Naisasiat

[Knox]

Jonkinmoisena "safe heavenina" viime vuodet keskittyä tienistien maksimointiin ja elinkustannusten minimointiin on kieltämättä tuonut se tunne, että vaikka kilometrejä jo työnkin myötä vääjäämättä tulee kroppaan on se, että siinä n. 35-40-vuotiaana (Muutaman vuoden kuluttua siis.) statukseni tavallisena suomalaismiehenä on edelleen riittävän korkea useamman kehittyvän maan naisen silmissä.

Kaiketi useimmat ikäiseni, millenniaalisukupolveen kuuluvat suomalaisnaiset (Olen siis 32.) haluavat suhteeseen ryhtyäkseen jotain poikkeuksellisen spesiaalia, mitä minulla ei taida olla tässä vaiheessa tarjota. Osaan imitoida eräitä henkilöitä, sekä soittaa kitaraa, eräiden muiden luovien harrastusten ohella, mutta lista loppuu kuitenkin lyhyeen.

Keskivertona, keskituloisena suomalaismiehenä "välimallin jätkänä" olen kuitenkin ihan eri tavalla kiinnostava esim. kenialaisten, filippiiniläisten, tai brasilialaisten naisten silmissä. Sikäli kansainvälisiin suhteisiin suhtaudun muutenkin myönteisesti, ettenkö itse olisi osa jatkumoa. (Kuten olen ollutkin.)

No mitähän vittua nyt taas. Sanoisin näin äkkiseltään, että tuollainen ajattelu voi hyvinkin olla syynä, miksi ei natsaa. Jos siis lähtökohtaisesti olet jo luovuttanut, ja kuvittelet että en minä kuitenkaan osaa mitään, niin miksi kukaan sinusta kiinnostuisi.

Minä väitän että suurimmalle osalle riittää ihan tavallinen kumppani. Nykypäivänä äänensä kuuluviin median kautta saavat ääripään edustajat, esimerkiksi naiset joille miehen kriteerit ovat kuin auton varustelista, pitää olla sitä tätä ja tuota. Mutta silti tämäkin maa on pullollaan kivoja tavallisia naisia, joille riittää kiva tavallinen mies.

Eli unohda moiset ajatukset siitä, että sinun pitää olla tietynlainen, tai erottua massasta jollain erikoistaidolla ollaksesi kiinnostava. Ihan höpöhöpö juttuja isossa kuvassa.

 

[mikko600]

Joo ehkä nyt kannattaa ensimmäisenä unohtaa tuo että kyse olisi kirjaimellisista markkinoista jossa naiset selaavat nettotuloja ja harrastuksia jne. Ihmisiä ne naisetkin ovat heikkouksineen, epäluuloineen ja huonoine itsetuntoineen. Älä oleta mitään, vaan kohtaa ihminen persoonana.

 

[Sonny Burnett]

korkeakoulutusta ei ole, mutta olen omalla uutteruudellani luovinut työelämässä ja tienaan _nettona_ n. 2100-2300 euroa kuussa ja näin yleisesti "elän ihmisiksi"

Toi korkeakouluhomma.. se mitä olen havainnoinut niin kyllä se on kestävää parisuhdetta etsivälle fiksulle naiselle aika useinkin jonkinsortin issue. Perustelut kuului että se antaa tietynlaisen "takuun" siitä ettei mies käy liian hitaalla ja siinä sivussa myös tiettyä taloudellista varmuutta pidemmällä aikajanalla.

 

[Snakster]

Joutuuko kommunikoimaan? Mä oon ollut useammallakin tanssikurssilla, joskin ne kaikki kurssit on olleet saman seuran järjestämiä ja sitä kautta todennäköisesti yhteisillä käytännöillä, joten kokemus on sitä kautta suppeahko. Niillä kursseilla ei ole ehtinyt kommunikoimaan juuri yhtään tanssiparin kanssa. Tanssipari vaihtuu viiden minuutin välein ja jatkuvasti kuunnellaan jotain, joko opettajan puhetta tai musiikista rytmiä. Kun siellä kurssilla ollaan oppimassa ja opetuksen sisältöä joutuu seuraamaan intensiivisesti, niin ei siinä ainakaan suullisesti päästä yksittäisiä sanoja enempää kommunikoimaan.

Jottei menisi pelkästään negailuksi, niin nostetaan esiin oma vinkki. Kurssien sijasta suosittelen jonkinlaista vapaaehtoistoimintaa, talkoita, hallituspaikkoja tai vastaavaa. Potentiaalinen pariutumisporukka on auttamatta pienempi kuin "yleisön edustajana", mutta siihen porukkaan pääsee tutustumaan helpommin. Pienimuotoisen työn kautta on ujonkin ihmisen aika helppo antaa itsestä fiksu kuva, jos vain hoitaa oman työnsä huolellisesti ja ottaa yleisestikin koppia asioista tai auttaa muita. Jäänrikkomiselle ja keskustelullekin löytyy aika helpot sekä luonnolliset aiheet, kun alla on yhteinen harrastus/vapaa-ajan viettomuoto.

En tiedä tanssikursseista, mutta puhuin enemmän yleisesti harrastuksista. Tanssikurssit oli tuossa vinkkinä mainittu, niin siksi sitä kommentoin. Mutta yleisesti aktiivinen elämä tuottaa aktiivisuutta monelle rintamalle.

 

[Byvajet]

En tiedä tanssikursseista, mutta puhuin enemmän yleisesti harrastuksista. Tanssikurssit oli tuossa vinkkinä mainittu, niin siksi sitä kommentoin. Mutta yleisesti aktiivinen elämä tuottaa aktiivisuutta monelle rintamalle.

Tämä on ehdottomasti totta. Kotoa ei kukaan tule hakemaan. Ikävä tosiasia on kuitenkin myös se, että onnen merkitys on erittäin suuri. Yhteen pitäisi osua kaksi ihmistä, jotka kiinnostuvat toisistaan, jotka ovat toisilleen sopivan ikäisiä ja jotka lisäksi ovat elämäntilanteessa, jossa pariutuminen on mahdollista.

Raadollinen näkemykseni onkin, että suuri osa parisuhteista perustetaan tyytymisen varaan. Kun suurta kolahdusta ei tule, mieli rupeaa etsimään ratkaisua laskemalla rimaa.

Kun lisäksi huomioidaan, että valtava osa parisuhteista purkautuu muutaman ensimmäisen vuoden aikana, niin jopa vaikuttaa pysyvä pariutuminen vaikealta.

 

[Kaskelotti]

Olen eri mieltä monen yllekirjoittaneen kanssa ja pidän esim tätä paritanssikurssia erittäinkin hyvänä vinkkinä. Ei siksi, että sieltä välttämättä ketään löytyisi, mutta siellä joutuu kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ja kun sellaista enemmän tekee, se puhuminen muuttuu luontevammaksi myös niissä tilanteissa, joissa voi olla mahdollista edetä johonkin. Ymmärrän hyvin, että ujo ihminen ei perusluonteeltaan rohkeaksi muutu, mutta siitä huolimatta vuorovaikutus on asia, jota voi harjoitella ja siihen nämä erilaiset harrastukset ovat hyviä.

Tähän hyvin painava sama.
”Vanhana” tanssijana, lähinnä lattareita, sanoisin, että tanssi jos mikä on sellainen harrastus, jossa on vähän pakkokin ottaa kontaktia siihen vastakkaiseen sukupuoleen. Jos siis vastakkaista sukupuolta näin binäärisesti tarkastellen etsii.
Kommunikointia ei välttämättä suullisesti sen itse tunnin aikana juurikaan ole, mutta siinä ollaan keho vasten kehoa ja kommunikointi tapahtuu kehollisesti. Ja vaikka sieltä ihan suoriltaan ei lähdettäisi treffeille, niin siellä oppii olemaan naisen lähellä, ”kuuntelemaan” kehon kieltä ja ennen kaikkea itsevarmuutta, kun jokaisen vieminen on aivan erilainen tilanne.
Meillä oli aika vakiintunut porukka sinällään, että samoja kasvoja näkyi samoilla tunneilla, ja näiden kanssa tuli jossain määrin tutustuttua ennen tunteja ja niiden jälkeen; varttia aiemmin paikalle, halaukset ja kuulumisten vaihdot, ja onhan siinä tunnillakin rennompaa olla ja tehdä virheitä, kun voi yhdessä naureskella hyväntahtoisesti niille.

Pointti on lähinnä se, että ujous on kovin useasti seurausta huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta sosiaalisissa tilanteissa, jolloin muodostuu helposti kierre: en osaa olla ihmisten seurassa -> jään mieluummin kotiin -> en opi olemaan ihmisten seurassa -> jään vielä mieluummin kotiin.
Kukaan ei tule sitä ujoa ihmistä hakemaan kotisohvalta treffeille. Jos ujous on ongelma, mutta silti haluaa pariutua, niin sen ujouden juurisyihin kannattaa paneutua. Ei kannata ilmoittautua tanssikurssille tai vaikka marttakerhoon sillä ajatuksella, että löytää sieltä elämänsä rakkauden, vaan siksi, että siellä oppii olemaan muiden ihmisten kanssa. Altistaa itsensä sinne epämukavuusalueelle ja hyväksyy sen vaivaantuneen olotilan, sen että nolottaa, jos tekee virheitä. Sen että siellä on muitakin. Ja jos siellä sattuu olemaan niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia, joiden seura etenkin aiheuttaa haasteita normaalielämässä, niin sinne vain tulta päin. Se kasvattaa. Pitää kuitenkin tuntea itsensä sen verran hyvin, että tiedostaa, tapahtuuko omassa olemisessa positiivista vai negatiivista muutosta.

 

[Ann Arbor]

Toi korkeakouluhomma.. se mitä olen havainnoinut niin kyllä se on kestävää parisuhdetta etsivälle fiksulle naiselle aika useinkin jonkinsortin issue. Perustelut kuului että se antaa tietynlaisen "takuun" siitä ettei mies käy liian hitaalla ja siinä sivussa myös tiettyä taloudellista varmuutta pidemmällä aikajanalla.

Olen ymmärtänyt nykyään muodostuneen isommankin mittakaavan pariutumishaasteeksi myös naisille, että tietyistä ikäluokista alkaen naiset ovat miehiä koulutetumpia. Koulutus itsessään on tietysti hyvä asia, mutta maisterin- tai tohtorinpaperit omaaville naisille yhtä hyvin koulutettuja miehiä, jotka täyttäisivät tärkeimmät laatikot ei välttämättä tätä nykyä enää "riitä". Olen ymmärtänyt, että naisille seurustelu sosiaalisesti "alempaan luokkaan" kuuluvan miehen kanssa on vaikeampaa, kuin päinvastaisessa asemassa. Ja "alemmalla luokalla" viittaan nimenomaan koulutustasoon, ns. duunarilla, pienyrittäjällä jne. kun voi hyvin olla korkeammat tulot, mitä akateemisesti koulutetulla.

 

[Snakster]

Tähän hyvin painava sama.
”Vanhana” tanssijana, lähinnä lattareita, sanoisin, että tanssi jos mikä on sellainen harrastus, jossa on vähän pakkokin ottaa kontaktia siihen vastakkaiseen sukupuoleen. Jos siis vastakkaista sukupuolta näin binäärisesti tarkastellen etsii.
Kommunikointia ei välttämättä suullisesti sen itse tunnin aikana juurikaan ole, mutta siinä ollaan keho vasten kehoa ja kommunikointi tapahtuu kehollisesti. Ja vaikka sieltä ihan suoriltaan ei lähdettäisi treffeille, niin siellä oppii olemaan naisen lähellä, ”kuuntelemaan” kehon kieltä ja ennen kaikkea itsevarmuutta, kun jokaisen vieminen on aivan erilainen tilanne.
Meillä oli aika vakiintunut porukka sinällään, että samoja kasvoja näkyi samoilla tunneilla, ja näiden kanssa tuli jossain määrin tutustuttua ennen tunteja ja niiden jälkeen; varttia aiemmin paikalle, halaukset ja kuulumisten vaihdot, ja onhan siinä tunnillakin rennompaa olla ja tehdä virheitä, kun voi yhdessä naureskella hyväntahtoisesti niille.

Pointti on lähinnä se, että ujous on kovin useasti seurausta huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta sosiaalisissa tilanteissa, jolloin muodostuu helposti kierre: en osaa olla ihmisten seurassa -> jään mieluummin kotiin -> en opi olemaan ihmisten seurassa -> jään vielä mieluummin kotiin.
Kukaan ei tule sitä ujoa ihmistä hakemaan kotisohvalta treffeille. Jos ujous on ongelma, mutta silti haluaa pariutua, niin sen ujouden juurisyihin kannattaa paneutua. Ei kannata ilmoittautua tanssikurssille tai vaikka marttakerhoon sillä ajatuksella, että löytää sieltä elämänsä rakkauden, vaan siksi, että siellä oppii olemaan muiden ihmisten kanssa. Altistaa itsensä sinne epämukavuusalueelle ja hyväksyy sen vaivaantuneen olotilan, sen että nolottaa, jos tekee virheitä. Sen että siellä on muitakin. Ja jos siellä sattuu olemaan niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia, joiden seura etenkin aiheuttaa haasteita normaalielämässä, niin sinne vain tulta päin. Se kasvattaa. Pitää kuitenkin tuntea itsensä sen verran hyvin, että tiedostaa, tapahtuuko omassa olemisessa positiivista vai negatiivista muutosta.

Just näin. Ja toistan tähän myös jo aiemmin kertomani vinkin: ihmisiin ihan ylipäätään kannattaa alkaa ottaa kontaktia ihan arkisissa asioissa ilman mitään iskuyrityksiä. Voi kysyä ruokakaupassa myyjältä jonkun tuotteen sijaintia tai vaatekaupassa myyjän näkemystä rytkyjen sopivuudesta. Voi kysyä kadulla vastaantulijalta tietä jne. Puhumalla ihmisille ja ihmisten kanssa oppii puhumaan ihmisille ja sitten kun on scoretuksen mahdollisuus, on kaikki helpompaa.

Ja vielä: if you want to be interesting, be interested.

 

[Andy]

Kaiketi useimmat ikäiseni, millenniaalisukupolveen kuuluvat suomalaisnaiset (Olen siis 32.) haluavat suhteeseen ryhtyäkseen jotain poikkeuksellisen spesiaalia, mitä minulla ei taida olla tässä vaiheessa tarjota. Osaan imitoida eräitä henkilöitä, sekä soittaa kitaraa, eräiden muiden luovien harrastusten ohella, mutta lista loppuu kuitenkin lyhyeen.

Keskivertona, keskituloisena suomalaismiehenä "välimallin jätkänä" olen kuitenkin ihan eri tavalla kiinnostava esim. kenialaisten, filippiiniläisten, tai brasilialaisten naisten silmissä. Sikäli kansainvälisiin suhteisiin suhtaudun muutenkin myönteisesti, ettenkö itse olisi osa jatkumoa. (Kuten olen ollutkin.)

Mielestäni tuossa on merkittävä ajatusvinouma millä rajoitat itseäsi. Jostain syystä koet, että sinun pitää olla "enemmän" ja tuoda parisuhteeseen jotain erityistä tai et saa mitään. Kuten muutama muukin on jo todennut, niin tavalliset fiksut ihmiset etsivät parisuhteeltaan tasavertaisuutta ja perusasioiden kunnossa olemista. Useimmille 30+ ikäisille se tarkoittaa, että olet suht tasapainoinen, itsenäinen ja sulla on perusasiat (koti, työ, hygienia, harrastukset) kunnossa. Köyhemmistä oloista löytyy varmasti paljon kiinnostuneita, mutta silloin vetovoimasi perustuu pääasiallisesti taloudellisesti parempaan asemaan. Kannattaa siis miettiä mikä itselle parhaiten sopii.

 

[Laiskiainen]

Älä nyt miksikään platoniseksi kaverisuhteeksi tätä hinkkaa, kun olisit päässy panee jo noista juhlista.

Käsi reidellä on klassikko vihreä valo, että tästä voidaan siirtyä miehen ja naisen väliseen ylioppilaselämään.

Tässä tilanteessa on toki riskinä, että kun et lähtölupaasi käyttänyt, menikö oma vuoro ohi. Koska olette tunteneet pidemmän aikaa, veikkaisin neidon antavan tämän ämpyilyn anteeksi. Lämpimästi suosittelisinkin koodaamaan Pirkolle, että kivaa oli, lähdetäänpä sunnuntaibrunssille huomenna. Minä tarjoan.

Okei, mun ajatukset tähän: et tosiaan voi päätellä tuosta mitään. Joskus ihmiset flirttailevat huvikseen, joskus testatakseen markkina-arvoaan, joskun tositarkoituksella. Jos olet niin pökkelö (anteeksi) näissä sosiaalisissa asioissa kuin annat ymmärtää, niin et varmaan pysty tulkitsemaan mikä on tilanne. MUTTA!

Sinulla on tässä kultainen tilaisuus saada vähintään naispuolinen ystävä ja tätä ei kannata väheksyä. Kerroit että sinulla on vaikeaa ottaa ihmisiin kontaktia, vaikeaa sosialisoida, vaikeaa lähteä ehkä edes ulos ihmisten ilmoille. Tämä neito voi olla avain ja apu tähän kaikkeen. Eli neuvoisin sinua lähtemään täysin platonisella kulmalla liikkeelle: hengailet ko. naisen kanssa ja samalla opit (tämäkin on opeteltava taito) sosiaalisuutta ja keskustelua. Jos vahingossa tuo nainen oikeasti onkin kiinnostunut sinusta, niin se selviää kyllä ajan myötä. Mutta lähtökohta kannattaa olla siinä, että teet tästä naisesta sinun ystävän. Ja naispuoliset ystävät on huippu hyviä parittajia, koska heillä itsellään on muita naispuolisia ystäviä! He myös voivat kommentoida pukeutumistasi, antaa vinkkejä ja jopa lähestyä naisia puolestasi baarissa.

Tsemppiä!

Kiitokset vaan kanssapalstalaisille Sohjo ja Hippi Hiiri vastauksista! Tässä näkyy hyvin kuinka saman kuvauksen voi tulkita melko eri tavoin. Joten ehkä siis ymmärrettävää, että laittoi itseäkin mietityttämään. Lisäksi vahvistuu intuitio siitä, että teki, tai oli tekemättä tämän asian suhteen mitä hyvänsä, niin melko hyvällä todennäköisyydellä jälkikäteen hävettää ja harmittaa.

Silläkin uhalla, että tässä nössöilen mahdollisen onneni ohi, olisin kuitenkin taipuvainen Sohjon ehdottamaan lähestymistapaan. Tullaan kaiken järjen mukaan tämän naisen kanssa törmäilemään jonkin verran jatkossakin, ja kenties lähitulevaisuus antaa lisää vinkkejä siitä mistä on kyse. Jos taas puolestaan kävi niin, että mokasin toissa iltana jonkun ainutlaatuisen mahdollisuuden, niin sittenhän niin oli. On tässä kuitenkin 26 vuotta säilytetty hengissä sinkkunakin, joten eiköhän tässä pärjätä jatkossakin.

Edit lisätty sana

 

[Ann Arbor]

No mitähän vittua nyt taas. Sanoisin näin äkkiseltään, että tuollainen ajattelu voi hyvinkin olla syynä, miksi ei natsaa. Jos siis lähtökohtaisesti olet jo luovuttanut, ja kuvittelet että en minä kuitenkaan osaa mitään, niin miksi kukaan sinusta kiinnostuisi.

Minä väitän että suurimmalle osalle riittää ihan tavallinen kumppani. Nykypäivänä äänensä kuuluviin median kautta saavat ääripään edustajat, esimerkiksi naiset joille miehen kriteerit ovat kuin auton varustelista, pitää olla sitä tätä ja tuota. Mutta silti tämäkin maa on pullollaan kivoja tavallisia naisia, joille riittää kiva tavallinen mies.

Eli unohda moiset ajatukset siitä, että sinun pitää olla tietynlainen, tai erottua massasta jollain erikoistaidolla ollaksesi kiinnostava. Ihan höpöhöpö juttuja isossa kuvassa.

Hyvin mahdollista, että mm. sosiaalisen median kautta minulle muodostunut kuva ei aivan korreloi tosielämässä, mutta huomioiden että samoista haasteista kärsivät miljoonat n. ikäiseni miehet eri puolilla maailmaa, tuskin ne täysin tuulista temmattuja ovat.

Toki monen yksinäisen miehen on syytä katsoa kuvainnollisesti ja konkreettisestikin peiliin. Onko tarjoamasi paketti kunnossa ja miten sitä voit parantaa. Itse esim. olin reilu parikymppiseksi reilusti ylipainoinen, mutta otin lopulta niskastani kiinni ja pudotin parin vuoden aikana yli kolmekymmentä kiloa. Osalle naisista toki pieni "kaljamaha" ei liene niin iso ongelma, mikäli laatikot muuten täyttyvät, sama esim. hiustenlähdön kanssa.

Vaikka naiset perusfiksua ja kohteliasta käytöstä tietenkin arvostavat, olen ymmärtänyt, että olemalla "liian kiltti" voidaan nähdä myös ongelmana. Myönteisen itsevarmuudenkin suhteen on syytä tapahtua rajoissa, sama pätee persoonallisuuteen. Harmaasta massasta erottuminen on sinänsä hyvä asia, mutta "liian erikoinen" ei myöskään kannata olla.

Laatikoiden täyttymisestä kaiketi useimmiten kyse. Kukaan ei tietenkään niitä kaikkia täytä, mutta mitä useamman, sen parempi. Onneksi monen niistä eteen on mahdollista kehittyä.

 

[Knox]

Hyvin mahdollista, että mm. sosiaalisen median kautta minulle muodostunut kuva ei aivan korreloi tosielämässä, mutta huomioiden että samoista haasteista kärsivät miljoonat n. ikäiseni miehet eri puolilla maailmaa, tuskin ne täysin tuulista temmattuja ovat.

Toki monen yksinäisen miehen on syytä katsoa kuvainnollisesti ja konkreettisestikin peiliin. Onko tarjoamasi paketti kunnossa ja miten sitä voit parantaa. Itse esim. olin reilu parikymppiseksi reilusti ylipainoinen, mutta otin lopulta niskastani kiinni ja pudotin parin vuoden aikana yli kolmekymmentä kiloa. Osalle naisista toki pieni "kaljamaha" ei liene niin iso ongelma, mikäli laatikot muuten täyttyvät, sama esim. hiustenlähdön kanssa.

Vaikka naiset perusfiksua ja kohteliasta käytöstä tietenkin arvostavat, olen ymmärtänyt, että olemalla "liian kiltti" voidaan nähdä myös ongelmana. Myönteisen itsevarmuudenkin suhteen on syytä tapahtua rajoissa, sama pätee persoonallisuuteen. Harmaasta massasta erottuminen on sinänsä hyvä asia, mutta "liian erikoinen" ei myöskään kannata olla.

Laatikoiden täyttymisestä kaiketi useimmiten kyse. Kukaan ei tietenkään niitä kaikkia täytä, mutta mitä useamman, sen parempi. Onneksi monen niistä eteen on mahdollista kehittyä.

Eikun tässä se ongelma juuri on, ei ole olemassa mitään laatikoita mitä pitää täyttää. Tai joo, käytöstavat, hygienia yms perusasiat.

Mutta sinä teet tästä aivan liian vaikeaa. Ei ole ihme ettei tule mitään, jos jatkuvasti analysoi että olenko liian kiltti, olenko liian itsevarma, olenko liian lihava, onko tukkaa tarpeeksi päässä, puhunko hassusti etc.

Epävarmuus on tietysti normaalia, mutta voin kertoa salaisuuden, ne naiset potee samaa epävarmuutta kuin sinäkin. Olemalla oma itsesi ja tutustumalla toiseen avoimin mielin voi jopa onnistua. Jos ei natsaa niin kyseinen henkilö ei ollut sinulle oikea.

 

[KanonKillar]

- - Eli summa summarum etenkin eilisen jälkeen joku pieni osa minusta haluaisi uskoa, että jotain ulospyytämisen tynkää nyt vähintään kannattaisi koittaa, samalla kun järkipuoli koittaa huuta etten nyt helvetissä ala kuvittelemaan ja ahnehtimaan mitään, ja pitäisi olla kiitollinen siitä, että tälläinen ilta nyt ylipäätään kohdalle osui.

Mä olen aivan varma, että nainen ilahtuu kun kysyt sitä ulos! Te selvästi viihdytte toisenne seurassa, ja se todellakin riittää. Ei tarvi etukäteen tietää, kuinka vakavissaan tässä ollaan - se näkee sitten vähitellen. Yritä olla kohtuullisen avoin, utelias ja aloitteellinen - se paras versio sinusta. Keksi pari vaihtoehtoa jo valmiiksi, mitä lähtisitte tekemään, ja pidä keskustelu aika kevyenä. Tästä se lähtee!

 

[Ann Arbor]

Eikun tässä se ongelma juuri on, ei ole olemassa mitään laatikoita mitä pitää täyttää. Tai joo, käytöstavat, hygienia yms perusasiat.

Mutta sinä teet tästä aivan liian vaikeaa. Ei ole ihme ettei tule mitään, jos jatkuvasti analysoi että olenko liian kiltti, olenko liian itsevarma, olenko liian lihava, onko tukkaa tarpeeksi päässä, puhunko hassusti etc.

Epävarmuus on tietysti normaalia, mutta voin kertoa salaisuuden, ne naiset potee samaa epävarmuutta kuin sinäkin. Olemalla oma itsesi ja tutustumalla toiseen avoimin mielin voi jopa onnistua. Jos ei natsaa niin kyseinen henkilö ei ollut sinulle oikea.

"Check all the boxes" on toki ihan oikea englanninkielinen termi liittyen parisuhdemarkkinoihin ja ymmärtääkseni nämä "laatikot" tarkoittavat nimenomaan tulotasoa, koulutusta, ulkonäön yksityiskohtia jne. Siis näiden itsestäänselvien perusvaateiden päälle. Vaikka käsite "parisuhdemarkkinat" saattaa joitain häiritä, on syytä muistaa tapailukulttuurin muuttuneen oleellisesti nopeassa ajassa. Kaloja on enemmän meressä ja siinä missä "ennen vanhaan" kilpailemassa oli ennen kaikkea saman paikkakunnan, saman oppilaitoksen jne. yksilöt, teknologian kehittymisen myötä ihmiset tutustuvat vaivattomasti toisiinsa, vaikka etäisyyttä olisi tuhansia kilometrejä. Vaikka siis "mätsejä" esim. Tinderissä saisinkin, on sen saman naisen kanssa mätsännyt aika lailla vääjäämättä myös enemmän laatikoita täyttävä yksi tai useampi mies.

Mutta kuten edellisessä viestissä kirjoitinkin, oman statuksen parantamiseksi on lohdullisesti mahdollista tehdä paljon. F1-kuljettajaksi tai miesmalliksi ei noin vain ryhdytä, mutta pienillä askelilla ja niitä uutterasti toistamalla on mahdollista juuri esim. sijoitusvarallisuutta kasvattaa ja ulkonäönkin eteen perusterveenä paljon.

Sen olen toki huomannut, että tapaan olla ylianalyyttinen. Heittäytyminen on vaikeaa jne.

 

[Spire]

"Check all the boxes" on toki ihan oikea englanninkielinen termi liittyen parisuhdemarkkinoihin ja ymmärtääkseni nämä "laatikot" tarkoittavat nimenomaan tulotasoa, koulutusta, ulkonäön yksityiskohtia jne. Siis näiden itsestäänselvien perusvaateiden päälle. Vaikka käsite "parisuhdemarkkinat" saattaa joitain häiritä, on syytä muistaa tapailukulttuurin muuttuneen oleellisesti nopeassa ajassa. Kaloja on enemmän meressä ja siinä missä "ennen vanhaan" kilpailemassa oli ennen kaikkea saman paikkakunnan, saman oppilaitoksen jne. yksilöt, teknologian kehittymisen myötä ihmiset tutustuvat vaivattomasti toisiinsa, vaikka etäisyyttä olisi tuhansia kilometrejä. Vaikka siis "mätsejä" esim. Tinderissä saisinkin, on sen saman naisen kanssa mätsännyt aika lailla vääjäämättä myös enemmän laatikoita täyttävä yksi tai useampi mies.

Mutta kuten edellisessä viestissä kirjoitinkin, oman statuksen parantamiseksi on lohdullisesti mahdollista tehdä paljon. F1-kuljettajaksi tai miesmalliksi ei noin vain ryhdytä, mutta pienillä askelilla ja niitä uutterasti toistamalla on mahdollista juuri esim. sijoitusvarallisuutta kasvattaa ja ulkonäönkin eteen perusterveenä paljon.

Sen olen toki huomannut, että tapaan olla ylianalyyttinen. Heittäytyminen on vaikeaa jne.

Nämä "check all the boxes" tason jutut ovat ihan täysin sosiaalisen median aikaansaamia. Näkisin että vietät aivan liikaa aikaa virtuaalimaailmoissa. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat viesteilläsi, koska onhan pariutumisen pelikentät muuttuneet miesten näkökulmasta huomattavasti kovemmiksi somen lyötyä itsensä läpi. Silti jos vellot jatkuvasti siinä maailmassa, et tule koskaan onnistumaan.

 

[JYP#44]

En tiedä tanssikursseista, mutta puhuin enemmän yleisesti harrastuksista. Tanssikurssit oli tuossa vinkkinä mainittu, niin siksi sitä kommentoin. Mutta yleisesti aktiivinen elämä tuottaa aktiivisuutta monelle rintamalle.

Kirjoitit viestissäsi "pidän esim tätä paritanssikurssia erittäinkin hyvänä vinkkinä". Ei siitä nyt ihan hirveästi välittynyt se näkökulma, että puhut enemmän yleisesti harrastuksista.

Se mikä tässä kommentissasi vähän huvittaa, niin tämä tanssikurssikeskusteluhan lähti siitä, että kaikenmaailman boomerit jakavat mitä omituisimpia pariutumisvinkkejä, ilman että niissä olisi mitään omakohtaista kokemusta saati hieman pidemmälle mietittynä välttämättä edes mitään järkeä. Sinäkin astuit vähän tähän miinaan, annat aika painavat suositukset ("erittäin hyvä vinkki") sellaiselle toiminnalle, josta sinulla ei näytä olevan edes kokemusta. Juuri tästä hassusta ja osittain rasittavasta ilmiöstä tässä puhuttiin alussa.

@Kaskelotti kertoi aika tarkasti minkälaista se meno siellä tanssikursseilla on, ja aika lailla sama meno jatkuu myös virallisissa tansseissa tanssilavoilla. Hätäisimmät tulevat paikalle reilusti etuajassa, vaihtaen kuulumiset. Sitten tanssitaan koko ilta urheilusuoritusta vastaavalla temmolla. Tosiharrastajathan ei tanssilavoilla virvokkeita ostele saati istu missään kahvilan puolella, vaan kyllä se on tanssimista läpi illan, kunnes on aika lähteä kotiin, ja se kotiinläntö tehdään yksin. Monella varmasti puoliso tai joku muu odottaakin kotona. Toinen puoli tanssilavakansasta on sitten se jengi, joka tulee paikalle "keikalle". Näillä ilta on enemmänkin virvokkeita ja välillä artistin kuuntelua, ei välttämättä kuitenkaan tanssia. Nämä siis omakohtaisena kokemuksena lajista.

Että kyllä, tanssimaailmassa voi päästä vastakkaisen sukupuolen kanssa jonkinlaiseen kontaktiin, mutta mikään parisuhdekioski tai lihatiski se ei enää ole, kuten Suomi-filmeistä polveutuvat mielikuvat joskus antavat olettaa.

 

[Snakster]

Kirjoitit viestissäsi "pidän esim tätä paritanssikurssia erittäinkin hyvänä vinkkinä". Ei siitä nyt ihan hirveästi välittynyt se näkökulma, että puhut enemmän yleisesti harrastuksista.

Se mikä tässä kommentissasi vähän huvittaa, niin tämä tanssikurssikeskusteluhan lähti siitä, että kaikenmaailman boomerit jakavat mitä omituisimpia pariutumisvinkkejä, ilman että niissä olisi mitään omakohtaista kokemusta saati hieman pidemmälle mietittynä välttämättä edes mitään järkeä. Sinäkin astuit vähän tähän miinaan, annat aika painavat suositukset ("erittäin hyvä vinkki") sellaiselle toiminnalle, josta sinulla ei näytä olevan edes kokemusta. Juuri tästä hassusta ja osittain rasittavasta ilmiöstä tässä puhuttiin alussa.

@Kaskelotti kertoi aika tarkasti minkälaista se meno siellä tanssikursseilla on, ja aika lailla sama meno jatkuu myös virallisissa tansseissa tanssilavoilla. Hätäisimmät tulevat paikalle reilusti etuajassa, vaihtaen kuulumiset. Sitten tanssitaan koko ilta urheilusuoritusta vastaavalla temmolla. Tosiharrastajathan ei tanssilavoilla virvokkeita ostele saati istu missään kahvilan puolella, vaan kyllä se on tanssimista läpi illan, kunnes on aika lähteä kotiin, ja se kotiinläntö tehdään yksin. Monella varmasti puoliso tai joku muu odottaakin kotona. Toinen puoli tanssilavakansasta on sitten se jengi, joka tulee paikalle "keikalle". Näillä ilta on enemmänkin virvokkeita ja välillä artistin kuuntelua, ei välttämättä kuitenkaan tanssia. Nämä siis omakohtaisena kokemuksena lajista.

Että kyllä, tanssimaailmassa voi päästä vastakkaisen sukupuolen kanssa jonkinlaiseen kontaktiin, mutta mikään parisuhdekioski tai lihatiski se ei enää ole, kuten Suomi-filmeistä polveutuvat mielikuvat joskus antavat olettaa.

Aivan. Eli parempi odotella kotona?

 

[mikko600]

"Check all the boxes" on toki ihan oikea englanninkielinen termi liittyen parisuhdemarkkinoihin ja ymmärtääkseni nämä "laatikot" tarkoittavat nimenomaan tulotasoa, koulutusta, ulkonäön yksityiskohtia jne. Siis näiden itsestäänselvien perusvaateiden päälle. Vaikka käsite "parisuhdemarkkinat" saattaa joitain häiritä, on syytä muistaa tapailukulttuurin muuttuneen oleellisesti nopeassa ajassa. Kaloja on enemmän meressä ja siinä missä "ennen vanhaan" kilpailemassa oli ennen kaikkea saman paikkakunnan, saman oppilaitoksen jne. yksilöt, teknologian kehittymisen myötä ihmiset tutustuvat vaivattomasti toisiinsa, vaikka etäisyyttä olisi tuhansia kilometrejä. Vaikka siis "mätsejä" esim. Tinderissä saisinkin, on sen saman naisen kanssa mätsännyt aika lailla vääjäämättä myös enemmän laatikoita täyttävä yksi tai useampi mies.

Mutta kuten edellisessä viestissä kirjoitinkin, oman statuksen parantamiseksi on lohdullisesti mahdollista tehdä paljon. F1-kuljettajaksi tai miesmalliksi ei noin vain ryhdytä, mutta pienillä askelilla ja niitä uutterasti toistamalla on mahdollista juuri esim. sijoitusvarallisuutta kasvattaa ja ulkonäönkin eteen perusterveenä paljon.

Sen olen toki huomannut, että tapaan olla ylianalyyttinen. Heittäytyminen on vaikeaa jne.

Haluatko sä naisen joka kiinnostuu susta persoonana, vai naisen joka kiinnostuu susta sun päässä olevan listan takia?

 

[Patarouva]

Haluatko sä naisen joka kiinnostuu susta persoonana, vai naisen joka kiinnostuu susta sun päässä olevan listan takia?

Nimenomaan, kaikki muu on pintaa. Peiliin on hyvä katsoa ja omia hyviä ja huonoja puoliaan kannattaa välillä miettiä, mutta niihin ajatuksiin ei kannata jumittua liikaa.

Toisessa päässä on kuitenkin toinen ihminen, jonka pään sisälle ei niin vaan voi nähdä. Tuo pitää paikkansa myös parisuhteissa, kun välillä itselläkin unohtuu, että pitäisikö enemmän kuunnella ja olla kiinnostunut toisesta arjen keskellä kuin vain olettaa tietävänsä toisesta tarvittavan.

 

[Ann Arbor]

Nämä "check all the boxes" tason jutut ovat ihan täysin sosiaalisen median aikaansaamia. Näkisin että vietät aivan liikaa aikaa virtuaalimaailmoissa. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat viesteilläsi, koska onhan pariutumisen pelikentät muuttuneet miesten näkökulmasta huomattavasti kovemmiksi somen lyötyä itsensä läpi. Silti jos vellot jatkuvasti siinä maailmassa, et tule koskaan onnistumaan.

Hyvä viesti kaikkinensa. Sikälihän ns. ylijäämämiehiä, ketkä erinäisistä syistä eivät pääse vakinaiseen parisuhteeseen tai avioliittoon on aina ollut. Nyttemmin vain vaikeasti parisuhdetta löytävien (Vaikka sitä siis haluaisivatkin.) miesten suhteellinen osuus näyttää kasvaneen. Jos vielä parikymmentä vuotta sitten Laura-luokanopettajalle kelpasi Petri-putkimies ja Leena-lähihoitajalle Valtteri-vuoropäällikkö, niin ei tätä nykyä välttämättä niin usein. En todellakaan kannata internetissä räjähdysmäisesti kasvanutta incel-kulttuuria, vaan pidän sitä lähtökohtaisesti myrkyllisenä, mutta varmasti niin monien nuorten ja nuorehkojen miesten turhautumiselle joitain ihan oikeitakin syitä on. Varsinaisia naisvihaajia en halua uskoa olevan kuin vähän.

Tinder ja muut vastaavan formaatin deittisovellukset näyttävät kärjistäneen tilannetta. Ero "match raten" välillä taitaa olla miesten ja naisten välillä lähes seitsemäntoistakertainen. Jos naisella saattaa kerralla olla kymmeniä tai satoja matcheja, minkä väliltä valita, aloittaako keskustelua, on miehellä helposti vain muutama ja mikäli satut sitten olemaan se Petri-putkimies, miksi Laura-luokanopettaja antaisi sinulle edes mahdollisuutta, kun tarjolla on Jussi-juristi ja Antti-arkkitehti?

 

[Ann Arbor]

Haluatko sä naisen joka kiinnostuu susta persoonana, vai naisen joka kiinnostuu susta sun päässä olevan listan takia?

Jokainen meistähän on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja parisuhdemarkkinoilla persoonallisuus on toki tärkeä asia, mutta kuitenkin vain osa "pakettia". Toki kipinä saattaa roihahtaa, vaikka kohtaama henkilö ei ns. ideaalikumppani olisikaan, mutta pidempiaikaista suhdetta varten aika moni haluaa juurikin tärkeiden laatikoiden täyttyvän.

 

[Ann Arbor]

Sanoisin, että go for it fiksuna suomalaisena. Tekisin itsekin jos olisin nuorempi ja sinkku.

Siitä en tykkää jos suomalaiset miehet paikkaavat puutteittaan hakemalla kehitysmaasta orjan kotiinsa.

Rouvansa ulkomailta löytäneistä suomalaismiehistä monilla saattaa olla mielikuva (Ja en siis tarkoita, että sinulla.), että kyse olisi lähtökohtaisesti hyvin epätasapainoisesta suhteesta, mutta mitä itse olen tällaisiin perheisiin tutustunut, loppujen lopuksi ihan tavallista arkea ja juhlaa niissä eletään, eikä nainen mitenkään automaattisesti ole mikään miehen tahtoon alistuva, vaan on useimmiten itsenäinen ja voimakastahtoinen. Kulttuurieroista huolimatta tietyt lainalaisuudet kun pätevät meihin kaikkiin.

Itse olen silti havainnut, että keskituloisena ja monella tapaa "keskimääräisenä" suomalaisena verkot kauemmaksi heittämällä juuri mainitsemani naisten henkilökohtaiset laatikot täyttyvät useammin, mitä kotimaassa. Vaikkei Suomi mikään Saksa tai Britannia ole, perusfiksun, uutteran ja säästäväisen suomalaismiehen status kun voi olla lähtökohtaisesti korkeampi esim. Nigeriasta tai Vietnamista kotoisin olevan naisen silmissä, mitä Suomesta. Myönteinen eksotiikka on ihan oikea ilmiö, vaikka asia onkin vaikea.

 

[JYP#44]

Aivan. Eli parempi odotella kotona?

Hoh hoijaa. Sä et taida jaksaa lukea yhtään mitä tänne kirjoitetaan.

Kaikesta haukkumisesta huolimatta ne internetin deittipalvelut on yhä paras tapa ujoille lähetyä muita ihmisiä parisuhdemielessä. Deittisovelluksissa on helppo löytää ihmisiä, jotka oikeasti etsivät samaa kuin sinä (toisin kuin niissä pursiseuroissa tai uskisjengeissä). Netin kautta ensimmäisen kontaktin ottaminen ujollekin helpompaa, siinä voi näppärästi alustaa sitä tulevaa livetapaamista. Deittisovelluksissa pärjääminen vaatii työtä ja jonkin verran joutuu nostamaan itseä jalustalle, mutta toisaalta eipä se tanssikursseille osallistuminenkaan täysin passiivista ole.

Jottei menisi pelkästään negailuksi, niin nostetaan esiin oma vinkki. Kurssien sijasta suosittelen jonkinlaista vapaaehtoistoimintaa, talkoita, hallituspaikkoja tai vastaavaa. Potentiaalinen pariutumisporukka on auttamatta pienempi kuin "yleisön edustajana", mutta siihen porukkaan pääsee tutustumaan helpommin. Pienimuotoisen työn kautta on ujonkin ihmisen aika helppo antaa itsestä fiksu kuva, jos vain hoitaa oman työnsä huolellisesti ja ottaa yleisestikin koppia asioista tai auttaa muita. Jäänrikkomiselle ja keskustelullekin löytyy aika helpot sekä luonnolliset aiheet, kun alla on yhteinen harrastus/vapaa-ajan viettomuoto.