelleen tiiviisti hänen elämässään, niin se toivottavasti myös tasaa hämmennystä siitä, että kohta hän on sitten öitään kahdessa kodissa (toki aivan vierekkäin olevissa). Isillä on ehkä pieni etulyöntiasema sikäli, että minä olen kuitenkin täällä "oikeassa omassa kodissa", äidin hommaksi jää totuttaa lapsi siihen uuteen kotiin. Silti en ole varma, olenko enemmän huolissani omasta reagoinnistani vaiko pojan..

Eilen olin pojan kanssa maauimalassa, ja juuri tuollaista jotain oikeaa yhdessäoloa haluan nyt jatkossa toteuttaa hänen kanssaan. Itse asiassa viimeisen vuoden aikana olemme jo olleet tilanteessa, jossa olemme tehneet verrattain vähän asioita ns. perheenä, vaan elämäntilanteesta johtuen se on ollut aika paljolti sitä, että olemme vuoronperään olleet pojan kanssa. Näin ollen muutos ei ehkä sikälikään näyttäydy lapselle niin traumatisoivana.. joka tapauksessa pitkän polun alussa tässä varmaan ollaan kaikki alkaen tästä viikosta

 

[king of the jungle]

Miten homma on edennyt sen lähikaupan myyjän kanssa, @king of the jungle ?

Taitaa olla just panemassa.

Voi kunpa olisinkin ollut.

Joo, tosiaan kysyin sitten tuossa sunnuntaina viimein häneltä sopivan tilaisuuden tullen, mutta ikävä kyllä poikaystävä tältä löytyi.
Mutta eipä se mitään, matka jatkuu ja Jutin sanoin mennään eteenpäin. Hyvä fiilishän tuosta jää, kun uskalsi asian hoitaa ja tosi hyvä kuva myös tästä neidistäkin jäi.

Tavallaan se tietysti myös harmittaa, kun toinen on ihan älyttömän kaunis, hyväkroppainen blondi ja sitten vielä niin pirun mukavakin. Olisi nyt ollut edes kunnon "bitch", niin ei olisi jäänyt sillä tavalla harmittamaan.

 

[Styge]

Voi kunpa olisinkin ollut.

Joo, tosiaan kysyin sitten tuossa sunnuntaina viimein häneltä sopivan tilaisuuden tullen, mutta ikävä kyllä poikaystävä tältä löytyi.
Mutta eipä se mitään, matka jatkuu ja Jutin sanoin mennään eteenpäin. Hyvä fiilishän tuosta jää, kun uskalsi asian hoitaa ja tosi hyvä kuva myös tästä neidistäkin jäi.

Tavallaan se tietysti myös harmittaa, kun toinen on ihan älyttömän kaunis, hyväkroppainen blondi ja sitten vielä niin pirun mukavakin. Olisi nyt ollut edes kunnon "bitch", niin ei olisi jäänyt sillä tavalla harmittamaan.

Noo, hyvällä tuurilla se tulee vielä joskus vapaan vastaan. Niin itselleni yhden myyjä tyllerön kanssa kävi. Toisen kanssa se päätyi heti seurusteluun. Vaarallista sellainen kaupassa käynti.

 

[pettter]

Joo, mutta työrauha pitää antaa. On pari paikkaa missä ihmisten pitää saada olla rauhassa eli koti ja se duunipaikka.

Se mitä jossain muualla tapahtuu tai ei tapahdu on sitten eri asia. Amerikkalaisissa elokuvissa nuo kiusalliset kosimiset.

Baari myös on monelle epäseksuaalisin paikka. Siellä ei silleen erottele miehiä ja naisia. Tietty jotkut parikymppiset limudiskoissa ja Suomi24-jengi Hotelli Vantaassa jne, mutta jos jotain lähikapakkaa miettii. Johonkin kauppaanhan esimerkiksi pitää enemmän laittautuakin kun siellä on kaikki, myös ne nipottajat, siis jos vähän askel heittää, parransänki rehottaa ja vaikka päiväkausiin et ole jaksanut käydä suihkussa jne. Täältä Jatkoajasta niitä tarinoita just eniten kuuleekin.

Toki baarissa on ikävää jos joku tyttö liittyy seuraan ja pöydän jätkät on sellaisia, jotka alkaa miellyttelemään sitä eli jutut vaihtuu tylsiksi ja ilta menee pilalle.

 

[Peltinen]

Itse olen sitä mieltä, että vielä paljon kipeämmin kuin homojen avioliittoja tähän maahan tarvittaisiin heteroille rekisteröity parisuhde.

Nyt ovat britit korjanneet tämän epäsuhdan ja ensimmäinen heteropari on rekisteröinyt parisuhteensa. Vaati tosin oikeuden päätöksen ennen kuin onnistui. Perustelut miksi rekisteröity parisuhde ("civil partnership") löytyvät tästä BBC:n uutisesta.

 

[pernaveikko]

Nyt ovat britit korjanneet tämän epäsuhdan ja ensimmäinen heteropari on rekisteröinyt parisuhteensa. Vaati tosin oikeuden päätöksen ennen kuin onnistui. Perustelut miksi rekisteröity parisuhde ("civil partnership") löytyvät tästä

Tälläinen olikin mennyt ohi. Toki menin avioon maistraatissa, mutta jos olisin tiennyt tai siis, jos olisi ollut mahdollista, niin tämähän on oikein hyvä ratkaisu.

Sitä on tietenkin mahdoton arvioida olisiko tuleva ex-vaimo tälläiseen koskaan suostunut. Voisi kuvitella, että kaikki tytöt ei millään suostuisi, mutta tämä on todella hyvä alku ja varmasti jollain aikataululla leviää muuallekin.

 

[KuumaaKamaa]

Opiskelijaelämä on melko helppoa sekoilua siihen saakka kunnes vastaan tulee ihminen tai ihmisiä, jotka saa jalat alta kunnolla. Näin on itselleni nyt tässä reilun vuoden aikana käynyt. Yksi kolahti tosissaan tuossa talvella, mutta rehellisesti sanottuna minua tunnutaan vievän naisasioissa kuin pässiä narussa, varmaankin siitä syystä, että olen omien sanojeni mukaan jäänyt "naisten iskemisen" suhteen 16-vuotiaan tasolle. Ei siinä mitään, helppoa se on edustaa ja olla viehättävä kun itsellä ei ole mitään taka-ajatuksia: juttu luistaa. Mutta kas kummaa kyllähän sitten niitäkin ihmisiä tulee vastaan, jotka myös minua kiinnostaa ns. täysillä eikä vain yhden illan juttuina. Silloin alitajunta lyö melkoisen seinän eteen ja ylianalysointi kyseisen ihmisen käytöksestä alkaa hipomaan sairasta tasoa. Toki sitä pyrkii käyttäytymään normaalisti, mutta nuorelle miehelle se tuntuu olevan mahdotonta. Talven suorastaan pelasin törkeää peliä, kun olin toisen naisen talutusnuorassa ja hakeuduin hänen läheisyyteen tietäen, että ei tästä mitään tule kuitenkin parempaan huomiseen uskoen. Samaan aikaan pidin muutamaakin tapausta samanlaisessa talutusnuorassa, tietäen että minua ei kummemmin kiinnosta, mutta huomiota on kiva saada.

Tuosta tilanteesta olen onneksi paininut itseni kuiville myös omien fiilisteni suhteen. Kesä tuli ja kesätyöt alkoivat oikein mukavasti. Kuitenkin uskouduin talven sekoiluistani sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa olen tehnyt samaa kesätyötä jo aiempina kesinä ja jonka kanssa välit tuntuivat selvästi ystävällisiltä. Jutun luistamisen muistin jo aiemmilta kesiltä, mutta en muistanut, että se noin hyvin mätsäsi. Hän tuntui ymmärtävän minua kovin: todella normaalia opiskelijaelämää. Aikaa kului ja töiden ohessa pitkät päivät kiitävät nopeasti ohi, kun on hyvää seuraa töissä. Olenkin pyytänyt häntä useaan otteeseen tätä naikkosta viettämään iltaa minun kavereideni kanssa, ongelmia ei ole ollut kun olen ajatellut hänet ihan vain mukavana tyyppinä jonka kanssa on mukava viettää aikaa. On viihtynyt myös ystävieni seurassa erittäinkin hyvin, hyviä keskusteluja ollaan saatu aikaiseksi ja ilta on ihan ilman sitä alkoholiakin venähtänyt aamutunneille saakka muutamaankin otteeseen.

Sitten päästäänkin ongelmakohtaan. Minun tunteeni alkavat muuttua vain kahden ihmisen välisestä ystävyydestä kohti ihastumista. Tai no paskaahan minä puhun: olen jo ihastunut. Kuten yllä totesin, silloin aivoissani jokin menee pieleen. Paska alkaa valua housun lahkeista sellaista kyytiä, että alta pois. Sitä ei näe ihmistä enää samassa ystävyysvalossa kuin aiemmin. Olen kavereilleni tästä sanonut ja tottakai heidän sanojensa mukaan tuo on ihan selvä peli: ei se tulisi tuntemattomien ihmisten keskelle uudelleen ja uudelleen ellei tässä olisi jotain muutakin takana. Toki kaverini tietävät näistä orastavista fiiliksistäni ja kannustavat toimimaan. Nythän viimeisimmillä kerroilla se, että olen pyytänyt häntä mukaan hengailemaan on ollut vain helppo syy hakeutua hänen seuraan. Ja kavereideni mukaan on kuulemma nähtävissä niin selvää flirttiä puolin ja toisin, että ei tässä pelkkää kaverikorttia olla pelaamassa. Nainen kuitenkin tietää, että luonteeni on hyvin flirttailevahko sellaistenkin ihmisten seurassa joiden suhteen ei ole vilpittömästi muuta kuin silkkaa kaveruutta, joten en missään tapauksessa osaa tulkita tilannetta objektiivisin silmin. Viime viikonloppuna sitten laitoin viestiä, että nähdäänkö ihan kahdestaan, mutta vastaukseksi sain, että on viettämässä vapaa-aikaansa kotipaikkakunnalla. Jatkoin siihen, että nähdäänkö joku toinen kerta sitten ja vastaus oli jotain hyvin epämääräistä.

Tuosta sitten tein tulkinnan, että kyseinen nainen on vilpittömästi vain kaveripohjalla liikkeellä, mutta kun sitä suoraa teilausta ei tullut niin pallo jäi edelleen ilmaan. Nyt sitten tasapainoilenkin sen kanssa, että mitä teen. En missään tapauksessa haluaisi pilata ystävyyttä sen takia, että minulla sattuu olemaan tunteita, mutta toisaalta en jaksaisi jättää itseäni samaan hirteen kuin viime talvena. Ongelmaksi muodostuu ennen kaikkea samassa työpaikassa oleilu, joten jos en mitään tee niin sama paska on sitten päässyt jälleen lorahtamaan lattialle asti kuin aiemmin. Toisaalta jos menen all-in niin väleistä voi muodostua valitettavan kiusalliset ja sekään ei olisi toivottavaa noin kiinnostavan ihmisen kanssa. Toki soppaa sekoittaa myös aiempi suhmurointini toisen työkaverin kanssa.....

Sellaiset perjantai-illan teiniavautumiset. Joku sanoisi, että kuuntelemalla omaa sydäntä kaikki kääntyy aina parhain päin ja jossain vaiheessa se jackpot napsahtaa maaliinsa, oma itsensä sitä lähtökohtaisesti pitää aina olla, mutta kovin usein sitä joutuu maistamaan katkeraa kalkkia.

 

[pernaveikko]

Sellaiset perjantai-illan teiniavautumiset. Joku sanoisi, että kuuntelemalla omaa sydäntä kaikki kääntyy aina parhain päin ja jossain vaiheessa se jackpot napsahtaa maaliinsa, oma itsensä sitä lähtökohtaisesti pitää aina olla, mutta kovin usein sitä joutuu maistamaan katkeraa kalkkia.

Hieno avautuminen, aina näita on mukava lukea mitä nuorempi sukupolvi puuhastelee.

Minulla oli lukiossa vähän tuon kaltainen tilanne ja tuskin rakkauselämä on niin paljon muuttunut, vaikka kaikki muu onkin. Hän ei ole kiinnostunut sinusta sillä lailla kuin haluaisit. Sinä et voi tehdä mitään kääntääksesi hänen päätään.

Ei tähän oikein mitään muuta voi sanoa ja nuo ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja hyvin harvoin onnistuvat.

 

[Musta Nuoli]

Olenkin pyytänyt häntä useaan otteeseen tätä naikkosta viettämään iltaa minun kavereideni kanssa, ongelmia ei ole ollut kun olen ajatellut hänet ihan vain mukavana tyyppinä jonka kanssa on mukava viettää aikaa. On viihtynyt myös ystävieni seurassa erittäinkin hyvin, hyviä keskusteluja ollaan saatu aikaiseksi ja ilta on ihan ilman sitä alkoholiakin venähtänyt aamutunneille saakka muutamaankin otteeseen.

Viime viikonloppuna sitten laitoin viestiä, että nähdäänkö ihan kahdestaan, mutta vastaukseksi sain, että on viettämässä vapaa-aikaansa kotipaikkakunnalla. Jatkoin siihen, että nähdäänkö joku toinen kerta sitten ja vastaus oli jotain hyvin epämääräistä.

Tuosta sitten tein tulkinnan, että kyseinen nainen on vilpittömästi vain kaveripohjalla liikkeellä, mutta kun sitä suoraa teilausta ei tullut niin pallo jäi edelleen ilmaan..

Boldasin olennaisimmat ja olen samaa mieltä mitä @pernaveikko yllä, eli tulkintasi on aivan oikea ja valitettavasti 99% kaveripohjasta on kyse. Pallo voi olla näennäisesti ilmassa mutta oikeasti se on mätkähtämässä maahan ja ohi mailan.

Silloin kun nuo tilanteet ovat päällä niitä ei aina tunnista tai halua tunnistaa, mutta jälkikäteen (tai ulkoapäin tarkasteltuna) naisen kiinnostuksen tai kiinnostuksen puutteen erottaa selvemmin. Kun molemminpuolista kiinnostusta on niin se käy nopeasti selville.

Tuollainen on ns. paska tilanne emotionaalisesti, tuttu itsellenikin monien vuosien takaa, mutta on hyvin selvää, että nainen viihtyy ns. illanvietoissa ja porukassa mukana, keskusteleekin henkeviä mutta ei ole kiinnostunut "sillai". Tuosta naisesta voit saada hyvän neutraalin lisäjäsenen kaveriporukkaan ja henkilön, joka saattaa kertoa sinulle helposti omia asioitaan koska kokee, että sinulle on vaivatonta puhua, mutta kaverikortti ei muuksi muutu ellei todella ihmeitä tapahdu.

Koska kyse on työkaverista niin suosittelisin neutraalilla vyöhykkeellä pysymistä syistä, jotka itsekin totesit: väleistä tulee varsin kiusalliset työpaikalla jos avoimesti esitetyt romanttiset tunteesi eivät saa mitään vastakaikua. Myöskin mahdollinen kaveruus menee todennäköisesti siinä samalla - tosin kuten pernaveikkokin totesi niin ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja ne harvoin onnistuvat varsinkin jos omat tunteet ovat vahvat.

Joskus on mahdollista sekin, että avautuu työtoverille tunteistaan saamatta vastakaikua ja saa myöhemmin paikattua välit äärimmäisen kiusallisista neutraaleiksi, mutta se saattaa vaatia pidemmän aikavälin ja jokusen suhteen siinä välissä (ja isomman työnantajan kuin minkään muutaman hengen nyrkkipajan).

 

[JypFabu]

väleistä tulee varsin kiusalliset työpaikalla jos avoimesti esitetyt romanttiset tunteesi eivät saa mitään vastakaikua. Myöskin mahdollinen kaveruus menee todennäköisesti siinä samalla - tosin kuten pernaveikkokin totesi niin ystävyysjutut pitää katsoa tapauskohtaisesti ja ne harvoin onnistuvat varsinkin jos omat tunteet ovat vahvat.

Kyllä olet @KuumaaKamaa ihan ihan pätevää neuvoa saanut palstaveljiltä. Kumminkin, mikäli nyt oikein kirjoituksestasi ymmärsin, dilemmasi on, että tämän työkaverin kanssa kyse on oikeasti muusta kuin saalistuksesta ja säätämisestä osaltasi. Silloin tulee mieleen, että lienet avautunut hänelle kohtalaisen avomielisesti sekoiluistasi, joka sitten on luonut hänelle ennakkokäsityksen sinusta parisuhdetasolla. Mikäli kuitenkin olet tosissasi asian suhteen, selvitä ensin itsellesi, pystytkö nielemään mahdolliset pakit niin, että ystävyys ei tuhoudu, jos uskot, että pystyt, niin ota aihe hänen kanssaan pöydälle. Siinä keskustelussa korosta, että mitään et vaadi ja välit säilyy vaikka et kumppanina kiinnostaisikaan, samalla kun kerrot, että tämä on nyt ihan muuta, kuin mennääks panee. Tällä tavoin olisit ainakin toiminut, eikä mikään jos jää kaivelemaan takaraivoon, tärkeintä on toimia niin, ettei kumpikaan kasvojaan menetä. Ymmärsin myös, että kyse on kesätyöpaikasta, joten viisasta olisi ehkä sijoittaa tuo keskustelu vaiheeseen ennen paluuta opiskelijarientojen pariin, siihen asti elele Wertherinä, nuuski ilmaa, jota hän on hengittänyt ja naura hyvällä itsellesi ja nuoruudelle. Tällöin kummallekin tulee luontaisesti aikaa käsitellä asiaa omalla tahollaan ja edesauttaa sitä mahdollisuutta, ettei ystävyytenne välttämättä menetetty ole, vaikka ei maaliin ihastumisesi menisikään, saattepahan parhaassa tapauksessa yhdessä sitten joskus naureskella nuoruudelle ja hörhöydelle kommerverkkeineen

 

[Fedo]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä? Olimme 10 vuotta yhdessä, kunnes naiseni jätti minut. Vaikka haluan hänen olevan onnellinen elämässään, niin minua satuttaa todella paljon kuulla hänen uusista mieskuvioistaan. Hän oli elämäni ensirakkaus, enkä voi päässäni kuvitella, että hän harrastaa seksiä jonkun paremman ihmisen kanssa samaan aikaan, kun itse murehdin ja muistelen häntä kotonani.

En tiedä pääsenkö tunteistani koskaan ylitse, koska rakastan häntä ja kaipaan häntä jatkuvasti edelleen.

 

[Byvajet]

En tiedä pääsenkö tunteistani koskaan ylitse, koska rakastan häntä ja kaipaan häntä jatkuvasti edelleen.

Vain harvat ihmiset jäävät pysyvästi entisiin suhteisiinsa kiinni. Jos niin käy, silloin kannattaa hakea ammattiapua.

Aikaa suhteesta toipuminen kuitenkin vaatii, monilta vuosia. Aikaisemman voi tietysti hukuttaa uusien säätöjen tai muun toiminnan alle, mutta ei se taustalla vaikuttavaa kipua poista.

Erityisesti ensirakkaudet ovat vaikeita. Ne ovat ainutlaatuisia eivätkä koskaan toistu.

Nyt tekee varmasti kipeää ja voi tehdä vielä pitkän aikaa, mutta kipu häviää vähitellen. Joskus se saattaa tulla takaisin vellovina aaltoina, mutta vähitellen kuukausi kuukaudelta se laimenee.

On hyvin tervettä surra ja kipuilla. Se on tie eteenpäin. Täytyy kuitenkin hyväksyä, että tilanteesta selviäminen kestää kauan aikaa.

Vaikeahan näissä tilanteissa on ketään auttaa, mutta jos mahdollista, suosittelen muiden ihmisten seuraan hakeutumista ja jotain päämäärätietoista tekemistä, harrastamista ja sen sellaista.

Täytyy luottaa aikaan, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Aika parantaa.

 

[Tadu]

Vaikeahan näissä tilanteissa on ketään auttaa, mutta jos mahdollista, suosittelen muiden ihmisten seuraan hakeutumista ja jotain päämäärätietoista tekemistä, harrastamista ja sen sellaista.

Tässä se keskeisin muutenkin hyvästä viestistä. Jos ei kiinnosta lähteä pitämään hauskaa, nii lähtee silti ulos kavereiden kanssa ja teeskentelee, että on hauskaa. Kohta on sit oikeastikin hauskaa. Tämä toimii.

 

[KuumaaKamaa]

Eilen kalsarikänneissä tuli näköjään avauduttua huolella omista murheistani. Palstalta saatu opastus antaa kyllä hyvää objektiivistä perspektiiviä asioihin. Kiitos siitä! @Musta Nuoli @pernaveikko @JypFabu

Tähän tilanteeseen kun olen ajautunut niin kieltämättä sitä ehkä jopa turhaankin sättii itseään mitä kaikkea sitä pitikään omasta menneisyydestä avautua ihan kaveripohjalta. Se antaa heti ihmisestä ennakkokäsitystä ja tässä tapauksessa negatiiviseen suuntaan millään muulla kuin kaveritasolla. Okei siinä hetkessä kun avauduin hänelle historiastani, niin olin vielä emotionaalisesti jumissa tässä talven neidossa, joten sinänsä luontevaa avautua sellaiselle ihmiselle johon uskoo ja tietää luottavansa. Tulevaisuuteen tästä täytyykin ottaa oppia ja ajatella sitä mitä kaikkea itsestään voikaan kertoa ja kenelle. Tilaisuus kuitenkin tekee varkaan harmittavan usein ja puolittaisena lörppösuuna sitä saattaa kertoa elämästään asioita väärille ihmisille ja se vaikuttaa suoraan ihmisten ajatuksiin ja käsityksiin minusta ihmisenä. Jätkäporukalle näistä asioista tulisi jatkossa puhua. Okei enhän minä sitä voinut ennustaa, että tässä näin kävisi ja onhan tässä kuitenkin hyvän kaverisuhteen alku, tunnumme olevan kuitenkin hyvin samalla aaltopituudella. Loppujen lopuksi tässä taitaa olla kyse juurikin siitä, että pakit tällaiselta naiselta johon on kiintynyt tuntuu todella pahalta, mutta joskus nekin tunteet on kohdattava ja käsiteltävä, jotta pystyy kasvamaan eteenpäin ja ottamaan oppia.

Itse olen kuoppani kaivanut painamalla ehkä vähän ajattelemattomasti menemään, mutta koen että rehellisyys maan perii niin itseään kuin muitakin kohtaan. Omia tunteita ei kai saisi vähätellä mutta kuitenkaan ei tässä missään maailmanlopun kriisissä olla, harmittaa vain kuinka huonosti olen korttini pelannut. Tai oikeastaan en edes huonosti vaan juurikin siten miten olen hetkessä nähnyt järkeväksi ne pelata ja se on johtanut tähän tilanteeseen.

 

[pernaveikko]

Vain harvat ihmiset jäävät pysyvästi entisiin suhteisiinsa kiinni. Jos niin käy, silloin kannattaa hakea ammattiapua.

Tämä on totta. Takavuosina, kun oli jättikriisi, niin harkitsin tätäkin vaihtoehtoa, mutta ajattelin hetken vielä odotella, jos tämä tästä, kun siinä oli isoja muitakin kuvioita.

Se on melkein rakastumista vastaava tunne, kun lopulta tajuaa, että en muuten ole enää millään tavalla kiinni siinä. Joku psykologi varmaan väittäisi kuinka sitä ei voi päivälleen tietää milloin se tapahtui, mutta kylläpäs voi. Tai ainakin viikolleen.

Se oli yksin tehdyn reissun jälkeen missä olin ympäripäissäni, lensin baarista ulos, hukkasin passini ja kaikkea tälläistä. Se ei ollut mikään rähinäreissu itsessään, mutta sellainen, jos on olemassa joku tuuletus. Seuraavana viikonloppuna pelissä tajusin, että tämähän on ollut jostain syystä aivan erilainen viikko. Syy oli juurikin se, kun tajusi ettei ole murehtinut sitä jotain enää.

Ensimmäinen tuuletusreissu toisaalta epäonnistui aivan täysin, kun ei huvittanut oikein mikään. Se tuli liian nopeasti.
--

Niin tuosta panemisesta. Eksän tiedän menneen kihloihin, eikä kiinnosta vittuakaan, kaipa siellä nussitaan. Hänelle toivon muutenkin pelkkää pahaa.

Ex-vaimosta en tiedä, olisihan se vähän outoa nähdä se kaupungilla käsi kädessä jonkun kanssa. Erosimme hyvissä väleissä, niin hänelle toivon todellakin hyvää, mutta onhan se outo ajatus, jos ja kenties kun joku sitä takaapäin jo nykyään ajelee. Ei siitä mitään stressiä toisaalta oteta.

 

[Rod Weary]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä?

Meinaatko itse elää lopun elämääsi selibaatissa?

 

[Eikka86]

Eikö sitä kannattaisi enemmänkin miettiä saaneensa yhden elämän tarpeeseen kyseistä värkkiä ja parempi kun muillekin kelpaa? Ei siitä nyt ainakaan isoa mustasukkasuutta kannata potea, kai.

 

[Vanha Len]

Miltä teistä on tuntunut se, että pitkän ja päättyneen suhteen jälkeen exänne on mennyt vihdoin paneskelemaan uutta miestä?

Eipä sitä niin ole ehtinyt miettimään omien panojen lomassa. Mun mielestä on pääasia, että vihtyy, eikä mulla ainakaan ole exien kanssa mitään kränää. Onnellista elämää toivon kaikille ja seksihän perustarpeena on tärkeä jutska meille kaikille.

 

[ernestipotsi]

Täällä yksi eksynyt sielu tarvitsee jatkislaisten neuvoja. Asun ja opiskelen tällä hetkellä kaukana Suomesta ja haaviini on tarttunut ihana lattarityttöystävä. Tunteet ovat kasvaneet todella suuriksi ja siksi tuleva kotiinpaluu mietityttää kovasti. Eli kysymys kuuluukin, mikä olisi järkevästi ajateltuna paras ratkaisu. Suhteelle ei löydy tulevaisuutta ainakaan nyt ja tulevaisuudesta ei tiedä kumpikaan. Olisiko parasta vain erota nyt (liian) hyvissä väleissä vai olisiko parempi odottaa opiskelujemme päätöstä ja miettiä sen jälkeen uudestaan? Meillä kummallakin tunteet ovat olleet pinnassa ja sen takia asiaa onkin vaikea käsitellä objektiivisesti.

Ehkä jotain samansuuntaista tapahtui minulle tuossa viitisen vuotta takaperin.

Olin opiskelemassa ja kainaloon tarttui todella mukava ja nätti paikallinen tyttö. Tämä tapahtui aivan vaihtolukukauden loppupuolella. Palasin Suomeen, oli tammikuu ja vitun kylmä. Pari päivää paluun jälkeen ostin lennot takaisin ja olin kohteessa useamman kuukauden. Tyttö opiskeli ja teki osa-aikatöitä ja aikaa riitti toisillemme ja mulle jäi myös omaa aikaa kielen opiskeluun ja lomailuun ym.

Vuoron perään lenneltiin pallon ympäri muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi kerrallaan. Tyttö painoi duunia niska limassa ja laittoi kaikki säästönsä päästäkseen Eurooppaan. Säästöt hupenivat aika äkkiä ja laitoin matkusteluun myös kaikki opintolainat ym.
Opinnot menivät vituiksi, velkaannuin (en kuitenkaan hallitsemattomasti) ja olin lyhyiden duunipätkien varassa.
Kaduttaako? No ei. Kaukosuhde tai oikeastaan suhde täysin toisesta kulttuuritaustasta tulevan kanssa on opettanut minua valtavasti.

Tilanne tällä hetkellä? Sovimme, että kumpikin osapuoli jatkaa omia polkujaan, mutta pysyimme hyvinä ystävinä. Pieni takaportti jätettiin toki auki ja edelleen viestittelemme ja soittelemme säännöllisesti. Vaikka molemmat antoivat toisilleen luvan jatkaa elämää ja vapauden etsiä uuden kumppanin, niin kumpikaan ei ole sellaista löytänyt. Itsellä ollut joitakin säätöjä, mutten ole törmännyt tämän aasiattaren jälkeen sellaiseen leidiin josta aidosti olisin välittänyt. Kun kerran rima on asetettu korkealle, niin sitä on paha enää laskea.

Löytyykö jostain uusi kultsipuppeli kainaloon vai ilmestyykö tämä leidi joskus ovelle? Jaa-a. Ei sitä tiedä.
En tosin jaksa sillä asialla päätäni vaivata. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta pariutua ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Sen olen ainakin itsestäni oppinut, että kumppanin pitää olla tosi hyvä, että se voittaa yksin olemisen.