Naisasiat

[Sphinx]

Jos puoliso puuhailee selkäsi takana chattipalstoilla poissa ollessasi, niin hän ei parhaassakaan tapauksessa ole sinua kohtaan rehellinen, mikä on parisuhteen olennainen perusta....

Sinuna nostaisin joko kissan pöydälle tai sitten tarkkailisit, jatkuuko touhu ja minkälaisena. Voit tietysti myös testimielessä luoda samoille chattipalstoille nimimerkin ja yrittää ottaa tuntemattomana yhteyttä naiseesi (jos tiedät tämän käyttämän nimimerkin) ja katsoa, minkälaisia vastauksia sieltä tulee. Joskus voit tietysti vaihtaa myös työvuoroa muistamatta kertoa siitä puolisolle ja saapua sitten yllättäen takaisin kotiin.

Jos mitään ei ole vireillä ja epäilykset ovat aiheettomia, niin siitä voi pieni perheriita tulla, mutta naisesi voi kuitenkin päätyä siihen lopputulokseen, että olet vain kärsinyt lievästä ohimenevästä mustasukkaisuudesta koska välität hänestä niin paljon jne.

Jos ovat jo aiemminkin käyneet myrskyisiä keskusteluja mustasukkaisuudesta niin voihan siitä pieni perheriita tulla ja nainen saattaa alkaa pitää pepsiä vähitellen astetta friikimpänä tyyppinä. Sieltä freak zonelta harvemmin taitaa olla paluuta enää edes friend zonelle. Huomaa myös, että ehdottamasi toimintamalli (feikkiprofiili naisen stalkkaamiseksi) on paljon arveluttavampaa ja epärehellisempää kuin naisen mitättömät chattailyt yksikseen, joten sen jälkeen ei oikein ole enää tuota mielestäsi parisuhteen olennaista perustaa, rehellisyyttä, jäljellä. Ei kai nainen parisuhteessa muutenkaan ole kaikesta tilivelvollinen, joten miksi tuossa tapauksessa nainen pitäisi chattailyharrastuksestaan erityisemmin meteliä, kun pepsi on jo muutenkin saanut naisen silmissä hieman mustasukkaisen tyypin leiman itselleen.

Älä ihmeessä luota. Muista, että siellä toisella puolella on mies. Ja tietäähän miehet. Nauttivat, kun saavat ns lankaan jonkun, joku luulee, että tämähän on ihan vilpitöntä.

Kyllä chattipalstoilla naiset taitavat olla yleensä niitä, ketkä pitävät ns. lankoja käsissään. Ja tietäähän naiset. Nauttivat, kun saavat ns. lankaan jonkun, joka luulee, että tästä voisi tulla jotain muutakin kuin ihan vilpitöntä juttelua.

 

[sampio]

Vaan milläs tasolla suhde sitten on - tai sen osalliset - jos tuollaisista asioista ei voi puhua ihan avoimesti? Tietysti fiksu kannattaa olla ja miettiä vähän tilannetta, mutta voisin kuvitella, että nuo jutut paukahtavat jonkin mitättömämmän riidan yhteydessä helposti esille, ja sit mentiin...

En ota vastuuta neuvoistani, mutta ehkä nyt kuitenkin kannattaisi istahtaa alas ja jutella vakavasti. Kertoa vaikka ymmärtävänsä toimineensa joskus mustasukkaisesti, mutta jotta asia ei enää häiritsisi, on se parempi käydä lävitse. Kertoa, mitä on huomannut ja pyrkiä pysymään rauhallisena, jos toinen kilahtaa. Sehän jo kertoo jotain motiiveista, jos toinen ei kykene juttelemaan asiasta ollenkaan. Kannattanee myös tehdä selväksi se, että homma on käsitelty omalta osalta keskustelun jälkeen.

 

[Isaskar]

En ota vastuuta neuvoistani, mutta ehkä nyt kuitenkin kannattaisi istahtaa alas ja jutella vakavasti.

Minäkään en ota vastuuta neuvostani, mutta ehdotan että printtaa jatkoajan keskustelun paperille, antaa ne puolisolle ja häipyy parin tunnin lenkille. Siitä saa ilmaisen jännityksenkin, kun ei tiedä mitä kotona on vastassa. Noissa "vakavissa keskusteluissa" tahtoo aina vähintään toisen osapuolen hermo palaa.

 

[sampio]

Noissa "vakavissa keskusteluissa" tahtoo aina vähintään toisen osapuolen hermo palaa.

Niin saattaa olla, mutta silloin se kyllä kertoo jengin kypsymättömyydestä tai ihan vain siitä, että peittelee jotain. Olen itsekin poltellut hermojani, eli en tässä nyt mitään gurun viittaa sovittele, mutta jos ei oltaisi keskusteltu erinäisistä jutuista, ei olisi ollut niitä hedelmällisiäkään keskustelukertoja eikä ehkä oltaisi enää yhdessä ainakaan niin antoisalla tavalla kuin vielä olemme. Voihan sitä toki lähteä toivotaan-toivotaan -linjalle ja katsoa, kuinka pitkälle homma etenee.

 

[Isaskar]

Niin saattaa olla, mutta silloin se kyllä kertoo jengin kypsymättömyydestä tai ihan vain siitä, että peittelee jotain. Olen itsekin poltellut hermojani, eli en tässä nyt mitään gurun viittaa sovittele, mutta jos ei oltaisi keskusteltu erinäisistä jutuista, ei olisi ollut niitä hedelmällisiäkään keskustelukertoja eikä ehkä oltaisi enää yhdessä ainakaan niin antoisalla tavalla kuin vielä olemme. Voihan sitä toki lähteä toivotaan-toivotaan -linjalle ja katsoa, kuinka pitkälle homma etenee.

Tottahan tuo on. Periaatteessa ollaan jo aika hukassa, jos ei uskalleta kysyä asiasta, joka vaivaa. Tuskin tuokaan ongelma yhtäkkiä poistuu tai vähenee ainakaan oman pään sisältä.

 

[Musta Nuoli]

Mitä vittua nyt? Et voi olla tosissasi!

Toisaalta en ymmärtänyt, että nyt keskustellaan jostain chat -palstoista. Jumanskeba tätä nykypäivää. Ei näin.

Miksi en olisi tosissani? Mikäli joka tapauksessa epäilys kalvaa mieltä, niin ei se epäilys sieltä poistu itsestään jos tilanteen antaa jatkua entisellään ilman, että asiaa joko otetaan suoraan esille ja keskustellaan siitä (mikä on ainakin suorin ja avoin tapa, joskaan ei aina se paras tapa riitojen välttämisen kannalta) tai pyritään joko hälventämään tai vahvistamaan epäilykset esim. sillä omalla chat-profiililla.

Jos asian antaa vain olla, niin sitten asia jää hautumaan takaraivoon ja erilaiset spekulaatiot, pohdinnat ja mustasukkaiset mietteet vain vahvistuvat, kunnes ne sitten jonkun riidan yms. yhteydessä paukautetaan puolisolle päin naamaa, jolloin asiassa onkin selvittelemistä.

Yleensähän se lähes poikkeuksetta on niin, että jos puolison käytöksessä, elämänrytmissä tai muussa tapahtuu oudolta tuntuvia muutoksia ja tulee sellainen kutina, että nyt on jotain meneillään, niin silloin asia myös on näin. Sosiopaatteja lukuunottamatta ihmisillä on kuitenkin omatunto, ja aika harva on niin paatunut, etteikö edes alitajuisesti antaisi "paljastavia" merkkejä silloin kun tietää tekevänsä jotain väärin, peittelevänsä jotain tai tuntevansa syyllisyyttä.

Yleensä ei näitä signaaleja heti ole huomaavinaan tai ei halua uskoa niihin, vaikka niitä heilutettaisiin ruutulippuna naaman edessä. Sitten jälkeen päin ja jälkiviisaana eron jälkeen signaalit tuntuvat naurettavankin selkeiltä ja sitä soimaa itseään, että miksi helvetissä oli aikanaan niin typerä, ettei nähnyt tai halunnut nähdä missä mennään.

Mikäli puoliso tosiaan tuntuu vain keskustelevan yleisesti ja ihan sosiaalisten kontaktien puutteessa chatissa, niin silloin epäilykset pettämisestä yms. tietystikin hälvenevät, ja tällöin voi kaikessa rauhassa itsekseen tuntea lievää häpeää, että on kumppania epäillyt. Samalla voi tietysti yrittää kiinnittää puolisoon jatkossa entistä enemmän huomiota, jotta tämän ei tarvitsisi huhuilla missään chat-palstoilla saadakseen keskustelukumppanin.

Mikäli taas selviää, että puoliso olisi halukas intiimimpään kontaktiin tai hän kirjoittelee yökaudet eroottisesti vivahtavia viestejä muille miehille, niin silloinhan homma on sillä selvä. Nettiseksikin on pettämistä, henkistä sellaista. Tällöin voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä ja joko sallia "yksipuolisesti vapaan suhteen" (ts. nainen pettää ja mies on aisankannattaja), ryhtyä itsekin etsimään päiväkahviseuraa netistä tai sitten pistää pillit pussiin suhteen osalta.

 

[rpeez]

Mä on taas sitä mieltä että kaikenlainen puolison kyttäily, kyseleminen, vaatimuksien esittäminen yms on höpö hommaa. Ei toista ihmistä voi omistaa. On vain luotettava toiseen ja that's it. Jos parisuhde ei toimi jostain syystä ja toinen pettää, niin mielestäni tämä pettäjä on todennäköisesti onnettomampi nykytilanteessa ja haluaa muutoksia asiaan.

Ainoa mitä itse kannattaa tehdä on yrittää hoitaa parisuhdetta niin ettei toiselle tule tarvetta hakea lohtua muualta. Jossei se riitä niin sitten parempikin että suhde kariutuu.

 

[Puscutractori]

Mä on taas sitä mieltä että kaikenlainen puolison kyttäily, kyseleminen, vaatimuksien esittäminen yms on höpö hommaa. Ei toista ihmistä voi omistaa. On vain luotettava toiseen ja that's it. Jos parisuhde ei toimi jostain syystä ja toinen pettää, niin mielestäni tämä pettäjä on todennäköisesti onnettomampi nykytilanteessa ja haluaa muutoksia asiaan.

Ainoa mitä itse kannattaa tehdä on yrittää hoitaa parisuhdetta niin ettei toiselle tule tarvetta hakea lohtua muualta. Jossei se riitä niin sitten parempikin että suhde kariutuu.

Tämän allekirjoitan sanasta sanaan. Vielä kuitenkin lisäisin, että jopa erittäin huonoon jamaan päässyt parisuhdekin on mahdollista saada korjatuksi, jos vain koko ajan edes jommallakummalla on siihen voimia ja halua. Kokemusta on.

 

[Freya]

Mun piti kanssa tulla sanomaan että täyttä asiaa kirjotti rpeez. Peukut siitä ylös.

 

[sampio]

Mä on taas sitä mieltä että kaikenlainen puolison kyttäily, kyseleminen, vaatimuksien esittäminen yms on höpö hommaa. Ei toista ihmistä voi omistaa. On vain luotettava toiseen ja that's it. Jos parisuhde ei toimi jostain syystä ja toinen pettää, niin mielestäni tämä pettäjä on todennäköisesti onnettomampi nykytilanteessa ja haluaa muutoksia asiaan.

Ainoa mitä itse kannattaa tehdä on yrittää hoitaa parisuhdetta niin ettei toiselle tule tarvetta hakea lohtua muualta. Jossei se riitä niin sitten parempikin että suhde kariutuu.

Tämä on itsestään selvää, luottamus on kulmakivi parisuhteessa. Se vain on niin, että mikäli aikoo suhdettaan hoitaa, täytyy välillä jutella myös ikävistäkin asiointa, ja joskus ne saattavat olla toisen mielestä täysin toissijaisia ongelmia.

Jos mennään potentiaaliseen pettämiseen saakka, niin kai se samoin toimii tuossakin. Tuskin ilman suunsa avaamista asiaa saa selväksi, enkä tarkoita suuseksiä, vaan ihan sitä diskuteeraamista. Kai se lahna vaimo tai yhden asennon mies alkaa kyllästyttää, jos ei koskaan mitään muuta ilmaise itsekään kaipaavansa. Ei se ole kenenkään omistamista tai kontrollointia, jos tasavertaiset aikuiset keskustelevat parisuhteensa kipukohdista, olipa se sitten seksiin tai mihin tahansa liittyvää.

Tosin en nyt tiedä, miten tuoreista suhteista tässä yleensä puhutaan. Itse ehkä tulee asennoiduttua näihin juttuihin turhan itsestäänselvyyksinä, kun sitten lukee täältä tai kuulee kavereilta avautumisia, miten vuoden jälkeen ei enää kipinöi tms.

 

[Jättikukko]

Ilmeisesti innoittamanani moni ihmetteli täällä nimim. Käyttäjänimettömän taannoista viestiä. Kyse ei missään nimessä ollut siitä, etteikö pilluseikkailu olisi joskus kovin ihmeellistä. Tarkoitin viestilläni sitä, että jos yksi nimimerkki onnistuu keskustelupalstalla valehtelemaan todistetusti useasti, niin hänen paikkansa ei ole keskustelupalstalla, jossa ihmiset kirjoittavat elävästä elämästä.

 

[Surukuku]

...

Niin - onkos tämä Naisasiat-ketju vai ei?

Vastaan itse itseäni komentaen, että käsittääkseni on ja tuommoiset yo. kitinät kuuluvat kyllä jonnekin muualle. Mene ja perusta vaikka "Palstan totuuskomissio"-ketju omille jutuillesi ja anna miesten keskustella naisasioistaan rauhassa tässä ketjussa.

Sorry OT ja tämä minunkin viestini kuuluisi johonkin muuhun ketjuun, mutta sitähän sää kysyit...

Olen hieman eri mieltä kuin muutama muu kirjoittaja. Anteeksi vain suorasukaisuuteni, mutta ...

Ja jottei ihan OT:tä koko viesti, niin olen Musta Nuolen kanssa tästä varsinaisesta asiasta pitkälti samaa mieltä. Tosin, en lähtisi stalkkaamaan ketään mitenkään, vaan nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin kohtuu kylmästi, mitä helvettiä tuollainen chattailu oikein tarkoittaa ja mihinkä puutteeseen sitä sitten pitää harrastaa.

 

[pepsi]

Tännehän on virinnyt paljon keskustelua chattaily-keissistä. Tattista vaan neuvoista ja pointeista kaikille. Avataan nyt hommaa sen verran, että itse olen ainakin sellainen persoona, että jos jokin hiertää ja häiritsee, se myös näkyy minusta. Ja sitä kautta asiasta on pakko puhua tai en normaalisti toisen seurassa pysty olemaan. Ja niin varmasti olisin tehnytkin mutta hommaa vaikeuttaa se, että suhteen alkuaikoina sain melko pahoja mustasukkaisuuskohtauksia. Kohtaukset yllättivät minutkin täysin, enhän ollut kokenut moisia tunteita ja fiiliksiä. Ja nyt kun vanhat on melkolailla unohdettu ja savu laskeutunut, en viitsisi alkaa kyselemään ja kyttäämään, vaikkakin sen tekisin hillitysti. Toisaalta yksi keskustelu sinne tai tänne, mutta ei näillä asioilla paranisi leikkiä, ettei tosiaan joudu sinne freak zonelle. Vaikka sinne varmasti kuuluisikin näiden epäilysten kanssa. Kai se on vaan rauhassa katseltava mihin tilanne kehittyy, kun kuitenkin muuten menee hyvin ja kaikenlaista on viritteillä.

 

[Musta_Kyy]

Toisaalta yksi keskustelu sinne tai tänne, mutta ei näillä asioilla paranisi leikkiä, ettei tosiaan joudu sinne freak zonelle. Vaikka sinne varmasti kuuluisikin näiden epäilysten kanssa. Kai se on vaan rauhassa katseltava mihin tilanne kehittyy, kun kuitenkin muuten menee hyvin ja kaikenlaista on viritteillä.

Oot ajanut itses jo aikoinaan vähän paitsioon sitten, mutta kellepä ei jotain vastaavaa tms. voisi käydä. Ainahan sitä voi vahingossa vilkaista mitä ja/tai kuinka usein chatissa on keskusteltu jatkossakin. Käsittääkseni se että jotain on viritteillä yhdessä ei takaa vielä mitään, voit tulla ihan puuntakaa ajetuksi.

 

[Red Label]

Nyt rupes vituttamaan ja ahdistamaan. Ollaan seurusteltu mimmin kanssa vasta parisen kuukautta (juu tiedän, todella lyhyt aika), mutta kaikki on ollut todella ihanaa ja romanttista, juuri palattiin viiden päivän lomaltakin Hollannista.

Reissun jälkeen on vääntänyt 15-16-tuntisia päiviä, ja ollaan nähty periaatteessa vain kun hän herää aamulla töihin. Molemmat tehdään yötöitä, mutta hän on kotona jo 2.30 maissa kun itse olen vasta viiden maissa.

Koko reissun kaikki oli ihanaa, mutta reissun jälkeen olen huomannut parin viime päivän aikana pientä etääntymistä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että hän saa nukuttua noin viisi tuntia yössä, ja ei olla nähty ollenkaan.

Nyt pisti viestiä kahden jälkeen, että hän käy yhdellä ja tulee sitten. Noh, soittelin 4.30 lähtien hänelle, laitoin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin keskustaan etsimään häntä, ja laitoin tästä viestinkin hänelle.

Vastaus tuli viiden jälkeen osapuilleen näin: hän tarvitsee hieman omaa aikaa, jos en ole huomannut. On asioita joista hän haluaa puhua, mutta ei ehkä tänään kun on niin väsynyt. Turha lähteä keskustaan, hän tulee jossain vaiheessa.

Ainoa mikä tulee mieleen, on se että hän olisi raskaana. Tosin mainitsi toissayönä jurrissa vain että menkat on viikon myöhässä, muttei muuta. En sitten tiedä, oliko tuo vihjaus jo siihen että on raskaana, vai pelkkää huolta.

Vituttaa kun ei tämmöisiä keskusteluita voi aloittaa kasvotusten, vaan pitää pistää yksi viesti ja sen jälkeen taas hiljentyä. Muuten on aikuinen ihminen ynnä muuta, mutta hieman kummastuttaa tämä toimintatapa.

 

[LannyMc]

Koko teksti

Entä jos vain annat naisellesi hieman sitä aikaa mitä hän kuulema tarvitsee?

Ei ehkä ole paras ratkaisu iskeä paniikkinappia pohjaan näiden merkkien perusteella, ja vahvasti uskon että tilanteen takana on muitakin vaihtoehtoja kuin naisen raskaus. Maltti on valttia ja jossain vaiheessa alkuhuuman jälkeen tilanne vääjäämättä parisuhteessa normalisoituu arjeksi, jolloin suhteen kumpikin osapuoli tarvitsee hetken sopeutuessaan tilanteeseen.

Jos naisesi pysyy etäisen oloisena pitempäänkin, voi olla aihetta huolestumiseen, mutta anna tässä vaiheessa hänelle hetki aikaa. Äläkä missään nimessä lähde yöllä juoksemaan naisesi perään pitkin kaupunkia hulluna huolesta, se voi antaa hänelle hivenen vainoharhaisen kuvan sinusta.

 

[Leon]

Entä jos vain annat naisellesi hieman sitä aikaa mitä hän kuulema tarvitsee?

Jees, sellainen vajaa 9 kk tuohon ehkä menee.

Mutta onhan tuo hiukan persiistä, että jo tuossa vaiheessa suhdetta alkaa oman ajan etsiminen. En tiedä nyrkkisääntöä tälle, mutta kuvittelisin tuon alkavan vasta muutaman vuoden yhteiselon jälkeen, jos se on yleensäkään alkaakseen.

 

[LannyMc]

Mutta onhan tuo hiukan persiistä, että jo tuossa vaiheessa suhdetta alkaa oman ajan etsiminen. En tiedä nyrkkisääntöä tälle, mutta kuvittelisin tuon alkavan vasta muutaman vuoden yhteiselon jälkeen, jos se on yleensäkään alkaakseen.

Tuskimpa tuolle mitään nyrkkisääntöä on olemassakaan. Ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella se oman ajan tarvitseminen on tapahtunut suhteen alkuaikoina. Kai sitä kumpikin osapuoli on havahtunut tilanteeseen, että suhteesta on tulossa jotain pysyvää ja toiseen sitoutuminen on ajatuksena pelottanut. Omien ajatusten selvittäminen onnistuu silloin parhaiten ilman toisen osapuolen jatkuvaa läsnäoloa. Ja tämä omien ajatusten selvittäminen ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi syytä olla huolissaan. Mutta nämä havainnot siis vain omien kokemuksien perusteella. Eiköhän näissä ole niin monta yhtälöä kuin on parisuhteitakin.

 

[Haidekkeri]

Eilen se sitten tapahtui... Vietimme tyttöystäväni kanssa nyt 17.8. vuosipäiväämme. Eka vuosi seurustelua takana ja kaikki meni todella hyvin. Tyttö oli helmikuusta toukokuun loppuun asti Venäjällä kielikurssilla ja selvittiin hienosti se eroaika. Kävin jopa Venäjälläkin häntä katsomassa ja täytyy sanoa että kyseisen tytön kanssa vietetty aika on ollut tähän mennessä melko surkean elämäni parasta aikaa. Nyt sitten hän lähti kesätöihin kotipuoleensa ja viipyi siellä pari kuukautta. Palasi takaisin noin kaksi viikkoa sitten. Siitä se sitten lähti.

Tyttönen alko mököttää joka asiasta lähes päivittäin eikä osannut sanoa syytä siihen. Eilen sitten sanoi että tunteet minua kohtaan on haalistuneet. Syynä tähän kuulemma se, että oltiin liian paljon erossa tän vuoden aikana. Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

En tiiä mitä tässä tekis. Masentaa. En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat. Mulla on ollu kaksi kertaa aikaisemminkin vähän samanlaisia tilanteita ja oon aika tavalla jo sillä kannalla että tässä elämässä ei mitään helvetin onnellisia loppuja ole.

 

[Leon]

Omien ajatusten selvittäminen onnistuu silloin parhaiten ilman toisen osapuolen jatkuvaa läsnäoloa. Ja tämä omien ajatusten selvittäminen ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi syytä olla huolissaan.

Minusta parisuhdeasioiden selvittäminen onnistuu parhaiten, kun molemmat osallistuvat hommaan. Omien ajatusten hautominen kuulostaa lähtölaskennalta, jos se tapahtuu parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Pessimisti ei pety.

 

[mikse]

Eka vuosi seurustelua takana

Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat.

Tähän vaikuttaa ehkä eniten teidän ikä. Jos olette vielä alle parikymppisiä, sun ei kannata kiusata itseäsi hengailemalla muijan kanssa ja katsella, kun muut kundit hoitavat panemispuolen. Jos mimmi on tullakseen takaisin, se tulee. Siihen asti jatkat elämääsi ja tarkistat taas kuinka vihreätä se ruoho aidan toisella puolen on. Joskus joku muija on herännyt, kun on nähnyt kundinsa uuden mimmin kanssa.

 

[benicio]

Tyttönen alko mököttää joka asiasta lähes päivittäin eikä osannut sanoa syytä siihen. Eilen sitten sanoi että tunteet minua kohtaan on haalistuneet. Syynä tähän kuulemma se, että oltiin liian paljon erossa tän vuoden aikana. Haluaa kuitenkin vielä että ollaan yksissä, hengaillaan... Katotaan palaako tunteet vielä takaisin.

Ymmärräthän että se hengaillee kanssasi tasan niin kauan kunnes sieltä kesätöistä hankittu uusi mies on hankkiutunut nykyisestä naisestaan eroon tai muu yhteinen kämppä on löytynyt?

 

[MacRef]

Koko teksti, varsinkin se lomaan liittyvä maininta.

Joskus käy myös niin, että lomalla (tai muu ns. normioloista poikkeava tilanne tai reissu) saa aikaan sen havainnon, jossa toinen osapuoli huomaakin että a) tämä homma todella voi toimia tai b) eihän tästä suhteesta mitään tule. Tuommoinen poikkeusolosuhde kun saa esiin toisesta joskus niitä piirteitä, joita ei niissä normioloissa niin nopeasti tai helpolla näe. Eli pahimmassa tapauksessa ihanan loman päätteeksi tyttö on huomannut, että suhteella ei ole jatkoa ja homma on menossa pakettiin.

 

[Surukuku]

Eilen se sitten tapahtui...

En tiiä mitä tässä tekis. Masentaa. En millään jaksa uskoa että ne hänen tunteensa enää takaisin palaisivat. Mulla on ollu kaksi kertaa aikaisemminkin vähän samanlaisia tilanteita ja oon aika tavalla jo sillä kannalla että tässä elämässä ei mitään helvetin onnellisia loppuja ole.

Muistahan veliseni, että "Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa".

Eli - elä elämääsi vähän kuten mikse tuossa kuvaili äläkä murehdi ja uhraa aikaasi semmoiseen, mihin et itse edes voi oikein vaikuttaakaan - menetyksen suru kuitenkin kestää vähemmän aikaa kuin odotuksen epävarmuus ja epätoivo.

 

[Carlos]

Nyt rupes vituttamaan ja ahdistamaan. Ollaan seurusteltu mimmin kanssa vasta parisen kuukautta (juu tiedän, todella lyhyt aika), mutta kaikki on ollut todella ihanaa ja romanttista, juuri palattiin viiden päivän lomaltakin Hollannista.

Reissun jälkeen on vääntänyt 15-16-tuntisia päiviä, ja ollaan nähty periaatteessa vain kun hän herää aamulla töihin. Molemmat tehdään yötöitä, mutta hän on kotona jo 2.30 maissa kun itse olen vasta viiden maissa.

Koko reissun kaikki oli ihanaa, mutta reissun jälkeen olen huomannut parin viime päivän aikana pientä etääntymistä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, että hän saa nukuttua noin viisi tuntia yössä, ja ei olla nähty ollenkaan.

Nyt pisti viestiä kahden jälkeen, että hän käy yhdellä ja tulee sitten. Noh, soittelin 4.30 lähtien hänelle, laitoin viestiä, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin keskustaan etsimään häntä, ja laitoin tästä viestinkin hänelle.

Vastaus tuli viiden jälkeen osapuilleen näin: hän tarvitsee hieman omaa aikaa, jos en ole huomannut. On asioita joista hän haluaa puhua, mutta ei ehkä tänään kun on niin väsynyt. Turha lähteä keskustaan, hän tulee jossain vaiheessa.

Ainoa mikä tulee mieleen, on se että hän olisi raskaana. Tosin mainitsi toissayönä jurrissa vain että menkat on viikon myöhässä, muttei muuta. En sitten tiedä, oliko tuo vihjaus jo siihen että on raskaana, vai pelkkää huolta.

Vituttaa kun ei tämmöisiä keskusteluita voi aloittaa kasvotusten, vaan pitää pistää yksi viesti ja sen jälkeen taas hiljentyä. Muuten on aikuinen ihminen ynnä muuta, mutta hieman kummastuttaa tämä toimintatapa.

Ensinnäkin en minäkään usko että on raskaana, naisilla vaan tuppaa nuo menkat olemaan usein myöhässä varsinkin nuoremmalla iällä, ja jos on kovin paljon rasitusta ja stressiä. Itse olin kerran tilanteessa jossa kerran paljaalla kepillä kokeilemani nainen kertoi hiukan sen jälkeen että on viikon myöhässä. Sitten ei kuulunut mitään pariin viikkoon, niin ajattelin että varmaan ihan ok sitten. Kunnes tuli sitten viesti että NYT alkoi menkat. Hiukan olisi tullut kylmä hiki otsaan jos olisin tuon tiennyt myös ne kuluneet 2 vkoa.

Mutta joo, naiset on vaan niin kovin mystisiä, kuten tämäkin ketju osoittaa. Itsellä on eräs "vanha" naisystävä, jonka ehkä kohtalon tarkoittamana tapasin vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun olin tavannut nykyisen vaimoni. Molemmat on asuttu eri maissa koko aika, mutta aina välillä polut kulkee ristiin ja ollaan samassa kaupungissa samaan aikaan.

Joka kerta hän yleensä kertoo että moikkaa mua vaan pikaisesti kahvilla, pitää vielä illalla tehdä jotain tekosyytä. Ja joka kerta sitten sen kahvikupposen ääressä huomataan miten vaan uskomattoman hyvin meillä synkkaa, ja hoiputaan lopulta vasta pikkutunneilla tuhannen tuiskeessa baarista pois. Ja sitten taas sama uudestaan, jos olen yhteydessä niin on oikea icequeen, ei vastaa viesteihin, eikä oikein "ehdi" mitään. Ja sitten taas kun nähdään niin se on menoa. Todella outoa.

Ja sitten joskus tuli treffailtua erästä naista ihan kotosuomessa jonka sattumoisin tapasin eräällä jääkiekkoaihaisella foorumilla, harvakseltaan viestiteltiin ja sen sellaista. Mutta annas olla kun sitten ensimmäisen kerran oltiin "sillai" ja jäin yöksi, niin seuraavana aamuna töissä ollessa jo n. klo 10 eteenpäin kävi puhelin kuumana että miksei musta kuulu mitään! Siis hemmetti olin vasta 2,5h aikaisemmin edes lähtenyt "sieltä"! Kyseisestä tapauksesta tuli tosi maanvaiva, joka tosin sitten onneksi osasi ottaa vihjeen kun kerroin että emmätästämitäänvakavaaoikeinaikonu.

Ja sitten tietty on näitä kaikkia siltä väliltä, joskus menee yhteydenpitotoiveet yksiin, joskus ei. Mutta ihan vaan vihjeenä että varsinkin alkuvaiheessa kyllä kannattaa olla TOSI varovainen hameväen kanssa ettei vaan olen liian päällekäyvä. Pitää osoittaa n. 90,7356151681321% siitä kiinnostuksesta mitä nainen sisimmissään toivoisi (mikä on tietysti tuntematon määre), silloin hänellä on päällä koko ajan pieni kaipaus, mutta kuitenkin tuntee olevansa haluttu ja kipinä pysyy yllä.

Tsemppiä vaan, ärsyttäviä tilanteita nuo, muistat vaan ettet takerru. Itse olen ylipäätänsä jo niin väsynyt nähin kuvioihin, että jos jostain syystä vaimon kanssa tiet eroaisivat niin olisin kyllä sinkkuna loppuikäni. Ei vaan jaksaisi enää. Ostaisin vaan jonkun kivan urheiluauton ja ajelisin sillä N. Kyllikin kanssa.